Loppiaisaamu

Loppiaisaamu ja virsikirjatyöpäivä. Oikeammin pitäisi puhua virsikirjatyöaamupäivästä, kun menen töihin puoli kymmeneksi ja suunnilleen varttia vaille yksitoista lähden pois. Eilen ei käyty kävelylenkillä ja ensin harmittelin sitä, että tämän päivän lenkki onnistuu vasta illalla, mutta onhan tänä erikoisena keskiviikkona aikaa käydä lenkillä vaikka keskellä päivää! Aplodit siis loppiaiselle! 

Hyvää loppiaista!

Loppiaisaattona olisi tietysti pitänyt kunnioittavasti lukea Shakespearea, mutta minä harrastin lempiliikuntamuotoani eli kävelyä. Iltapäivällä lähdin ensin siihen suuntaan, mihin ei juuri viitsi kävellä iltaisin ainakaan näin arka ihminen kuin minä. Suomeksi sanottuna se tarkoittaa, että siellä nyt saa mielikuvitus liikkumaan susia ja karhuja ja muita eläimiä. Eli siis Multialle päin kävelin iltapäivävalossa.

No, sen jälkeen lähdin tutulle reitille, jolla on valoja ja reitin varrella kaksi kirkkoa. Siellä kun kävelee vaikka mihin aikaan vuorokaudesta. Selvyyden vuoksi on sanottuna, että siinäkin suunnassa meiltä on kilometrin matka ensimmäisiin katuvaloihin...

Joka tapauksessa lenkistä tuli aika pitkä. Askelmittarini Osmo kertoi, että pituutta oli 14,6 kilometriä. Eväinä oli kaksi muumipatukkaa ja yksi suklaakonvehti. Söin kaikki.

Loppiainen - Loppander

Nukuin pitkään, kun on veepee. Pääkoppa oli virkeä hyvien yöunien jälkeen. Jossakin alitajunnassa kiilui se, että junalla on tullut matkustettua paljon ja kuultu monia asemakuulutuksia, kun päivän ensimmäinen ajatus oli: Loppiainen - Loppander. 

Ollaan siis joulun päättävällä asemalla, vaikka monen mielestä vasta Nuutti korjaa potin. Meillä oli aikomus korjata joulu tänään pois, mutta päätimme pakkasen takia siirtää sen huomiselle. Vielä nautimme jouluvaloista ja - koristeista ja päiväkahvin kanssa syömme joulupipareita. Sitten huomenna poispoispois kuusesta alkaen.

Larvandad, Hormisdad ja Gushnasaph - vai Kapanen?

Tänään on loppiainen, joka lopettaa joulun ja joka on itämaan tietäjien päivä. Tietäjien sukupuolesta, määrästä eikä nimistä ole tarkkaa tietoa. Nimiveikkauksia on useampia kulttuureista riippuen: Caspar, Melchior ja Balthasar tai Hor, Basanater ja Karsudan tai Larvandad, Hormisdad ja Gushnasaph. Kolme hemmoa on yleisin lukumäärä ja heidän arvellaan olleen kuninkaita, velhoja tai ennustajia. Aika vinha legenda kaiken kaikkiaan!

Tänään on päivä, jolloin some täyttyy niin tärkeästä asiasta kuin kumisen laatan eilisistä liikkeistä pyöristettykulmaisen kaukalon kahdessa kehikossa. Kuulemma Kapanen oli velho. En ymmärrä, mutta onneksi minun ei tarvitsekaan ymmärtää.