Yksin kotona

Pari päivää yksin on mennyt nopeasti. Ensimmäisen yön nukuin k-a-t-k-o-n-a-i-s-e-s-t-i, mutta toinen yö oli vastaavasti tosi makeauninen. Unta riitti (yhdellä vessatauolla) iltayhdestätoista aamukahdeksaan. Mies tulee tänään kotiin päivällä. Kotosen ikkunaremontin valmistuttua oli laittanut tavarat paikoilleen, silittänyt pesemänsä verhot ja laittanut ne paikoilleen, käynyt taidenäyttelyissä ja fillaroinut paljon. 

Minä luin, kävelin, pesin yhden koneellisen pyykkiä, istuin paljon pihalla, räpsin kuvia, kuuntelin radiota ja katsoin telkkaria. Ihan sellaista tavallista.

Hitaan aamun ihanuus

Mies oli lähtenyt aamujunalla reissuun. Oli sopinut treffit Esikoisen ja Kakkosen kanssa Tikkurilan kirjastoon ja päivän agendana on yhteinen Heurekan reissu. Minulla on siis omaa aikaa luvassa tänään ja huomennakin. Aion (yllätysyllätys!) kävellä, lukea ja tehdä ehkä myös jotakin huushollihommia.

Aamu on ollut ihanan hidas. Aamupalan söin yhdeksän maissa ja kohta lähden ensimmäiselle kävelylle.

Jk. Leipien päällä oli sinikeijua, salaattia, omatekoista seitania ja loput leipäjuustosta. Voisin luonnehtia herkkuleiviksi,

Kortti Turusta, ole hyvä!

Viime viikon keskiviikkona lähdimme ajamaan Kotoseen ja eilen tulimme sieltä pois. Mies junaili välillä kotiin viikonlopuksi ja minä vietin laatuaikaa itsekseni. Luin kaksi ja puoli kirjaa, kävelin paljon (89,7 km), nukuin hyvin, siivosin yhden kaapin, kiertelin kirppareilla ja nautin keväästä. 

Torstaina olimme kaupunginteatterissa katsomassa Isä -näytelmää. (Ollaan nähty siitä elokuvaversio ja tiedettiin hieman, mitä odottaa.) Näytelmä oli koskettava, tunteikas, herkkä ja vahva. Kyyneliltä ei voinut lopussa välttyä… Taneli Mäkelä oli näyttämöllä samaa mitä Anthony Hopkins valkokankaalla - varsinainen taituri! Kekseliäs ja vähäeleinen lavastus sai meiltä erityismaininnan. Kehtaisinko myöntää, no kehtaan! Tämä oli ihan ensimmäinen käynti ko. teatterissa. Taidamme mennä toistekin…

 

Ansaittua ja/vai ansaitsematonta

Eilen illalla odotin saunan lämpenemistä ja sohvailin ja luin. Räpsäisin kuvan ikkunalaudasta, kun se näytti niin kodikkaan viihtyisältä. Sohvannurkka on muutenkin lempiasemapaikkani Laurilassa. 

Olen yrittänyt opetella tosiasiaa, että kovalla liikunnalla ei tarvitse ansaita mitään. Liikutaan vaan, kun se on kivaa. Silti aina välillä mieleen hiipii jostakin takavasemmalta tai -oikealta ajatus, että kun kerran kävin pitkällä lenkillä, ansaitsen relaamisen & sohvailun. En taida olla yksin tällaisen ajatuksen kanssa

Valinta on minun

Tälle päivälle ei ole oikeastaan mitään muita suunnitelmia kuin lukeminen ja kävely. Päivän sinkkuruoatkin olen jo miettinyt valmiiksi eli toinen on tonnikala-juustosalaatti ja toinen on pinaattikeitto. Voin siis hyväomatuntoisesti vaikka kellahtaa sohvalle lukemaan kirjaa aamupalan jälkeen tai sitten pukea lenkkikamppeet päälle ja painua ulos. Valinta on minun. Niin kuin yleensä muutenkin aina on.

Edit: Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon ja kävin kävelemässä 8,5 kilometrin lenkin.

Kotiseutumatkailua

Polut ja tiet ovat kiehtovia. Eilen iltalenkillä laskeuduin portaat valtatieltä Solikkosaareen. (Nyt seuraa valitusta: Taas kerran ihmettelin sitä, kenen askelmien/mittojen mukaan portaat on tehty! Pidän itseäni aika hyväkuntoisena ja -jalkaisena ja selviydyin porrasväleistä, mutta eikö nykyajan yksi tavoite ole esteettömyys/saavutettavuus eli tuollaiseenkin paikkaan pitäisi kaikkien päästä! Olen puhunut.)

Muutaman räpsyn otin tuolla havupuuneulasten tuftaamalla polulla. Saaren päähän en tällä kertaa kävellyt, mutta hyvin nopeasti muutaman metrin jälkeen tunsin jo olevani kuin eri maailmassa - valtatien ja liikenteen ulottumattomissa. Se tuntui oivalta.

Kotosesta kotiin

 

Eilen oli matkapäivä.  Iltakahdeksalta lähti juna Turusta ja omalla kotiasemalla olin kymmenen minuuttia yli puolenyön. Eläköön hyvät yhteydet! Kotona odotti Mies, voileipä ja maitolasi. Nukkumaan mentiin hetipian ja unta riitti varttia vaille kahdeksaan. - Takana oli erittäin hyvä ja pitkä kotosviikonloppu. Kävelin reilut viisikymmentä kilometriä, nukuin pitkään, söin hyvin, join yhden omppusiiderin, luin yhden kirjan loppuun, kiertelin kirppiksillä ja näin taidetta. Ainoa, mikä jäi välistä pois, oli päikkärit. Niille ei ollut tarvetta. 

Jk. Eurolla ostin tuon puisen kengän joltakin pihalta Raunistulasta. On kuulemma oikeasti tarkoitettu kengännauhojen solmimisen opettelukäyttöön. Kaikkea sitä! 

Juhannuskortti, ole hyvä!

Eilenkin ehdin reilun kympin kävelylenkille, vaikka oli juhannusaatto ja kaikki! Päivällä tein kunnon siivouksen eli vein matot ulos, pyyhin pölyt, imuroin ja pyyhin lattiat. Illalla lähdin ulos ja lenkkipolulla oli aika hiljaista. Muutaman kuvan napsin juhannuskorttia varten. - Luin Pumpulienkeliä vähän yli puolenyön. Kirja alkaa olla puolivälissä ja on taas The Kirja! Ehkä pakkaan taas tänään kassiin evästä, juomista, kirjan ja suuntaan lähipuistoon oleilemaan… 

Jk. Näin Bambin tuolla reissulla! Ihan vaan muina bambeina juoksi tyylikkäästi Leipäläntien yli pihasta toiseen. Oli kaunis, ylväs ja upea! 

 

Juhannusta!

Suvisia suruja (Larin-Kyösti)

Maantien vartta mä vaellan ja kaunis on luomakunta,

töllin töyräillä yrtit tuoksuu ja sataa kukkaislunta.

Vihreän viileän oksan alta näen sinisen taivaan kaistan,

lähteensilmässä jalkani kylven ja polkujen marjoja maistan.

Keltavarpunen aidalla hyppii ja eelläni näyttää tietä:

No etkös tililili, etkö tuliluli, mittumaaria vietä!

Hyttyset, hetken heiluvat lapset, ne alkavat purpuriansa.

Päivän paisteessa hyörii ja häärää ahkera muurahaiskansa.

Käki se korvan rannasta kukkuu kuin mittumaarina aina.

Sinisellä oksalla, sinisessä salossa, ei sitä huolet paina.

Keltavarpunen aidalla hyppii ja eelläni näyttää tietä:

No etkös tililili, etkö tuliluli, mittumaaria vietä!

Kylän ohi kulkeissa tuttuja löydän ja heitän ne huolet liiat.

"Saakos kulkuri kurkistaa, miten pitkät täällä on piiat?"

Huomisen huoli se sydäntä painaa kuin viime syksyn lehti

suuressa saatossa suviset keijut jo sydämeni tarhaan ehti.

Maantien vartta mä vaellan ja kaunis on luomakunta,

töllin töyräillä yrtit tuoksuu ja sataa kukkaislunta.

…..

Perinteet velvoittavat. Minusta tämä tuo juhannuksen ja nimen omaan Tauno Palon laulamana. Ja kuivin silmin en pysty koskaan kuuntelemaan loppuun asti…

Juhannusta kaikille ja erityisesti omille rakkaille! Haen uudet kukat vaasiin, haen kaupasta vähän parempaa evästä, luen ja nautin kiirettömyydestä. Niin ja ehkä vähän myös kävelen… 

Irtiotto

Kotosen ovessa on teipattuna kuvan teksti. Sen näkee, kun menee ovesta. Sen näkee, kun tulee vessasta. Sen näkee, kun yleensä huuhailee eteisessä. 

Irtiotto on nyt otettu. Perjantaina tultiin tänne, sunnuntaiaamuna Mies lähti ajelemaan takaisin maalle. Vietän lomaa vähän aikaa yksin ja se tuntuu nyt tosi kivalta! Seurassa ei ole mitään vikaa - sehän on parasta mahdollista, mutta välillä on kummallekin luksusta olla ypönä. 

Aamupalan jälkeen teen pienen kävelylenkin. Eilen tein niitä kaksi eli aamupäivällä ja iltamyöhällä. Näillä helteillä kaksi lyhyttä on järkevämpi valinta kuin yksi pitkä.

Hiljaisessa talossa

Eilen aamupäivällä lomasen mummuiluosio päättyi, kun Mies lähti viemään Ykköstä, Kuopusta ja Vävyä Tampereelle. Minä laitoin pyykkikoneen pyörimään ja nukuin päiväunet iltapäivällä. Mies jatkoi matkaansa vielä kotoseen - käy katsomassa, että siellä on kaikki kunnossa, kun viime käynnistä on jo useampi kuukausi. Kunnossa oli, viestitti ja minä lähetin tällaisen kuvan, kun viiden ja kuuden välillä taivaalta tuli jotakin ripettä. 

Heräsin vartin yli kahdeksan hiljaisessa talossa. En ole ollut marraskuun jälkeen yötä yksikseni. Nukuin kyllä hyvin, mutta heräsin monta kertaa. Pyykkikoneen ääneen en herännyt, kun ovia ja matkaa oli koneeseen. Se oli tehnyt ajastetun urakkansa jo aamuviiteen mennessä.

Eilen iltahämärissä

Viikonloppuun kuului virsikirjatöitä, lenkkeilyä, oleskelua ym. Eilen lähdettiin räntäsadelenkille, mutta kas kummaa, ilma poutaantui jo kahden kilometrin kohdalla! Illalla saunottiin ja poikkeuksellisesti ei katsottukaan mitään elokuvaa, vaan Mies maalasi (taulua) keittiössä ja minä valtasin Tommi Kinnusen ja vesikarahvin kanssa olkkarin sohvannurkan. Luin ja luin ja vakuutuin taas kerran Kinnusesta. Tämä on nyt neljäs ja taso on edelleen korkealla...

Jalat sohvalla

Ihmisellä on lupa ja oikeus määrätä itselleen milloin mitäkin. Minä käytin eilen illalla tuota valtaa ja määräsin itselleni liikuntavapaareseptin. Seitsemän tunnin työpäivän jälkeen oli sen verran naatti olo, että ei napannut yhtään mikään liikunta. Takana oli myös kymmenen peräkkäisen liikuntapäivän putki, joten arvelin vapaan olevan tervetullut.

Ilta kului sohvaillessa ja nukkumaan menin jo kymmenen jälkeen. Nukuin tosi hyvän ja pitkän yön. Nyt on taas virtaa! 

Irtiotto

Eilen oli sellainen plääh-päivä, kun otti ihan oikeasti aivosoluihin ja mielen mitokondrioihin se, että kökötetään vaan kotona ja ei käydä kahdestaan muuta kuin kävelylenkillä. Kiukutti. Ketutti. Harmitti. Päivä siis kului lähinnä vaan sohvaillen, kunnes iltaruoan jälkeen ilmoitin lähteväni YKSIN  kävelylenkille. (Joulukuun jälkeen en ole nimittäin yksin askeltanut kuin yhden kerran välin työpaikka-smarket.)

Latasin kännykän eli Taiton. Puin lenkkikamppeet päälle. Ilmoitin Miehelle kävelysuunnan ja maksimiajan. Laitoin kuulokkeet korviin ja lähdin. Sää oli ihana, askel kulki joutuisasti ja mieli lepäsi. Olo oli koko ajan hyvä, joten lenkistä tuli 10,8 km pituinen. Se oli irtiotto se! 

Jk. Kuvassa apinapipo ja askelmittari. Molemmat olivat tarpeellisia.
Jk2. Maksimiajaksi ilmoitin kaksi tuntia. Jätin siis kymmenen minuuttia käyttämättä. 

Joulumuistamisten aikaan

Toissapäivänä vein meidän joulukortit postilaatikkoon, eilen töissä kirjoitin/kuoritin yhteistyöjoulukortit ja vielä on jäljellä muutaman joulumuistamisen postitus pienelle, mutta sitäkin uskollisemmalle ystäväkatraalle. Yhden lähikaupunkireissun haluan tehdä ennen joulua. Sitten olen valmiina tekemään joulusiivoukset ja joululeipomukset, joilla ei ole niin määrättyä aikataulua kuin postilaitoksella.

Heräsin kymmenen minuuttia sitten. Mietin ensin viikonpäivää eli pitikö minun herätä aikaisemmin ja lähteä kävelemään töihin... Tajusin sitten melkein saman tien helpottuneena, että on torstai ja se tarkoittaa vapaapäivää ja kiireetöntä aamua ja että eilenhän juuri kävelin aamulla töihin! Kävelyaamuja on aika harvoin, mutta näinä päivinä autonkuljettajani viettää ansaittuja penttispäiviä ja siksi olen ollut muutaman päivän yksin kotona. 

Jk. Kuva on ruutukaappaus jostakin testistä. Ei ihan parhaita joululahjoja...

Lyhyestä uni kaunis

Tänään on kahden ystäväni nimipäivä. Teellisen version olen tuntenut jo yli neljäkymmentä vuotta. Hän on Kuopuksen kummitädeistä toinen. Teetön oli työkaverini, josta tuli yllättäen ystävä ja yllättäen siksi, kun minä olen yleensä huono ja hidas ystävystymään...

Tänään on myös tärkeä päivä oman elämäni alkamiselle, kun vanhempani menivät kihloihin kuusikymmentäviisi vuotta sitten ja naimisiin kuusikymmentäneljä vuotta sitten. 

Nukuin hyvin, mutta lyhyesti. Näin unia, vaikka ne jo pakenivat mielestä. Kello on soimassa kuudelta aamuspinningin vuoksi. Ehätin ennen sitä. 

Keskityn pilvien tarkkailemiseen

Eilen suljin työpaikan oven puolitoista tuntia virallisen sulkemisajan jälkeen ja aloitin lomailun. Suunnitelmissa on keskittyä pilvien tarkkailemiseen, hengittää ja ei-suorittaa. Heinäkuun viidestoista päivä sitten nähdään/kuullaan, miten onnistuin. Blogi kyllä kulkee matkassa kaiken aikaa ja tallentaa muistijälkiä jaettavaksi. 

Ai niin, sanoa tokaisin pari päivää sitten, että aion panostaa liikkumiseen loman aikana. Mitäs uutta siinä on, kysyi Mies. Kysymys oli mielestäni lakoninen, mutta kuulin siinä myös kannustavaa ylpeyttä...

Jk. Otsikko sai idean säkeestä: Minä loikomaan alle puun, jään pilvien tarkkailuun. Tolkienia, ei Nalle Puhia niin kuin ensiksi luulin... 

Olin pihalla, ihan pihalla

Eilen oli varsinainen pihapäivä. Istuskelin pihapöydän ääressä muutaman tunnin, luin lehtiä ja join kahvia puolitoistakertaisen määrän verrattuna normipäiväkahviin. Ripustin pyykkiä kuivumaan, otin pois kuivia pyykkejä, ripustelin taas uusia. Illansuussa fillaroin kauppaan, sitten vielä spinnasin ennen suihkua ja uimista ja iltapalaa. Tällä kertaa iltapalana oli leipäjuustoa, viinirypäleitä ja inkivääriolutta. (Tänä iltana on sitten taas vihreän teen vuoro, kun vakituinen teenkeittäjä saapuu remonttireissulta kotiin.)

Jos päivät saisivat arvosanan, olisi eilinen aika kirkas laudatur. Kirkkautta olisi tullut lisää siitä, että pihalla olisi haahuillut myös Mies. Näin on. 

Pääsiäistä!

Pääsiäissunnuntain kuvassa ei ole pupua, tipua eikä höyhentä. Jotenkin tuo on minusta kuitenkin pääsiäismäinen kuva. Ehkä sen tekee tuo keltainen väri ja uuden alku. Siis: Hyvää pääsiäistä! 

Lomanen on ollut ihanan rento ja olen onnistunut jaksottamaan levon ja liikunnan oivallisesti. Eilen varasin paluuliput huomiselle. Sitten vielä jää yksi lomaspäivä lauriloimiseen ennen kuin taas työpesti kutsuu. 

Lomanen alkaa olla puolivälissä...

Lomanen on kävelemistä ja lukemista varten. Otin yhden kirjan mukaan ja yhden ostin kirpparilta. Kävelemistä voi tehdä niin paljon kuin sielu sietää ja jalat jaksavat. 

Taidetta voi myös käydä katselemassa ja eilen kävinkin taidemuseossa. Katsoin taidetta ja join kahvit. Tällä kertaa näyttelyt eivät oikein kolahtaneet, mutta ainahan ei voi voittaa - ei edes Museokortilla...

Jk. Jäit kuitenkin miettimään niitä kahta kirjaa. Mukana repussa kulki Stoner ja kirpparilta löytyi Britt-Marie kävi täällä.