Eilen lähti lapasesta!

Eilen lähdin aamupalan jälkeen päivän ensimmäiselle lenkille. Totesin, että nyt on aika ottaa varastosta esille tavislenkkarit ja kyllä oli kevyt fiilis astella! Sellainen nummisuutarineskomainen eli minä siivet selkääni saan ja pyllyyni pitkän pyrstön! Kävelin 12,2 km. Toiselle lenkille lähdin päivällä, kun oli lounasteltu ja kahviteltu. Kävelin 13,2 km. Illalla lähdin Miehen kanssa vielä pikkulenkille sillä aikaa, kun sauna lämpesi ja pataleipätaikina kohosi. Kävelimme 6,7 km. 

Kuvassa ovat ne syylliset, joiden takia eilen lähti lapasesta. Eivät osaa edes hävetä! Tänäänkin pääsevät mukaan, kun lähden päivällä viipottamaan pitkin teitä ja tantereita…

Iltakuva, ole hyvä!

Eilen illalla lähdettiin Miehen kanssa yhtä matkaa kotoa kävelylle. Rantatien risteyksessä Mies kääntyi oikealle ja minä jatkoin ns. isoa tietä jonkin matkaa, kunnes oikaisin ja koukkasin ja suuntasin kulkuni vanhalle kirkolle päin. Salmensillalla räpsäisin iltakuvan. Lenkistä tuli 11,5 km pituinen ja kotona olin puoli kahdeksan maissa. Mies oli kotiutunut jo aikaisemmin ja laittanut lähes-jokailtaisen saunan lämpiämään. 

Lupaan ja yritän!

Aina välillä tulee vastaan viisauksia, jotka huikaisevat kohtikäyvyydellään ja osuvuudellaan. Niin kävi nyt. Löysin pari vuotta sitten tallentamani (ja ehkä jo käyttämäni) kuvan, joka puhutteli silloin ja nyt. Yritän olla liikoja märehtimättä tapahtuneita asioita. Tästä lähtien lupaan tehdä sitä vielä vähemmän. Yritän aloittaa päivän tyynesti. 

 

Onko tarpeellinen vai ei?

Laurilassa on paljon hyvinkin kummallisia tavaroita. Tuo soittokello on kulkeutunut tiesmistä ja on meillä aina joskus ihan oikeasti käytössäkin. Esimerkkitapaus tosielämästä: Toinen makaa reporankana flunssan tms. kourissa lähes äänettömänä sohvalla. Tarvitsee jotakin ja niinpä painaa soittokelloa, jolloin toinen rientää avuliaana paikalle. Eli on siis tarpeellinen ja sen lisäksi hauska kapistus myös Ykkösen ja Kakkosen mielestä. Varmasti Kolmosenkin, jahka vähän vielä kasvaa ja oppii tutkimaan mummulan kaikki nurkat ja kaapinpäälliset…

Ottamuksia 161

Klaanin nuorin eli paria kuukautta vaille kaksivuotias Kolmonen oli löytänyt jo lapioimistarvikkeita. Heidän täällä ollessaan oli lumikelit, mutta nyt on jo hiekkaakin esillä. Tulin lauantaina lenkiltä ja huomasin nuo kuistin pikkupöydällä. Siirsin tervetulokylttiä vähän keskemmälle, jotta sekin pääsi arjen asetelmaan mukaan ja sitten räpsäisin kuvan.

Mitä tapahtui Martalle?

Kirjahyllyinventaariossa tuli kirjan välistä vastaan tämä lappunen. (Käytiin läpi niin iso kasa kirjoja, ettei enää muistettu, minkä välissä se oli. Meillä on ollut tapana käydä paljon antikvariaateissa ja kirppareilla ja muistanpahan yhdenkin Lahden matkan, kun meillä oli kassikaupalla vanhoja kirjoja tuomisina… Takavuosina kun määrä oli hieman tärkeämpi kuin laatu!)

No, joka tapauksessa tuo lappunen aiheutti paljon kysymyksiä ja pohdintaa. Mitä siis tapahtui? Miksi Martta ei käyttänytkään alennuskuponkia? Eikö uudet jalkineet olleetkaan tarpeen? Sanoiko puoliso poikkipuolisen sanan hankinnan suhteen? Löysikö Martta paremman tarjouksen muualta? Tuliko muita yllättäviä menoja ostoksen esteeksi? Minkä kirjan väliin Martta laittoi kupongin talteen? 

Jäämme vaille vastauksia. Viisikymmentä vuotta sitten oli kuitenkin ihan kelpo tarjous Elannon jäsenille jalkineista. Olisin ostanut.

 

Luulin ensin napeiksi!

Eilen käytiin isommassa lähikaupungissa. Ostettiin mm. uusi tehosekoitin, kun edellinen simahti monen vuoden uskollisen palvelun jälkeen. Työaikana se varsinkin oli kovassa käytössä, kun harrastin välipaloina pehmelöitä. Mietittiin, että kuinka kauan se meillä kaikkiaan oli ja todisteita löytyi ainakin kahdeksan vuoden takaa. Luultavasti kymmenen vuotta on aika tarkka ikä. 

Käytiin myös syömässä ja lopuksi mentiin kirpparille. Muuta ei sieltä ostettu kuin kuvan tuote eli ilmoitustaulun nastoja. Luulin ensin napeiksi… Kauniita, käyttökelpoisia ja hauskoja! Ja halpoja, kun paketti maksoi vain euron.