Juhlat!

Eilen meillä oli juhlat. Osallistujina olivat Mies, Ykkönen ja minä. Juhlan aihe oli 2000 km kävelyä, sillä sen verran olen tänä vuonna ehtinyt kävellä. Viihdyimme pöydän ääressä pitkään ja herkkujen jälkeen kaivoimme esiin Triominos -pelin, jota pelattiin puolitoista tuntia. Hyvät oli juhlat, hyvät herkut ja hauskaa yhdessäoloa. 

 

Vahva usko

Ollaan aika monena kesänä laitettu Napa-Kettulan terassille isoihin ruukkuihin popcorn-jyviä ja saatu hauskat maissiruukut kesävihreiksi. No, alkukesästä havahduin siihen, että se on tällä kertaa unohtunut ja harmittelin asiaa Miehelle. Seuraavalla kauppareissulla meille ostettiin jyviä ja Mies hoiti kylvöpuuhan ja vakuutteli, että kyllä ne ehtivät! - Toissapäivänä näytti jo tuollaiselta, joten vahva usko toimii!

Eläköön arki!

Arki on ehdottomasti parasta. Kotikutoisuus, värikkyys, rutiinit, pienet asiat ja yleinen tyytyväisyyshyrinä. Maanantaina iloitsin Miehen tekemästä pyykinkuivauspaikasta. Narut ovat juuri sopivalla korkeudella ja niitä on riittävästi. Hain varastosta pyykkipojat talvisäilytyksestä ja totesin, että ämpäri on niille aivan liian krouvi säilytyspaikka. Muistin, että minulla on jossakin naulakossa verkkokassi turhanpanttina ja sehän oli pyykkipoikavarikoksi just passeli. 

Tänä aamuna iloitsin siitä, että saatiin Ykkönen pötköttelemään meidän väliin aamulla. Kerrottiin höpöjä juttuja ja muisteltiin. 

Liputan arjen puolesta. Aina ja kaikkialla. Laulan sille kolminkertaisen aamenen. Ainakin hiljaa mielessäni…

 

Istuskelupaikkoja

Laurilan pientilalla (n. puoli hehtaaria) on kaikenlaisia istuskelupaikkoja. Mielialan ja auringon mukaan voi valita haluamansa. Kuvassa olevien lisäksi on iso pöytä penkkeineen Pupulan edessä, rapistuneenvanha puutarhakeinu, Kettulan terassin aurinkotuoli, pergolan valurautapöytä kahdella tuolilla ja kuistin kannellinen puupenkki. On siinä paikkoja kahdelle ihmiselle! 

 

Kolmekymmentä pudokaskiloa

Aloitin liikuntatavoitteellisen projektini tammikuussa -17. Sen jälkeen olen kävellyt tähän mennessä arviolta 25000 kilometriä (vuodesta -20 on tarkat tilastot, samoin vuodesta -17, loput ovat nointietoja) ja nyt olen tilanteessa, jossa olen kolmekymmentä kiloa pienempi kuin aloittaessani. Paino on siis pudonnut todella hitaasti, mutta vähitellen koko ajan. Tällä liikuntamäärällä ja kulutuksella en joudu miettimään ollenkaan syömisiäni. Tilanne on siis (aika) ideaali nyt, kun voin hyvin ja jaksan paljon enemmän. 

Jos mietin asian miinuspuolia, niin niitä on tietysti se, että vaatevarastoa on pitänyt uusia. Niin ja lenkkareita kuluu kävelyn takia useammat parit vuodessa. Muuta negaa en keksi. En kirveelläkään!

Arjen lyriikkaa

Voikukat on nyt höytyvävaiheessa.  Niistä tulee mieleen runo ensimmäisestä runokirjastani (vuodelta 1995.) Olen aina pitänyt voikukista niiden jokaisessa elämänvaiheessa ja omissanikin.

Kukaksi kutsut

vaikka höytyvät jo lentävät.

Sokea ja hupsu taidat olla.

Jk. Toinen kirja ilmestyi vuotta myöhemmin. Sen jälkeen ei ole kansien väliin päätynyt mitään, mutta runot ovat aina kulkeneet jollakin lailla mukana. Muistivihkojen sivuilla, pöytälaatikoissa, lehtien palstoilla ja onnittelukorteissa. Olen aina ollut luonteeltani runotyttö.

Ottamuksia 162

Enpähän ole pitkään aikaan julkaissut Ottamuksia -sarjaa, joten nyt oli jo korkea aika! Hauskasti liukuvärjätty tai mikälievärinen marketta oleilee pergolassa Miehen tekemän penkin päällä. Meistä kukka näyttää siltä, että olisi vahingossa värjääntynyt… 

Hyvää alkavaa viikkoa! Tee sitä, mistä saat hyvän mielen!