Ilo punaisista kengistä

Tällä viikolla koin jotakin sellaista iloa, jota varmaankin pienet lapset kokevat pehmeistä, tukevista, hyvistä ja kauniista kengistä. Turussa oli loskaa, lunta, märkää ja kuivaa ja minä kävelin kaikkiaan viitisenkymmentä (49 km yhteensä) kuivin jaloin. Ja olin onnellinen ja iloinen. Aina sanotaan, että kenkiin kannattaa satsata, mutta en ole ottanut asiaa vakavasti. Viime syksyn lopulla Mies kyllästyi siihen, että minulla ei ollut kunnon kenkiä rospuuttokeleille ja osti nuo. No, sitten ehti tullakin talvi ja kengät odottivat kiltisti laatikossa. Maanantaina korkkasin ne ja lähdin reissuun ja tiesin käveleväni aika paljon…

Täysin palkein ja kitapurjein x 2

Tänään on paluumatkapäivä. Kävelin äsken hipihiljaisen kaupungin halki rautatieasemalle. Korjaan: linnut kyllä olivat vetämässä jotakin eeppistä aamukonserttia täysin palkein ja kitapurjein. Olin hyvissä ajoin liikkeellä ja pysähdyin räpsäisemään kuvan kaupunkipyörän osuvasta tekstistä. (Tiistaina olisi pitänyt kyllä ottaa kuva, kun samaiset pyörät olivat keskellä lumihankista. Se näky oli niin koominen!)

Tämän aamun pysähdyttävä tieto eiliseltä oli Kaisa Korhosen kuolinuutinen. Hänen ex-puolisonsa Kaj Chydenius kuoli viime lauantaina. Minulla on lapsellinen usko siitä, että siellä jossakin voisi kaikua ja raikua nyt vaikkapa Jos mun tuttuni tulisi, ennen nähtyni näkyisi. Volyymit kaakossa, täysin palkein ja kitapurjein.

Vain lähetetty kortti ilahduttaa

Kauppojen postikorttitelineiden pyörittely on yksi mielipuuhistani. Yleensä en edes tyydy pelkkään pyörittelyyn, vaan ostan kortteja ja lähettelen niitä sitten ystäville, tutuille, omille ja ns. kumminkaimoille. Jos kerran sanotaan, että vain otettu lääke auttaa, niin yhtä hyvin voidaan empiirisesti todeta, että vain lähetetty kortti ilahduttaa.

Jk. Kuvan kortinkin lähetän jossakin vaiheessa, mutta nyt ensin se odottelee laatikossa sopivaa aikaa ja hetkeä.

Jk2. Tämä(kään) ei ole kaupallinen yhteistyö.

Syö eri värejä!

Jostakin luin taannoin, että päivittäin pitäisi syödä mahdollisimman monia värejä. Se ajatus juolahti mieleeni, kun olin kasannut sinkkutarjottimen täksi aamuksi ja kuvasin sen ennen hetkeä ennen aamupalailua. On värejä ja kaiken lisäksi herkullista syötävää! Tästä keskiviikkopäivä pääsee hyvin käyntiin.

Väärä päivämäärä

Eilen kävin parilla kirpparilla. Tein muutaman ostoksen ja otin yhden kuvan. Jos tuon mukin jälkimmäiseen päivämäärään uskoisi, olisi minun horoskooppiuskoni romahtanut saman tien. Onneksi tiedän, että siitä puuttuu ykkönen edestä. Mukeja oli useampikin myynnissä. Ehkä juuri tuon virheen takia. 

Jk. Eilen oli kevät. Tänään heräsin talveen. Lunta sataa aika sakeasti.  

Upouusilla kengillä matkaan

Aina välillä on hyvä irtaantua ihan tuikitutuista neliöistä ja kuutioista. Sitä voisi kutsua yksityiseksi laatuajaksi. Minusta on nykyään tullut kotihiirempi kuin ennen, mutta osaan silti yllättää. Eilen päivällä kerroin Miehelle, että lähden reissuun. Kännykän herätyskello oli meillä soimassa ennen viittä ja nyt istun upouusine kenkineni junassa. Sekä kengät että matkaanlähtö tuntuvat mukavilta.

Yhteenlaskua heti aamutuimaan

Kakkonen opetti tänä aamuna meille kummallekin kaksi laskua. Kaksi plus kaksi on neljä. Sata plus sata on kaksisataa. Kyllä noilla tiedoilla taas pärjää pitkän aikaa! Kävi myös kertomassa, millaisen unen oli nähnyt ja siinä oli ollut legokaupunki. Ei kai mikään ihme, kun eilen selattiin legokuvastoa ja ikivanhoja rakennusohjeita ja pengottiin laatikoista sopivia palikoita.

Minulla on virsikirjatöitä tänä ja tulevana viikonloppuna. On siis muillekin kuin kotivaatteille käyttöä…