Jonakin iltana venetsialaisten vuoro

Tein hankintoja tulevaa viikonloppua varten. Jos sää sallii, pidämme lauantaina kahden hengen venetsialaiset. Lyhtyjä, tuikkuja, kynttilöitä ja puiden polttamista pihauunissa. Naposteltavaa ja siemailtavaa. Tarinointia niin myöhään kuin jaksetaan, 

Katsoin juuri äsken Forecan tätien ennustussivua ja voi olla, että aikaistamme partya huomisiltaan. Silloin pitäisi olla koko päivän sateetonta. No, päätetään asia, kun Mies kotiutuu kotiin Kotosesta…

Juuri sopiva pienille kukille

Eilen illalla tulin kävelylenkiltä ja huomasin, että keijuangervoryhmittymästä voisi poimia maljakkoon ihan pieniä oksia. Pieniä siksi, että jos olisi poiminut isompia, olisi samalla tullut aina kuivuneita kukintoja mukaan. Poimin siis muutaman pienen oksasen. Tulin sisälle ja mietin, että mikä olisi niille sopiva maljakko. Kupittaan Saven pieni maljakko vaikutti sopivalta ja keksin sille kaveriksi oranssin valkosipuliraastimen ja kukitus oli valmis!

Uusi viikko, samat kujeet!

Mies oli lähtenyt Kotoseen aamullavarhainkunminävielänukuin. Ei yllättäen, vaan asia oli minulla tiedossa jo eilen. Itse heräsin vähän vaille kahdeksan ja seuraavan kerran vartin yli kahdeksan. Ja aamupala on nyt yhdeksältä menossa. Haahuilin äsken pihalla, kun hain jogurtin päälle mustikoita ja puolukoita. Varsinaisia lähimarjoja siis!

Tälle päivälle on timanttina ystävien tapaaminen, kun mennään porukalla syömään. Pienempi lähikaupunki on kohteena ja luvassa pitkä lounas alkoholitta. 

Jk. Ai niin, se eilinen! Vapaata oli iltaan asti ja illalla kävin tekemässä 11 km lenkin ennen saunaa. 

 

Liikuntavapaapäivä, ainakin iltaan asti!

Eilen ”urakoin” kävelyn suhteen, kun kävelin kolme lenkkiä ja yhteissumma niille oli 30,5 km. Ihme kyllä jaloissa ei eilinen tunnu yhtään… Yöunia riitti yhteen kyytiin seitsemän tuntia ja siihen vielä vähän lisää. Tälle päivälle sekä Mies, Forecan tädit ja Ilmatieteen laitoksen sedät yhteistuumin kertoivat sadetta olevan iltaan asti enemmän ja vähemmän. No, pidän siis liikuntavapaapäivää ainakin siihen asti tai sitten koko päivän. Villasukkailua, sohvailua jne. Äsken tehtiin piilosana ja kohta on luvassa lounaaksi verilättyjä ja jälkkäriksi appelsiinifileitä.

Olen aamupalaaja

Rakastan aamupala-aikaa ja mitä hitaampaa sen parempaa. Mies ehti jo syödä ja lähti naapuriin viemään sanomalehteä ja kakkureseptiä. Oli laittanut minulle kahvinkeittimen valmiiksi (kuten tekee joka aamu) ja se oli napsautusta vaille. Naps! Tänä aamuna söin kaksi viipaletta täysjyväruisleipää Keijulla, juustolla, tomaateilla ja retiiseillä päällystettynä. Lisäksi oli purkillinen viiliä omppuhillolla ja tuoreilla mustikoilla. Ja iso mukillinen kahvia ja toinen samanmoinen vettä.

Jk. Otsikon voi käsittää myös niin, että aikanaan aamupalani saattoi olla pelkkää kahvia ja korkeintaan yksi hätäinen voileipä. Olen siis palannut aamupalan syöjäksi eli aamupalaajaksi. 

 

Törmättyä

Kaikenlaiseen kauniiseen sitä törmää (kuv.) kävelylenkeillä! Viljapellon (älä kysy, mitä viljaa!) vieressä oli oletettavasti karhunputken jo-rusehtavia kukintoja kuin maalauksessa ikään. Kävelin ensin ohi, mutta palasin takaisin ja kaivoin kännykän repusta räpsyä varten. Räps! Sitten jatkoin matkaa määränpäähäni, jonne oli vielä pari kilometriä.

Katson arkihuonetta ja ymmärrän

Olen aina pitänyt Laurilan arkihuoneesta, jota yleensä kutsutaan olohuoneeksi. Se on lukemista, elokuvien ja television katsomista, musiikin kuuntelua, pianon soittamista, leikkimistä ja päiväunia varten oleva huone. Nykyaikainen tupa, sanoisin. Värejä, viherkasveja, tauluja, elokuvia, kirjoja, tyynyjä ja torkkupeittoja on paljon. Arkihuone on lempihuoneeni.