sunnuntai 1. elokuuta 2021

Ottamuksia 102



On leikitty duploilla ja autoilla, on luettu kirjoja ja pelastettu ihmisiä merestä, on sammutettu tosi paljon tulipaloja ja tehty palapelejä. Kaksivuotiaalla on energiaa ihan mielettömästi. Päivät on vauhtia ja touhua täynnä. Tänään poika, äiti, isä ja kissa lähtevät seuraavaan paikkaan. Tämä lomaviikko on lopussa ja luulen, että minua ja Vaaria hammittaa… 

lauantai 31. heinäkuuta 2021

”Äiti, minua hammittaa isän juominen!”

Eilen meiltä aikuisilta meinasi pettää pokka ruokapöydässä ihan täysin. Iltaruoan kanssa muut joivat vettä ja Kakkosella oli edessään kauramaitomuki. Hän ei ollut (ison ja myöhäisen välipalan jälkeen) oikein syömätuulella ja siksi yritti keksiä kaikenlaisia verukkeita. Isän olisi pitänyt hänen mielestään juoda maitoa ja se sitten alkoi hammittaa häntä. Seuraavaksi kuultiin tuo lause, jonka EI toivota päätyvän elokuussa päiväkotiin… Äiti, minua hammittaa isän juominen! 

 

perjantai 30. heinäkuuta 2021

Nollasta sataan


Lapsella ei ole käynnistysongelmia. Kiihtyy nollasta sataan saman tien. Muutamaa minuuttia aikaisemmin nukkui pinnasängyssä sikiunessa ja sitten simsalabim! herää ja aloittaa autoleikit. 
Aikuinen mieluummin venyy ja vanuu aamuisin. Varsinkin sellaisina aamuina, kun ei ole kiire mihinkään. Silti leikkiminen onnistuu puolillakin tehoilla, jos seura on ensiluokkaista. Tällä viikolla ainakin on. 

Jk. Halusin kuvata talon pienimmät autot ja etsittiin ne yhdessä autolaatikosta. 

torstai 29. heinäkuuta 2021

Enpä olekaan koskaan ennen ollut palomies!


Eilen oli tapahtumarikas päivä. Ensin tein palkkatöitä virastossa seitsemän tuntia, sitten sammutettiin aina-vaan-jatkuvaa tulipaloa kypärät (=lakit) päässä, istuttiin paloautossa vierekkäin, lastatiin laivaan kymmenen hiirtä (joista aina joku tippui mereen ja se vaan nauratti kerta toisensa jälkeen) ja illalla istuin saunan jälkeen kissan vieressä sohvalla relaamassa toisen ahkeran palomiehen nukkuessa ansaittuja yöunia.

keskiviikko 28. heinäkuuta 2021

Tuntitolkulla ja pinokaupalla


Eilen oli pihapäivä, jos koskaan! Istuimme pihalla tuntitolkulla. Kahvittelimme ja söimme isomman ulkopöydän ääressä ja luimme Kettulan vanhoja lehtiä pinokaupalla. Kakkonen toimi posteljoonina ja kuljetti pyynnöstäni luetun lehden eteenpäin ja toi sieltä lukemattoman tilalle. Leikki toistui kahdesti, mutta kolmannella kerralla poikaa laiskotti ja hän laittoi isänsä asialle. Olimme näet eri puolilla pihaa ja minä istuin vaahteran alla lueskelemassa. Ihmeen vähän repäistiin talteen reseptejä niinkin suuresta lehtimäärästä…
Iltayhdeksän jäkeen kävin kävelylenkillä. Nautin viilenevästä illasta ja reippaasta askeloinnista. Teenpä tämän toistekin! 

tiistai 27. heinäkuuta 2021

Kuolleiden kaupunki


Kävelylenkkni kulkee usein hautausmaan ohitse. Tänä kesänä olen myös kulkenut monta kertaa tuon kuolleiden kaupungin läpi. Eilen illalla oli taas sen aika. Hautausmaa-askeleet on paljon hitaampia kuin tavisaskeleet. 
Pysähdyin eilen kahdesti. Ensimmäisen kerran työkaverin haudalla ja kerroin hänelle, että olen menossa lenkille. Toisen kerran muistopaikalla, josta nappasin tämän kuvan. 

maanantai 26. heinäkuuta 2021

Ottamuksia 101


Tänä kesänä on amppeleille sun muille saanut kantaa vettä, mutta kun sen on muistanut, kukat palkitsevat runsaalla kukkimisella. Näitä samaisia miljoonakelloja meillä on kaikkiaan kolme - yksi on vallannut pergolan pyöreän pitsipöydän,, yksi liskokiven vieressä tammisaarelaiskärryissä ja kuvaan päässyt rehottaa Repolan räystäällä. Paikallisen puutarhan kukkiin voi luottaa!