Puurosuhteeni on aika tuore. Ikää sillä on kolme ja puoli vuotta. Alussa suhde oli joka-aamuinen. Tämän vuoden aikana tiivis suhde on hieman rakoillut eli syön puuroa vain niinä aamuina, kun on puuro-olo. Eilen ei ollut, mutta tänään oli. Vähän omapäistä arkeilua tämäkin…
Puuron niskassa on milloin mitäkin. Tänä aamuna sinne pääsi puolukoita ja omppuhilloa. Puuron määrä oli hyvin pieni. - Ja nyt on lautanen tyhjä!
Olin muutama viikko sitten ystävän luona isolla kirkolla ja oltiin pari yötä lapsenvahteina pienelle pojalle. Mummi keitti nappisilmälle puuroa, joka ei oikein tahtonut maistua, vaikka siinä oli äidin tekemää ihanaa omppuhilloa (minäkin sain sitä kotiin pari purkkia, nam - on muuten hyvää ruisleivän päällä!).
VastaaPoistaMutta kun ehdotin puuronsyöntikilpailua, niin jopa alkoi puuro maistua ja kun vielä "muka hävisin", niin voi sitä riemua :) Siitä riitti kertomista isälle ja äidille vielä illallakin, miten hän oli voittanut puuron syönnissä :D
Olen siis "surkea" puuron syöjä, kun on lapsista kyse, siskon lapsillekin häviän aina...
Kiitos kivasta tarinasta! Omppuhillo ja ruisleipä on tosi hyvä pari - varsinkin, jos leivän vielä paahtaa…
VastaaPoista