perjantai 31. tammikuuta 2020

Päivä, jota en voi viettää


Tänään on teemapäivä, jota en voi viettää. En millään. Se kun on Pidä hauskaa töissä -päivä. Ehkä tuunaan päivää ja teen siitä Pidä hauskaa sairaslomalla -päivän. Ei ole kyllä paljosta kiinni, että virallinen ja alkuperäinen vietto onnistuisi... Ensi viikolla kun olen palaamassa töihin. Rauhallisesti ja stressaamatta. Keskiviikkona otin vähän förskottia, kun kävin työpaikalla kello kahden kahveilla kuikuilemassa asioita ja atmosfääriä. Hyvä on taas palata tutun tiskin ääreen...

Jk. Kuva ei liity tarinaan. Se liittyy siihen, että isä-Erkin syntymästä tulee tänään kuluneeksi yhdeksänkymmentäviisi vuotta ja kuvan kaappi (jonka päällä tuo röykkiöasetelma on) on isän toimistosta ja viisikymmentäluvulta peräisin.

torstai 30. tammikuuta 2020

Pehmoeläintaloudessa sattuu ja tapahtuu


Meillähän on niin lapsellinen huusholli, että meillä on lemmikkieläiminä pehmoeläimiä. Porukkaan kuuluu sympaattisia tyyppejä - muun muassa kuvan tiikeri. Tilanne oli toissaillalta, kun alettiin katsoa elokuvaa Lapsena kidnapattu. Ohjelmatiedoissa kyllä oli maininta, että elokuva sopii yli 7-vuotiaille, mutta kaiken varalta peitettiin tiikerin silmät. 
No, tiikeri istui elokuvan ajan ja seuraavan yön samassa asennossa. Seuraavana päivänä sitten se ottikin jo näin rennosti...


keskiviikko 29. tammikuuta 2020

Kaikki alkoi vahakankaasta


Eilen oli sellainen päivä, jolloin keittiön vahakankaalla oli lakisääteinen ja toivottu pesupäivä. Kankaan alta löytyi kaunis valkoinen pöytä ja se kaipasi tehostevärejä. Paratiisikulho on siinä ollut jo pitemmän aikaa säilöämässä hedelmiä, mutta nyt nostin kaveriksi vihreän kaapin väliköstä keltaisen appelsiinivadin. En ollut vieläkään ihan tyytyväinen. Miestä nauratutti ja nauratti, kun hain siihen vielä tuon leikkuulaudan, kävin taittelemassa olkkarin tulppaanikimpusta yhden yksilön pieneen kaatimeen ja nostin ikkunalaudalta jouluksi ostetut pikkukortit vielä leikkuulaudaan päälle. Sitten oli kuvanoton aika. 
Onnea on iso pöytä, jolla mahtuu olemaan vaikka mitä! Mahdutaan kyllä vallan mainiosti syömäänkin, joka kait on pöydän perimmäinen tarkoitus... 

tiistai 28. tammikuuta 2020

Toivottavasti en saa sakkoja!


Pidän tekstihuuumorista ja eritoten sen hieman sarkastisesta alalajista. Tuollaisen muistilehtiön ostin joskus viime kesänä ja se on kulkenut työlaukussa, sillä aina välillä irtolappuja tarvitaan. Tämän viikon ohjelmana on muuten työlaukun siivoaminen! Pitkäkin sairasloma päättyy jossakin vaiheessa eli ensi maanantaina menen taas töihin.
Uhmaan Kotimaisen kielten keskuksen ohjetta, jonka mukaan kirjoitetussa kielessä pitäisi käyttää uullista versiota eli puhua sairauslomasta. Toivottavasti en saa sakkoja! 

maanantai 27. tammikuuta 2020

En narise, annan tulppaanien hoitaa sen


Nyt alkoi tulppaanikausi! Lauantain ruokakauppareissulla mukaan lähti kymmenen keltapunaisen tulppaanin kimppu ja heti tuli kevätolo - sitä ei haitannut edes lumisade, lumipeite eikä lumimaisema ikkunassa. Kukilla on ihmeellinen voima ja lumo.
Narisevat tulppaanit yöpyvät tuulikaapissa ja päivän ensimmäisiä töitä onkin kiikuttaa vaasi olkkarin pöydälle. (Tehty!) 

sunnuntai 26. tammikuuta 2020

Verhoomosta huomenta!


Aina joskus kannattaa siivota erinäisiä laatikoita ja kaappeja. Meillä on ollut tapana pitää tammikuussa Suuri Kyseenalaistamisen Päivä (SKP) ja tänä vuonna päätimme uusiutua ja kyseessä onkin SKV eli päivän sijasta koko vuosi. Sen verran ollaan jo tultu vanhemmiksi ja hitaiksi, että tarvitaan vuosi. Toisaalta tavaraakin on niin paljon enemmän, että ehkä muutos on aiheellinen.
Aloittelin pari päivää sitten ja kävin omassa huoneessani pari ns. askartelulaatikkoa läpi. Eilen oli taas yhden vuoro ja siellä oli kaiken muun lisäksi kankaita. Meillä on kuvan pianotuoli vuosikymmenien aikana päällystetty monta kertaa uudestaan. Eilen siitä sitten tuli sinisävyinen! Mies sanoi ensin, että päällystää seuraavana päivänä, mutta muuttikin mielensä ja teki saman tien. On hieno! Niin kuin olisi uusi piano, vaikka jo kohta nelikymppinen.

lauantai 25. tammikuuta 2020

Osaatko tämän sanan?


Kun lapsi oppii puhumaan, on hänen sanavarastossaan aika pian ´ei´. Ehkä siksi, että vanhemmat toistelevat sitä aika usein tai sitten ihan vaan siitä syystä, että se on kahden kirjaimen vuoksi helppo oppia.
Aikuisvuosina sana kyllä kuuluu varastoon, mutta aika usein sen tilalla on okei, kyllä, nojoo., ehkämävoin. Tarvitaan itsekästä kasvamista ja lisää vuosia, kun kahden kirjaimen sana otetaan taas käyttöön. Tässä iässä (60) tunnustan käyttäneeni sanaa jo pitkän aikaa. Se antaa suuntaviivat ja karttamerkit itselleni ja muille. Kaikkea ei tarvitse tehdä ja joka paikkaan ei tarvitse mennä. Sanan käyttäminen on itsekkyyttä tai itsevarjelua, jompaa kumpaa tai molempia.

perjantai 24. tammikuuta 2020

Kismetmäisen hyvä aamuleipä


Eilinen aamuleipä oli niin kaunis, että se oli ikuistamisen arvoinen sen lisäksi, että herkullisuutensa vuoksi se oli syömisen arvoinen. Avokadojen ostaminen on aina arpapeliä, mutta tällä kertaa joka arpa kuulemma voitti. 
Olen ihastunut kahteen näkkileipälajikkeeseen, joista toista tehdään Saarijärvellä ja toista Turussa. Nyt oli turkulaisen leivän aamu. Siemennäkkileipä, se vaan on niin kismetmäisen hyvää...

Jk. Eli siis siemennäkkileipää, avokadomössöä, hyvin vähärasvaista juustoa (5%) ja kurkkua. Kannattaa kokeilla! 

torstai 23. tammikuuta 2020

Vanhan naisen päivällinen


Eilen illalla kuvasin lautaseni, kun siinä oli paljon kaikkea hyvää ja herkullista. Rehellisyyden nimissä sanottakoon, että peruna ei ole ollut koskaan minun juttuni, joten sen olisin voinut vaikka jättää pois, mutta kokonaisuus/asetelma olikin tässä se jippo. 
Kuva sai otsikon, kun illalla myöhemmin käytiin elokuvissa. Elokuva oli aivan huikaisevan hyvä ja samoin tuntuivat muutkin katsojat ajattelevan. Sen tiesi siitä, että kaikki malttoivat olla paikoillaan ja hipihiljaa viimeisiin lopputeksteihin asti. Loistava oli tuo Nuoren naisen muotokuva. 

keskiviikko 22. tammikuuta 2020

Lunta voi katsella vanhoista kuvista


Jos oma muisti ei kanna vuosien päähän, voi ottaa avuksi sosiaalisen median. Sen mainosrahoitteinen yhteisöpalvelu muistaa päivälleen, mitä on tapahtunut. Seitsemän vuotta sitten tänään olin laittanut tällaisen kuvan. Silloin oli lunta, jota nyt on hintsusti tai ei ollenkaan. 
Toinen muistutus: kymmenen vuotta sitten oli 27,3 astetta pakkasta. Nyt sitäkin on vain Lapissa. Tai korjaan, on täälläkin melkein yksi aste.

tiistai 21. tammikuuta 2020

Ympyrä laajeni


Näin sairaslomalaisena ympyrät on pienempiä kuin normiarjessa. Tutut asiat toistuvat eli aamupuurolla aloitetaan ja päivittäin liikutaan, mitataan verenpaineita, katsellaan elokuvia ja hölläillään. Seura on parasta mahdollista, mutta aina välillä on hyvä päästä kodin ulkopuolelle. Niin tapahtui eilen, kun kävin olemassa yhdessä kokouksessa tunnin verran ja sen jälkeen vielä pikaisesti lähikaupassa. Ympyrä laajeni hetkeksi.

maanantai 20. tammikuuta 2020

Leikin ruokakuvaajaa


Olen jo pitkään leikkinyt ruokakuvaajaa ja usein ruoka on jo ehtinyt hivenen jäähtyä, kun kattauskuvaus on kestänyt. Eilen illalla ei ollut sitä vaaraa. Iltapalakulhossa oli kaurasydänmuroja, maustamatonta luonnonjogurttia, klementiini, kolme kuivattua aprikoosia ja yksi kuivattu viikuna. Oli muuten tosi hyvää. Pääsee toistekin iltapala-arvontaan.

sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Heikinpäivänä vauva sai nimen


Tapahtui kolmekymmentäviisi vuotta sitten... Kuva on otettu tammikuussa -85 ja tällainen kuva lähetettiin kutsuna ristiäisiin, jotka olivat siis Heikinpäivänä. Lapsi oli Esikoinen ja kuvassa kolmiviikkoinen. Joku luonnehti tuota kuvaa sanoilla, jos nalle tulet yhtään lähemmäksi, niin mottaan sua nyrkillä kuonoon.
Lapsi sai nimekseen Jyri Antero. Oltiin noviiseja vanhemmuudessa, mutta ihan kelpo mies lapsesta tuli. 

lauantai 18. tammikuuta 2020

Käytiin testausmatkalla!


Keskiviikkona lähdettiin testausmatkalle varsinaiseen Suomeen. Testauksen kohteena oli oma olo, kestävyys ja yleinen jaksu. Kotosen sängyssä sai hyvät unet, kirppareita jaksoi aina muutaman kierrellä ja sitten tultiin välillä huilaamaan. Jossakin vaiheessa unohdin jopa olevani edelleen toipilas ja se on mielestäni positiivinen merkki.
Kirppareiden lisäksi tuli käytyä muutamassa kivijalkakaupassa. Kuvassa yhden kaupan ostoksiani. Rasia tulee säilömään hedelmälohkoja tai/ja pähkinöitä ja muuta terveellistä. Tarroja liimailen kalenteriin jossakin vaiheessa.
Eilen tultiin kotiin. Pysähdyttiin kahville Kuopukselaan. Kahvien ja halien voimalla oli hyvä jatkaa loppumatka. Juteltiin, kuunneltiin radiota ja osan matkasta myös torkuin. Mies kehui hyvää ajokeliä ja minuakin aina välillä.

perjantai 17. tammikuuta 2020

Huithapelin pelastus


Joissakin asioissa olen käytännöllinen, joissakin taas ihan huithapeli. Huithapeliutta vastaan minulla on onneksi keinoja ja tässä tapauksessa pussukoita. Ilman niitä olisi huomattavasti vaikeampaa löytää  huushollista (matkoista nyt puhumattakaan) aina tietyn aihepiirin tavaroita. Pussukoita tulee vastaan (kuv.) kirppareilla, saan niitä lahjaksi ja joskus ostan itsekin alesta. Tässä kuvassa on juuri kaikkia kolmen lajin edustajia. Alin on lahja ystävältä, keskimmäisen ostin halvennetulla hinnalla ja takimmaisen löysin kirpparilta. Eikä tässä läheskään kaikki, ei todellakaan... 

torstai 16. tammikuuta 2020

Oinas innostui ja onnistui!


Päivälleen kolme vuotta sitten kyllästyin löysyyteen, huonoon kuntoon ja osittaiseen puuskuttamiseen. Aloin liikkua. Asetin liikkumistavoitteen, johon voisin pystyä viikosta toiseen. Vähintään Kolme Kertaa Viikossa kuulosti maltilliselta. 
Kului viikkoja, kilometrejä ja kenkiä. Kolme kertaa oli minimi, mutta harvoin se jäi siihen, kun olin koukussa. Ja melkein kolme vuotta onnistuin, kunnes nyt joulukuuulla liikunta jäi pariksi viikoksi. Mutta olen taas kehässä! Tälläkin viikolla on jo kolme merkintää ja nyt on vasta torstaiaamu! (Kahdesti talonympärikävelyä ja yksi hitaanhidas spinnaus.)
Kolmessa vuodessa liikunnasta on tullut tapa. Ei mikään huono tapa, sillä ilman sitä en ehkä olisi tässä ja nyt...

Jk. Horoskooppimerkkini oinas innostuu aina kaikesta uudesta ja jaksaa vähän aikaa, kunnes keksii taas jotakin uutta. Siksi tuollainen otsikko. Oinaskin voi muuttua! 
Jk2. Tänään on Ilmarin ja Ilmon nimipäivä. Onnittelut taivaaseen ja Tampereelle! 

keskiviikko 15. tammikuuta 2020

Nauratti ja naurattaa!


Luen silloin tällöin sarjakuvia. Fingerporit nyt lähes aina, jos niitä bongaan. Muitakin aina joskus. Kuvan strippi on muutaman viikon takaa. Kolahti jo silloin ja kolahtaa vieläkin. Naurattaa, vaikka oikeastaan todesta ja vakavasta asiasta on kyse. 

tiistai 14. tammikuuta 2020

Lime liittyy löyhästi asiaan


Eilen oli kahden elokuvan päivä. Ensimmäinen oli Siltalan pehtoori (1953) ja toinen oli Wind River (2017). Pehtooripäiväelokuvan aikana meinasin nukahtaa, mutta tuo jälkimmäinen oli pienisuurielokuva, joka piti lumisessa otteessaan loppuun asti. 
Lime liittyy löyhästi asiaan. Iltateellä elokuvatauolla iski mieliteko kahdesta täysjyväruisviipaleesta tonnikalalla ja avokadolla. Onneksi kaikkia aineksia löytyi. (Olivat ehkä elämäni parhaat voileivät - jollei lapsuuden ns. hautajaisvoileipiä lasketa... ) Ja limeäkin oli säilömään puoliskaa avokadoa tälle päivälle.

maanantai 13. tammikuuta 2020

Mielestäni aika helmilause


Harrastan edelleen sanoja ja lauseita. Kerään ja säilön niitä muistiin ja teknisiin tallennusvälineisiin. Joskus tulee merkittyä lähde, joskus se jää pois. Nyt on jälkimmäisen vuoro. Oli jossakin elokuvassa, muistaakseni.
Kun elämä on näin epävarmaa, on sääli tuhlata sitä. Aika helmilause! Ei ole mielestäni toivoton eikä minnacanthmaisen naturalistinen. Sen sijaan realistinen ja jopa toiveikas. Vähän carpe diemiäkin mukana. 
En tuhlaa enää, elän täysillä ja hetkessä ja hieman järkevämmin...

sunnuntai 12. tammikuuta 2020

Kaikenlaisia arpajaisia


Osallistun mielelläni arpajaisiin ja kilpailuihin. Joskus olen voittanut - tai aika useinkin, jos tarkkoja ollaan. Pointti olikin siinä tämän jutun kirjoittamiseen...
Osallistuin syksyllä -82 puolisoarpajaisiin lähes sokkona. Sain päävoiton! Ihan oikeasti! Vuosien/vuosikymmenien aikana tuo asia on aina vaan selvennyt. (Sivuhuomautus: Kukaan muu ei olisi jaksanut minua näin pitkään, sillä en todellakaan ole helppo ihminen.)
Eikä tässä vielä kaikki... Arpajaisonnea on riittänyt, kun esikoisarpajaisten (-84) jälkeen on ollut kuopusarpajaiset (-87), miniäarpajaiset (-10), vävyarpajaiset (-13) ja kaiken kukkuraksi lapsenlapsibingoa (-15 ja -19). Hyvää tuuria, sanoisi joku. Minä sanon, että kohtalolla on ollut sormensa pelissä. Olen onnentyttö. 

lauantai 11. tammikuuta 2020

Empatiaa ja hyviä makuja




Eilen oli hyvä päivä. Aamupäivällä kävelin talon ympäri kahdeksan kierrosta ja ensimmäistä kertaa askelmittari taskussa! Mittari kertoi saavutuksen jälkeen, että olin kävellyt 820 metriä ja kuluttamut siihen aikaa kymmenen minuuttia. 
Hyvään päivään kuului sohvatorkut, mikä ettei. Vedin zetaa viltin alla tunnin verran. Iltapäivällä oli vuorossa sovitun yllätyksen toteuttaminen. Työyhteisöllä oli kausikokous eli ns. pitkä työkokous. Olin kysynyt esimieheltä, voinko tulla käymään ja asia oli hyshys muille. Oli ihanaa nähdä työkavereita ja iloisen yllättyneitä ilmeitä, saada halauksia ja empaattisia sanoja. Taas kerran tuli sellainen tunne, että tuohon Porukkaan on onni kuulua...
Kuvapari on tältä aamulta. Aamupuuron (myssyöljysilmällä) lisäksi aamupalalla oli kahvia ja tuollainen superhyperhyvä voileipä. Nam!


perjantai 10. tammikuuta 2020

Laiska töitänsä lukee, sairaslomalainen samaten


Äiti-Liisalla oli tapana kysyä puhelinkeskustelun alussa, keskivaiheilla tai lopussa: Mitä oot ropottanu? Siinä sitten tuli lueteltua kaikki mahdollinen tehty työ ja koti-. Tunsin olevani tilivelvollinen, vaikka omaa huushollia asuinkin.
Nyt iski hieman samanlainen pää pölkylle -fiilis. Toki olen edelleen sairaslomalla ja kokki-barista-autonkuljettajani on ottanut lisäksi hoitaakseen myös lähihoitajan pestin. Kiitosrutistus hänelle... Olen ulkoillut lähes päivittäin, mutta lenkit on vielä talonympärikierroksia. Eilen kokeilin spinnata ja vauhti oli olematon ja aika viisi minuuttia. Se liikunnasta. 
Kotitöitä olen tehnyt kahdesti. Viime sunnuntaina leivoin hedelmäleipää ja taikinan vaivaaminen oli ponnistus, joka väsytti. Eilen tein iltaruoan eli pinaattikeittoa. Se sujui jo helpommin ja oli hyvää, vaikka suolaa käytettiin vähemmän mitä ennen. Huomiseksi suunnittelen oman huoneen ikkunalaudan järjestelyä, jotta uudet kukat pääsevät siistille asuinsijalle. Pikku hiljaa...

torstai 9. tammikuuta 2020

Tonton -tammikuu


Tämä on tonton -aikaa monelle. Joulumorkkis saa kääntämään kelkan toiseen suuntaan. Suunnanmuutos koskee ruoka- ja juomakelkkaa. Tätä kestää sitten vaihtoehtoisesti kuukauden tai kevään loppuun.
Kohtalolla oli sormensa pelinsä, kun minun kelkkani vaihtoi suuntaa. Tonton missään asiassa ei sovi minun pirtaani, mutta harkinta on jees. Olen kohtalolle sen velkaa. Vähintäänkin. 

Jk.  Tuo teksti on mielestäni kerrassaan hulvaton. Siinä aloitetaan ainakin jotakin....

keskiviikko 8. tammikuuta 2020

Joulunpurku oli eilen


Nuuttiin on vielä muutama päivä. Meillä oli eilen joulunpurku. Ikkunoissa on vielä jouluisia verhoja ja pöydillä joululiinoja, mutta nekin vaihtuvat tuota pikaa toisenlaisiin. Pikkuleipiä ja suklaakonvehteja on riittämiin. Jostakin kumman syystä niiden huhuilu on loppunut tai sitten korvani ovat tukossa tai elämäntaparemontti tulee nyt otettua vakavasti. Veikkaan jälkimmäistä. 


tiistai 7. tammikuuta 2020

Peppi, Anna ja minä


Kun olin lapsi, ihailin kahta fiktiivistä tyttöä. Toinen oli Peppi ja toinen oli Vihervaaran Anna. Molemmilla oli punaiset hiukset. Ehkä siksi värjäsin vähän vanhempana hiuksiani punasävyisiksi hennalla tai hiusvärillä. 
Peppiaikana äiti-Liisa kannatti minua niin, että hän palmikoi letteihini rautalankaa. Sain siis hiukset peppimäiseen muotoon ja muistan käyneeni linja-autolla Kannuksessa pianotunneilla peppileteissäni. Isäni ei ollut merikapteeni, eikä meillä ollut hevosta, mutta Keskipelto oli mielestäni Huvikumpu.
Anna-kirjani olen lukenut monenmonta kertaa. Nyt olen sitten draamasarjaan koukussa, kiitos Esikoisen, joka ilahdutti minua kuukauden Netflix -tilauksella. Ihan pari jaksoa on Annan elämää enää katsomatta kolmen kauden tarjonnasta. 

maanantai 6. tammikuuta 2020

Loppiainen, otaksun...


Tänään on loppiainen, joka laittaa joulunpyhille pisteen. Laurilassa on viikonpäivät nyt ihan sekaisin. Aamulla joskus mietin ääneen viikonpäivää. Toipilastaloudessa sillä(kään) ei ole mitään merkitystä. Oli miten oli, huomenna kuitenkin on joulukoristeiden ja -valojen kokoontumisajot keittiön pöydällä. Hyvin palvelivat ja pääsevät ottamaan lepiä melkein vuodeksi.

sunnuntai 5. tammikuuta 2020

Ykkösen ja Kakkosen mummulassa


Vähän kerrassaan olen löytänyt kirppareilta Ykköselle (ja aikanaan Kakkoselle) kaikenlaisia puuhakortteja, numeropelejä ynnä muita. Tämän joulun yksi lahja löytyi hypermarketin hyllystä ja siinä opeteltiin kellonaikoja. Tasat ja puolet alkoivat välipäivinä sujua jo niin hyvin, että kysyttiin Ykköseltä ruokapöydässä kellonaikaa ja vastaus oli silloin oikea: puoli kuusi. Samoin hän oli herätessään todennut kellon olevan tasan kahdeksan. 
Ykkösen ja Kakkosen mummulassa riittää kaikkea. On kirjoja, leluja, pehmoeläimiä, pikkuautoja, nukkeja ja rakkautta. Sitä rakkautta ennen kaikkea.

lauantai 4. tammikuuta 2020

Kauniita asioita ja tavaroita


Pidän kauniista asioista ympärilläni. Onneksi voin itse määritellä kauneuden. Kauniit asiat ja tavarat ovat arkipäivän mineraalisuola ja hunaja ja kaikki yrtit.
Tällä relaustauolla olen taas kerran saanut kuin uudet aistit. Maistan maut, kuulen musiikin, näen kauneuden eri tavalla kuin ennen. Yritän säilyttää nuo tunteet, vaikka arkikin alkaa...

perjantai 3. tammikuuta 2020

Pirkko ja Kakkonen tapasivat


Eilen oli sopiva hetki tutustuttaa Pirkko ja Kakkonen toisiinsa. Kakkonen jaksoi tutkia Pirkon päästä varpaisiin moneen kertaan ja oli selvästi ihastuksissaan. Olen onnellinen siitä, että nukke on säilynyt kaikki muutot ja hellyydenosoitukset, kun se on ollut minulla kuitenkin ihan ammoisista pikkulapsiajoista alkaen. Tänään Pirkko pääsee taas sinisen lipaston päälle seisomaan ja tutkimaan maailmaa lemmikinsinisillä silmillään...

torstai 2. tammikuuta 2020

Juuri sopiva viesti


Olen kortti-ihmisiä ja ystäväpiiriini on kuulunut jo vuosikymmeniä uskollinen samis, joka muistaa muistuttaa juuri oikeaan aikaan sopivalla viestillä. Tämä kuvan postikortti tuli muutama päivä sitten. Sairasloma jatkuu vielä tammikuun loppuun saakka, joten aion ellunkanailla/lukea/levätä/olla huolehtimatta. Jo nyt olen ehtinyt huomata, että asiat järjestyvät. Ihmeellistä, mutta totta! 

keskiviikko 1. tammikuuta 2020

Ampiaisvyötäröinen & ajatteleva nainen ja muita tulkintoja


Vuosi vaihtui nukkumalla tai melkein. Jaksoin valvoa puoli kahteentoista ja sekin oli tällä sairaslomalla saavutus. Horroskorvilla kuulin vielä raketit vuoden vaihtuessa ja sitten simahdin. Eli Kakkosen kanssa me oltiin vaakatasossa, jos joku tulee kysymään, Missä olit, kun vaihtui vuosi 2020? 
Illalla syötiin hyvin ja valettiin tinoja, jotka tänä vuonna olivat toiveestani mehiläisvahaa. (Onneksi niitä löytyi isomman kaupungin viherkaupasta.) Ensin sulatettiin kaikille aikuisille ja pienistä loppurippeistä vielä kaikkein pienimmälle omansa. Tällaisia tulkintoja tuli varjokuvista:
- Miehelle gramofoni
- minulle ampiaisvyötäröinen ja ajatteleva nainen
- Miniälle lintu kalan päällä (vähän niin kuin Iines Ankka ja ahven)
- Esikoiselle ruusu ja hiiri
-Kakkoselle tutti

Vuosi 2020 on helppo raapustaa. Toivottavasti se on hyvä vuosi meille kaikille! Teen kaikkeni sen eteen, siinä lupaukseni...