Värit on meidän juttu!

On kiva nähdä kuvia vaaleista makuuhuoneista, mutta kyllä värit on meidän juttu! Syyskesän tullessa tuntui hyvältä kaivaa esille lämpimänvärinen päiväpeitto ja sille löytyi kaveriksi just-oikeanväriset pikkutyynyt. Yhdistelmä hellii silmää ja mieltä.

Kilppareita ikkunalla

On kasveja ja kasveja. Laurilassa on makuuhuoneen ikkunalla santut ja nämä kilpipiileat. (Ja yksi vielä kuvan ulkopuolella.) Juuri äsken luin hoito-ohjeita ja tajusin kastelleeni kilppareita aivan liian usein, kun oikea rytmi olisi joka toinen viikko ja talvikaudella joka kolmas. Poikasia nuo tekevät ihan hervottomasti. Helppohoitoinen, mutta vanhempana hieman oikukas. Eli juuri päinvastainen kuin minä…

Katson arkihuonetta ja ymmärrän

Olen aina pitänyt Laurilan arkihuoneesta, jota yleensä kutsutaan olohuoneeksi. Se on lukemista, elokuvien ja television katsomista, musiikin kuuntelua, pianon soittamista, leikkimistä ja päiväunia varten oleva huone. Nykyaikainen tupa, sanoisin. Värejä, viherkasveja, tauluja, elokuvia, kirjoja, tyynyjä ja torkkupeittoja on paljon. Arkihuone on lempihuoneeni.

Hienosti koristeltu!

Olen ollutkin sitä mieltä, että tiskikoneen fasadi on turhan yksitoikkoinen… Onneksi Neiti Kolmonen hoiti eilen hienosti (ja Vaarin mukaan lähesjacksonpollockmaisesti) koristelupuolen!

Laurilassa on vilinää ja vilskettä. Öisin koko porukka (eli neljä aikuista ja kaksi lasta) nukkuu sikeästi kuin tukit ja aamulla on kaikissa virtaa - tai ainakin Kakkosessa ja Kolmosessa… Me muut yritetään tulla perässä.

Kaiken se kestää…

Muutamat kasvit jaksavat nousta vuosi toisensa jälkeen. Humalan lisäksi uskollinen jaksaja on alppikärhö. Saatiin aikanaan (tarkistin, että elokuussa Marjatanpäivänä tulee neljännesvuosisata jo ikää) paikkakunnan tunnetuimmalta kotipuutarhapariskunnalta yksi alku ja siitä se sitten lähti! Nyt on kärhöä talon yhdellä nurkalla molemmin puolin ja sitten vielä postipolun puoleisella nurkalla tuo kuvan yksilö. On sitkeä ja kärsivällinen. On kestänyt talon maalauksen takia alasrepimiset sekä hallat ja paisteet, raekuurot ja rajuilmat.Tyytyy vähään, ei valita. On pitkämielinen. Ei kerskaa.

Jk. Alppikärhöllä ja rakkaudella on paljon yhteistä. Samoja luonteenpiirteitä kuvataan molemmista.

Oma Peukaloliisa

Tämän pienen suloisen tyypin ostimme viime viikolla Kuopuksen ja kumppaneiden työhuoneelta, kun teimme sinne yllätysvisiitin. Tyypistä tulee minulle heti mieleen Peukaloliisa, joka kasvoi kukkaruukkuun istutetusta siemenestä. Meillä se pääsi kuktaköynnöksen kaveriksi kukkaruukkuun,

Jk. Kukkaruukkuasukki on Kuopuksen tekemä.

Se heräteostos!

Viikko sitten tehty heräteostos pääsi loppuviikosta kehyksiin. On Outi Heiskasen metalligrafiikkaa ja oli SPR:n kirpparilla Keljossa ihan kuin meitä odottamassa. Aina silloin tällöin on ostettu taidetta, vaikka seinillä ei juuri enää ole tilaa. Onneksi Laurila on toiselta niemltään Seka-Melskala ja tauluja voi sijoitella varsin luovasti kenenkään siitä närkästymättä. 

Stailaamatta valmis!

Olkkarin pöydälle muodostuu kuin itsestään asetelmia. Legoalusta toimii pöytäliinan korvikkeena aina silloin, kun ollaan kahdestaan kotona. Lasinalustoja tarvitaan usein ja yleensä pöydällä on jotakin pikkuhyvää. Tänään en stailannut, mutta tunnustan pyyhkäisseeni pölyt tuosta valkoisesta Koppa-astiasta ennnen kuvaamista… Arjen kauneus on meille elämän yrttisuola tai meri-. 

Värikäs ja runsas

Laurilassa on klaanin nuoriso-osastolle paljon leluja ja tutkittavaa. Lisäksi on mummunjavaarintavaroita, jotka ovat pienille sormille ehdoton nounou ja jokainen on vuorollaan sen tosi hienosti oppinut. Hyllyssä on muun muassa tuo ihana kolumbialainen chiva-bussi. Värikäs ja runsas,  kuten elämäkin. Asustaa kirjahyllyn reunalla, mutta pääsi kuvauksen ajaksi pianon päälle.

Proggis alkoi!

Eilen aloitettiin kirjahyllyproggis. Aika monta hyllyä jo ehdittiin käydä läpi ja viikonloppuna jatketaan. Iso kasa kirjoja päätyy kierrätykseen ja toinen iso kasa pääsee kirpparipöytään huhtikuussa. Tavoitteena on saada olkkarin kirjastoa sen verran vähennettyä, että hyllyllä on vain yksi rivi kirjoja. Tällä hetkellä kun tosi monella on kasoja/pinoja lisäksi. (Nuo Basta! ja Pizze pääsevät johonkin parempaan paikkaan sitten, kun ollaan inventoitu kaikki kolmekymmentäviisi hyllyä.)

Ottamuksia 159

Eilen illalla ”urakoin” pitkän lenkin (12 ja yli on kävelysanastossani pitkä), kun siitä kertyi 12,5 km. Sen jälkeen sauna, elokuva (Rantasuon raatajat), lukemista vähän aikaa ja simahtaminen viittä vaille yksitoista. Unta riitti vähän yli seitsemään yhteen kyytiin.

Niinniin, mutta tämänhan piti olla ottamus! Sori, eksyin taas sivupoluille. No, hidas aamu ja -päivä on menossa ja istuskelen sohvannurkassa. Näkymä vasemmalle on kuvattu ottamus. Aika kiva, vaikka itse sanon!

Huusholliaamupäivä

Eilen oli perunamuusipäivä, joten tänään on perunarieskapäivä. Kolme pellillistä tein aamupalan jälkeen ja sitten laitoin uuniin makaronilaatikon. Huusholliaamupäivä siis.

Eilen kävelin kaksi lenkkiä (yht. 17,1 km) ja nyt on 500 km kävelty tälle vuodelle. Ykkönen laski sitten, että tuolla määrällä saisin vuoden loppuun 3500 km, mutta lisäsi sitten heti, että kesällä tulee varmaan käveltyä enemmän ja on siinä oikeassa. Toisaalta tänä talvena olen ihmetellyt, että lenkkejä kertyy enemmän kuin monena aikaisempana talvena. Kaikki taitaa olla kohdallaan - ja ehkä matala hemoglobiini & ferritiini saavat liikkumaan kuin keskikokoinen eläin…

Jk. Kuvassa laatikko odottaa uuniin pääsyä.

Ystäviä ja ruusuja

Tänään tapasin entisiä työkavereita, joista voin kyllä käyttää termiä ystävät. Olin vapaaehtoissäestäjänä pappilassa seurakuntalaisten viikottaisessa kokoontumisessa ja sen jälkeen oli tietojenvaihdon ja henkisen hyvinvointihetken vuoro. (Jotkut voisivat ehkä kutsua sitä juoruiluksi, mutta me emme.)

Yksi ystävä (nimimerkki Pastori Kissanen) tarjosi minulle meno- ja paluukyydin. Kävimme myös kaupassa ja ostin ihan heräteostoksena ruusukimpun. Sijoitin kotona maljakon ruusuineen eteiseen, jossa sen näkee aina ohikulkiessaan ja jossa ilppi ei puhalla siihen häiritsevästi lämmintä ilmaa. 

Ihan tarkoituksella

Meillä on ollut aina vähän erikoinen ja -lainen sisustustyyli. Laurilassa, Kotosessa ja Kettulassa (sekä myös Pupulassa ja Repolassa) on seinille laitettu kylttejä ja tauluja mielin määrin. Tuo kuvan taulu on sijoitettu eteisen korkean peilin viereen. Ihan tarkoituksella. 

 

Hei, meillä leivotaan!

Meillä on alkuvuonna ehditty leipoa jo ihan kiitettävästi. Minä tein niitä päähänpistosämpylöitä ja eilen ruokaisan salaatin seuraksi kolme patonkia, joista jäi vielä tälle aamullekin. Mies teki toissapäivänä sitruunakakun ja eilen pullaa. Ja taisi olla omenapiirakkaakin viikko sitten, kun jouluomenat eivät olleetkaan niin hyviä kuin ostettaessa muisteltiin ja päätyivät piirakan päälle lohkoina…

Meillä on aina leivottu paljon. Ja kultainen periaate on ollut se, että ei ole kyse mistään pakkopullasta, vaan saa syödä, jos haluaa ja niin vähän kuin haluaa ja leipuri ei loukkaannu.

Ei ehkä tomeria, mutta ainakin tomerahkoja!

The Jouluun on enää pari hassua/tavallista päivää. Eilen tehtiin lanttulaatikot ja minulle osui työarpajaisissa piparisavotta. Tänään ainakin imellytetään perunaa plus että menen yhteen joulujuhlaan säestämään joululauluja. 

Näin joulun alla muistan hyvin tilanteen naljänkymmenenyhden vuoden takaa. Esikoinen oli syntynyt Tanelinpäivänä ja minä kuvittelin pienessä mielessäni, että joulua valmistellaan kuten ennenkin. Muistan, kun sitten itkin sohvalla, etten jaksa enkä ehdi ja ettei joulua tule nyt ollenkaan. Tulihan sekin joulu ja vielä aivan erikoislaatuinen, kun meillä oli kaksiviikkoinen poikalapsi, jolla oli mummun ompelema tonttulakki ja punaiset potkuhousut. Ihana joulu!

Mattojen ulkoilupäivä

Olen räsymattoihminen. Poikkeukset vahvistavat säännön ja ne ovat: pari pientä nukkamattoa ja iso matto (aitoa polypropeenia), joten suurin osa Laurilan lattian peittäjistä on räsyversioita. Ne sopivat arkisiin luonteisiimme tosi hyvin ja tuntuvat jalkojen alla sopivan kuluneilta ja pehmeiltä.

Eilen oli mattojen ulkoilupäivä. Viihtyivät siellä useamman tunnin. 

Ihanaa oli huomata, että oli odotettu!

Mummuiluviikonloppu päättyi eilen, kun klo 16.16 kiskobussijunamikälie lähti. Oli tosi kivat ja tapahtumarikkaat päivät ja ihanaa oli huomata, että minua oli odotettu… 

Matkan piti päättyä kotiasemalle, mutta Mies viestitteli, että voisikin hakea minut pienemmästä lähikaupungista ja niin tehtiin. Kaupasta haettiin satokausiämpäri (siinä vaiheessa tarjousta ja tuntia ennen sulkemisaikaa oli jäljellä enää perunoita, lanttuja, sipuleita ja kaalinpäitä), rahkaa, tofua, basilikaa yms. Kotona sitten odotti tee, lohi-sipuli-paprikapiirakka ja sauna. Ihanaa oli huomata, että minua oli odotettu…

Olipa kerrassaan outo päivä!

Eilen aamulla päätin, että pidän liikuntavapaapäivän. Ainakin vapaan aamun ja aamupäivän. No,sitten luin, somettelin, järjestin oman huoneeni, joka oli kuin pyörremyrskyn jäljiltä eli Joku oli taas sotkenut siellä… Laitoin koneeseen neljäkymppispyykkiä ja myöhemmin sitten ripustin ne kuivumaan. Vieläkään ei tullut intoa lähteä ulos, vaikka aurinkokin yritti huhuilla. Tein iltaruoan, löhösin sohvalla, kuuntelin radiota, ratkaisin sanaristikoita ja olla möllöttelin. Illalla mentiin omatoimiajalla kirjastoon, jossa palautettiin, lainattiin ja luettiin. Ruokakaupassa käytiin keskikokoisilla ostoksilla. Sitten oli aika mennä saunaan. Sekin tuntui oudolta ilman lenkkiä. Juotiin teetä ja katsottiin teeveetä. Menin jo kymmenen jälkeen sänkyyn lukemaan ja uni tuli ehkä yhdentoista korvilla. Heräsin vasta yhdeksältä. 

Olipa tosi pitkä ja outo päivä! Kyllä sitä ehtii nähtävästi tehdä vaikka mitä, kun ei käy lenkillä… Tänään EI eilinen toistu, sillä olen into piukalla menossa ulos. 

Jk. Ihan mielenkiinnosta tarkistin kalenterista edellisen vapaapäivän. Se oli ollut 13.5. Ehkä oli siis jo aika ja tarpeen.

Tyynytaloudesta huomenta!

Tyynyjä on Laurilassa, Kotosessa ja Kettulassa paljon. Tähän kuvaan pääsivät lattiaversiot. Molemmat on turkulaista alkuperää. Keltainen on KUI Designin puodista joskus korona-aikana tukimielessä ostettu ja vihreä on kirpparilta löytynyt saman yrityksen jättiversio, johon ostettiin iso ja edullinen sisus. - Lattiatyynyillä on kiva istuskella ja klaanin pienimmät ottavat ne myös leikkeihinsä. Ne oli nyt nostettu pystyyn, kun Mies imuroi ilpin. (Kuvaamisen jälkeen palautin tyynyt omaan makuuasentoonsa.)