Kumpi vai molemmat?

En ole kiertokirjeihminen, en ole haasteihminen sitten ollenkaan. Kaikesta huolimatta nappasin tämän jostakin somemaailman syövereistä ja merkkasin siihen omat valintani. Näillä mennään kohti joulua ja päätyyn.

Tästä joulusta on tulossa taas erilainen. Olemme kaksin. Emme aio syödä itsiämme puhki, joten on pakko miettiä jouluruokien ja herkkujen määrää. Laadusta emme tingi emmekä makujen sinfoniasta. 

Suora linja

Pari viikkoa sitten sain luettua elämäni ensimmäisen kerran Seitsemän veljestä -eepoksen. En olisi pystynyt siihen ilman Juha Hurmetta. Tartuin tuohon nykysuomennokseen hyvin skeptisesti, mutta taas kerran sain huomata epäilyt turhiksi. Kirja vei mukanaan, kieli oli kivimäisen kaunosieluista, mutta ymmärrettävää ja kohtitulevaa. 

Eilen Mies asetteli punaisen rahin eläimet järjestykseen. Niitä sattui olemaan seitsemän. Ihan selvästi taain on Juhani ja edessä on Eero. Suora linja. 

 

Olen avoimesti kateellinen

Minulla ei ole piirtämisen lahjaa muuta kuin sen verran, että piirrän joskus jäniksiä. Yleensä niillä on lappuhaalarit, mutta löysin arkistosta tällaisen shortsiversion. Olen erittäin avoimesti kateellinen klaanimme kuvataiteellisille jäsenille. 

Jk. Tänään on klaanissa juhlapäivä! Anteronpäivänä juhlii nimipäiväänsä Laurilan vanhin ja Brahiksen isä ja poika. Vävyllä ja Annina -ystävällä on syntymäpäivät. Nimipäivää viettää myös Antti -isoveli. (Kun kirjoitin nuo kaikki, tuli mieleen radion puhelintoivekonsertti, jossa joku soittaja kysyy: Saako lähettää terveisiä? Luvan saatuaan latelee sitten kaikki mahdolliset ystävät, tuttavat, kumminkaimat, maitomiehet ja naapurin kissat…)

 

Hajatuksia 4

Törmäsin (kuv.) mainoksessa vaatteeseen, jonka väri oli tekstin mukaan puuronharmaa. Heti tuli mieleen kansakouluajan kylmä ja vetinen kaurapuuro. Ei aiheuttanut kovinkaan mukavia mielleyhtymiä. (Ja luultavasti se on vain valemuisto, ei oikea.) En ostaisi.

Pari viikkoa sitten tuli yhtäkkiä turvallinen olo selatessani sähköisiä takuukuitteja. Rikkaruohoraudan takuuaikaa on vielä jäljellä kaksikymmentäkaksi vuotta. Eihän tässä ole sitten mitään hätää! 

Hoosianna -tontut framille!

Tämä aamu on prime time Hoosianna -tontuille! Pitkä ja pimeä marraskuu on muutamaa päivää vaille selätetty, uusi kirkkovuosi alkaa tänään, aasit on liikkeellä ja kirkot (turvaväli)täyttyvät laulavista  ihmisistä - vaikka ei se yhteislaulu niin toivottavaa ole…Laurilan spartalaiseen joulunodotukseen tontut pääsivät eilen illalla. Siinä pianon päällä lauleskelevat, paitsi tuo yksi pieni oikeassa reunassa, joka kantaa joulukorttia. Muista koristeista ei puhutakaan ennen aatonaattoa. 

Onnentyttö

Olen sanonut varmaan tsiljoona kertaa, että olen onnentyttö, mutta sanon sen taas: Olen onnentyttö. Eilen mies lupasi leipoa saaristolaisrieskoja ja sulkeutui keittiöön. Minä istuskelin sen aikaa sohvannurkassa villapeiton alla ja katsoin monta jaksoa Syke-sarjaa. No, kun lounas oli valmis (juustoista paprikakeittoa ja rieskaa), kävi ilmi, että siinä samassa oli tehnyt myös pullataikinan ja leiponut korvapuusteja. Puolusteli tekoaan sillä, että kun uuni oli jo valmiiksi lämmin… En valita, molemmat oli hyviä! 

Välitän!

Tänään on Välittämisen päivä. Ikäihmisistä kannustetaan pitämään huolta. Sitähän me teemme oikeastaan joka päivä, kun tällä pientilalla kahdestaan elelemme ja olemme jo yli kuusikymppisiä… Tälle päivälle on vielä sopivasti jäljellä nuo kaksi marmeladisydäntä, Nam!