Kuvan tavarat liittyvät vahvasti

Eilen oli liikuntavapaapäivä. Voi olla, että tänäänkin on. Onneksi viikkoa on tämän jälkeen vielä viisi päivää jäljellä… - Kuvan tavarat liittyvät vahvasti olemiseen just nyt. Yskin, pärskin ja niistän - ja kaikkea tosi voimallisesti.

Kaikki alkoi lauantaina. Ihan omaa ayytäni ja tyhmyyttäni. Kävin aamupäivällä kävelylenkillä (ostin mm. edullisia tomaatteja) ja kävelin sen verran kovaa vauhtia, että hikosin paitani märäksi. Ja sitten tapahtui virhe n:o 1: Yleensä vaihdan kotona kuivan paidan, nyt en tehnyt sitä.. Virhe n:o 2: Olkkarissa tuntui sen verran kuumalta, että päätin laittaa tuulettimen pyörimään. Kahden virheen johdosta podin kurkkukipua seuraacan yön ja sitten alkoi nuha. Eilen se vaihtui yskäksi. Viime yö nukuttiin Mieden kanssa eri huoneissa ja nukuin kyllä hyvin ja lähes-yskimättä. Jotenkin nyt jo tuntuu kyllä olo paremmalta…

Yksin kotona

Pari päivää yksin on mennyt nopeasti. Ensimmäisen yön nukuin k-a-t-k-o-n-a-i-s-e-s-t-i, mutta toinen yö oli vastaavasti tosi makeauninen. Unta riitti (yhdellä vessatauolla) iltayhdestätoista aamukahdeksaan. Mies tulee tänään kotiin päivällä. Kotosen ikkunaremontin valmistuttua oli laittanut tavarat paikoilleen, silittänyt pesemänsä verhot ja laittanut ne paikoilleen, käynyt taidenäyttelyissä ja fillaroinut paljon. 

Minä luin, kävelin, pesin yhden koneellisen pyykkiä, istuin paljon pihalla, räpsin kuvia, kuuntelin radiota ja katsoin telkkaria. Ihan sellaista tavallista.

Viehko ja lumoava

Sain tuliaiskukan naapurista perjantaina Miehen tuomana. Tuliainen oli ihana vaaleanpunainen pioninkukka, joka on kuin kukkapenkin pom-pom. Tuoksuu viehkolta ja ilahduttaa maljakossa olkkarin pöydällä.

Eikä siinä vielä kaikki! Kukan lisäksi saatiin itsetehtyä pannaria, jolla herkuttelin eilen. Onnea on ystävällinen naapuri…

Mitä tästä voi päätellä?

Vastaus: Kuvasta voi päätellä, että olen yksin kotona. Mies oli lähtenyt aamujunalla Kotoseen, kun minä vielä nukuin sikeästi ja makeasti. Aamuni alkoi vartin yli kahdeksan. Ensitöikseni (aamupesun ja pukemisen jälkeen) vein sanomalehden naapuriin ja sitten tulin tekemään itselleni aamupalaa. Etukäteen mietin, mitä haluan syödä ja se oli tuo, mitä näkyy kuvassa. Tuon lisäksi kaksi lasillista vettä, että sain aamulääkkeet otettua.

En ole suunnitellut viikonlopulle mitään ohjelmaa. Ehkä kävelen ostamaan edullisia tomaatteja. Ehkä oleskelen pihalla ja luen. Kaikki on mahdollista.

Kuvataide kuuluu kaikille

Tänään on Suomen kuvataiteen päivä. Kuvaksi valitsin Kuopuksen keraamisen veistoksen. Se on mielestäni samalla kertaa kaunis, inhimillinen ja pöllämystynyt. 

Kuvataide on aina tullut lähelle. Minulla on nimekäs kuvataiteilijaserkku, jolla on tänä kesänä ollut näyttely Taiwanissa. Sitten minulla on Mies, joka on aina taiteillut ja jonka töitä on meillä ja muillakin seinillä. Ja kolmantena sitten Kuopus, joka on valmistunut kuvataiteilijaksi ja löytänyt materiaalikseen saven. Niin ja kyllä äiti-Liisakin teki savesta monenlaista ja piti yhden näyttelynkin…

Jk. Jos kerran ullavalaissyntyistä Veikko Vionojaa pidetään keskipohjalaisena ikkunamaalarina, on serkkuni Elina Försti pohjalainen latomaalari. 

 

Hiljainen mummula

Eilen oli helsinkiläisomien matkapäivä ja Laurila hiljeni. Mies vei matkalaiset junalle isompaan lähikaupunkiin ja sillä aikaa minä järjestelin leluja, laitoin pyykkikoneen pyörimään, tein meille susiruokaa (eli kaikkia loppuja jääkaapin uumenista) ja laitoin lastenkirjat hyllyyn. Viime yö nukuttiin taas omassa sängyssä ja tosi hyvin. Samalla kyljellä reilut seitsemän tuntia yhteen kyytiin. Nyt on taas virtaa kuin keskikokoisessa kylässä!

Jk. Ja ensin istuskellaan sohvannurkassa ja ihmetellään…

Kantapäiden kautta opittu liikunnan ilo!

Liikunnan ilosta puhutaan paljon ja myös siitä, kuinka koululiikunta aikanaan oli monelle vähintäänkin pakkopullaa. Itsekin muistan, että kurjimpia koulupäiviä olivat ne, jolloin lukujärjestyksessä luki voimistelu. Olin isokokoinen ja tuhti ja kömpelö useimmissa lajeissa. Pahimpia kertoja olivat ne, kun salissa avattiin Se Ovi, josta otettiin esille telineitä ja aina ei voinut olla kuukautisia…

Jos raatorehellisiä ollaan, voin kertoa näkeväni vieläkin unia, joissa olen koulussa ja huomaan, että seuraavat tunnit on voimistelua/urheilua. Ei kiva. Hieman ehkä painajaismainen tunnelma, eikä edes vain hieman…

Muttamutta - olen vanhemmiten löytänyt liikunnan ja liikunnan ilon! Nautin ja olen innostunut ja usein myös onnistunut.