Kahdeksanvuotias on toisaalta iso ja toisaalta vielä hyvin pieni. Aamupalapöydässä laskettiin potensseja ja neliöjuuria, nyt istuu langattomat kuulokkeet korvilla ja kuuntelee Robinia. Aamulla tuli viereeni peiton alle ja oli melkoinen Hölppöeinari. Tottelee hienosti, syö hyvin ja ei ränkkää mistään. Tasan seitsemän vuotta sitten olin Facebookissa kirjoittanut päivästäni Tampereella, johon oli kuulunut Taavia, Pipsa Possua, leikkipuistoa, vilkuttelua, halailua, pallonheittoa, kirjojen katselua ja laulamista. Loppulauseena oli: Ihana päivä, ihana Ilmo! Saman voisin sanoa nytkin, vaikka aktiviteetit ovat erilaisia.
Jk. Kuvassa kahdeksanvuotiaan jalat ja kirja, jota luki eilen ja jonka äitinsä on saanut kahdeksanvuotiaana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti