Yksi kolmasosa liikunta”urakasta” tehty!

Aina välillä asetan itselleni liikunnallisia päivä- tai viikkotavoitteita. Eilen illalla huomasin, että oikeastaan tämän viikon tavoitteesta puuttuu vielä/enää neljäkymmentä kilometriä ja olisi kolme päivää aikaa saavuttaa se. No, sitten olen seurannut siinä sivussa sääuutisia ja lauantaina pitäisi tulla lunta ja vettä tai pelkästään lunta tai vettä… Ajattelin sitten vähän kerätä kilometrejä ns. etupeltoon ja tämän päivän tavoie on kolme lenkkiä.

Ensimmäisen tein heti aamusta. Se oli lähilenkki ja pituudeltaan 8,3 km. Kun olin tullut siltä, asetuin lempipaikalleni sohvannurkkaan ja räpsäisin kuvan. - Seuraavalle lenkille lähden päiväkahvin jälkeen ja illalla kolmannelle. 

Torstait on kukkienkastelupäiviä Laurilan allakassa

Minun tehtäviini Laurilassa kuuluu kukkienkastelu. On niitä muitakin, mutta tämä nyt tuli mieleen tänään. Olen ottanut tavaksi kastella kukat aina torstaisin, kun kerta viikkoon tuntuu ainakin nyt olevan sopiva sykli. 

Ensin keitin vedenkeittimellä 60-asteista vettä ja kastelin santut. Makkarin ikkunalla kun on kuusi santtua, joista neljä kukkii ja kaksi miettii kukkimista. Toivon enemmistön saavan vähemmistön puolelleen. 

Seuraavaksi kastelin olkkarin kahden ikkunan kukat, oman huoneeni kukan ja keittiön kukan. Viimeksi mainittu pääsi nyt kansikuvakukaksi. Se on nukkatyräkki eli paha poika. Seksipalmuksikin kuulemma kutsuttu…

 

Pieni polku hautausmaan vierestä vie

Eilen iltalenkillä havahduin taas kerran siihen, kuinka kauniissa ympäristössä saamme elää! Tämä ns. hautausmaan viereinen polku on meiltä reilun kilometrin matkan päässä. Eilen polulla tuli vastaan nuori, joka lähes-nyökkäsi tervehdyksen. Siitäkin tuli hyvä mieli.

Tänään saan Miehen reissusta kotiin. Lupasin lämmittää saunan illaksi. Ehkä teen jotakin suolaista piirakkaa iltateelle. 

Puiden hehkua

Eilen illalla kävelin viisi kilometriä ns. lähilenkkiä. Napit korvilla, tietysti. Mutta en tosiaankaan kulkenut laput silmillä! Naapurimetsän puut hehkuivat niin kauniina, että ihastelin niitä mennessä ja tullessa moneen kertaan ja lopuksi räpsäisin kuvan. Ja siinä samassa hötäkässä onnistuin pudottamaan taskustani avaimen… Kaikeksi onneksi siinä oli punainen avainmerkki ja kun kuljin pari ylimääräistä kertaa kuvanottopisteeseen, avain tervehti minua maasta iloisena jälleennäkemisestä. Loppu hyvin, kaikki hyvin = sain iltalenkin tehtyä, sain kivan kuvan ja löysin avaimeni.

Hyvä ja tapahtumarikas päivä

Jouluruusu ihan selvästi moikkasi, kun tulin eilen illansuussa kotiin. Pysähdyin ottamaan siitä kuvan, jotta se tuntisi itsensä huomioiduksi ja tärkeäksi.

Eilen aamulla vein lehden naapuriin ja sitten kävelin virsikirjatöihin. Messun jälkeen menin pappilaan kuluttamaan aikaa, kun olimme sopineet ystävän kanssa teatteritreffit iltapäivälle. Paikallinen teatteri esitti kolmannen niskavuorensa (nyt oli vuorossa nuori emäntä) ja taas olin positiivisesti yllättynyt. 

 

Sallittuja, ei kiellettyjä

Mies lähti eilen aamujunalla kohti Helsinkiä ja Esikoiselaa. Meiltä löytyi kaapista konventirasia ja Otonpäivän kahvilla myös niitä oli tarjolla. Yhden söin eilen ja huomasin, että tuohon kauniiseen puutarjottimeen käy vallan mainiosti kukkamaljakon lisäksi myös konvehtikasa. Siinä ne ovat nyt olleet eilispäivästä asti ja eivät huhuile ollenkaan. Ne ovat sallittuja, ei kiellettyjä. Ehkä juuri siinä onkin syy, etten kauho niitä kaksin käsin…En siis usko kieltoihin. Asenne ratkaisee!

Yllätys!

Sain eilen tällaisen yllätyskimpun. Kaunis kuin mikä. Maljakot ovat olleetkin pitkään lähes turhan pantteina kököttäessään nuottikaapin päällä ja/tai keittiön kaapissa. Kokemuksesta tiedän, että kesällä kuljettelen kävelylenkeiltä kaikenlaisia kimppusia, mutta se tyyli odotuttaa vielä itseään.