Palmusunnuntaita!

Eilen illalla käännettiin muutaman kellon viisarit jo kesäaikaan ja tänä aamuna loput. Tänään on palmusunnuntai ja kuvakin sopii nyt oivallisesti päivän teemaan. 

Tänään on se päivä, jolloin itä ja länsi ottavat kuvaannollisesti mittaa toisistaan tai ainakin ennen oli niin, kun meillä läntisessä Suomessa virpominen oli ihan nevöhöödiä. Nykyään menee suloisesti tai mitensennyton sekaisin noidat, oksat, vitsat, palmut, suklaamunat ja kulttuurit. Olen jo luovuttanut. Tehkää, mitä haluatte, mutta noidat kuuluvat lankalauantaihin. Olen puhunut.

Katson maalaismaisemaa ties-kuinka-monennen-kerran

Eilen oli kahden lenkin päivä. Ensimmäinen ulottui paikallisen kirpparin kautta kaarrellen ruokakauppaan ja sieltä kotiin. Sain kokoon yksitoista kilometriä. Toiselle lenkille lähdin iltakuudelta ja vyötin itseni heijastinhenkseleillä, kun arvelin auringon laskevan lenkin aikana. Oikeassa olin, sillä olin kotona vähän ennen kahdeksaa. Kerätty kilometrimäärä oli yksitoista ja vähän päälle.

Salmensillalla oli ihan pakko pysähtyä ihailemaan maalaismaisemaa ja räpsäistä pari kuvaa. Tässä niistä yksi. Ei hullumpi näkymä!

Vuodet vierii!

Ja juhlaviikko jatkuu… Tänään Lapsenlapsi Ykkönen täyttää yksitoista vuotta eli niin kauan olemme saaneet olla hänelle mummuna ja vaarina. Pojasta on kasvanut pitkä, älykäs ja hauska tyyppi. Empaattinen kuten äitinsä. Verbaalitykittäjä kuten isänsä. Klaanin nuoriso-osaston armoitettu johtaja. Rakas tyyppi kaiken kaikkiaan. Hali ja rutistus!

Avioliitto vanhaa vuosikertaa

Tänään on juhlapäivä. Neljäkymmentäkolme vuotta sitten iltapäiväkolmelta astelimme Hankasalmen kirkon keskikäytävää ja avioliiton satamaan. Paikalla olivat lähimmät ihmiset eli häät olivat hyvin pienet, mutta onnelliset. 

Vuosien ja vuosikymmenien aikana olemme haalineet omaisuutta, kartuttaneet klaania ja puhuneet aina samaa kieltä ja hyvin harvoin isoilla kirjaimilla. Rakkautta on riittänyt ja tuntuu riittävän edelleen. Puoliso on se paras kaveri. 

Jk. Mies keksi otsikon. Pyynnöstäni.

Neljästuhanneskahdeksastoista!

Päivälleen yksitoista vuotta sitten bloggasin ensimmäistä kertaa Arkeilijana, vaikka olin sillä nimellä aikaisemmin kirjoittanut Ennenvanhan blogikylässä reilun kolmen vuoden ajan ja jo sitäkin ennen blogannut. Yksitoista vuotta nyt kuitenkin täyttyy itsenäisenä ja omapäisenä (lue: itsepäisenä) kirjoittajana. Paljon on vettä virrannut Ihakkijoessa (Aurajoesta nyt puhumattakaan) sinä aikana ja olen saanut tosi monta lukija- ja kommentoijaystävää. Olette rakkaita ja tärkeitä ihan jokainen. 💕

Tämä on yksitoistavuotiaan neljästuhanneskahdeksastoista kirjoitus. Vietän merkkipäivääni kotosalla.

Atrian äidit hävisivät ottelun!

Eilen iltapäivällä sulkeuduin keittiöön. Otin jääkaapista ison pussillisen (150 g) baby-pinaattia ja siitä se sitten lähti! - Reilun puolentoista tunnin kuluttua avasin oven ja toivotin Miehen tervetulleeksi. Meillä oli tarjolla itsetehtyjä pinaattilättyjä, leipäjuustokuutioita, puolukkahilloa, porkkanaraastetta ja lisäksi aamupäivällä tekemiäni perunarieskoja. Mies kehui lätyt maasta taivaaseen ja söi ja söi. Minäkin söin ja totesin huiman eron Atrian äitien ja J:n ja T:n äidin (eli minun) välillä… Lättyjä riittää meille vielä tänään lounaaksi ja ehkä paistamme niiden kaveriksi halloumia.

 

Kevät ja kaikenlaiset dieetit

Pidän sarjakuvastripeistä. Suosikkejani ovat Fok_It ja Fingerpori. Eilen siivotessani kirjahyllyn alinta osaa (ja saadessani siinä mustelmia käteeni, kun kirjat olivat jotenkin niin hankalissa asennoissa ja ilmiselvästi vastustivat minun projektiani) löysin useammankin Fingerpori -albumin. Yhdessä niistä on Pertti Jarlan signeeraus, jonka saimme Sastamalan Vanhan kirjallisuuden päivillä vuosia sitten. 

Tämän aamun kuva on muutaman vuoden takaa. Ajankohtainen tietysti näin keväällä, kun rantakunto ja ranta siintävät. Vai onko?