Pelaaminen kannattaa aina

Minulla kesti aika monta vuotta tai vuosikymmentä oppia lautapeli-ihmiseksi. Lapset pelasivat yleensä Miehen kanssa mitä milloinkin. Minua ei kiinnostanut. Sittemmin olen oppinut lajin ja meillä on pelejä joka lähtöön. 

Eilen illalla pelattiin Hellapoliisin lautapeliä sen jälkeen, kun Ykkönen ja Kakkonen olivat unten mailla. Toisessa joukkueessa olivat Mies, Kuopus ja Vävy ja toisessa Miniä, Esikoinen ja minä. Meidän joukkue hävisi kahdella pisteellä, mutta opimme tosi paljon kulinarismista. 

Jk. Kuva on Taifho-pelistä, jota Mies ja Esikoinen pelasivat eilen. 

Pelit ja me

Pelit on myös meidän juttu - kuten elokuvat, kirjat, kävelylenkit ja kasvisruoka. Joka ilta pelataan SkipBo -peli ja usein myös Triominosta. Kuvan Jackpot otetaan aina silloin tällöin olkkarin sohvapöydän hyllyltä esiin. Makuuhuoneen hyllyssä ja oman huoneeni lattialla on pinot erilaisia lautapelejä. Muistan sen ajan, kun Esikoinen oli vauva ja pelattiin Monopolia ja välillä vaan imetin poikaa ja sitten taas jatkettiin tonttien ostamista ja hotellien rakentamista...

Omia Laurilassa!

Eilen etelän juna toi meille kolme omaa. Kakkonen tuli mummulaan toista kertaa ja oli kasvanut tosi paljon kesäkuisen visiitin jälkeen. Vanhempiakin oli kiva nähdä, mutta rehellisyyden nimissä Kakkosta eniten. 

Illalla pelattiin nelisin Hellapoliisin lautapeliä, jonka löysin pelaamattomana heinäkuun alussa kirpparilta ja jolla oli hintaa vain 1,75. Joukkueina oli 80-luku vastaan 50-luku. Nuorempi polvi voitti! Opittiin paljon uutta ruoka-aineista ja ruokasanoista. Kiva peli, joka sopii tällaisille ruokaintoilijoille ja johon palataan toisenakin iltana.

Puoleen hintaan!

Eilinen oli löytöpäivä. Huomasin, että mieluisella kirppiksellä on kaikki kirjat, pelit, tallenteet ja huonekalut myynnissä puoleen hintaan. Pitkän penkomisen jälkeen löysin neljä kirjaa, yhden elokuvan ja yhden lautapelin. Elokuvassa oli vielä muovit päällä ja lautapelikin oli pelaamaton, kun kortit oli muovikääreissä. Kirjoja oli luettu, mutta siististi. 

Kannoin löydöt kotoseen ja nappasin niistä saman tien kuvan, jonka lähetin taloutemme toiselle aikuisjäsenelle kolmensadan kilometrin päähän. Löydöt mahtuvat täällä vielä hyllyyn, vaikka peli ehkä kulkeutuu joskus Laurilaan...

Jk. Jäit miettimään, mitä tuo kasa maksoi. Kuusi euroa! Ihmeteltiin pientä hintaa kassasedän kanssa ääneen...

Hei, me pelataan italiaksi!

Lautapelit ja kortti- on meidän juttu. Eilen illalla vuorossa oli Kettulasta haettu peli. Olikin ensimmäinen kerta (primo),  kun tuota pelattiin. Suomenkielistä versiota ollaan vuosikymmenien aikana pelattu kymmeniä kertoja. 

Pari tuntia jaksettiin ja sitten laskettiin kertyneet rahat ja omistukset. Jäin neljänneksi ja tulos oli parisataa euroa. Voittaja-Miniällä oli jotakin kuutisentoistatuhatta euroa ja nuoremmalla toisnimianterolla lähes saman verran ja vanhemmalla seitsemäntuhatta. Toiset ostivat koko ajan tontteja, mutta minun kohtalokseni koitui vankilakierre...

Jk. Kaikkein nuorin toisnimiantero ei osallistunut peliin, vaan nukkui pinnasängyssä kaikessa rauhassa yöunia. Tämä tiedoksi Raha-automaattiyhdistykselle ja lastensuojelulle...

Tuikitavallisen arki-ihmisen hyvä päivä

Eilen oli tapahtumarikas ja onnistunut päivä ihan tuikitavallisen arki-ihmisen kannalta. Aamulla vähän siivottiin, päivällä vietiin kirpparille tarpeetonta tavaraa monen nyssäkän verran ja mukaan lähti vain yhdet punavalkoiset raitasukat kokoa 25-27, iltapäivällä haettiin junalta rakas lapsipoika, illalla syötiin aivan taivaallista salviapastaa (johon Mies teki pastan ja Esikoinen kastikkeen salviasta, joka oli peräisin Kalliosta ja kyseisen ruoan syöminen aiheutti kismet-olon = niin hyvää ettei sanotuksi saa) ja iltamyöhällä lähdin vielä pienelle kävelylenkille sateeseen. Ai niin, lenkin jälkeen vielä sauna, iltateetä ja korvapuustia ja yksi Triominos-peli, jonka nuorin meistä voitti. Pieniä suuria asioita rakkaiden ihmisten kanssa...

Poika haastoi, äiti voitti

Laurilan Lautapeliyhdistys (LaLa) on ihan rekisteröimätön yhdistys (iry) ja oikeastaan juuri äsken aamujärjellä keksitty. Sen verran sillä kyllä on totuuden kanssa tekemistä, että meillä pelataan aika usein. Kahdestaan ja isommalla porukalla Carcassonnea ynnä muuta. Esikoisen kanssa viikonloppuna oli ruokapöydänkattamisvaiheessa juuri sopiva yhden korttipelin mittainen tauko. Poika haastoi, äiti voitti. 

LaLa aloittaa syksyn myötä taas perinteiset sunnuntaipelit, oletan. Lounaan ja kahvien jälkeen, ennen kuunnelmaa. Ei hullumpaa.

Auringon päivä

Sunnuntai on saanut nimensä auringolta tai auringonjumalalta - kielestä riippuen. Kello on nyt vähän  yli kahdeksan ja ulkona on sumua. Mies totesi, että valokuvauksellinen keli. Tarkoittaa siis sitä, että aamupalastelun jälkeen on suunnattava kameran kanssa pihalle. Soppamarjat pitäisi myös käydä poimimassa. Muita suunnitelmia tälle nimenomaiselle sunnuntaille ei olekaan. 

Sunnuntai ja lautapeli sopivat hyvin yhteen ajatuksen ja käytännön toteutuksen tasolla. Ehkäpä tänään iltapäivällä taas ensin tyhjennetään keittiön pöytä ja sitten rakennetaan Carcassonnen kaupunkia. Se on aina yhtä koukuttavaa ja hauskaa! Lautapeleistä ehdoton suosikkini.