Eilen tuli kevätolo. Päivä oli harmaahko, mutta silti. Päiväkävelymaasto oli sohjovoittoista, mutta silti. Viikkotulppaanit repsottivat, mutta silti. Lupaus keväästä hivuttautui kuin salaa mieleen.
Eilinen toi mieleen myös tasan kaksi kuukautta sitten sattuneen sairastumisen. Aina välillä unohdan, että siitä on niin vähän aikaa. Ehkä se on pään ja elimistön kevätoloa ja valon voittamista. On hyvä olla tässä ja nyt.
