Ykkösviikonlopun hulinoissa jäi huomioimatta (näin julkisesti), että sunnuntaina meillä tuli Kotosen ostamisesta kuluneeksi kolmetoista vuotta. Kuva-arkistosta löytyy enemmän kuvia vasta myöhemmiltä vuosilta - tämä kuva on kahdentoista vuoden takaa. Kotos-osto oli aika nopea (ja onnistunut) päätös, mutta sellaisiahan meillä on ollut oikeastaan koko yhteisolon ajan…
Omapäistä arkeilua
Kävelijä, kokkailija, kokeilija. Vaimo, äiti, mummu. Omapäinen.
tiistai 17. marraskuuta 2026
maanantai 16. marraskuuta 2026
Uusi asukas
Tänään hoidettiin Esikoisen puolesta yksi rautakauppa-asia Jämsässä ja samalla vietettiin hauska humputtelupäivä ihan kuin ennen vanhaan. Käytiin erittäin hyvällä lounaalla ja koluttiin useampaakin kirpparia läpi. Yhdellä kirpparilla Mies näki nallen, joka oli kuulemma tosi yksinäisen näköinen. Yritin ensin kertoa, että sillä on siellä ihan hyvä olla, mutta annoin lopulta sitten periksi ja nalle päätyi kassan kautta Laurilan asukkaaksi. Yritä tässä nyt sitten hävittää pehmoeläinporukkaa…
Tunnisteet:
kirpputorit,
mies,
nallet,
ostokset,
pehmoeläimet,
tänään
sunnuntai 15. marraskuuta 2026
Ai että oli hyviä!
Eilen aamupäivällä solmittiin Ykkösen kanssa esiliinat vyötäisillemme ja kasasimme tarvittavat raaka-aineet pöydälle. Ykkösen kännykältä löytyi resepti, jota oli kuulemma jo kokeiltu isänpäiväksi ja päätimme mekin leipoa herkkucookiesit. Hyvällä yhteistyöllä saimme aikaan kuusitoista erittäin hyvää suklaista pyörylää. Päiväkahvilla maistuivat taivaallisilta!
Jk. Poika hoksasi, että jääkaapin magneetti sopi eilisen teemaan tosi hyvin. Siksi sekin pääsi kuvaan.
lauantai 14. marraskuuta 2026
Rentoa huomenta!
Rentoiluaamu menossa. Eilen illalla haettiin Ykkönen junalta ja käytiin kolmisin Raxissa syömässä. Tänä aamuna makoiltiin ennen kahdeksaa meidän sängyssä (nuorin siinä keskellä) ja tehtiin porukalla Sanaseppää. Aamupalan jälkeen Mies meni käymään naapurissa ja me petattiin sängyt ja nyt sitten ollaan vaan. Tälle päivälle ei ole mitään isompia suunnitelmia, mitä nyt ajattelin tehdä pienen pullataikinan jossakin vaiheessa…
Tunnisteet:
aamu,
lapsenlapsi,
leipominen,
mies,
rentoilu
perjantai 13. marraskuuta 2026
Yllätys!
Tänä aamuna maisema oli erilainen kuin eilisaamuna. Valkoista oli maassa ja koko ajan taivaalta tuli lisää. Vähän aikaa vielä köllöteltiin sängyssä lämpimien peittojen alla ja katseltiin ikkunasta lumen rauhallista leijailua.
Aamupäiväkävely oli lähäriä kuuden kilometrin verran. Tie oli märkä ja jotenkin ei lenkki kulkenut ollenkaan. Pitkään aikaan ei ole ollut niin hidasta vauhtia! Raitista ilmaa kuitenkin sain ja sukankärjet märiksi, mutta nyt on villasukat jalassa ja lenkkisukat kuivumassa.
Muutaman räpsyn ajaksi maltoin pysähtyä. Koti häämöttää siellä, samoin Kettula.
Jk. Tällä kertaa minulla oli kävelyseurana Sanna Marin.
torstai 12. marraskuuta 2026
Pikkuoranssien aika
Tämä on oranssia aikaa. Klementiinit ja satsumat vyöryvät ostoskoreihin ja persimonit perässä. Sanoisin, että oi että! Muistuu mieleeni se syksy, kun odotin Esikoista ja söin pikkuoransseja kilokaupalla niin, että sillä ei ollut mitään rajaa. Nykyään osaan vähän hillitä itseäni, mutta useampi kuitenkin kuluu illassa tai aamussa. Olen nykyään kaiketi kohtuukäyttäjä!
Tunnisteet:
hedelmät,
herkut,
muistot,
nyt,
pikkuoranssit
keskiviikko 11. marraskuuta 2026
Värikkäitä tyyppejä
Eilisilta oli vilunväristyksiä, lihassärkyjä ja vetämättömyyttä täynnä. Yön nukuin kuin possu ja olo on ihan ookoo, mitä nyt molemmat olkavarret ovat vähän kipeinä. Aamupala maistui (kuten yleensä aina) ja nyt on sohvannurkkailua, sosiaalista mediaa ja sanaseppäilyä ohjelmassa. Kuvan räpsäisin äsken, kun tuo juna näytti niin riemastuttavan värikkäältä. Se on ollut kaikkien pikkuomien suosikki ja aina välillä on päitä etsitty, kun niillä on tapana kieriä leikin tiimellyksessä mihin sattuu…
tiistai 10. marraskuuta 2026
Piikkipäivä
Tänään oli Suuri Kunnallinen Joukkorokotuspäivä meille yli 65-vuotiaille. Päätimme mennä vasta iltapäivällä, kun pullakahvit oli juotu kotona. Terveyskeskuksen pihassa oli paljon autoja ja ehdimme jo varautua jonotusviihteeseen. Toisin kävi! Saman tien saimme kävellä rokotushuoneeseen ja paljastaa olkavartemme. Puolenpäivän aikaan oli kuulemma ollut ruuhkaa. Minä sain kaksi piikkiä ja Mies yhden eli keskimäärin puolitoista.
Jk. Tänä aamuna tuli kuluneeksi kolmekymmentäkolme vuotta siitä, kun isäni soitti ja kertoi äidin kuolemasta. Kyllä vuodet ovat vierineet sukkelaa vauhtia…
maanantai 9. marraskuuta 2026
Kirkkotaidetta
Eilen aamulla kävelin kirkkoon ja olin liikkeellä hyvissä ajoin, joten minulla oli aikaa myös katsella sivuparven kaiteiden taidetta (Samuli Heimonen) siitä vakiopaikaltani = yhden turvallisen pylvään vieressä. Vähän toistakymmentä kuulijaa oli paikalla, joten ovipumppu ei paljoa laulanut. Jossakin vaiheessa kirkonmenojen alkamisaikaa siirrettiin kymmenestä yhteentoista, mutta eipähän yksi tunti ole tuonut lisää väkeä…
sunnuntai 8. marraskuuta 2026
Monia isiä
Hyvää isänpäivää! Kuva on 1980-luvun loppupuolelta ja siinä ovat kaverukset eli isä-Erkki ja Esikoinen. Erkki tuli kolmesti isäksi (1956, 1959 ja 1963). Esikoinen puolestaan kahdesti (2019 ja 2024). Erilaisia isiä kumpikin, mutta hyviä kasvattajia molemmat.
Tällä kertaa Esikoisen ja Kuopuksen isä jää kuvan ulkopuolelle ja vähemmälle huomiolle. Häntä kuitenkin on lahjottu tänään ja tekemäänsä mangojuustokakkua syöty. Lapset (1984 ja 1987) soittivat onnittelupuhelut. Isärivistön pisin ja hyvin tehtävänsä hoitanut.
Ja vielä Vävy, joka tuli isäksi 2015. Ykkösen isä, jonka erityisalaa on hyvä huumori ja kryptiset tekstiviestit. Paras mahdollinen isä Vikke Väkkärälle.
Tunnisteet:
ennenjanyt,
isä,
Isänpäivä,
merkkipäivä,
muistot,
omat,
suku
lauantai 7. marraskuuta 2026
Monenlaista kävelyseuraa
Eilen oli Ison luvun päivä. Tämän vuoden kävelyä on nyt 4000 km kasassa ja syksystä&kunnosta riippuen kilometrejä voisi kerätä vielä muutaman sadan verran… Viimeksi kävelyseurana minulla on ollut Linda Lampenius, Päivi Räsänen, Jussi Halla-aho ja eilen otin mukaan Vesa-Matti Loirin. Kuulokkeiden kautta ja audiodraaman muodossa. Mieluummin kyllä käytän sanaa kuunnelma, kun olen sen verran fossiili.
perjantai 6. marraskuuta 2026
Ruotsalaisuuden päivä, javisst!
Hyvää Svenska Dagenia! Muistin, että meillä on olemassa yksi kaksikielinen katselukirja ja sieltähän se löytyi Kolmosen omasta laatikosta. Huller och buller on muuten suomeksi sikin sokin tai hujan hajan, jotakin sentyylistä uumoilin ja varmistin vielä käännöksen. Aika vähän on tuota kirjaa selailtu/luettu, kun lastenkirjoja(kin) on Laurilassa pienikokoisen sivukirjaston verran…
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)











