Luonneanalyysilehtileike

Jossakin vaiheessa harrastin lehtien repimistä tai siis otin talteen kiinnostavia juttuja ja osuvia otsikoita. Minulla oli ihan tietty laatikkokin lehtileikkeitä varten. No, sitten tuli aika, että aloinkin ottaa osuvista jutuista ja kiinnostavista otsikoista kuvia. Ja kuvasin myös ne vanhat revityt. 

Olen oinas ja aika tyypillinen sellainen. Ehkä siksi tuo luonneanalyysilause osuu ja uppoaa. Kenties joitakin käskyjä otan vastaan, mutta sanojan äänensävy, tyyli ja tuttuuden aste ratkaisevat. 

Hieman avoimempi

Silmiini osui (kuv.) vanha pilapiirros/sarjakuva. Vuosia sitten tuo kuva oli meillä makkarissa vaatehuoneen ovessa ja se osui ja upposi. Olen tietysti jäävi sanomaan, mutta mielestäni olen nykyään ideoille ja virikkeille hieman avoimempi ja alttiimpi. Joskus jopa olen tuputtamassa niitä toisellekin!

Millaisia me olemme?

Horoskoopeilla myydään mukeja, kortteja, kirjoja ja vaikka mitä. Joskus neljäkymmentä vuotta sitten meilläkin oli yhdet mukit, mutta ne ovat päätyneet jo ajat sitten kierrätykseen. Nykyään räpsin kuvia ja se riittää. 

Kuva on kolmen vuoden takaa isomman lähikaupungin isosta kaupasta. Tein sen verran siirtotöitä, että sain meidän merkit rinnakkain ja otin räpsyn. Aika osuvia luonteenpiirteitä kummallakin. Tulimerkkejä ollaan - ja sen on huomannut vuosikymmenien varrella…

Pysäyttävä (kesä)otsikko

Tänä kesänä olen harrastanut otsikoiden keräämistä tuolla Facebookin puolella. Yhden päätin jakaa täällä, kun bongasin sen sopivasti kirjaston lehdestä yhtenä iltana. Otti ja kolahti. 

Olen aina ollut varsinainen kotikriitikko ja kärkäs arvostelemaan. Toki joskus hämärästi tunnistan ja tunnustan omat heikot kohtani, mutta useimmiten näen ne muissa. Siksi tuo otsikko on hyvä muistuttaja edes tämän yhden päivän ajan…

Arkea ja juhlaa

Minä olen aina ollut arkeilija - jo vuosia ennen kuin minusta tuli Arkeilija. Arjessa on mielestäni kaikki värit, maut ja vivahteet. Virsikirjatyön ansiosta olen päässyt usein erilaisiin juhliin, iloon ja suruun. Klaanillakin on aina välillä juhlia - nimiäisiä ja synttäreitä. Nautin lahjojen miettimisestä ja hankkimisesta juhliin. Ja niistä juhlista. - Silti arki yleensä vetää pitemmän korren.

. 

Hidastelua huvin vuoksi

Mies lähti maanantaina Kotoseen kastelemaan kukkia ja kartuttamaan fillarikilometrejä. Minä hidastelen ja laiskottelen täällä - ja toki myös teen kävelylenkkejä! Tänä aamuna oli taas sellainen aamu, että heräsin kahdeksalta, laitoin radion taustalle soimaan hyvin hiljaisella, heräsin vielä muutaman kerran ja puoli kymmeneltä vasta nousin laittamaan aamupalaa. Olen perusluonteeltani laiska ja mukavuudenhaluinen. Pystyn joskus teeskentelemään jotakin muuta, mutta en aina.

Hienompi selitys laiskuudelle!

Olen luonteeltani hyvin mukavuudenhaluinen ja suoraan sanottuna laiska. Useimmiten onnistun kätkemään sen puolen itsestäni aika hyvin. Liikunnan suhteen olen  yllättänyt itseni (ja toiset) ja vääntäydyn ulos lähes päivittäin ja huonoillakin keleillä. 

Jääkaappimagneetti Kotosessa antaa luonteelleni hienomman selityksen. Säästäminen on ihan kunnioitettavaa, salonkikelpoista ja hyväksyttyä ja totuushan löytyy JK-magneeteista…

Täysillä tai ei ollenkaan

Omassa huoneessani on ilmoitustaulu, jossa on niitäsunnäitä ja sitäsuntätä. Ylimpänä taululla on lehtileike, joka kertoo minusta kertomatta minusta. Kunhan olen jostakin sen vuosia sitten saksinut. Tunnistan kyllä tuon lainauksen osuvuuden aina selkäpiitäni myöden.

Olen oppinut, vai olenko?

Oinaana on ollut pakko opetella siihen, että kaikki ei tapahdukaan heti, ei sormiennapsautuksella. Siinä, kun olen yrittänyt olla muita ihmisiä kohtaan kärsivällinen, olen oppinut itsekin. Minulle riittää joskus vähempikin ja hitaammin. Siis joskus. Silti muistutus on aina välillä tarpeen ja siksi teksti puhuttelee. 

Tällainen olin nuorempana

Eilen käytiin isommassa lähikaupungissa. Parille kirpparille ehdittiin myös ja tapojeni mukaisesti otin kuvan yhdestä tutusta tuotteesta, jota en ostanut. 

Nuorempana olin aika tuittupää, mutta väitän nykyään olevani huomattavasti tasaisempi ja rauhaarakastava. Ehkä juuri tämän nykytilanteen vuoksi jääkaappimagneetin teksti huvitti minua ja pysähdyin ottamaan siitä räpsyn. Kuvauksen jälkeen laitoin magneetin takaisin omalle paikalleen ja maksoin meidän ostoksemme. 

Mehien ja piikkisten koti

Sain etukäteen ensimmäisennimen-nimipäivälahjaksi ison kukkaruukun. Siihen majoittuivat mehit ja piikkiset. Tuntuvat viihtyvän yhteisessä kodissaan hyvin. Ruukku on jo itsessään kaunis. Olen aina pitänyt kaktuksista, sillä tunnistan niissä itseäni. Varsinkin ennen olin hyvin piikikäs. Mies sanoo, että iän myötä olen hieman tylsynyt.

Adjektiivioloa töissä

Torstain työkokouksessa analysoitiin itsiämme ja ensinnäkin senhetkistä adjektiivioloa ja sitten, mitä adjektiivia toivoisi/tarvitsisi lisää. Kuvassa valitsemani kortit. Kilttimoodi oli jotenkin jäänyt päälle edellisestä päivästä, siksi valitsin kiltteyden. Taitavuutta kaipasin lisää, että saisin useamman pallon pysymään ilmassa. Pari palloa menee, mutta siihen se sitten jää. 

Henkinen omakuva tuli teepussissa vastaan

Työpaikan taukotilan pöydälle ilmestyi uusia teepusseja. Tunsin heti omakseni yhden niistä ja kuvasin sen. Juon ehkä ensi viikolla. Teksti oli niin osuva, että minua nauratti ja paljon.. Omapäinen, suoraansanoja, mustavalkoinen ja tietoinen. Henkinen omakuva tuli siis teepussissa vastaan. Kaikkeen ne teetehtaatkin venyvät…

 

Kukkakimppuihminen

Olen kaunosielu, vaikka en pikkupiperryksistä niin pidäkään. Olen romantikko, vaikka en haluakaan lässytellä. Olen isojen ja pienten asioiden rakastaja. Tämän kesän aikana olen kerännyt kymmeniä ja taas kymmeniä kukkakimppuja. Mies nimitti minua pari päivää sitten kotikutoiseksi floristiksi ja tunnenkin olevani juuri sellainen. Jo kotikotona Keskipellossa minusta oli hauskaa kerätä kukkakimppuja kukkapenkkien ja ojanpientareiden antimista. Se tapa on jatkunut vuosikymmenien ajan. 

Sohvapöytäainesta

Samaisesta paikasta sillihaarukan kanssa löytyi myös tämä kirja. Tämähän oli yhteen aika The Kirja, jota suunnilleen puolet kansasta luki, lainasi, kuunteli ja kommentoi. En ole vielä aloittanut. Tällä hetkellä teos on saanut sohvapöytäkirjastatuksen ihan konkreettisesti. 

Reilu pari vuotta sitten tein kirjaan pohjautuvan naistenlehtitestin ja sain vastaukseksi: Olet nopea ja kilpailuhenkinen punainen. Olet aikaansaava, suora, rehellinen, päättäväinen, määrätietoinen, kärsimätön, kunnianhimoinen ja tehokas ongelmanratkaisija. Saatat ärsytettynä suuttua helposti. Jotakin tunnistan ja tunnustan. 

 

Ihminen osaa, minkä tahtoo

Työpaikan kahvihuoneen ikikalenteri pysähdytti ja laittoi pienelle paikalle. Ihminen osaa, minkä tahtoo. Tahdonko minä? En koe olevani muutosvastarintamanainen ja joskus olen hämmästyttänyt ja kummastuttanut itsenikin, kun lähes päätä pahkaa olen ummikkona räpiköinyt uusiin työhaasteisiin. Ehkä se johtuu tästä oinasluonteestani, joka innostuu milloin mistäkin. Tai tähtien suotuisasta asennosta. Tai pohjattomasta uteliaisuudesta. Niin tai näin - joka tapauksessa kalenteri pysähdytti. Se kai olikin sen tarkoitus.

 

Olen helppo, mutta toisaalta tosi vaikea

Wappuwapaata on vielä su, ma ja ti jäljellä. On ollut rentouttavaa ja odotettua... Paljon kävelyä, hyvää ruokaa, rauhallisia yöunia, lukemista, päiväunia ja oleilua. Ei sen kummempaa ja silti juuri sellaista, josta olen haaveillut. Olen loppujen lopuksi aika helppo, vaikka toisaalta olen tosi vaikea. Ristiriitaista, mutta totta. Lähipiiri tuntee minut onneksi hyvin... 

 

Moneen junaan

Meitä on moneen junaan. Näin sairaalamiljöössä yhtä lailla kuin siviilissäkin. Toiset työllistävät lähimpiä yli kaiken jopa rasittavuuteen asti ja toiset yrittävät pärjätä täysin ilman apua. Plus siltä väliltä. Turha tietysti kategorisoida, mutta se tahtoo olla helmasyntini...

Eilen kävin putkessa. Kahdeksan minuuttia on pitkä aika, mutta klassisen musiikin kanssa sekin sujui. Ei iskenyt ahtaanputkenkammo.

Olen tiedonhaluinen, yrittäkää kestää!

Portti on kuvassa puoliksi auki tai puoliksi kiinni. Itse olen aukinaisuuden koulukunnan edustaja. Sunnuntain lenkkikuva sekin. Ei mikään tarkkaan harkittu, mutta ihan jees räpsy.

Olen ollut koko ikäni utelias tietämään kaikenlaista. Rasittavan utelias, voisi joku sanoa. Tiedonhaluinen kuulostaisi paremmalta. Joka tapauksessa haluan tietää, mitä/missä/milloin ja ennen kaikkea miksi. 

Miksi muka pitää hiihtää tuohon suuntaan?

Minussa elää kaikkien näiden kilojen sisällä pieni anarkisti ja kapinoitsija, joka mieluummin tekee asiat eri tavalla kuin mitä ne kuuluisi tehdä. Ihan periaatteesta siis vaikka hiihtäisin täysin päinvastaiseen suuntaan! 

Olen aina kysellyt ja kyseenalaistanut. Kiitos ympäristölle ja lähimmille, että olen saanut tehdä niin. Aion jatkaa samalla tyylillä tälläkin vuosikymmenellä.

Jk. Pieni täsmennys otsikkoon: Minä nyt en hiihdä ollenkaan, mutta kysymys on periaatteesta.