Sataa ja ilmeisesti monta sataa

Tänään ei ole aurinkovarjolle tarvetta, sillä nyt on ilmeisesti sadetta luvassa enemmän ja vähemmän. Aamupalan jälkeen aioin lähteä kävelylenkille, mutta Mies ilmoitti, että nyt sataa.  Tyhjensimme sitten yhdessä tiskikoneen. Eilen illalla jo otin pitkästä aikaa spinningpyöräilyt ja kun melkein neljä kuukautta oli edellisestä kerrasta, tuntui se takamuksessa äkikseltään…  Ehkä liikunta on tänään sitä ja sitten voisi tietysti tehdä jotakin hyödyllistä! Vaatehuoneessa on riehunut trombi tai mikälie, joten voisin inventoida sen… 

Nyppimisen taitoa opetellessa

 

Aikanaan perittiin Esikoiselta pieni parvekepöytä, joka oli punainen. Maalattiin se meillä siniharmaaksi ja nyt väri alkaa olla kulahtaneen harmaa. Pöytä sopii just kasvimökin viereen ja siitä on tullut kesäkukkien varikko. Uusin tulokas on violetti muurikello, jonka ostin ruokakaupasta ihan heräteostoksena tällä viikolla. Kukat viihtyvät selvästi toistensa seurassa. Tänä kesänä olen opetellut nyppimään - en kulmakarvojani, mutta kuihtuneita kukkia - ja olen huomannut, ettei se niin rakettitiedettä olekaan! Siinä vaan ohikulkiessa puolihuolimattomasti sen opettelu on sujunut. Noviisi olen vielä, mutta aina voi oppia uutta…

Iso pehko ennustuskukkia

Tein eilen sen puuttuvan lenkin ja lenkillä tapasin ison pehkon ennustuskukkia eli päivänkakkaroita. Pysähdyin räpsyn ajaksi oikeastaan tuon perhosen takia. Kotona sitten sain selville, että kyseessä oli ratamoverkkoperhonen. Nevöhööd! Joku pitkässääriöttiäinen oli kiinnostunut samoista kukista ja pääsi myös kuvaan. - Eiköhän meistä lähes jokainen ole kokeillut nyppiä päivänkakkaran lehtiä tyyliin rakastaa, ei rakasta, rakastaa jne. Minä ainakin.

 

Vuosi melkein puolivälissä!

Löysin kuva-arkistosta otoksen, johon olin lisännyt kävelyaiheisen tekstin. Kuvassa on ihanan jokivarren kävelyreitti Turussa ja lähes joka kotosreissulla käyn tuolla askeltamassa. Siellä saa ulkomaaviban saman tien.

Vuosi alkaa olla laskennallisesti puolivälissä, kun tänään on 182. päivä. Minähän merkkaan kaikki kävelymatkat tarkasti ja nyt ollaan yhtälenkkiävaille siinä, että 2300 km tulisi täyteen. Jos sen kertoisi ihan matemaattisen kylmästi ja tunteettomasti kahdella, olisi vuoden lopussa aika iso luku koossa, mutta koskaan ei voi tietää. Aina voi sattua jotakin, jalat voivat jarruttaa yhteistyötä, voi tulla muita terveysongelmia jne. Eli siis - iloitsen, että koossa on nyt jo paljon ja pidän mielessä sen, miten tämä kaikki liikkuminen alkoi tammikuussa -17…

Aamuhaahuilua

Aamu on ollut hidas, koska yksin. Aamupalan jälkeen vaihdoin päivävaatteisin ja menin kastelemaan pergolan kukat ja kasvimökin janoiset asukkaat. Sitten haahuilin pihalla kännykkä takataskussa ja räpsin sieltä muutaman kuvan. Meillä on aina ollut pihalla hyvinkin villiä ja siksi mielestäni viihtyisää. Emme ole koskaan olleet millimetri-ihmisiä emmekä nurmikon kanttaajia. Tämä tyyli sopii meidän pirtaamme ja luonteenlaatuumme.

 

Vahinkokukka

Mies toi eilen minulle kukan pihalta. Kysyin, että oliko vahingossa katkennut ja myönsi asian. Oli kaatanut muutaman rutikuivan pikkupihlajan ja siinä oli sitten päivänliljakin saanut vähän osumaa… Kaunis kuin mikä ja tuoksu on hieno. Niitä kasvaa meillä ns. japanilaisella puolella pihaa eli kotkansiipisaniaisten lähellä lammikon reunalla.

Eilen meni virsikirjatyöpäivä hyvin. Puolenpäivän aikaan mentiin kylään Pastori Kissaselle. Nähtiin neljä kanaa, yksi kukko ja kaksi pässiä tuttujen kissojen lisäksi. Käveltiin myös hevoslaitumelle syöttämään porkkanoita kahdelle hevoselle. Kahvipöydässä istuttiin pitkään ja herkuteltiin. Onnea on ystävyys! 

Virsikirjatöissä

Tämä viikonloppu on virsikirjatyölle omistettu. Eilinen oli kappelipäivä. Kaksi erilaista siunausta. Tunteiden kirjoa, hiljaista ja äänekästä surua. Aika rankka päivä meille työntekijöillekin. Kun pääsin kotiin, lähdin tuulettamaan ajatuksiani pitkälle kävelylenkille. (Yksitoista kilometriä siihen vaadittiin.)

Tänään sitten on messu vanhassa kirkossa. Polkuharmoni  kohtaa iPadin -teemalla. Vanha ja uusi tekniikka pelittävät hyvin yhteen tuossa temppelissä. Tai senhän tietää ihan varmasti vasta messun loputtua…

Jk. Kuva on kappelista ennen ensimmäisen siunauksen alkamista.