Värikäs ja runsas

Laurilassa on klaanin nuoriso-osastolle paljon leluja ja tutkittavaa. Lisäksi on mummunjavaarintavaroita, jotka ovat pienille sormille ehdoton nounou ja jokainen on vuorollaan sen tosi hienosti oppinut. Hyllyssä on muun muassa tuo ihana kolumbialainen chiva-bussi. Värikäs ja runsas,  kuten elämäkin. Asustaa kirjahyllyn reunalla, mutta pääsi kuvauksen ajaksi pianon päälle.

Mezeä ja pianonsoittoa Tampereella

Eilen aamulla lähdettiin ajamaan Tampereelle. Vietiin pari kassillista kirjoja Kuopukselaan ja sitten oltiin kaksin kaupungilla. Heti aluksi suunnattiin Ratinaan lounaalle. Arvelimme, että Fafa´s on sellainen paikka, johon voi luottaa. Oikeassa olimme! Saimme ruoan tosi nopeasti pöytään ja se oli sekä kaunista että maukasta.

Lounaan jälkeen minä jäin kiertelemään liikkeitä ja Mies meni katsomaan taidetta. Sen jälkeen menimme odottelemaan minigolfaajia, kun Kuopuksen perhe oli ollut viettämässä Ykkösen kaverisynttäreitä eri harrasteiden parissa. Joimme makoisat kakkukahvit herkkujen kera ja sitten Ykkönen avasi kavereiden tuomat lahjat ja sitten oli isomman tai oikeastaan tosi ison paketin vuoro. Isosta pahvilaatikosta paljastui digitaalipiano! Poika oli mielissään ja yllättynyt. Ensimmäisen soiton Mies ehti videoimaan. Kappale oli  Kanarialintu Aaronin pianokoulun kakkososasta eli punaisesta kirjasta. Soittoinnostusta on vaikka muille jakaa ja luulenpa, että Kuopuskin istuu mieluusti soittimen ääreen…

Illalla ajelimme kotiin. Ehdimme juuri parahiksi ennen pimeää. Joimme iltateet ja katsoimme yhden jakson Heikki ja Kaija -sarjaa. Se nääs tuntui sopivan päivään niin hyvin. 

Jk. Annos oli Halloumi Meze.

Palmusunnuntaita!

Eilen illalla käännettiin muutaman kellon viisarit jo kesäaikaan ja tänä aamuna loput. Tänään on palmusunnuntai ja kuvakin sopii nyt oivallisesti päivän teemaan. 

Tänään on se päivä, jolloin itä ja länsi ottavat kuvaannollisesti mittaa toisistaan tai ainakin ennen oli niin, kun meillä läntisessä Suomessa virpominen oli ihan nevöhöödiä. Nykyään menee suloisesti tai mitensennyton sekaisin noidat, oksat, vitsat, palmut, suklaamunat ja kulttuurit. Olen jo luovuttanut. Tehkää, mitä haluatte, mutta noidat kuuluvat lankalauantaihin. Olen puhunut.

Katson maalaismaisemaa ties-kuinka-monennen-kerran

Eilen oli kahden lenkin päivä. Ensimmäinen ulottui paikallisen kirpparin kautta kaarrellen ruokakauppaan ja sieltä kotiin. Sain kokoon yksitoista kilometriä. Toiselle lenkille lähdin iltakuudelta ja vyötin itseni heijastinhenkseleillä, kun arvelin auringon laskevan lenkin aikana. Oikeassa olin, sillä olin kotona vähän ennen kahdeksaa. Kerätty kilometrimäärä oli yksitoista ja vähän päälle.

Salmensillalla oli ihan pakko pysähtyä ihailemaan maalaismaisemaa ja räpsäistä pari kuvaa. Tässä niistä yksi. Ei hullumpi näkymä!

Vuodet vierii!

Ja juhlaviikko jatkuu… Tänään Lapsenlapsi Ykkönen täyttää yksitoista vuotta eli niin kauan olemme saaneet olla hänelle mummuna ja vaarina. Pojasta on kasvanut pitkä, älykäs ja hauska tyyppi. Empaattinen kuten äitinsä. Verbaalitykittäjä kuten isänsä. Klaanin nuoriso-osaston armoitettu johtaja. Rakas tyyppi kaiken kaikkiaan. Hali ja rutistus!

Avioliitto vanhaa vuosikertaa

Tänään on juhlapäivä. Neljäkymmentäkolme vuotta sitten iltapäiväkolmelta astelimme Hankasalmen kirkon keskikäytävää ja avioliiton satamaan. Paikalla olivat lähimmät ihmiset eli häät olivat hyvin pienet, mutta onnelliset. 

Vuosien ja vuosikymmenien aikana olemme haalineet omaisuutta, kartuttaneet klaania ja puhuneet aina samaa kieltä ja hyvin harvoin isoilla kirjaimilla. Rakkautta on riittänyt ja tuntuu riittävän edelleen. Puoliso on se paras kaveri. 

Jk. Mies keksi otsikon. Pyynnöstäni.

Neljästuhanneskahdeksastoista!

Päivälleen yksitoista vuotta sitten bloggasin ensimmäistä kertaa Arkeilijana, vaikka olin sillä nimellä aikaisemmin kirjoittanut Ennenvanhan blogikylässä reilun kolmen vuoden ajan ja jo sitäkin ennen blogannut. Yksitoista vuotta nyt kuitenkin täyttyy itsenäisenä ja omapäisenä (lue: itsepäisenä) kirjoittajana. Paljon on vettä virrannut Ihakkijoessa (Aurajoesta nyt puhumattakaan) sinä aikana ja olen saanut tosi monta lukija- ja kommentoijaystävää. Olette rakkaita ja tärkeitä ihan jokainen. 💕

Tämä on yksitoistavuotiaan neljästuhanneskahdeksastoista kirjoitus. Vietän merkkipäivääni kotosalla.