Olen avoimesti kateellinen

Minulla ei ole piirtämisen lahjaa muuta kuin sen verran, että piirrän joskus jäniksiä. Yleensä niillä on lappuhaalarit, mutta löysin arkistosta tällaisen shortsiversion. Olen erittäin avoimesti kateellinen klaanimme kuvataiteellisille jäsenille. 

Jk. Tänään on klaanissa juhlapäivä! Anteronpäivänä juhlii nimipäiväänsä Laurilan vanhin ja Brahiksen isä ja poika. Vävyllä ja Annina -ystävällä on syntymäpäivät. Nimipäivää viettää myös Antti -isoveli. (Kun kirjoitin nuo kaikki, tuli mieleen radion puhelintoivekonsertti, jossa joku soittaja kysyy: Saako lähettää terveisiä? Luvan saatuaan latelee sitten kaikki mahdolliset ystävät, tuttavat, kumminkaimat, maitomiehet ja naapurin kissat…)

 

Hajatuksia 4

Törmäsin (kuv.) mainoksessa vaatteeseen, jonka väri oli tekstin mukaan puuronharmaa. Heti tuli mieleen kansakouluajan kylmä ja vetinen kaurapuuro. Ei aiheuttanut kovinkaan mukavia mielleyhtymiä. (Ja luultavasti se on vain valemuisto, ei oikea.) En ostaisi.

Pari viikkoa sitten tuli yhtäkkiä turvallinen olo selatessani sähköisiä takuukuitteja. Rikkaruohoraudan takuuaikaa on vielä jäljellä kaksikymmentäkaksi vuotta. Eihän tässä ole sitten mitään hätää! 

Hoosianna -tontut framille!

Tämä aamu on prime time Hoosianna -tontuille! Pitkä ja pimeä marraskuu on muutamaa päivää vaille selätetty, uusi kirkkovuosi alkaa tänään, aasit on liikkeellä ja kirkot (turvaväli)täyttyvät laulavista  ihmisistä - vaikka ei se yhteislaulu niin toivottavaa ole…Laurilan spartalaiseen joulunodotukseen tontut pääsivät eilen illalla. Siinä pianon päällä lauleskelevat, paitsi tuo yksi pieni oikeassa reunassa, joka kantaa joulukorttia. Muista koristeista ei puhutakaan ennen aatonaattoa. 

Onnentyttö

Olen sanonut varmaan tsiljoona kertaa, että olen onnentyttö, mutta sanon sen taas: Olen onnentyttö. Eilen mies lupasi leipoa saaristolaisrieskoja ja sulkeutui keittiöön. Minä istuskelin sen aikaa sohvannurkassa villapeiton alla ja katsoin monta jaksoa Syke-sarjaa. No, kun lounas oli valmis (juustoista paprikakeittoa ja rieskaa), kävi ilmi, että siinä samassa oli tehnyt myös pullataikinan ja leiponut korvapuusteja. Puolusteli tekoaan sillä, että kun uuni oli jo valmiiksi lämmin… En valita, molemmat oli hyviä! 

Välitän!

Tänään on Välittämisen päivä. Ikäihmisistä kannustetaan pitämään huolta. Sitähän me teemme oikeastaan joka päivä, kun tällä pientilalla kahdestaan elelemme ja olemme jo yli kuusikymppisiä… Tälle päivälle on vielä sopivasti jäljellä nuo kaksi marmeladisydäntä, Nam! 

Tilanne just nyt

Kuva on tältä aamulta ja omasta huoneesta. Viime yönä näkyi sataneen vähän reilummin lunta, joten ulkomaisema on kaunis. Sisämaisemassa on puuesineitä ja kyltti. Tekstikyltti, sillä pidän niistä tosi paljon. Aloitin neljän päivän vapaapäiväryppään nukkumalla hyvin ja pitkään. Voisin melkein sanoa hartaasti, vaikka se sana yleensä liittyykin uskonnolliseen sanastoon…

Spotify erehtyi ja minä myös!

 

Eilen oli jännittävä päivä. Tähän meidän hiippakuntaan valittiin uusi piispa, järjestysnumeroltaan viides. Lähdin lounaan jälkeen lenkille. En ole kuukausitolkulla kuunnellut lenkillä mitään, mutta nyt laitoin Hermannin soittamaan Spotifysta kävelymusiikkia. Spotify tarjosi vanhasta muistista minulle kahta vaihtoehtoa - Queenia ja Matti Johannes Koivua. Vähääkään miettimättä valitsin Queenin… Kävely kulki tosi hyvin ja kesken kaiken päähäni iski ajatus: onko tämä enne eli kuningatar voittaa Matin. Ei siinä valitettavasti käynyt niin. Odottelin kirkon kevättä, pelkään, että tuli takatalvi…

Ottamuksia 114

Olipa kerran vanha pieni kahvikuppi, jonka löysin muutaman kaverinsa kanssa kesäiseltä kyläkirppikseltä. Se sai seuraa pari vuotta myöhemmin teekaupasta ostetusta teemittalusikasta. Sopivat yhteen kuin lumiukko ja porkkana. Käyttäisin yhdistelmästä sanaa viehkeä. 

765 piparia!

Eilen pidin yksityisen talkoopäivän. Kerran vuodessa teen tämän vapaaehtoistyön eli leivon pikkupipareita seurakunnan adventti- ja joulutapahtumiin. Aikaa kului reilut kolme tuntia ja musiikiksi valitsin tällä kertaa Jouluradion. Ja minähän en ole minä, jos en harrastaisi yhteenlaskua! Uunista ulos, pelti kerrallaan, paperille muistiin ja talkoiden lopuksi ynnäys. Yhteensä 765 kappaletta! Ja neljästoista talkoovuosi! 

Vahva suositus!

Keväällä satsasimme suomalaiseen designiin. Ostimme Turusta tosi lämpimän villapeiton, pari pellavaista taviskokoista tyynynpäällistä ja kesällä vielä yhden jättikokoisen päällisen. Tuotteet muistuttavat meitä Laurilassa tuosta ihanasta kaupungista ja aivan ihanasta puodista. Jos satut kulkemaan Turussa, älä missaa Kristiinankadulla olevaa KUI Design -kauppaa! Tämä on vahva suositus! 

Hajatuksia 3

Entä jos olisikin ihan tavallista… Entä jos arki olisikin toivottua eikä pyhien välissä olevaa pakkopullaa… Entä jos joulukuusi koristeltaisiinkin vasta aatonaattona eikä marraskuun puolella… Entä jos tuoreen pullan tuoksu voittaisi kaikki huonetuoksut ja tuoksukynttilät…

Olen arkinen ihminen tunteita ja sisuskaluja myöten. Viihdyn enemmän arjessa kuin juhlassa. Jaan arkeani ja arjen sanomaa. Siksi olen se, mikä olen - Arkeilija.

Liisoja piisaa!

Omassa historiassani on kaksi Liisaa. Synnyin Liisa Mariasta ja synnytin Liisa Tarleenan. Heitä yhdistää moni asia - hyvä äitiys, savi/keramiikka, musikaalisuus ja hyvä huumorintaju. Nuorempi Liisa syntyi vanhemman Liisan äidin syntymäpäivänä ja tuo seikka on minua usein hiljaa hymyillä hykerryttänyt…

Nimillä on merkitystä. Tänään onnitellaan suvun naisia.

Hattaroita ja lakananpitsejä

On merkkipäiviä ja vuosipäiviä. Meillä on nyt viimeksi mainittu. Kolmekymmentäyhdeksän vuotta sitten oli Se Syksy, jolloin taivaalta satoi hattaroita ja lakananpitsejä, terälehtiä ja siemenkotia, saippuakuplia ja samppanjapulloja. Oli Se Syksy, jolloin työnteko hoidettiin vasemmalla kädellä ja kursiivilla. Oli Se Syksy, jolloin luettiin ja siteerattiin paljon runoja.

”Emme lupaa mitään,

kuitenkin pidän sinua kädestä

tämän puistotien matkan verran."

(Jyri Schreck)

Jk. Kuvassa ei ole puistotie vaan tienpätkä lähilenkiltäni. Tälläkin tiellä ollaan kuljettu käsi kädessä…

 

Temporaalinen harrastus: piispanvaalit

Minulla on ollut harrastuksia, jotka ovat tulleet, olleet ja menneet. Olen opiskellut kansalaisopistossa posliininmaalausta, japanin kieltä sekä ihan omatoimisesti kotikoneellisesti italian alkeita. Sitten on harrastuksia, jotka kulkevat edelleen matkassa mukana. Niitä ovat muun muassa lukeminen, kirjoittelu, kutominen, askelointi ja piispanvaalit. Seuraan vaalien kirjoittelua, valitsen itselleni aika varhaisessa vaiheessa jo suosikin ja sitten joko petyn tai iloitsen vaalien lopputuloksesta. 

Nyt on käynnissä piispanvaali omassa hiippakunnassamme. Olen toisen tukija, vaikka minulla ei ole äänioikeutta niissä vaaleissa. Eilen seurasin vaalikeskustelua ja kudoin. Ensi tiistaina selviää, kummasta tulee piispa ja mikä on suunta tästä eteenpäin. Varmaa on ainakin se, että tulevan piispan etunimessä on viisi kirjainta ja että se loppuu i-kirjaimeen…

Annoin joululle pikkusormen!

Eilen se tapahtui töissä! Annoin joululle pikkusormen! Sen verran tunnen kyllä itseäni (ja joulua) yli kuudenkymmenen vuoden kokemuksella, etten usko sen vievän koko kättä ennen kuin on Oikea Aika… Sytytin kolme tuikkukynttilää - yhden ikkunalle vanhan kirjevaa´an päälle, yhden sinisen norsun selkään matalan kaapin päällä olevalle tarjottimelle ja yhden kuvan osoittamalle paikalle. Ostin muutama viikko sitten naapurikaupasta sata tuikkukynttilää ihan omilla rahoillani, joten kaapissa on varastoa… No, seuraavaksi piti saada jouluista musiikkia ja valitsin samaa, jota sairaalassa viruessani kuuntelin päivä toisensa jälkeen. Jouluradio itsessään on minulle aina jäänyt vieraaksi, mutta sen jazzpuoli on ihan wau! Hyvin hiljaisella volyymilla (niin kuin sairaalassakin) ja silti jo sopivan joulutyylillä. Onneksi on tuo Pikkumusta, joka toistaa kaikkea pyydettyä! 

 

Hajatuksia 2

Suurin osa viherkasveistamme asustaa olohuoneen luoteisella ikkunalla. Aluksi siinä majaili vain pari anopinkieltä, mutta ne ilmiselvästi kaipasivat muita joukkoonsa. Siitä se sitten lähti… Olen ottanut kastelun ja (merilevä)lannoittamisen omaksi puuhakseni ja tapaan käännellä ruukkuja ja sanoa kasveille muutaman hyvän sanan kastelupäivinä. Ne osallistuvat keskusteluun voimalla hyvin. Mitä tästä opimme: Puhuminen kannattaa aina. 

Ainakin kolmen asian päivä

Hyvää isänpäivää! Minun isäni oli huumorintajuinen, auttavainen, ystävällinen, suora ja musikaalinen. Hän oli kunnan mies ja kunnon mies.

Hyvää diabetespäivää! Minulla on tuo tauti kulkenut virallisesti mukana kohta kaksi vuotta. Kävelyn ansiosta pysyn viitearvoissa ja lääkitystäkin on vähennetty. 

Hyvää valvomisen sunnuntaita! Ei kait kirkkovuoden aihetta olisi tarvinnut ihan niin kirjaimellisesti ottaa… nimimerkki Uni ei oikein tullut viime yönä.

Jk. Kuva on eiliseltä. Se, joka teki porkkanakakun, en ole minä. 

Sitä sun tätä

Tänään on virsikirjatyöpäivä, samoin huomenna. Kerran kuukaudessa näitä yleensä on. Onneksi kumpikin työrupeama on lyhyt. Johonkin väliin mahtuu ihan heittämällä (tai siis kävelemällä) lenkki. Eilen hain lenkillä maitoa ja reppuun löysi tiensä myös satsumapussi, suippopaprikoita, tomusokeripaketti ja sitruuna. Repussa oli painoa palatessa ihan tuntuvasti.

Olkkarin pöydällä on yleensä tavaroiden kirjo. Niin tälläkin kertaa. Kupissa ei ole kissanruokaa vaan mulperimarjoja. Tämä mahdollisille tutkijoille tiedoksi. 

Nenäpäivä Laurilassa

Huomenta Laurilasta! Myyrät ovat lajityypilleen uskollisina valmiita Nenäpäivän viettoon, muu porukka vielä vähän ihmettelee ja pyyhkii unihiekan rippeitä silmistä ja kuonoista. Meillä ihmisillä on vasta menossa aamupala, kun tämä aamu on sarjassamme hitaita aamuja. Miehellä on tälle päivälle agendana kuulemma nuohous ja sähkömökin takaa kaadetun ison männyn oksaskalpeeraus. (Keksin itse tuon ilmaisun, mutta kuulemma se on pätkintä). Minulla on luvassa maidonhakureissu-kävelylenkki.

Kehun kumppania

Tämä viikko on Kehu kumppania -viikko. Voisin oikeastaan viettää sellaista viikkoa läpi vuoden, sillä olen saanut vierelleni tyypin, joka on huippumies. Hän kokkaa, leipoo, siivoaa, häärii pihalla, tekee polttopuita, käy marjassa, maalaa tauluja ja lukee kaikenlaisia kirjoja. Kuvan taulun tilasin häneltä työpaikalle alkusyksystä. 

Liittomme on kahden tulimerkin (oinas ja jousimies) liitto. Lainaus yhdestä horoskooppikirjasta: Toistenne seurassa ette pääse tylsistymään. Allekirjoitan tuon täysin. Meillä on seikkailuja, päähänpistoja, huumoria ja paljon rakkautta. Minulla on huippukumppani. 

Uusi totuuden paikka!

Jos kerran totuus asuu kaurapuurossa ja jääkaappimagneeteissa, niin oletettavasti se majailee myös seinäkalentereissa! Työpaikan seinällä on kalenteri, jossa on kauniita kuvia ja todella hienoja ajatuksia. Tämä lainaus on marraskuun kuvasta. On sopiva tuohon putiikkiin, jossa yritetään palvella ihmisiä niin hyvin kuin vain rahkeissa (aikatauluissa) on varaa. 

Tänään tulee kuluneeksi kaksikymmentäkahdeksan vuotta Liisa-äidin kuolemasta. Suru on muuttanut muotoa ja on nykyään hienoista kaipausta. 

Tavoitteita

Pidän tavoitteista. Luon itselleni kilometritavoitteita ja muita. Jos joskus menee tiukille niiden kanssa, en voi syyttää ketään muuta kuin itseäni. Silloin vaan kävellään vähän pitempiä lenkkejä ja lasketaan kaikki tarkkaan. En voi itselleni mitään… 

Nollasin ja latasin koko päivän

Eilen oli yöppispäivä. Puin yöpaidan päälleni lauantai-iltana joskus kahdeksan tienoilla, kun oli tultu saunasta ja olin siinä asussa sunnuntai-iltaan asti. Sitten saunassa olin ilkosillani ja saunan jälkeen taas sonnustauduin samaiseen yöpaitaan. Oli liikuntavapaapäivä ja nollauspäivä ja akkujen lataaminen tulevaa viikkoa varten.

Loikoilin sohvalla, luin, katsoin monenmonta jaksoa Syke -sarjan kuudetta kautta. Ensin jouduin todistelemaan itselleni, ettei ole pakko lähteä lenkille, jos ei yhtään huvita… Onneksi vakuutuin asiasta aika pian ja jatkoin relaamista. Päivä teki hyvää kropalle ja mielelle.

Hajatuksia

Tämän blogin ensikilometreillä eli kesäkuussa kuusi vuotta sitten loin juhaniahomaisen postausidean, kun Juhanilla oli ollut Lastuja ja minä päätin värkätä Ottamuksia. Tapa on säilynyt edelleen eli ottamus on joku räpsy ja teksti sitten siitä tai vähän sen vierestä. Ottamuksien järjestysnumero on nyt jo jonkin verran yli sadassa menossa. 

Päätin nyt ottaa rinnalle uuden idean ja tästä lähtien blogissa on silloin tällöin Hajatuksia. Ne ovat hajanaisia ajatuksia milloin mistäkin. Kuva liityy asiaan ainakin löyhästi.

Siis: Törmäsin (kuv.) yhdellä kirpputorisivustolla kuvaaviin ja/tai kierteleviin luonnesanoihin. Niitä olivat muun muassa onnistuneesti liimattu, varastoinnin patinaa, hento pintaruoste. Wau! 

Kun me heitä muistelemme…

Hyvää pyhäinpäivää! Tänään ajattelemme heitä, jotka elivät ennen meitä. Tänään muistelemme heitä, jotka elivät hetken kanssamme. Tänään kaipaamme heitä, joiden kanssa elimme pitkän aikaa. 

Vuosi vuodelta muisteltavia tulee enemmän. Kun sytytän illalla pergolan pöytälyhtyyn kynttilän, on siinä ajatuksia ja muistoja monesta tärkeästä ihmisestä. 

Puurosuhde

Puurosuhteeni on aika tuore. Ikää sillä on kolme ja puoli vuotta. Alussa suhde oli joka-aamuinen. Tämän vuoden aikana tiivis suhde on hieman rakoillut eli syön puuroa vain niinä aamuina, kun on puuro-olo. Eilen ei ollut, mutta tänään oli. Vähän omapäistä arkeilua tämäkin…

Puuron niskassa on milloin mitäkin. Tänä aamuna sinne pääsi puolukoita ja omppuhilloa. Puuron määrä oli hyvin pieni. - Ja nyt on lautanen tyhjä! 

Yhdeksän tunnin yöunet, hups!

Vapaapäiväryppään ensimmäinen päivä on aamussa ja olo on kuin kuvan tipillä…Kun toissayö oli repalainen, paikkasi viime yö kyllä univajeen. Lopetin kirjan lukemisen illalla varttia vaille kymmenen ja nukahdin saman tien ja heräsin aamulla vasta kymmentä vaille seitsemän! Nukuin siis yhdeksän tuntia putkeen - ja torkuin vielä tunnin siihen jatkoksi…

Tälle päivälle ei ole mitään erikoisempia suunnitelmia. Nautin kiireettömyydestä ja olemisesta. Käyn varmasti kävelemässä ja luen. Onhan siinäkin jo vaikka mitä! 

Seitsemän kirjaa ja Seitsemän veljestä on yhteensä kahdeksan!

Eilen illalla käytiin paikallisessa. Kirjastossa siis. Neljä vietiin ja kuusi tuotiin - tai seitsemän, kun eteisen ilmaishyllystä yksi pokkari sujahti vielä seuraksi Komisario Palmu -kassiin. Eiköhän näillä nyt pari viikkoa selvitä, kun lisäksi on vielä Seitsemän veljestä (Juha Hurmeen riemastuttava suomennos) kesken… 

Olen aina lukenut. Pikkulapsiperheaikana vähemmän, mutta silloinkin. Nyt on aikaa tarttua kirjaan vaikka keskellä (vapaa)päivää ja hypätä uuden tarinan mukaan. Jos kirja ei jostakin syystä tunnu heti omalta, annan sille parikymmentä sivua aikaa. Jos ei silloinkaan, jätän sikseen ja otan uuden kirjan. Kyllä maailmassa hyviä kirjoja riittää! 

Suuri Rakkaus

Lainaus on Johanna Venhon Syyskirjasta. Kirja on ehdottomasti tämän vuoden kärkikolmikossa! Tarina vei ja kuljetti mukanaan ilta illan jälkeen. Tuon lauseen halusin tallentaa muistin lisäksi Oton arkistoon, sillä siihen kiteytyy oikeastaan koko meidän tarinamme. Liitto, joka on kestänyt kohta neljäkymmentä vuotta. Leikimme samaa leikkiä, puhumme samaa kieltä ja askeleet osuvat yksiin. Sitä voisi kutsua Suureksi Rakkaudeksi ja uskokaa huviksenne tai vakaviksenne, sitä se on! 

Porras kerrallaan!

Mitä minä kertoisin lokakuusta? No, se oli riittävän pitkä, että ehdin lukea kahdeksan kirjaa. Se oli riittävän leuto, että pääsin kaksikymmentäkahdeksan kertaa kävelylenkille. Sitä oli juuri riittävästi syyslomaseen, omien kanssa olemiseen, elokuviin, sarjoihin, työntekoon ja olemiseen. Kelpo kuukausi, voisi olla loppuarvio. - Odotan jännityksensekaisin tuntein marraskuun käynnistymistä.  Se on ollut yleensä aina isotöinen kuukausi pimeyden ja muun kanssa. Mutta - porras kerrallaan!