Räps ja naps

Melkein toistoa eiliseltä, mutta kuitenkin muutoksia! Ja nyt otin ensin tarjotinkuvan ja sitten vasta avasin telkkarin, kuten otsikosta voi huomata… Vielä löytyi muutama pikkupikkutomaatti kasvimökistä ja pakastimesta hain mustikoita ja ruisleipää.

Tänään käyn ainakin kirjastossa ja pesen pyykkiä. Illalla lämmitän saunan. Muuten teen mitä lystään. 

Naps ja räps

Mies lähti aikaisella aamujunalla Helsinkiin lapsenvahtikeikalle. Minulla on muutama hidas aamu sitten ohjelmassa. Valmistelin itselleni aamupalatarjottimen, kannoin sen olkkarin pöydälle, avasin telkkarin naps ja otin tarjottimesta kuvan räps. Kun ollaan kaksin, syödään aina keittiössä. Yksin ollessa joustetaan ja otetaan telkkari seuraksi. 

Pekka Pouta lupasi juuri äsken kaunista säätä, joten luvassa on kävelylenkki aamupäivällä. (Ja iltapäivällä hyötylenkki kylälle ja takaisin.) Eilen räknäsin syyskuun kävelykilometrit ja sain luvuksi 431,5 kilometriä. Ja nollasta taas lokakuu käyntiin!

Sohvannurkkailua

Kaunis syyspäivä ja kotimainen elokuva menossa. Kävelylenkki suunnitteluasteella eli hyvin suunniteltu, mutta vielä täysin tekemättä. Sohvannurkkailua nyt ensin kuitenkin. - Ja matemaattinen aivopuoliskoni on kyllä jo muistuttanut, että tänään päättyy syyskuu ja on aika laskea kuukauden liikuntamäärä… 

Jk. Kuvan laatikkoon on muuten maalattu teksti SANOMIA, vaikka osa kirjaimista kyllä peittyykin.

Kolmen euron asetelma

Kuvassa on kolmen euron asetelma eilisaamulta. Toukokuulla ostettiin pihakirppikseltä tuo pieni pilkkumi kahdella eurolla ja sunnuntaina täsmälleen kilon verran luumuja eurolla. Jos nyt ottaisin kuvan, olisi astia jo paljon vajennut, sillä luumut ovat/olivat tosi hyviä. 

Yli 105 miljoonaa!

Ei rahaa, vaan askeleita. Ei minulla yksin, vaan lisäkseni kahdellasadallaseitsemälläkymmenellä muulla kävelijällä. Kaksi viikkoa taaperrettiin ympäri Suomea ja kaikki askeleet kirjattiin ylös. Projekti oli Suomen Työväen Urheiluliiton vuosittainen Askelviikot tai Askelkisa ja osallistuin viidettä kertaa jahtiin. Tällä kertaa keräsin 267554 askelta ja olin yhdeksästoista. Kiva kisa ja kannustaa ihmisiä kävelemään, joka tietääkseni on niitä parhaita harrastuksia…

Huomenta Tampereelta!

Tosi kiva viikonloppu tamperoinnin ja mummuilun merkeissä meneillään. Hyvää ruokaa, erittäin hyvää seuraa, hulluttelua, hassuttelua, kunnon yöunet (kiitos Ykköselle sängyn lainaamisesta!) ja rentoilua. Eilen yllätin itseni katsomasta lentopallo-ottelua, koska kerran kaikki muutkin… Iloittiin yhdessä historiallisesta pronssimitalista.  - Tänään junailen takaisin kotiin eli mummulaan. 

En ostanut, kuva riitti!

Kaikenlaisiin tavaroihin sitä törmää (kuv.) kirppareilla! Esillä oli kokonainen pöydällinen ns. huumorimukeja ja kaikkiin oli kuva tullut vähän liian reunaan eli jotenkin hassuun paikkaan mukia. En edes katsonut hintaa, sillä minulla ei ollut aikomustakaan ostaa. Teksti tietysti piti paikkansa! 

 

Värit on meidän juttu!

On kiva nähdä kuvia vaaleista makuuhuoneista, mutta kyllä värit on meidän juttu! Syyskesän tullessa tuntui hyvältä kaivaa esille lämpimänvärinen päiväpeitto ja sille löytyi kaveriksi just-oikeanväriset pikkutyynyt. Yhdistelmä hellii silmää ja mieltä.

Tapasin kyyvauvan!

Eilen illalla kävelin lähäriä ja luulin näkeväni kastemadon, vähän sellaisen pitemmänpuoleisen. Ohitin sen, mutta sitten kävelin uudestaan sen ohi ja totesin, että nyt on kyllä pikkupikkukyystä kyse. Räpsäisin kuvan muistoksi ja jatkoin matkaani. Vähän matkan päässä oli vielä vauvan sisko tai veli. En ole koskaan ennen moisia vauvoja nähnyt ja olen kuitenkin vuosia kävellyt tuota lähäriä eessuntaas. 

Huomenna on Vauvan päivä, joten tämä oli tällainen förskottikuva…

Helianthus tuberosus

Toukokuussa oltiin Turussa sopivasti Raunistulan pihakirppispäivänä. Konsan kartanon pihan myyjäpariskunnalta ostettiin vitosella pussillinen maa-artisokan (Helianthus tuberosus) mukuloita ja mies teki niille penkin Napa-Kettulan viereen ja istutti multaan. Kesän myötä versot venyivät ja nyt ilmestyi kukat! Tosi kauniita ja ei ihme, onhan kasvi auringonkukan sukulainen. Serkku, oletan.

Miehen pituudesta (192 cm) oli taas kerran hyötyä, kun hän ylsi poimimaan pyynnöstäni muutaman oksan maljakkoon… Siinä ne nyt loistavat eteisen pikkupöydällä lähes-samanvärisen seinän vieressä.

Kokeilevaa kokkaamista

Eilen illalla meillä oli tosi hyvää ja värikästä ruokaa. Jääkaapissa oli paprikoita, jotka pesin, puolitin ja perkasin puhtaiksi roippeista. Kuiva-ainekaapista löytyi kaksi soijarouhesäilykettä ja niiden päiväykset osuivat parahultaisesti eiliselle. Jääkaapista kaivelin myös pippurituorejuuston ja parmesaanipussin loput ja kaikki nämä sekoitin täytteeksi. Mausteeksi hieman oreganoa ja basilikaa ja lusikoin mössön paprikaveneisiin. Uunissa olivat jonkin aikaa, että täyte sai väriä ja paprikat hieman pehmenivät.

Salaattiin laitoin keräsalaattia, pikkutomaatteja ja luumuja, kylmäpuristettua rypsiöljyä ja ruususuolaa. Salaatinkastiketta minulle, puolukkasurvosta molemmille.

Jk. Salaattia jäi vielä täksi päiväksi lounaalle. 

 

Vähän ennen iltakahdeksaa

Eilen illalla lähdin viikon viimeiselle lenkille ja jo etukäteen ajattelin, että kävelen pitkästi. Oli aivan ihana sää ja sovitun aikataulun mukaan minulla oli reilut kaksi tuntia. Käytin koko ajan ja kävelin 14,1 kilometriä ja käytin siihen 141 minuuttia. Ihan lopuksi kävelin lähäriä ja kello ollessa kahta minuuttia vaille iltakahdeksan, oli lähimaisemamme jo aika skeöri…

Jk. Ei meillä niin tarkkaa ole aikataulun kanssa, mutta sanoin, että sauna voisi olla kahdeksan aikaan…

Lehtikatsauksen alkusoitto

Pihapöytä on saanut koivun irtonumeroita kannelleen ja odottaa vielä kattavampaa lehtikatsausta. Pöytä on niin iso, ettei se mahtuisi mihinkään kausisäilytykseen, joten se on paikoillaan kesät ja talvet, keväät ja syksyt. Toimii myös hyvin Kettulan ja Pupulan laskutilana, kun tavaroita kuljetetaan Laurilan puolelta mökkeihin. Kirpparilta löytyi kesällä kahdella eurolla kiva kynttilälyhty. On kaunis jo sellaisenaankin ja valon kanssa tuplaten.

Kilppareita ikkunalla

On kasveja ja kasveja. Laurilassa on makuuhuoneen ikkunalla santut ja nämä kilpipiileat. (Ja yksi vielä kuvan ulkopuolella.) Juuri äsken luin hoito-ohjeita ja tajusin kastelleeni kilppareita aivan liian usein, kun oikea rytmi olisi joka toinen viikko ja talvikaudella joka kolmas. Poikasia nuo tekevät ihan hervottomasti. Helppohoitoinen, mutta vanhempana hieman oikukas. Eli juuri päinvastainen kuin minä…

Lähärillä kuvattua

Eilen illalla kävelin lähäriä eli lähilenkkiä kymmenen kilometrin verran. (Suomeksi se tarkoittaa, että kävelen eessuntaas pikkutietä.) Kääntymiä tuli siis tosi monta. Muuta liikennettä ei lisäkseni ollut. Viimeisillä kilomtereillä huomasin, että maisema kotiinpäin näyttää iltaisen kauniilta. Siis räps ja ei mikään tavallinen otos, vaan leikittelyä panoraama -toiminnalla. 

Lenkin jälkeen sauna ja yksi jakso tanskalaista sarjaa  Haudattu salaisuus. Sitten ennen yhtätoista sänkyyn lukemaan ja yövalon sammutus klo 23.12. (Kolme minuuttia jäi talteen, edellisenä iltana viisi. Saa nähdä, milloin käytän säästöt…) Unta riitti sitten aamuseitsemään asti. 

Tunsin oloni petetyksi

Eilen oli kävelyt jäädä tosi vähiin, kun päivällä suunnittelemani kylältä paluu kutistui reiluun kilometriin. Kävely kun alkoi tihkusateessa ja ajattelin, että ei haittaa. Sade tiheni ja voimistui ja Mies tuli (omasta aloitteestaan) hakemaan minua autolla kotiin. Oli kuulemma alkanut säälitellä, että ehtisin kastua ihan likomäräksi. Ihana yllätys! 

No, illalla puin päälleni kunnon takin ja ulkoiluhousut, jotka molemmat ovat vesipilariarvoltaan (10000) vedenpitäviä. Kengiksi laitoin kaikkeinhuonoimmatlenkkarit. Sadetta piti olla luvassa enemmän ja vähemmän ja lähtiessäni Mies kommentoi: Meitä on moneen junaan. Sovittiin, että pääsen sitten suoraan saunaan.  Lähdin kävelylle ja ei mitään! Ei tihkua, ei sadetta! Tunsin oloni hieman petetyksi, mutta samalla hyvin tyytyväiseksi. Kävelin 8,6 kilometrin lenkin ja menimme saunaan. 

Säilömispäivä

Syksyisin säilötään kaikkea mahdollisia. Meillä on pakastimessa mustikoita, puolukoita ja omppuhillopurkkeja vaikka kuinka paljon. Maanantaina ostin myös muuta säilöttävää. Sata kappaletta tuikkukynttilöitä riittää aika pitkälle, kun laatikossa oli vielä parikymmentä edellisestäkin sadosta jäljellä. Sen verran tarkka kotimaisuudesta olen, etten ulkomaisiin kynttilöihin lankea. Riihimäellä tehdään nuo meidänkin kandelit.

Sohvapöydän tarinoita

Meillä luetaan paljon. Kirjoja haetaan kirjastosta (lapsuudessa kylläkin lainastosta) ja kierrätyspisteestä. Niitä ostetaan kirppareilta, kirjakaupoista ja joskus tilataan verkkokaupasta. Kirjoja on paljon, mutta tänä vuonna onnistuimme vapauttamaan ison määrän (200-300 kpl) toisten ihmisten hyllyihin ja elämänmenoon. Nyt omat hyllyt ovat huomattavati selkeämmät katsoa ja käyttää.

Ylin kirja kuuluu muumiprojektiimme. Pokkarisarjasta kolme on jo luettu (ja sitä ennen jo Muumit ja suuri tuhotulva) ja seuraavaksi syvennymme Vaaralliseen juhannukseen. Kaksi muuta on kirjaston eteisestä. Tommy Tabermannin kirja löytyi jonkun lukijan jättämänä ja kuntoilukirja on kirjaston poistokirja. Eläköön kirjat, kirjastot, kirjapainot, kirjailijat, kustantajat ja taittajat!

Kohta tien päälle!

Tänään on ollut Poikkeuspäivä, kun kello on kohta iltakuusi ja lenkki on vielä tekemättä. Ensin ajattelin, että jätänkö kokonaan väliin, mutta luulenpa kuitenkin lähteväni tien päälle. Aika usein teen viikkotavoitteita ja tein tälläkin kertaa. Viikon tavoite sunnuntaihin mennessä on seitsemänkymmentä kilometriä. Pitäisi olla aika helposti saavutettavissa, jos Ilmatieteenlaitoksen sedät ja Forecan tädit ovat kilttejä. Minä ainakin olen.

 

Napa-Kettula hiljenee

Pulahduskausi alkaa olla taputeltu, kun altaan vedenlämpö on kolmetoista asteen hujakoilla. Minä kävin tänä kesänä kahdesti ja hieman kaiholla luen vanhoja päivityksiä siitä, kun saatoin käydä aamullakin uimassa, lämpötilasta viis! No, mieluummin valitsen nykyisen olomuodon, vaikka uiminen on jäänytkin vähiin. Liikkuminen kaiken kaikkiaan on kevyempänä helpompaa ja vointi muutenkin. Kaikkea kun ei voi saada.

Kilometrikeräilyä

Illan kävelylenkillä piti pysähtyä muutaman räpsyn ajaksi. Maisema oli hiljainen, rauhallinen ja tyyni. Tuossa vaiheessa kello oli 18.37  ja suunniteltua lenkkiä oli vielä jäljellä reilu tunti. (Joskus menen ihan mielialan mukaan, joskus taas kilometrikeräily ratkaisee. Eilen oli keräilylenkin vuoro.)

Emme ole vaarallisia!

Privaattiarkistosta tupsahti esiin viiden vuoden takaa kuva, joka pääsi arvonnassa tälle päivälle. En tiedä, pitääkö kävelijöitä sen kummemmin varoa, kun aika säyseitä ja arvattavia ollaan… Yritän välttää äkkinäisiä tienylityksiä ja kävelen visusti aina oikealla puolella, joka on vasemmalla. - Eilen tein kaksi lenkkiä. Ensimmäinen oli 11,4 km ja toinen 12,9 km. 

Jk. Liikennekohteliaisuus on selvästi lisääntynyt! Propsit Petäjävedelle! 

Syksyasetelma

Kesäkurpitsapaikan vieressä on kapea (tai siis tosi kapea) istuskelupenkki ja siihen oli ilmestynyt asetelma kuin itsestään. Neiti Kolmonen oli ilmeisesti viime käynnillään tehnyt myös pihatöitä! Jotenkin söpö ja suloinen tuo pieni harava taimikälie.

Jk. Eilen oltiin elokuvissa (Laula minulle Arja), samoin toissapäivänä (Päivien lumo ja Presidentin kyyditys). Kyllä maallakin on elokuvatarjontaa! 

Martta ja Mar(ja)tta

Eilen törmäsin (kuv.) niin hyvään otsikkoon, että se oli ikuistettava. Marttaliiton puheenjohtaja on otsikon takana. Niin minäkin, vaikka en ole martta enkä Martta vaan Mar(ja)tta. Monesti sanotaan, että lapsellakin pitää olla joskus tylsää, vaikka se voi asianomaisen mielestä juuri silloin olla tyhmää & typerää. Eläköön arki ja ennen kaikkea tylsä arki!

Ystävyys on hieno asia

Eilen päivällä soi ovikello. Menin avaamaan ja oven takana oli Ystävä auringonkukkaämpärin kera. Ei maanantaipäivässä siihen astikaan mitään vikaa ollut ollut, mutta nyt kyllä läikähti sydämessä ihanasti ja pitkään… Ystävyys on taitolaji ja onnekseni omistan hyviä ystäviä. Yritän vastavuoroisesti olla luottamuksen arvoinen. 

Hiljaiset suklaat

Olkkarin pöydällä on usein kukkia, pikkuhyvää ja aina nuo lasinaluset. Kukat toin torstaina tullessani kävelylenkiltä. Suklaat ostin keskiviikkona ja astiasta on muutamat syöty. Näkyvät olevan hiljaista laatua, kun eivät huutele… Mainoksessa sitä ei sanottu!

Aamupala on mun juttu!

Tuttu kaava, hidas aamupala. Tällä kertaa Mies lähti vähän myöhäisemmällä junalla, joten olin jo hereillä ja annettiin lähtöhalit. Aamupesun jälkeen puin päivävaatteet, vein sanomalehden naapuriin ja tulin kotiin laittamaan itselleni aamupalaa. Olikin kova nälkä, kun edellisestä ruokailusta oli kulunut jo viisitoista tuntia. (Jotkut kutsuisivat pätkäpaastoksi, minusta se on ajoittaista nälänsäätelyä.) Ja oli kyllä hyvää, kaikki!

Pienessä kulhossa on abjogurttia, maustettua jogurttia, omenahilloa, puolukkasurvosta ja mehiläisen siitepölyä. Useimmiten laitan sötkötykseen mukaan myös joko viherjauhetta tai nokkosjauhetta, mutta tällä kertaa en. 

Toissapäiväinen lehti

Toissapäivänä tulin aamupäivälenkiltä ja heti huomasin sen! Olla nökötti puutarhatuolissa ihan muina lehtinä ja halusi eittämättä tulla kuvatuksi. Otin lehden varovasti muiden toissukuistensa joukosta ja nostin Pentinkulman päälle. (Pentinkulma on porakaivon päälle tehty puinen istuskelukulma.) Kuvasin ja kiitin.

Jk. Eilen kirjoitin takkikelistä. No, iltalenkille lähdinkin sitten pitkähihaisena ja lippispäisenä. Syksyn säät vaihtelevat!

Karu tosiasia

Aamupäivälenkille lähtiessäni kohtasin karun tosiasian: Syksy oli tullut! Ei riittänyt lyhythihapaita, ei pitkähihapaita, vaan oli kaivettava ensimmäistä kertaa takki päälle (verkkatakkia ei lasketa) ja pengottava eteisen laatikosta pipo lippiksen tilalle ja seuraavasta laatikosta hanskat. Lämpömittari näytti vähän yli kymmentä asteita. Kävelin yhdeksän kilometriä ja välillä hanskakätisenä ja välillä en. Pipo pysyi koko ajan päässä.

Oikeasti minä pidän syksystä, sen kuulaudesta ja kirpeydestä. Nämä siirtymävaiheet pukeutumismuutoksineen vaan pikkuisen keljuttavat ja tuovat mukanaan lisää harmaita hiuksia. Mutta kaikesta huolimatta - syksy, olet tervetullut!

Katsoin maalaismaisemaa

Maanantai-illan kävelylenkillä oli ihan pakko pysähtyä yhden räpsyn ajaksi. Kännykkä esiin luirulaukusta ja pieni zoomaus ja se oli siinä! Kotiin oli enää kilometrin verran matkaa ja sauna & Mies odottivat, mutta ei tuossa pysähdyksessä mennyt kauan.

Jk. Luirulaukku on laurilaa. Oikeasti se on juoksuvyö, juoksuvyölaukku tai juoksulaukku. Kapea luiru joka tapauksessa.

Edes yksi yö!

Kesämökkimme eli Laurilan tontilla oleva Kettula on ollut vuodesta 2000 alkaen monenlaisessa käytössä. Siellä on pidetty symposiumia, illanviettoa ja yövytty, leikitty legoilla, tehty palapelejä ja luettu runoja. Tänä kesänä Esikoinen ja Kakkonen nukkuivat yhden yön. Meillä meinasi jäädä kokonaan yöpymättä, mutta eilen illalla Mies petasi kaikkein paksuimmat täkit parven patjoille ja omien tyynyjemme kanssa kuljimme iltakymmenen jälkeen aittaan.

Yö sujui hyvin. Neljän maissa alkoi pissattaa ja oli pakko käydä Repolassa. Pihalla oli aika skeöri tunnelma, kun kuu mollotti taivaalla. No, taskulamppua ei tarvinnut ottaa mukaan!

Aamulla herätessä oli paksut täkit tarpeen. Ulkona oli kymmenen astetta ja parvella vain kolme astetta enemmän. Mutta ei valiteta, kun pystyttiin yöpymään!

Oo niin kuin omena, pee niin kuin paljon

Omenakausi on menossa ja kun viime vuonna sato oli olematon, on nyt sitten senkin edestä. Meillä on paistettu omenahilloa (eikö uunissa tapahtuva lasketakin paistamiseksi?) muutama kattilallinen ja aamuisin lingottu mehua. Ensin alkuun käytössä oli vanha Braunin linko 70-luvulta ja tänä aamuna uudempi Philips, joka on helpompi laite eli esityötä ei tarvitse juuri mitään ja omenoita ei tarvitse puolitella tms. Satokausi tuntuu ja maistuu hyvältä!

Keramiikkalaatta löytyi tänään!

Tänään oli yhdistetty sade- ja humputtelupäivä. Aamulla käytiin ensin naapurikunnan kierrätyskeskuksessa ja vietiin sinne kirjoja ynnä muuta. Mukaan lähti Ykköselle verkkatakki, Kakkoselle mummulakengät, minulle t-paita, Kotoseen kaksi lautasta ja miehelle kasa kirjoja. Lounaan jälkeen suuntasimme isompaan lähikaupunkiin, jonka kirpparille (SPR) vietiin iso laatikollinen kirjoja. Sitten käytiin ensimmäistä kertaa Round2 -kirpparilla, joka yllätti valoisuudellaan, kauniilla tavaroilla ja erittäin hyvällä kahvilla+kanelipullalla. Ostin pienen keramiikkalaatan, joka päätynee keittiön seinälle. Laatan on tehnyt Savi-M ja mielestäni nimi tuntui jotenkin tosi tutulta. No, kun sitten googlasin, löysin ig-sivulta tuttuja olentoja. Minulla on saman tekijän (Minna Huuskon) kaksi kaulakorua. Mieheltä saatuja lahjoja molemmat. 

 Jk. Vielä eksyttiin yhdelle kirpparille ennen ruokakauppaa. Sen löydöstä kerron, kunhan se pääsee seinälle…

 

Ja sitten tuli sämpyläolo!

Ja kun kerran pullaolo, niin vastapainoksi sämpyläsouvi! Varasin itselleni eiliseksi kokkausvuoron ja listalla oli täytettyjä paprikoita. Halkaisin ja putsasin neljä paprikaa jo valmiiksi ja hauduttelin soijarouhe-tuorejuustotäytettä, kun keksin: sämpylät! Tein pienen taikinan ja leivoin kaksitoista sämpylää saman tien liinan alle kohoamaan ja jatkoin paprikointia. Sämpylät ehtivät uuniin ensiksi, paprikat sitten. 

Jk. Jos kaikki lapsenlapsiaikana leipomani sämpylät laitettaisiin yhteen kasaan, olisi niitä mieletön määrä… Pikkuomien lempileivonnaisia!

Eilen iski pullaolo!

Eilen iski pullaolo ihan kesken kaiken tai siis kävelylenkin ja iltaruoan jälkeen. Onneksi jääkaapista löytyi tuorehiivaa (käytän kuivahiivaa vain ja ainoastaan perunarieskateatterissa) ja niinpä sitten vaivasin pienen taikinan. Kun pellillinen rullapullia oli paistettu, mentiin saunaan. Saunomisen jälkeen keitettiin kannullinen teetä ja herkuteltiin tuoreella pullalla. Kumpikin söi kaksi!

Marketta pääsi yllättämään!

Jokin aika sitten listasin pergolan kukat jo seuraavia kesiä ajatellen. Ei-ryhmään pääsi marketta. Olen niin monta kertaa menettänyt uskoni siihen ja taas ostin… Kyseessä oli joku moniväriyksilö ja se säilyi hyvänä pari viikkoa, kunnes jotakin tapahtui ja kukka ränsistyi silmissä. Hetken aikaa sitä katselin ja sitten leikkasin kaikki kukinnot pois. Naps! Annoin kukan sitten olla ja olin siihen pettynyt. Kastelin kuitenkin säännöllisesti ja nyt siinä on kauniinvärisiä kukkia muutama! Marketta yllätti, mutta en usko, että se pääsee enää ensi kesänä ostoskoriin…

Ihania tomaatteja!

Kasvimökin tomaattien maku on aivan ihana! Tänä aamuna hain aamupalapöytään punaisia kaunokaisia kaikkiaan kahdeksan kappaletta ja nämä kaksi viimeistä pääsivät kuvaan. Ensi kesäksi suunnittelemme mökin uudistamista eli luultavasti luovumme kasvusäkistä ja isoista taimista. Rakentelemme jonkinlaiset portaat mökin sisälle ja sinne sitten yrttejä ja muita ruukuissa kasvamaan. Vinkkejä otetaan vastaan!

 

Jonakin iltana venetsialaisten vuoro

Tein hankintoja tulevaa viikonloppua varten. Jos sää sallii, pidämme lauantaina kahden hengen venetsialaiset. Lyhtyjä, tuikkuja, kynttilöitä ja puiden polttamista pihauunissa. Naposteltavaa ja siemailtavaa. Tarinointia niin myöhään kuin jaksetaan, 

Katsoin juuri äsken Forecan tätien ennustussivua ja voi olla, että aikaistamme partya huomisiltaan. Silloin pitäisi olla koko päivän sateetonta. No, päätetään asia, kun Mies kotiutuu kotiin Kotosesta…

Juuri sopiva pienille kukille

Eilen illalla tulin kävelylenkiltä ja huomasin, että keijuangervoryhmittymästä voisi poimia maljakkoon ihan pieniä oksia. Pieniä siksi, että jos olisi poiminut isompia, olisi samalla tullut aina kuivuneita kukintoja mukaan. Poimin siis muutaman pienen oksasen. Tulin sisälle ja mietin, että mikä olisi niille sopiva maljakko. Kupittaan Saven pieni maljakko vaikutti sopivalta ja keksin sille kaveriksi oranssin valkosipuliraastimen ja kukitus oli valmis!

Uusi viikko, samat kujeet!

Mies oli lähtenyt Kotoseen aamullavarhainkunminävielänukuin. Ei yllättäen, vaan asia oli minulla tiedossa jo eilen. Itse heräsin vähän vaille kahdeksan ja seuraavan kerran vartin yli kahdeksan. Ja aamupala on nyt yhdeksältä menossa. Haahuilin äsken pihalla, kun hain jogurtin päälle mustikoita ja puolukoita. Varsinaisia lähimarjoja siis!

Tälle päivälle on timanttina ystävien tapaaminen, kun mennään porukalla syömään. Pienempi lähikaupunki on kohteena ja luvassa pitkä lounas alkoholitta. 

Jk. Ai niin, se eilinen! Vapaata oli iltaan asti ja illalla kävin tekemässä 11 km lenkin ennen saunaa. 

 

Liikuntavapaapäivä, ainakin iltaan asti!

Eilen ”urakoin” kävelyn suhteen, kun kävelin kolme lenkkiä ja yhteissumma niille oli 30,5 km. Ihme kyllä jaloissa ei eilinen tunnu yhtään… Yöunia riitti yhteen kyytiin seitsemän tuntia ja siihen vielä vähän lisää. Tälle päivälle sekä Mies, Forecan tädit ja Ilmatieteen laitoksen sedät yhteistuumin kertoivat sadetta olevan iltaan asti enemmän ja vähemmän. No, pidän siis liikuntavapaapäivää ainakin siihen asti tai sitten koko päivän. Villasukkailua, sohvailua jne. Äsken tehtiin piilosana ja kohta on luvassa lounaaksi verilättyjä ja jälkkäriksi appelsiinifileitä.

Olen aamupalaaja

Rakastan aamupala-aikaa ja mitä hitaampaa sen parempaa. Mies ehti jo syödä ja lähti naapuriin viemään sanomalehteä ja kakkureseptiä. Oli laittanut minulle kahvinkeittimen valmiiksi (kuten tekee joka aamu) ja se oli napsautusta vaille. Naps! Tänä aamuna söin kaksi viipaletta täysjyväruisleipää Keijulla, juustolla, tomaateilla ja retiiseillä päällystettynä. Lisäksi oli purkillinen viiliä omppuhillolla ja tuoreilla mustikoilla. Ja iso mukillinen kahvia ja toinen samanmoinen vettä.

Jk. Otsikon voi käsittää myös niin, että aikanaan aamupalani saattoi olla pelkkää kahvia ja korkeintaan yksi hätäinen voileipä. Olen siis palannut aamupalan syöjäksi eli aamupalaajaksi. 

 

Törmättyä

Kaikenlaiseen kauniiseen sitä törmää (kuv.) kävelylenkeillä! Viljapellon (älä kysy, mitä viljaa!) vieressä oli oletettavasti karhunputken jo-rusehtavia kukintoja kuin maalauksessa ikään. Kävelin ensin ohi, mutta palasin takaisin ja kaivoin kännykän repusta räpsyä varten. Räps! Sitten jatkoin matkaa määränpäähäni, jonne oli vielä pari kilometriä.

Katson arkihuonetta ja ymmärrän

Olen aina pitänyt Laurilan arkihuoneesta, jota yleensä kutsutaan olohuoneeksi. Se on lukemista, elokuvien ja television katsomista, musiikin kuuntelua, pianon soittamista, leikkimistä ja päiväunia varten oleva huone. Nykyaikainen tupa, sanoisin. Värejä, viherkasveja, tauluja, elokuvia, kirjoja, tyynyjä ja torkkupeittoja on paljon. Arkihuone on lempihuoneeni.

Olipa hyvää!

Mies teki illalla kantarellipiirakan. Sanoi, että se voisi sopia hyvin oluen kanssa. Ja sitten piti mennä etsimään, olisiko meillä varastossa olutta. Muutama tölkki löytyi. Huh! (Mutta ensin saunottiin.)

Piirakka oli todella hyvää, pohja oli voitaikinamainen ja päällyksessä sopivasti makua - varsinkin sen jälkeen, kun oli ihan hivenen sormisuolattu.  Resepti menee ehdottomasti jatkoon. Mieshän on ollut siellä jo yli neljäkymmentä vuotta…

Viidentoista kilometrin lenkki

Ø

Numerot ja luvut on päähänpinttymäni. Eilen laskin, että seuraavasta tasaluvusta puuttuu viisitoista kilometriä, joten voisin kävellä pitkän lenkin illalla. Aamupäivällä sateli, päivälläkin vähän ja ilta näytti aika huonolta, mutta lähdin kuitenkin. Välillä pilvet vyöryivät tosi tummanharmaina, mutta jatkoin sinnikkäästi ja selvisin sateetta ja olin kotona kahden ja puolen tunnin kuluttua. Se oli yhtä kuin viisitoista kilometriä ja nyt keittiön liitutaululla on luku 2900.

Jk. Kuvan kommentteja en ole saanut. Iloisia tervehdyksiä ja sananvaihtoa sen sijaan.

Viikonloppu oli hyvä

 

Takana hyvä viikonloppu. Kaksistelua, kävelyä, hyvää ruokaa, marjastusta, saunomista, kunnon yöunia (oma sänky on aina oma sänky!) ja piilosanan ratkomista. Tälle päivälle ei ole mitään erityisiä suunnitelmia. Mies, joka vastaa meillä säätiedotuspuolesta, kertoi sadetta riittävän enemmän ja vähemmän aina iltaan asti. Sehän on todella hyvä syy paistaa tänään lättyjä päiväkahville!

Mitä väliä kahdesta kirjaimesta!

Torstai-iltana kävelin ns. pitemmän kaavan mukaan eli vähän muutin vakioreittiäni. Olin matkalla Kotoseen ja sisäinen kompassini toimi kyllä moitteettomasti eli tiesin koko ajan sijaintini. Kesken kaiken näin opasteen, jonka luin ensin neljänneshuolimattomasti, mutta sitten uudestaan vähän tarkemmin ja naurahdin ääneen. Opaste oli ihan pakko ikuistaa. Asia käy ihan selväksi, vaikka l ja a ovat jääneetkin sanasta pois…

Jk. Kyseessä on Pyöräilyn suunnistustaulu. Minäkin opin sen vasta just äsken…

Aamuvirkkuna

Aamulla kännykkä herätti puoli kuudelta. Olin ihan sikiunessa, mutta herätysääni on aika sopuisa ja oli tarpeeksi hiljaisella, joten heräsin lempeästi.

Kuuden jälkeen kävelin kohti rautatieasemaa. Ilma oli ihanan pehmoinen, käveleskelin hitaasti (=lenkkivauhtia huomattavasti hitaammin) ja nautin siitä, että reppu oli suhteellisen kevyt. Takana oli reilun viikon pituinen kävelylomanen - aluksi kaksin, lopuksi yksin. Yhden räpsyn ajaksi pysähdyin, kun maisema oli niin elokuuta, niin elokuuta…

Jk.  Kävelytilasto karttui 153,7 kilometrillä. 

Jk2. Kylläpä maistuukin junassa aamukahvi hyvältä! Plussat kauramaidosta, miinukset siitä, että sämpylävaihtoehdot olivat lihaisia.