Lunta ja kuvia

Viime yönä oli satanut lisää lunta. Ykkösen kanssa katsoimme vanhoja kuvia kymmenen ja viiden vuoden takaa ja lunta oli ollut viisi vuotta sitten hyvän mäenlaskun verran. Laurilan pihamaisema oli erilainen kuin nyt ja lapsenlapsi myös. Meillä on aina ollut tapana katsella yhdessä tabletilta kuvia ja muistan, kun poika jo tosi pienenä tokaisi minun ottaessani tabletin esiin Kuvia! Ihania muistoja ja ihania kuvia.

Askeleet osuvat hyvin yksiin

Eilen tehtiin parikävelylenkki, josta osa käveltiin yhdessä ja osa erikseen. Mies kävi hakemassa postista yhden paketin ja jatkoi sieltä kirjastoon. Minä kiersin sillä aikaa vanhan kirkon kautta ja tulin myös kirjastoon. Siellä lueskeltiin lehtiä jonkin aikaa ja sitten käveltiin kotiin kahville. Ilma oli kaunis kuin morsian ja yhdessä oli kiva kulkea. Askeleet osuivat/osuvat hyvin yksiin. Hyvä me! Hyvä talvi!

Räpsy kymmenen vuoden takaa

Katselin huvikseni Oton kuva-arkistoa. Kymmenen vuoden takaa silmilleni lävähti tuollainen mustavalkoräpsy. Sillä voisi periaatteessa perustella huushollin sekaisuuden ja räjähtäneisyyden. Aikanaan minua huvitti tuollainen teksti, mutta nykyään ei enää. Siksi tuota tauluakaan ei meillä taida enää olla - jollei sitten kaapin perukoilla tyystin unohdettuna ja kierrätykseen keväällä pääsevänä…

Pidän nykyään enemmän järjestyksestä. Olen vanhemmiten (nyt 66) muuttanut ajatusmallejani ja -tapojani. 

Osasi se!

Eilen oli Miehen vuoro leipoa. Kolmen joululaatikon (peruna, porkkana, lanttu) loppujämät yhteisvuoassa oli aikomus tehdä rieskoiksi. Annoin muutaman vinkin ennen kuin lähdin kotiseutuyhdistyksen kokoukseen. Illalla sitten oli ihan pakko syödä pari kappaletta (toinen juustolla ja toinen ilman) ja rehellisesti todeta ne samanlaisiksi kuin mitä omista käsistäni lähtee… Mies hyrisi tyytyväisyydestä ja pakastin teki samoin, kun taas yksi vuoka oli sieltä pois!

Talvikuvakausi ja puhelun odottelua

Talvikävelykuvat jatkuvat… Tuo räpsy on siltä samalta lenkkikerralta, kun kuvasin kappelin kattoja. Tämä silta on nimeltään Salmensilta ja se johtaa vanhalle kirkolle. Kuljen sillan yli usein lenkillä kesällä ja talvella, keväällä ja syksyllä. Aika usein jään sille räpsimään kuvia.

Eilen oli toimeton päivä, kun odottelin lääkärin soittoa ja tiesin vain, että päivän aikana hän soittaa. Aamukahdeksasta asti olin valppaana. Jossakin vaiheessa kyllästyin odotteluun ja päätin tehdä jotakin hyödyllistä ja sitten edistin meidän läpikäymisprojektiamme siivoamalla eteisen vihreän senkin laatikot. Mies käveli kauppaan ostamaan mm. laskiaispullat. Jossakin vaiheessa heitin arvion, että puoli neljältä varmaankin puhelin soi. Hieman erehdyin, kun se soi kymmenen yli kolme… 

Oodi talvelle

Tässä talvessa on ollut paljon kauniita yksityiskohtia, kirkasta auringonpaistetta, timantteja hangilla, kovia pakkasia, sopivasti lunta ja hyvä pito jalkojen alla. En siis valita. Ei Mieskään. Kylillä riittää valittajia ilman meitäkin, kun aina on vääränlainen ilma. (Yleensä kaikkein suurimpaan ääneen valittavat ovat niitä, jotka voisivat vetää vällyt korviin aamulla ja torkkua iltaan asti.)

Jk. Hyvää laskiaistiistaita! Kasvishernekeitto on haudutuspadassa valmistumassa.

 

Kerroksellisuutta

Eilen tein kävelylenkin, jolle kertyi pituutta 15,5 kilometriä. Vähän kyllä yllätyin matkan määrästä, mutta kiertelinhän siellä sun täällä pitkin kyliä. Melkein voisi sanoa, että viipotin. Keli oli erittäin hyvä. Pakkasta oli viisi astetta. Mikä siis oli astellessa!

Jk. Kuvassa on siunauskappeli vähän eri kulmasta. Kerroksellisuutta, sanoisin.