Palmusunnuntaita!

Eilen illalla käännettiin muutaman kellon viisarit jo kesäaikaan ja tänä aamuna loput. Tänään on palmusunnuntai ja kuvakin sopii nyt oivallisesti päivän teemaan. 

Tänään on se päivä, jolloin itä ja länsi ottavat kuvaannollisesti mittaa toisistaan tai ainakin ennen oli niin, kun meillä läntisessä Suomessa virpominen oli ihan nevöhöödiä. Nykyään menee suloisesti tai mitensennyton sekaisin noidat, oksat, vitsat, palmut, suklaamunat ja kulttuurit. Olen jo luovuttanut. Tehkää, mitä haluatte, mutta noidat kuuluvat lankalauantaihin. Olen puhunut.

Toinen puoli jäi seuraavaan kertaan!

Käveltiin Miehen kanssa Tampereella Ranta-Tampellassa ja törmättiin (kuv.) Maija Kovarin taideteokseen Tärkeitä asioita. Se oli sijoitettuna muistisairaiden vanhusten palvelutalon seinään. Ihastuin ikihyviksi. Nyt sitten vasta just äsken tajusin, että teoksessa oli toinenkin osa, jota ei huomattu. Käyn siis kuvaamassa sen seuraavalla tamperoinnilla!

Maija Kovarin kädenjälkeä näkyy siellä täällä kaupungissa rakennusten seinissä. Kaikki eivät niitä taiteeksi luokittele, ei sekään ihminen, jonka ylläpitämään keskusteluryhmään hyväuskoisena liityin… No, minusta tuollainen kaupunkitaide tuo taiteen jokaisen ulottuville ja helpoksi ymmärtää. 

Kesä jakaa mielipiteitä

Tämän postauksen kuvalla saan varmasti monta vihamiestä ja -naista. Oman empiirisen kokemukseni mukaan sosiaalisessa mediassa varsinkin pluskuuskymppiset valittavat koko ajan kylmästä kesästä ja sateesta ja vertaavat tätä kesää niihin kunnon kesiin, jolloin kaikki oli paremmin ja laivat puuta ja miehet rautaa. Yritän itse olla liikoja valittamatta ja minulla kesä on ainakin ollut rento ja ihan ookoolämmin. Lenkeillä onkin parempi, ettei ole helle. 

Mitä mieltä olet?

Kirjastossa tulee luettua aika paljon lehtiä ja samalla tallennettua oman muistin lisäksi Samun muistiin yhtä sun toista blogattavaa tai/ja mietittävää. Kuvassa uusin ajatus enkyllämuistamistä lehdestä muutaman päivän takaa. Ajattelemisen arvoista ja pohdittavaa. Jollakin lailla kyllä koen tekstin syyllistäväksi tai jotain. Mitä mieltä olet?

 

Erilaisia asioita

Me näemme kuvissa erilaisia asioita. Joku näkee ammuttavaa ruokaa, joku taas luonto-otoksen vesilinnuista. Joku jotakin siltä väliltä eli lintuja. Toissapäivänä alkoi sorsanmetsästys. Niille, jotka suhtautuvat liiankin tiukkalippalakkisesti asiaan, suosittelen kuuntelemaan Reino Helismaan nimikkokappaletta ko. aiheesta. Mutta vaatiihan miehiä taistelukin, saati sorsanmetsästys.

Räjähtäviä tunteita

Hilloan Oton arkistoon yhtä sun toista eli huvittavia lauseita, uutukaisia sanoja, tekstinpätkiä ja klaanin poikien tokaisuja. Arkisto on arkistomaiseen tyyliin aika täynnä, mutta sieltä poistuu juttuja saman tien, kun otan niistä aiheita. Niin tälläkin kertaa.

Jossakin lehdessä taannoin oli juttu pariskunnasta ja heidän tarinansa alkuvaiheista. Yksi lause iski tajuntaani ja tuhahdin sille puolivihaisena. Hääpäivä oli tosi onnellinen, mutta keskipohjalaisuuteen ei kuulu räjähtäviä tunteita. Ei pidä paikkaansa! Ei todellakaan! Kyllä meidän tunteemme osaavat myös räjähdellä!

Jk. Kuva ei liity tekstiin, mutta voisihan se olla hääkimppu, kun sitä tarkemmin katsoo…

 

Lähes aaletynnimäinen silta

Aale Tynnin Kaarisilta on runo, joka on todella hieno taitavan lausujan lausumana, mutta jota valitettavan usein kuulee ei-niin-hyvin esitettynä. Se on runo, joka vedetään hatusta, repusta tai taskusta (povi- ja taka-) syntymäpäivillä, hautajaisissa ja hirvipeijaisissa. Kaikista ei ole lausujiksi, ei minustakaan.

Meillä rakentui viime kesänä pihalle silta. Se on kaunis. Autonkuljettajani teki sen, mutta sen jo taisitkin arvata…

 

Rakkaus kuuluu kaikille!

Rakkaus on niin iso ja mahtavan järisyttävä asia, että sen pitäisi kuulua kaikille. Sukupuolesta, iästä, ihonväristä viis. Toisten rakkaus ei ole minulta pois. En valikoi häitä, johon menen/menisin soittamaan häämusiikit eli kaikki käy ja kaikki musiikki käy, jos taivun siihen. Tai siis sormeni taipuvat. Sekin on rakkautta.

Ei se minulta ole pois!

En osaa ajatella, ettei rakkaus kuuluisi kaikille. Minun ei tarvitse arvioida toisten rakkauden määrää eikä sitä, millaista se on. Minulta ei ole pois se, että meillä on tasa-arvoinen avioliittolaki. Uskon, että maailmasta voi tulla parempi, kun entistä useampi voi halutessaan sanoa Tahdon. 

 

Jahkailukevättalvihan se tämä!

Nämä ovat niitä aikoja, jolloin säästä ei kannattaisi puhua/kirjoittaa ollenkaan. Vannoutuneet kevätihmiset voivat ehkä hyökätä kimppuun, jos uskallat mainita, ettei kyseessä ole takatalvi vaan ihan normaali suomalainen jahkailukevättalvi. Silläkin uhalla mainitsen ja kirjoitan. 

Onhan tämä lumentulo vähän koomista, kun sitä pysähtyy miettimään. Aamulla ensimmäinen kommentti säleverhojen aukaisemisen jälkeen liittyy lumeen ja sen kertymiseen. Illalla tai iltayöstä lumiaura kolisee ja vilkkuu lähitiellä. 

 

Pidän tästä kuvasta

Arkistosta löytyy joskus ei-nyt-helmiä, mutta välillä jopa hyviä räpsyjä. Nyt löysin tällaisen seitsemän vuoden takaa. Kuvauspaikkana on elokuinen Helsingin Pietarinkatu. Kuvassa ihan selvästi odotetaan pöytäseuruetta juomaan kahvia, teetä tai siideriä. En ole vihreän värin ihminen yleensä,  mutta juuri tuo sävy on kaunis. Samalla kertaa ikivanha ja moderni. Pidän tästä kuvasta oikeastaan aika paljon.

Päätin yhdistää aamupalan ja lounaan

Vapaapäivän aamu! Ei kiirettä minnekään ja aamukymmeneltä vasta aamupalan aika. Kun latasin kaiken syötävän ja juotavan tarjottimelle, muistin yhden ihmisen, joka jaksoi aina ihmetellä suuria ruokamääriäni ja korostaa siinä samalla omia pieniä määriänsä. No joo, silloin kun olen yksin kotona, saatan siirtää aamupalaa pitkälle ja korvata sillä myös lounaan. Niin tänäänkin. Ja jos tarkkoja ollaan, niin mitä hiivattia kenellekään kuuluu toisen ruokamäärien ihmettely… 

Ottamuksia 93

Olin vuosia/vuosikymmeniä sitä mieltä, että minä en pidä lippistä lenkillä! Sanoin, että naamaani ja päähäni ei se sovi. En osta, en! Lopulta nöyrryin, kun joka tapauksessa nyt alkaa trikoopipokausi olla ohi ja jotakin olisi hyvä olla päätä suojaamassa. Eilen oli ensimmäisen lippislenkin päivä. Ei se niin kauheata ollut, joten käytän ehkä toistekin...

Uskalias kuva

Nukuin hyvin ja aika pitkään. Tälle vapaapäivälle ei ole ainakaan vielä mitään ohjelmaa tiedossa. Voi olla, että yleiseksi haahuiluksi menee!

Kuva-arkistosta poimin tiistai-iltana otetun kuvan. Siinä on pääroolissa se kasvi, jota monet inhoavat ja melkein vihaavat. Minä en. Pidän siitä. (Tosin kukkivana se on kyllä kauniimpi kuin tuollaisessa palkovaiheessa.) Uskaltauduin julkaisemaan kuvan, vaikka tulisi lunta tupaan ja jäitä porstuaan...