Kynttilähuomenta!

Huomenta! Sytytin aamupalapöytään kynttilän tunnelmantuojaksi. Keittiön Lokki tuo muuten kyllä ihan riittävästi valoa kahvinjuontiin ja puuronsyöntiin, mutta kynttilä on aina paikallaan. Pihalla näkyy olevan ohut kerros valkoista ripettä - vähän niin kuin olisi styroksia revitty, hajoitettu ja ripoteltu. 

Taulun kertomaa

Facebook on muistikirja ja muistuttaja. Tänä aamuna sieltä löytyi kuva kolmentoista vuoden takaa. Huoneeni seinällä oli silloin ja on edelleen kolmen taulun sarja ostokortteja ja tämä on niistä yksi. Kaisu-täti oli varsinainen hilloaja ja siksi nuo kortitkin olivat jääneet talteen. Ostokorttien Liisa oli minun äitini, joka eli aina vuoteen 1993 saakka. Taulut kertovat lähihistoriaa, joka itse asiassa ei ole edes kaukaa.

 

Marraskuu selätetty!

Hyvää ensimmäistä adventtia! Vuosikymmenien aikana meillä on ollut kuvallisia ja raaputettavia kalentereita ja joskus joku suklaaversiokin. Tänä vuonna satsasin välipaloihin. Luvassa siis jouluun asti terveellisiä pikkuherkkuja jaettavaksi.

Marraskuun selätys onnistui hyvin. Se kulutettiin päivä kerrallaan. Välillä oli lunta, välillä ei. Viimeisenä päivänä saatiin piikit olkavarsiin koronaa ja influenssaa vastaan. Illalla särki lihaksia ja koettiin vilunväristyksiä. Nukkuminen onnistui paremmin influenssakyljellä. Nyt on olo ihan ookoo.

Suositus vai pakko?

Muistaako joku kymmenen vuoden taakse? Tuliko silloin silloisista uusista ravitsemussuosituksista tällainen itkuhuutopotkuraivari? Minä en ainakaan muista. 

Joku muuten osasi pukea sanoiksi suomalaisten suhtautumisen uusiin suosituksiin vertaamalla sitä koronan aikaisiin suosituksiin, jotka olivat lähespakkoja. Hei haloo, nämä ruoka-asiat ovat vain antamassa suuntaa ja vihjeitä! Ei kukaan ole viemässä lauantaimakkaraa tai metvurstia leipäsi päältä. Ei kukaan öysää lautasellesi kasvisvuorta väkisin. Ei kukaan riistä sinulta jälkiruokaespressoa.  Jne.

Jonkinasteista ylireagointia, sanoisin. Mutta mielenkiintoista. Ja kiitos, valtion ravitsemusneuvottelukunta! Teidän toimienne johdosta arkipäiväsanastomme rikastui tahattomasti sanalla leikkeleraivo.

Trio Lauhkeat

Hidas aamu. Takana jo mukillinen kahvia ja sen kanssa kaksi juustopaprikavoileipää. Nyt on aika syödä herkullinen abjogurttiannos myslin, puolukoiden ja omatekoisen omppuhillon kera. Vatsa tykkää, minä myös. Eikä kiirettä minnekään! 

Jk. Olipa haasteellista asetella nuo trion ainekset upottavalle pinnalle… Onnistuin kuitenkin aika hyvin.

 

Entten tentten teelikamentten…

Nyt kyllä harmittaa… Mielestäni Tommi Kinnunen alkaisi jo ansaita Finlandia -palkinnon, mutta ei vieläkään! Ei edes neljäs kerta tärpännyt. Olen kyllä voittajajakirjan (jonka tekijän nimeä on vaikea muistaa, kirjoittaa ja sanoa) jonotuslistalla, mutta vielä kestää ennen kuin saan luettavaksi. Liv! on jo luettu ja siitä pidin paljon. Korvaushoito oli rankka, mutta ihan luettava. Kaarnan olin lukenut jo aikaisemmin ja se olisi tosiaan ansainnut jne. Marraseliö tuli eilen kirjastosta. Jonotan sijalla kaksi kirjaa Äitiä etsimässä. Siinä oli Finlandiakatsaukseni. Ja edelleen harmittaa…

Se meni jo!

Kävimme kirjastossa maanantaina. Olimme liikkeellä kuten kunnon maalaiset ainakin eli kaikki asiat hoidettiin samalla kertaa. Vein pappilaan talkoopiparkakkupeltipurkit ja postiin yhden synttärimuistamisen, apteekista hain lääkkeitä, ruokakaupan pihan kierrätyspisteeseen vietiin pahvit ja muovit, tankattiin auto, käytiin ruokaostoksilla ja lopuksi mentiin kirjastoon. 

Tällä kertaa en lainannut mitään, mutta luimme lehtiä. Viikon 20.-26.11. naistenlehden horoskooppi oli niin yltiöpositiivinen, että siitä oli pakko ottaa kuva… Mutta - se meni jo!

Talviuniaika

 (Kuva on toissapäivältä, nyt vesisateen ja lauhtumisen vuoksi lunta on vähemmän maassa ja puissa.j

Tänä aamuna oikein tajusin sen, että meillähän on paras talviuniaika meneillään. Lukuvalot sammuivat Laurilan masterbedroomissa puoli kahdentoista kantturoissa ja unta riitti vähän yli kahdeksaan yhtä kyytiä. Ja unia kummallakin helposti yhden lyhytelokuvafestivaalin verran! (Ja juuri mitään ei muisteta.)

Piparkakkutehtaasta huomenta!

Sen virsikirjatyöpäivän lisäksi eilinen oli myös kävelylenkkipäivä (10,5 km) ja piparkakkutalkoopäivä (898 kpl). Jalat eivät olleet taaskaan kävelystä moksiskaan, mutta kolmen tunnin leipomissessio tuntui vielä aamullakin säärissä ja nilkoissa. Luulen, että tänään liikunta voisi olla palauttavaa spinningiä.

Laurilassa leijuu ihana mausteiden tuoksu. Äsken pakkasin pikkupikkupiparkakut kolmeen purkkiin ja vien ne kohta seurakunnan keittiölle. Talkootyö on siis tehty, nyt seitsemännentoista kerran!

 

Hajatuksia 36

Marraskuun viimeinen sunnuntai ja virsikirjatyöpäivä pitkästä aikaa. Kiva mennä töihin ja kaiken lisäksi sattuu olemaan mielipyhäni eli tuomiosunnuntai. En minä niin siitä tuomioajatuksesta pidä, mutta tämän päivän virret on mieluisia, kun kerran itse pääsin valitsemaan…

Eilen hain kaupasta ison pussillisen pikkuoransseja. Kulkivat repussa kiltisti muiden ostosten kanssa eivätkä vierastaneet mozzarellaa & sinihomejuustoa. 

Somen voima

Eilen aamulla minulla oli ihan selvä suunnitelma. Sanoin Miehelle, että lähden kymmeneltä lenkille. Siinä vaiheessa oli reilu vartti siihen aikaa ja selailin somea. Ja sitten se tapahtui! Kahvila Päijänne (se ihana kahvila, jossa ollaan porukalla vietetty Kakkosen ja Kolmosen nimiäiset) oli päivittänyt perjantaipullakuvan ja samalla makunystyröihin tulvahti kardemummamuisto toukokuiselta kahvilaelämykseltä ja ei auttanut muuta kuin vetää yöpaidan & villatakin päälle esiliina ja tehdä pullataikina. En ole koskaan ennen tehnyt kardemummapullia ja vielä on Päijänteen pulliin matkaa, mutta jotakin oleellista maussa tavoitin, kun laitoin taikinaan reilusti kardemummaa ja täytteeseen voita, sokeria ja kardemummaa. Eli tosi hyviä nuo kardemummaöverikierteet olivat! 

Jk. Lenkille (8,1 km) lähdin sitten lounaan ja päiväkahvin välissä.

Uusi lemmikki

Kun viimeksi olin Kotosessa ja Mies vei minut isompaan lähikaupunkiin bussille, oli hän käynyt yhdellä kirpparilla ja ostanut sieltä kuvan possun. Hintaa oli ollut vähän yli euron ja kassalla oli sanonut, että oli ihan pakko ostaa. Kassaihmisen kysyttyä millainen koira meillä on, oli Mies todennut ettei minkäänlaista, mutta possu on niin hauska. Siitä oli ollut kuulemma tosi paljon seuraa, kun olivat Laurilassa kaksistaan. Possu oli aina sanoa röhkäissyt jotakin eteisen senkin päällä. Siinä sen paikka muuten on ja aika usein tulee ohikulkiessa otettua kontaktia. (Kuvaushetkellä possu oli keittiön pöydällä väliaikaisesti sijoitettuna nuohoojapäivän takia.) Röh-röh!

Se oli Jari!

Jari vinkui ja vonkui eilen aika raivokkaasti ja Hilma taitaa jatkaa samalla tyylillä. Lunta tuli jonkin verran ja huomasin kännykästä, että Elenian yököt olivat lähestyneet meitä kuusi kertaa yön ja aamun aikana. Kolmesti olivat kertoneet sähköjen katkenneen ja kolmesti palautuneen. Me vaan nukuttiin kuin possut…

Aamulla ennen aamupalaa Mies kävi kolaamassa ja lapioimassa pihalla. Kertoi aura-autonkin debytoineen lähi(lenkki)tiellä. Alkaa tuntua siis jo ihan-oikealta-talvelta!

Suosikkini keittiössä

Syystalvella ostetaan kyllä harvemmin mitään yrttejä, kun yleensä niiden kanssa käy niin, että kaupassa ovat ihan ookoita, mutta kotona seuraa sulkasato/lehtikato heti saman tien. Tämä on toinen euron basilika tänä syksynä ja vaikuttaa reippaalta yksilöltä. Ehkäpä viikonloppuna tehdään pizzaa, niin tuosta on kiva napsia valmiin pizzan päälle. Toinen vaihtoehto on hunnuttaa kasviskeitto silpulla.

Jk. Marttojen mukaan basilikan kasvu häiriintyy +5 asteen lämpötilassa. Huh, onneksi meillä on keittiössä lämpimämpää!

Onnea!

Tänään onnittelemme Kuopusta, jolla on ensimmäisenä nimenään Liisa. Tyttö pitää siitä ainakin nykyään niin paljon, että käyttää keramiikkanimenään yhdistelmää. (Äiti-Liisaa onnittelen katsomalla pilviä/tähtiä.) Onnea rutkasti!

Liisa on nimi, johon on helppo yhdistää joku toinen tai kaksikin perään. Kun aikanaan kahlasin työkseni kirkonkirjasuossa, huomasin nimen olleen suosittu. Jopa muutama mieskin on saanut tuon nimen, mutta niitä ei meidän huudeilta löytynyt.

Neljäkymmentäkaksi on aika paljon!

Otsikosta voi ehkä päätellä, että jotakin merkittävää on tässä päivämäärässä. Kyllä muuten onkin. Meillä on vuosipäivä! Aikamoinen vuosikasa on tuo neljäkymmentäkaksi. Siihen kuuluu rakkautta, hupsuja päähänpistoja, oikkuja, yhteisiä juttuja, kivoja reissuja, pähkähulluja ideoita, ihania lapsia ja vielä lisää rakkautta. Ja vielä.

Ottamuksia 153

Oikeastaan otsikossa pitäisi nyt olla Vanhoja ottamuksia, sillä kuva on tismalleen kymmenen vuoden takaa ja Kotosesta. Paljon on sen jälkeen virrannut vettä Aurajoessa ja tuokin hylly näyttää nyt ihan erilaiselta. Mutteripannu on nykyään liesituulettimen tasolla, takaosan Kilta-astiat on kaapissa jne. Tunnelma on kuitenkin säilynyt juuri tuollaisena, yksiömäisen rauhallisena.

Sämpylöiksi meni!

Leipominen on yksi mielipuuhistani. Nykyään taikinat on pienempiä mitä olivat neljän hengen taloudessa ja leipomakertoja on huomattavasti vähemmän. Leipomakertoja osuu kohdalleni aika harvoin, sillä en ole perheen ainoa leipuri, en todellakaan!

Eilen Mies tuli kukkienkastelu- ja lapsenvahtireissulta takaisin. Tein jo aamulla pienen sämpylätaikinan ja siitä tusinan verran sämpylöitä. Ainekset: Vettä, hiivaa, siirappia, suolaa, kaurahiutaleita, spelttijauhoja, tavisvehnäjauhoja ja rypsiöljyä. 

Leipätilanne on siis pariksi päiväksi taattu ja turvattu. Kumpikaan meistä ei pane pahitteeksi.

Eiliseltä lenkiltä

Tällä viikolla olen harrastanut heijastinlenkkejä lähes huomaamatta, kun illan hämäryys/pimeys on yllättänyt aina vaan aikaisemmin. (Heijastin roikkuu anorakin taskusta koko ajan ja lisäksi kaivan taskusta joustoheijastinnauhan käsivarteeni.)

Eilen ns. kotimatkalla eli puolentoista kilometrin päässä Laurilasta oli ihan pakko kaivaa toisesta taskusta Samu ja ottaa räpsy. Koivukujan ja valopylväiden perillä pilkottaa varsinainen helmi eli siunauskappeli. On kaunis joka valaistuksessa ja valossa. Niin eilenkin.

Kirppislöytö

Paikallisella kirpparilla näin tässä joku aika sitten pahvisen laatikon, jonka sisällä oli tällainen metallinen ilmoitustaulu. Mietin jonkin aikaa, että se olisi kätevä tuulikaapin seinälle, mutta olin kävellen liikkeellä pienehkön repun kanssa ja jätin oston sikseen. No, seuraavalla viikolla menin uudestaan ja siellähän se oli edelleen odottamassa. Taas olin kävellen ja repun kanssa liikkeellä, mutta ostin sen ja jätin kassan taakse odottamaan hakua. Seuraavana iltana oli sopivasti kokous samaisessa paikassa ja kun kerran Mies lupasi viedä minut kokoukseen, nappasin taululaatikon kyytiin. Seuraavana päivänä ilmoitustaulu pääsi paikalleen ja sai täytettä ja on muuten jämerää tekoa! Ja sopiva ja hyvä. - Neljän euron hinta oli kohtuullinen, sanoisin. 

Tarjottimella valoa

Perinteinen sinkkuaamupala on katettu (ja tunnustan, että tässä kirjoittamisvaiheessa puolet on jo syöty, kun oli niin kova nälkä). Koko revohka alkoi yhden kananmunan keittämisellä, sitten latasin kahvinkeittimen ja laitoin karjalanpiirakat lämpiämään. Tarjottimeksi valitsin aurinkoisen keltavalkoisen, kun kaikki valo on nyt tarpeen.

Aamujen aamua!

Aamujen aamua! Näin sanoi aikanaan Niilo Tarvajärvi television Tervetuloa aamukahville -ohjelmassa. Minulla on ollut hyvin hidas aamu. Heräsin kahdeksan maissa, mutta otin seurakseni vielä radion ja torkuin tunnin verran koiranunta. Autonkuljettajani oli lähtenyt aamujunalla kukkienkastelureissulle Kotoseen, joten heräsin yksin.

Sytytin aamupalapöytään kynttilän. Tälle päivälle ei ole mitään erityisempiä suunnitelmia - tosin vaatehuone kaipaisi siivousta ja inventaariota. Ehkä teen sen, ehkä en. Siis tänään. 

Samainen telkkariohjelma muuten päättyi aina kehotukseen: Ylös, ulos ja lenkille!  Olen jo ylhäällä, joten enää on toteutettava nuo kaksi. Mutte sitä ennen tyhjennän tiskikoneen ja petaan sängyn, 

Jk. Autonkuljettajani laittoi viestin, että ko. ohjelma oli radiossa eikä televisiossa. Hän on vanhempi ja tietää.

Aamulla, mutta ei varhain

Kuva on neljän vuoden takaa, mutta voisi ihan hyvin olla tältä aamulta. Maassa on vähän huurretta ja kohmetta ja lämpötila on pikkuisen pakkasen puolella. 

Eilen oli pitkäsunnuntai. Siltä se ainakin tuntui, kun päivään mahtui kaikenlaista ja silti tunteja vaan riitti. Oma teoriani asiasta oli illalla se, että liikuntavapaapäivä vaikutti jotenkin asiaan ja ehkä myös se, että heräsin aikaisemmin. Tunteja oli siis paljon enemmän käytössä kuin normipäivänä.

Lämpimäisiä heti aamutuimaan!

Hyvää isänpäivää! Eilen illalla ajattelin, että olisi hyvä herätä aamuseitsemältä, jotta ehdin tehdä rauhassa aamupalan ja pullataikinan. No, heräsin kuutta vaille seitsemän ihan luomusti! Tein heti ensimmäiseksi pienen pullataikinan ja sillä aikaa valmistelin kaikkea muuta. Sankari nukkui vielä vähän aikaa, mutta ei ollut pakko nukkua. Ainoa määräys oli vain se, ettei keittiöön saanut tulla ennen kuin kutsun.

Aamupalalla sitten oli jogurttikulhot, leipää, juustoa, vegepepperonia, kurkkua, tomaattia ja kahvia+teetä. Yksi lämmin pulla syötiin puoliksi. Harvoin sitä on aamukahdeksan maissa vastaleivottua! Ja vielä pullaa! 

Tänään on päivä, jolloin tulee muisteltua omaa isää. Hän oli yksi elämäni Tyypeistä. Oikeudenmukainen, huumorintajuinen, musikaalinen ja sanavalmis. Ihan superjeppe!

Jk. Äiti-Liisan kuolemasta tulee tänään kuluneeksi kolmekymmentäyksi vuotta. On niin paljon, jota olisin halunnut kertoa ja näyttää. Muun muassa se, että kyllä minusta tuli ihan tolkun tallaaja…

Satsaan kauniisiin ruukkuihin

Viime vuosina on Laurilaan hankittu kauniita kukkaruukkuja. Osa on saatu ja loput ostettu alennusmyynneistä tms. Minusta kukasta/kasvista tulee huolehdittua paremmin, kun se on sievässä tai somassa ruukussa. Alemman kuvan kolmikko on keittiön ikkunalla, ylempi olkkarin ikkunalla. Ai niin, tänään on muuten kastelupäivä! 

 

Vähästä sitä on eläkeläinen iloinen!

Eilen illalla kävelin yhdestä kokouksesta kotiin. Repussa roikkui heijastin, takissa samaten ja käsivarressa oli heijastinnauha. Päätin kävellä kylän läpi, joten kevyen liikenteen tietä ja katuvaloa oli hyvin. Kun vielä jatkoin parin asuma-alueenkin läpi, ei melkeinsäkkipimeäosuutta jäänyt kuin puolisen kilometriä tuosta neljästä. Ja kun valaistus päättyi, kaivoin taskustani ihan oman taskulampun, jonka nyt korkkasin. Hyvä valo, sopivan kokoinen kädessä ja nätti muutenkin. Toimiva kumppani iltalenkeille! Sen kanssa oli hyvä kulkea Laurilan postipolun valoihin asti. Vähästä sitä on eläkeläinen iloinen!

Kattaus on katsojan silmissä

Kotosviikolla panostin taas paljon kattauksiin. Nyt olen oppinut sen, että laitan kaiken muun valmiiksi ja kaadan kahvin mukiin/kuppiin vasta just ennen kuvaamista. Kahvi ei ehdi silloin jäähtyä niin paljon. Yhtenä aamuna tuli olo, että kahvia oli liian vähän, joten seuraavana aamuna keitin tuplamäärän. Sitä seuraavana palasin taas vakioon. 

Hyvää Svenska dagenia!

Ruotsalaisuuden päivää ei meillä sukunimestämme eikä Miehen sukujuurista huolimatta erityisemmin vietetä ja jostakin kirpparilta ostettu lippukin päätyi tuon kuvanoton jälkeen kierrätykseen…  Mitä nyt bastu lämpiää illalla! 

Lähilenkkeily oli eilisen teema

Eilen tein lounaan ja päiväkahvien välissä kävelylenkin. Napit korvilla tietysti ja kuuntelussa Jäljillä -rikospodcast. Tiesin, että tavallisilla lenkkareilla ei ole mitään asiaa lumitielle, joten laitoin jalkaani violetit retkeilykengät taimitkälie ja päätin lähilenkkeillä. Onneksemme Laurila on niin mukavalla paikalla, että meiltä on pikkutien päähän reilut puoli kilometriä ja jos ei nyt ihan toisen pihaan asti kehtaa kävellä, voi hyvinkin nelisensataa metriä kävellä ja kääntyä takaisin ja toistaa sitä niin kauan kuin haluaa/jaksaa. Eilen jaksoin aika monta kertaa, kun mittariin kertyi 10,7 kilometriä…

Viimeisellä kääntökerralla räpsin pari kuvaa ja totesin eri versioilla: Maailma on kaunis / Niin kaunis on maa / Maa on niin kaunis. En kuitenkaan laulanut, vaan hiljainen ajatustyö riitti.

Taidetta, kukkia ja kävelyä

Palasin virkistävältä syyslomalta eilen illalla. Bussi oli pysäkiltä siihen noustessani niin täynnä, että vain yksi paikka takarivissä oli vapaa, mutta enhän minä muuta tarvinnutkaan! Tampereella sitten pääsin istumaan jo tavalliseen penkkiriviin. 

Lomaan kuului kävelyä (102,4 km), kukkienpoimimista (usko tai älä!), hyviä yöunia, kirppareita ja taidetta. Elina Merenmiehen näyttely taidemuseossa oli hieno. Paljoja yksityiskohtia, värien kisailua ja toisaalta hyvin pelkistetyn tarkkoja mustepiirroksia. Suurimmasta osasta töitä pidin paljon, parista hieman vähemmän.

Jk. Lomalla sain kolmentuhannen kävelykilometrin rajapyykin tavoitettua. Taputin itseäni selkään ja join hyvät kahvit sen kunniaksi.

 

Kotosen uusi teemuki

Eilen bongasin yhdeltä kirpparilta aivan ihastuttavan teemukin. Hintaa oli euron verran ja kun kaiken lisäksi pöydässä oli kolmenkymmenen prosentin alennus, jäi mukille hintaa vain seitsemänkymmentä senttiä. Kaunis, siisti, virheetön ja iloinen! Iltatee maistui tosi hyvältä ja se on riittävän kokoinen (3,5 dl). Minulla on tapana täällä Kotosessa juoda iltaisin kannullisen verran teetä ja ehdoton lempijuttuni on tämä sitruunan ja inkiväärin uskomattoman hyvä liitto. On kofeiiniton ja siksi sopiva iltateeksi. Suosittelen kokeilemaan, jos olet inkiväärisitruunaihmisiä…

Jk. Syyslomaviikko päättyy tänään. Iltapäivällä nousen bussiin ja matkaan kotiin. 

Muistikuvapäivä ja säilömuistipäivä

Tänään on pyhäinpäivä, joten kynttilä sopisi tyylillisesti päivään paremmin. Halusin kuitenkin kuvittaa sanat syksyn viimeisillä kukilla. Tänään on muistikuvien ja muistojen päivä. Vuosi vuodelta, vuosikymmen vuosikymmeneltä muisteltavia tulee yhä enemmän. Säilömuistissa on paljon asioita ja tapahtumia. Tänään on siis myös säilömuistipäivä, vaikka se kuulostaakin toimistokieleltä ja virastoverbaliikalta. Siihenkin sopii kaipausta vuosien taakse ja takaa.

Kirpparilöytö

Toissapäivänä kiertelin kirpparilla ja huomasin kauniin syksyisen lautasen, jonka tunnistin heti Pentik Studio -tuotteeksi. Kääntelin lautasta, en nähnyt hintaa. Kääntelin laatikkoa, en löytänyt hintaa. Menin kassalta kysymään. Kassahenkilö mietti asiaa toisen työntekijän kanssa ja muistelivat yhdessä, että kahdeksan euroa taisi olla ollut, joten hinta olisi minulle nyt seitsemän euroa. Ostopäätös syntyi saman tien, kun ehdin arvella, että hinta voisi olla parinkympin tietämissä ja silloin olisin joutunut miettimään, pohtimaan ja aprikoimaan.  

Meinasin olla tottelematon!

Eilen olisin ollut tosi ilkikurinen ja tottelematon, jos sattuisin kuljettamaan post-it viestilappuja (ja kynää) taskussani.  Kopeloin taskujani, mutta löysin vain nenäliinan, energiageelin, askelmittarin ja kännykän eikä  repussakaan ollut kuin rahapussi ja kangaskassi. Olisin niin mieluusti kirjoittanut lappuun tekstin: AURINKOISTA PÄIVÄÄ SINULLE!

En ostanut, mutta pohdin kyllä jonkin aikaa

Eilen törmäsin (kuv.) seinätauluun, jota hypistelin jonkin aikaa ja pohdin sen ostoa. Teksti Vielä yksi luku sopisi hyvin intolukijalle, muttamutta jokin siinä ei kolahtanut niin paljon, että olisin sen lunastanut itselleni/meille. Kaikkea ei tarvitse omistaa, kuvakin on monesti ihan riittävä.

Olen valmis tähän päivään!

Aamupala on se ateria, josta kaikki alkaa. Ennen tätä liikkujan elämää olin aamuisin harvoin oikeasti nälkäinen, joten söin vähän neljännes- tai puoliväkisin ja tavan vuoksi.  Nykyään on toisin! On sekä nälkä että aikaa. Olen tajunnut, että kropan pitää saada polttoainetta, jotta se pärjää mieleni perässä kaikissa kävelyurakoinneissa. - Tuon marjaisen ja myslisen jogurttikulhon lisäksi söin kaksi reissarinpuolikasta salaattivuorella, juustolla, tomaatilla ja kurkulla. Join mukillisen kahvia ja lasillisen appelsiinimehua. Maailma, olen valmis tähän päivään!

 

Räpsyn verran

Kävelen monenlaisissa maisemissa. Maalla, kaupungissa, asfaltilla, hiekkatiellä, polulla. Lempimaisemaa tai -kulkuväylää en osaa erikseen nimetä, mutta räpsyn verran pysähdyn aina välillä ihailemaan ympäristöäni.  Kuva on lauantailta, kun kävelin ns. Soilin lenkkiä. 

Kymmenen vai yhdeksän?

Kaksi kertaa vuodessa toistuu puheenaihe, joka peittoaa säät, sodat, koirankakat ja bensanhinnan. Ne, joille kesäajan ja normaaliajan muutos on periaatteessa ihan yhdentekevää, jaksavat meuhkata siitä eniten. Aika pieni asia se kuitenkin on Ihan Oikeiden Asioiden rinnalla.

Heräsin vähän yli neljä aamulla. Totesin, että olisi pitänyt herätä ihan tasan neljältä, niin olisin voinut siirtää kellonviisareita tunnin verran. Olin siis auttamattoman myöhässä. Ja jos tarkkoja ollaan, niin ne kellot ovat edelleenkin vielä kesäajassa… 

Jk. Korjaus: NYT ovat talviajassa, kun autonkuljettajani siirsi viisareita. Kellot pysyivät paikoillaan.

Juoruamisen taito

Eilen käytiin isommassa lähikaupungissa. Ehdittiin myös käväistä välikahvilla ennen kuin Goljatti meni katsastukseen. (Arvosanaksi tuli kiitettävän kiitävä.) Kahvit ja lohirieskat maistuivat hyviltä, mutta muuten tuokiossa oli ärsyttäviä piirteitä… Tiedättehän sen ilmiön, kun vanhemmat mieshenkilöt kansoittavat kahviloiden pöytiä juoden yhtä kahvikuppia tuntikaupalla tai pahimmassa tapauksessa istuen vain uutisoimassa/juoruamassa kuivin suin? Ja niin isolla äänellä että naapuripöytienkin väki saa ilmaista viihdettä kuullakseen. Ja kiroilevat. Jne.

Ensin minua ärsytti, mutta sitten tilanne alkoi vaikuttaa jo vähän koomiselta. Sanoin Miehelle, että nyt kyllä tiedän blogiaiheen seuraavalle päivälle…

Käsipainon näköinen helistin

Eilen oli vaikkajamitäpäivä. Aamupäivällä kävelin paikalliselle kirpparille ja ostin sieltä mm. kuvan esineen eli käsipainon näköisen helistimen. Se oli niin sievä, että oli ihan pakko lauriloittaa, vaikka hintaa oli kolme euroa. 

Iltapäivällä tein uuden kävelylenkin ja kävelin elokuviin katsomaan uutuusleffaa Lee. Tuntemukseni Miilun salista poistumisen jälkeen oli Huh huh! Mieletön, kauhea, upea, raastava ja hieno kaksituntinen ei jättänyt kylmäksi.

Illalla nautin sohvailusta (se oli ansaittua kahdeksantoista kilometrin jälkeen) ja katsoin telkkarista kaikenlaista hömppää. Mies kotiutui iltayhdentoista maissa päiväkotireissusta. Kakkonen oli ollut onnellinen, kun sai Minecraft -vaarin vieraakseen…

Tavoilleni uskollinen

Myönnän olevani tapojeni orja/tavoilleni uskollinen. Yksi niistä on sinkkuaamupala. Mies oli lähtenyt aamulla junailemaan Kakkosen päiväkotiin kahville ja heräsin vasta puoli yhdeksän maissa. Eli aamupalan aika on nyt. Tällä kertaa skippasin kaikki tarjottimet ja katoin leikkuulaudalle kaikenlaista hyvää ja ravitsevaa. Värejä unohtamatta.

Arki-ihminen jo toisessa polvessa!

Olen aina ollut arjen puolestapuhuja, kannattaja, puolustaja ja edustaja. Ilmeisesti olen imenyt sen jo äidinmaidosta, sillä äiti-Liisa oli arki-ihminen ja koti-ihminen ihan viimeisen päälle. Arkeilijan rooli blogimaailmassa on siis sopinut minulle varsin hyvin. En usko, että yhtäkkiä tässä nyt muuttuisin glamour-lurex-juhlaihmiseksi! Härregyyd! 

Uusi merkki!

Kävelin lauantaiaamupäivällä teenostoreissulta kaupasta kotiin ja hieraisin silmiäni (kuv.) kerran jos toisenkin. Häh! Lähipiiriimme oli ilmestynyt uusi tienviitta/opastusmerkki! Vanha olikin jo ihan uunnalle kulunut ja siinä oli vain kaksi nimeä: Uurainen ja Kuivasmäki. Nyt jälkimmäinen oli saanut kaveriksi kaksi -perää. Elämme siis suuren informaatiotulvan keskellä. Kuka vielä kehtaa sanoa, että maaseudulla ei koskaan tapahdu mitään…

Lokakuu ei pettänyt

Lokakuu ei pettänyt tänäkään vuonna! Lokakuu on minulle ollut jo useamman vuoden ajan kuukausi, jolloin olen tehnyt ennätyspitkän yhteenkyytiinlenkin. Eilen varustauduin hyvin. Lounaan jälkeen juotiin vielä kahvit, sitten puin lenkkikamppeet päälle, laitoin anorakin taskuihin kännykän, askelmittarin, energiageelin, nenäliinan ja solmittuani lenkkarini sopivalle kireydelle ja laitettuani kuulokkeet korviin olin valmis. Kuuntelin Jäljillä -podcastia ja kävelin. 

Lenkin pituus oli yhden desimaalin koulukunnan edustajana ilmaisten 22,4 kilometriä. Aikaa kului kaksitoista minuuttia vaille neljä tuntia. Hyvä olo säilyi koko lenkin ajan ja kotona sitten iltaruoka maistui! Jalat olivat ennen saunaa aika väsyneet, mutta sauna pehmitti lihaksia ja kunnon yöuni teki myös tehtävänsä, joten nyt aamulla jalat eivät enää muista kävelleensä niin pitkästi. Jes! 

Jk. Viime vuoden ennätys parani siis yhdellä kilometrillä.

Palattiin ns. normaaliin

Eilen illansuussa vietiin omat onnikkapysäkille ja palattiin ns. normaaliin. Tänä aamuna nukuin pitkään ja makeasti. (Mies heräsi jo aikaisemmin ja vei naapuriin sanomalehden.) Aamupala oli hidas kuten meillä yleensä aina. Keittiön pöydästä vein viisi tablettia pyykkiin ja hain kaksi puhdasta tilalle. Pyykkikone on pyörimässä, sohvat on palautettu istumapaikoikai ja jääkaapista löytyy tälle päivälle vielä susiruokaa eli kaikkia loppuja ja pikkuannoksia.

Oli tosi mukava ja rento lomanen nääsvilleomien kanssa. Nukuttiin pitkiä yöunia, syötiin hyvin, ulkoiltiin, muisteltiin ja luettiin. Mitäpä sitä ihminen muuta…