Kaiken se kestää…

Muutamat kasvit jaksavat nousta vuosi toisensa jälkeen. Humalan lisäksi uskollinen jaksaja on alppikärhö. Saatiin aikanaan (tarkistin, että elokuussa Marjatanpäivänä tulee neljännesvuosisata jo ikää) paikkakunnan tunnetuimmalta kotipuutarhapariskunnalta yksi alku ja siitä se sitten lähti! Nyt on kärhöä talon yhdellä nurkalla molemmin puolin ja sitten vielä postipolun puoleisella nurkalla tuo kuvan yksilö. On sitkeä ja kärsivällinen. On kestänyt talon maalauksen takia alasrepimiset sekä hallat ja paisteet, raekuurot ja rajuilmat.Tyytyy vähään, ei valita. On pitkämielinen. Ei kerskaa.

Jk. Alppikärhöllä ja rakkaudella on paljon yhteistä. Samoja luonteenpiirteitä kuvataan molemmista.

Kolmekymmentäviisi vuotta muuttopäivästä!

29.5.1991 klo 12 ajoi iso muuttoauto (olettavasti Pohjoismaiden suurin, sillä tarinoillahan on tapana suureta vuosien/vuosikymmenien mittaan!) Haapaniemessä kolmikerroksisen kerrostalon pihaan ja muutto Laurilan puolen hehtaarin pientilalle alkoi. Lapsia oli kaksi, tavaraa oli paljon ja muistaakseni koko ajan pystyttiin muuttostressistä huolimatta puhumaan pienillä kirjaimilla…

Kolmekymmentäviisi vuotta on sujahtanut ohi hirmuista vauhtia. Olen siis yli puolet elämästäni asunut Laurilassa. Monenmoista on koettu, nähty ja eletty. Olemme edelleen onnenmyyriä, enemmän ja vähemmän harmaantuneita…

Humalajuttua

Pergolan kevät- ja kesäkausi alkaa humalalla/humaloilla. Päivä päivältä kurottelevat aina vaan korkeammalle ja pienellä hienovaraisella ohjailulla pysyvät oikeassa kohdassa. Tällä viikolla aion siivota kuistin ja pergolan sitäsuntätähyllykön kesäkuntoon. Aika monena vuonna olen tehnyt sen homman aivan-liian-helteisenä päivänä ja hikoillut kuin possu. Ehkä nyt voisin käyttää yhden pilvipoutapäivän siivoukseen!

Jk. Humalat ostettiin aikanaan Ahosen Taimistolta Karstulasta. Yli kolmekymmentä vuotta ovat jaksaneet nousta aina kevään myötä.

Laurilan uusi sisustusidea!

Meillä on ollut jo aika pitkään olkkarin pöydällä ”liinana” legoalusta. No, muutama viikko sitten ostin kirpparilta puolella eurolla metrin verran leikattavaa tarranauhaa, joka on legomaista. (Tuote oli jo ennestään tuttu, kun olen aikanaan Ykköselle ostanut metrin verran - muistaakseni - turkoosia nauhaa.) Nauha odotteli kaapissa sijoituspaikkaansa, kunnes jommallakummalla meistä syttyi päässä idealamppu. Tietysti se tulee alustan reunoille pitämään alustaa paikallaan! Ja sitten Mies mittasi ja leikkasi ja irrotti teipit ja laittoi pöytään kiinni. Eikö olekin hieno!

Asuntoja tarjolla!

Laurilan autotallin seinällä on vapaita asuntoja vuokrattavana. Vuokran suuruutta ei olla vielä päätetty. Koko idea lähti tuosta monikielisille linnuille tarkoitetusta pöntöstä eli voisihan niitä olla useampikin… (Ja seinällä riittää pituutta vielä!)

Monikielipöntössä on meillä oikeasti ollut asukkaita. Pönttö oli silloin vähän eri paikassa ja kuljettiin varovaisemmin aina kuistilla, ettei häiritty vuokralaisia. Eräänlainen henkinen vuokraturva siis oli käytössä…

Uusi kaunis pari!

Maaliskuussa onnistuin löytämään paikalliselta kirpparilta kahdeksan euron hintaan tuon vasemmanpuoleisen mukin. Ostin sen itselleni rautainfuusiopalkinnoksi, koska olin sinne menossa kirpparikäynnin jälkeen. No, matkalla Kotoseen pysähdyttiin Ideaparkissa ja siellä piipahdan yleensä aina Marimekon outlet -myymälässä (ja vessassa). Siellä oli kaikkea ihanaa niin kuin aina muulloinkin ja näin kauniin astiasetin, jossa oli tuo vihreä muki, vihreä kulho (0,5 l) ja vaaleanpunainen lautanen (12x15). Hintaa mukilla oli tietysti myymälässä enemmän kuin kirpparilla, mutta en voinut vastustaa kiusausta… Tosin, en ostanut sitä menomatkalla torstaina, vaan paluumatkalla sunnuntaina. Sen verran jätin harkinta-aikaa! - Nyt on kummallakin isot kauniit mukit. Niistä maistuu tee hyvältä. Kahvista nyt puhumattakaan…

Tapaaminen yhdystiellä 6271

Eilen minulla oli Tapaaminen yhdystiellä 6271. Sitä ei oltu mitenkään sovittu etukäteen, vaan se tapahtui ikään kuin lennosta. Nastakehrääjä liihotteli hieman vaikeasti, joten se oli saanut ehkä siipeensä. Pysähtyi hetkeksi maahan, jolloin sain napattua kuvan. Emme ehtineet vaihtaa kuulumisia, kun se taas lähti eteenpäin. Minä myös.

Jk. Ai niin, hyvää helluntaita heilalla tai ilman!