Viikonloppuna alkoi tuntua siltä, että kurkussa oli keskikokoinen kaktus. Se onneksi häipyi, mutta sitten alkoi nenäliinoja kulua ja aivastutti. Luin tarkasti, mitä sanotaan liikunnan ja nuhan vuoropuhelusta ja sain viisaan ohjeen eli kurkkusäännön. Siis jos on vain nuhaa yms kaulan yläpuolella, voi harrastaa kevyttä liikuntaa, vaikkapa kävelyä.
Aamupäivällä tein pienen lähilenkin. Sitten oleilin sohvalla, tein sanaristikoita ja huilailin. Illalla olo tuntui kaipaavan happihyppelyä, joten kävin suhtkohtrauhallisella kävelyllä ja se teki hyvää päälle ja muille kaulan yläpuolisille asioille. Yön nukuin omassa huoneessani kuin possu. Nyt niistätyttää, mutta ei juuri muuta.
Jk. Kuva on lainaus runosta Vanha vesirotta (Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu). Ihan oma kirja, kuten kuvasta voi huomata… 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti