Viidentoista kilometrin lenkki

Ø

Numerot ja luvut on päähänpinttymäni. Eilen laskin, että seuraavasta tasaluvusta puuttuu viisitoista kilometriä, joten voisin kävellä pitkän lenkin illalla. Aamupäivällä sateli, päivälläkin vähän ja ilta näytti aika huonolta, mutta lähdin kuitenkin. Välillä pilvet vyöryivät tosi tummanharmaina, mutta jatkoin sinnikkäästi ja selvisin sateetta ja olin kotona kahden ja puolen tunnin kuluttua. Se oli yhtä kuin viisitoista kilometriä ja nyt keittiön liitutaululla on luku 2900.

Jk. Kuvan kommentteja en ole saanut. Iloisia tervehdyksiä ja sananvaihtoa sen sijaan.

Viikonloppu oli hyvä

 

Takana hyvä viikonloppu. Kaksistelua, kävelyä, hyvää ruokaa, marjastusta, saunomista, kunnon yöunia (oma sänky on aina oma sänky!) ja piilosanan ratkomista. Tälle päivälle ei ole mitään erityisiä suunnitelmia. Mies, joka vastaa meillä säätiedotuspuolesta, kertoi sadetta riittävän enemmän ja vähemmän aina iltaan asti. Sehän on todella hyvä syy paistaa tänään lättyjä päiväkahville!

Mitä väliä kahdesta kirjaimesta!

Torstai-iltana kävelin ns. pitemmän kaavan mukaan eli vähän muutin vakioreittiäni. Olin matkalla Kotoseen ja sisäinen kompassini toimi kyllä moitteettomasti eli tiesin koko ajan sijaintini. Kesken kaiken näin opasteen, jonka luin ensin neljänneshuolimattomasti, mutta sitten uudestaan vähän tarkemmin ja naurahdin ääneen. Opaste oli ihan pakko ikuistaa. Asia käy ihan selväksi, vaikka l ja a ovat jääneetkin sanasta pois…

Jk. Kyseessä on Pyöräilyn suunnistustaulu. Minäkin opin sen vasta just äsken…

Aamuvirkkuna

Aamulla kännykkä herätti puoli kuudelta. Olin ihan sikiunessa, mutta herätysääni on aika sopuisa ja oli tarpeeksi hiljaisella, joten heräsin lempeästi.

Kuuden jälkeen kävelin kohti rautatieasemaa. Ilma oli ihanan pehmoinen, käveleskelin hitaasti (=lenkkivauhtia huomattavasti hitaammin) ja nautin siitä, että reppu oli suhteellisen kevyt. Takana oli reilun viikon pituinen kävelylomanen - aluksi kaksin, lopuksi yksin. Yhden räpsyn ajaksi pysähdyin, kun maisema oli niin elokuuta, niin elokuuta…

Jk.  Kävelytilasto karttui 153,7 kilometrillä. 

Jk2. Kylläpä maistuukin junassa aamukahvi hyvältä! Plussat kauramaidosta, miinukset siitä, että sämpylävaihtoehdot olivat lihaisia.

 

Tämän verran lipsuin!

Asetin itselleni 9. helmikuuta kuluvaa vuotta ostokiellon kolmen kategorian suhteen. En siis saa ostaa postikortteja, tarroja enkä washiteippejä. Kaikkia on ja (melkeinpä) liikaa yhden ihmisen tarpeisiin. Olen pysynyt tuossa kiellossa tosi hyvin, jota ihmettelen itsekin… Heinäkuulla oli pakko ostaa yksi vinyylitarra ja siihen on hyvä syy. Ostimme Miehen kanssa kännyköille uudet suojakotelot ja oli vaikea löytää niin vanhoihin (2 v) koteloita eli löydettiin vain mustat, keskenään samanlaiset. Pakko oli saada niihin jotakin eroa, jotta tunnistamme omamme. Tarravaihtoehtojakaan ei ollut liiemmälti, mutta tuo on mielestäni ihan hauska. - Ostokielto jatkuu siis tämän jälkeen kuten sitä ennenkin. Olen ylpeä itsestäni!

Suuri Toiveaamupalakattaus

Toistelen itseäni, mutta sitähän teen muutenkin koko ajan… Tämän aamun aamupala oli varsinainen Suuri Toiveaamupalakattaus. Avokado oli ihanan kypsä ja kuoriutui mallikelpoisesti. Ainoa hankaluus oli, että viipaleet eivät pysyneet karjalanpiirakan päällä, mutta siitäkin selvittiin! 

Sen verran volyymirikkaan aamupalan kasasin (ja söin), että luulen lounaan jäävän tänään joko väliin tai pieneksi…

Kuva sai miettimään…

Kirppareilla näkee vaikka minkälaisia omituisiakin tavaroita ja edelleen monesti pelkkäkuvariittää. (Tätä kuvan taulua olisin ehkä joskus voinut harkita ostavani tai ehkä en sittenkään…) Pysähdyin räpsyn jälkeen miettimään, olisiko meillä ollut tarvetta moiseen eli meinasiko minulta palaa proput lasten ollessa pieniä. Myönnän ja tunnustan, että aina välillä paloi ja kärähti ja leimahteli ihan kunnollakin. Ainakin minulla.

Hitaan ihmisen parasta aikaa

Hitaaseen aamuun kuuluu hyvä aamupala, radio tai teevee taustalla ja kiireettömyyden & värikkyyden leimat joka ainoassa asiassa. Päivä on alussa (kello on 9) ja aurinko paistaa. Onnekseni elämään kuuluu hitaita aamuja yksin ja/tai kaksin. Tänä aamuna fyysisesti yksin, mutta toinen ajatuksen päässä ja viestien tavoitettavissa.

 

Kumman valitset?

Taulun ohje on erittäin helppo toteuttaa, kun Netflixin katsominen on ollut hyvin vähäistä. Esikoinen osti taannoin minulle kuukaudeksi sen katselun, kun olin sairaalassa ja kotiuduin sieltä. (Taannoin = joulukuu´19:)  Mieluummin muutenkin katson auringonlaskuja… 

Jk. Ja mitä silloin katsoin? No, Anna, a lopussa -sarjaa. Olenhan aina ollut hengeltäni Vihervaaran Anna, vaikka ruumiiltani Keskipellon ja Laurilan Marjatta…

 

Kaksi Pomonaa istui hyllyllä

Nämä kaksi kaunista astiaa olen löytänyt vuosien mittaan. Mansikkainen on yhdeltä autotallikirppikseltä ja puolukkaversio kaupunginosakirppispäivästä. Nököttävät siinä hyllyssä ihanmuutenvaan, mutta pääsevät käyttöön aina tarvittaessa. Voivat tarjoilla teepusseja, keksejä, konvehteja tms. Ei uustuotantoa, vaan 60-lukulaista kauneutta.

Puolen euron ostos

Tällä viikolla ostin kirpparilta jääkaappimagneetin. Uskon vahvasti, että niissä on totuus samalla lailla kuin sen sanotaan olevan kaurapuurossa eli tieto on hyvin epätieteellinen ja todellakin uskomus. Magneetti maksoi puoli euroa. Olen tehnyt itseni kanssa sopimuksen, etten enää osta tarroja enkä postikortteja enkä washiteippejä. (Syy: Omistan jo keskikokoisen paperikaupan varaston verran ko. tuotteita.) Magneeteista en tuossa yhteydessä sopinut mitään, mutta jo aikaisemmin olen päättänyt, että hankin niitä vain kirppareilta ja mahdollisimman halvalla. Niin kävi nyt ja onhan tuo teksti tosi hauska!

 

Tapasin kaltaiseni!

Tänään tuhlailin kirpparilla. Jonkin aikaa kyllä jouduin aprikoimaan, onko 4,50 euroa liikaa, mutta sitten totesin, että piikkumyyluonteisella ihmisellä ja pikkumyyluonteisen mummulla on oltava oma pehmolelu… Sopivasti Mies oli löytänyt kirjan (Antti Tuuria) ja kyltin ja tuo Pikku Myy meni samaan ostoskoriin ja kassalle…

Teräväkielinen, tuittupäinen, ärhäkkä, suorasukainen - sellaisia ollaan me kaikki kolme! Pikku Myy, Kolmonen ja minä. Ei ole toisilla helppoa!

 

Tattari, oletan!

Eilen kävin pienellä maisemalenkillä ja poimin (tietysti!) muutamia kukkia mukaani. Pari ihan tavallista puna-apilaa, sitten kanadanpiiskua ja yhtä, jonka lenkin jälkeen googlasin. Ilmeisesti kyseessä on tattari. Kaunis ja vaatimaton ja näkyy kestävän maljakossa. Vastaavia kimppuja lisää, kiitos!

 

Paratiisi vaikka joka päivä

Ennenvanhaan kotikotona meillä oli kahvikupeista arki- ja vierasversiot. Arjen kupit vaihtelivat vuosien aikana, mutta ne paremmat kupit olivat Kaj Franckin Kultakorva -sarjaa. Jos Laurilassa tekisi samalla tavalla, olisi vieraskupeissa aina paksu pölykerros…Siksi meillä käytetään kaikkia astioita eikä säästellä. Eilen juotiin kahvit näistä Paratiisi -mukeista. Huomasin, että kahvikupin lautanen sopii just mukillekin.

Jk. Oli meillä pullaakin, mutta kohotin sitä liian vähän aikaa, joten jäivät turhan littanoiksi. Maku kyllä oli hyvä. 

Huovinkukka on suosikkini

Yrityksen ja erehdyksen kautta oppii. Olen aika hyvin nyt oppinut, mitä kesäkukkia meille kannattaa hankkia. Ei -ryhmään kuuluu ainakin marketat. Krassitkin on vähän siinä ja siinä, samoin neillikkatyyppiset purkkikukat. Kyllä -ryhmässä ovat huovinkukka (kuvassa), pelargoniat, muratit ja samettiruusut. Tänä kesänä ostin monenvärisiä pelargoneja, mutta petyin valkoiseen. Se näytti heti kukkimishetkensä jälkeen jotenkin likaisentuhruiselta. Ei siis enää valkoista!

Kaksin

Perjantaina puoliltapäivin Mies vei helsinkiläiset omat junalle ja meillä alkoi normaalin elämän viikonloppu. Laittelin lelut paikoilleen, pesukone pyöritti pyykkejä ja jääkaapista syötiin susiruoat. Nukuttiin ja on nukuttu erityispitkiä yöunia. Kävelyä, pihatöitä yms on harrastettu. Ja aina välillä on muisteltu Neiti Sähinkäistä ja Herra Pohtijaa… 

 

Saanko esitellä: Otto Iso-Pukero!

Kakkonen retuutti lähesitsensäkokoisen nallen Kettulasta Laurilan puolelle. Neidin mielestä nallen nimi oli joko Otso tai sitten Iso-Jeppe. (Isovanhempienoikeesti nimi on kyllä Otto Iso-Pukero.) Kulkeutui meille aikanaan joltakin kirpparilta ja on viettänyt hiljaiseloa Kettulassa jo vuosikausia. Sisäsiistiltä vaikuttaa, joten saa nyt ainakin vähän aikaa majailla sohvalla…

Kolmas eläkevuosi yllätti pituudellaan!

Eilen päättyi heinäkuu ja kolmas eläkevuosi umpeutui. Laskin illalla ihan vanhanaikaiseen tyyliin eli kynällä ja paperilla nuo kävelykilometrit. Tänä elokuun ensimmäisenä aamuna tein koneellisesti tarkistuslaskennan ja samaan lukuun päädyin. Sen verran paljon oli kertynyt askelia, että yllätyin…- Vuosi on ollut hyvä. Vointi on ollut hyvä. Virsikirjatöissä olen käynyt aina välillä tienaamassa suolarahoja (Pan-). Elämä on oivallista.

Kävin kiikkaamassa, ihan totta!

Tiistaina kävin lapsen kanssa kävelylenkillä. Kyseessä oli Esikoinen, jolla on ikää 41 v. Lenkkimme (8,8 km) suuntautui mm. uimalaan ja Litman asuntoalueelle. Uimalassa kokeilin kiikata monien vuosien/vuosikymmenien jälkeen ja mukavaltahan se tuntui! (Ensin tosin varmistin, että vaikuttaahan se tarpeeksi tukevalta, kun edelleen ajattelen itseni paljon isommaksi ihmiseksi…)

Litma on aina ollut minulle iso mysteeri. Se on samanlainen kuin Tampereen Koskikeskus kun siellä aina tulee eri paikasta ulos mitä meni sisään. Litmankin ”pääkatu” on ihan selväreittinen, mutta auta armias, jos etsit jotakin ja löydät ja sitten yrität tulla alas kävelytielle, niin eipä meinaa onnistua! Tunnustus: me jouduimme katsomaan kännykän kartasta reittiä…

Kävelylenkki oli hauska ja reipas. Oli kiva kävellä hyvässä seurassa.

Rakkausnäkökulmasta katsottuna

Elämme keskellä kaaoksenpoikasta, jos asiaa katsotaan järjestysnäkökulmasta. Onneksi ei tarvitse! Nyt on käytössä ihan muut näkökulmat ja klaanin pienimpien viihtyminen. Iltaisin raivataan aina vähän kulkureittejä aikuisille, mutta päiväsaikaan annetaan leikkien olla leikkejä. Sitä voisi kutsua rakkausnäkökulmaksi…

Kaikenlaista puuhaa

Neiti Kolmonen on tehnyt täällä ahkerasti pihatöitä. Ruohonleikkuu on hänen mielipuuhaansa ja sinniä riittää vaikka kuinka kauan leikkaamiseen ja tyttö ihan selvästi näkee työnsä jäljen. Sielunsa silmillä, jollei muuten.

Herra Kakkonen keskustelee parhaillaan asiantuntevasti Miehen kanssa lumousmaailmasta, sepän pöydästä, suojavarusteista ja rintapanssareista. Heillä on ihan oma maailmansa, Minecraft -maailma. 

 

Hienosti koristeltu!

Olen ollutkin sitä mieltä, että tiskikoneen fasadi on turhan yksitoikkoinen… Onneksi Neiti Kolmonen hoiti eilen hienosti (ja Vaarin mukaan lähesjacksonpollockmaisesti) koristelupuolen!

Laurilassa on vilinää ja vilskettä. Öisin koko porukka (eli neljä aikuista ja kaksi lasta) nukkuu sikeästi kuin tukit ja aamulla on kaikissa virtaa - tai ainakin Kakkosessa ja Kolmosessa… Me muut yritetään tulla perässä.

Kauniit lenkkarit mummulan kuistilla

Meille ilmestyi eilen ehkämaailmansöpöimmätlenkkarit sekä Kolmonen, Kakkonen, esikoinen ja Miniä. Ihanaa oli huomata, että Kolmosen edellisen reissun vierastaminen oli tyystin poissa ja nyt on ehditty lukea kirjoja ja leikkiä ja pukemisessakin sain auttaa tänä aamuna. Kyllä meistä tulee varmasti vielä hyvät kaverit!

Sunnuntaiaamuna

Jos olisin tänään virsikirjatöissä, olisi nyt alkuvirsi jo veisattu. Mutta kun olen vapaalla ja kotona, tein äsken pienen sämpylätaikinan. Pieniä sämpylänsyöjiä ja vähän isompiakin (omia kaikki tyynni) on tulossa meille puolenpäivän jälkeen. 

Tulin olkkariin ja odottelen taikinan kohoamista. Räpsäisin yhden ikkunakuvan sisä- ja ulkovihreydestä.

Muutama päivä kaupunkilaiselämää

Vietin aikaa Kuopukselassa maanantai-iltapäivästä perjantain vastaavaan. Seurana oli torstaiaamuun asti Mies. Kilometrejä karttui, mukaan ottamani kirja (Äidin julma syli) on nyt kohta puolivälissä ja kaupunkielämä oli mukavaa vaihtelua maalaisille. Erittäin hyvä ja toimiva Airbnb -systeemi omien kesken.

Jk. Tuohon taiteilija Janne Hokkasen erilaiseen liikennemerkkiin törmäsin (kuv.) eilen aamulenkillä, kun kuljin Koskipuiston läpi.

 

Hetkessä tuli hyvä mieli

Aamukävelyltä palatessani törmäsin nuorten ideoimaan kesäkeitaaseen. Taiteesta oli vastannut Katutaidetoimisto Tampere ja Veera Hanhiniemi. Parkkiruutujen tilalla oli isoja värikkäitä kukkaruukkuja ja pari penkkiä. Hetkessä tuli hyvä mieli. Tai siis sanotaanko, että tuplasti hyvä, kun olin iloinen hyvästä lenkistä ja auringonpaisteesta jo tuohonkin mennessä.

Tänään matkaan täältä Kuopukselasta Laurilaan. Pieni lomanen on tehnyt hyvää. Seuraava lomanen odottelee jo nurkan takana, kun Kotonen kutsuu…

Pinkki rasia ja ankka

Eilenkin tein kirpparilöydön. Pieni kylpyankka oli puolen euron heräteostos Kotosen kasvavaan ankkakokoelmaamme, mutta tuo legosäilytysrasia oli mielestäni löytö. Hintaa oli 2,90 euroa ja pidän sitä kohtuullisena, melkeinpä halpana. Kunhan elokuulla teen ison legoinventaarion, laitan sitten tuohon rasiaan vaikkapa oheisjuttuja eli sälää - niitä ovat muun muassa kypärät, kilvet, peitset, merkit, kukat ja pensaat. 

Jaettuja mokia = taidetta

Tampereella on meneillään nykytaiteen katsaus, Taidevaltakunta ´26 -biennaali. Eilen kävin katsomassa näyttelyä Finlaysonin alueella. Kuopus on mukana seitsemän taiteilijan työryhmässä, joka kantaa nimeä MOKA. Työryhmän MOKA -museo oli ihanan hulvaton, ajatuksiaherättävä, samaistuttava ja virkistävä. Omia mokiaan magneettimuodossa sai kerätä seinälle ja niin tein minäkin. Olisihan niitä ollut enemmänkin, mutta tuossa nyt kolme…

Näyttely sekä Finlaysonilla että Haiharassa on avoinna elokuun 16. päivään saakka. 

Vanha ja kaunis

Tein hyvän kirpparilöydön reilu viikko sitten. Yleensä olen tositosi huono tinkimään, mutta tällä kertaa uskaltauduin tokaisemaan,  ettäjosjoskusmyythalvemmallatämänniinolisinkiinnostunut… Kysyminen kannatti, vaikka vähän nolottikin. Sain kulhon puoleen hintaan. Kaunista Ara -keramiikkaa. Kesän löytö.

Pouta-aamu pergolassa

Tänä aamuna herättiin jo ennen kahdeksaa. Yhdeksän jälkeen matkalaiset lähtivät kohti Itä-Suomea, joten aamupalaa syötiin reippaasti, reppuja pakattiin ja eväsleipiä tehtiin. Kymmenen maissa haahuilin pihalla, nostelin kukkia kuistilta pergolan puolelle ja räpsin muutaman kuvan. Viikonlopun suursateiden jälkeen tällainen tyyni pouta-aamu on huikaisevan kaunis. 

Eilen aamuhämärissä

Kuva on tarkoituksella hämärä. Otin sen eilen aamulla vähän ennen puolta kuutta. Mies oli lähtenyt hakemaan asemalta Kuopusta ja Vävyä Laukaan festarireissulta ja me Ykkösen kanssa oltiin nukkumassa. Minäkin menin unille takaisin, kun olin käynyt vessassa ja napannut tuon kuvan.

Eilen tuli voimaan vedenkeittokehotus. Juomavettä on keitettävä 5-10 min. Vedenjakelupisteitä on kaksi kappaletta. Tilanteesta tiedotetaan seuraavan kerran huomenna. Edellisen kerran Keitä! -lappu oli hanassa kolmen viikon ajan syksyllä -19. Toivomme tällä kertaa lyhyempää jaksoa.

Helmihetki

Pihailua olen harrastanut tänä kesänä paljon. Kuva on viime sunnuntailta, kun olin yksin kotona ja istuskelin Kettulan terassilla pitkän tovin. Ei ollut kiire mihinkään, kahvit olin jo ehtinyt juoda talon puolella ja oli kaunis ilma. Sellainen eräänlainen helmihetki siis. En tarvitse minkkistoolaa, en timanttisormusta, en edes etelänmatkaa. Oma hetki riittää. Ja ettei kukaan nyt kuvittele minua minimalistiksi, niin kyllä rakastan kaikenlaisia tavaroita, mutta en mitään överiöveriä enkä blingblingiä. Tavallista ja arkista kiitos tänne suuntaan edelleen!

Näillä taas mennään!

Keskiviikkona kävin ostamassa uudet lenkkarit. Merkkiuskollisena edelleen. Tällaisia tavislenkkareita olen kuluttanut kymmeniä vuosien mittaan. Useimmat olen onnekseni löytänyt urheiluliikkeiden alennusmyynneistä tai poistomyynneistä. Lenkkarit kestävät arviolta 800-1000 km kävelyä ja voi sanoa, että kulutan ne aina ihan loppuun. Puhki ja pohjat sileiksi.

Joskus olen neljännesvakavissani miettinyt, ottaisinko yhteyttä ko. lenkkarifirmaan ja ehdottanut kaupallista yhteistyötä. Toistaiseksi en kuitenkaan ole nostanut vakavuusastetta. 

Elektrolyyttitauko

Eilen lähdin kävelylenkille ja Mies muistutti juomapullon ottamisesta mukaan, koska iltapäivä vaikutti kuumalta. Lisäksi kuulemma UV -säteilyä oli paljon, joten hän suositteli pitkähihaista paitaa. Onnekseni omistan yhden ohuehkon pitkähihaisen ja puin sen. Juomapullon kanssa oli enemmän säätöä. Otin ensin isomman vyölaukun, johon pullo sopi. No, pullo oli kuitenkin sen verran iso ja raskas, joten paino laukussa oli epäsuhtainen, kun pidän laukkua mieluusti takana. Ongelma ratkesi sillä, että otin selkääni Kånkenin! Siinä kulki pullo, kännykkä ja olisi sopinut vielä puoli omaisuutta lisäksi. Ja sitten lippis päähän ja matkaan!

Ensimmäisen juomatauon pidin kuvan maisemassa. Toisen sitten yhdellä maitolaiturilla tai maitopukilla, niin kuin lapsuudessani sanottiin. Lenkille kertyi pituutta 10,5 kilometriä. 

Jk. Näillä helle- tai läheshellepäivien lenkeille olen laittanut juomapulloon vettä ja elektrolyyttitabletin. Se nesteyttää paremmin kuin pelkkä vesi eikä tule illalla kramppeja.

Postia toukomettiseltä

Eilen nuha oli melkein finito ja yskinkin jo vähemmän, joten nyt voi siis vähän huokaista… Illalla menin tekemään lähilenkin eli lähärin sillä periaatteella, että kävelen rauhallisesti. Minun rauhallinen oli eilen sitten 5,8 km/t, kun kävelin seitsemän kilometriä ja aikaa kului seitsemänkymmentäkaksi minuuttia. Koko ajan olo tuntui hyvältä ja välillä vaan toppuuttelin vauhtia, etten turhaan hengästyisi.

Jk. Lintu oli jättänyt postia lenkkitielle. (Parempi tämä kuin ne mustikkaiset postit…) Etsin tietoa ja oletettavasti kyseessä oli sepelkyyhky. Uusi tieto minulle oli se, että sitä on kutsuttu vanhastaan nimellä toukomettinen. Aina sitä oppii, kun olen vuositolkulla virsikirjatöissä veisannut virttä 105, jossa mainitaan toukomettiset tietämättä mitkä oikein laulavat…

Kuvan tavarat liittyvät vahvasti

Eilen oli liikuntavapaapäivä. Voi olla, että tänäänkin on. Onneksi viikkoa on tämän jälkeen vielä viisi päivää jäljellä… - Kuvan tavarat liittyvät vahvasti olemiseen just nyt. Yskin, pärskin ja niistän - ja kaikkea tosi voimallisesti.

Kaikki alkoi lauantaina. Ihan omaa ayytäni ja tyhmyyttäni. Kävin aamupäivällä kävelylenkillä (ostin mm. edullisia tomaatteja) ja kävelin sen verran kovaa vauhtia, että hikosin paitani märäksi. Ja sitten tapahtui virhe n:o 1: Yleensä vaihdan kotona kuivan paidan, nyt en tehnyt sitä.. Virhe n:o 2: Olkkarissa tuntui sen verran kuumalta, että päätin laittaa tuulettimen pyörimään. Kahden virheen johdosta podin kurkkukipua seuraavan yön ja sitten alkoi nuha. Eilen se vaihtui yskäksi. Viime yö nukuttiin Miehen kanssa eri huoneissa ja nukuin kyllä hyvin ja lähes-yskimättä. Jotenkin nyt jo tuntuu kyllä olo paremmalta…

Yksin kotona

Pari päivää yksin on mennyt nopeasti. Ensimmäisen yön nukuin k-a-t-k-o-n-a-i-s-e-s-t-i, mutta toinen yö oli vastaavasti tosi makeauninen. Unta riitti (yhdellä vessatauolla) iltayhdestätoista aamukahdeksaan. Mies tulee tänään kotiin päivällä. Kotosen ikkunaremontin valmistuttua oli laittanut tavarat paikoilleen, silittänyt pesemänsä verhot ja laittanut ne paikoilleen, käynyt taidenäyttelyissä ja fillaroinut paljon. 

Minä luin, kävelin, pesin yhden koneellisen pyykkiä, istuin paljon pihalla, räpsin kuvia, kuuntelin radiota ja katsoin telkkaria. Ihan sellaista tavallista.

Viehko ja lumoava

Sain tuliaiskukan naapurista perjantaina Miehen tuomana. Tuliainen oli ihana vaaleanpunainen pioninkukka, joka on kuin kukkapenkin pom-pom. Tuoksuu viehkolta ja ilahduttaa maljakossa olkkarin pöydällä.

Eikä siinä vielä kaikki! Kukan lisäksi saatiin itsetehtyä pannaria, jolla herkuttelin eilen. Onnea on ystävällinen naapuri…

Mitä tästä voi päätellä?

Vastaus: Kuvasta voi päätellä, että olen yksin kotona. Mies oli lähtenyt aamujunalla Kotoseen, kun minä vielä nukuin sikeästi ja makeasti. Aamuni alkoi vartin yli kahdeksan. Ensitöikseni (aamupesun ja pukemisen jälkeen) vein sanomalehden naapuriin ja sitten tulin tekemään itselleni aamupalaa. Etukäteen mietin, mitä haluan syödä ja se oli tuo, mitä näkyy kuvassa. Tuon lisäksi kaksi lasillista vettä, että sain aamulääkkeet otettua.

En ole suunnitellut viikonlopulle mitään ohjelmaa. Ehkä kävelen ostamaan edullisia tomaatteja. Ehkä oleskelen pihalla ja luen. Kaikki on mahdollista.

Kuvataide kuuluu kaikille

Tänään on Suomen kuvataiteen päivä. Kuvaksi valitsin Kuopuksen keraamisen veistoksen. Se on mielestäni samalla kertaa kaunis, inhimillinen ja pöllämystynyt. 

Kuvataide on aina tullut lähelle. Minulla on nimekäs kuvataiteilijaserkku, jolla on tänä kesänä ollut näyttely Taiwanissa. Sitten minulla on Mies, joka on aina taiteillut ja jonka töitä on meillä ja muillakin seinillä. Ja kolmantena sitten Kuopus, joka on valmistunut kuvataiteilijaksi ja löytänyt materiaalikseen saven. Niin ja kyllä äiti-Liisakin teki savesta monenlaista ja piti yhden näyttelynkin…

Jk. Jos kerran ullavalaissyntyistä Veikko Vionojaa pidetään keskipohjalaisena ikkunamaalarina, on serkkuni Elina Försti pohjalainen latomaalari. 

 

Hiljainen mummula

Eilen oli helsinkiläisomien matkapäivä ja Laurila hiljeni. Mies vei matkalaiset junalle isompaan lähikaupunkiin ja sillä aikaa minä järjestelin leluja, laitoin pyykkikoneen pyörimään, tein meille susiruokaa (eli kaikkia loppuja jääkaapin uumenista) ja laitoin lastenkirjat hyllyyn. Viime yö nukuttiin taas omassa sängyssä ja tosi hyvin. Samalla kyljellä reilut seitsemän tuntia yhteen kyytiin. Nyt on taas virtaa kuin keskikokoisessa kylässä!

Jk. Ja ensin istuskellaan sohvannurkassa ja ihmetellään…

Kantapäiden kautta opittu liikunnan ilo!

Liikunnan ilosta puhutaan paljon ja myös siitä, kuinka koululiikunta aikanaan oli monelle vähintäänkin pakkopullaa. Itsekin muistan, että kurjimpia koulupäiviä olivat ne, jolloin lukujärjestyksessä luki voimistelu. Olin isokokoinen ja tuhti ja kömpelö useimmissa lajeissa. Pahimpia kertoja olivat ne, kun salissa avattiin Se Ovi, josta otettiin esille telineitä ja aina ei voinut olla kuukautisia…

Jos raatorehellisiä ollaan, voin kertoa näkeväni vieläkin unia, joissa olen koulussa ja huomaan, että seuraavat tunnit on voimistelua/urheilua. Ei kiva. Hieman ehkä painajaismainen tunnelma, eikä edes vain hieman…

Muttamutta - olen vanhemmiten löytänyt liikunnan ja liikunnan ilon! Nautin ja olen innostunut ja usein myös onnistunut.

Hyrskyn myrskyn

Laurilassa on nyt uusi sisustustyyli. Päätimme kuljettaa eteisen leikkinurkkauksesta mahdollisimman monet leikkilaatikot ja -rasiat olkkarin puolelle ja tyhjentää ne. Irtolelujakin löytyi ihanan paljon. Tältä meillä näyttää nyt! Epäilen kyllä, että tämä trendi on meillä vain väliaikaista ja jo viikonloppuna olemme palanneet tuttuun ja perin-juurin-turvalliseen tyyliin…

 

Hyvää pienimuotoisen sanateoksen päivää!

Hyvää Eino Leinon päivää sekä runon ja suven päivää! Runot ovat aina kuuluneet elämääni.  Ensimmäset omat runot olivat ankaran riimillisiä, mutta myöhemmin vapaamittaisuus on ollut enemmän minun juttuni. Kouluaikana tutustuin Risto Rasan teksteihin ja ne kyllä räjäyttivät tajunnan ja antoivat intoa omaankin kirjoittamiseen. 

Mies lukee minulle aina silloin tällöin runoja. Kettulassa olemme pitäneet usein runosymposiumia ja luulen, että sellainen on luvassa myös tulevana syyskesänä. Runokirjoja, pullollinen viiniä, hyvää syötävää ja kynttilänvaloa. Ja paras mahdollinen seura…

Omia odotellessa

Tänään saadaan helsinkiläiset kesäomat meille muutamaksi päiväkai lomailemaan. Sängyt on laitettu ja kohta teen pulla- ja sämpylätaikinan. Lelut on järjestyksessä ja mummulla&vaarilla odottava olo. Mikäs siis on ollessa? Kesä ja kaikki.

Jk. Eilen sain sen vaatehuoneen inventoitua ja kolme pussillista vaatteita lähtee kierrätykseen. Tein homman aamupäivällä ja iltapäivällä pouta yllätti, joten pääsin kävelylenkille. Onnistunut päivä siis takana!

Sataa ja ilmeisesti monta sataa

Tänään ei ole aurinkovarjolle tarvetta, sillä nyt on ilmeisesti sadetta luvassa enemmän ja vähemmän. Aamupalan jälkeen aioin lähteä kävelylenkille, mutta Mies ilmoitti, että nyt sataa.  Tyhjensimme sitten yhdessä tiskikoneen. Eilen illalla jo otin pitkästä aikaa spinningpyöräilyt ja kun melkein neljä kuukautta oli edellisestä kerrasta, tuntui se takamuksessa äkikseltään…  Ehkä liikunta on tänään sitä ja sitten voisi tietysti tehdä jotakin hyödyllistä! Vaatehuoneessa on riehunut trombi tai mikälie, joten voisin inventoida sen… 

Nyppimisen taitoa opetellessa

 

Aikanaan perittiin Esikoiselta pieni parvekepöytä, joka oli punainen. Maalattiin se meillä siniharmaaksi ja nyt väri alkaa olla kulahtaneen harmaa. Pöytä sopii just kasvimökin viereen ja siitä on tullut kesäkukkien varikko. Uusin tulokas on violetti muurikello, jonka ostin ruokakaupasta ihan heräteostoksena tällä viikolla. Kukat viihtyvät selvästi toistensa seurassa. Tänä kesänä olen opetellut nyppimään - en kulmakarvojani, mutta kuihtuneita kukkia - ja olen huomannut, ettei se niin rakettitiedettä olekaan! Siinä vaan ohikulkiessa puolihuolimattomasti sen opettelu on sujunut. Noviisi olen vielä, mutta aina voi oppia uutta…

Iso pehko ennustuskukkia

Tein eilen sen puuttuvan lenkin ja lenkillä tapasin ison pehkon ennustuskukkia eli päivänkakkaroita. Pysähdyin räpsyn ajaksi oikeastaan tuon perhosen takia. Kotona sitten sain selville, että kyseessä oli ratamoverkkoperhonen. Nevöhööd! Joku pitkässääriöttiäinen oli kiinnostunut samoista kukista ja pääsi myös kuvaan. - Eiköhän meistä lähes jokainen ole kokeillut nyppiä päivänkakkaran lehtiä tyyliin rakastaa, ei rakasta, rakastaa jne. Minä ainakin.

 

Vuosi melkein puolivälissä!

Löysin kuva-arkistosta otoksen, johon olin lisännyt kävelyaiheisen tekstin. Kuvassa on ihanan jokivarren kävelyreitti Turussa ja lähes joka kotosreissulla käyn tuolla askeltamassa. Siellä saa ulkomaaviban saman tien.

Vuosi alkaa olla laskennallisesti puolivälissä, kun tänään on 182. päivä. Minähän merkkaan kaikki kävelymatkat tarkasti ja nyt ollaan yhtälenkkiävaille siinä, että 2300 km tulisi täyteen. Jos sen kertoisi ihan matemaattisen kylmästi ja tunteettomasti kahdella, olisi vuoden lopussa aika iso luku koossa, mutta koskaan ei voi tietää. Aina voi sattua jotakin, jalat voivat jarruttaa yhteistyötä, voi tulla muita terveysongelmia jne. Eli siis - iloitsen, että koossa on nyt jo paljon ja pidän mielessä sen, miten tämä kaikki liikkuminen alkoi tammikuussa -17…