Sataa ja ilmeisesti monta sataa

Tänään ei ole aurinkovarjolle tarvetta, sillä nyt on ilmeisesti sadetta luvassa enemmän ja vähemmän. Aamupalan jälkeen aioin lähteä kävelylenkille, mutta Mies ilmoitti, että nyt sataa.  Tyhjensimme sitten yhdessä tiskikoneen. Eilen illalla jo otin pitkästä aikaa spinningpyöräilyt ja kun melkein neljä kuukautta oli edellisestä kerrasta, tuntui se takamuksessa äkikseltään…  Ehkä liikunta on tänään sitä ja sitten voisi tietysti tehdä jotakin hyödyllistä! Vaatehuoneessa on riehunut trombi tai mikälie, joten voisin inventoida sen… 

Nyppimisen taitoa opetellessa

 

Aikanaan perittiin Esikoiselta pieni parvekepöytä, joka oli punainen. Maalattiin se meillä siniharmaaksi ja nyt väri alkaa olla kulahtaneen harmaa. Pöytä sopii just kasvimökin viereen ja siitä on tullut kesäkukkien varikko. Uusin tulokas on violetti muurikello, jonka ostin ruokakaupasta ihan heräteostoksena tällä viikolla. Kukat viihtyvät selvästi toistensa seurassa. Tänä kesänä olen opetellut nyppimään - en kulmakarvojani, mutta kuihtuneita kukkia - ja olen huomannut, ettei se niin rakettitiedettä olekaan! Siinä vaan ohikulkiessa puolihuolimattomasti sen opettelu on sujunut. Noviisi olen vielä, mutta aina voi oppia uutta…

Iso pehko ennustuskukkia

Tein eilen sen puuttuvan lenkin ja lenkillä tapasin ison pehkon ennustuskukkia eli päivänkakkaroita. Pysähdyin räpsyn ajaksi oikeastaan tuon perhosen takia. Kotona sitten sain selville, että kyseessä oli ratamoverkkoperhonen. Nevöhööd! Joku pitkässääriöttiäinen oli kiinnostunut samoista kukista ja pääsi myös kuvaan. - Eiköhän meistä lähes jokainen ole kokeillut nyppiä päivänkakkaran lehtiä tyyliin rakastaa, ei rakasta, rakastaa jne. Minä ainakin.

 

Vuosi melkein puolivälissä!

Löysin kuva-arkistosta otoksen, johon olin lisännyt kävelyaiheisen tekstin. Kuvassa on ihanan jokivarren kävelyreitti Turussa ja lähes joka kotosreissulla käyn tuolla askeltamassa. Siellä saa ulkomaaviban saman tien.

Vuosi alkaa olla laskennallisesti puolivälissä, kun tänään on 182. päivä. Minähän merkkaan kaikki kävelymatkat tarkasti ja nyt ollaan yhtälenkkiävaille siinä, että 2300 km tulisi täyteen. Jos sen kertoisi ihan matemaattisen kylmästi ja tunteettomasti kahdella, olisi vuoden lopussa aika iso luku koossa, mutta koskaan ei voi tietää. Aina voi sattua jotakin, jalat voivat jarruttaa yhteistyötä, voi tulla muita terveysongelmia jne. Eli siis - iloitsen, että koossa on nyt jo paljon ja pidän mielessä sen, miten tämä kaikki liikkuminen alkoi tammikuussa -17…

Aamuhaahuilua

Aamu on ollut hidas, koska yksin. Aamupalan jälkeen vaihdoin päivävaatteisin ja menin kastelemaan pergolan kukat ja kasvimökin janoiset asukkaat. Sitten haahuilin pihalla kännykkä takataskussa ja räpsin sieltä muutaman kuvan. Meillä on aina ollut pihalla hyvinkin villiä ja siksi mielestäni viihtyisää. Emme ole koskaan olleet millimetri-ihmisiä emmekä nurmikon kanttaajia. Tämä tyyli sopii meidän pirtaamme ja luonteenlaatuumme.

 

Vahinkokukka

Mies toi eilen minulle kukan pihalta. Kysyin, että oliko vahingossa katkennut ja myönsi asian. Oli kaatanut muutaman rutikuivan pikkupihlajan ja siinä oli sitten päivänliljakin saanut vähän osumaa… Kaunis kuin mikä ja tuoksu on hieno. Niitä kasvaa meillä ns. japanilaisella puolella pihaa eli kotkansiipisaniaisten lähellä lammikon reunalla.

Eilen meni virsikirjatyöpäivä hyvin. Puolenpäivän aikaan mentiin kylään Pastori Kissaselle. Nähtiin neljä kanaa, yksi kukko ja kaksi pässiä tuttujen kissojen lisäksi. Käveltiin myös hevoslaitumelle syöttämään porkkanoita kahdelle hevoselle. Kahvipöydässä istuttiin pitkään ja herkuteltiin. Onnea on ystävyys! 

Virsikirjatöissä

Tämä viikonloppu on virsikirjatyölle omistettu. Eilinen oli kappelipäivä. Kaksi erilaista siunausta. Tunteiden kirjoa, hiljaista ja äänekästä surua. Aika rankka päivä meille työntekijöillekin. Kun pääsin kotiin, lähdin tuulettamaan ajatuksiani pitkälle kävelylenkille. (Yksitoista kilometriä siihen vaadittiin.)

Tänään sitten on messu vanhassa kirkossa. Polkuharmoni  kohtaa iPadin -teemalla. Vanha ja uusi tekniikka pelittävät hyvin yhteen tuossa temppelissä. Tai senhän tietää ihan varmasti vasta messun loputtua…

Jk. Kuva on kappelista ennen ensimmäisen siunauksen alkamista. 

Joutuivat ulos!

Muutama päivä sitten poimin kävelylenkillä muutaman lehtosinilatvan ja lisäksi jotakin viherlehteä. Laitoin kukat olkkarin ikkunalle, mutta ne eivät olleet siinä pitkän aikaa. Itse ensin nuuhkin ja sitten tuli Mies (joka on erittäin hyvästä hajuaististaan tunnettu) ja sanoi, että ovat liikaa. Ihan liikaa. No, kuljetin kukat ulos ja jätin kauniin maljakon kukitta. Pergolan hyllystä löysin ison kynttilälyhdyn, josta otin pois kynttiläsysteemin ja laitoin kukat veteen. Ja uusvaasi pääsi pergolan pöydälle. Saa haista ja tuoksua ja lemuta siinä nyt ihan vapaasti. Kestää muuten kukinnotkin paljon kauemmin kuin sisällä, veikkaan,

Uusin kylttiostos

Keskiviikkona löysin kirpparilta tuon kyltin ja sen oivallinen & osuva teksti kutkutti huumorihermoani niin paljon, että maksoin mieluusti kyltistä kaksi euroa. Sijoituspaikaksi tuli kuistin seinä ja nyt minua hymähdyttää joka kerta, kun tulen lenkiltä kotiin ja riisun lenkkarit kuistilla lähes-kyltin-alla. 

Jossakin vaiheessa olen kirjoittanut, että Laurila voisi olla toiselta nimeltään Kylttilä! Niitä kun on paljon sekä sisällä että ulkona… 

Kasvimökin kuulumisia

Ostimme aikanaan tuon pergolan kasvimökin pastorisperheeltä, joka muutti Kuopioon. Mökki on juuri sopivan kokoinen kasvatussäkille ja se puolestaan passeli kolmelle tomaatintaimelle. Kasvatus ei ole kovin kannattavaa, mutta hauskaa. Tänä vuonna ostimme mökkiin lisäksi ruukkuina sitruunamelissan, pikkulehtibasilikan ja chilin. Joka aamu hipsin yöpaitaisena pergolaan ja käyn hakemassa basilikaa aamupalapöytään. Sitruunamelissaakin olen hakenut vesipullooni. Chilissä on jo raakileita ja tomaatintaimissa kukkia. 

Kesäfakta

Joskus pitää antaa tunnustusta myös ihan sille lähipiirin lähimmälle… Olen aina ollut ihminen, joka innostuu ja höyrähtää milloin-mistäkin. Mies ei ole toppuuttanut eikä torpannut, vaan innostanut ja kannustanut kaikissa hulluissakin ideoissani. Kiitos ja halaus siitä. 

Jk. Lehtileike on peräisin muutaman vuoden vanhasta Anna-lehdestä. En muista, kenen miestä siinä kiiteltiin. Ajatus (ja leike) riittää minulle.

 

Vaaterissa kuvattua

Eilen juotiin kahvit Kettulan pöydän ääressä ja sitten makoilin puusohvalla vähän aikaa. Verkko-ovesta kantautui linnunlaulu ja räpsäisin pari kuvaa vaakatasossa eli vaaterissa. Sitten kävi niin kuin aina joskus päivällä käy - nukahdin. Puolisen tuntia suunnilleen olin unten mailla ja sitten heräsin taas linnunlauluun. Tulin Laurilan puolelle ja Mies oli jo aloittamassa linssikeitton keittämistä. Arvasi, miten minun oli käynyt ja sen kuulemma näki isoista silmistä…

 

Pihakahvit ja lehtiproggis

Yksi parhaita juttuja kesässä on pihakahvit. Viimeksi eilen juotiin sellaiset ja herkuteltiin jäätelötuuteilla. Kahvien jälkeen oli vuorossa taas vanhojen lehtien läpikäymistä. Sekin kuuluu meillä kesäohjelmaan. Muutaman kerran vuodessa kerätään olkkarin isosta lehtilaatikosta aikakauslehdet ja viedään Kettulan kaappiin odottamaan kesää. Kesän mittaan kaapin sisältö aina vajenee. 

”En jaksa pohdiskella, mä tahdon olla vain.”

Eilinen päivä oli suurelta osin pihapäivä. Menu: Kahvia, lukemista, aurinkoa ja ihan-vaan-oleilua. Illalla kävin tekemässä kävelylenkin (8,4 km) ennen saunaa. Illaksi meinattiin tehdä pizzaa, mutta meillä oli vielä yksi salaattisekoituspussi (hypermarketissa hinta 1,98 -> 0,20!) ja kaadoin sen lähes-saavinkokoiseen kulhoon ja lisäsin mukaan muutaman tomaatin pikkupaloina, pätkän kurkkua samanmoisina paloina ja paketillisen salaattijuustokuutioita yrttiöljyssä. Salaattisaavin lisäksi paistettiin kausiherkkua eli kasvisryynärit. Ruoan jälkeen vatsat olivat sopivasti pullollaan. - Pizzaa on luvassa tänä iltana.

Jk. Otsikko on ote Tove Janssonin kirjoittamasta Muumipeikon juhannusrunosta. 

 

Yksinkertainen kombo

Juhannusaamuna nukuttiin pitkään ja hartaasti. Aamupalapöytään hain kasvimökistä taas basilikaa tomaattien kaveriksi. (Muistiin itselle, että pienilehtinen basilika pärjää, kasvaa ja rehottaa mökissä - sitä siis ensi kesäksikin!)

Eilisellä kävelylenkilläni poimin kolmeen maljakkoon kukkia. Niiden lisäksi hain kuistille ja isolle pihapöydälle uudet kukat. Iltaruoka (grillatut kasvisgrillitassut ja kesäkurpitsat sekä salaatti ja oluet) syötiin Pupulassa ja ruoan jälkeen vielä lueskeltiin siellä lehtiä ja odotettiin saunan lämpenemistä. Saunan jälkeen katsottiin yksi jakso norjalaista sairaalasarjaa ja syötiin suklaakonvehteja. Nukkumaan mentiin yhdentoista paikkeilla. Hyvä mieli, hyvä ruoka, hyvä seura. Yksinkertainen kombo.

Kippis juhannukselle!

Olin sunnuntaista eiliseen asti Kotosessa ja palasin Laurilaan sopivasti juhannusta viettämään. Mies oli siivonnut (ja vaihtanut olkkariin kevyet kesäkappaverhot), joten tänne oli erittäin kiva tulla! Muuta ei tarvitse tehdä kuin poimia kukkia maljakoihin…

Tänään aamupäivällä haahuilin pihalla. Pergolan kukista oli huolehdittu tosi hyvin, se puuha kun jäi tänne kotonaolijan vastuulle. (Tiesin, että Mieheen voi luottaa siinäkin asiassa!) Varastosta oli löytynyt kolmaskin samanlainen kastelukannu (yksi on ostettu kaupasta, loput kirpparilta) ja niillä oli ihan selvästi jotakin keskinäistä asiaa. Ensin uumoilin, että mitähän se on, mutta sitten tajusin: Ne skoolasivat juhannuksen kunniaksi!

Kolmen euron sijoitus

Tämän ostin kolmella eurolla. Olen leikkuulautaihminen. Leikkuulaudoilta voi tarjoilla, niillä voi leikata ja ne ovat kauniita ihan sellaisinaankin. Uusin lauta mainostaa yhtä turkulaista kiinteistövälitysfirmaa, mutta onneksi firman nimeä ei ole kuviopuolella…  - Voi sitä kolme euroa huonomminkin käyttää! 

Kuva riitti!

 

Eilen säästin kirpparilla kaksi ja puoli euroa, kun otin vain kuvan! Idea tuossa on ihan hauska ja viulu näyttää aika oikealta miniatyyrisoittimelta, mutta toteutus on krouvi ja turhan raskas. En olisi ottanut sitä edes ilmaiskorista…

Tuliaisia!

En voi itselleni mitään! Kuvassa kahden kävelyretken tuliaiset, jotka pääsivät veteen heti kävelyltä palattua. Sen verran janoisia olivat, että yön jälkeen virkistyivät selvästi ja olivat mintissä kuvaushetkeä varten. Näitä tulee kesän mittaan vielä paljon lisää, jos olen entiselläni…

Kyllä maistui hyvältä!

Aika harvoin lähden aamulenkille ja taas lähdin! Onnistuin yllättämään itsenikin, kun puoli seitsemän aikana lähdin kävelylle puolenbanaaninvoimalla (aamupala 1) ja kävelin 7,6 km lenkin. Kyllä muuten maistui kuvan aamupala 2 sen jälkeen hyvältä! Ja oli niin kova nälkä, että vielä meni kupillinen jogurttia marjojen ja granolan kera… Taidan toistekin kipaista ulos heti aamusta…

Juhlat!

Eilen meillä oli juhlat. Osallistujina olivat Mies, Ykkönen ja minä. Juhlan aihe oli 2000 km kävelyä, sillä sen verran olen tänä vuonna ehtinyt kävellä. Viihdyimme pöydän ääressä pitkään ja herkkujen jälkeen kaivoimme esiin Triominos -pelin, jota pelattiin puolitoista tuntia. Hyvät oli juhlat, hyvät herkut ja hauskaa yhdessäoloa. 

 

Vahva usko

Ollaan aika monena kesänä laitettu Napa-Kettulan terassille isoihin ruukkuihin popcorn-jyviä ja saatu hauskat maissiruukut kesävihreiksi. No, alkukesästä havahduin siihen, että se on tällä kertaa unohtunut ja harmittelin asiaa Miehelle. Seuraavalla kauppareissulla meille ostettiin jyviä ja Mies hoiti kylvöpuuhan ja vakuutteli, että kyllä ne ehtivät! - Toissapäivänä näytti jo tuollaiselta, joten vahva usko toimii!

Eläköön arki!

Arki on ehdottomasti parasta. Kotikutoisuus, värikkyys, rutiinit, pienet asiat ja yleinen tyytyväisyyshyrinä. Maanantaina iloitsin Miehen tekemästä pyykinkuivauspaikasta. Narut ovat juuri sopivalla korkeudella ja niitä on riittävästi. Hain varastosta pyykkipojat talvisäilytyksestä ja totesin, että ämpäri on niille aivan liian krouvi säilytyspaikka. Muistin, että minulla on jossakin naulakossa verkkokassi turhanpanttina ja sehän oli pyykkipoikavarikoksi just passeli. 

Tänä aamuna iloitsin siitä, että saatiin Ykkönen pötköttelemään meidän väliin aamulla. Kerrottiin höpöjä juttuja ja muisteltiin. 

Liputan arjen puolesta. Aina ja kaikkialla. Laulan sille kolminkertaisen aamenen. Ainakin hiljaa mielessäni…

 

Istuskelupaikkoja

Laurilan pientilalla (n. puoli hehtaaria) on kaikenlaisia istuskelupaikkoja. Mielialan ja auringon mukaan voi valita haluamansa. Kuvassa olevien lisäksi on iso pöytä penkkeineen Pupulan edessä, rapistuneenvanha puutarhakeinu, Kettulan terassin aurinkotuoli, pergolan valurautapöytä kahdella tuolilla ja kuistin kannellinen puupenkki. On siinä paikkoja kahdelle ihmiselle! 

 

Kolmekymmentä pudokaskiloa

Aloitin liikuntatavoitteellisen projektini tammikuussa -17. Sen jälkeen olen kävellyt tähän mennessä arviolta 25000 kilometriä (vuodesta -20 on tarkat tilastot, samoin vuodesta -17, loput ovat nointietoja) ja nyt olen tilanteessa, jossa olen kolmekymmentä kiloa pienempi kuin aloittaessani. Paino on siis pudonnut todella hitaasti, mutta vähitellen koko ajan. Tällä liikuntamäärällä ja kulutuksella en joudu miettimään ollenkaan syömisiäni. Tilanne on siis (aika) ideaali nyt, kun voin hyvin ja jaksan paljon enemmän. 

Jos mietin asian miinuspuolia, niin niitä on tietysti se, että vaatevarastoa on pitänyt uusia. Niin ja lenkkareita kuluu kävelyn takia useammat parit vuodessa. Muuta negaa en keksi. En kirveelläkään!

Arjen lyriikkaa

Voikukat on nyt höytyvävaiheessa.  Niistä tulee mieleen runo ensimmäisestä runokirjastani (vuodelta 1995.) Olen aina pitänyt voikukista niiden jokaisessa elämänvaiheessa ja omissanikin.

Kukaksi kutsut

vaikka höytyvät jo lentävät.

Sokea ja hupsu taidat olla.

Jk. Toinen kirja ilmestyi vuotta myöhemmin. Sen jälkeen ei ole kansien väliin päätynyt mitään, mutta runot ovat aina kulkeneet jollakin lailla mukana. Muistivihkojen sivuilla, pöytälaatikoissa, lehtien palstoilla ja onnittelukorteissa. Olen aina ollut luonteeltani runotyttö.

Ottamuksia 162

Enpähän ole pitkään aikaan julkaissut Ottamuksia -sarjaa, joten nyt oli jo korkea aika! Hauskasti liukuvärjätty tai mikälievärinen marketta oleilee pergolassa Miehen tekemän penkin päällä. Meistä kukka näyttää siltä, että olisi vahingossa värjääntynyt… 

Hyvää alkavaa viikkoa! Tee sitä, mistä saat hyvän mielen! 

Virsikirjan ja pitkän lenkin päivä

Tänään olin aamupäivällä virsikirjatöissä reilun tunnin verran. Virsivalinnat osuivat mielestäni nappiin ja soittofiilis oli hyvä. Päivällä lähdin kävelylenkille ja päätin jo etukäteen, että teen pitkän lenkin. (Pitkä on minun lenkkeilykategoriassani 12 km ja yli.) Sää suosi, vaihdoin vanhoihin lenkkareihin just ennen lähtöä uudet pohjalliset, kengännauhat olivat optimikireydellä ja mieli oli hyvä. Korvanapeissa minulla soi Lihavuustutkijat -podcast, jonka idea on vähentää stigmaa ja tarjota faktaahelposti lähestyttävässä muodossa -pilke silmäkulmassa! Vähän toista jaksoa on vielä kuuntelematta tuota mielenkiintoista ohjelmaa.

Kävelin 161 minuuttia ja matkaa kertyi 16,1 km. Ja oli muuten nälkä, kun olin kotona! Olin varannut itselleni kokkausvuoron ja oli ihan pakko napata ensin muutama (=seitsemän) taatelia ja pari lusikallista maapähkinävoita suurimpaan nälkään… 

Jk. Räpsäisin kuvan Verkkalan ylikulun kohdalta. Siinä vaiheessa olin kävellyt kotoa kuutisen kilometriä.

Kesä tuli Pupulaan!

Kuistin siivouksen lisäksi sain eilen laitettua Pupulan (=kesäkeittiö) kesäkuntoon. Niin ja Mies siivosi Kettulan. Tälle päivälle jäi vain Repola (=ulkohuussi). Pienet sateetkaan eivät haittaa sitä projektia, kun pintojen pyyhkimistä ja lattian lakaisua voi tehdä sateen ropistessa kattoon. Ehkäpä vielä tunnelmallisesti radion kanssa!

Eilen illalla saunassa päätettiin, että tänä kesänä käytetään Pupulaa enemmän. Siellä on kiva juoda kahvit, lueskella pöydän ääressä ja ajatella sinisiä ajatuksia. 

Napa-Kettulan ankat

Tänään on ollut jotenkin painostava ja väsyttävä päivä. Aamupäivällä siivosin kuistin siihen vaiheeseen, että Miehelle jäi vain lattian lakaisu ja pesu. Lounaaksi syötiin makkarakeittoa ja jälkkäriksi puolitettiin valmisvispipuuropönikkä.

Siivouksen jälkeen haahuilin pihalla ja räpsin kännykkäkuvia vähän sieltä sun täältä. Kaksi ankkaa halusi välttämättä päästä blogiin, vaikka olivatkin tuhrunaamaisia. Uiskentelivat altaassa (= Napa-Kettula) ihan muina leluankkoina. Minulla on vielä talviturkki heittämättä, Mies heitti jo ajat sitten.

Floristikävelykausi on korkattu!

Eilen se taas alkoi! Joitakin yksittäisiä oksia olen toki kuljettanut (hikisissä) käsissäni ennenkin tänä keväänä/kesänä, mutta nyt oli ensimmäisen Oikean Kimpun vuoro. Ihanaa, haastavaa ja mielikuvitusta kutkuttavaa! Pääasiallinen poimintapaikka oli nelisensataa metriä ennen Laurilaa, mutta muutamat pääsivät mukaan kolmisensataa metriä myöhemmin. Sijoituspaikkana on iso pihapöytä Pupulan edessä. 

Tämän aamun huomio: en voi olla marjatta/marjoitta!

Mies on yhdistetyllä kukkienkastelu- ja taidenäyttelyreissulla Kotosessa. Minulla on siis Hidas Aamu, niin kuin eilenkin. Söin aamupalaa vasta yhdeksän jälkeen ja huomasin, etten voi olla marjatta/marjoitta! Tein aamuleipien lisäksi sötkötyksen, johon laitoin maustamatonta abjogurttia ja maustettua sisiliajogurttia (ehdoton suosikkimme!), proteiinihippuja, mysliä, sitepölyrakeita ja viherjauhetta. Sekoitin ne ja aloin syödä. No, jotakin tuntui puuttuvan… Hain pakastimesta vajaan pussillisen mustikoita ja kaadoin ne mukaan ja johan alkoi maistua!

Hidas aamu tarkoittaa myös yöpaitailua pitkään. Äsken haahuilin pergolaan ottamaan muutaman kuvan ja yöpaitaisena tietysti… 

Hävikkikimppu oli heräteostos!

Kävin eilen paikallisessa ruokakaupassa. Oikeastaan minun PITI ostaa vain kasvisleikkelettä, mutta ostoskassiin kertyi maitopurkki, xylitolpastilleja, kuivattuja karpaloita, pinaattia, kananmunia, leipäjuustoa, lämminsavulohta, tummia viinirypäleitä, verilättyjä, suippopaprikoita, soija- ja vehnäproteiinihiutalepurkki ja se kasvisleikkelepaketti… Kädessä kuljetin kauneinta heräteostosta eli puolentoista euron hintaista hävikkikukkakimppua. Ihanaa, kun hävikistä voi löytää kukkiakin!

Tervetuloa, kesäkuu!

Vanha omppupuu sai kunnian päästä kuvaan ja tervehtiä alkanutta kesäkuuta. Samalla se hyvästelee toukokuun ja kertoo, että kulunut toukokuu oli pituudeltaan 461,5 kävelykilometriä ja kahdeksan luettua kirjaa. Siihen kuului virsikirjatöitä kahdessa seurakunnassa, omien tapaamista, turkuilua, ystäviä, kirpparipöytää ja kesäkukkien ostamista. Ihan jees toukokuu kaiken kaikkiaan.

Saanko esitellä: Martti!

Tässä on vielä esittelyssä kolmas Laurilan uskollisista pihatyypeistä. Hän on Martti ja Kiimingistä. (Koko nimi:  Kiiminginangervo Spiraea chamaedryfolia ´Martti´) Ensin oli yksi, sitten kohta jo monta pensasta ja uusia alkuja tulee koko ajan. Kaunis ja vaatimaton, talvenkestävä, helppohoitoinen, viihtyy auringossa ja ei-. Aina joskus taittelen maljakkoon oksia, kun kerran kukinta on niin runsasta. Parhaita tuntemiani pihatyyppejä!

Kaiken se kestää…

Muutamat kasvit jaksavat nousta vuosi toisensa jälkeen. Humalan lisäksi uskollinen jaksaja on alppikärhö. Saatiin aikanaan (tarkistin, että elokuussa Marjatanpäivänä tulee neljännesvuosisata jo ikää) paikkakunnan tunnetuimmalta kotipuutarhapariskunnalta yksi alku ja siitä se sitten lähti! Nyt on kärhöä talon yhdellä nurkalla molemmin puolin ja sitten vielä postipolun puoleisella nurkalla tuo kuvan yksilö. On sitkeä ja kärsivällinen. On kestänyt talon maalauksen takia alasrepimiset sekä hallat ja paisteet, raekuurot ja rajuilmat.Tyytyy vähään, ei valita. On pitkämielinen. Ei kerskaa.

Jk. Alppikärhöllä ja rakkaudella on paljon yhteistä. Samoja luonteenpiirteitä kuvataan molemmista.

Kolmekymmentäviisi vuotta muuttopäivästä!

29.5.1991 klo 12 ajoi iso muuttoauto (olettavasti Pohjoismaiden suurin, sillä tarinoillahan on tapana suureta vuosien/vuosikymmenien mittaan!) Haapaniemessä kolmikerroksisen kerrostalon pihaan ja muutto Laurilan puolen hehtaarin pientilalle alkoi. Lapsia oli kaksi, tavaraa oli paljon ja muistaakseni koko ajan pystyttiin muuttostressistä huolimatta puhumaan pienillä kirjaimilla…

Kolmekymmentäviisi vuotta on sujahtanut ohi hirmuista vauhtia. Olen siis yli puolet elämästäni asunut Laurilassa. Monenmoista on koettu, nähty ja eletty. Olemme edelleen onnenmyyriä, enemmän ja vähemmän harmaantuneita…

Humalajuttua

Pergolan kevät- ja kesäkausi alkaa humalalla/humaloilla. Päivä päivältä kurottelevat aina vaan korkeammalle ja pienellä hienovaraisella ohjailulla pysyvät oikeassa kohdassa. Tällä viikolla aion siivota kuistin ja pergolan sitäsuntätähyllykön kesäkuntoon. Aika monena vuonna olen tehnyt sen homman aivan-liian-helteisenä päivänä ja hikoillut kuin possu. Ehkä nyt voisin käyttää yhden pilvipoutapäivän siivoukseen!

Jk. Humalat ostettiin aikanaan Ahosen Taimistolta Karstulasta. Yli kolmekymmentä vuotta ovat jaksaneet nousta aina kevään myötä.

Laurilan uusi sisustusidea!

Meillä on ollut jo aika pitkään olkkarin pöydällä ”liinana” legoalusta. No, muutama viikko sitten ostin kirpparilta puolella eurolla metrin verran leikattavaa tarranauhaa, joka on legomaista. (Tuote oli jo ennestään tuttu, kun olen aikanaan Ykköselle ostanut metrin verran - muistaakseni - turkoosia nauhaa.) Nauha odotteli kaapissa sijoituspaikkaansa, kunnes jommallakummalla meistä syttyi päässä idealamppu. Tietysti se tulee alustan reunoille pitämään alustaa paikallaan! Ja sitten Mies mittasi ja leikkasi ja irrotti teipit ja laittoi pöytään kiinni. Eikö olekin hieno!

Asuntoja tarjolla!

Laurilan autotallin seinällä on vapaita asuntoja vuokrattavana. Vuokran suuruutta ei olla vielä päätetty. Koko idea lähti tuosta monikielisille linnuille tarkoitetusta pöntöstä eli voisihan niitä olla useampikin… (Ja seinällä riittää pituutta vielä!)

Monikielipöntössä on meillä oikeasti ollut asukkaita. Pönttö oli silloin vähän eri paikassa ja kuljettiin varovaisemmin aina kuistilla, ettei häiritty vuokralaisia. Eräänlainen henkinen vuokraturva siis oli käytössä…

Uusi kaunis pari!

Maaliskuussa onnistuin löytämään paikalliselta kirpparilta kahdeksan euron hintaan tuon vasemmanpuoleisen mukin. Ostin sen itselleni rautainfuusiopalkinnoksi, koska olin sinne menossa kirpparikäynnin jälkeen. No, matkalla Kotoseen pysähdyttiin Ideaparkissa ja siellä piipahdan yleensä aina Marimekon outlet -myymälässä (ja vessassa). Siellä oli kaikkea ihanaa niin kuin aina muulloinkin ja näin kauniin astiasetin, jossa oli tuo vihreä muki, vihreä kulho (0,5 l) ja vaaleanpunainen lautanen (12x15). Hintaa mukilla oli tietysti myymälässä enemmän kuin kirpparilla, mutta en voinut vastustaa kiusausta… Tosin, en ostanut sitä menomatkalla torstaina, vaan paluumatkalla sunnuntaina. Sen verran jätin harkinta-aikaa! - Nyt on kummallakin isot kauniit mukit. Niistä maistuu tee hyvältä. Kahvista nyt puhumattakaan…

Tapaaminen yhdystiellä 6271

Eilen minulla oli Tapaaminen yhdystiellä 6271. Sitä ei oltu mitenkään sovittu etukäteen, vaan se tapahtui ikään kuin lennosta. Nastakehrääjä liihotteli hieman vaikeasti, joten se oli saanut ehkä siipeensä. Pysähtyi hetkeksi maahan, jolloin sain napattua kuvan. Emme ehtineet vaihtaa kuulumisia, kun se taas lähti eteenpäin. Minä myös.

Jk. Ai niin, hyvää helluntaita heilalla tai ilman!