Kilometrejä, lukemista ja vuosipäivä

Mies lähti eilen päiväjunalla Kotoseen parin päivän reissulle. Minulle jäi lukeminen ja kävely tänne seuraksi. Illalla ”urakoin” vielä reilun kympin lenkin, kun tasaluvusta puuttui sen verran. Nyt on sitten 3900 km tälle vuodelle tassuteltu - ja kyllä sen puuttuvan satasen luulen vielä saavani vuoden loppuun mennessä kasaan…

Iltakirjana minulla on Satu Rämön Tinna. Sain sen viime torstaina seutuvarauksena ja sillä on kahden viikon laina-aika. Jonot kuulemma on pitkiä ko. kirjaan. Onneksi olen aika nopea lukija ja saan sen eteenpäin ehkä jo tällä viikolla.

Meillä on tänään Miehen kanssa vuosipäivä. 43 vuotta sitten tapasimme ja se oli menoa se! Juhlistamme päivää sitten loppuviikosta, kun molemmat ovat samassa osoitteessa.

Jk. Kuva on eilisillalta, kun jätin eteisen valon palamaan. Olipa kiva tulla lenkiltä, kun ei ollut ihan pimeä ovi vastassa!

Liikunnallisen elämän vuosipäivä

Päivälleen kahdeksan vuotta sitten koin liikuntaherätyksen. Olin toki siihenkin asti liikkunut aina joskus ja jouluna, mutta en säännöllisesti, en tavoitteellisesti enkä huvikseni. Olin huonokuntoinen, puuskuttava pullero ja se otti aivoon. Asialle oli siis tehtävä jotakin. Ja se, mitä tein, oli liikunnan hivuttaminen projektina arkielämään ja pyhäelämään vähintään kolme kertaa viikossa.

Kahdeksan kuluneen vuoden aikana olen kävellyt reilut kahdeksantoistatuhatta kilometriä, kuluttanut vaikka kuinka monet lenkkarit, karistanut aika paljon kiloja, kohottanut kuntoa ja ennen kaikkea nauttinut tästä matkasta. Myönnän olevani koukussa ja vahvasti addiktoitunut liikkumiseen. En kyllä olisi uskonut! Tämä ei ole enää mikään projekti, tämä on elämäntapa.

Jk. Kahdeksaan vuoteen sisältyy vain kolme hutiviikkoa sairastelun vuoksi. 

Neljäkymmentäkaksi on aika paljon!

Otsikosta voi ehkä päätellä, että jotakin merkittävää on tässä päivämäärässä. Kyllä muuten onkin. Meillä on vuosipäivä! Aikamoinen vuosikasa on tuo neljäkymmentäkaksi. Siihen kuuluu rakkautta, hupsuja päähänpistoja, oikkuja, yhteisiä juttuja, kivoja reissuja, pähkähulluja ideoita, ihania lapsia ja vielä lisää rakkautta. Ja vielä.

Vuosipäivä

Tänään on vuosipäivä. Neljä vuotta sitten jouduin sairaalaan ja viruin siellä sitten hamaan jouluaattoon asti. Onneksi välillä sain käydä kahvion pianolla soittelemassa joululauluja ja jutella mukavien huonekavereiden ja ystävällisten hoitajien kanssa.

Elämästä saa ja pitääkin olla kiitollinen. Miksi sen huomaa vasta sitten, kun jotakin tapahtuu…Mutta joka tapauksessa voin nyt erittäin hyvin ja vietän vuosipäivää. Pienempänä kuin neljä vuotta sitten. 

Pikkuoranssit voittivat suklaan!

Pikkuoranssien aika on juuri nyt. Ne muistuvat mieleen (ja sittemmin kieleen) huomattavasti paremmin pöydältä kuin jääkaapista. Tästä siis opimme sen, että hedelmien pitää olla esillä. Pikkuoranssien vieressä on astia, jossa on suklaata. Eilen illalla otin jälkiruokakahvin kanssa siitä yhden palan, mutta myöhemmin illalla oranssit voittivat! Edelleenkään en usko kieltoihin enkä spartalaisuuteen. Kyllä keho tietää, jos siihen luotetaan…

Jk. Meillä on tänään vuosipäivä. Neljäkymmentäyksi vuotta sitten tavattiin ja alettiin olla yhdessä tositarkoituksella. Matka jatkuu edelleen…

Elämälle kiitos!

Tänään on vuosipäivä. Päivälleen kolme vuotta sitten ajelin piipaa-auton kyydissä isompaan lähikaupunkiin ja olin aika kipeänä. Pääsin jouluaattona kuitenkin kotiin toipumaan ja kuntoutumaan. Siitä se pienin askelin ja talonkiertämiskävelyin alkoi ja helmikuun alussa palasin töihin. Elämälle kiitollisena. Kolmen vuoden aikana olen liikkunut paljon, nukkunut paremmin, syönyt terveellisemmin ja voinut hyvin. 

Jk. Tällä viikolla liikuntatavoite taitaa jäädä lunssan takia toteutumatta. Jospa ensi viikolla uskaltautuisin ulos. 

Jk2. Kuvan karhulla ei ole mitään tekemistä jutun kanssa. Onpahan vaan Lauri-karhu meidän kirjahyllystä.

Vaikkamitäpäivä

Eilen tein kaksi kävelylenkkiä. Ensimmäinen oli 7,3 km lähilenkki ennen lounasta. Jälkimmäinen oli asiointilenkki eli kirjastoon ja työpaikalle ja lopuksi kotiin. Vaalilautakunnan kokouksessa avattiin iso pino lähetekuoria ja lopuksi verrattiin, oliko vaalikuotia yhtä paljon kuin rukseja luettelossa. Oli! Huh!  Kokouksen jälkeen jäin vielä valmistelemaan saliin sunnuntain ääntenlaskua ja teippailin numerolaput pöytään. Kasasin sunnuntaina mukaan otettavat tavarat eli teippiä, suklaata, vaalilippuja ja monta kynää. Ym. 

Eilen oli myös verensokeripäivä. Tein neljästi reiän sormenpäähän/päihin ja sain hyviä lukuja. Pienin oli 5,6 ja suurin 6,5. Hyvä päivä. 

Niin ja oli se vuosipäiväkin. Viestittelimme toisillemme kolmensadan kilometrin päähän aamulla, päivällä ja illalla.

Kuvaa minutkin, pyysi iltapala

Jotta olisin tasapuolinen, pitää joskus laittaa sinkkuiltapalastakin kuva! Eilen illalla lämmitin itselleni saunan ja sen jälkeen iski teeolo. Löysin kaapista jonkin iltateenäytepussin ja sitten keräsin tarjottimelle mieluisia hedelmiä. Teen kera katsoin vähän-kummallisen elokuvan (Vivarium) ja menin sen jälkeen nukkumaan. Nukahdin yhdentoista aikaan ja heräsin puoli kahdeksalta. Tehokasta uniteetä!

Jk. Meillä on tänään vuosipäivä. Neljäkymmentä vuotta sitten aloimme hengailla yhdessä. Rakkautta on riittänyt siitä alkaen. 

Siitä tuli tapa!

Päivälleen viisi vuotta sitten se alkoi. Kyllästyin siihen, että olin puuskuttava pullero, joka kävi kyllä aina joskus liikkumassa, mutta ei mitenkään säännöllisesti. Päätin vakaasti aloittaa projektin, joka sai lyhenteekseen VKKV (Vähintään Kolme Kertaa Viikossa). 

Nyt ollaan tilanteessa, jossa en puhu enää mistään projektista. Tämä on elämäntapa, rutiini muiden joukossa. On ihan pakko päästä ulos ja kävely on nykyään minun tapani voida hyvin. 

Viiden vuoden aikana olen kuluttanut monet kengät, pudottanut monet kilot, kulkenut samoja ja eri teitä, pyyhkinyt hikeä otsalta, liikkunut yksin ja parhaan kaverin kanssa. Kilometrejä on kertynyt useampi tuhat. Viiden vuoden aikana olen joutunut kahden viikon aikana toteamaan, että tästä tuli nyt hutiviikko - ja toisen viikon olin sairaalassa ja toisen toipilaana kotona. Eli se, joka alkoi projektina, on toiminut niin hyvin, että se tuli elämään jäädäkseen.

Hattaroita ja lakananpitsejä

On merkkipäiviä ja vuosipäiviä. Meillä on nyt viimeksi mainittu. Kolmekymmentäyhdeksän vuotta sitten oli Se Syksy, jolloin taivaalta satoi hattaroita ja lakananpitsejä, terälehtiä ja siemenkotia, saippuakuplia ja samppanjapulloja. Oli Se Syksy, jolloin työnteko hoidettiin vasemmalla kädellä ja kursiivilla. Oli Se Syksy, jolloin luettiin ja siteerattiin paljon runoja.

”Emme lupaa mitään,

kuitenkin pidän sinua kädestä

tämän puistotien matkan verran."

(Jyri Schreck)

Jk. Kuvassa ei ole puistotie vaan tienpätkä lähilenkiltäni. Tälläkin tiellä ollaan kuljettu käsi kädessä…

 

Onnea minulle!

Tänään on liikuntaharrastuksen vuosipäivä. Päivälleen neljä vuotta sitten kyllästyin pulleuteen, huonoon kuntoon ja puuskuttamiseen. Päätin tehdä asialle jotakin ja aloitin säännöllisen liikunnan. Oinasihmisenä innostun aina jostakin ja innostus yleensä roihuaa täpöllä ja sammuu sitten. Nyt ei ole käynyt niin! Liikun edelleen ja paljon. Takana on tuhansia kävelykilometrejä, satoja hikikarpaloita, pudokaskiloja ja kenkärajoja. VKKV (vähintään kolme kertaa viikossa) -projekti on onnistunut neljän vuoden aikana niin hyvin, että siihen on tullut vain pari hutiviikkoa ja nekin pakollisia sairaspysähtymisiä reilu vuosi sitten. Tämä on nyt muuttumassa ihan selvästi projektista elämäntavaksi ja rakkaaksi harrastukseksi. En olisi uskonut, en.

Jk. Onnittelut Ilmonpäivänä rakkaalle Ykköselle! 

Vuosipäivä tämäkin

Tänään annan itselleni kukkakuvan. Ihan siitä syystä, että vuosi sitten oli se piipaa-autopäivä ja jouduin sairaalaan. Vuosi on ollut kasvattava. Olen oppinut kiinnittämään huomiota liikkumiseen, syömiseen, juomiseen ja kaikkinaiseen olemiseen. Tulokset puhuvat nyt puolestaan. Kiitos, Elämä! 

Kotonen on pieni koti

Tänään on Kotosen hankkimisen vuosipäivä. Tasan seitsemän vuotta sitten tehtiin kaupat ja siitä tuli meidän oma. Sattuneesta syystä (lue:korona) ollaan käyty siellä paljon vähemmän kuin muina vuosina ja reissut on olleet sellaisia muutaman yön mittaisia ja toteutettu yksityisen liikenteen avulla. Jaksan kuitenkin olla optimisti ja uskoa pitempiin lomaryppäisiin siellä-sitten-joskus...

Rakkautta ilmassa

Meillä on tänään vuosipäivä. Tapahtui nimittäin Mauno Koiviston ollessa presidenttinä ja Kalevi Sorsan pääministerinä, että Mies ja minä tavattiin face to face. Ilmassa oli rakkautta... Tämä tarina on jatkunut nyt sitten jo kolmekymmentäseitsemän vuotta. Siihen on kuulunut suuria tunteita, pieniä arkisia asioita ja isoja ratkaisuja. Ei ole tarvinnut pitkästyä, kun kaksi tulimerkkiä elelee saman katon alla. Ja kyllä - rakkautta on edelleen...

Vuosipäivä on iso asia

Eilen tuli hyvä uutinen ja keittiön hanasta sai ottaa tuon lapun pois. Kolme viikkoa keitettiin talousvettä varotoimenpiteeksi ja nyt sitten hanasta saa ottaa raakana. Vedenkäyttöä pitää kyllä edelleen säännöstellä - niin kuin on jo kuusi viikkoa tehty. Tämä syksy tulee jäämään mieliin vesisyksynä...

Muistan aika hyvin päivämääriä ja tänään on taas yksi vuosipäivä. Kuusi vuotta sitten hankittiin kotonen ja illalla myöhään näin sen ensimmäisen kerran irl. Siihen syksyyn liittyy muutakin merkittävää - Vävy ilmestyi kuvioihin ja ostin itselleni icebugit. Hyviä ja luotettavia kaikki! 

Onnea!

Tänään on kytyn syntymäpäivä, YK:n päivä ja yhden helsinkiläisen pariskunnan vuosipäivä. Onnea! Aamu meillä alkoi kymmentä vaille seitsemältä hyvien yöunien jälkeen. (Mistä tiedät tulleeksi vanhaksi? No siitä, kun yöunet on tärkeä puheenaihe.)

Eilen illalla lähdettiin kävelylenkille ja ei satanut. No, oli kävelty muutama kilometri ja alkoi sataa tihuuttaa ohuesti. Jatkettiin ja sateen tihkuna paksuuntui. Lopussa satoi jo ihan oikeasti. Emme ole sokerista edelleenkään, joten ei haitannut. 

Jk. Kuva on eilisaamulta, kun yö oli ollut kylmä. Kuvasin tuulilasia.

Miltä kolmekymmentäviisi vuotta kuulostaa?

Tänään on merkkipäivä. Tänään on vuosipäivä. Tänään tulee kuluneeksi kolmekymmentäviisi vuotta siitä, kun tapasimme ensimmäisen kerran ja ilmassa oli rakkautta... Kohtalokasta se kyllä oli, kun kerran näin kauan ollaan yhteistä tietä taivallettu. Kaksi tulimerkkiä (jousimies ja oinas) eivät takaa mitään tuikitasaista liittoa ja sitä se ei onneksi ole ollutkaan. Nopeita ratkaisuja ja yllätyksellisiä käänteitä on riittänyt. Niin ja rakkautta - sitä on edelleen!

Jk. Otsikkoon ei tarvitse vastata, mutta saa.

Vauvauutisvuosipäivä

Tänään on vuosipäivä ja kuva liittyy siihen. Juuri tänään, kaksi vuotta sitten saimme tietää, että porukkaamme on tulossa täydennystä kuukausien kuluttua keväällä. (Hauskaa asiassa on se, että otin tuon kuvan, kun en vielä tiennyt The Asiasta ja kuvassa on kuopuksen neuletakki ja siihen kiinnittyneenä pikkuinen syksylehti. Annoin sitten myöhemmin kuvalle nimeksi Salamatkustaja.)  Sekosimme saman tien. Emme ole palanneet entisellemme. Ei se haittaa ollenkaan. Hupsuina isovanhempina oleminen on ihanaa...

Anna minulle kokonainen maa ja taivas

Perheen kaksi nuorta pariskuntaa muistavat viettää vuosipäiväänsä. Tänään meillä on vuosipäivän vuoro. Ilmassa on rakkautta - niin kuin on ollut jo kolmenkymmenenkolmen vuoden ajan. 

Tänään voisi olla juuri sopiva päivä siteerata erittäin hienoa runoa/laulua seurusteluvaiheemme alkuajoilta...

Ei, minä en tarvitse puolikasta 

anna minulle kokonainen maa ja taivas 

meret ja joet ja vuorten harjanteet 

minun, en suostu jakamaan 

Ei, minua et puolikkaalla helli 

elämä, kaikki kokonaan, minä jaksan

en minä halua onnen puolikasta

enkä myöskään murheen puolikasta tahdo

Haluan puolet tyynystä vain

jolla hellävaroen poskeasi vasten

avuttomana tähtenä, putoavana tähtenä

kädessäsi hohtaa sormus

Jevgeni Jevtushenko, suom. Markku Lahtela
sävel: Kaj Chydenius