Olipa hyvää!

Mies teki illalla kantarellipiirakan. Sanoi, että se voisi sopia hyvin oluen kanssa. Ja sitten piti mennä etsimään, olisiko meillä varastossa olutta. Muutama tölkki löytyi. Huh! (Mutta ensin saunottiin.)

Piirakka oli todella hyvää, pohja oli voitaikinamainen ja päällyksessä sopivasti makua - varsinkin sen jälkeen, kun oli ihan hivenen sormisuolattu.  Resepti menee ehdottomasti jatkoon. Mieshän on ollut siellä jo yli neljäkymmentä vuotta…

Maailman pienin kärpässieni tai ainakin niillä main

Lauantaina kävelin kappelilta huoltorakennukselle töiden välissä pitämään teetaukoa ja huomasin pienistä pienimmän kärpässienen. Eilen sitten päätin palata paikalle tulitikkuaskin kanssa, jotta saisin havainnollistettua koon paremmin. (Tyhjensin askista lenkin ajaksi tikut keittiön pöydälle, etteivät ne rapisisi taskussa ärsyttävästi.) 

Sieni oli paikallaan ja hautausmaalla ei sillä suunnalla ollut ketään. Niinpä laitoin laatikon sienen viereen ja otin kuvan. Maailman pienin kärpässieni tai ainakin niillä main. Söpö, sanoisin.

Syksyn kauneutta

Eilisen iltapäivän lähilenkillä tapasin sieniä, jotka olivat tosi kauniita. Pakko oli pysähtyä ottamaan luirulaukusta Samu ja räpsäistä pari kuvaa. Sienituntemukseni on ohutta, mutta sen verran sitä on, että tunsin toki lajikkeen. Mutta upeita ovat, vai mitä? Vasemmanpuoleinen oli kietonut ihan itse ympärilleen luonnon lahjanarun.

En leikannut maistiaista!

Kävelylenkeillä näkee kaikenlaista. Parilla viime lenkillä olen ilahtunut mm. siitä, että ns. jätskikiskarannan roskikset on vihdoinkin tyhjennetty. Muita huomioita: Monenväriset puut ja lehtien irtonumeroita pitkin ja poikin askelten alla. Ja sieniä. Sunnuntaina huomasin näin komean kärpässienen ja se oli ihan pakko ikuistaa. Täsmennys: En ole leikannut siitä itselleni maistiaista, sillä en kuljeta taskussani lenkillä veistä. Enkä muutenkaan!