Pieni polku hautausmaan vierestä vie

Eilen iltalenkillä havahduin taas kerran siihen, kuinka kauniissa ympäristössä saamme elää! Tämä ns. hautausmaan viereinen polku on meiltä reilun kilometrin matkan päässä. Eilen polulla tuli vastaan nuori, joka lähes-nyökkäsi tervehdyksen. Siitäkin tuli hyvä mieli.

Tänään saan Miehen reissusta kotiin. Lupasin lämmittää saunan illaksi. Ehkä teen jotakin suolaista piirakkaa iltateelle. 

Puiden hehkua

Eilen illalla kävelin viisi kilometriä ns. lähilenkkiä. Napit korvilla, tietysti. Mutta en tosiaankaan kulkenut laput silmillä! Naapurimetsän puut hehkuivat niin kauniina, että ihastelin niitä mennessä ja tullessa moneen kertaan ja lopuksi räpsäisin kuvan. Ja siinä samassa hötäkässä onnistuin pudottamaan taskustani avaimen… Kaikeksi onneksi siinä oli punainen avainmerkki ja kun kuljin pari ylimääräistä kertaa kuvanottopisteeseen, avain tervehti minua maasta iloisena jälleennäkemisestä. Loppu hyvin, kaikki hyvin = sain iltalenkin tehtyä, sain kivan kuvan ja löysin avaimeni.

Hyvä ja tapahtumarikas päivä

Jouluruusu ihan selvästi moikkasi, kun tulin eilen illansuussa kotiin. Pysähdyin ottamaan siitä kuvan, jotta se tuntisi itsensä huomioiduksi ja tärkeäksi.

Eilen aamulla vein lehden naapuriin ja sitten kävelin virsikirjatöihin. Messun jälkeen menin pappilaan kuluttamaan aikaa, kun olimme sopineet ystävän kanssa teatteritreffit iltapäivälle. Paikallinen teatteri esitti kolmannen niskavuorensa (nyt oli vuorossa nuori emäntä) ja taas olin positiivisesti yllättynyt. 

 

Sallittuja, ei kiellettyjä

Mies lähti eilen aamujunalla kohti Helsinkiä ja Esikoiselaa. Meiltä löytyi kaapista konventirasia ja Otonpäivän kahvilla myös niitä oli tarjolla. Yhden söin eilen ja huomasin, että tuohon kauniiseen puutarjottimeen käy vallan mainiosti kukkamaljakon lisäksi myös konvehtikasa. Siinä ne ovat nyt olleet eilispäivästä asti ja eivät huhuile ollenkaan. Ne ovat sallittuja, ei kiellettyjä. Ehkä juuri siinä onkin syy, etten kauho niitä kaksin käsin…En siis usko kieltoihin. Asenne ratkaisee!

Yllätys!

Sain eilen tällaisen yllätyskimpun. Kaunis kuin mikä. Maljakot ovat olleetkin pitkään lähes turhan pantteina kököttäessään nuottikaapin päällä ja/tai keittiön kaapissa. Kokemuksesta tiedän, että kesällä kuljettelen kävelylenkeiltä kaikenlaisia kimppusia, mutta se tyyli odotuttaa vielä itseään. 

Six seven ja Otonpäivä

Tänään on Oton päivä. Ilokseni olen sattunut syntymään isänisän eli Oton nimipäivänä. (Kyseistä Ottoa en ehtinyt koskaan näkemään, sillä synnyin vasta kolmisen vuotta hänen kuolemansa jälkeen.) Merkkipäivää olen viettänyt ihan vaan kotoisasti. Mies teki tällä viikolla jo aikaisemmin tiramisua ja tänään väsäsi vielä puolukkapiirakan. Lahjaksi osti minulle toivomani lenkkarit. - Osuvimman ja nykyaikaisimman onnitteluviestin sain kyllä pikkuveljeltäni (4 vuotta minua nuorempi). Hän lähetti aamutuimaan viestin: Paljon onnea, Six-seven! 

Jk. Ja just äsken kävi Pastori Kissanen onnittelemassa. Onnitteluvirsi kuistilla ja lisävibratolla oli virsikirjatöistä hyvinkin tuttu ja lahja ja kukat mieluisia. Ystävät on kultaakin kalliimpia.

Kirkkolenkki ja summittainen saunomisaika

Kävelyreittini kulkee hyvin usein vanhan kirkon läheltä. Aina silloin tällöin kuljen sen pihan läpi, mutta eilen illalla ohitin kirkon hieman kauempaa ja kiersin Lemettilän tilan tien kautta. Tuota kirkkomaisemaa on monenmoni pysähtynyt kuvaamaan ja niin tein minäkin. Pimeähkö kuvasta tuli (klo oli 19.29), mutta oleellinen on näkyvissä. 

Lenkin pituus oli reilut yksitoista kilometriä. Saunaan ehdin juuri sopivasti, kun oli etukäteen sovittu summittainen saunomisaika.