Kahden tarjottimen taktiikka

Kotosreissuihin kuuluu aina ehdottomasti basilika ja sitten lisäksi kävelylenkeiltä poimitut kukat. Mistään ei saa niin rehevää ja vehreää basilikaruukkua kuin täältä! Ja maljakkoaineksia löytyy keväällä, kesällä ja syksyllä. Nyt aamupalaa syödessäni kuvasin pöydän toisen tarjottimen. Ja se aamupala näyttää tältä:

Nousin junaan

Huomenta! Istun junassa matkalla kotoseen pitkän viikonlopun viettoon. Tuntuu ihan oudolta ja jännittävältä tämä reissaaminen pitkästä aikaa. Luvassa on kävelyä, kirpparointia, pitkiä yöunia hyvässä sängyssä, ehkäpä myös päikkäreitä samaisessa sängyssä, aamuteeveetä ja aamupalaa, oleilua ja hyvää ruokaa. 

Reppu pääsi ensimmäiselle kunnon matkalle mukaan. Se oli helppo pakata ja hilloaa nyt kaiken tarvittavan eli kirjan, eväät, lääkkeet, lippiksen ja hanskat yms. Juuri sopivan kokoinen kaveri tällaiselle kotosreissulle.

Omat nimet kirjoissa

Tänään on Erkinpäivä. Tasan kuusikymmentäkolme vuotta sitten minusta tuli Vuokko Marjatta. Kastepäivänä olin kuukauden ja päivän ikäinen. Tukka on tumma ja pörröinen - ihan niin kuin nyt. Nimi on ollut minulle mieluinen, vaikka aina joskus on pienesti harmittanut se, että kutsumanimi on vasta se toinen. Hyvin pienesti. 

 

Tonni tuli täyteen!

Eilen oli merkkipaalupäivä liikkujan vuositavoitekalenterissa. Yleensä pidän usein virastopäivät (ma ja ke) liikuntavapaina, mutta eilen illalla kävelin puuttuvan. Koossa nimittäin oli 994 km ja minä pidän kovasti tasaluvuista. Nyt on sitten tonni täynnä ja olen ihan ns. aikataulussa. Taputan itseäni selkään ja nostan itselleni trikoopipoa/lippistä.

Matkalla mukanani on askelmittarin lisäksi Hermanni ja korvanapit. Tässä kevään mittaan olen kuunnellutt puolisentoistasataa Kantolan perhettä ja kuusi Niskavuorta. Eilen sain loppuun Pastori Jussilaisen. Seuraavalle lenkille otan luultavasti mukaan Juurakon Huldan, Oprin tai Elmon.

Tiedän mitä tein viisikymmentäyhdeksän vuotta sitten!

Eilen tuli kuluneeksi tuo otsikossa mainittu vuosimäärä siitä, kun minusta tuli isosisko. Pikkuveli syntyi kunnansairaalassa ja me isoveljen kanssa käytiin äitiä ja vauvaa katsomassa useammankin kerran ja vähän kait myös omin luvin… Viemisinä meillä oli voikukkia ja äidinikävä. Isoveli oli kuuden ja minä neljän ikäinen. Joka kevät tuo kerrottu tarina tulee voikukista mieleen…

Elokuvat eli elävät kuvat

Elokuvia on meillä aina katsottu paljon. Viime vuosina on kotisohvan lisäksi istuttu kiertävän elokuvateatterin esityksissä kunnan auditoriossa. Tuon hyvän palvelun ansiosta täällä on päästy näkemään uutuuselokuvia melkein heti niiden ensi-iltojen jälkeen. 

Elokuvien maailmaan on helppo sukeltaa. Paria tuntia myöhemmin sieltä on räpiköitävä pois. Se sujuu vaihtelevalla menestyksellä. 

Jk. Ennen vanhaan puhuttiin elävistä kuvista. Sitten professori Artturi Kannisto keksi sanan elokuva. 

Haastoin itseni!

Eilen haastoin itseni, kun sää oli mitä mainioin ja biorytmit kohdillaan. Aamupäivällä kävelin 11,9 km. Lounaan ja päiväkahvin jälkeen oli vuorossa 8,2 km. Illalla ennen saunaa kävelin 8,2 km. Sain aikaan uuden päiväennätyksen (28,3 km), tosityytyväisen olon ja terveen väsymyksen. Nyt aamulla jalat eivät enää tiedä kävelleensä niin paljoja kilometriä. Kiitos, jalat! 

Jk. Aamupäivälenkiltä palatessani kuvasin nämä Neiti Keväät. Heidän värinsä on hurmaava.