Vallaton kaimani

Vuokko on nimi, jolla tulen yleensä sisäänkutsutuksi lääkärissä ja/tai muissa virallisissa tilanteissa. Se kun on etunimistäni (2 kpl) ensimmäinen. Valkovuokko on ehkä siksi yksiä lempikukkiani näin keväällä.  Se on sopivan vallaton ja huikentelevainen ja samalla kertaa hieno ja vaatimaton. Saimme aikanaan valkovuokon alkuja Pirkko -ystävältä ja ensin luulimme, että eivät ne selvinneet Laurilan pihassa. Sitten yhtäkkiä niitä alkoi olla muutama, seuraavana vuonna enemmän ja nyt niitä on vähän siellä täällä entisen sulkapallokentän tienoilla. Niin tänäkin keväänä.

 

Mitä oikeastaan tapahtui?

Kirpparilla huomasin tällaisen mukin ja ajatukset alkoivat saman tien vilistää… Miksi muki oli päätynyt kirpparille? Oliko ystävyys kuitenkin katkennut? Oliko mukikiintiö tullut yhtäkkiä täyteen? Vaihdettiinko kaikki ruokailu- ja juomailuastiat heti kerralla uusiin? 

Positiivistahan asiassa on se, että muki tuotiin kierrätykseen eikä sitä suutuspäissä viskottu sirpalekuntoon. Joku sen kuitenkin ostaa itselleen - ehkä sellainen, jolla ei ole yhtään ystävää ja joka voi nyt näyttää muillekin, että on ainakin yksi!

Pöydän vakituisia asukkeja

Laurilan olkkarin pöydällä on usein käytössä turkulaiset lasinaluset. Käyvät myös mainiosti kupinalusina. Eipähän tule sohvapöytään jälkiä, vaikka totuuden nimissä on sanottava, että nykyinen pöytä on jonkinlaisella poistolistalla ja odottaa vain hetkeä, jolloin jostakin löytyy The Pöytä. Kiirettä ei ole ostolle, vaan sitten kun tähdet ovat oikeassa asemassa. Vaatimuksena on meillä aika ehdottomasti hyllytasollinen pöytä, mutta väristä ei ole väliä.

Jk. Kullakin noista lasinalusista on parinsa, mutta kuvasin vain yhdet kappaleet.

Luonneanalyysilehtileike

Jossakin vaiheessa harrastin lehtien repimistä tai siis otin talteen kiinnostavia juttuja ja osuvia otsikoita. Minulla oli ihan tietty laatikkokin lehtileikkeitä varten. No, sitten tuli aika, että aloinkin ottaa osuvista jutuista ja kiinnostavista otsikoista kuvia. Ja kuvasin myös ne vanhat revityt. 

Olen oinas ja aika tyypillinen sellainen. Ehkä siksi tuo luonneanalyysilause osuu ja uppoaa. Kenties joitakin käskyjä otan vastaan, mutta sanojan äänensävy, tyyli ja tuttuuden aste ratkaisevat. 

Omapäinen orvokki

Kävelylenkkireittini kulkee usein hautausmaan kautta. En pingo, en ryntäile enkä kiidä siellä. Vauhti hiljenee kuin itsestään. Eilen törmäsin (kuv.) pikanttiin yksityiskohtaan. Yhdellä haudalla oli karanneita orvokkeja useampikin. Yhden kuvasin. Ei kaiken tarvitse aina olla suoria rivejä ja järjestäytymistä! Karannut orvokki oli illan kaunein näky. Omapäinen kuten minäkin.

Kino Uni esitti unohtuneita pätkiä

Tänä aamuna oli kuvattava kiitoksena sänky petaamisen jälkeen, sillä nukuin mielettömän hyvät ja pitkät yöunet. Yhteen kyytiin meni ensin reilut kuusi tuntia ja siihen vielä jatkoksi kyljenkääntö ja pari tuntia. Unia näin melkein tsiljoona kappaletta, mutta en muista pätkääkään. Kino Uni esittää yleensä milloin mitäkin - draamaa, seikkailua ja realitypuolta. Meillä on kummallakin sinne kausikortit ja vakituisten kävijöiden kulkuluvat.

Eilinen äitienpäivä sisälsi mm. puhelut omien kanssa, hyvää kakkua (päivällä ja illalla), kävelylenkin (nyt on tänä vuonna koossa 1500 km), kunnon saunan ja onnellisen olon. 

Jk. Täällä on Kino Metso, Turussa on Kino Kilta ja kumpaakin käytetään ahkerasti. Öisin siis voi hyvinkin teatterin nimi olla Kino Uni!

Aika erikoinen äitienpäivälahja: koira!

Mies oli ostanut minulle koiran Turusta. Siis todellakin koiran! Taiteilija Saara Kumpulainen on saanut inspiraation siitä savikoirasta, joka oli löytynyt Turun kaivauksissa 2016. Ilmeisesti alkuperäinen koira on ollut lelu 1700 -luvun lopusta. Meillä se ei pääse lelukäyttöön, vaan nuottikaapin päälle kaikkien muiden keramiikka-aarteiden joukkoon.

Hyvää äitienpäivää! Juhlin päivää osittain työn merkeissä. Miehen tekemää juustokakkua syötiin vähän jo eilen ja tänään jatketaan.

Olen nauttinut äitiydestäni täpöllä. Jos olen puhkirehellinen, on se joskus vähän rasittanut ja kismittänyt. Mutta vain harvoin. On ollut suuri kunnia olla Esikoisen ja Kuopuksen äitee, äiskä ja emo.