Rentoa huomenta!

Rentoiluaamu menossa. Eilen illalla haettiin Ykkönen junalta ja käytiin kolmisin Raxissa syömässä. Tänä aamuna makoiltiin ennen kahdeksaa meidän sängyssä (nuorin siinä keskellä) ja tehtiin porukalla Sanaseppää. Aamupalan jälkeen Mies meni käymään naapurissa ja me petattiin sängyt ja nyt sitten ollaan vaan. Tälle päivälle ei ole mitään isompia suunnitelmia, mitä nyt ajattelin tehdä pienen pullataikinan jossakin vaiheessa…

Yllätys!

Tänä aamuna maisema oli erilainen kuin eilisaamuna. Valkoista oli maassa ja koko ajan taivaalta tuli lisää. Vähän aikaa vielä köllöteltiin sängyssä lämpimien peittojen alla ja katseltiin ikkunasta lumen rauhallista leijailua. 

Aamupäiväkävely oli lähäriä kuuden kilometrin verran. Tie oli märkä ja jotenkin ei lenkki kulkenut ollenkaan. Pitkään aikaan ei ole ollut niin hidasta vauhtia! Raitista ilmaa kuitenkin sain ja sukankärjet märiksi, mutta nyt on villasukat jalassa ja lenkkisukat kuivumassa.

Muutaman räpsyn ajaksi maltoin pysähtyä. Koti häämöttää siellä, samoin Kettula.

Jk. Tällä kertaa minulla oli kävelyseurana Sanna Marin. 

Pikkuoranssien aika

Tämä on oranssia aikaa. Klementiinit ja satsumat vyöryvät ostoskoreihin ja persimonit perässä. Sanoisin, että oi että! Muistuu mieleeni se syksy, kun odotin Esikoista ja söin pikkuoransseja kilokaupalla niin, että sillä ei ollut mitään rajaa. Nykyään osaan vähän hillitä itseäni, mutta useampi kuitenkin kuluu illassa tai aamussa. Olen nykyään kaiketi kohtuukäyttäjä!

 

Värikkäitä tyyppejä

Eilisilta oli vilunväristyksiä, lihassärkyjä ja vetämättömyyttä täynnä. Yön nukuin kuin possu ja olo on ihan ookoo, mitä nyt molemmat olkavarret ovat vähän kipeinä. Aamupala maistui (kuten yleensä aina) ja nyt on sohvannurkkailua, sosiaalista mediaa ja sanaseppäilyä ohjelmassa. Kuvan räpsäisin äsken, kun tuo juna näytti niin riemastuttavan värikkäältä. Se on ollut kaikkien pikkuomien suosikki ja aina välillä on päitä etsitty, kun niillä on tapana kieriä leikin tiimellyksessä mihin sattuu… 

Piikkipäivä

Tänään oli Suuri Kunnallinen Joukkorokotuspäivä meille yli 65-vuotiaille. Päätimme mennä vasta iltapäivällä, kun pullakahvit oli juotu kotona. Terveyskeskuksen pihassa oli paljon autoja ja ehdimme jo varautua jonotusviihteeseen. Toisin kävi! Saman tien saimme kävellä rokotushuoneeseen ja paljastaa olkavartemme. Puolenpäivän aikaan oli kuulemma ollut ruuhkaa. Minä sain kaksi piikkiä ja Mies yhden eli keskimäärin puolitoista.

Jk. Tänä aamuna tuli kuluneeksi kolmekymmentäkolme vuotta siitä, kun isäni soitti ja kertoi äidin kuolemasta. Kyllä vuodet ovat vierineet sukkelaa vauhtia…

Kirkkotaidetta

Eilen aamulla kävelin kirkkoon ja olin liikkeellä hyvissä ajoin, joten minulla oli aikaa myös katsella sivuparven kaiteiden taidetta (Samuli Heimonen) siitä vakiopaikaltani = yhden turvallisen pylvään vieressä. Vähän toistakymmentä kuulijaa oli paikalla, joten ovipumppu ei paljoa laulanut. Jossakin vaiheessa kirkonmenojen alkamisaikaa siirrettiin kymmenestä yhteentoista, mutta eipähän yksi tunti ole tuonut lisää väkeä…

Monia isiä

Hyvää isänpäivää! Kuva on 1980-luvun loppupuolelta ja siinä ovat kaverukset eli isä-Erkki ja Esikoinen. Erkki tuli kolmesti isäksi (1956, 1959 ja 1963). Esikoinen puolestaan kahdesti (2019 ja 2024). Erilaisia isiä kumpikin, mutta hyviä kasvattajia molemmat. 

Tällä kertaa Esikoisen ja Kuopuksen isä jää kuvan ulkopuolelle ja vähemmälle huomiolle. Häntä kuitenkin on lahjottu tänään ja tekemäänsä mangojuustokakkua syöty. Lapset (1984 ja 1987) soittivat onnittelupuhelut. Isärivistön pisin ja hyvin tehtävänsä hoitanut.

Ja vielä Vävy, joka tuli isäksi 2015. Ykkösen isä, jonka erityisalaa on hyvä huumori ja kryptiset tekstiviestit. Paras mahdollinen isä Vikke Väkkärälle.

Monenlaista kävelyseuraa

Eilen oli Ison luvun päivä. Tämän vuoden kävelyä on nyt 4000 km kasassa ja syksystä&kunnosta riippuen kilometrejä voisi kerätä vielä muutaman sadan verran… Viimeksi kävelyseurana minulla on ollut Linda Lampenius, Päivi Räsänen, Jussi Halla-aho ja eilen otin mukaan Vesa-Matti Loirin. Kuulokkeiden kautta ja audiodraaman muodossa. Mieluummin kyllä käytän sanaa kuunnelma, kun olen sen verran fossiili.

Ruotsalaisuuden päivä, javisst!

Hyvää Svenska Dagenia! Muistin, että meillä on olemassa yksi kaksikielinen katselukirja ja sieltähän se löytyi Kolmosen omasta laatikosta. Huller och buller on muuten suomeksi sikin sokin tai hujan hajan, jotakin sentyylistä uumoilin ja varmistin vielä käännöksen. Aika vähän on tuota kirjaa selailtu/luettu, kun lastenkirjoja(kin) on Laurilassa pienikokoisen sivukirjaston verran…

Rakkaus vai pelkät pihlajanmarjat?

Kävelylenkkini kulkee usein hautausmaan kautta. Aamupäivällä, iltapäivällä, alkuillasta ja iltamyöhäänkin. Siellä on hiljaista, kaunista ja rauhallista. Eilen iltapäivällä oli ihan pakko pysähtyä ottamaan räpsy tuosta punamarjaoksasta. Ajattelin hyvin lapsekkaasti, että siinä oli rakkausoksa kaikkien muistojen ja kaipausten kivien keskellä. (Arkinen ja aikuismainen selitys on tietysti pihlajanmarjaoksa.)

Oodi keittiönpöydälle

Onnea on iso pöytä keittiössä. Kahden ollessamme tilaa on ruokailun lisäksi myös paljolle muulle, kun siinä on useimmiten lehtiä, sudokukirja, liikuntalaskelmalappuja, saapuneita postikortteja, ns. miljoonalaatikko (Vitran ihana oranssi Toolbox), kirjoja, kukkamaljakko jne. Klaanin ollessa koolla se muu siirretään sivuun, jotta pöytään mahtuu yhdeksän. (Pöydässä on vielä jatkopalakin olemassa, mutta keittiön neliöt on aika rajalliset ja pöydän täysimittaisuuden kanssa pitäisi rymsteerata tosi paljon ja kovalla kädellä.)

Marraspipareiden aikaan

Marraskuu on sitä aikaa, jolloin piparkakut ostetaan kaupasta. Kyseessä kun ovat ainakin meillä marraspiparit, ei joulu-. Ja ne jouluserkut leivotaan ehdottomasti itse. (Pienenpieniä tai vielä pienempiä.) Nämä teolliset kuuluvat teen ja kahvin kyytitytöiksi joko sellaisinaan tai sinihomejuuston alla.