Muutama pääsiäiskoriste otettiin esille. Mämmiä on ostettu ja suklaamuniakin on jemmassa. Aika harvinainen pääsiäinen tänä vuonna, kun virsikirjatöitä ei ole ennen kuin toisen pääsiäispäivän iltana. Luulenpa, että teen pitkiä ja pitkähköjä kävelylenkkejä ja luen kirjoja. Tätä voisi kutsua lomaksi, jos vielä olisi töissä. Kutsun joka tapauksessa.
Omapäistä arkeilua
Tinkimättömyys, suoruus ja mustavalkoisuus kuuluvat potrettiin yhtä lailla kuin luova hulluus, hetken innostumiset ja osittainen empaattisuus. Kokkailu, kävely, valokuvailu, elokuvat, kirpputorit, kirjat, käsityöt, musiikki – ne kaikki löytyvät omapäisestä arjesta.
torstai 2. huhtikuuta 2026
keskiviikko 1. huhtikuuta 2026
Parit pääsiäiskirkot ja parit elokuvat = keskiviikko
Tänään oli melkoinen vilinäpäivä. Olin aamusta virsikirjatöissä naapuriseurakunnassa ja ohjelmaan kuului kaksi koululaiskirkkoa. Niiden välissä oli lounasta, jutustelua ja ajankuluttamista. Iltapäivällä tulin kotiin ja ehdin juoda pikaisesti kahvit ennen kuin lähdettiin elokuviin. Ensimmäinen elokuva oli The Salt Path - Yhteinen matka. Elokuvan ydinajatus oli käveleminen ja tietysti se resonoi minussa vahvasti… Pienen evästauon jälkeen oli vuorossa Kaunis, rietas, onnellinen. Hyviä elokuvia kumpainenkin. Onnea on kiertävä elokuvateatteri!
tiistai 31. maaliskuuta 2026
Värikäs ja runsas
Laurilassa on klaanin nuoriso-osastolle paljon leluja ja tutkittavaa. Lisäksi on mummunjavaarintavaroita, jotka ovat pienille sormille ehdoton nounou ja jokainen on vuorollaan sen tosi hienosti oppinut. Hyllyssä on muun muassa tuo ihana kolumbialainen chiva-bussi. Värikäs ja runsas, kuten elämäkin. Asustaa kirjahyllyn reunalla, mutta pääsi kuvauksen ajaksi pianon päälle.
maanantai 30. maaliskuuta 2026
Mezeä ja pianonsoittoa Tampereella
Eilen aamulla lähdettiin ajamaan Tampereelle. Vietiin pari kassillista kirjoja Kuopukselaan ja sitten oltiin kaksin kaupungilla. Heti aluksi suunnattiin Ratinaan lounaalle. Arvelimme, että Fafa´s on sellainen paikka, johon voi luottaa. Oikeassa olimme! Saimme ruoan tosi nopeasti pöytään ja se oli sekä kaunista että maukasta.
Lounaan jälkeen minä jäin kiertelemään liikkeitä ja Mies meni katsomaan taidetta. Sen jälkeen menimme odottelemaan minigolfaajia, kun Kuopuksen perhe oli ollut viettämässä Ykkösen kaverisynttäreitä eri harrasteiden parissa. Joimme makoisat kakkukahvit herkkujen kera ja sitten Ykkönen avasi kavereiden tuomat lahjat ja sitten oli isomman tai oikeastaan tosi ison paketin vuoro. Isosta pahvilaatikosta paljastui digitaalipiano! Poika oli mielissään ja yllättynyt. Ensimmäisen soiton Mies ehti videoimaan. Kappale oli Kanarialintu Aaronin pianokoulun kakkososasta eli punaisesta kirjasta. Soittoinnostusta on vaikka muille jakaa ja luulenpa, että Kuopuskin istuu mieluusti soittimen ääreen…
Illalla ajelimme kotiin. Ehdimme juuri parahiksi ennen pimeää. Joimme iltateet ja katsoimme yhden jakson Heikki ja Kaija -sarjaa. Se nääs tuntui sopivan päivään niin hyvin.
Jk. Annos oli Halloumi Meze.
Tunnisteet:
juhlat,
lapsenlapsi,
musiikki,
piano,
ruoka-aineet,
ruokailu,
Tampere
sunnuntai 29. maaliskuuta 2026
Palmusunnuntaita!
Eilen illalla käännettiin muutaman kellon viisarit jo kesäaikaan ja tänä aamuna loput. Tänään on palmusunnuntai ja kuvakin sopii nyt oivallisesti päivän teemaan.
Tänään on se päivä, jolloin itä ja länsi ottavat kuvaannollisesti mittaa toisistaan tai ainakin ennen oli niin, kun meillä läntisessä Suomessa virpominen oli ihan nevöhöödiä. Nykyään menee suloisesti tai mitensennyton sekaisin noidat, oksat, vitsat, palmut, suklaamunat ja kulttuurit. Olen jo luovuttanut. Tehkää, mitä haluatte, mutta noidat kuuluvat lankalauantaihin. Olen puhunut.
lauantai 28. maaliskuuta 2026
Katson maalaismaisemaa ties-kuinka-monennen-kerran
Eilen oli kahden lenkin päivä. Ensimmäinen ulottui paikallisen kirpparin kautta kaarrellen ruokakauppaan ja sieltä kotiin. Sain kokoon yksitoista kilometriä. Toiselle lenkille lähdin iltakuudelta ja vyötin itseni heijastinhenkseleillä, kun arvelin auringon laskevan lenkin aikana. Oikeassa olin, sillä olin kotona vähän ennen kahdeksaa. Kerätty kilometrimäärä oli yksitoista ja vähän päälle.
Salmensillalla oli ihan pakko pysähtyä ihailemaan maalaismaisemaa ja räpsäistä pari kuvaa. Tässä niistä yksi. Ei hullumpi näkymä!
perjantai 27. maaliskuuta 2026
Vuodet vierii!
Ja juhlaviikko jatkuu… Tänään Lapsenlapsi Ykkönen täyttää yksitoista vuotta eli niin kauan olemme saaneet olla hänelle mummuna ja vaarina. Pojasta on kasvanut pitkä, älykäs ja hauska tyyppi. Empaattinen kuten äitinsä. Verbaalitykittäjä kuten isänsä. Klaanin nuoriso-osaston armoitettu johtaja. Rakas tyyppi kaiken kaikkiaan. Hali ja rutistus!
Tilaa:
Kommentit (Atom)






