Pikkuoranssien aika on juuri nyt. Ne muistuvat mieleen (ja sittemmin kieleen) huomattavasti paremmin pöydältä kuin jääkaapista. Tästä siis opimme sen, että hedelmien pitää olla esillä. Pikkuoranssien vieressä on astia, jossa on suklaata. Eilen illalla otin jälkiruokakahvin kanssa siitä yhden palan, mutta myöhemmin illalla oranssit voittivat! Edelleenkään en usko kieltoihin enkä spartalaisuuteen. Kyllä keho tietää, jos siihen luotetaan…
Jk. Meillä on tänään vuosipäivä. Neljäkymmentäyksi vuotta sitten tavattiin ja alettiin olla yhdessä tositarkoituksella. Matka jatkuu edelleen…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti