Kuvan tavarat liittyvät vahvasti

Eilen oli liikuntavapaapäivä. Voi olla, että tänäänkin on. Onneksi viikkoa on tämän jälkeen vielä viisi päivää jäljellä… - Kuvan tavarat liittyvät vahvasti olemiseen just nyt. Yskin, pärskin ja niistän - ja kaikkea tosi voimallisesti.

Kaikki alkoi lauantaina. Ihan omaa ayytäni ja tyhmyyttäni. Kävin aamupäivällä kävelylenkillä (ostin mm. edullisia tomaatteja) ja kävelin sen verran kovaa vauhtia, että hikosin paitani märäksi. Ja sitten tapahtui virhe n:o 1: Yleensä vaihdan kotona kuivan paidan, nyt en tehnyt sitä.. Virhe n:o 2: Olkkarissa tuntui sen verran kuumalta, että päätin laittaa tuulettimen pyörimään. Kahden virheen johdosta podin kurkkukipua seuraavan yön ja sitten alkoi nuha. Eilen se vaihtui yskäksi. Viime yö nukuttiin Miehen kanssa eri huoneissa ja nukuin kyllä hyvin ja lähes-yskimättä. Jotenkin nyt jo tuntuu kyllä olo paremmalta…

Eläköön arki!

Arki on ehdottomasti parasta. Kotikutoisuus, värikkyys, rutiinit, pienet asiat ja yleinen tyytyväisyyshyrinä. Maanantaina iloitsin Miehen tekemästä pyykinkuivauspaikasta. Narut ovat juuri sopivalla korkeudella ja niitä on riittävästi. Hain varastosta pyykkipojat talvisäilytyksestä ja totesin, että ämpäri on niille aivan liian krouvi säilytyspaikka. Muistin, että minulla on jossakin naulakossa verkkokassi turhanpanttina ja sehän oli pyykkipoikavarikoksi just passeli. 

Tänä aamuna iloitsin siitä, että saatiin Ykkönen pötköttelemään meidän väliin aamulla. Kerrottiin höpöjä juttuja ja muisteltiin. 

Liputan arjen puolesta. Aina ja kaikkialla. Laulan sille kolminkertaisen aamenen. Ainakin hiljaa mielessäni…

 

Aurinkoa ja ceetä!

Syksyisin on pikkuoranssien aika ja näin tammikuussa sitten isojen kollegoidensa. Tätä(kin) olen odottanut! Keittiössä on nyt aurinkoisen oranssia ja tuntuu siltä, että koko huone on ceevitamiinilla kuorrutettu. Ovat nyt niin herkullisia, että useimmiten yksi ei riitä… 

Jouluntähtikö ehdoton?

Meillä modernisoitiin sanonta Kinkku on joulupöydän kunkku. Laurilassahan ei lihansyöjiä ole, joten joululiinan peittämälle pöydälle pääsi pieni leikkisika. Parempi ja ilmastoystävällisempi vaihtoehto, sanoisin. 

Ja vaikka elettiin/eletään taas kerran kinkutonta joulua, ei kenenkään vatsat jääneet/jää vajaiksi. Se on Laurilan periaate läpi vuoden.

Joulua!

Eli siis hyvää joulua Laurilasta! Julistuspuuroa ja sekahedelmäsoppaa syötiin siihen aikaan, kun Mika Akkanen hoiti taas ansiokkaasti joulurauhatekstit Brinkkalan talon parvekkeelta. Taas kerran ajattelin, että joskus pitää olla kyllä paikan päällä kuuntelemassa…

Info: Tällä blogilla ei ole joulusulkua eikä -taukoa. Jakelupäiviin ei tule katkoksia, joten kannattaa pysyä linjoilla, jos tällainen arkeilu & jouluilu kiinnostaa… Olette minulle tärkeitä ihan jokainen! 💕

Vielä vihersi!

Sunnuntaina vihersi vielä näin hienosti ja tänään on mittarissa kahdeksan lämpöastetta. Forecan tätien ja Ilmatieteen laitoksen setien mukaan lunta pitäisi piakkoin tupruttaa/sadella ja kylmää ilmaa on luvassa. Olen oikeastaan aika kaikkisäinen ja jokaisessa säässä on omat hyvät puolensa. Jos saisin valita, ottaisin talveksi mieluiten pikkuisen lunta ja pikkupakkasia. 

Pikkuoranssien aika

Loppusyksyn ehdottomat piristäjät on olleet tällä viikolla ilahduttavassa tarjouksessa ja olen rahdannut niitä useamman pussin kotiin. Nyt taitaa olla kolmas esillä ja neljäs on jääkaapissa odottamassa estradille pääsyä. Nostin hedelmäkulhon pöydälle, niin tulee vielä paremmin napattua yksi tai useampi.

Olen antanut hedelmille yleisnimen pikkuoranssi, kun ei niistä aina tiedä,  onko kyseessä satsuma, mandariini, klementiini vai mikälie. Pikkuoransseja söin kollikaupalla syksyllä -84, kun odotin Esikoista. Lapsi ei onneksi syntynyt oranssina, mutta ruskettuu helposti!

Eilen opin kurkkusäännön

Viikonloppuna alkoi tuntua siltä, että kurkussa oli keskikokoinen kaktus. Se onneksi häipyi, mutta sitten alkoi nenäliinoja kulua ja aivastutti. Luin tarkasti, mitä sanotaan liikunnan ja nuhan vuoropuhelusta ja sain viisaan ohjeen eli kurkkusäännön. Siis jos on vain nuhaa yms kaulan yläpuolella, voi harrastaa kevyttä liikuntaa, vaikkapa kävelyä. 

Aamupäivällä tein pienen lähilenkin. Sitten oleilin sohvalla, tein sanaristikoita ja huilailin. Illalla olo tuntui kaipaavan happihyppelyä, joten kävin suhtkohtrauhallisella kävelyllä ja se teki hyvää päälle ja muille kaulan yläpuolisille asioille. Yön nukuin omassa huoneessani kuin possu. Nyt niistätyttää, mutta ei juuri muuta. 

Jk. Kuva on lainaus runosta Vanha vesirotta (Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu). Ihan oma kirja, kuten kuvasta voi huomata… 

Viikuna ja takaraivotavoite

Taas kerran aamupalakuva! Tällä kertaa ei tarjotinta, ei lautasliinaa. Ihan vaan sellainen pikaräpsy ja pika-aamiainen, kun nälkä oli niin kova… Toista leipää päällystää viipaloitu viikuna. On sen verran kallista herkkua, että en ostanut kuin yhden. Viipalointivaiheessa jo nappasin yhden suuhuni ja oli niin hyvää mitä muistelinkin!

Aurinkoinen aamu näkyy olevan, joten kohta lähden kävelylenkille. Tälle viikolle on laitettuna takaraivotavoite, johon pyrin…

Runot ja minä

Runoja olen rustannut kymmenvuotiaasta lapsesta asti ja varsinkin ne ihkaensimmäiset olivat tiukasti riimillisiä. Runoratsu sai siis laukata, mutta suitsista pidettiin ankarasti kiinni. Nuorena aloin vähitellen löytää omaa tyyliäni kirjoittamisessa ja ihanteeni olikin Risto Rasa. Vanhempana runoilen harvakseltaan, silloin tällöin tilauksesta ja joskus ihan vaan kirjoittamisen ilosta.

Kuvan taulun näin kirpparilla. En ostanut, kuva riitti. Olen iloinen rytmin oikeellisuudesta ja tavujen määrästä.

Hiljainen viikko alkoi

Eilen otin tämän pääsiäiskolmikon jo esille. Torstaina sitten kaivelen varaston laatikosta ikivihreän rairuohomaton ja sille pupuja ja tipuja. Onhan sitä vuosikymmenien aikana kertynyt yhtä sun toista rekvisiittaa kaikkiin mahdollisiin juhlakausiin!

Aika usein olen ollut hiljaisella viikolla ja pääsiäispyhinä virsikirjatöissä, mutta tänä vuonna saan soitella ja laulella ihan vaan kotosalla. Kävelyseuraksi lähtee varmaankin passio jos toinenkin, kun jotenkin tähän aikaan musiikki sopii paremmin kuin rikosaiheiset podcastit…

Siirsitkö kelloa vai pelkkiä viisareita?

Heräsimme kuudelta toteamaan, että kello on seitsemän. Jatkoimme vielä nukkumista kahdeksaan, joka olikin jo yhdeksän. Eli tästä voi päätellä, että meillä ei ollut aamumenoa mihinkään - mitä nyt Mies vie/vei sanomalehden naapuriin, mutta se ei ole niin minuutin päälle -juttu.

Kellonviisareiden kääntely on taattu puheenaihe. Missä kaksi tai kolme on koolla, puhutaan yleensä säästä, bensanhinnasta tai veromätkyistä, joten aikamuutosten valittelu tekee siitä oivan kvartetin. 

 

Aamupala maistui!

Mies oli lähtenyt puoli kuuden junalla Kotoseen. Heräsin kahdeksan paikkeilla, mutta lojuin sängyssä peiton alla vielä vähän toista tuntia ja katsoin Putouksen. Sitten aamupesulle ja aamupalan laittoon. Leivillä on juureslevitettä ja juustoa, lasissa on itsepuristettua appelsiinimehua (Mies oli jättänyt jääkaappiin yllätyksenä!) ja kerrosrahkassa on vaniljaa ja passiohedelmää. Niin ja kahvin seassa on kaurajuomaa. Ja voin sanoa, että aamupala maistui!

Seuraava kattaus

Torstaina vietiin lomalaisomat bussille ja tänään saadaan toiset omat meille. Eilen laitettiin makuupaikat ja petaukset kuntoon. Kolmosen matkasängystä nappasin kuvan tänä aamuna. Unikaveri odottajaa yhdeksänkuista kanssanukkujaa. - Laurilassa sopu antaa sijaa, vaikka neliöt ja kuutiot aina välillä paukkuvatkin. 

 

Loma hiihdosta ja unikaverit

Jee, talviloma! Hiihtoloma tai loma hiihdosta. Viimeinen on enemmän mieleeni, sillä sukset ja minä on täysin toimimaton yhtälö. Ja kokeiltu on! Lapsena ja nuorena ja aikuisenakin. Ei suju, ei. Mieluummin valitsen lumikengät ja kaikkein mieluiten ihan vaan taviskengät. Sauvatkaan ei sovi pirtaani, sillä koordinaatiokykyni toimii vain pianonsoitossa.

Eilen saatiin tamperelaiset omat meille lomailemaan. Unikaveriarvonnassa voittivat Herra Tossavainen ja Lennu Lentäjä. Ne pääsivät huoneeseen 102 Ykkösen seuraksi.

Uusi sana: marttaraivo

Taas saatiin uusi sana kansan syvien rivien sanastoon, kun Martat päättivät kahdeksi vuodeksi sitoutua tarjoamaan vain kasvisruokaa tilaisuuksissaan. Kasvisruokahaastepallo on heitetty muillekin järjestöille ja organisaatioille ja on yksi iso teko kestävämmän elämäntavan puolesta. Ja viherruokaa maitotuotteilla ja kananmunilla höystettynä on tarkoitus tarjota liiton omissa tilaisuuksissa, hallituksen kokouksissa ja omissa henkilöstökoulutuksissa.

Muttamutta - väärin haastettu, väärin sanottu, väärin toivottu ja väärin tehty. Suomalaisilta ei saa viedä paistia suusta ja Kasvisruoalla ei pärjää jne. - Niin mikä on se uusi sana.? Se on marttaraivo. 

Nytku vai sitku?

Tässä vaiheessa talvea ei ajatukset ihan vielä ulotu kesään asti, vaikka kuinka pinnistelee… Kesään tuntuu olevan noin miljoona päivää. Tässä iässä (65) osaan kuitenkin vanhasta kokemuksesta sanoa, että kesä kyllä odottaa siellä! 

Olen yrittänyt luopua liiallisesta sitku -ajattelusta ja tarjoamaan mielelleni&aivoilleni mielummin nytku -ajatuksia. Joskus onnistun, joskus taas en. 

Juhlan ja tavisarjen suloinen sekoitus

Amaryllis jatkaa edelleen kukkimisen iloa ja meidän ilahduttamista. Nuorena mielsin sen tyystin mummukukaksi. Nyt se on ihan mielijoulukukkani, joten oikeassa olin jo nuorena…

Suklaakonvehteja on vielä muutamia olohuoneen pöydällä. Joulujuustoja veistellään aamuleipien päälle. Varastossa majailleista jouluomenista on kolme jäljellä. Piparkakkuja ja pikkuleipiä on keittiön vihreän kaapin välikön peltipurkeissa. Eli siis - eletään vielä juhlan ja tavisarjen suloista sekoitusta, jossa arjella on jo päärooli, mutta juhla toimii statistina nyt hetken aikaa…

Uutta kohti!

Hyvää alkanutta vuotta! Meillä vuosi vaihtui Sanamanian, joululimsan, vanhojen arvoitusten ja linssisipsien merkeissä. Esikoinen innostui kyselemään meiltä muilta arvoituksia niin ahkerasti (ja savolaisella aksentilla), että uhkasimme kääriä kirjan hänelle tulevan joulun lahjaksi…

Vuosi 2024 oli minulla liikunta- ja lukuvuosi. Kävelin 3540,5 kilometriä ja poljin spinningpyörää 131 tuntia 17 minuuttia. Keskimäärin liikuin 120,7 minuuttia per päivä. (Tavoite oli päivää kohden 103 minuuttia.) - Luin 108 kirjaa. Tähtilistauksen ja luettujen listauksen kirjoitan jonakin päivänä.

Vuosi 2024 oli hyvä vuosi. Klaanimme täydentyi suurisilmäisellä ja aurinkoisella Kolmosneidillä. Voimme kaikki hyvin ja opimme paljon uusia asioita.

Jk. Uudenvuodenlupaus: Yritän lukea Laurila-kirjaston kirjoja enemmän.

Kymmenen vai yhdeksän?

Kaksi kertaa vuodessa toistuu puheenaihe, joka peittoaa säät, sodat, koirankakat ja bensanhinnan. Ne, joille kesäajan ja normaaliajan muutos on periaatteessa ihan yhdentekevää, jaksavat meuhkata siitä eniten. Aika pieni asia se kuitenkin on Ihan Oikeiden Asioiden rinnalla.

Heräsin vähän yli neljä aamulla. Totesin, että olisi pitänyt herätä ihan tasan neljältä, niin olisin voinut siirtää kellonviisareita tunnin verran. Olin siis auttamattoman myöhässä. Ja jos tarkkoja ollaan, niin ne kellot ovat edelleenkin vielä kesäajassa… 

Jk. Korjaus: NYT ovat talviajassa, kun autonkuljettajani siirsi viisareita. Kellot pysyivät paikoillaan.