Suuntavaisto toimi sittenkin!

Eilen tein pienimuotoisen juhannussiivouksen eli pyyhin tasoja, imuroin, vein roskat (muovit, metallit, pahvit, bion ja tavikset), laitoin pöydälle uuden liinan ja aamupäivällä hakemani kimpun ja juhannusruusun oksan. Sitten juhannus oli valmis. Ja herttainen.

Illalla lähdin vielä pienelle lenkille. Kävelin ensin ihan tuttua reittiä, mutta täytyyhän sitä juhannusaattona olla sen verran seikkailumieltä, että etsii uusia teitä ja katuja… Onnettomasta suuntavaistostani huolimatta hahmotin koko ajan (ihan luomusti) etenemiseni ja päädyin kuin päädyinkin siihen paikkaan, johon aion eli Tengströminkadun ja Vanhan Tampereentien risteykseen. Siitä eteenpäin oli taas selvää kuin pläkki. Ja kotonen odotti jo muutaman kilometrin päässä…

Jk. Punaisen ruusun taitoin ennen ko. risteystä villiintyneestä ruusupehkosta tien vieressä. En siis kenenkään pihasta. 

Mittumaaria, ystävät!

 

Suvisia suruja (Larin-Kyösti)

Maantien vartta mä vaellan ja kaunis on luomakunta,

töllin töyräillä yrtit tuoksuu ja sataa kukkaislunta.

Vihreän viileän oksan alta näen sinisen taivaan kaistan,

lähteensilmässä jalkani kylven ja polkujen marjoja maistan.

Keltavarpunen aidalla hyppii ja eelläni näyttää tietä:

No etkös tililili, etkö tuliluli, mittumaaria vietä!

Hyttyset, hetken heiluvat lapset, ne alkavat purpuriansa.

Päivän paisteessa hyörii ja häärää ahkera muurahaiskansa.

Käki se korvan rannasta kukkuu kuin mittumaarina aina.

Sinisellä oksalla, sinisessä salossa, ei sitä huolet paina.

Keltavarpunen aidalla hyppii ja eelläni näyttää tietä:

No etkös tililili, etkö tuliluli, mittumaaria vietä!

Kylän ohi kulkeissa tuttuja löydän ja heitän ne huolet liiat.

"Saakos kulkuri kurkistaa, miten pitkät täällä on piiat?"

Huomisen huoli se sydäntä painaa kuin viime syksyn lehti

suuressa saatossa suviset keijut jo sydämeni tarhaan ehti.

Maantien vartta mä vaellan ja kaunis on luomakunta,

töllin töyräillä yrtit tuoksuu ja sataa kukkaislunta.

Hyvää juhannusta! Vietän sitä Turussa ja juhannusheila on kolmensadan kilometrin päässä. Viestit kulkevat koko ajan… 

Ruusu pelasti!

Toissa aamuna kirjoitin asioista, jotka voisivat ärsyttää minua, mutta näin lomalla ei. Eilen sain taas yhden aiheen lisää… Kävelen mieluusti täällä Aurajoen liikuntareittiä. En ole koskaan ainoa liikkuja enkä sitä odotakaan. Mutta miksi, oi miksi kolmen hölkkääjän täytyy edetä rinnakkain? Katkeaako juttu, jos kolmas olisikin kahden takana? Miksi minun yhden on hieman väistettävä? -

Vastapainoksi löysin eilen tuollaisen ruusun. Se pääsi hikisestä kädestäni kahdensadan metrin kuluttua veteen ja vaasiin. 

Jk. Olen nyt ollut viikon lomalla. Just nyt muistin, mitä Ykkönen kerran sanoi: Mummu, mä en muistanutkaan, että sä käyt töissä! 

Kävelin Sinuhen!

Löysin tällaisen tuunatun kuvan jo muutama viikko sitten ja se on odottanut sopivaa hetkeä. Nyt tuli sopiva hetki, sillä eilen kävelin Sinuhen loppuun! Jaksoja kuunnelmassa oli kaksikymmentäkaksi. Ei minusta mitään sinuhefania tullut, mutta veikkohonkasfani kylläkin. Ja onhan tuo nyt melkoinen teos kaiken kaikkiaan! 

Seuraava kävelykuunnelma piti valita ns. lennossa (oikeammin kylläkin Halistensillan bussipysäkillä) ja aloitin Suomisen perheen. 

Hajatuksia 16

 

Eilen oli kävely- ja kirppispäivä. Lenkkejä tuli kaksi, kirppareita neljä. Kiinnitin huomioni kahteen asiaan, jotka voisivat ärsyttää minua. Eivät ärsyttäneet nyt, koska loma. Jaan silti nämä kaksi ärsytystaihettani julkisesti. Ensimmäisessä äiti oli kahden lapsen kanssa etsimässä pienemmälle kenkiä. Äidillä tuntui olevan duracellpuputaipumusta ja hänellä oli äänessä volyymiä. Tule tänne, Taavi (nimi muutettu) / Kokeile näitä, Taavi / Saatko itse laitettua, Taavi / Täällä olisi vielä tällaiset, Taavi! Ja omituisinta oli se, että ko. Taavi oli lähes koko ajan äitinsä vieressä. - Toiseen tapaukseen liittyi kaksi naista. Heillä oli sen verran ikäeroa, että olisivat voineet olla äiti ja tytär (arviolta 70 ja 50) tai sitten ystävättäriä. Vanhempi viisasi lähes jokaisen hyllyn kohdalla (liioittelen, mutta silti) jotakin astiaa tai purkkia ja selitti suuriäänisesti, että Sinähän keräät tuollaisia / Tuohan on melkein samanlainen, mikä ostettiin Liedosta (nimeä ei muutettu) / Tuossa ei ole korkkia / Kahdeksan euroa, onpa aivan liian kallis.

Jk. Voit olla huoleti, en kuuntele jokaista keskustelua. Nyt vaan sattui olemaan isoäänisiä ihmisiä liikkeellä… 

Sinkkuloma alkoi!

Vieläkään en -  kohta yhdeksän kotosvuoden jälkeen - jaksa olla ihmettelemättä näitä varsinaisen Suomen tuotteita… Basilika on rehevä ja kestää ruukussa, tomaatit ja kurkut on maukkaita ja salaatti mehevää. Lauantaina ostettiin tuo lomabasilika ja jääkaapin vihanneslaatikko täyteen kaikkea vihreää.

Perjantaina tultiin tänne yhdessä ja eilen Mies palasi Laurilaan. Aloitin sinkkulomailun. Aion kävellä, lukea ja hengittää. Kaikessa rauhassa muuten, mutta askelmittari kulkee lenkeillä mukana mittaamassa matkaa ja aikaa. Mielestäni siinä ei ole ristiriitaa! Eilen kävelin kaksi lenkkiä ja jälkimmäisellä sain nyt uuden tasaluvun täyteen. 1300 kävelykilometriä tälle vuodelle on koossa ja se on ainakin jänismatematiikalla paljon. Olen tavoitteen suhteen aikataulua pikkuisen edellä…

En ostanut!

Kirppiskierroksella  törmäsin (kuv.) tällaiseen mukiin, joka oli myynnissä puoleen hintaan eli sen olisi saanut kotiutettua puolella eurolla. En siltikään heltynyt hankkimaan, koska en harrasta yövuoroja ja toisekseen tekstimukeja on jo kotona ja kotosessa riittämiin. Siirsin vain mukin kuvauksen ajaksi viereisen hyllyn päälle ja kuvausoperaation jälkeen takaisin omalle paikalleen muiden aletuotteiden seuraan. Ehkä joku muu ostaa omakseen…