Oodi talvelle

Tässä talvessa on ollut paljon kauniita yksityiskohtia, kirkasta auringonpaistetta, timantteja hangilla, kovia pakkasia, sopivasti lunta ja hyvä pito jalkojen alla. En siis valita. Ei Mieskään. Kylillä riittää valittajia ilman meitäkin, kun aina on vääränlainen ilma. (Yleensä kaikkein suurimpaan ääneen valittavat ovat niitä, jotka voisivat vetää vällyt korviin aamulla ja torkkua iltaan asti.)

Jk. Hyvää laskiaistiistaita! Kasvishernekeitto on haudutuspadassa valmistumassa.

 

Toinen eläkevuosi oli pituudeltaan 4131,3 km

Minä en olisi minä, jollen räknäisi päivittäin, viikoittain, kuukausittain ja vuosittain kävelykilometrejä ja muuta tuiki (ja vähemmän tuiki) tarpeellista  eli siis laskisi. No, eilisiltaan päättyi Toinen eläkevuosi ja aloin ynnätä/laskea/räknätä kilometrejä kuukausilistasta. Pääsin lukuun 4131,3 km ja se tuntui vähän liian suurelta, joten tein tarkistuslaskennan ja uskottava oli. Askeleita on karttunut. Kenkiä ja podcasteja on kulunut. Voin hyvin. Olen kiitollinen, onnellinen ja tyytyväinen.

Omatoimi toimi!

Eilen oli merkittävä ilta. Pieni askel, mutta samalla suuri harppaus tavalliselle kirjastonkäyttäjälle. Kävin nimittäin nyt ensimmäistä kertaa yksikseni omatoimikirjastossamme iltaseitsemän paikkeilla. Ko. systeemi tuli vuosien odottelun, päänraapimisen ja pähkäilyn jälkeen kuntaamme reilut kolme viikkoa sitten. Nyt korkkasin sen, kun palautin yhden kirjan ja hain&lainasin yhden varauksen. Ovet aukesivat, kaikki toimi ja tyytyväinen kuntalainen hyrisi onnesta!

Wau, mikä pari!

Eilen kävin paikallisella kirpparilla ja löysin sieltä puoleen hintaan paistivadin, jonka oitis kiikutin kassalle ja pakkasin reppuuni. Arvelin tehneeni hyvän löydön ja teinkin. Kotipesun jälkeen se jäi odottelemaan, mikä olisi sen ensimmäinen käyttötehtävä…

Illalla päätin tehdä pinaattilättyjä ihan alusta alkaen. Puolen litran taikinaa sain paistella puolitoista tuntia, mutta eihän minulla ollut mikään kiire. Ja sitten huomasin, että juuri tuolle vadillehan minä pinoan valmiit kaunokaiset! Juuri sopivan kokoinen ja sopivan rustiikki yhdistelmä. - Ja lätyt olivat ihan taivaallisen hyviä! Kohmeisten puolukoiden ja pienien leipäjuustokuutioiden kanssa maistuivat niin, että hyristiin tyytyväisyydestä…

 

Kotikutoinen floristi minussa

Kotosreissulla kävin kävelylenkeillä ja tulin niiltä aina kukkien kanssa takaisin. Luulin, että tänä kesänä kukkapeltoja ei olekaan tarjolla, kun heinäkuisella käynnillä ei siltä näyttänyt. Nyt oli ja kyllä minä nautin! Kanneton kirppariteekannu pääsi kunniatehtävään, kun se sai tarjoiltavakseen kehäkukkia, lempikukkiani! Kahden kuvatun kimpun lisäksi oli vielä ruiskukkakimppu, mutta se oli niin ujolla tuulella, ettei halunnut joutua kuvaan…

 

Närpiö jää toiseksi!

Eilen hain taas kasvimökistä kupillisen lykopeeniherkkuja. Jaettiin ne kristillisesti, joten kumpikin sai viisi. Kyllä maku on ihan toisenlaisen aurinkoinen kuin Närpiön suurtuotantotomaateissa, anteeksi vaan ja förlåt! Nämä kasvimökkiläiset jaksavat yllättää joka kesä. Taloudellista hyötyä on kyllä ihan turha laskea, kun aikoinaan ostettiin (poismuuttaneelta pastorisperheeltä) tuo mökki ja joka kevät ostetaan kasvusäkki ja taimet, eikä satoa niin paljon tule, mutta laatu korvaa määrän. Nam!

 

Vahdin asuntoa kaksi viikkoa ja nautin!

Olen ollut toissa viikon tiistaista asti asunnonvahtina Kuopukselassa ja nauttinut ihan täpöllä siitä, että asustan tämän ajan keskellä isoa kaupunkia. Olen käynyt monilla kirppareilla, useissa taidenäyttelyissä ja kävellyt pitkiä lenkkejä. (Ynnäsin äsken kilometrit ja viivan alle tuli 175,5.) Olen muun muassa kuunnellut paljon radiota ja juonut pikakahvia. Suurimmaksi osaksi olen ollut yksin, mutta pariin otteeseen olen saanut Miehen seurakseni.

Minun vahteiluni päättyy nyt aamulla, kun lähden junalla kohti keskistä Suomea. Mies tulee tänne huomenna ja sitten seuraavana yönä pitäisi matkalaistenkin saapua monien kokemusten ja isojen reppujen kera. 

Hyvä olo

Olin oikeassa! Kahden repaleyön jälkeen viime yö olikin varsinainen possuyö! Lopetin kirjan lukemisen vähän puolenyön jälkeen, kun sain loppuun Orvokki Aution Pesärikko -trilogian. Sammutin lukuvalon ja sitten olikin jo aamu ja kello nähtävästi jo minuutin yli yhdeksän… Unia näin vaikka kuinka monta, mutta nukkua porskutin melkein yhdeksän tuntia heräämättä välillä. (Se on ihan jo saavutus.) Hyvä olo jatkui aamupalalle, kun tarjolla oli kahvia, hyvää leipää, avokadoa, kananmunaa ja fileoitua appelsiinia. Ja hyvä olo on edelleen läsnä.

 

Villasukkaelämää

Viime vuonna sain lahjaksi kahdet komeat villasukat. Kuviosukat sain eläkesukiksi yhdeltä työkaverilta ja nuottisukat sain virsikirjatöissä tai oikeammin sanottuna joululauluvihkotöissä yhdeltä kyläkunnalta kiitoksena. Molemmat ovat olleet tosi paljon jaloissa joulusta lähtien. Osaan itse neuloa ihan tavissukkia, mutta kaikenlaiset kirjoneuleet ja kuvioinnit on korkeampaa matematiikkaa ja lähes rakettitiedettä mielestäni. Onneksi on heitä, jotka osaavat tuon taidon. Veikko Huovinen kiteyttää Hamsterit -kirjassaan oivasti tuntemukseni: Kuiva kantapää ja kuivat varpaat, kaiken kaikkiaan lämmin, tyytyväinen jalka miellyttävässä villasukassa.

Viisitoistatuhatta kilometriä osapuilleen!

Tänään on merkkipäivä. Liikuntaharrastukseni kaikessa suunnitelmallisuudessaan täyttää tänään seitsemän vuotta. Se, mitä silloin tammikuussa -17 nimitin VKKV-projektiksi (liikkumista vähintään kolme kertaa viikossa) on jo ajat sitten muuttunut elämäntavaksi ja harrastukseksi. Liikun mielelläni ja kroppani kaipaa sitä. 

Tarkkoja kilometrimääriä on vain ensimmäiseltä vuodelta (1959,4 km) ja neljältä viimeisimmältä (10868,3 km), mutta luultavasti parina puuttuvana merkintävuonnakin olen reilun tonnin kävellyt, joten oletan yhteisluvun olevan viidentoistatuhannen paikkeilla. Siinä on kulunut monet lenkkarit, pudonnut useammat kilot ja mieli nollaantunut useasti. 

Kävely on minun juttuni. Ehdottomasti. Halpa ja helppo liikuntamuoto missä vain, milloin vain ja yksin tai yhdessä. 

Seitsemän vuoden aikana olen joutunut tinkimään kolmen kerran tavoitteesta kolmesti. Ensimmäisen kerran olin sairaalassa, toisen kerran kotona toipilaana ja kolmannen kerran ollessani flunssassa. Olen himskatin ylpeä siitä, että olen ylittänyt kotioven kynnyksen tosi monta kertaa. 

Jk. Onnittelut tamperelaiselle nimipäiväpojalle! 

Meillä on (oikeastaan) tosi kivaa

Viikonloppuun kuului kävelyä, hyvää ruokaa, lukemista, saunomista, piilosanaa, elokuvia ja hölläilyä. (Sain aivokirjan eilen loppuun.) Iltamyöhällä istuskelin sohvalla ja Mies maalasi taulua keittiönpöydän ääressä. Ajattelin siinä, että meillä on oikeastaan tosi kivaa. Tuo on lause, jota meillä toistellaan hyvin usein. Ja kumpikin tietää, että lauaeesta voisi jättää vallan mainiosti tuon  oikeastaan -sanan pois, mutta se vaan kuulostaa sen kanssa hauskalta. Meillä on tosi kivaa ja ollaan onnenmyyriä.

Liikkuva käpy

En tunne itseäni kävyksi tai jos joskus hieman, niin silloin kuitenkin miellän itseni Liikkuvaksi/Käveleväksi Kävyksi. Maanantaina pääsin vuosiprojektissani täsmälleen puoliväliin eli kilometrejä oli silloin 1375. 

Paasaan varmasti kuulijoiden kyllästymiseen asti liikkumisesta ja etenkin kävelystä, mutta en voi itselleni mitään. Kävely nollaa aivot, antaa hyvät yöunet, piristää ja rauhoittaa samalla kertaa. Nyt on siihenkin enemmän aikaa. Jes! 

Merkittävän vuoden merkittävä päivä

Eilen oli merkittävä päivä työhistoriassani. Ensimmäinen askel kohti vapaarouvuutta on nyt otettu, kun olin eläkeasiapalaverissa pomojen kanssa. Tsekkasimme kalentereita, etsimme tietoja ja päätimme alustavasti päivämääriä. Kesällä tulen joka tapauksessa jäämään pois töistä ja vapaalle. Minulta kysyttiin, mitä ajattelen asiasta. Sanoin, että tuleva aikatauluttomuus kiehtoo. Niin kyllä kiehtookin. Olen nimittäin aina pitänyt tosi paljon päähänpistoelämästä ja hetkenmielijohdereissuista. 

Hajatuksia 21

 

Nuorempana värjäsin hiuksiani. Kevytsävytteillä ja hennalla, kunnes luin jostakin hennan olevan vähän nounou. Se loppui siihen joskus parikymmentä vuotta sitten. Tai suunnilleen. No, sitten aloin puhua siitä, että kyllä harmaat hiukset on upeat ja ne on odotettavissa. Kauan meni ennen kuin ensimmäiset harmaat ihan oikeasti ilmaantuivat tuohon sivuille. Nyt niitä on jo joka puolella päätä ja olen tyytyväinen. Kuvassa on kuitenkin jäkälää…

Kaksi on huisin paljon enemmän kuin yksi

Eilen arki palautui uomiinsa, kun meitä on nyt taas kaksi täällä Laurilassa. Illalla tehtiin pieni kävelylenkki ennen saunaa. Kakkosvahteilusta oli paljon kertomista. Vahtikeikka oli sujunut todella hyvin.  Eli olimme kumpikin vapaisiimme tyytyväisiä.

Pientilallisten juhlapäivä

Eilen iltahämärissä puikahdin vielä Kettulan puolelle katsomaan, miltä siellä näyttää alakerran siivouksen jälkeen. Hyvältä näytti! Tarkoitus oli eilen juoda siellä juhlakahvit kolmenkymmenenyhden vuoden pientilallisuuden kunniaksi, mutta sade&ukkonen päättivät toisin ja kahvit juotiin Laurilan puolella. 

Kolmekymmentäyksi vuotta sitten tavaraa oli paljon, lapset olivat pieniä ja rahaa oli vähän. Rakkautta sen sijaan oli ja on viljemmälti… 

Sairastumisen vuosipäivä ja unen pyöreät hedelmätornit

Tänään on tärkeä vuosipäivä. Tasan kaksi vuotta sitten päädyin isomman lähikaupungin sairaalaan. Seurasi diagnooseja, mittaamisia, lääkkeitä ja huolta aina jouluaattoon asti. Sen jälkeen sairaslomaa, mittaamisia, lääkkeitä ja huolta. Nyt on edelleen diagnoosi, lääkkeitä ja mittaamisia - mutta voin hyvin. Liikun paljon, syön terveellisimmin kuin ennen, nukun useimmiten hyvin ja vältän turhaa stressiä. Aina tuo viimeksimainittu ei ihan onnistu, mutta yritän sitä tietoisesti.

Tänä aamuna heräsimme jo puoli kuuden paikkeilla. Tuntui siltä, että yö oli siinä. Kuuntelimme radiota ja juttelimme niitänäitä, kun päätimme kuitenkin vähän vielä torkahtaa ja suljimme radion. No, havahduimme reaalitodellisuuteen puoli yhdeksältä. Jatkoyö oli tarpeen, sillä nyt on hyvä ja virkeä olo. Näin muutamia unia, joista en muista mitään muuta kuin viimeisen unen viimeiset lauseet: Tarvitsen lisää aikaa. Haluaisin rakentaa pyöreitä hedelmätorneja.

Verhoomosta huomenta!

Aina joskus kannattaa siivota erinäisiä laatikoita ja kaappeja. Meillä on ollut tapana pitää tammikuussa Suuri Kyseenalaistamisen Päivä (SKP) ja tänä vuonna päätimme uusiutua ja kyseessä onkin SKV eli päivän sijasta koko vuosi. Sen verran ollaan jo tultu vanhemmiksi ja hitaiksi, että tarvitaan vuosi. Toisaalta tavaraakin on niin paljon enemmän, että ehkä muutos on aiheellinen.

Aloittelin pari päivää sitten ja kävin omassa huoneessani pari ns. askartelulaatikkoa läpi. Eilen oli taas yhden vuoro ja siellä oli kaiken muun lisäksi kankaita. Meillä on kuvan pianotuoli vuosikymmenien aikana päällystetty monta kertaa uudestaan. Eilen siitä sitten tuli sinisävyinen! Mies sanoi ensin, että päällystää seuraavana päivänä, mutta muuttikin mielensä ja teki saman tien. On hieno! Niin kuin olisi uusi piano, vaikka jo kohta nelikymppinen.