Kukat saivat vettä ja me saatiin Kiliä!

Ennen kuvan ottamista: Suojasimme keittiön pöytää vanhoilla lehdillä ja Mies haki esille multapussin. Minä sitten kantelin (viher)kasvimme yksi kerrallaan keittiön pöydälle. Mies lisäili multia kaikkiin ja minä pesin sillä aikaa kaikki suojaruukut ja kuljetin kasvit huollettuina taas takaisin olkkariin, makkariin ja omaan huoneeseeni. Viidestä santusta kaksi pääsi jo kompostin täytteeksi, kun olivat niin rähjäisiä. Ostetaan ehkä kaksi tilalle joskus. Lopuksi kaikki saivat vettä janoonsa ja me testattiin tätä makua Kiliä. Hyvää oli tämäkin!

Hieman avoimempi

Silmiini osui (kuv.) vanha pilapiirros/sarjakuva. Vuosia sitten tuo kuva oli meillä makkarissa vaatehuoneen ovessa ja se osui ja upposi. Olen tietysti jäävi sanomaan, mutta mielestäni olen nykyään ideoille ja virikkeille hieman avoimempi ja alttiimpi. Joskus jopa olen tuputtamassa niitä toisellekin!

Helmikuu on taputeltu

Eilen taputtelin helmikuun. Se oli mielestäni lyhyempi kuin neljä viikkoa, kun se sujahti ohi pakkasia päivitellessä ja pidellessä. Nyt ollaan plussa-asteissa ja maaliskuussa. Toiveikkaana aloitellaan uutta kuukautta…

Minä olen koukuttunut numeroihin ja tilastoihin. Eilen laskin, että oikeastaan minun ”pitäisi” kävellä 17,1 kilometriä ja sitten olisin saanut helmikuulle kolmesataa täyteen. No, ajattelin, että teen kaksi lenkkiä ja päivällä lähdin sille ensimmäiselle. Jossakin vaiheessa askellusta päätin, että hoidetaan yhdellä lenkillä asia kuntoon ja jatkoin ja jatkoin… Taival oli sitten 18 kilometriä ja aikaa kului kolme tuntia ja kaksi minuuttia. Hyvin jaksoin ja tietkin olivat sopivan sulia kävellä. Illalla katsottiin saunan jälkeen elokuva (Three Billboards Outside Ebbing, Missouri) ja lukulamppu sammui yhdentoista aikaan. Ja me.

Kalevalan päivää puolukoilla tai ilman!

Hyvää Kalevalan päivää puolukoilla tai ilman! Jos minun pitäisi valita kuvan kahdesta asiasta jompikumpi, ottaisin eittämättä puolukat. Asiayhteyttähän noilla kahdella on, kun Kalevalan kaimani meni syömään puolukan ja tuli raskaaksi. Minä uskallan tässä iässä (66) syödä vaikka kuinka monta…

Hyvää suomalaisen kulttuurin päivää! Laurilassa on vuosikymmenien aikana soitettu, laulettu, runoiltu, sanailtu, tekstitetty ja kuvataiteiltu. Ja tehdään sitä edelleen.

Hyvää ruisleivän päivää! Kunnon ruisleipä on elämän eliksiiri, kruunu ja jalokivi. Ansaitsee kolminkertaisen aamenen.

Ottamuksia 159

Eilen illalla ”urakoin” pitkän lenkin (12 ja yli on kävelysanastossani pitkä), kun siitä kertyi 12,5 km. Sen jälkeen sauna, elokuva (Rantasuon raatajat), lukemista vähän aikaa ja simahtaminen viittä vaille yksitoista. Unta riitti vähän yli seitsemään yhteen kyytiin.

Niinniin, mutta tämänhan piti olla ottamus! Sori, eksyin taas sivupoluille. No, hidas aamu ja -päivä on menossa ja istuskelen sohvannurkassa. Näkymä vasemmalle on kuvattu ottamus. Aika kiva, vaikka itse sanon!

Sain tuliaisen!

Kaikesta aikomisestani huolimatta ei napannut eilen yhtään lähteä lenkille, joten päivästä tuli liikuntavapaapäivä… Ratkaisin Sanaseppää, luin ja odottelin Miestä, joka kotiutui iltapäivällä. Oli tullessaan käynyt Mäntässä katsomassa taidetta (ja ostamassa appelsiineja, kananmunia ja muuta). Yllätti minut tuliaisella! Ihana magneetti! Osuu niin hyvin huumorisuoneeni!

Sitä sun tätä

Nukuin yksin ja (siitä huolimatta) hyvin. Mittasin aamulla muistaessani paastoverensokerin ja se oli tasan kuusi. Tälle päivälle ei ole mitään sen kummempia suunnitelmia. Mies tulee jossakin vaiheessa päivää kotiin. Kävelylenkin teen, kunhan pakkanen vielä vähän hellittää (tällä hetkellä mittari näyttää neljäätoista miinusastetta).

Eilen pesin kaksi koneellista pyykkiä. Kaikkea muuta paitsi lakanoita. Toinen kuivausteline on nyt väliaikaisesti olohuoneessa ja toinen eteisessä. Likapyykkikori on mukavan väljä just nyt. Ja aikataulu!