Mitä oikeastaan tarvitset?

Olen itseasetetussa ostokiellossa (postikortit, tarrat, teipit) ja otan enemmän kuvia kuin ostan. Tämän kortin tapasin kylläkin jo viime toukokuussa ennen ostokieltoa. (Kuvanottokieltoa ei ole langetettu). Kortin teksti saa ajattelemaan. Olisihan paratiisisaarella kiva lekotella pienemmällä rasvaprosentilla lottovoiton jälkeen, mutta kyllä mieluummin otan lasillisen punaviiniä ja päikkärit… Ne on mahdollista toteuttaa ja toteutetaankin aina silloin tällöin. 

 

Tyhjät häkit

Laurilan sisustusfilosofialla ei ole oikeastaan päätä eikä häntää ja siksi se sallii (lähes) kaiken. Kaksi mielestäni hauskaa yksityiskohtaa on lintuhäkit, joissa on ovet auki. Idea on se, että molemmat lapset ovat lentäneet ulos pesästä=häkistä. Ylempi on Esikoisen, alempi Kuopuksen. Ylempi on olkkarissa ja alempi minun huoneessani. Ihania kumpainenkin, varsinkin lapset!

 

Osuva lahja!

Rakastan Klaanin tyyppien eli omien huumoria. Se osuu, uppoaa ja toimii. Sain huhtikuisen syntymäpäiväni kunniaksi Esikoisen poppoolta kivan kuvakirjan Pikkumummu ja iso rakkaus. Kirjan lisäksi lahjapaketista löytyi kuvan rasia. Siellä oli sisällä Herra Hakkarainen -pastilleja. Rasiassa voi kuljettaa pastilleja, särkylääkkeitä, vitamiineja tms. Ja onhan se aika shokeraavaa jossakin julkisella paikalla napata sieltä jotakin…

Taidetta, synttärit, pihakirppiksiä ja tietysti kävelyä = pitkä viikonloppu

Tosi kiva ja elämyksellinen pitkä viikonloppu takana! Torstaina lähdettiin puolenpäivän maissa ajelemaan kohti Turun Kotosta. Kuopuksella ja kumppaneilla oli Tampereella työhuonetuparit iltapäivällä ja me päätettiin tehdä sinne yllätysvierailu. Kuopuksen ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, kun astelimme sisään! Samalla kertaa hölmistynyt ja kyselevä. Tutustuttiin mukavan valoisaan työhuoneeseen, juotiin hyvää simaa herkkunaposteltavien kera ja tehtiin pari heräteostosta kotiin vietäviksi. Sitten jatkettiin matkaa Turkuun… Turussa ehdin illalla vielä kävelylenkille. 

Perjantaina kierreltiin kirppareita ja Mies kävi taidenäyttelyissä ja minä tein kävelylenkkejä. Lauantai vietettiin Helsingissä Esikoiselassa Neiti Kolmosen kaksivuotisjuhlissa. (Junalla aamulla Logomosta Pasilaan ja illalla taas Pasilasta Logomoon.) Neiti oli reipas ja ihana. Lahjaksi vietiin lastenlaulukirjoja ja puisia keittiötarvikkeita leikkikeittiötä varten. 

Sunnuntaina oli Raunistulan pihakirppispäivä ja pari tuntia kulutettiin mäkisten katujen nousuihin ja laskuihin. Tosi moneen pihaan kurkistettiin ja osteltiin vaikka mitä - matkaradiosta maa-artisokkamukuloihin, pilkkumista mokkapaloihin jne. Tosi kiva, mutta viileä aamupäivä. - Iltapäivällä lähdettiin ajamaan keskiseen Suomeen ja yhden pysähdyksen tyylillä oltiin illalla kotona. Mies laittoi saunan lämpenemään ja minä lähdin kävelylenkille. Kuinkas muuten!

Metusalem, minäkö?

Sarjassamme Kirjaston lehtisalaattipoiminnat. Tuo lainaus kuvasi jonkin muun tuntemuksia, mutta voisin allekirjoittaa, alleviivata ja boldata tuon itsekin vallan mainiosti. En koe, että minulla varsinaista asemaa oli, mutta olipahan elämäni ensimmäinen vakituinen työpaikka… Ja jonkinlainen metusalem ja vastarannan kiiski olen eittämättä (ja kyllättämättä) ollut aina ja iankaikkisesti. 

Vallaton kaimani

Vuokko on nimi, jolla tulen yleensä sisäänkutsutuksi lääkärissä ja/tai muissa virallisissa tilanteissa. Se kun on etunimistäni (2 kpl) ensimmäinen. Valkovuokko on ehkä siksi yksiä lempikukkiani näin keväällä.  Se on sopivan vallaton ja huikentelevainen ja samalla kertaa hieno ja vaatimaton. Saimme aikanaan valkovuokon alkuja Pirkko -ystävältä ja ensin luulimme, että eivät ne selvinneet Laurilan pihassa. Sitten yhtäkkiä niitä alkoi olla muutama, seuraavana vuonna enemmän ja nyt niitä on vähän siellä täällä entisen sulkapallokentän tienoilla. Niin tänäkin keväänä.

 

Mitä oikeastaan tapahtui?

Kirpparilla huomasin tällaisen mukin ja ajatukset alkoivat saman tien vilistää… Miksi muki oli päätynyt kirpparille? Oliko ystävyys kuitenkin katkennut? Oliko mukikiintiö tullut yhtäkkiä täyteen? Vaihdettiinko kaikki ruokailu- ja juomailuastiat heti kerralla uusiin? 

Positiivistahan asiassa on se, että muki tuotiin kierrätykseen eikä sitä suutuspäissä viskottu sirpalekuntoon. Joku sen kuitenkin ostaa itselleen - ehkä sellainen, jolla ei ole yhtään ystävää ja joka voi nyt näyttää muillekin, että on ainakin yksi!