Uusi viikko, samat kujeet!

Mies oli lähtenyt Kotoseen aamullavarhainkunminävielänukuin. Ei yllättäen, vaan asia oli minulla tiedossa jo eilen. Itse heräsin vähän vaille kahdeksan ja seuraavan kerran vartin yli kahdeksan. Ja aamupala on nyt yhdeksältä menossa. Haahuilin äsken pihalla, kun hain jogurtin päälle mustikoita ja puolukoita. Varsinaisia lähimarjoja siis!

Tälle päivälle on timanttina ystävien tapaaminen, kun mennään porukalla syömään. Pienempi lähikaupunki on kohteena ja luvassa pitkä lounas alkoholitta. 

Jk. Ai niin, se eilinen! Vapaata oli iltaan asti ja illalla kävin tekemässä 11 km lenkin ennen saunaa. 

 

Liikuntavapaapäivä, ainakin iltaan asti!

Eilen ”urakoin” kävelyn suhteen, kun kävelin kolme lenkkiä ja yhteissumma niille oli 30,5 km. Ihme kyllä jaloissa ei eilinen tunnu yhtään… Yöunia riitti yhteen kyytiin seitsemän tuntia ja siihen vielä vähän lisää. Tälle päivälle sekä Mies, Forecan tädit ja Ilmatieteen laitoksen sedät yhteistuumin kertoivat sadetta olevan iltaan asti enemmän ja vähemmän. No, pidän siis liikuntavapaapäivää ainakin siihen asti tai sitten koko päivän. Villasukkailua, sohvailua jne. Äsken tehtiin piilosana ja kohta on luvassa lounaaksi verilättyjä ja jälkkäriksi appelsiinifileitä.

Olen aamupalaaja

Rakastan aamupala-aikaa ja mitä hitaampaa sen parempaa. Mies ehti jo syödä ja lähti naapuriin viemään sanomalehteä ja kakkureseptiä. Oli laittanut minulle kahvinkeittimen valmiiksi (kuten tekee joka aamu) ja se oli napsautusta vaille. Naps! Tänä aamuna söin kaksi viipaletta täysjyväruisleipää Keijulla, juustolla, tomaateilla ja retiiseillä päällystettynä. Lisäksi oli purkillinen viiliä omppuhillolla ja tuoreilla mustikoilla. Ja iso mukillinen kahvia ja toinen samanmoinen vettä.

Jk. Otsikon voi käsittää myös niin, että aikanaan aamupalani saattoi olla pelkkää kahvia ja korkeintaan yksi hätäinen voileipä. Olen siis palannut aamupalan syöjäksi eli aamupalaajaksi. 

 

Törmättyä

Kaikenlaiseen kauniiseen sitä törmää (kuv.) kävelylenkeillä! Viljapellon (älä kysy, mitä viljaa!) vieressä oli oletettavasti karhunputken jo-rusehtavia kukintoja kuin maalauksessa ikään. Kävelin ensin ohi, mutta palasin takaisin ja kaivoin kännykän repusta räpsyä varten. Räps! Sitten jatkoin matkaa määränpäähäni, jonne oli vielä pari kilometriä.

Katson arkihuonetta ja ymmärrän

Olen aina pitänyt Laurilan arkihuoneesta, jota yleensä kutsutaan olohuoneeksi. Se on lukemista, elokuvien ja television katsomista, musiikin kuuntelua, pianon soittamista, leikkimistä ja päiväunia varten oleva huone. Nykyaikainen tupa, sanoisin. Värejä, viherkasveja, tauluja, elokuvia, kirjoja, tyynyjä ja torkkupeittoja on paljon. Arkihuone on lempihuoneeni.

Olipa hyvää!

Mies teki illalla kantarellipiirakan. Sanoi, että se voisi sopia hyvin oluen kanssa. Ja sitten piti mennä etsimään, olisiko meillä varastossa olutta. Muutama tölkki löytyi. Huh! (Mutta ensin saunottiin.)

Piirakka oli todella hyvää, pohja oli voitaikinamainen ja päällyksessä sopivasti makua - varsinkin sen jälkeen, kun oli ihan hivenen sormisuolattu.  Resepti menee ehdottomasti jatkoon. Mieshän on ollut siellä jo yli neljäkymmentä vuotta…

Viidentoista kilometrin lenkki

Ø

Numerot ja luvut on päähänpinttymäni. Eilen laskin, että seuraavasta tasaluvusta puuttuu viisitoista kilometriä, joten voisin kävellä pitkän lenkin illalla. Aamupäivällä sateli, päivälläkin vähän ja ilta näytti aika huonolta, mutta lähdin kuitenkin. Välillä pilvet vyöryivät tosi tummanharmaina, mutta jatkoin sinnikkäästi ja selvisin sateetta ja olin kotona kahden ja puolen tunnin kuluttua. Se oli yhtä kuin viisitoista kilometriä ja nyt keittiön liitutaululla on luku 2900.

Jk. Kuvan kommentteja en ole saanut. Iloisia tervehdyksiä ja sananvaihtoa sen sijaan.