En ymmärtänyt!

Joskus ohjeet ja reaalitodellisuus eivät kohtaa tai ovat täydellisessä ristiriidassa keskenään. Näin oli tapahtunut yhdellä isolla kirpparilla tuolla kotospuolessa. Seisoin hetken aikaa kiertelyn loppukaarteessa noiden hyllyjen edessä ja olin ymmälläni. Ehkä en tajunnut ohjeistusta tai joku muu ei ollut tajunnut tai sitten se oli vitsi. Joka tapauksessa tilanne jäi samaksi, kun me poistuimme kadulle ja kävelymatkalle kohti kotosta. 

Ottamuksia 108

 

Eilen käveltiin ns. Töllin lenkki. Syksypäivä oli kaunis, aurinkoa riitti, vaatetus oli sopiva, askel kulki ja seura oli taattua. Kaikki palaset oli siis todella oikein ja kohdillaan. Töllillä viivyttiin yhden kookossuklaapatukan ja muutaman räpsäyksen verran ja sitten jatkettiin lenkkiä. Kotona luin mittarista, että matkaa kertyi sata metriä vaille neljätoista kilometriä ja vauhti oli kuusi kilometriä tunnissa. Hyvä me! 

Se pysäytti!

Pidän teksteistä, kylteistä ja motoista. Periaatteessa puistonpenkkikirjoittelu on sotkemiskulttuuria, mutta tuo Vätinpuiston teksti pysäytti minut pysähtymään. Otin sen itseeni ja itselleni. Sanoin ääneen kuvaa räpsäessäni, En!  En aiokaan luovuttaa. Älä sinäkään!

Jk. Puisto on kartassa nimetty Vätinpuistoksi. Me kutsumme sitä Rieskapuistoksi, kun kerran alueella on Rieska-alkuisia nimiä kuten Rieskapolku ja Rieskalähteentie. Kaunis puisto. 

En voinut itselleni mitään!

Pahkeinen, ei siitä mitään rauhallista viikkoa tullut! Seitsemän kävelylenkkiä ja yksi tunnin spinnaus. Kävelykilometrejä kertyi yhteensä 46,6 ja ehdottomasti valtaosa kilometreistä asteltiin Turussa. Lähdettiin torstaiaamuna kohti kotosta pitkän viikonlopun viettoon. Siellä käytiin muutamalla kirpparilla, käveltiin, saunottiin lauantai-illan saunavuorolla, nukuttiin hyvin ja pitkään. Ostin sinne itselleni uuden tyynyn ja nukuin seuraavat yöt vieläkin paremmin.

 

Kiinni kuin takiainen!

Eilen huomasimme, että sanonta kiinni kuin takiainen pitää todellakin paikkansa. Mies oli hillonnut pitkällä lenkillä takiaisia mukaansa. Alkumatkalla niitä oli hihassa ja lahkeessa, mutta luuli sitten päässeensä niistä jo eroon. Mutta ei, takiainen nukkui kengän reunassa yön yli ja oli seuraavana päivänä kävelijää odottamassa… 

Yllätin!

Joskus on kiva yllättää! Minä yllätin keskiviikkoiltana. Perheyrityksemme toinen osakas oli pihalla töissä useamman tunnin ja päätin tehdä pienen lättytaikinan. Pieni tarkoitti neljää maitodesilitraa, kahta kananmunaa ynnä muuta. Yllätys oli hyvä ja mieluinen. Kaikkia ei jaksettu syödä, joten nostin loput jääkaappiin kulhoon muovikelmun alle. Ne sitten syötiin eilen. Olisi toki voitu pakastaakin, mutta sattuneista syistä (mustikat, puolukat, omenat) pakastimet on aika tuhdissa kunnossa…

Lehtivihreä vetäytyy!

Syksyn myötä vihreät lehdet jäävät auttamatta vähemmistöön. Viikko viikolta keltainen, punainen ja oranssi väri valtaa puuston ja pensaiston. Tarkka selitys asialle on se, että valon vähenemisen myötä vihreä väriaine (lehtivihreä) vetäytyy puun runkoon ja keltainen ja punainen väriaine jäävät jäljelle. Eli siis kaikessa heleimmän kesän vihreydessä on mukana myös hienot ruskan värit, mutta ne ovat piilossa. Aika ovelaa! Sanoisin jopa: wau!