Ilo punaisista kengistä

Tällä viikolla koin jotakin sellaista iloa, jota varmaankin pienet lapset kokevat pehmeistä, tukevista, hyvistä ja kauniista kengistä. Turussa oli loskaa, lunta, märkää ja kuivaa ja minä kävelin kaikkiaan viitisenkymmentä (49 km yhteensä) kuivin jaloin. Ja olin onnellinen ja iloinen. Aina sanotaan, että kenkiin kannattaa satsata, mutta en ole ottanut asiaa vakavasti. Viime syksyn lopulla Mies kyllästyi siihen, että minulla ei ollut kunnon kenkiä rospuuttokeleille ja osti nuo. No, sitten ehti tullakin talvi ja kengät odottivat kiltisti laatikossa. Maanantaina korkkasin ne ja lähdin reissuun ja tiesin käveleväni aika paljon…

Täysin palkein ja kitapurjein x 2

Tänään on paluumatkapäivä. Kävelin äsken hipihiljaisen kaupungin halki rautatieasemalle. Korjaan: linnut kyllä olivat vetämässä jotakin eeppistä aamukonserttia täysin palkein ja kitapurjein. Olin hyvissä ajoin liikkeellä ja pysähdyin räpsäisemään kuvan kaupunkipyörän osuvasta tekstistä. (Tiistaina olisi pitänyt kyllä ottaa kuva, kun samaiset pyörät olivat keskellä lumihankista. Se näky oli niin koominen!)

Tämän aamun pysähdyttävä tieto eiliseltä oli Kaisa Korhosen kuolinuutinen. Hänen ex-puolisonsa Kaj Chydenius kuoli viime lauantaina. Minulla on lapsellinen usko siitä, että siellä jossakin voisi kaikua ja raikua nyt vaikkapa Jos mun tuttuni tulisi, ennen nähtyni näkyisi. Volyymit kaakossa, täysin palkein ja kitapurjein.

Vain lähetetty kortti ilahduttaa

Kauppojen postikorttitelineiden pyörittely on yksi mielipuuhistani. Yleensä en edes tyydy pelkkään pyörittelyyn, vaan ostan kortteja ja lähettelen niitä sitten ystäville, tutuille, omille ja ns. kumminkaimoille. Jos kerran sanotaan, että vain otettu lääke auttaa, niin yhtä hyvin voidaan empiirisesti todeta, että vain lähetetty kortti ilahduttaa.

Jk. Kuvan kortinkin lähetän jossakin vaiheessa, mutta nyt ensin se odottelee laatikossa sopivaa aikaa ja hetkeä.

Jk2. Tämä(kään) ei ole kaupallinen yhteistyö.

Syö eri värejä!

Jostakin luin taannoin, että päivittäin pitäisi syödä mahdollisimman monia värejä. Se ajatus juolahti mieleeni, kun olin kasannut sinkkutarjottimen täksi aamuksi ja kuvasin sen ennen hetkeä ennen aamupalailua. On värejä ja kaiken lisäksi herkullista syötävää! Tästä keskiviikkopäivä pääsee hyvin käyntiin.

Väärä päivämäärä

Eilen kävin parilla kirpparilla. Tein muutaman ostoksen ja otin yhden kuvan. Jos tuon mukin jälkimmäiseen päivämäärään uskoisi, olisi minun horoskooppiuskoni romahtanut saman tien. Onneksi tiedän, että siitä puuttuu ykkönen edestä. Mukeja oli useampikin myynnissä. Ehkä juuri tuon virheen takia. 

Jk. Eilen oli kevät. Tänään heräsin talveen. Lunta sataa aika sakeasti.  

Upouusilla kengillä matkaan

Aina välillä on hyvä irtaantua ihan tuikitutuista neliöistä ja kuutioista. Sitä voisi kutsua yksityiseksi laatuajaksi. Minusta on nykyään tullut kotihiirempi kuin ennen, mutta osaan silti yllättää. Eilen päivällä kerroin Miehelle, että lähden reissuun. Kännykän herätyskello oli meillä soimassa ennen viittä ja nyt istun upouusine kenkineni junassa. Sekä kengät että matkaanlähtö tuntuvat mukavilta.

Yhteenlaskua heti aamutuimaan

Kakkonen opetti tänä aamuna meille kummallekin kaksi laskua. Kaksi plus kaksi on neljä. Sata plus sata on kaksisataa. Kyllä noilla tiedoilla taas pärjää pitkän aikaa! Kävi myös kertomassa, millaisen unen oli nähnyt ja siinä oli ollut legokaupunki. Ei kai mikään ihme, kun eilen selattiin legokuvastoa ja ikivanhoja rakennusohjeita ja pengottiin laatikoista sopivia palikoita.

Minulla on virsikirjatöitä tänä ja tulevana viikonloppuna. On siis muillekin kuin kotivaatteille käyttöä…

Tietoiskuja kesken kaiken

Torstai-iltana saatiin Esikoinen ja Kakkonen meille viikonlopun viettoon. On leikitty legoilla, luettu, pelattu, nukuttu hyvin ja kuultu tietoiskuja milloin mistäkin. Eilen illalla poika oli Vaarin kanssa syömässä iltapalaa ja kesken kaiken keittiöstä kuului: Aivot kuuluu hermostoon. Siitä asiasta keskusteltiin vähän aikaa ja sitten taas jatkettiin syömistä. Viisivuotias on omatoiminen ja helppo tapaus. Ja ihana.

Yleisön pyynnöstä!

Tässä sitten on se neljäs leikkuulauta! Toimii yhtä hyvin kuin muutkin kaltaisensa eli tarjoilee ruokapöydässä leviterasiaa, juustoa, kurkkukulhoa, maitopurkkia tms. Puhdistuu tarvittaessa muutamalla pyyhkäisyllä eli on varsin helppohoitoinen.

Eilisestä vielä muutaman rivin verran

Löysin kuvan Oton arkistosta. Se sopii jotenkin niin mahdottoman hyvin tähän päivään, eiliseen päivään, viiteen vuoteen ja varsin omanlaatuiseen huumoriini.

Eilinen merkkipäivä sisälsi muun muassa onnitteluja eri viestimien kautta, röstiä, kaksi elokuvaa (One Life ja Havumetsän lapset), tunnin spinnauksen, pizzaa, pienen oluen, myöhäiset iltakahvit (klo 21 jälkeen) ja kahviliköörin kahvin kyytitytöksi. Tosi hyvä päivä. Kannatti syntyä! 

Sinut ikäni kanssa

Tänä aamuna klo 5.20 olin saavuttanut kuvan ikänumeroparin. Mies kysyi just äsken,  miltä nyt tuntuuu. Sanoin, että ihan hyvältä. Nukuin hyvin melkein aamukahdeksaan asti ja ilmeisesti unessa oli taustamusiikkia, kun ainakin loppumusiikkina oli Popedan Tahdotko mut tosiaan. Siihen heräsin.

Olen mielestäni aina ollut sinut ikäni kanssa. Se on numeroita, mutta myös elettyä elämää ja kuljettuja/käveltyjä kilometrejä.

Minä myös!

Eilisen postauksen jälkeen keittiöstä kuului jupinaa ja se olisi varmaankin äitynyt kapinaksi, jollen olisi saman tien ottanut kuvaa ja antanut lupausta. Siispä, saanko esitellä: Tässä on Rati riti ralla. Hyötykäytössä muiden kaltaistensa kanssa ja silmänilona arkipöydässä. 

Jk. Suomen vanhat majakat -leikkuulauta ilmoitti, että se kyllä tulee toimeen ilman isompaa julkisuutta. On nähnyt tyrskyt ja myrskyt, kokenut elämää sen verran, että sanoi kestävänsä sen kuin majakka. Toista on nämä nuoret…

Käytän, en hilloa!

Marraskuussa kirjoitin leikkuulaudasta, jonka hilloamisen lopetin ja joka siitä asti on nostettu päivittäin pöytään. Sillä on kolme muuta kaveria ja kaikki ovat hyvin usein palvelusvuorossa. Uhosin kyllä, etten leikkaa noin hienojen lautojen päällä, mutta nyt olen lipsunut siitä(kin) periaatteesta. Juustoa voi mainiosti laudan päällä leikata. Käyttöesineitähän nuo kaikki ovat! Kuvassa on Kompotti, edellisen kerran leikkuulauta oli Puutarhurin parhaat. Kaksi muuta ovat Rati riti ralla ja Suomen vanhat majakat. Puolet olen saanut ja puolet ostanut itse. 

Tarran totuus

Tällä viikolla posti toi lähetyksen. Sattuneesta syystä avaan sen vasta ensi viikolla. Kuoressa oli tarra, jonka teksti ilahdutti ja sai hymyn huulille. Kiitos, H! 

Tarrasta tuli muistuma: Osallistuin vuosia (ja monia kiloja) sitten parin työkaverin kanssa koulutuspäivään, johon oli saatu sopimaan muun ohjelman lisäksi alustus toimistopukeutumisesta eli mikä sopii, mikä ei. Käsiteltiin tekstiteepaidat, isot korut ja paljaat varpaat ja kuultiin ehdoton ei niihin kaikkiin. Jne. Lopuksi alustaja kysyi naisvoittoiselta yleisöltä, kuinka moni on itseensä tyytyväinen. Nostin käteni ja olin lähes ainoa. 

Käsinmaalattua kuusikymmenlukua!

Keskiviikkona kävin paikallisella kirpparilla. Kiertelin ja kaartelin ja sitten huomasin vitriinissä kauniin maljakon. Pyysin myyjää avaamaan vitriinin ja pienen tsekkauksen jälkeen ostopäätös oli valmis. Maksoin ja käärin maljakon sanomalehteen ja laitoin sen reppuun, sillä olin kävellen liikkeellä. Kotona sitten otin kaunottaresta kuvan ja aioin lähettää sen saman tien Miehelle, mutta en lähettänytkään. Kun Mies palasi eilen reissulta, sanoin ostaneeni yhden jutun kirpparilta ja hänen pitää etsiä se. Ei mennyt kovin kauan aikaa (ja vain muutama hutiehdotus!), kun maljakko löytyi. Yhdessä ihastelimme sitä ja totesimme sen sopivan hyvin nuottikaapin päällä olevaan kauniiden tavaroiden kokoelmaan.

Jk. Pohjasta löytyi Arabian leima ja käsinmaalattu -teksti. Käänteisellä kuvahaulla löysin tiedon, että maljakko on 60-luvulta. 

Yritä muistaa ensi pääsiäisenä!

Pääsiäiseksi ostin tänä vuonna kolme pikkunarsissia. Yksi pääsi keittiöön, yksi olkkariin ja tämä kolmas sisarus sai paikan pergolan pöydältä. Pääsiäisestä on kohta pari viikkoa ja sisämajoitetut yksilöt ovat jo kuihtuneet ja odottavat varastossa sitä, että saavat vaahteran alta uuden kasvupaikan. Ulkoversio on kestänyt lumet, jäät, pakkaset, vesisateet ja tuulenpuuskat. Kävin viisi minuuttia sitten ottamassa tuon kuvan ja toteamassa, että hyvin täällä voidaan.

Muistutus itselle: Jos ostat kolme, jätä vain yksi sisälle.

Ottamuksia 145

Tämän kuvan syntysanat lausuttiin Kakkosen synttäreillä Leikkipuisto Brahessa. Se oli räpsy, innovaatio ja ottamus samassa formaatissa. Ehkä voimme ajatella, että kyseessä on nimiäiset/ristiäiset, vaikka kieltämättä joku muukin kirkollinen toimitus tulee mieleen… Hauskoja pikkuleluja joka tapauksessa! 

Ihan-muuten-vaan kokouksessa mukana

Eilen illansuussa kävelin seuraamaan kirkkovaltuuston kokousta vihreäseinäiseen pappilaan keskellä kylää. Kokous kesti reilut kaksi tuntia. Kotimatkalla mielessä vilahtelivat termit kumulatiivinen alijäämä, korjausvelka, maksuvalmius. Helppoa ei ole kenelläkään, ei edes eikä varsinkaan päättäjillä. Liitosasiaan pyydettiin nyt lausunto ja asia matkaa eteenpäin. Juhannukseen mennessä pitäisi selvitä, kuka omistaa nuo vihreät seinät.

Hitaan aamupalan suurkuluttaja tässä!

Nukuin pitkään ja torkuin vielä sen jälkeen vaikka kuinka kauan. Mies lähti puoli kuuden junassa reissuun ja yksin ollessani on aikataulut aina vähän mitä sattuu. Hidas aamupala on niin minua! Tämän aamun kattaukseen valitsin pohjaksi työkavereilta viime keväänä saamani mustavalkoisen nuotitsekaisin-tarjottimen. Päivän suunnitelmat on vielä tekemättä, tosin ehkäpä illalla kävelen seuraamaan kokousta, jossa otetaan kantaa mahdolliseen seurakuntaliitokseen. Lisäksi aion lukea kirjakasaa matalammaksi. 

Aamun nauru tuli yhdestä mustikasta

Hyvien yöunien jälkeen myös huumorin kukka voi hyvin. Meillä on nyt aamupalalla muun muassa viiliä. Huikkasin äsken Miehelle: Haetko jotakin marjaa? Mies kävi varaston pakastimella ja asetti tuon yhden marjan eteeni. No, selvyyden vuoksi sanottakoon, että kyllä hän toi sieltä myös yhden Koko -kupillisen verran samaisia mustikoita. Aamun nauru tuli kuitenkin yhdestä mustikasta.

. 

Otetaanko motoksi?

Muutama viikko sitten ostin tuon kupinalusen. Se ei ole ollut vielä käytössä, mutta majailee olkkarissa sukulaistensa (lasinalusten) kanssa ja siellä usein juon jälkiruokakahvin, joten voisin ottaa minä iltana tahansa tekstin kahvikupin alle.

Alusessa yhdistyy useampi mieliaiheeni eli teksti, huumori ja sitten hyötykäytössä myös kahvi. Herkullista sarkasmia samalla kertaa. Kuulemma voisi sopia suomalaisten motoksi. 

Jk. Minua häiritsee alusen lauseessa tuo neljännen sanan kaksi iitä, kun itse sanoisin vain yhdellä. No, kaikkea ei voi saada.

Älä ota sitä liian vakavasti!

Yli neljänkymmenen vuoden aikana (voi kauhistus tuota pituutta!) ollaan sisustettu useampaa kotia. Laurila on järjestyksessä neljäs ja sen lisäksi on vielä Kotonen. Maku meillä menee kyllä tosi hyvin yksiin ja kumpikaan ei torppaa toisen ideoita, vaikka ne saattavat olla ulkopuolisten mielestä lähes pähkähulluja. Tavaroita on saatu, peritty, tehty, ostettu kirppareilta ja huutokaupoista, ostettu alennus- ja ylennysmyynneistä ihan tavallisista kaupoista. Ehkä yhteinen piirre tälle sisustusideologiallemme on: Älä ota sitä liian vakavasti! 

Onnittelut tuonilmoisiin!

Äitini täyttäisi tänään 94 vuotta. Vilkutan onnittelut tuonilmoisiin, kun hän kuoli jo kolmekymmentä vuotta sitten. Äiti oli horoskooppimerkiltään oinas kuten minäkin (ja kuten Ykkönen). Hän innostui kaikesta aina ihan täpöllä. Keramiikka suorastaan villitsi hänet ja meillä on muutamia hänen töitään, muun muassa kuvan pieksut. Aika hauska juttu sinänsä, että minä olen ns. väliinputoaja kädentaidoissa ja Kuopus sitten peri äidiltä yhden nimen ja keramiikan tekemisen…

Jk. Olen aina käyttänyt muotoa tuonilmoisiin. Ehkä oikeampi muoto on tuonilmaisiin. Säilytän kuitenkin sanastossani tuon oollisen version. 

Kenen tahansa saunavuorolla!

Tiistaina törmäsin (kuv.) postikorttitelineen yhteen korttiin, jonka teksti puhutteli siinä ja tässä. Somemaailmassa kuohuu ja velloo. Se ei sinänsä ole mitään uutta. Kahden miehen kriteerit kumppaniehdokkaille räjäyttivät tällä kertaa pankin. 

Kun alettiin joskus dinosaurusten aikana seurustella, olin iso ihminen. Se ei ollut Miehelle kynnyskysymys, kun kerran rakastui minuun. Minua oli paljon ja vuosien mittaan minua oli vielä enemmän. Vähitellen se alkoi olla jo elimistölle liikaa ja muutaman pysähdyksen ja liikunnan ilon löytämisen jälkeen olen alkanut pienentyä. Voin paremmin, jaksan paremmin. Syön paremmin, nukun paremmin. - Summa summarum: Tärkeinä on olla oma itsensä ja kantaa sitä ylpeydellä. Kenen tahansa saunavuorolla! 

Vähäsanainen aamu

Tänään oli aikomus kirjoittaa niitänäitä ja höpötellä, mutta eilisen jälkeen se tuntuu ihan väärältä ratkaisulta. Ehkä on parempi olla vieläkin vähäsanaisempi. Ehkä kynttilä riittää. 

Hällä väliä!

Tyynynpäällisten vaihtelu ja tyynyt on minun juttuni. Usein myös ostan ensiksi mainittuja lahjaksi ystäville ja omille. Kuvaan pääsi yksilö, joka on yleensä aina joko väärin tai oikein päin. En ole vielä päässyt selvyyteen kuviosta, vaikka keittiön kaapissa on samaa sarjaa myös kahvikupit. Hällä väliä! Kaunis se on joka suunnasta. 

Jk. Tämän yksilön kotoutin kirpparilta.

Usko tai älä

Pieni neuvo: Älä usko tänään ketään (muuta) äläkä mitään. Tänään on luvallinen huijauspäivä, mutta lupaan olla aprillaamatta sinua. Tekstini on täyttä totta. (Niin kuin aina.)

Olemme ujuttautuneet kesäaikaan jo sujuvasti. Viime yönä lukuvalot sammuivat vähän yli puoli kaksitoista ja unta riitti aina aamukahdeksaan asti. Mies oli kuullut sateen, mutta ukkosesta meillä ei ollut minkäänlaisia havaintoja. Se ei haittaa, sillä emme ole paikallissääaseman hoitajia. 

Sukkasunnuntaita!

Pääsiäissunnuntain lisänimi on sukkasununtai. Meillä se taitaa toteutua ainakin aamusta/aamupäivästä. On menossa ns. hidas aamu, kun juuri äsken vasta syötiin aamupala ja kello on kesäajassa jo vähän yli kymmenen.

Eilen oltiin yhdeksänvuotispäivillä Tampereella. Oli herkkuja ja rentoa yhdessäoloa. Sankari sai lahjaksi muun muassa kirjan, jossa oli outoja maailmanennätyksiä ja ne olivat joko totta tai palturia. Meiltä kyseltiin niitä ja tullaan varmasti jatkossakin kyselemään…

Nyt ja ennen

Lankalauantai on aamussa ja just äsken kävin nappaamassa pergolasta kuvan. Lunta on vielä kahmalo- ja roppakaupalla, mutta ihan selvästi nietoksen pinta on näinä päivinä vajonnut. Lupaavaa ja armeliasta kehitystä siis…

Lankalauantai on se päivä, jolloin Pohjanmaalla liikkuu noitia. Siksi liitän tähän vielä tutun perinnekuvan, olenhan kotiseutuyhdistyksen sihteeri ja entinen trulli.

Tipunen, munanen, mämmi ja moni muu!

Eilen tehtiin pääsiäissiivoukset ja haettiin varaston hyllyltä pääsiäiskoristelaatikot. Noidat, puput, tiput ja munat istuvat Laurilan sisustukseen ihan sovussa. Tänään jo syödään mämmiä, mutta tänä vuonna skipattiin yhteispäätöksellä pasha. 

Eilen illalla kävelin kiirastorstaikirkkoon ja nautin siitä, että ensimmäistä kertaa oli taas lenkkarit jalassa. Oli sen vuoksi ihan nummisuutareideneskomainen olo. Kotona sitten oli sauna, glögiä ja hyvä elokuva Viimeinen herrasmies. Höyhensaarille lähdettiin matkaamaan yhdentoista aikaan ja unta riitti vähän yli seitsemään. (Ollaan muuten tehty elämäntapamuutos, jonka mukaan lukuvalon pitää sammua viimeistään kaksikymmentä yli yksitoista ja nukutaan nyt selvästi paremmin. Minä tosin olen antanut itselleni luvan, että kerran viikossa voin lipsua aikataulusta, jos haluan.)

Kohmeisia pakastepuolu- ja mustikoita

Hitaan aamun aamupala menossa. Paratiisi -kulhossa on todella herkullinen yhdistelmä eli hieman hedelmäpommijogurttia, hyvää mysliä ja kohmeisia pakastepuolu- ja mustikoita. Tämä on hyväksi todettu jo aikaisemmin ja vastaa lähes jäätelöä. Korostan sanaa lähes. Ei minunkaan suuni sentään tuohesta ole!

Tärkeä päivä

 

Tänään tulee kuluneeksi yhdeksän vuotta siitä, kun meistä tuli ensimmäisen kerran vaari ja mummu. Onnenhalaus, Ykkönen! Muutit aika monen ihmisen elämän, kun syntyä putkahdit. Olet singahteleva tietopankki, pohdiskeleva pörröpää ja hyvä roolimalli serkullesi Kakkoselle. Pysy aina yhtä uteliaana ja tiedonhaluisena! 

Kuvan teksti on mielestäni osuva. Luulen, että moni muukin isovanhempi allekirjoittaisi sen. Sori vaan, Esikoinen ja Kuopus! 

Rakastuneita hupsuja

Tänään klo 15 tulee kuluneeksi neljäkymmentäyksi vuotta siitä, kun meidät vihittiin avioliittoon Hankasalmen isossa kirkossa. Paikanpäällä oli tärkeimpien ihmisten piskuinen joukko. Olimme umpirakastuneita. Ja aika nuoria. Ja hupsuja. - Nyt olemme harmaantuneita, mutta edelleen rakastuneita hupsuja. 

Paikallinen teatteri yllätti!

Mehän kulutamme Auditorio Miilun penkkejä Kino Metson elokuvissa usein, mutta eilen olikin vähän erilainen päivä, kun mentiin samaiseen saliin katsomaan paikallista teatteria. Niskavuoren naiset on tuttu useampanakin elokuvaversiona ja lisäksi olen kävellyt sen kuunnelmana. Mielenkiinnolla odotimme oman kylän esitystä ja se oli todella hyvä! Niukahko, mutta riittävä lavastus / osuvat henkilövalinnat / hyvä replikointi.  Mielihenkilöni on kautta vuosikymmenien ollut Loviisa ja en pettynyt tähäänkään Loviisaan. ”Onni on, kun kaura ja nurmiheinä kaavaa kevätsateessa niin että korviin kohisee. Se on vapautta ja totuutta, että on varaa potkaista Niskavuoren portilta jokainen, joka tänne luvattomasti pyrkii.”

Hajatuksia 33

 

Tänään menen virsikirjatöihin paikkaan, jonka yhden oven lukosta olen räpsäissyt kuvan päivälleen yhdeksän vuotta sitten. 

Tänään on täsmälleen yhdeksän kuukautta jouluaattoon.

Tänään tulee kuluneeksi kaksikymmentäkaksi vuotta siitä, kun minut yllätti aivoverenvuotonen.

Tarvitaan suurennuslasi ja avoin mieli!

Laurilan kirjastossa on opuksia laidasta laitaan ja myös äärien yli, veikkaisin. On isoja kirjoja, keskikokoisia ja sitten pieniä. Kuvan kirja edustanee harvinaista lilliputtiosastoa. Tässä vaiheessa vuotta siitä voisi vielä saada oppeja ja niksejä, sillä meillä on lunta jäljellä jonkin verran. Kirjan lukemiseen tarvitaan suurennuslasi ja avoin mieli. Onneksi meiltä löytyy molemmat! 

Ottamuksia 144

Tähän komistukseen törmäsin (kuv.) keskiviikkoiltana, kun olimme pitämässä kotiseutuyhdistyksen kokousta. Se suorastaan aneli ja vienosti vaati ikuistamista. Siitä tulikin sitten Ottamus pitkästä aikaa. Täytyy taas ryhdistäytyä niiden kanssa…

Jk. Luku 144 on yhtä kuin krossi eli tusina tusinaa. Tällainen nippelitieto näin aamutuimaan.

Myöhäistä leipomista

Eilen illalla kymmenen jälkeen sitaisin esiliinan raitayöpaidan päälle ja otin taikinakulhon esille. Kolmea varttia myöhemmin lähdin nukkumaan, kun olin vetäissyt uunista pois pellillisen sämpylöitä ja jättänyt ne yöksi torkkumaan puolukkakuvioisen leivinliinan alle,

Tänä aamuna tein sitten aamupalan ja se oli nimipäivälahja Miehelle. (Hän vastaa meillä yleensä aamupalasta.) Pöytään tuli sämpylöitä, kananmunia, juustoa, tomaattia, kurkkua, puuroa mustikoilla ja vaahterasiirapilla, jogurttia, mysliä, kahvia ja omenamehua. Syötiin hyvin ja pitkään. 

Oi mikä ihana puoti!

Lauantai oli jo ennen viisivuotissynttäreitäkin elämyspäivä. Junamatka Kupittaalta Pasilaan sujui hyvin, Triplassa sitten käytiin ensin syömässä aivan mahtavanhyvät halloumisalaatit (Fafa´s) ja sitten kävin yhdessä vaateliikkeessä kokeilemassa toppaliiviä, joka oli väriltään suloisen keväänvihreä, mutta pituudeltaan puoli metriä liian lyhyt (leveyttä olisi ollut sopivasti). Sitten löysimme niin ihanan puodin, että mielessä soi kolminkertaiset aamenet, onnenhyrinät ja ilonkiljahdukset. Tuohon asti olin luullut, että extrakaunein ostospaikka on Muji, mutta nyt se jäi kyllä kakkossijalle! 

Søstrene Grene oli täynnä kauniita ja edullisia esineitä, ihania puuleluja, kaikenlaista suloista, pientä ja tarpeellista. (Esikoinen olikin arvellut, että ihastuisin siihen eli kyllä poika äitinsä tuntee!) Ostimme kuvan kaksi mittalusikkaa ja päätimme tulla toistekin. Ehdottomasti.

Jk. Paluumatkalla löysin riemastuttavan tiedon: Turussakin on Søstrene Grene! 

Otin tatuoinnin!

Lauantaina olin hauskoilla viisivuotissyntymäpäivillä ja otin tatuoinnin. Juhliin oli saanut halutessaan pukeutua supersankariksi tai sankarin ystäväksi. Meitä oli koolla muun muassa muutama Batman, pari Spidermania, Zorro, Super-Hessu, Teräsmies ja Peppi Pitkätossu. (Kaksi viimeksimainittua olimme Vaari ja minä.)

Matkasimme junalla Kupittaalta Pasilaan ja illalla takaisin. Olimme nimittäin pitkän viikonlopun vietossa Kotosessa ja lauriloiduimme sieltä vasta eilen. 

Jk. Tatuoinnin raaputin eilen aamulla suihkussa pois. 

Kuusi pikku prinssiä

Tällä hetkellä näitä on kuusi, mutta en edelleenkään myönnä keräileväni näitä. Ne vaan tulla tupsahtavat vastaan. Viimeisin eli tuo englanninkielinen oli roskalavaryhmässä monen muun kirjan seurassa ja ystävällinen ilmoittaja jätti sen meidän postilaatikkoon ohikulkureissullaan. Muut on kirppareilta kotoisin ja hinta on ollut euron tai kaksi. 

Kolme viisasta tekstiä

Ennen aikaan naiset kirjoivat seinille huoneentauluja. Nykyään kaikenlaiset tekstijutut, astiat ja laatat täyttävät huoneentaulujen paikat. Tämän aamuisessa kuvassa käytin lavastusta sen verran, että nostin aamukahvimukin ikkunalaudalle. Kolme mottoa yhdellä kertaa. Kolme viisautta, joita yritän parhaani mukaan noudattaa/toteuttaa. 

Yksi kyltti lisää!

Laurilahan  on tunnetusti kylttien ja tekstien koti. No, eilen löytyi kirpparilta puolella eurolla taas yksi lisää! Tämä tulee varmaankin tarpeeseen, kun klaaniin saadaan yksi päiväuninukkuja ja voihan sitä käyttää jo nyt, jos satun vetämään tirsoja samaan aikaan Kuopuksen tai Esikoisen kanssa… (Suomeksi: Äiti ja lapsi nukkuvat.)

Ei puurottanut!

Tänä aamuna ei ollut puuro-olo. Mies jaksaa kysyä joka aamu puurokantani, mutta melkein arvaa jo vastauksen. Joskus sitten yllätän erilaisella vastauksella. - Tänään oli jogurtti-ja-mysliolo ja puolukkaa vielä hitunen lisäksi, niin annos oli kaunis ja on maistuva. (Lisäksi on kahvia ja juustopaprikavoileipää, mutta ne ovat vielä tekovaiheessa.)

Jk. Onnittelut Kakkoselle! Viisi vuotta on hieno juttu! 

Päivällisdilemma ratkaistiin pinaattipizzalla

Eilen oltiin iltapäiväelokuvissa. Madeleinen Pariisi oli hieno, koskettava, puhutteleva ja kaunis. Elokuvan jälkeen ratkaisimme päivällisdilemman ihmeen helposti, kun Mies esitti vaihtoehdoksi paikallisen pizzerian. Haimme sieltä perhekokoisen pinaattipizzan ja ajoimme kotiin lämpöisen laatikon kanssa. Palanpainikkeeksi juotiin parit lasilliset punaviiniä pitkästä aikaa. Syötiin ja analysoitiin elokuvaa. (Pizza oli ehkä kahdenperheenpizza, kun meiltä jäi siitä vielä tämän päivän lounaalle osa.) 

Jk. Kuva on arkistokuva yhdeksän vuoden takaa. 

Kolmas kilpipiilea toden sanoo!

Keväällä -22 saatiin Kuopukselta pieni kilpipiilea. Se ei pysynyt meillä pitkän aikaa hengissä. Keväällä -23 saatiin uusi poikanen, Sama toistui. Sitten viime syksynä tehtiin vielä kolmas yritys. Poikanen oli entisiä vähän isompi ja asusti isommassa ruukussa. Ruukku pääsi hyvälle paikalle keittiön ikkunalle, jossa se sai lämpöä ja valoa riittävästi ja vettä sopivasti. Ja katso: tuollainen siitä on tullut! Kehumme sitä monta kertaa viikossa. 

Teksti ovessa

Laurilassa on yltympäriinsä tekstejä, koska meillä pidetään kirjaimista, sanoista ja lauseista. Tämän aamun kuvattava löytyi makuuhuoneesta, ns. vaihtoehtolääkekaapin ovesta. (Kaapissa majailee vitamiineja, yrttitippoja, homeopaattisia valmisteita ja muutamat pinsetit.) Sydämen teksti osuu suoraan sen näkökenttään, joka herää aamuisin viereltäni ja hyvä niin, sillä hänellehän se on tarkoitettu. 

Kahdellekin voi leipoa!

Minulla on tapana leipoa, kun saadaan omia meille eli kun klaania on koolla. Perunarieskoja, sämpylöitä, voisilmäpullia - ne kun yleensä onnistuvat aina. Eilen lounaalta jäi perunamuusia sen verran, että yllätin itsenikin ja  tein meille kahdelle rieskoja parin päivän leiviksi. Mitä tästä opimme: Kahdellekin voi leipoa!