Sunnuntaiaamuna

Jos olisin tänään virsikirjatöissä, olisi nyt alkuvirsi jo veisattu. Mutta kun olen vapaalla ja kotona, tein äsken pienen sämpylätaikinan. Pieniä sämpylänsyöjiä ja vähän isompiakin (omia kaikki tyynni) on tulossa meille puolenpäivän jälkeen. 

Tulin olkkariin ja odottelen taikinan kohoamista. Räpsäisin yhden ikkunakuvan sisä- ja ulkovihreydestä.

Pouta-aamu pergolassa

Tänä aamuna herättiin jo ennen kahdeksaa. Yhdeksän jälkeen matkalaiset lähtivät kohti Itä-Suomea, joten aamupalaa syötiin reippaasti, reppuja pakattiin ja eväsleipiä tehtiin. Kymmenen maissa haahuilin pihalla, nostelin kukkia kuistilta pergolan puolelle ja räpsin muutaman kuvan. Viikonlopun suursateiden jälkeen tällainen tyyni pouta-aamu on huikaisevan kaunis. 

Eilen aamuhämärissä

Kuva on tarkoituksella hämärä. Otin sen eilen aamulla vähän ennen puolta kuutta. Mies oli lähtenyt hakemaan asemalta Kuopusta ja Vävyä Laukaan festarireissulta ja me Ykkösen kanssa oltiin nukkumassa. Minäkin menin unille takaisin, kun olin käynyt vessassa ja napannut tuon kuvan.

Eilen tuli voimaan vedenkeittokehotus. Juomavettä on keitettävä 5-10 min. Vedenjakelupisteitä on kaksi kappaletta. Tilanteesta tiedotetaan seuraavan kerran huomenna. Edellisen kerran Keitä! -lappu oli hanassa kolmen viikon ajan syksyllä -19. Toivomme tällä kertaa lyhyempää jaksoa.

Kyllä maistui hyvältä!

Aika harvoin lähden aamulenkille ja taas lähdin! Onnistuin yllättämään itsenikin, kun puoli seitsemän aikana lähdin kävelylle puolenbanaaninvoimalla (aamupala 1) ja kävelin 7,6 km lenkin. Kyllä muuten maistui kuvan aamupala 2 sen jälkeen hyvältä! Ja oli niin kova nälkä, että vielä meni kupillinen jogurttia marjojen ja granolan kera… Taidan toistekin kipaista ulos heti aamusta…

Kahvikissa-aamu

Tänä aamuna mittasin tarkoituksella vettä kahvinkeittimeen enemmän kuin yleensä. Eli siis 2,5 dl + 1 dl.  (Ja kahvijauhetta samassa suhteessa.) Oli jotenkin kahvikissaolo ja kyllä se muuten maistuikin hyvältä parin voileivän kera… Varmaankin huomenna olen taas normaalimitoissa - siis kahvin suhteen! Muut mitat on luku sinänsä ja niihin olen tyytyväinen…

Hajatuksia 38

 

Lunta sataa taas hidastetulla moodilla. Pakkasta on kymmenen astetta. Huomasin eilen, että kun lähtee lounaan jälkeen lenkille, ehtii tehdä pitkänkin lenkin ihan valoisassa. Eilen se oli 12,1 km. Tänään taidan tehdä saman jutun, mutta pituus on vielä arvoitus. 

Takapiha näyttää postikorttimaisemalliselta. Kalenterissa on tämän päivän kohdalla tyhjää. On hyvä olla ja kuunnella tiskikoneen hyrinää. Mies on pihalla heiluttamassa lumilapiota. 

Jk. Hajatus on hajanainen ajatus milloin mistäkin. Samaa sukua kuin ottamus.

Pakkastelua

Tammikuu toi mukanaan kovat pakkaset ja samalla komeat maisemat. Räpsäisin äsken tuon kuvan keittiön ikkunasta takapihalle päin. Mittarissa on sen verran hulppeat lukemat (-21,9˚C), että ainakaan aamulenkille ei ole hinkua… Lauhtumista odotellessani kerään tänään ne tontut ja muut joulutilpehöörit keittiön pöydälle ja käyn kaikki läpi kovalla kädellä. Mies lupasi vaihtaa verhot, kun häneltä se luontuu paremmin ilman keittiöjakkaralle kipuamista.

Terveiset kirkosta!

Aika usein kävelen kirkkoon ihanmuutenvaan eli tavisseurakuntalaisena. Niin tänäkin aamuna. Heräsin jo puoli kahdeksalta kahdeksan tunnin yöunien jälkeen virkeänä. Sanasepän ratkominen onnistui vartissa ja aamupala maistui hyvältä. Muutaman kerran olen lähtenyt taipaleelle liian myöhään ja ehtinyt paikalle vasta alkuvirren aikana, mutta nyt olin jo viittä vaille penkissä istumassa. 

Tulomatkalla hain Kkaupasta tarjouspizzan ja testasin samalla, että se sopii hyvin Kånkeniin. Kauppias antoi vinkin, että en laita pizzaa ihan selkää vasten vaan sujautan rahapussin siihen väliin. Ei ehtinyt pizza sulaa kävellessä!

Tämän aamun oiva ajatus

Ikiomasta joulukalenteristani (kiitos, Hanna!) kuoriutui tänä aamuna ajatus, jonka allekirjoitan. Kuulen jo mutinaa, murinaa ja lieviä vastalauseita takavasemmalta ja etuoikealta, mutta olen kalenterin tekijän Anna-Mari Westin kanssa samoilla linjoilla. Tänä aamuna annan itselleni luvan olla onnellinen ja se tuntuu nyt aika helpolta, kun takana on hyvät yöunet ja hyvä aamupala. 

Hyvää joulukuuta!

Tänään sitten avattiin joulukalenterista ensimmäinen luukku. Varattiin toimenpiteeseen pinsetit ja suurennuslasi, mutta ihan kuulemma sormet ja silmälasit riittivät. Ihana pikkukalenteri, jonka Mies sai Kuopukselta. Avataan kuulemma vuoroaamuisin. Jaettu jännitys on paras jännitys - ja ilo yhtä lailla!

 

Laurilan sisäviheriöstä huomenet!

Takana kahdeksan tunnin yöunet ja hidas aamupala. Aamupalan jälkeen laitoin astiat koneeseen ja  kastelin huushollin viherkasvit. Tuo ryhmä tuntuu viihtyvän aika hyvin yhdessä, mutta saa nähdä, riittääkö vieraanvaraisuutta kaktusruukulle? Nostin sen just äsken oman huoneeni ikkunalta tuolle ikkunalle.

Kultaköynnös pääsi uuteen ruukkuun, jonka ostin Iittalan alennusmyynnistä viime viikolla. Nyt meillä on kolme erikokoista Nappula-ruukkua Laurilan sisäviheriössä. Minä hoidan kaikkien muiden kastelun ja Mies vastaa santuista. Tiesitkö muuten, että santtujen kasteluvesi saa olla 60-asteista? (Ja lautaselle tietysti.) Hurjalta kuulosti minustakin, mutta kukkivat hyvin.

Sori, söin ne jo!

Minullahan on tapana kuvata aamupalakattauksia tarjottimilla ja ilman. Tänä aamuna oli niin kova nälkä, että aioin, mutta en ehtinyt. Voin kertoa, millaiset voileivät söin. Ruispalan 2x päällä oli Keijua, kaksi ohutta viipaletta Maasdam-juustoa (ostettiin, kun sitä mainostetaan maitopurkin kyljessä ja onhan se ihan ok, mutta ei mitään tajunnanräjäyttävää kuitenkaan) ja kolme ohutta viipaletta persimonia. Kaunis, mutta ennen kaikkea hyvänmakuinen leipäpari! Kaverina oli mukillinen mustaa kahvia. (Toinen kaveri eli Mies ehti jo syödä aamupuuronsa, kun meni naapuriin viemään lehteä.)

Heräsimme talveen!

Eilen oli vielä ihan syksymäisen syksähtävä syksy. Illalla kurkistimme vaivihkaa ulko-ovesta pihalle ja näimme valkoisen lumipeitteen. Eli ei tuo aamuinen ikkunanäkymä mikään yllätys ollut, mutta silti se hätkähdytti! Talvi! Nytkö? Mies vei naapuriin sanomalehden ja oli samalla hieman tehnyt siellä pihassa lumitöitä. - Tälle päivälle ei ole mitään erikoista puuhaa, mutta huomenna menen virsikirjatöihin aamukymmeneksi. 

Jk. Kuva on meidän takapihalta ja tältä lumiaamulta.

Tunnelmia

Syksyisessä(kin) maisemassa on kiva kävellä, pysähdellä, räpsiä kuvia ja jatkaa taas matkaa. Tämä kuva on sunnuntai-iltapäivältä ja paikkana on Hiljaisuuden polku kirkon rannassa. Aika harvoin kävelen ko. polkua, mutta aina joskus kuitenkin. 

Tänä aamuna laitoin herätyskellon soimaan seitsemäksi ja ennen aamupalaa spinnasin kolme varttia. Pitkästä aikaa, kun edellinen spinnauskerta näkyi olleen elokuun alussa… Arvaat varmaan, että aamupala maistui polkemisen jälkeen!

Mummu raiteilla

Heräsin puoli viideltä ihan sikiunesta puhelimen herätyskelloon. Illalla mentiin jo kymmenen paikkeilla nukkumaan ja luin vain muutamia sivuja ennen lukulampun sammuttamista. Nukahdin heti ja nukuin hyvin. Nyt kello on kohta kuusi ja olen istunut jo jonkin aikaa junassa suhteellisen virkeänä.

Eilen keskusteltiin videopuhellen Esikoisen ja Kolmosen kanssa, tänään olen menossa Kuopukselaan viikonlopuksi. Olen iloinen lämpimistä väleistä jälkikasvun kanssa, sillä se ei ole ollenkaan mikään  itsestäänselvyys, vaan rikkaus ja onnen aihe.

Unikeko oikeastaan läpi vuoden

Tänä aamuna heräsin Kettulan parvelta vähän yli kahdeksan ja vieressäni loikoileva Mies toivotti minulle hyvää unikeonpäivää. Oli itse herännyt vähän aikaisemmin ja luki kännykästään uutisia yms. Minä olen yleensä meillä se unikeko läpi vuoden, kun nukkuminen on yksi lempiharrastuksistani.

Unikeon päivään kuuluu hidas aamupala. Niin kuin moneen muuhunkin aamuun…

Jk. Kuva ei liity tekstiin. Onpahan vaan räpsy torstai-illasta ja Laurilan keltakukista.

Aurinko ilmestyi aamupalalle!

Aamupalan kruunaa tänä aamuna aurinko! Nukuin kohtalaisen hyvin liki kahdeksaan. Hetken aikaa vielä kuonottelin sängyssä, mutta sitten vatsasta alkoi kuulua ihan selvästi ääni, joka murisi: rrruokaa ja rrreippaasti! Ei auttanut muu kuin totella.

Lenkkarit odottavat eteisessä toiveikkaan näköisinä. Aamupäivälenkki on vuorossa heti, kun olen tyhjentänyt tiskikoneen ja siivonnut keittiön. Aurinkopäivästä otetaan kaikki irti!

Yllätin jopa itseni!

 

Joskus sitä onnistuu yllättämään itsensäkin… Olin päättänyt lähteä tänä aamuna pitkähkölle kävelylenkille ja herätyskello oli jo viiden jälkeen soimassa. Aamupesu, lenkkivaatteet päälle ja aikaisaamupalaksi banaani ja ovesta ulos klo 5.40. Oli mukavan rauhallista kulkea.

Kävelin kunnon lenkin. Matkaa kertyi askelmittarin mukaan 12,6 kilometriä. Aamupala maistui erityisen hyvältä. Ehkä yllätän itseni joskus toistekin!

Ravitseva ja värikäs kattaus

Mies lähti eilen kukkienkastelu- ja pöydänlakkausreissulle Kotoseen. Heräsin aamulla kahdeksan paikkeilla, mutta jäin vielä sänkyyn kuuntelemaan radiota. Ja kuinka sitten kävikään! Heräsin seuraavan kerran, kun kello oli melkein jo puoli kymmenen… Eilinen virsikirjatyöpäivä ja illan lenkki (15 km) vaativat veronsa ja kunnon unet.

Aamupalan rakentelin sillä idealla, että samalla hoituu sitten lounaskin, kun kerran meni näin myöhään. Nektariinit on suurta herkkuani ja paloittelin niitä jogurtin päälle myslin seuraksi. Kattaus on kaiken kaikkiaan ravitseva ja värikäs.

Syön aamusta mielelläni ja paljon

Tämän aamun aamupala oli iso ja tukeva. Ensin ruisleipä tonnikalapasteijalla ja juustolla, sitten karjalanpiirakka munavoilla ja näiden kanssa mukillinen kahvia. Lisäksi (kahvi)mukiin vielä jogurttia ja mysliä. Kyllä nyt taas jaksaa!

Noin tuhat vuotta sitten, kun asuin neiti-ihmisenä yhden aikuisen taloutta, aamupalani oli saavillinen kahvia ja ehkä yksi voileipä. Muutenkin korvasin tosi paljon aterioita kahvilla ja leivillä. Nykyään on asiat ihan toisin! Syön aamusta mielelläni ja paljon.