Elokuun viimeistä viedään!

Elokuu alkaa olla yhtä päivää vaille taputeltu. Tänään on vielä aikaa kasvattaa listoja lukemisen ja kävelemisen suhteen, yön jälkeen taas lähdetään nollasta ja syyskuusta.

Eilen kävelin muun muassa kuvan maisemassa. Ei hullumman näköistä! Ehkä eksyn tuolle Hiljaisuuden polulle toistekin.

Viimeinen johtolanka kesti 137,7 km

Kävellessä yleensä kuuntelen. Nyt viime lenkkejä on vauhdittanut Areenasta löytynyt Viimeinen johtolanka. Siinä on taidokkaasti tehdyt viisi kautta mysteereiksi jääneitä kotimaisia henkirikoksia. Eilen sain nuo podcastit loppuun ja äsken laskin kuuntelukilometrit. Niitä kertyi 137,7 eli keskimäärin 27,5 per rikos. Seuraavaksi on sitten etsittävä uusia podcasteja tai äänikirjoja. 

Käytetty ja sisäsiisti

On niitä juttuja, joista riittää vain kuva. Sitten on niitä, jotka ostetaan omiksi. Kuvassa on ostettu ja Kotosessa oleva. Kesäkuun alkupäivinä satuin bongaamaan tämän Terraviivan laatan jollakin kirpparilla. Minua ilahdutti ja puhutteli tuo teksti, sillä eläkepäivien alkamiseen oli vain pari kuukautta. Sehän olisi kuin oven avaamista. Ja nyt voin muutaman viikon kokemuksen jälkeen sanoa, että on. On!

Ennestään Kotosen ikkunalaudalla on laatta, jossa on teksti Muista unelmoida. Se on yhdeltä autotallikirpparilta peräisin. Olen pähkäillyt, että ehkä noiden tekstilaattojen agenda on löytyä meille käytettyinä ja sisäsiisteinä. 

Aurinkoa maanantaihin!

Nukuin pitkään ja hyvin. Näin osapuilleen tsiljoona unta. Sisäinen akkuni on ladattu täyteen aloittamaan elokuun viimeistä viikkoa. Tälle päivälle on lupailtu kovaa sadetta, joten heti aamupalan jälkeen lähden tekemään päivän kävelylenkin. Sen suunnasta ei ole vielä tässä yöpaitavaiheessa mitään tietoa. Keston määrittelee oma olo ja sää. 

Aurinkoa tähän maanantaihin! Kukalla, jos ei muuten! 

Ennätyspäivä!

Eilen oli taas kaikki kohdallaan - kengännauhat, biorytmi ja sää. Aamupäivällä tein ensimmäisen lenkin, joka oli pituudeltaan 12,2 km. Lounaan jälkeen oli vuorossa 12,6 km. Illalla vielä kävelin 10,8 km. Ynnättyinä ja räknättyinä noista tulee yhteensä 35,6 km ja se on uusi päivämatkaennätys. Edellinen ennätys oli kesäkuulta ja se oli 33,2 km. Kävelin kolmeen eri suuntaan ja kuuntelin samalla Viimeinen johtolanka -podcastia. Aikaa kului kaiken kaikkiaan kuusi tuntia ja neljä minuuttia.

Illalla yhdeksän jälkeen sytytettiin Kettulan eteen tulet ja paljon lyhtyjä. Istuttiin siinä terassilla vähän vaille yhteentoista ja välillä vaan haettiin Laurilasta sipsuja ja lisävaatetta. Oli hyvä olla ja tuijottaa tuleen. 

 

Ymmärsinkö väärin?

Myönnän, että haluan käsittää sanoja ja termejä ihan tahallani väärin. En voi sille mitään. Tai varmasti voisin, mutta haluan leikkiä sanoilla. Keskiviikkoillan lenkillä Koroisilla tuli tuollainen kyltti vastaan. Ihan asiallinen, myönnän. Haluan vain ymmärtää sen niin, että palokuntalaiset tulevat kiltisti rivissä tuohon porukalla syömään ruokatunnilla. 

Käytiin Kotosessa

Maanantaina pakattiin autoon Kuopuksen Mäntän näyttelyn tavaroita ja omat laukut ja suunnattiin ensin Noksulle. Siellä vietiin tavarat työhuoneelle ja juotiin kahvit. Penkolan (Nanson outlet-myymälä) käynnin jälkeen jatkettiin matkaa Turkuun ja Kotoseen. 

Kotosesta käytiin kävelyillä, kirppareilla, taidenäyttelyissä. Siellä syötiin ja nukuttiin hyvin. Tiistai-illan lenkillä meidät yllätti sellainen sade, jota ei olla kyllä nähty juuri naismuistiin eikä mies-. Jatkoimme kävelyä, kun kerran olimme jo litimärkiä. Lenkkareita kuivattiin sitten Kotosen eteisen lattialla vanhalla sanomalehtipaperitekniikalla ja kuivasivathan ne lopulta. Vaatteita roikkui kuivamassa siellä ja täällä. Vähän jopa nauratti.

Kukkia käytiin poimimassa kahteen maljakkoon. Eilisaamuna hain vielä kolme isoa auringonkukkaa ja hyvin ne selvisivät kolmensadan kilometrin automatkasta Laurilaan. Eli eilisiltana ajoimme sinisen talon pihaan ja olimme tyytyväisiä pieneen lomaseemme. 

Tästäkin riitti kuva

Eilen käytiin taas kirpparilla. Löysin sieltä lattiatyynylle uuden päällisen ja myyjän kanssa selvttelimme, mikä mahtaa olla oikea hinta, kun toisella puolen hintalappua luki 4,30 ja toisella 3,50. Halvempi oli pätevä. Kohtuullinen hinta.

Kuvasin myös yhden kyltin. Jos se olisi ollut peltiä, olisin ostanut. En ostanut, kun se oli pahvia. Teksti puhutteli ja -lee. Niinhän se on! 

Tämä kirja saa tähden

Luen vuoden mittaan monta kirjaa. Jokaisesta luetusta jää merkintä muistikirjaan, jotkut saavat tähden (tai kaksi) merkintään ja sitten on joitakin, joille tuhahdan viimeisen sivun jälkeen tai jopa niitä, jotka jäävät kesken. Keskenjääviä on onneksi hyvin vähän. Ehkä olen oppinut valikoimaan paremmin kuin ennen.

Eilen sain loppuun kuvan kirjan. Se saa tähden, ei tuhahdusta. Se oli oikeasti hyvä. 

Runo mukissa

Eilen kävimme isolla kirpparilla. En löytänyt mitään, Mies osti yhden kirjan. Tämän mukin kuva lähti mukaan. En ehkä pidä siitä, että runoilijan teksteillä myydään kaikkea sälää, mutta astiat vielä hyväksyn. Mielestäni pahin floppi oli sen ison paperitehtaan idea, kun rakkausrunoja painettiin vessapaperiin…  Jotakin rajaa nyt sentään! 

 

Kasassa on nyt 1764,5 kilometriä

Eilen olin taas valvojana valokuvanäyttelyssä ja sen päätyttyä yhtenä purkajista. Lenkkiasuisena sen vuoksi, että hyödynsin viikon aikana ovienavaamispalvelun ja kävelyn. Hyötyliikuntaa ja sitten lisäksi aamulla tai illalla hupiliikuntaa.

Eilen räknäsin kävelykilometrejä (rehellisesti sanottuna teen sitä joka lenkin jälkeen) ja nyt puuttuu enää alle tuhat kilometriä tämän vuoden tavoitteesta, joka on 2750. Kilometrejä on kasassa 1764,5. 

Ihan vaan tavallinen kivi

Tämä EI ole Urho Heinäsen Kosto (Kiven kantaja) -veistos Mäntän Taavetinsaaressa. Tämä ON ihan vaan tavallinen kivi Petäjäveden Pengerjoessa. Aika taiteellisen näköinen silti. Bongasin kiven perjantain lenkillä ja pakkohan se oli ikuistaa. Vesi kimaltelee kiven ympärillä timanttisesti.

Vanhat valokuvat kertovat

 

Tällä viikolla on valvottu kotiseutuseuran valokuvanäyttelyä talkoovoimin. Eilen olin iltapäivällä kolmisen tuntia ja sunnuntaina on edessä vielä samanmoinen rupeama. Ihmisiä on käynyt paljon, kuvia on varattu ja seurakuntakodin salin on täyttänyt vilkas puheensorina. Joku luonnehti näyttelyä Hyvän mielen näyttelyksi. Se on paras kiitos meille järjestäjille. Tämä on sitä yhteisöllisyyttä, joka on minun makuuni.

Paikkakunnan ylpeys

Aika usein kävelylenkkini sivuaa paikkakunnan ylpeyttä, vanhaa kirkkoa. Usein myös räpsin kirkosta ja tapulista yksityiskohtakuvia. Tämän tapulikuvan otin maanantaina. Istahdin penkille, kaivoin Hermannin vyölaukusta ja kuvasin. Kotona sitten rajasin otosta aika reippaasti - etten sanoisi radikaalisti. Siitä tuli mielestäni hauska, jos niin voi sanoa…

Pieni puuro mustikoilla, kiitos!

Olen puurotellut viime aamuina taas pitkästä aikaa. Ennen luulin, että pakastemustikat ovat parasta mahdollista puuron kera, mutta nyt tiedän, että tuoreet mustikat peittoavat pakasteversiot mennen tullen. Mustikoiden päälle vielä liraus vaahterasiirappia, niin elämys on täydellinen!

Puuroni määrä on pieni. Puurronkeittäjämme tietää sen ja varmistaa vielä joka aamu erikseen, syönkö. Kyllähän minä, kun on tuoreita mustikoita! 

Ihan sopivan kokoinen

Olen aina ollut pyöreä/ylipainoinen/lihava. Toissapäivänä lainasin Virpi Hämeen-Anttilan kirjan Paino ja löysin lainahistorian kautta tiedon, että olen lainannut sen ensimmäisen kerran 17.1.2020. Olin sen verran tiedonhaluinen (utelias), että tutkiskelin omaa painohistoriaani ja olen silloin ollut viisitoista kiloa painavampi kuin nyt.

Kaikkein suurimmasta lukemasta on vuosien varrella huvennut kaksikymmentäkuusi kiloa. Tällä hetkellä olen kuutisen kiloa kevyempi kuin ennen raskauksia 80-luvulla. 

Liikunnalla ja elämäntapamuutoksella on ollut suuri merkitys. Voin hyvin, jaksan kävellä kilometritolkulla, nukun hyvin ja elämä on mallillaan. Tunnustan käyväni lähes joka aamu tervehtimässä vaakaa, mutta ihan vaan sen tiedonhalun takia. Olen mielestäni nyt ihan sopivan kokoinen. 

Pitäkää tunkkinne!

Viime viikolla käytiin naapurikunnan kierrätyskeskuksessa. Vietiin sinne pari kassillista tavaraa ja huomattavasti vähemmän kulkeutui Laurilaan. Kirjoja siellä on paljon ja jossakin vaiheessa Mies tuli näyttämään yhtä kirjaa. Olimme sitä mieltä, että se on otoksen arvoinen, kun molemmille tuli kirjan nimestä sama mielleyhtymä: Pitäkää tunkkinne! Kirja jäi hyllyyn, meille jäi otos ja tämän päivän postausidea. 

Jk. Ester (1896-1979) oli varmaan ihan vakavissaan, kun kirjan kirjoitti. Nykyään vaan halutaan tehdä pilaa kaikesta, anteeksi! 

 

Keltaisia kukkia

Pidän keltaisesta väristä. Meille on siunaantunut useampiakin keltaisia perennoja pihalle ja kotikutoisena floristina taittelen niistä usein kukkakimppuihin valoa ja hohtoa. Perjantaina näin muuten ihan oikean ammatti-ihmisen tekemän kimpun ja hieman kyllä nolostuin omia viritelmiäni… Pro-kimpussa oli rytmiä ja luonnetta ja silti se oli kuin mikä tahansa kimppu. Osaajat osaa! 

Kesä ja kesäkurpitsat

Kesäkurpitsa on jo vuosia kuulunut Laurilan must -juttuihin. Keväällä ostetaan kolme taimea/tainta (molemmat taivutusmuodot Kielitoimiston sanakirja hyväksyy) ja ne istutetaan yrttimaan reunaan. Sitten alkaakin ensimmäinen jännittävä vaihe, kun iltaisin katsotaan säätiedotuksia ja mietitään, onko viisainta käydä hallaharsottamassa. Usein se tehdään ns. kaiken varalta ja hyvin ollaan hallalta säästytty. Kesän kuluessa seurataan kukkien kehittymistä ja sen jälkeen alkaa toinen jännittävä vaihe, kun seurataan pötkylöiden muodostumista ja mietitään, milloin on aika hakea ensimmäiset pannulle.

Kolme on Laurilaan juuri sopiva määrä. Satoa tulee pitkin kesää. Mitä pienempi, sitä parempi. Joskus lehtien ja silmän varjossa vihannes äityy kasvattamaan mittaa niin, että siitä tehdään kuorrutettu versio. Niin kävi tässä viime viikon lauantaina. Lautasella  on minun annokseni. 

Liikkujan pyykkipäivä

Vaatekaapissani on tosi paljon monenlaisia vaatteita, mutta viime aikoina eniten pyykkikoneeseen kulkeutuu lenkkivaatteita. Pesen niitä aina isomman erän kerrallaan ja ne kuivuvat nopeasti. Joskus kuumana kesäpäivänä olen ottanut vielä puolimärän paidan päälleni ja se on ollut ihanan vilpoinen ja raikas. 

Tänään on pinkin paidan vuoro päästä lenkille mukaan. Niitä on kaksi samanlaista ja molemmat on kirpparilta kotoisin. Taisivat maksaa aikanaan euron tai kaksi.

Melkein kuin leikkimökki

Pupula valmistui 2000 -luvun alkuvuosina Kettulan ja Repolan jälkeen. Siellä laitetaan ruokaa, syödään, keitetään kahvia, juodaan, luetaan lehtiä ja kirjoja. Astiat on kirppareilta, kummankin kotikotoa ja Laurilasta kulkeutuneita. On jotakin ihan kaupastakin varta vasten ostettua,  niin kuin nuo siniset aterimet ja niiden telineet.

Olen lapsesta asti ollut leikkimökki-ihminen. Siksi kai meillä on tuo Pupulakin.

 

Lehdestä luettua

Eilen oli taas kahden lenkin päivä. Välillä oli muun muassa kahvit Pupulassa, oleskelua, laiskottelua ja vanhojen lehtien läpikäymistä. Muutaman kuvan räpsäisin jostakin sivusta ja tässä on niistä yksi. Se huvitti ninua tosi paljon. Näinhän se meillä on. Toisaalta nykyään tuo välillä on turha sana, sillä käyn lenkeillä jatkuvasti. Huono omatunto ei tule lenkkikaveriksi. (En muistaakseni ole ottanut sitä koskaan mukaan.)

Rakkauslukko

Tammikuun alussa tuli kuluneeksi kaksitoista vuotta siitä, kun kävelimme kiinnittämään lukon siltaan ja heitimme avaimet veks. Siitä lähtien tuo silta on ollut meille Rakkauslukkosilta. Viime sunnuntaina otin räpsyn jaettavaksi. Lukko on pysynyt, samoin rakkaus. 

Salakavala syksy

Eilen hätkähdin. Jos olisin istunut, olisin varmasti tipahtanut tuolilta. Onneksi kävelin. Hätkähdyksen syy oli se, että syksy on salakavalasti hiipimässä keskuuteemme! Osaa se olla ovela! Teeskentelee hellettä ja täyskesää ja siinä vaivihkaa värittelee pihlajanmarjoja… Uskottava se on, kun tällä viikolla kyläkuvaan ilmestyy reppuselkiä. Omissakin Ykkösestä tulee jo toppu. Pysäyttäkää kello, iik!

Raiteilua

Matkustan mieluusti junalla. Ennen isoa Koota kuljin Kotoseen joko bussilla tai junalla. Sitten bussivuoroja vähennettiin aika reippaalla kädellä, mutta onneksi raideliikenne säilyi. Junalla viilettää nopeasti ja matkalla voi syventyä kirjaan tai elokuvaan tai kuunnelmaan. Otto kun kulkee mukana aina repussa, samoin kuulokkeet. Täsmennys: kirjan pitää olla vanhanaikainen, plarattava versio. Sivujen rapina on paras matkakumppani silloin, kun samaa matkaa ei jaa Mies. 

 

Lenkkihousuistakin voi ennustaa!

Ennustaa voi teelehdistä, korteista, Tarot-korteista ja siankärsämön varsista (sitä meillä on joskus harrastettu). Ihan uutena asiana minulle tuli se, että lenkkihousuistakin voi ennustaa! Miehen mukaan kun voi. Jos nimittäin käyn lenkillä aamulla tai aamupäivällä ja minulla on lenkkihousut vielä myöhemminkin päivällä ja illalla jalassa, voi ennustaa, että lähden vielä uudestaan lenkille ennen yöpaitailuaikaa. 

Jk. Kuvassa ne housut, sukat ja lenkkarit ja tie.

Mieluummin karhunputki kuin karhu!

Lenkillä kuljetan ns. vyötärölläni juomapullovyötä, jossa tuon pullosen (3 dl) lisäksi on isohko vetoketjutasku. Taskussa kulkee yleensä Hermanni -kännykkä, kuulokkeet, 1-2 energiageeliä, askelmittari ja pieni muovipussi. Eilen jälkimmäisellä lenkillä oli ihan pakko välillä pysähtyä, ottaa Hermanni ja räpsäistä kuva. Kasvi oli ylväs, kaunis ja kuvauksellinen. Kasvintunnistusapin mukaan se on karhunputki.

Jk. Ai mitä varten muovipussi? No, siihen voi Hermanni sujahtaa sateella tai sillä voi kuljettaa energiageelien tyhjät pakkaukset Otsolaan (= kotiroskikselle). 

Lapsellinen Laurila

Sinä, joka olet nähnyt kuvia meiltä tai käynyt jopa ihan paikan päällä, tiedät Laurilan pehmoeläinkannan. Niitä on ympäri taloa. Tällä kertaa turkoosihousuiset Myyrät olivat kömpineet olohuoneeseen heräteostostuolin päälle. Istuivat siinä ihan muina myyrinä, kun tultiin yöunilta.

Ko. populaation edustajat ovat muuttaneet meille autoliikkeestä. Tuntuvat viihtyvän täälläkin hyvin, vaikka Laurilassa ei juuri kromi kiillä.

Jk. Ostimme tuon tuolin ihan oikeasti heräteostoksena joskus vuosia sitten. Ehkä oli joku palkkapäiväeuforia vaikuttamassa.

Viikkokimppu jo toista viikkoa

Esikoisen ja Miniän viime viikon tiistaina tuoma viikkokimppu ilahduttaa edelleen. Eilen vähän renssasin sitä eli poistelin turhia lehtiä, jotka olivat muuttuneet epäkuranteiksi vedessä. Luulen, että kimpulla on vielä useampi elinpäivä jäljellä.

Jk. Kirjoittaessani muistin sen osuvan, mutta purevan autovitsin vuosikymmenien takaa. Vuoden auto - joskus jopa kahden. Anteeksi vaan, kyseisen automerkin kannattajat! Minä en ymmärrä autoista muuta kuin sen että siinä on neljä pyörää tai siis rengasta ja se kulkee polttoaineella. 

 

Liikkuva käpy

En tunne itseäni kävyksi tai jos joskus hieman, niin silloin kuitenkin miellän itseni Liikkuvaksi/Käveleväksi Kävyksi. Maanantaina pääsin vuosiprojektissani täsmälleen puoliväliin eli kilometrejä oli silloin 1375. 

Paasaan varmasti kuulijoiden kyllästymiseen asti liikkumisesta ja etenkin kävelystä, mutta en voi itselleni mitään. Kävely nollaa aivot, antaa hyvät yöunet, piristää ja rauhoittaa samalla kertaa. Nyt on siihenkin enemmän aikaa. Jes! 

E niin kuin eläkkeellä

Elokuun eka ja hyvin merkittävä päivä. Tänään olen sitten virallisesti eläkkeellä. Siinä se työelämä mennä hujahti! Pidin oikeasti työstäni, mutta en pane myöskään pahakseni tätä aikatauluttomuutta, jolloin ei tarvitse välittää viikonpäivistä eikä kellonviisareista. 

Pätkätöitä on luvassa sitten syyskuussa, kun virsikirjatyöt kutsuvat. Mutta nyt ensin eletään elokuuta ja tätä uutta elämänvaihetta….