sunnuntai 17. lokakuuta 2021

Sitä kovempi ja muita lauseita


Luin eilen illalla upean pienen kirjan. Siihen oli kerätty lausahduksia ja niistä oli rakentunut tilanteita ja koko elämään vaikuttaneita kohtauksia. Sanoilla ja lauseilla on siis merkitystä. Kun suljin kirjan joskus puolenyön maissa, tuli mieleeni lause, jota isäni käytti. Jos vaikka lapsi löi päänsä, kätensä tai jalkansa johonkin, isä tokaisi oitis Sitä kovempi. Äitinä minusta se ei tuntunut ollenkaan hyvältä sanomiselta. Kerran sitten isä sattui olemaan keittiön oven takana, kun avasin sen nopeasti ja ovi kolahti isää päähän. Teki mieli sanoa Sitä kovempi, mutta en uskaltanut vaikka olin aikuinen ja isän tyttö. Olisi vain ollut hyvä huomata, miltä tuollainen lause tuntuu kuulla…


lauantai 16. lokakuuta 2021

Kausi on korkattu!


Oikeastaan korkkasin jo viime viikonloppuna Turussa… Syksyn ensimmäiset satsumat pääsivät ostoskärryyn, kassiin, kotoseen ja nassun kautta massuun. Paikallinen korkkaus tapahtui eilen illalla. Olivat tosi hyviä ja tunnustan syöneeni kolme.
Sain tänä aamuna ahaa-elämyksen, joka liittyy näihin kaikkiin ns. pikkuoransseihin. Tällä kertaa tiesin ostavani satsumia, mutta sitten tulee mandariinit ja klementiinit. No, joka tapauksessa… Kun odotin Esikoista, söin pikkuoransseja rekkakuormittain. Ja - tsädäm - Esikoinen on meidän klaanista se, joka ruskettuu kesäisin eniten ja jota on luultu ulkomaalaiseksi ihonvärinsä vuoksi. Voisiko pikkuoranssien syömisellä syksyllä -84 olla tekemistä tuon asian kanssa? Minä vaan kysyn! 
 

perjantai 15. lokakuuta 2021

Erikoinen elokuvaelämys


Meillä katsotaan paljon elokuvia ja meillä on kotona & kotosessa hyllyissä paljon elokuvia. Niitä lainataan kirjastosta vielä lisäksi ja käydään elokuvissa. No, kirpparilta oli taannoin ostettu Hitchcock -boxi ja yhtenä iltana katsottiin siitä Linnut. Oli yhtä jännittävä ja hyvä ties-monennenko-kerran-katsottuna. Tiistai-iltana päätettiin taas katsoa joku. Sain valita ja se oli Psyko. Elokuva alkoi ja tekstitys oli valitsematta ja kas kummaa, tekstivaihtoehtoina olivat vain englanti, hollanti ja ruotsi. Pikainen ratkaisu ja katsoimme siis elokuvan englanniksi puhuttuna, ruotsiksi kirjoitettuna ja suomeksi (osittain) ymmärrettynä. Onneksi sekin tarina on jo entuudestaan todella tuttu…
Omaan perheeseemme tuo elokuva liittyy hyvin vahvasti. Esikoinen päätti nimittäin haluta kohdusta ulkomaailmaan juuri, kun Psyko alkoi telkkarista. Uusi tieto on sen sijaan se, että elokuva alkaa kaupunkikuvalla ja tekstillä 11. joulukuuta. Se nimittäin on juuri tuo Esikoisen syntymäpäivä… 

torstai 14. lokakuuta 2021

Aamupala, Mauno Koivisto ja Helsingin metro


Olen aamupalaihminen, tosin en ole ollut sitä aina. Vuosikymmeniä sitten aamupalani oli yleensä kuppi tai useampi kahvia ja enimmillään yksi voileipä sen kanssa. Se oli sitä aikaa, kun Mauno Koivisto valittiin presidentiksi, Helsingin metro aloitti säännöllisen liikennöintinsä ja minun sukunimeni oli vielä supisuomalaista merkkiä.
Presidentin nimi on vaihtunut monta kertaa, minun vain kerran ja metro on saanut hieman jatketta. Aamupalasta on muodostunut päivän tärkeä avaus. Se vaihtelee, sillä en jaksaisi toistoa aamusta aamuun. Kuvan aamuna siinä on ollut viiliä, kiiviä, satsumaa ja lisäksi leipää ja kahvia. Täksi aamuksi tilasin pienen puuron, kahvia ja sämpylää Tartexilla, juustolla ja paprikalla. Kohta on aamupalan aika! 

keskiviikko 13. lokakuuta 2021

Ottamuksia 111



Olen monta kertaa kirjoittanut jääkaappimagneeteista ja siitä, että niistä löytyy totuus tai ainakin viisaus. Jollakin tasolla ne ovat kaurapuuron kanssa siis samanlaisia. Viime viikolla tein myönnytyksen ja ostin yhden magneetin ihan normikaupasta, vaikka olen päättänyt rajoittaa niiden ostamisen vain kirppareihin. Tuo vaan oli pakko ostaa, sillä sen teksti tuli täysillä kohti. Ehkä tarvitsin juuri siinä hetkessä vahvistuksen siitä, että pystyn. Sinäkin pystyt, usko se! 

tiistai 12. lokakuuta 2021

Luomufloristi siis itsekin

Yksi kotosreissujen tulisisia on kukkakimput milloinmistäkin ja mitämilloinkin. Sunnuntaiaamun kävelylenkin varrelta bongattiin niittylämpäre, jossa vielä oli kehäkukkia, malvaa, pellavaa ym. Ja ei muuta kuin poimimaan, vaikka lenkkarien kärjet vähän kastuivatkin. Kimppu kulki kolmensadan kilometrin matkan autossa kukkapuketoituna ja sunnuntai-illan keräsi sitten vaasissa voimia paikanmuutokseen. Eilen oli jo ihan entiselllään eli selviytyi matkasta hyvin.  

Jk. En ole mikään floristi. Kunnioitan suuresti tuota ammattikuntaa, joka sitoo näyttäviä asetelmia ja kimppuja. Mutta olen ihan vaan tällainen tavismummu, joka tykkää poimia kukkia ja jota Mies (vaari) kutsuu luomufloristiksi…

maanantai 11. lokakuuta 2021

Syksyinen irtiotto


Kotosviikonloppu on takana. Torstaina lähdettiin puolenpäivän maissa ajamaan kohti Turkua ja eilen alkuillasta sitten oltiin takaisin Laurilassa. Käytiin kirppareilla, tehtiin kävelylenkkejä, tehtiin ruokaa, käytiin lauantai-iltana saunassa, poimittiin kukkia, nukuttiin pitkään ja hyvin. Eli ei mitään erikoista, mutta eri maisemissa kuitenkin. Tällä irtiotolla taas jaksaa! Tämä viikko on tavisviikko yhdellä virsikirjatyöpäivällä kruunattuna ja ensi viikko on leppoisaa ja ansaittua syyslomaa. Tykkään eli mii laik.