Vielä vihersi!

Sunnuntaina vihersi vielä näin hienosti ja tänään on mittarissa kahdeksan lämpöastetta. Forecan tätien ja Ilmatieteen laitoksen setien mukaan lunta pitäisi piakkoin tupruttaa/sadella ja kylmää ilmaa on luvassa. Olen oikeastaan aika kaikkisäinen ja jokaisessa säässä on omat hyvät puolensa. Jos saisin valita, ottaisin talveksi mieluiten pikkuisen lunta ja pikkupakkasia. 

Pikkuoranssien aika

Loppusyksyn ehdottomat piristäjät on olleet tällä viikolla ilahduttavassa tarjouksessa ja olen rahdannut niitä useamman pussin kotiin. Nyt taitaa olla kolmas esillä ja neljäs on jääkaapissa odottamassa estradille pääsyä. Nostin hedelmäkulhon pöydälle, niin tulee vielä paremmin napattua yksi tai useampi.

Olen antanut hedelmille yleisnimen pikkuoranssi, kun ei niistä aina tiedä,  onko kyseessä satsuma, mandariini, klementiini vai mikälie. Pikkuoransseja söin kollikaupalla syksyllä -84, kun odotin Esikoista. Lapsi ei onneksi syntynyt oranssina, mutta ruskettuu helposti!

Lehtiarkistosta huomenta!

Aika usein olen ikuistanut lehtiä ja syksyllä enemmän kuin muina vuodenaikoina. Syksy tuo mukanaan niihin lisää väriä ja kuvauksellisuutta. Tämä kaunis vaahteranlehtipoikanen löytyi kuva-arkistosta tai siis lehtiarkistosta.

Viikonloppuna on luvassa mummuilua kaupungissa, jossa tunnetaan mustamakkara ja vegemörkö. Huomisaamuna herätyskello on soimassa ennen viittä, joten taidan siirtää suosiolla bloggaamisen junaan…

 

Liikkujan onnenviikot

Tänä(kin) syksynä olen liikkunut paljon. Kävelylenkeille on osunut niin hienoja säitä, että ihan onnenmyyränä olen saanut astella pitkin poikin tantereita. Muutama tihkusade on vienonhienosti ollut kastelevinaan, mutta suurimmat sateet ovat alkaneet vasta siinä vaiheessa, kun olen tullut kotiin ja istahtanut sohvannurkkaan. Tässä tapauksessa voi puhua onnenpäivien sijaan -viikoista. Näitä ottaisin kyllä mieluusti lisää, kiitos!

Puolukka on pop!

Puolukka on nyt pop. Lähimetsien lisäksi sitä on haettu kaukametsistä. Eilen oli piirakka - ja vispipuuropäivä. Namskis! Minä olen sen verran laiskanpuoleinen ihminen, että voin toki kävellä metsässä, mutta marjastus on Miehen varassa. Uskallan toki syödä puolukoita tässä iässä (66). Nuorempana oli vähän riskialtista, jos on Kalevalaan uskomista. Siinähän se kaimani söi puolukan ja tuli raskaaksi tuosta noin vain. 

Irtonumeroita

Syksyn lehtiä alkaa ilmestyä irtonumeroina. Niin käy tänäkin vuonna, vaikka nyt lainasin muutaman vuoden takaista kuvaa. Siinä on vaahteranlehtitrio vuokonpäiväpöydän päällä kuin suoraan puusta pudonneina.

Syksy osaa olla montaa lajia. Tänä aamuna se oli kuulas, kaunis ja kutsuva. Huhuili minutkin aamulenkille jo yhdeksän jälkeen.

Askelviikot menossa

Eilen alkoi taas perinteinen TUL:n Askelviikot -kisa, jossa kahden viikon aikana kirjataan kaikki askellukset ylös ja osallistutaan kilpailuun. Olen mukana neljättä kertaa. Laskin viimevuotisten kisa-askeleiden keskiarvon, jotta tiedän, mitä tavoittelen. Toivon itselleni suotuisia säitä, sopivan kireitä kengännauhoja ja hyvää mieltä. Viime vuonna olin ikäsarjassani kuudes. 

Syksy hiipi keittiöön

Eilen päätin vaihtaa kesäisen kaitaliinan keittiössä vähän tuhdimpaan versioon ja kaivoin kaapista syksyisen kokoliinan. (Olen sen joskus aikanaan ostanut liikkeestä, jolla on melkein samanlainen nimi kuin Miehellä.) Keräsin pöydältä pois lehtipinot, kirjakasat ja muut tarpeettomat sälät ja siirsin tarpeellisetkin hetkeksi syrjemmälle. Pyyhin pöydän kunnolla ja levitin uuden tulokkaan ja ihailin lopputulosta. Tällä hetkellä tilanne on muuten sama, mutta hain päivällä vielä ison kimpun kultapalloja värikkääseen maljakkoon. Syksyliina on paikallaan siihen asti, että jonakin päivänä kaipaan vielä lämpöisempiä värejä keittiöön.

Syksyn henkeä jo ilmassa

Syksyn henkeä alkaa vähitellen olla ilmassa, vaikka elokuu onkin vielä kesäkuukausi. Esimerkkejä: Takit eivät majaile naulakoissa enää tyystin tarpeettomina, vaikka vielä yritän sinnitellä hupparityylillä. Yhtenä iltana aioin sytyttää kynttilän olohuoneen pöydälle, mutta se jäi kuitenkin odottamaan toista iltaa. Villasukat etsiytyvät jalkoihin saunan jälkeen ja jäävät niihin koko yöksi ja aamuksi.

 

Entten tentten teelikamentten…

Nyt kyllä harmittaa… Mielestäni Tommi Kinnunen alkaisi jo ansaita Finlandia -palkinnon, mutta ei vieläkään! Ei edes neljäs kerta tärpännyt. Olen kyllä voittajajakirjan (jonka tekijän nimeä on vaikea muistaa, kirjoittaa ja sanoa) jonotuslistalla, mutta vielä kestää ennen kuin saan luettavaksi. Liv! on jo luettu ja siitä pidin paljon. Korvaushoito oli rankka, mutta ihan luettava. Kaarnan olin lukenut jo aikaisemmin ja se olisi tosiaan ansainnut jne. Marraseliö tuli eilen kirjastosta. Jonotan sijalla kaksi kirjaa Äitiä etsimässä. Siinä oli Finlandiakatsaukseni. Ja edelleen harmittaa…

Suosikkini keittiössä

Syystalvella ostetaan kyllä harvemmin mitään yrttejä, kun yleensä niiden kanssa käy niin, että kaupassa ovat ihan ookoita, mutta kotona seuraa sulkasato/lehtikato heti saman tien. Tämä on toinen euron basilika tänä syksynä ja vaikuttaa reippaalta yksilöltä. Ehkäpä viikonloppuna tehdään pizzaa, niin tuosta on kiva napsia valmiin pizzan päälle. Toinen vaihtoehto on hunnuttaa kasviskeitto silpulla.

Jk. Marttojen mukaan basilikan kasvu häiriintyy +5 asteen lämpötilassa. Huh, onneksi meillä on keittiössä lämpimämpää!

Löytyi omasta hyllystä!

Eilen päivällä julkistettiin kirjallisuuden Nobel-palkittu ja tällä kertaa olen lukenut yhden hänen kirjansa ja kaiken lisäksi se löytyy omasta hyllystä. (Kuva toimikoon todisteena.) Taidan lukea sen toisenkin kerran! Lukeminen ja syksy kuuluvat yhteen kuin kukkakaali ja curry, porkkana ja rakuuna ja kahvi ja pulla. Erikseenkin toimivia, mutta yhdessä paljon enemmän kuin kaksi. Hyvää lukusyksyä meille kaikille! Lukekaa paperikirjoja ja e-kirjoja, kuunnelkaa äänikirjoja!

Perinteinen syysseikkailukävely

Havahduin lounaalla siihen, että tämän päivän blogi on vielä ajatuksen tasolla tai oikeastaan vasta yltämässä siihen… Aamu oli nimittäin niin hektinen, kun aamupalan jälkeen päätimme Esikoisen kanssa lähteä syysseikkailukävelylle. (Meillä on ollut jo vuosia tapana tehdä syksyisin kävelyjä, joihin sisältyy ns. seikkailuosuus eli minä mietin valmiiksi jonkin Esikoiselle vieraan kävelypätkän. Aina vaan niitä löytyy ja nyt on sitten ensi syksyksikin jemmassa yksi.)

Kävelimme kirpparille tuttua reittiä ja teimme muutaman täsmä- ja heräteostoksen. Sitten kävelimme radanvarsireittiä ja se oli se seikkailu. Hauskaa oli meillä molemmilla!

Lehden lähetti syksy

Meille ei tule tilattuna muita sanomalehtiä kuin paikallislehti. Muutama aikakauslehti lisäksi. Kuvan lehti oli tullut lähes kuistille asti eli siis melkeinkotiinkuljetuksena. Kaiken lisäksi tämä oli nähtävästi ollut sellainen lähetys, jossa oli ruksittu vaihtoehto lähetyksen jättämisestä oven taakse ilman kuittausta. Ehkä se oli ollutkin oikeaoppisesti oven takana, mutta vallaton syystuuli oli puskenut hieman kauemmaksi. Lehden lähetti syksy, lue siitä!

Värit, keittiö ja syksy

Eilen kävin shoppailemassa liikkeessä, jolla on melkein sama nimi kuin Miehellä. Pengoin alennustavaroita ja löysin kauniin kaitaliinan nimeltä Apila. Ostinkin niitä saman tien kaksi kappaletta. Toinen pääsi liinaksi ja toinen ikkunaan verhokapaksi. Ja keittiö hyrisi lämpöä ja syksähtävää oloa!

Edellinen kesäinen pari oli vihreä-valkoinen Jäkälä ja siitäkin oli verho ja liina. Kuulemma moni muukin harrastaa samaa, että ostaa kaitaliinoja tuplaten kahteen eri tarkoitukseen. 

Jk. Eilisillan kupit jäivät odottamaan tätä aamua, kun räpsäisin niistä kuvan ennen keittiölampun sammuttamista.

Keltaisia ja kultaisia lantteja

Eilen illalla kävin palauttamassa kaksi kirjaa kirjastoon ja ihmeekseni en lainannut tilalle mitään! No, yöpöytähyllyssä on vielä riittämiin eepoksia, joten tulen kyllä lukemisten kanssa toimeen pitkän aikaa… Palauttamani kirjat olivat molemmat Patrik Borgin kirjoittamia ja varsinkin sitä uudempaa olin odottanut kuin kuuta nousevaa. Odotin jopa niin paljon, että uhosin ostavani sen itselleni myöhemmin. No, ei tarvitse ostaa. Olin semisti pettynyt eli ei mitään uusia ahaa-elämyksiä tullut kirjassa vastaan. Vanhempi oli taas tuttu jo ennestään. Luin siis vain kertauksen vuoksi.

Paluumatkalla kävelin ns. vanhaa rataa. Koivut olivat syysvillissä nakelleet kultaisia ja keltaisia lantteja kävelyalustalle. Jouduin odottamaan hetken aikaa ennen kuin otin tuon räpsyn, sillä juuri aikaisemmin neonväritakkinen pyöräilijä tuli kovaa vauhtia vastaan. Moinen softshellilmestys olisi pilannut tunnelmakuvan ja minullahan ei ollut mikään kiire.

 

Viimeiset pikkuauringot

Tällä viikolla syksy konkretisoitui ihan täpöllä. Olin toissailtana lenkillä ja kävin kääntymässä ns. auringonkukkapellon kohdalla. Tähän asti pelto on aina tervehtinyt minua iloisesti naamat virneessä, mutta nyt pelto oli mustanpuhuva ja iloton. Yöpakkanen oli vienyt loiston ja kukat. 

Meillä oli onneksi vielä muutamia alkuviikosta poimittuja pikkuaurinkoja kuistin pöydällä. Eilen illalla nostin maljakon keittiön pöydälle. Otetaan nyt näistä viimeisistä vielä kaikki ilo irti!

Kohmeinen aamu

Aamupalaan kuului karjalanpiirakoiden, leipäjuuston ja kahvin/teen lisäksi myös viiliä mustikoilla. Täsmennys: kohmeisilla mustikoilla. Sopivat jotenkin nyt aamun teemaan, kun ulkolämpömittari näyttää vain kolmea astetta. Hrr! Pitääköhän nyt aloittaa sukkien käyttö muulloinkin kuin lenkillä ja virsikirjatyöpäivinä…

 

Hautakivikin sen kertoo

Tänä viikonloppuna on alkanut vahvasti tuntua siltä, että nyt on syksy. Jos kerran television Anne ja Elias lupaavat kolmeksi perättäiseksi päiväksi sadetta hehtolitrakaupalla ja Forecan tädit säestävät vieressä, ei muuta oikein voi ajatella. Eilisen sade loppui alkuiltaan mennessä ja pääsin lenkille ennen saunaa. Tänään menen päivällä virsikirjatöihin, mutta iltapäivällä pitäisi olla sateeton pätkä. Olen siis toiveikas kävelyn suhteen.

Mutta joka tapauksessa nyt ei ole enää syyskesä, vaan syksy. Hautakivikin sen kertoo.

Syksähtäviä värejä

Syyskuu alkaa tuoda mukanaan muuttuvia ja syksähtäviä värejä lenkkiteiden varsille. Eilen illalla oli ihan pakko pysähtyä räpsäisemään kuva kauniista punalehdistä. Samaan aikaan Riku Rantala korvissa jatkoi laivakatoamispodcastia. (Kun kerran teevee näyttää jatkuvasti kaikenlaisia uusintoja, voin minäkin vallan mainiosti kuunnella laadukkaimpia true crime -juttuja toisenkin kerran…)

Kotiin syysvärit eivät ole vielä pyrähtäneet. Tai - ostinhan minä viime viikolla syyslautasliinoja ja syyskynttilän. Molemmat on vielä korkkamatta, mutta ehkä viikonloppuna pääsevät jo käyttöön. Yleensä syksy alkaa verhoista ja tyynynpäällisistä, sitten se ulottuu muihin tekstiileihin. Sitä pyrähdystä odotellessa…