Aamuhaahuilua

Aamu on ollut hidas, koska yksin. Aamupalan jälkeen vaihdoin päivävaatteisin ja menin kastelemaan pergolan kukat ja kasvimökin janoiset asukkaat. Sitten haahuilin pihalla kännykkä takataskussa ja räpsin sieltä muutaman kuvan. Meillä on aina ollut pihalla hyvinkin villiä ja siksi mielestäni viihtyisää. Emme ole koskaan olleet millimetri-ihmisiä emmekä nurmikon kanttaajia. Tämä tyyli sopii meidän pirtaamme ja luonteenlaatuumme.

 

Vahinkokukka

Mies toi eilen minulle kukan pihalta. Kysyin, että oliko vahingossa katkennut ja myönsi asian. Oli kaatanut muutaman rutikuivan pikkupihlajan ja siinä oli sitten päivänliljakin saanut vähän osumaa… Kaunis kuin mikä ja tuoksu on hieno. Niitä kasvaa meillä ns. japanilaisella puolella pihaa eli kotkansiipisaniaisten lähellä lammikon reunalla.

Eilen meni virsikirjatyöpäivä hyvin. Puolenpäivän aikaan mentiin kylään Pastori Kissaselle. Nähtiin neljä kanaa, yksi kukko ja kaksi pässiä tuttujen kissojen lisäksi. Käveltiin myös hevoslaitumelle syöttämään porkkanoita kahdelle hevoselle. Kahvipöydässä istuttiin pitkään ja herkuteltiin. Onnea on ystävyys! 

Virsikirjatöissä

Tämä viikonloppu on virsikirjatyölle omistettu. Eilinen oli kappelipäivä. Kaksi erilaista siunausta. Tunteiden kirjoa, hiljaista ja äänekästä surua. Aika rankka päivä meille työntekijöillekin. Kun pääsin kotiin, lähdin tuulettamaan ajatuksiani pitkälle kävelylenkille. (Yksitoista kilometriä siihen vaadittiin.)

Tänään sitten on messu vanhassa kirkossa. Polkuharmoni  kohtaa iPadin -teemalla. Vanha ja uusi tekniikka pelittävät hyvin yhteen tuossa temppelissä. Tai senhän tietää ihan varmasti vasta messun loputtua…

Jk. Kuva on kappelista ennen ensimmäisen siunauksen alkamista. 

Joutuivat ulos!

Muutama päivä sitten poimin kävelylenkillä muutaman lehtosinilatvan ja lisäksi jotakin viherlehteä. Laitoin kukat olkkarin ikkunalle, mutta ne eivät olleet siinä pitkän aikaa. Itse ensin nuuhkin ja sitten tuli Mies (joka on erittäin hyvästä hajuaististaan tunnettu) ja sanoi, että ovat liikaa. Ihan liikaa. No, kuljetin kukat ulos ja jätin kauniin maljakon kukitta. Pergolan hyllystä löysin ison kynttilälyhdyn, josta otin pois kynttiläsysteemin ja laitoin kukat veteen. Ja uusvaasi pääsi pergolan pöydälle. Saa haista ja tuoksua ja lemuta siinä nyt ihan vapaasti. Kestää muuten kukinnotkin paljon kauemmin kuin sisällä, veikkaan,

Uusin kylttiostos

Keskiviikkona löysin kirpparilta tuon kyltin ja sen oivallinen & osuva teksti kutkutti huumorihermoani niin paljon, että maksoin mieluusti kyltistä kaksi euroa. Sijoituspaikaksi tuli kuistin seinä ja nyt minua hymähdyttää joka kerta, kun tulen lenkiltä kotiin ja riisun lenkkarit kuistilla lähes-kyltin-alla. 

Jossakin vaiheessa olen kirjoittanut, että Laurila voisi olla toiselta nimeltään Kylttilä! Niitä kun on paljon sekä sisällä että ulkona… 

Kasvimökin kuulumisia

Ostimme aikanaan tuon pergolan kasvimökin pastorisperheeltä, joka muutti Kuopioon. Mökki on juuri sopivan kokoinen kasvatussäkille ja se puolestaan passeli kolmelle tomaatintaimelle. Kasvatus ei ole kovin kannattavaa, mutta hauskaa. Tänä vuonna ostimme mökkiin lisäksi ruukkuina sitruunamelissan, pikkulehtibasilikan ja chilin. Joka aamu hipsin yöpaitaisena pergolaan ja käyn hakemassa basilikaa aamupalapöytään. Sitruunamelissaakin olen hakenut vesipullooni. Chilissä on jo raakileita ja tomaatintaimissa kukkia. 

Kesäfakta

Joskus pitää antaa tunnustusta myös ihan sille lähipiirin lähimmälle… Olen aina ollut ihminen, joka innostuu ja höyrähtää milloin-mistäkin. Mies ei ole toppuuttanut eikä torpannut, vaan innostanut ja kannustanut kaikissa hulluissakin ideoissani. Kiitos ja halaus siitä. 

Jk. Lehtileike on peräisin muutaman vuoden vanhasta Anna-lehdestä. En muista, kenen miestä siinä kiiteltiin. Ajatus (ja leike) riittää minulle.