Kantapäiden kautta opittu liikunnan ilo!

Liikunnan ilosta puhutaan paljon ja myös siitä, kuinka koululiikunta aikanaan oli monelle vähintäänkin pakkopullaa. Itsekin muistan, että kurjimpia koulupäiviä olivat ne, jolloin lukujärjestyksessä luki voimistelu. Olin isokokoinen ja tuhti ja kömpelö useimmissa lajeissa. Pahimpia kertoja olivat ne, kun salissa avattiin Se Ovi, josta otettiin esille telineitä ja aina ei voinut olla kuukautisia…

Jos raatorehellisiä ollaan, voin kertoa näkeväni vieläkin unia, joissa olen koulussa ja huomaan, että seuraavat tunnit on voimistelua/urheilua. Ei kiva. Hieman ehkä painajaismainen tunnelma, eikä edes vain hieman…

Muttamutta - olen vanhemmiten löytänyt liikunnan ja liikunnan ilon! Nautin ja olen innostunut ja usein myös onnistunut.

Hyrskyn myrskyn

Laurilassa on nyt uusi sisustustyyli. Päätimme kuljettaa eteisen leikkinurkkauksesta mahdollisimman monet leikkilaatikot ja -rasiat olkkarin puolelle ja tyhjentää ne. Irtolelujakin löytyi ihanan paljon. Tältä meillä näyttää nyt! Epäilen kyllä, että tämä trendi on meillä vain väliaikaista ja jo viikonloppuna olemme palanneet tuttuun ja perin-juurin-turvalliseen tyyliin…

 

Hyvää pienimuotoisen sanateoksen päivää!

Hyvää Eino Leinon päivää sekä runon ja suven päivää! Runot ovat aina kuuluneet elämääni.  Ensimmäset omat runot olivat ankaran riimillisiä, mutta myöhemmin vapaamittaisuus on ollut enemmän minun juttuni. Kouluaikana tutustuin Risto Rasan teksteihin ja ne kyllä räjäyttivät tajunnan ja antoivat intoa omaankin kirjoittamiseen. 

Mies lukee minulle aina silloin tällöin runoja. Kettulassa olemme pitäneet usein runosymposiumia ja luulen, että sellainen on luvassa myös tulevana syyskesänä. Runokirjoja, pullollinen viiniä, hyvää syötävää ja kynttilänvaloa. Ja paras mahdollinen seura…

Omia odotellessa

Tänään saadaan helsinkiläiset kesäomat meille muutamaksi päiväkai lomailemaan. Sängyt on laitettu ja kohta teen pulla- ja sämpylätaikinan. Lelut on järjestyksessä ja mummulla&vaarilla odottava olo. Mikäs siis on ollessa? Kesä ja kaikki.

Jk. Eilen sain sen vaatehuoneen inventoitua ja kolme pussillista vaatteita lähtee kierrätykseen. Tein homman aamupäivällä ja iltapäivällä pouta yllätti, joten pääsin kävelylenkille. Onnistunut päivä siis takana!

Sataa ja ilmeisesti monta sataa

Tänään ei ole aurinkovarjolle tarvetta, sillä nyt on ilmeisesti sadetta luvassa enemmän ja vähemmän. Aamupalan jälkeen aioin lähteä kävelylenkille, mutta Mies ilmoitti, että nyt sataa.  Tyhjensimme sitten yhdessä tiskikoneen. Eilen illalla jo otin pitkästä aikaa spinningpyöräilyt ja kun melkein neljä kuukautta oli edellisestä kerrasta, tuntui se takamuksessa äkikseltään…  Ehkä liikunta on tänään sitä ja sitten voisi tietysti tehdä jotakin hyödyllistä! Vaatehuoneessa on riehunut trombi tai mikälie, joten voisin inventoida sen… 

Nyppimisen taitoa opetellessa

 

Aikanaan perittiin Esikoiselta pieni parvekepöytä, joka oli punainen. Maalattiin se meillä siniharmaaksi ja nyt väri alkaa olla kulahtaneen harmaa. Pöytä sopii just kasvimökin viereen ja siitä on tullut kesäkukkien varikko. Uusin tulokas on violetti muurikello, jonka ostin ruokakaupasta ihan heräteostoksena tällä viikolla. Kukat viihtyvät selvästi toistensa seurassa. Tänä kesänä olen opetellut nyppimään - en kulmakarvojani, mutta kuihtuneita kukkia - ja olen huomannut, ettei se niin rakettitiedettä olekaan! Siinä vaan ohikulkiessa puolihuolimattomasti sen opettelu on sujunut. Noviisi olen vielä, mutta aina voi oppia uutta…

Iso pehko ennustuskukkia

Tein eilen sen puuttuvan lenkin ja lenkillä tapasin ison pehkon ennustuskukkia eli päivänkakkaroita. Pysähdyin räpsyn ajaksi oikeastaan tuon perhosen takia. Kotona sitten sain selville, että kyseessä oli ratamoverkkoperhonen. Nevöhööd! Joku pitkässääriöttiäinen oli kiinnostunut samoista kukista ja pääsi myös kuvaan. - Eiköhän meistä lähes jokainen ole kokeillut nyppiä päivänkakkaran lehtiä tyyliin rakastaa, ei rakasta, rakastaa jne. Minä ainakin.