Sunnuntaiaamuna

Jos olisin tänään virsikirjatöissä, olisi nyt alkuvirsi jo veisattu. Mutta kun olen vapaalla ja kotona, tein äsken pienen sämpylätaikinan. Pieniä sämpylänsyöjiä ja vähän isompiakin (omia kaikki tyynni) on tulossa meille puolenpäivän jälkeen. 

Tulin olkkariin ja odottelen taikinan kohoamista. Räpsäisin yhden ikkunakuvan sisä- ja ulkovihreydestä.

Pouta-aamu pergolassa

Tänä aamuna herättiin jo ennen kahdeksaa. Yhdeksän jälkeen matkalaiset lähtivät kohti Itä-Suomea, joten aamupalaa syötiin reippaasti, reppuja pakattiin ja eväsleipiä tehtiin. Kymmenen maissa haahuilin pihalla, nostelin kukkia kuistilta pergolan puolelle ja räpsin muutaman kuvan. Viikonlopun suursateiden jälkeen tällainen tyyni pouta-aamu on huikaisevan kaunis. 

Iso pehko ennustuskukkia

Tein eilen sen puuttuvan lenkin ja lenkillä tapasin ison pehkon ennustuskukkia eli päivänkakkaroita. Pysähdyin räpsyn ajaksi oikeastaan tuon perhosen takia. Kotona sitten sain selville, että kyseessä oli ratamoverkkoperhonen. Nevöhööd! Joku pitkässääriöttiäinen oli kiinnostunut samoista kukista ja pääsi myös kuvaan. - Eiköhän meistä lähes jokainen ole kokeillut nyppiä päivänkakkaran lehtiä tyyliin rakastaa, ei rakasta, rakastaa jne. Minä ainakin.

 

Aamuhaahuilua

Aamu on ollut hidas, koska yksin. Aamupalan jälkeen vaihdoin päivävaatteisin ja menin kastelemaan pergolan kukat ja kasvimökin janoiset asukkaat. Sitten haahuilin pihalla kännykkä takataskussa ja räpsin sieltä muutaman kuvan. Meillä on aina ollut pihalla hyvinkin villiä ja siksi mielestäni viihtyisää. Emme ole koskaan olleet millimetri-ihmisiä emmekä nurmikon kanttaajia. Tämä tyyli sopii meidän pirtaamme ja luonteenlaatuumme.

 

Kuva riitti!

 

Eilen säästin kirpparilla kaksi ja puoli euroa, kun otin vain kuvan! Idea tuossa on ihan hauska ja viulu näyttää aika oikealta miniatyyrisoittimelta, mutta toteutus on krouvi ja turhan raskas. En olisi ottanut sitä edes ilmaiskorista…

Tuliaisia!

En voi itselleni mitään! Kuvassa kahden kävelyretken tuliaiset, jotka pääsivät veteen heti kävelyltä palattua. Sen verran janoisia olivat, että yön jälkeen virkistyivät selvästi ja olivat mintissä kuvaushetkeä varten. Näitä tulee kesän mittaan vielä paljon lisää, jos olen entiselläni…

Tämän aamun huomio: en voi olla marjatta/marjoitta!

Mies on yhdistetyllä kukkienkastelu- ja taidenäyttelyreissulla Kotosessa. Minulla on siis Hidas Aamu, niin kuin eilenkin. Söin aamupalaa vasta yhdeksän jälkeen ja huomasin, etten voi olla marjatta/marjoitta! Tein aamuleipien lisäksi sötkötyksen, johon laitoin maustamatonta abjogurttia ja maustettua sisiliajogurttia (ehdoton suosikkimme!), proteiinihippuja, mysliä, sitepölyrakeita ja viherjauhetta. Sekoitin ne ja aloin syödä. No, jotakin tuntui puuttuvan… Hain pakastimesta vajaan pussillisen mustikoita ja kaadoin ne mukaan ja johan alkoi maistua!

Hidas aamu tarkoittaa myös yöpaitailua pitkään. Äsken haahuilin pergolaan ottamaan muutaman kuvan ja yöpaitaisena tietysti… 

Omapäinen orvokki

Kävelylenkkireittini kulkee usein hautausmaan kautta. En pingo, en ryntäile enkä kiidä siellä. Vauhti hiljenee kuin itsestään. Eilen törmäsin (kuv.) pikanttiin yksityiskohtaan. Yhdellä haudalla oli karanneita orvokkeja useampikin. Yhden kuvasin. Ei kaiken tarvitse aina olla suoria rivejä ja järjestäytymistä! Karannut orvokki oli illan kaunein näky. Omapäinen kuten minäkin.

Styroxlumisateen jälkeen on poutasää

Eilen illalla lähdin kävelylenkille poutasäässä. Ehdin kävellä kuutisen kilometriä, kun aloin ihmetellä taivaan tummansinisyyttä ja arvelin, että tuosta väristä voisi lumisade kohta yllättää… Oikeassa olin ja jouduin keskelle sakeahkoa styroxlumisadetta ja kovaa tuulta. Urheasti kuitenkin kävelin, sillä arvelin sään muuttuvan jossakin vaiheessa. Lumisade kesti suunnilleen kilometrin verran ja sitten taas tuli pouta. 

Lenkille tuli pituutta 11,8 km. Kotipihalla kuvasin urheita narsisseja. Niissä sitä on kunnon asennetta ja ytyä! 

Eilinen oli yhtä kuin kaksikymmentäseitsemän kilometriä

Eilisen tavoite onnistui! Kolme lenkkiä (8,3 km + 9,9 km + 8,8 km) tein ja nautin kauniista kevätpäivästä. Välillä paljain käsin, välillä taas käsineisin käsin. Toisella lenkillä törmäsin (kuv.) kauniiseen näsiään, jonka halusin kuvata. Myrkyllisyys ei toivottavasti välity kuvan kautta…

Olen iloinen, että jalat kestävät näin paljon kävelyä. Nyt aamulla eivät enää edes muista kävelleensä eilen kilometrikaupalla. Siitäkin on syytä olla kiitollinen! Jos pitäisin ns. kiitollisuuspäiväkirjaa, olisi jaloilla, reisillä, lonkilla ja polvilla ihan omat nimikkolukunsa päivittäin.

Puiden hehkua

Eilen illalla kävelin viisi kilometriä ns. lähilenkkiä. Napit korvilla, tietysti. Mutta en tosiaankaan kulkenut laput silmillä! Naapurimetsän puut hehkuivat niin kauniina, että ihastelin niitä mennessä ja tullessa moneen kertaan ja lopuksi räpsäisin kuvan. Ja siinä samassa hötäkässä onnistuin pudottamaan taskustani avaimen… Kaikeksi onneksi siinä oli punainen avainmerkki ja kun kuljin pari ylimääräistä kertaa kuvanottopisteeseen, avain tervehti minua maasta iloisena jälleennäkemisestä. Loppu hyvin, kaikki hyvin = sain iltalenkin tehtyä, sain kivan kuvan ja löysin avaimeni.

Hyvä ja tapahtumarikas päivä

Jouluruusu ihan selvästi moikkasi, kun tulin eilen illansuussa kotiin. Pysähdyin ottamaan siitä kuvan, jotta se tuntisi itsensä huomioiduksi ja tärkeäksi.

Eilen aamulla vein lehden naapuriin ja sitten kävelin virsikirjatöihin. Messun jälkeen menin pappilaan kuluttamaan aikaa, kun olimme sopineet ystävän kanssa teatteritreffit iltapäivälle. Paikallinen teatteri esitti kolmannen niskavuorensa (nyt oli vuorossa nuori emäntä) ja taas olin positiivisesti yllättynyt. 

 

Kirkkolenkki ja summittainen saunomisaika

Kävelyreittini kulkee hyvin usein vanhan kirkon läheltä. Aina silloin tällöin kuljen sen pihan läpi, mutta eilen illalla ohitin kirkon hieman kauempaa ja kiersin Lemettilän tilan tien kautta. Tuota kirkkomaisemaa on monenmoni pysähtynyt kuvaamaan ja niin tein minäkin. Pimeähkö kuvasta tuli (klo oli 19.29), mutta oleellinen on näkyvissä. 

Lenkin pituus oli reilut yksitoista kilometriä. Saunaan ehdin juuri sopivasti, kun oli etukäteen sovittu summittainen saunomisaika. 

Akkujenlatauspäivä

Tyyny oli kirpparilla myynnissä ja sinne jäi edelleen, kun otin siitä vain kuvan… Teksti sopi hyvin eiliseen päivään, kun pidin liikuntavapaan ja oikeastaan kaikestamuustakinvapaan. (Ai niin, olinhan illalla virsikirjatöissä ja sitä varten piti vaihtaa yöpaidasta ns. työvaatteisiin…)

Tänään aion kyllä käydä kävelylenkillä. Akut on ladattu itsestä, kännykästä ja kuulokkeista.

Katson maalaismaisemaa ties-kuinka-monennen-kerran

Eilen oli kahden lenkin päivä. Ensimmäinen ulottui paikallisen kirpparin kautta kaarrellen ruokakauppaan ja sieltä kotiin. Sain kokoon yksitoista kilometriä. Toiselle lenkille lähdin iltakuudelta ja vyötin itseni heijastinhenkseleillä, kun arvelin auringon laskevan lenkin aikana. Oikeassa olin, sillä olin kotona vähän ennen kahdeksaa. Kerätty kilometrimäärä oli yksitoista ja vähän päälle.

Salmensillalla oli ihan pakko pysähtyä ihailemaan maalaismaisemaa ja räpsäistä pari kuvaa. Tässä niistä yksi. Ei hullumpi näkymä!

Iltakuva, ole hyvä!

Eilen illalla lähdettiin Miehen kanssa yhtä matkaa kotoa kävelylle. Rantatien risteyksessä Mies kääntyi oikealle ja minä jatkoin ns. isoa tietä jonkin matkaa, kunnes oikaisin ja koukkasin ja suuntasin kulkuni vanhalle kirkolle päin. Salmensillalla räpsäisin iltakuvan. Lenkistä tuli 11,5 km pituinen ja kotona olin puoli kahdeksan maissa. Mies oli kotiutunut jo aikaisemmin ja laittanut lähes-jokailtaisen saunan lämpiämään. 

Lunta ja kuvia

Viime yönä oli satanut lisää lunta. Ykkösen kanssa katsoimme vanhoja kuvia kymmenen ja viiden vuoden takaa ja lunta oli ollut viisi vuotta sitten hyvän mäenlaskun verran. Laurilan pihamaisema oli erilainen kuin nyt ja lapsenlapsi myös. Meillä on aina ollut tapana katsella yhdessä tabletilta kuvia ja muistan, kun poika jo tosi pienenä tokaisi minun ottaessani tabletin esiin Kuvia! Ihania muistoja ja ihania kuvia.

Räpsy kymmenen vuoden takaa

Katselin huvikseni Oton kuva-arkistoa. Kymmenen vuoden takaa silmilleni lävähti tuollainen mustavalkoräpsy. Sillä voisi periaatteessa perustella huushollin sekaisuuden ja räjähtäneisyyden. Aikanaan minua huvitti tuollainen teksti, mutta nykyään ei enää. Siksi tuota tauluakaan ei meillä taida enää olla - jollei sitten kaapin perukoilla tyystin unohdettuna ja kierrätykseen keväällä pääsevänä…

Pidän nykyään enemmän järjestyksestä. Olen vanhemmiten (nyt 66) muuttanut ajatusmallejani ja -tapojani. 

Talvikuvakausi ja puhelun odottelua

Talvikävelykuvat jatkuvat… Tuo räpsy on siltä samalta lenkkikerralta, kun kuvasin kappelin kattoja. Tämä silta on nimeltään Salmensilta ja se johtaa vanhalle kirkolle. Kuljen sillan yli usein lenkillä kesällä ja talvella, keväällä ja syksyllä. Aika usein jään sille räpsimään kuvia.

Eilen oli toimeton päivä, kun odottelin lääkärin soittoa ja tiesin vain, että päivän aikana hän soittaa. Aamukahdeksasta asti olin valppaana. Jossakin vaiheessa kyllästyin odotteluun ja päätin tehdä jotakin hyödyllistä ja sitten edistin meidän läpikäymisprojektiamme siivoamalla eteisen vihreän senkin laatikot. Mies käveli kauppaan ostamaan mm. laskiaispullat. Jossakin vaiheessa heitin arvion, että puoli neljältä varmaankin puhelin soi. Hieman erehdyin, kun se soi kymmenen yli kolme… 

Kerroksellisuutta

Eilen tein kävelylenkin, jolle kertyi pituutta 15,5 kilometriä. Vähän kyllä yllätyin matkan määrästä, mutta kiertelinhän siellä sun täällä pitkin kyliä. Melkein voisi sanoa, että viipotin. Keli oli erittäin hyvä. Pakkasta oli viisi astetta. Mikä siis oli astellessa!

Jk. Kuvassa on siunauskappeli vähän eri kulmasta. Kerroksellisuutta, sanoisin.