Marraspipareiden aikaan

Marraskuu on sitä aikaa, jolloin piparkakut ostetaan kaupasta. Kyseessä kun ovat ainakin meillä marraspiparit, ei joulu-. Ja ne jouluserkut leivotaan ehdottomasti itse. (Pienenpieniä tai vielä pienempiä.) Nämä teolliset kuuluvat teen ja kahvin kyytitytöiksi joko sellaisinaan tai sinihomejuuston alla.

Omakuva

Löysin kuva-arkistosta yhdentoista vuoden takaisen otoksen, jonka tunnistan edelleen omakuvakseni. Mukavuudenhaluinen (lue: laiska), rentoileva ja aika huoleton tyyppi. Kiloja on vähemmän kuin kuvanottohetkellä, mutta habituksessa on tunnistettavan paljon samaa.Tsirp tsirp!

Värikästä ja maukasta

Perjantain iltaruoka näytti tältä. Sadonkorjuukasviksia, sivusalaatti (kirsikkatomaattia, varsiselleriä, kylmäpuristettua rypsiöljyä, pippuria ja suolaa), puolukkasurvosta ja kasvisryynäreitä. Kaunista, yksinkertaista, värikästä ja ennen kaikkea hyvää. Paljon enemmän kuin vain nälän siirtämistä.

 

Muistojen päivä

Pyhäinpäivä on yhtä kuin muistojen päivä.  Muistoja isovanhemmista ja vanhemmista, muista sukulaisista, ystävistä ja kylänihmisistä. Enkeleitä ja kynttilöitä ja kaipausta. Virastovuosina tulostin ns. vainajalistoja pyhäinpäivän iltakirkkoa varten ja muistelin omaisten kanssa käymiäni keskusteluja. Aika monta kertaa virastossa kului aikaa enemmänkin kuin ihan vaan toimituksen sopimisen verran. 

Tänä iltana sytytämme pergolan pöydälle lyhtyyn kynttilän kaikille heille, joita kaipaamme ja jotka ovat olleet meidän elämässämme käymässä. 

Tasalukua bongaamassa

Eilen tein kaksi valoisen ajan lenkkiä ja ilta kului kirjaa lukien yms. Tänään lähdin sitten aamupalan jälkeen liikkeelle ja aikomuksena oli kävellä 9,6 km ja saada näin uusi tasaluku kasaan. Sää oli ensin ihan poutaa, sitten välillä tihkusadetta ja lopuksi taas poutaa. Kalmiston viereinen polku oli neulasista hivenen liukas ja lenkkareiden pohjat alkavat olla tosi sileät, mutta ei mikään ihme - onhan niillä pitkästi toistatuhatta kilometriä kävelty! Kävelin siis varovasti ja luistelematta.

Sain tasaluvun täyteen. Nyt on tilastossa 3900 km tälle vuodelle koossa. Taitaa tulla ennätysvuosi…

Kävelyjä ja ikkunalautapuhetta

Aamupalan jälkeen kävin kympin kävelyllä ja totesin sään aivan ihanaksi. Arvelen toistavani lenkin (en ehkä just samaa reittiä) iltapäivällä. Ja jos oikein villiksi heittäydyn, teen vielä illalla pimeän ajan lenkin heijastinhenkseleillä varustettuna. (Eilen illalla minulla oli useampi heijastin, pieni vakoojalamppu ja olkavarsivalo. Nyt voisi siirtyä henkseleiden käyttöön.)

Olkkarin pihanpuoleisella ikkunalla on kaksi mieluista kukkaa, jotka pääsivät kuvaan. On siinä kaksi muutakin, joihin minulla on viha-rakkaus -suhde. Traakkipuita, jotka jaksavat rehottaa huonosta hoidosta ja kyllästyneistä tunteista piittaamatta. On se joskus vaikeata!

Jos metsään (lähi-) haluat mennä nyt

Eilen iltapäivällä kävelin lähäriä kahdeksan kilometrin verran ja ihailin Kakkosen tekemää majaa. Hänen mukaansa siinä on monta huonetta ja uskon kyllä sen! Syyslomalaisen (ja ehkä vähän Esikoisenkin) taidonnäyte.

Mies tuli eilen Kotosesta. Nuuhkutteli eteisessä pullantuoksua ja oli tosi onnellinen, sillä oli junassa ajatellut, että Oispa pullaa! Telepatia toimi ja päätin valita aamupäivällä leipomisen lenkin asemesta…

Olipa yllätys!

Eilen kävin palauttamassa kirjastoon neljä kirjaa ja tarkoitus oli hakea yksi varaus. Sen lisäksi löysin vielä kaksi muuta eeposta ja lainasin ne kaikki automaatilla. Onneksi menin vielä lukemaan lehtiä, sillä matkalla tuonne lehtilukupaikalle silmäni sattuivat osumaan henkilökunnansuositushyllyyn ja mitä näinkään! Tommi Kinnusen uusin viikkolainamahdollisuudella! Saman tien nappasin sen ja käytin automaatilla. Sitten vasta lehtipöydän luo ja pari lehteä luettavaksi. Muistin myös peruuttaa varaukseni ko. kirjasta, sillä olin sen suhteen jonotusnumerolla 3. Tiedän siis varmasti, mitä teen tulevana viikonloppuna - linnoittaudun sohvannurkkaan Tommi Kinnusen kanssa…

 

Maanantaiaamun värejä ja makuja

Kuvasta voi helposti päätellä, että menossa on hidas aamupala ja että olen yksin kotona. Mies lähti eilen aamulla Kotoseen kiertelemään taidenäyttelyitä ja kastelemaan Kotosen kukkia. (Traakkipuu, kaktus, aaloe.)

Eilen kävelin kaksi pitkähköä lenkkiä, tälle päivälle on suunnitteilla ainakin yksi hyötylenkki kirjastoon. Illalla aion sytyttää pergolan pöydälle kynttilän, kun isä-Erkin kuolemasta tulee tänään kuluneeksi kaksikymmentäkahdeksan vuotta. 

Juhlistamassa hyvää ystävää

Eilen oltiin hauskoilla viiskymppisillä. Siellä oli mm. naurua, kyyneliä, kuvia, hyvä sketsiesitys, ihanaa täytekakkua, kukkia, lahjoja, tuttuja ja vieraita. Sankaritar eli Pastori Kissanen oli elementissään ja voisi milloin tahansa vaihtaa alaa stand up -esiintyjäksi. Hänellä, kahdella muulla ja minulla on oma ryhmä, jonka nimi on Hankalat akat. Juhlien kunniaksi tilasin meille kaikille hienot rintamerkit, jottei muillekaan jää luonteenlaatumme epäselväksi… 

Jk. Ryhmämme kolme jäsentä on nyt täysi-ikäisiä. Neljäs on vielä nuorisolainen, mutta istuu porukkaan hyvin.

 

Kympin ostos/löytö!

Tämä prikka löytyi Kyläsaaren kierrätyskeskuksesta keskiviikkona. Hetken aikaa mietin ostamista, kun hinnaksi oli laitettu kymmenen euroa, mutta sitten kunto, aihe ja graafisuus vetivät pitemmän korren ja tarjotin päätyi ostoskoriin. Aiheen on suunnitellut taidegraafikko Martti Mykkänen vuonna 1965 eli minun ollessani ekaluokkalainen. - Tarjottimia ei voi koskaan olla liikaa, eihän?

 

Yhtensä kolme euroa

Eilen illalla myöhään olin taas kotona. Repusta löytyi loput kirppariostokset. CD-levy on ihan arvoitus, hehkuviinikyltti tulee käyttöön glögikauden alkaessa ja pussukoita tarvitsee aina. Kaikki olivat kappalehinnaltaan euron. Pikkuliina oli Kyläsaaren kierrätyskeskuksen ilmaispuolelta. Hankintojen värit sopivat hyvin toisiinsa ja ovat syksyä täynnä.