Ai että oli hyvää ruokaa!

Eilen tein vähän pitemmän kaavan kautta ruokaa, mutta ei siinäkään niin kauaa mennyt! Aluksi kuorin yhden perunan ja kaksi porkkanaa. Pilppusin ne jonkinlaisiksi kuutioiksi tai suunnikkaiksi. Sitten löysin jääkaapin vihanneslaatikosta hieman-jo-elähtäneen kesäkurpitsan ja fenkolin jämät. Ne pääsivät seuraavaksi leikkuulaudalle ja sitten kulhoon. Muutama kirsikkatomaatti vielä puoliksi samaan sakkiin. Sitten kulhoon öljyä, suolaa, cajunmaustetta ja cayennepippuria. Sekoitus ja leivinpaperoidulle uunipannulle ja uuniin. (200 astetta ja 25 minuuttia.) Sitten avasin kikhernepurkin, huuhtelin sen lävikössä ja kippasin kulhoon. Paloittelin paketillisen halloumia ja se pääsi kikherneiden seuraksi. Öljyä, suolaa ja kurkumaa - tosin korvasin suolan Herbamarella, kun sain sopivasti purkinloput nyt käytettyä. Ja kun ajastin pirisi, lisäsin pannuun tuon kulhon tavarat. Ja uuniin vielä kymmeneksi minuutiksi. 

Ohjeessa luki, että valmiin paistoksen päälle voi halutessaan lisätä tuoretta korianteria. Sitä ei ollut, enkä muutenkaan ole korianterin ystävä, kun se maistuu mielestäni saippualta, mutta maustelaatikosta löytyi avaamaton pussi korianterinsiemeniä. (Ja oli muuten vanha!) Avasin sen ja ripottelin siemeniä reilulla kädellä, tai oikeasti teelusikalla.

Syötiin ja tykättiin ja tällekin päivälle jäi vielä vähän. Suosittelen kokeilemaan.

Jk. Veikkaa, miltä vuodelta tuo korianteripussi oli! 

 

Kymmenen ruusua pöydällä

Maanantaina käytiin ruokaostoksilla. Bongasin hävikkiämpärissä muutaman ruusukimpun ja ostin tositosi tummanpunaisen kimpun puolentoista euron hintaan. Kuvan otin kotona saman tien. Äsken napsin kuivuneita lehtiä pois ja ihmeekseni ruusut ovat vielä ihan hyväkuntoisia. Ja muistan niitä lukemattomia kertoja ennen vanhaan, kun täysihintaisen ostoksen jälkeen seuraavana päivänä maljakon suunnasta kuului niksnaks, niskat poikki! Hävikki, jes!

Jk. Omistan ruusukuvan isoveljelle, joka täyttää tänään pyöreitä. 

Oho, mikä väri!

Eilen illalla lähärilenkillä taivas yllätti! Oli pakko räpsiä pari kuvaa tuosta vaaleanpunaisesta kauneudesta, vaikka kuvat on vain hailakka todiste näystä… Kävelin tunnin ja kaksi minuuttia ja huomasin, että hämärä ja pimeähkö tulevat salakavalan nopeasti. Olen mielestäni suhtkoht rohkea, mutta en kovin pitkään viihdy lähärillä syysiltaisin…Räpsimishetkellä kello oli 18.40.

Kuva syksyä pullollaan

Tämän aamun kuva on syksyä pullollaan. Pöytäliinassa (akryylipinnoitetussa) on syksyisen kaislikon värit ja aamupalaviili sai niskaansa satokautta eli omppuhilloa, puolukoita ja mustikoita. Omppuhillo muistettiin ottaa vasta vähän ennen aamupalaa sulamaan, mutta Mies keksi pehmentää sitä kuorimaveitsen terällä ja vähän kerrassaan hillo antautui lusikoitavaksi. Aamupalaan kuului lisäksi eilen leivottuja rouhesämpylöitä, leipäjuustoa, paprikaa ja appelsiinimehua. Ja minulle kahvia. On sellainen fiilinki , että tästä tulee hyvä päivä!

 

Frankista se alkoi!

Kun olin Kuopukselassa käymässä, siellä kuunneltiin musiikkia ja eilen sitten meilläkin! Ensiksi hain hyllyssä Frank Sinatraa ja sain soittimen kyllä päälle ja kuuntelinkin ihan tyytyväisenä yhden kaiuttimen taktiikalla, kunnes Mies tuli kotiin ja sai kytkettyä toiseenkin äänet. Seuraavaksi löytyi ihanaa kuusikymmenlukua. Päivän kolmas levy oli taattua suosikkiani, Ultra Brata. 

Jk. Soittimessa on kolmen levyn kelkka ja edellisen kerran meillä oli siis kuunneltu kolmen sinkun verran tositurkulaisuutta… Matti ja Teppo x 3. Jostakin turkulaiskirpparilta olin niitä taannoin bongannut ilmaisjaosta. Kerran kuunneltiin ja päätyvät meiltä kyllä kierrätykseen.

Hajatuksia 39

Hidas aamu, vaikka nyt kaksin. Aamupala syöty ja Mies lähti naapuriin viemään sanomalehteä. (Selitys: Viikonloppuisin lehti tuodaan ns. heittolaatikkoon ja lehden tilaaja on yli yhdeksänkymmenvuotias, joka asuu meiltä kuudensadan metrin ja lähilenkkitien päässä.)

Laitoin pyykkikoneen pyörimään. Petasin sängyn. Tein keittiössä yleiskatsauksen. Eilen hain viimeisiä kukkia pikkumaljakkoon ja se pääsi päivän kansikuvaksi. (Jos nyt ottaisin kuvan, olisi tuikuissa tulet.)

Jk. Hajatus on hajanaisia ajatuksia milloin mistäkin ja lyhyesti tai pitkästi. Asiasta tai sen vierestä. 

Samoja reittejä vuodesta toiseen

Kävelen usein samoja reittejä, polkuja ja teitä. Aika usein kipaisen ns. vanhalta radalta oikomäen kautta tälle hautausmaan vieressä kulkevalle metsätielle. Yleensä siellä ei liiku muita, mutta juuri tuona iltana minua juoksi vastaan mieshenkilö. Hänellä oli joko kiire ja/tai treeni ja ainakin kuuma. Minulla oli aikaa ja lenkki.

Räps ja naps

Melkein toistoa eiliseltä, mutta kuitenkin muutoksia! Ja nyt otin ensin tarjotinkuvan ja sitten vasta avasin telkkarin, kuten otsikosta voi huomata… Vielä löytyi muutama pikkupikkutomaatti kasvimökistä ja pakastimesta hain mustikoita ja ruisleipää.

Tänään käyn ainakin kirjastossa ja pesen pyykkiä. Illalla lämmitän saunan. Muuten teen mitä lystään. 

Naps ja räps

Mies lähti aikaisella aamujunalla Helsinkiin lapsenvahtikeikalle. Minulla on muutama hidas aamu sitten ohjelmassa. Valmistelin itselleni aamupalatarjottimen, kannoin sen olkkarin pöydälle, avasin telkkarin naps ja otin tarjottimesta kuvan räps. Kun ollaan kaksin, syödään aina keittiössä. Yksin ollessa joustetaan ja otetaan telkkari seuraksi. 

Pekka Pouta lupasi juuri äsken kaunista säätä, joten luvassa on kävelylenkki aamupäivällä. (Ja iltapäivällä hyötylenkki kylälle ja takaisin.) Eilen räknäsin syyskuun kävelykilometrit ja sain luvuksi 431,5 kilometriä. Ja nollasta taas lokakuu käyntiin!

Sohvannurkkailua

Kaunis syyspäivä ja kotimainen elokuva menossa. Kävelylenkki suunnitteluasteella eli hyvin suunniteltu, mutta vielä täysin tekemättä. Sohvannurkkailua nyt ensin kuitenkin. - Ja matemaattinen aivopuoliskoni on kyllä jo muistuttanut, että tänään päättyy syyskuu ja on aika laskea kuukauden liikuntamäärä… 

Jk. Kuvan laatikkoon on muuten maalattu teksti SANOMIA, vaikka osa kirjaimista kyllä peittyykin.

Kolmen euron asetelma

Kuvassa on kolmen euron asetelma eilisaamulta. Toukokuulla ostettiin pihakirppikseltä tuo pieni pilkkumi kahdella eurolla ja sunnuntaina täsmälleen kilon verran luumuja eurolla. Jos nyt ottaisin kuvan, olisi astia jo paljon vajennut, sillä luumut ovat/olivat tosi hyviä. 

Yli 105 miljoonaa!

Ei rahaa, vaan askeleita. Ei minulla yksin, vaan lisäkseni kahdellasadallaseitsemälläkymmenellä muulla kävelijällä. Kaksi viikkoa taaperrettiin ympäri Suomea ja kaikki askeleet kirjattiin ylös. Projekti oli Suomen Työväen Urheiluliiton vuosittainen Askelviikot tai Askelkisa ja osallistuin viidettä kertaa jahtiin. Tällä kertaa keräsin 267554 askelta ja olin yhdeksästoista. Kiva kisa ja kannustaa ihmisiä kävelemään, joka tietääkseni on niitä parhaita harrastuksia…