Pouta-aamu pergolassa

Tänä aamuna herättiin jo ennen kahdeksaa. Yhdeksän jälkeen matkalaiset lähtivät kohti Itä-Suomea, joten aamupalaa syötiin reippaasti, reppuja pakattiin ja eväsleipiä tehtiin. Kymmenen maissa haahuilin pihalla, nostelin kukkia kuistilta pergolan puolelle ja räpsin muutaman kuvan. Viikonlopun suursateiden jälkeen tällainen tyyni pouta-aamu on huikaisevan kaunis. 

Eilen aamuhämärissä

Kuva on tarkoituksella hämärä. Otin sen eilen aamulla vähän ennen puolta kuutta. Mies oli lähtenyt hakemaan asemalta Kuopusta ja Vävyä Laukaan festarireissulta ja me Ykkösen kanssa oltiin nukkumassa. Minäkin menin unille takaisin, kun olin käynyt vessassa ja napannut tuon kuvan.

Eilen tuli voimaan vedenkeittokehotus. Juomavettä on keitettävä 5-10 min. Vedenjakelupisteitä on kaksi kappaletta. Tilanteesta tiedotetaan seuraavan kerran huomenna. Edellisen kerran Keitä! -lappu oli hanassa kolmen viikon ajan syksyllä -19. Toivomme tällä kertaa lyhyempää jaksoa.

Helmihetki

Pihailua olen harrastanut tänä kesänä paljon. Kuva on viime sunnuntailta, kun olin yksin kotona ja istuskelin Kettulan terassilla pitkän tovin. Ei ollut kiire mihinkään, kahvit olin jo ehtinyt juoda talon puolella ja oli kaunis ilma. Sellainen eräänlainen helmihetki siis. En tarvitse minkkistoolaa, en timanttisormusta, en edes etelänmatkaa. Oma hetki riittää. Ja ettei kukaan nyt kuvittele minua minimalistiksi, niin kyllä rakastan kaikenlaisia tavaroita, mutta en mitään överiöveriä enkä blingblingiä. Tavallista ja arkista kiitos tänne suuntaan edelleen!

Näillä taas mennään!

Keskiviikkona kävin ostamassa uudet lenkkarit. Merkkiuskollisena edelleen. Tällaisia tavislenkkareita olen kuluttanut kymmeniä vuosien mittaan. Useimmat olen onnekseni löytänyt urheiluliikkeiden alennusmyynneistä tai poistomyynneistä. Lenkkarit kestävät arviolta 800-1000 km kävelyä ja voi sanoa, että kulutan ne aina ihan loppuun. Puhki ja pohjat sileiksi.

Joskus olen neljännesvakavissani miettinyt, ottaisinko yhteyttä ko. lenkkarifirmaan ja ehdottanut kaupallista yhteistyötä. Toistaiseksi en kuitenkaan ole nostanut vakavuusastetta. 

Elektrolyyttitauko

Eilen lähdin kävelylenkille ja Mies muistutti juomapullon ottamisesta mukaan, koska iltapäivä vaikutti kuumalta. Lisäksi kuulemma UV -säteilyä oli paljon, joten hän suositteli pitkähihaista paitaa. Onnekseni omistan yhden ohuehkon pitkähihaisen ja puin sen. Juomapullon kanssa oli enemmän säätöä. Otin ensin isomman vyölaukun, johon pullo sopi. No, pullo oli kuitenkin sen verran iso ja raskas, joten paino laukussa oli epäsuhtainen, kun pidän laukkua mieluusti takana. Ongelma ratkesi sillä, että otin selkääni Kånkenin! Siinä kulki pullo, kännykkä ja olisi sopinut vielä puoli omaisuutta lisäksi. Ja sitten lippis päähän ja matkaan!

Ensimmäisen juomatauon pidin kuvan maisemassa. Toisen sitten yhdellä maitolaiturilla tai maitopukilla, niin kuin lapsuudessani sanottiin. Lenkille kertyi pituutta 10,5 kilometriä. 

Jk. Näillä helle- tai läheshellepäivien lenkeille olen laittanut juomapulloon vettä ja elektrolyyttitabletin. Se nesteyttää paremmin kuin pelkkä vesi eikä tule illalla kramppeja.

Postia toukomettiseltä

Eilen nuha oli melkein finito ja yskinkin jo vähemmän, joten nyt voi siis vähän huokaista… Illalla menin tekemään lähilenkin eli lähärin sillä periaatteella, että kävelen rauhallisesti. Minun rauhallinen oli eilen sitten 5,8 km/t, kun kävelin seitsemän kilometriä ja aikaa kului seitsemänkymmentäkaksi minuuttia. Koko ajan olo tuntui hyvältä ja välillä vaan toppuuttelin vauhtia, etten turhaan hengästyisi.

Jk. Lintu oli jättänyt postia lenkkitielle. (Parempi tämä kuin ne mustikkaiset postit…) Etsin tietoa ja oletettavasti kyseessä oli sepelkyyhky. Uusi tieto minulle oli se, että sitä on kutsuttu vanhastaan nimellä toukomettinen. Aina sitä oppii, kun olen vuositolkulla virsikirjatöissä veisannut virttä 105, jossa mainitaan toukomettiset tietämättä mitkä oikein laulavat…

Kuvan tavarat liittyvät vahvasti

Eilen oli liikuntavapaapäivä. Voi olla, että tänäänkin on. Onneksi viikkoa on tämän jälkeen vielä viisi päivää jäljellä… - Kuvan tavarat liittyvät vahvasti olemiseen just nyt. Yskin, pärskin ja niistän - ja kaikkea tosi voimallisesti.

Kaikki alkoi lauantaina. Ihan omaa ayytäni ja tyhmyyttäni. Kävin aamupäivällä kävelylenkillä (ostin mm. edullisia tomaatteja) ja kävelin sen verran kovaa vauhtia, että hikosin paitani märäksi. Ja sitten tapahtui virhe n:o 1: Yleensä vaihdan kotona kuivan paidan, nyt en tehnyt sitä.. Virhe n:o 2: Olkkarissa tuntui sen verran kuumalta, että päätin laittaa tuulettimen pyörimään. Kahden virheen johdosta podin kurkkukipua seuraavan yön ja sitten alkoi nuha. Eilen se vaihtui yskäksi. Viime yö nukuttiin Miehen kanssa eri huoneissa ja nukuin kyllä hyvin ja lähes-yskimättä. Jotenkin nyt jo tuntuu kyllä olo paremmalta…