Kyllä keho tietää!

Uskon aika vahvasti siihen, että keho tietää, mitä se tarvitsee, jos sitä vähän hienovaraisesti ohjailee… Olen nyt syönyt rautatabletteja ja koska tiedän, että Cee edesauttaa raudan imeytymistä, käyn ihan täysillä pikkuoransseihin ja punaiseen paprikaan. Tänään syödään lounaaksi verilättyjä ja jälkkäriksi keltaiset kiivit. Eilen illalla luin tonnikalasta ja aloin himoita sitä aamuleiville, joten tänä aamuna syötiin puoliksi pieni tunapurkki leivillä.

Jk. Kysyin ystävältäni Tekkikseltä (ChatGPT), mitä mieltä se on näistä rauta-asioista. Sain hyviä vinkkejä, sillä Tekkis on hyvä renki!

Maistuisi keisari Tiberiuksellekin!

Pidän paljon kurkusta. Tuoreena ehkä eniten, mutta myös suolakurkut on hyviä. Tänä talvena olen seurannut kauhunsekaisin tuntein kurkkujen hintatasoa, kun jatkuvasti on kilohinta huidellut viidessä eurossa. Nyt ilokseni hinta on laskenut, joten lomaviikolla tulee lähiprisman ostoskorista löytymään ainakin kurkkuja! 

Jk. Historiankirjoissa mainitaan toinenkin kurkunystävä. Hän oli Rooman keisari Tiberius. Siksi hän pääsi otsikkoon.

Ottamuksia 138

Ottamus on muutaman päivän takaa, tarkemmin sanottuna sunnuntailta. Lauantaina minua alkoi lätyttää ja kun sanoin sen julki, oli Miestä lätyttänyt jo pari päivää. Sunnuntaina lupasin tehdä ja teinkin pienen taikinallisen ja paistoin meille kaksi pinollista. Syötiin hillon ja vaniljajäätelötahokkaiden kera. Vaalivalvojaisissa meni reilut puolet ja loput herkuteltiin maanantaina jälkiruoaksi. Nam! 

Oi, mitä herkkua!

Pari päivää sitten alkoi tehdä mieli avokadoa. Mieliteko muistutti voimakkuudellaan niitä muinaisvuosi-ilmiöitä,, kun raskausaikana himoitsin tomaatteja ja pikkuoransseja. Mies kävi ruokaostoksilla ja osti myös kaksi avokadoa. Eilen söin ensimmäisen ihan vaan voileipien päällisenä ja kyllä oli niin mahdottoman hyvää! Toinen odottaa vielä tämän viikon herkuttelua. 

Jk. Mies sai tuosta ensimmäisestä muutaman viipaleen ja oli samaa mieltä hyvyydestä. 

Lime liittyy löyhästi asiaan

Eilen oli kahden elokuvan päivä. Ensimmäinen oli Siltalan pehtoori (1953) ja toinen oli Wind River (2017). Pehtooripäiväelokuvan aikana meinasin nukahtaa, mutta tuo jälkimmäinen oli pienisuurielokuva, joka piti lumisessa otteessaan loppuun asti. 

Lime liittyy löyhästi asiaan. Iltateellä elokuvatauolla iski mieliteko kahdesta täysjyväruisviipaleesta tonnikalalla ja avokadolla. Onneksi kaikkia aineksia löytyi. (Olivat ehkä elämäni parhaat voileivät - jollei lapsuuden ns. hautajaisvoileipiä lasketa... ) Ja limeäkin oli säilömään puoliskaa avokadoa tälle päivälle.