Kotisohva ja Petri Tamminen

Eilen selailin ja lueskelin puolihuolimattomasti kotisohvalla lehtiä. Sitten löysin helmen, jonka ikuistin saman tien Samun ja Oton yhteiseen arkistoon. (Samu on kännykkä ja Otto on tabletti. Täsmennys mahdollisesti uusille lukijoille.) Olen lukenut muutamia Petri Tammisen kirjoja ja pidän tuosta lyhyestä tyylistä. Ideana hänellä on se, että rivien välissä on tilaa. Niinhän tuossakin leikkeessä on - siihen voi sujahtaa omien ajatustensa ja muistojensa kanssa. Olla samaa tai eri mieltä. 

Jk. Ko. kirja meni saman tien varaukseen. Jono on pitkä, mutta kestän sen kuin nainen.

Vau, mikä kirja!

Eilen vietin vapaapäivän sillä mielellä, että se oli todellakin vapaa päivä. Istuin sohvannurkassa useamman tunnin ja luin Juha Itkosta. Kirja piti ottessaan koko ajan ja iltakymmenen paikkeilla olin lukenut kirjan loppuun. Pääsin tutustumaan samaan aikaan kahteen mielenkiintoiseen perheeseen. Minulla on tapana merkitä kaikki lukemani kirjat vaaleanpunaiseen kirjaan ja tähdittää parhaat. Tämä Itkosen kirja on nyt ihkaensimmäinen, jolle merkkaan kaksi tähteä. Se on paljon Laurilassa se! 

Ei ole hyvä tehdä liian paljon työtä

Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää! Minna Canth on jäänyt minulle aika vieraaksi, vaikka samanmallisia pötiköitä olemmekin. Elokuvahyllyssämme ei ole muita teksteihinsä perustuvia elokuvia kuin Sylvi ja kirjahyllyssä ei taida olla yhtään hänen kirjoittamaansa kirjaa. Kouluajoilta on mieleeni jäänyt sellainen trivia, että Minna Canth edusti naturalismia, joka oli realismista vielä piirun verran karumpaa.

Kuvassa on tamperelainen patsas. Otin kuvan kuusi vuotta sitten, kun kiersin Kuopuksen kanssa tuntikaupalla kirppareita ja patsas osui matkan varrelle. Kirpparipäivästä ei mennyt kuin kahdeksan päivää Ykkösen syntymään, joten rispektit Kuopukselle! 

Ja päivän kunniaksi vielä yksi lainaus päivänsankarilta: ”Ei ole hyvä tehdä liian paljon työtä. Täytyy myöskin laiskotella välistä, välistä huvitella. ”