Niin että tällainen riippuvuus…

Olen tarjotinihminen. Tunnustan riippuvuuteni. Ja kaikki eivät suinkaan ole kuvassa, kun ainakin yksi on töissä, yksi keittiön pöydällä, yksi omassa huoneessani, yksi olohuoneen pöydällä, yksi Kettulassa ja muutama Pupulassa. Kotosessa taitaa olla seitsemän, jos oikein muistan… 

Niille on kätevä tehdä iltateekattaus, käyttää kukkamaljakon alla, tehdä hyvinkin erikoisia asetelmia, kantaa ruokia pihapöydälle jne. Ja kaiken lisäksi se ovat kauniita. Luulen, että riippuvuuteni on kroonista laatua. Onneksi niitä on kuulemma pahempiakin…

Rikokset kiinnostavat aina

Lukubuumi jatkuu edelleen… Eilen nappasin vieraammasta kirjastosta muutaman eepoksen mukaani. Kuvassa näkyvän otin selailukirjaksi tai sisustustermiä käyttäen sohvapöytäkirjaksi. Sen verran olin utelias, että plarasin kotona alun sisällysluettelon jo osapuilleen läpi. Kastua ei mainittu, Raunistula pariin kertaan. Huh! 

Kunniamerkki jäi puuttumaan!

Eilen lähdin lounaan jälkeen kävelylenkille. Tarkoituksena oli kävellä edes-jonkin-pituinen lähilenkki. Laurilaksi lähilenkki on lenkin tekeminen yhteisellä pikkutiellä - joskus vain viisi, joskus kymmenen kilometriä. No, lähdin ja aurasin tietä toiseen suuntaan. Käännyin ja aurasin toiseen suuntaan. Toistin tuota  aikani ja samalla pyrytti ja tuuli ja motivaatio ei ollut ihan huipussaan… Kotiin palasin 6,4 kilometrin jälkeen ja kun olin saanut taas kotivaatteet päälle, oli jotenkin suoriutujan olo. Olisin antanut itselleni kunniamerkin, jos voisin niitä jaella ympäriinsä. Haastavan lenkin jälkeen en tehnyt enää koko päivänä muuta hyödyllistä kuin iltaruoan ja pellillisen sämpylöitä. 

Saako olla tyytyväinen, entä onnellinen?

Otsikon kysymys heräsi lukiessani vaikuttajien blogeja. Aiemmin on mieleeni herännyt samaisten lukemisten kanssa se ajatus, että onneksi saan olla ihan tällainen tavisarkeilija. Minulla on oikeus ja lupa olla juuri sellainen kuin haluan ja olenkin kyllä useimmiten tyytyväinen ja onnellinen. Joskus onnellinen ihan lässynlässy-siirappiasteelle asti, mutta sitten vastapainoksi taas joskus harmitus- ja mökötysmielinen. Valitan kun on aihetta. Harvoin. 

Vapaapäivä ja hyvä kirja

Eilen oli vapaapäivä. Lähinnä vain oleilin. Tosin sain myös pyykkikoneen pesemään kaksi koneellista, vaihdoin keittiön pöydälle maatuskavahakankaan ja illalla spinnasin tunnin ennen saunaa. Lopun ajan olin ja luin tai roikuin  somessa.

Tänä vuonna olen kyllä onnistunut kirjavalintojen kanssa tosi hyvin. Eilen aloitin vuoden kymmenennen ja sekin vaikuttaa erittäin onnistuneelta valinnalta. Kolmanneksen luin eilisen mittaan. Jatkan tänään ja vapaana viikonloppuna.

Avasin oven kevääseen!

Sunnuntain virsikirjatyörupeaman jälkeen lähdin tekemään tulppaaniostoksia. Tiesin, että kyseisessä kaupassa oli viimeistä päivää tarjous, johon sortuisin harkitusti. Ostin kaksikymmentä keltaista yksilöä ja hajasijoitin ne sitten kotona seuraavalla tavalla: olohuoneen pöydälle kymmenen, keittiön pöydälle viisi, makuuhuoneen ikkunalaudalle kolme, eteisen pikkupöydälle yhden ja vessan tasolle yhden. Oli muuten hyvä keksintö ja nyt on kukkia vaikka missä! Iltaisin kuljetan kaikki maljakot tuulikaappiin, sillä siellä meillä leikkokukat yleensä yöpyvät. Aamulla sitten ensi töikseni kannan kaikki narskuvat omille näkyvyyspaikoille. Ihanaa, kevättä jo pienesti…

Haluan olla rehellinen

Nautin sekä virsikirjatyöstä että toimistotyöstä. Pidän asiakaspalvelusta. Mutta haluan myös olla rehellinen. Olin viikonlopputöissä veisaamassa ja soittamassa ja tänään ei huvittaisi mennä taas töihin! Hieman asiassa auttaa se ajatus, että huomenna on luppopäivä..,

En ehkä siis ole ihan parhaimmillani tänään tiskin takana, mutta lupaan yrittää.