Eilen oli tosi mukava koiranilma

Eilen tein kaksi kävelylenkkiä. Ensimmäiseen yhdistyi autoiltu ruokakauppa- ja kirjastoreissu, joten lähdin askeltamaan vasta kirjastosta eteenpäin ja kartutin askeleita reilun kahdeksan kilometrin ajan. Sää tuntui niin mukavalta, että lähdin illalla vielä toiselle samanpituiselle lenkille. Illasta olisi voinut oikeastaan käyttää nimitystä koiranilma, vaikka ei satanut, ei tuullut, ei myrskynnyt. Nimityksen syynä oli se, että tuolla matkalla minua tuli vastaan kaikkiaan seitsemän koiraa. Niistä oli viisi ennestään tuttua ja tunsin myös hihnan toisessa päässä kulkeneet. - Kuljin pimenevässä illassa kappelin kautta. Yksi ihminen tuli kappelitiellä vastaan, ei muita.

Liikkujan kennelistä huomenta!

Tammikuussa meille muutti Hilppa, joka sujahti kätevästi paksumman ulkoilutakin taskuun ja antoi hyvän (teko)syyn lenkkeillä päivittäin. Sitten tuli kevät ja ohuemmat & pienitaskuiset takit. Hilppa toki mahtui vielä mukaan, mutta koko ajan yritin etsiskellä sille kesäseuraajaa. Kiertelin kirppareiden leluosastoja ja mikään koira ei oikein ihastuttanut. No, toissapäivänä Laurilassa sitten pengoin leluvarastoa ja löysin sopivan pienen ja sympaattisen otuksen. Nyt minulla on kesäkoira nimeltään Vilma! Ei vie verkkatakin taskussa paljoakaan tilaa ja on säyseä ja sisäsiisti. Hilppa saa olla vuorotteluvapaalla loppusyksyyn asti ja palaa sitten taas kehiin/poluille/kävelyteille.

 

Ostin koiran

Koira on salonkikelpoinen syy lähteä lenkille, ajattelin ja ostin itselleni koiran. Niin pienen, että se mahtuu hyvin taskuun. Koira sai nimekseen Hilppa. Sukunimikin on (Kirsunpää), mutta lemmikkieläinpiireissä taidetaan käyttää enimmäkseen kutsumanimiä. Niin sitten teen minäkin. Hilppa saapui meille nimipäivänään 8. tammikuuta ja on sen jälkeen ehtinyt hölkötellä pikkuista vaille sata kilometriä. On taskusiisti ja säyseä. Sanoisin, että muotovalio, vaikka rodusta en ostohetkellä huomannut kysyä mitään.

Unijoukkoja ja englanninkielisiä koiria

Viikonloppu kulua hurahtaa kuin siivilällä. Eilen siivottiin ja päivällä käytiin pitkällä kävelylenkillä (16,3 km). Illalla saunottiin ja katsottiin hyvä elokuva (Kaksi tarinaa rakkaudesta). Korttia ei enää jaksettu elokuvan jälkeen pelata, minä luin vähän aikaa ennen unijoukkojen invaasiota. Päivä oli taas kerran hyvä.

Aamulla nukuttiin pitkään. Kohta syödään monipuolista ja hidastempoista aamupalaa. 

Jk. Loppukevennyksenä kerron koirista, jotka tapasimme muutama päivä sitten ja jotka olivat englanninkielisiä. Niin ainakin oletimme,  kun heille sanottiin Ready! / Go on! / Good girls! 

Jos olkkariin haluat mennä nyt, niin tuskinpa yllätyt!

Tänään on teemapäivänä Halaa koiraasi -päivä. Koiraahaan meillä ei ole (eikä tule) ja naapurin koirat jätän suosiolla halaamatta ja nehän eivät ole minun kyllä muutenkaan. Pehmoeläimenä on yksi koira nimeltään Valle, joka muutama kesä sitten jäi mökille asustamaan ja on sen jälkeen viettänyt siellä talvetkin. Siellähän voisin käydä tänään täyttämässä teemapäivävelvoitteeni, mutta nyt aamutuimaan saa muutaman pehmoeläimen kuva riittää. Tiikeri, kettu ja jänikset ovat hyviä kavereita ainakin meillä...

Koirat ja minä

Tänään on taas teemapäivä ja tällä kertaa Koirien päivä. Suhteeni koiriin ei ole mitenkään lämmin, sillä voin tunnustaa pelkääväni ainakin sellaisia koiria, jotka tulla vöyhöttävät kieli suupielestä roikkuen. Pienet kiltit koirat on ihan jees.

Lapsena kyläkuvassa oli kaksi tiettyä koiraa. Viitalan Vekku oli kiltti ja rehtorin Otto taas jotakin muuta. Molemmat olivat samaa rotua eli kansalliskoiria, suomenpystykorvia. Naimisiin mennessäni  uudessa suvussa oli saman rodun edustaja eli Ressu. Ressusta ei ole mitään pahaa sanottavaa. Rauha hänen muistolleen.

Kuvan koira on nimeltään Napoleon eli tuttavallisemmin Nappe. Sain sen kuopukselta. Napen kanssa voin viettää teemapäivää näin lomasella. Nappe ei hauku, sitä ei tarvitse ulkoiluttaa ja se vaan on ja ilahduttaa.

Jk. Ihmisiä on ainakin kahdenlaisia. On koiraihmisiä ja kissaihmisiä. Minä kuulun jälkimmäisiin. Kuulun niihin, jotka ovat tavanneet Helmin.