Nuoremman Lapsen ja Rennon Erkin seurassa

Eilen saavuin Kuopukselaan heti aamusta ja ohjelmaa riitti koko päivälle. Käytiin muutamalla kirpparilla, taidenäyttelyn avajaisissa Tahmelan Huvilalla ja sitten mentiin kaljalle. (Ensimmäistä kertaa äititytärkombolla.) Illalla myöhemmin selvitettiin Elli Immon tapausta ja jatketaan sitä vielä tänä iltana.

Jk. Kuvassa tyhjät lasit. Se, mitä niissä oli, oli nimeltään Rento Erkki Belgian NEIPA. Erkki sopi meille hyvin, sillä minä olen Erkin tytär ja Kuopus on Erkin tyttärentytär. Ja Erkkihän oli rento, jos joku!

Mummu raiteilla

Heräsin puoli viideltä ihan sikiunesta puhelimen herätyskelloon. Illalla mentiin jo kymmenen paikkeilla nukkumaan ja luin vain muutamia sivuja ennen lukulampun sammuttamista. Nukahdin heti ja nukuin hyvin. Nyt kello on kohta kuusi ja olen istunut jo jonkin aikaa junassa suhteellisen virkeänä.

Eilen keskusteltiin videopuhellen Esikoisen ja Kolmosen kanssa, tänään olen menossa Kuopukselaan viikonlopuksi. Olen iloinen lämpimistä väleistä jälkikasvun kanssa, sillä se ei ole ollenkaan mikään  itsestäänselvyys, vaan rikkaus ja onnen aihe.

Lehtiarkistosta huomenta!

Aika usein olen ikuistanut lehtiä ja syksyllä enemmän kuin muina vuodenaikoina. Syksy tuo mukanaan niihin lisää väriä ja kuvauksellisuutta. Tämä kaunis vaahteranlehtipoikanen löytyi kuva-arkistosta tai siis lehtiarkistosta.

Viikonloppuna on luvassa mummuilua kaupungissa, jossa tunnetaan mustamakkara ja vegemörkö. Huomisaamuna herätyskello on soimassa ennen viittä, joten taidan siirtää suosiolla bloggaamisen junaan…

 

Nimipäivä, suklaakakkua ja kirjoja

Eiliseen päivään kuuluivat Kakkonen, Kolmonen, Tatu ja Patu. Vietin päivän Esikoiselassa ja samalla juhlittiin yksi- ja kuusivuotiaiden keskimmäisten nimien nimipäivää suklaakakun merkeissä. Tatu ja Patu liittyivät päivään sillä tavalla, että kirjastoautolta oli saatu ihkauusi kirja ja luin sitä Kakkoselle ja mietittiin samalla ongelmien ratkaisuja. 

Päivään kuului myös paljon askeleita, kirpparikäynti ja kirjastoreissu. Kallion kirjaston vievaanpoishyllystä bongasin laulukirjan ilahduttamaan Esikoiselan perheen elämää.

Päivä oli tosi mukava. Pian tavataan isommalla porukalla kesäleireilyn merkeissä!

Sukat pois!

Eilen otettiin sukat pois, kun oli niin lämmin. Kaikkeinpienimmän jalat on söpöt kuin mitkä! Niiden pohja on samaan aikaan silkkiä ja samettia. Vauvalla on kissanpennun ääni ja mummunsa unenlahjat. Luulen, että tulemme tekemään yhdessä monta seikkailua! 

Jk. Lupaan (yrittää) keskittyä huomenna jo muihin aiheisiin…

Aasin ja lampaan kanssa töissä

Eilen olin virsikirjatöissä laulamassa ja soittamassa. Ennen työvuoron alkamista räpsin muutaman kuvan kirkosta. Aasi ja lammas olivat poseeraustuulella. Melkeinpä pönöttivät, kun olivat niin tosissaan. Ilmeisesti eivät kuitenkaan osallistuneet virrenveisuuseen, kun sillä suunnalla oli hiljaista…

Viime viikko oli etukäteisarveluni mukaan vähäliikunnallinen. Sain sentään kokoon melkein seitsemän tuntia eli luonnehdin kulunutta kuitenkin kelpo viikoksi. Mummuilua oli tuntikaupalla enemmän! 

Lähes liikuntavapaa viikko

Jo etukäteen nimesin tämän viikon ns. hiljaiseksi viikoksi liikunnan suhteen. Pidän huolen vain siitä, että liikun vähintään kolme kertaa ja kaksi kertaa on tässä vaiheessa jo hoidettu. Mummuilu ja kotoilu ovat nyt tärkeämmässä roolissa. Liikkumiseen on aikaa sitten muina viikkoina yllin kyllin. 

Lapsuutta kirjassa ja muutenkin

Eilen oli sopiva hetki kaivaa joululahjakirja hyllystä. Ensimmäisen luvun ehdin jo lukea ja teksti vaikutti hyvältä, sujuvalta ja kiinnostavalta. Se saa olla nyt olkkarikirjana, kun makkarissa on ilta- ja yökirja vielä kesken. 

Ykkönen saapui ja uppoutui Aku Ankan taakukirjojen maailmaan. Välipalalla meni kaksi voisilmäpullaa ja vaikka-kuinka-monta perunarieskaa, iltaruoalla iso annos makaronilaatikkoa ja iltapalallakin vielä vaikka mitä. Sai itse valita, luetaanko hänelle ennen nukkumaanmenoa vai pelataanko kolmisin Skip-Bo peliä. Peli voitti ja Ykkönen voitti.

Leikkimistä ja voisilmäpullia

Ja taas leikitään! Kakkonen tuli eilen vanhempiensa kanssa meille syysviikonloppuilemaan. Energiaa riittää kuin pienessä kylässä. Hyvin nelivuotias muistaa aina, mistä löytyy mitkäkin lelut. Ruokapöydässä on kiva huomata, että mummun leipomat sämpylät maistuvat. Toistelen itseäni, kun nykyään aina omien tullessa leivon samoja lajeja eli sämpylöitä ja voisilmäpullia, mutta hyvin näkyvät maistuvan kaikille klaanin pullahiirille ja sämpylähiirille…

Neliöjuuria ja hölpötystä

Kahdeksanvuotias on toisaalta iso ja toisaalta vielä hyvin pieni. Aamupalapöydässä laskettiin potensseja ja neliöjuuria, nyt istuu langattomat kuulokkeet korvilla ja kuuntelee Robinia. Aamulla tuli viereeni peiton alle ja oli melkoinen Hölppöeinari.  Tottelee hienosti, syö hyvin ja ei ränkkää mistään. Tasan seitsemän vuotta sitten olin Facebookissa kirjoittanut päivästäni Tampereella, johon oli kuulunut Taavia, Pipsa Possua, leikkipuistoa, vilkuttelua, halailua, pallonheittoa, kirjojen katselua ja laulamista. Loppulauseena oli: Ihana päivä, ihana Ilmo! Saman voisin sanoa nytkin, vaikka aktiviteetit ovat erilaisia. 

Jk. Kuvassa kahdeksanvuotiaan jalat ja kirja, jota luki eilen ja jonka äitinsä on saanut kahdeksanvuotiaana.

Päämäärän hakeminen

Eilen iltapäivällä Laurilan väkiluku muuttui viidestä kahteen. Käytiin vielä parilla kirpparilla ennen junan ja omien lähtöä. Lähtöhalit ja -rutistukset kuuluvat asiaan tullessa ja lähtiessä. 

Meillä on taas paljon muisteltavaa ja konkreettisesti myös jonkin verran myös pyykinpesua. Yhden helmimuiston haluan ehdottomasti jakaa myös sinulle. Ykkönen kysyi: Mikä sinusta mummu on elämässä vaikeinta? Ja jatkoi hetken mietittyään: Minusta päämäärän hakeminen silloin kun sellaista ei ole, on vaikeinta. Mitäpä mummu tuohon osasi lisätä,  kun sanattomaksi jäi…

Kannatti tehdä sämpylätaikina!

Eilen saatiin junaomia, kun Esikoinen ja Kakkonen tulivat meille pitkän viikonlopun viettoon. On leikitty, luettu, pelattu ja jutusteltu. Kolmejapuolivuotias on tähän aamupäivään mennessä ehtinyt syödä muun ruoan lisäksi jo kokonaista neljä sämpylää ja se on tuollaiselle metrikkäälle kova suoritus. Kannatti siis tehdä eilen aamulla sämpylätaikina ja ujuttaa mukaan mausteeksi rakkautta, iloa ja välittämistä. 

Mummuilua ja muuta

Toiseen helsinkipäivään mahtui kävely leikkipuistoon ja siellä jäätelökioskileikkiä, pipontuulettamista, kiipeilyä ja liukumäkeilyä. Myöhemmin sitten riisipuuroa paluukävelyn jälkeen. Iltapäivällä vietimme Esikoisen kanssa äitipoika-aikaa ja menimme Designmuseoon Nurmesniemien näyttelyyn sekä kahvittelemaan. Olen ennenkin kirjoittanut palauteseinälle tuntemuksiani ja tein sen taas. (Katso kuva!) Museon jälkeen kävimme yhdellä kirpparilla ja sitten ratikoimme muiden luo.

Illalla oli vielä tehtävänä hoitaa nukkea, jolla oli herkkä mahasuojain särkynyt luistellessa. Kakkonen kävi sinisellä avoautollaan ostamassa luistinkaupasta uuden mahasuojaimen ja minä vaihdoin sen paikalleen. Nukke (nimeltään Touko) joutui jäämään kahdeksi yöksi sairaalaan ja meidän piti muun muassa mitata verenpaine (se oli 4444 eli ihan hyvä); katsoa taskulampulla kurkkuun ja sitten vaan odotella. Kaksi yötä oli onneksi niin lyhyt aika, että ehdimme lekkiä siinä samalla muitakin leikkejä ja Touko pääsi pois sairaalasta.

Jk. Ja kun isossa kaupungissa ollaan, käyttäytyy tekstinkäsittelykin vähän eri tavalla. Tämä on kirjoitettu Mujissa, ehkä siinä oli syy.  

Mummulassajavaarilassa, kuten Kakkonen sanoo

Päivät vilistävät  hirmuista kyytiä ja tänään on sitten matkapäivän vuoro. Mummulassajavaarilassa hiljenee. Pöytään katetaan vain kaksi lautasta ja pesuhuoneessa ei ole kissanhiekkalaatikkoa. Tiedän kokemuksesta, että ikävä tulee perävalojen kanssa samalla hetkellä. 

Poikkeusaikojen jälkeen odottelemme hivenen normaalimpaa kautta, johon kuuluu matkustelua vähän sinne sun tänne ja muutenkin vähän sitä sun tätä. 

Hei, meillä leikitään!

En ole pitkään aikaan leikkinyt niin paljon kuin tällä viikolla. Meillä on ollut kauppaa, ravintolaa, tulipaloja ja vaikka mitä. Sormissa on ollut milloin mitäkin hahmoja. Oikeanpuoleinen hahmo eli pappi on kastanut yhden nimettömän vauvanuken ja sen nimeksi tuli Lirttana Lättänä. Kakkosen mielestä se ei kyllä ole hyvä nimi, vaan mieluummin Vauva. Mielikuvitusta on tarvittu jokaisella kaksivuotiaasta reiluihin kuusikymppisiin asti

Rastitukset

Hei taas! Täällä uusi kuva on ja se kertoo rasteista. Tällä viikolla me alettiin rastittamaan ohimenneitä päiviä kalenterista. Me aiotaan rastittaa koko vuoden päivät. 

Jk. Tämän postauksen sanelijana toimi: Ilmo. Tämän postauksen kirjoitti: Mummu. 

Mummularaportti

Mummula sai eilen illalla kolme odotettua tamperelaista ja syyslomaan tuli vilinää ja vilskettä. Ykkönen oli ihan selvästi kasvanut viime näkemisestä. Ehdittiin vielä pelata ja jutella ennen kuin oli iltapalan aika. Tänään sitten on vuorossa kaikenlaista touhua ja tohinaa. Jonakin päivänä lajitellaan porukalla legoja laatikoihin, sitten on suunnitteilla vanhimman ja nuorimman metsäretki ja vohvelibaarikin laitetaan pystyyn jne. 

Liikunnallis-matemaattinen viikonloppu

Olipahan kerrassaan liikunnallis-matemaattinen viikonloppu! Perjantaina kävelin 10 km, lauantaina lenkin pituudeksi tuli 10,8;km ja kun ajattelin loogisesti jatkoa, oli sunnuntaina sitten käveltävä 11,6 km! Kun askelpituus on tiedossa (80 cm), laskin vain tarvittavan askelmäärän eli 14500 askelta ja lähdin mennä viipottamaan…

Nyt on lomaviikko, johon sisältyy varmasti liikkumista, mutta myös leikkimistä, lukemista ja muuta mummuilua. Ykkönen tulee meille vanhempiensa kanssa tänään mummuloimaan. Se lyö laudalta kaikki aerobiset askeleet ja liikuntataulukoinnit! Se on parasta! 

Saman tien tuli ikävä…

Rakkaus on sitä, että on ihanaa käydä mummuilemassa, mutta että lähtiessä tulee saman tien ikävä… Ison pojan (127 cm) kanssa pelattiin, leikittiin, kainaloiltiin, luettiin, tutkittiin eskarivihkoa, halattiin, kyseltiin&vastattiin - ja sitten piti taas lähteä. Onneksi jäi räpsyjä Oton arkistoon! 

Mummu tuli käymään

 

Eilen kokousaikataulu vähän muuttuikin, joten ehdin olla kotona enemmän aikaa ennen junan lähtöä. Hyvä niin, vaikka olinkin pakannut repun jo kaiken varalta valmiiksi. Junassa oli vähän outoa olla ja tajusinkin sitten, että edellisen kerran olen matkustanut junalla toukokuussa -19 Kakkosen nimiäisiin. Outous muuttui aika pian tuttuudeksi ja väljyydeksi. Asemalla minua olivat Kuopus ja Ykkönen vastassa. Käveltiin yhdessä Ykkösen kanssa käsi kädessä ja hän oli kyllä niin onnellinen… Näki jonkin talon katolla viirin ja keksi saman tien, että nyt on liputuspäivä sen kunniaksi, kun Mummu on tullut tänne! Voi toista pientä ihanaa rakasta…