Villapeitto ja Runeberg

Eilisen reissupäivän jälkeen viime yönä nukuttiin sitten kahdeksan tunnin (ja ylikin) yöunet. Tänään on ohjelmaton päivä, paitsi että Mies leipoo Runebergin torttuja nyt keittiössä ja minulla on aikomus tehdä kaksi kävelylenkkiä pöivän mittaan… Mutta nyt vielä sohvailen ja nautin olostani villapeiton alla.

Hyvää Runebergin päivää! Johan Ludvigilla ja Miehellä on muuten sama syntymäkaupunki. Hyviä sanankäyttäjiä kumpikin. Ja silmälasipäisiä.

Tampere-päivä

Terveiset Tampereelta! Aamukahdeksalta lähdettiin ja iltakuuden jälkeen oltiin takaisin Laurilassa. Reissulla oli useampikin tarkoitus. Vietiin Ykkösen joululahjaksi saama pelipöytä (jota ei millään olisi voinut kuljettaa junassa!), tavattiin omia, Mies ja Kuopus kävivät rakentamassa nuoremman työhuoneella jotakin pylvästä ja sitten käytiin vielä Kuopuksen näyttelyssä Taidekeskus Mältinrannassa. Näyttelyn nimi on Varasijat. Vaikka olenkin äitinä jäävi sanomaan, sanon silti: Erittäin hyvä näyttely! (Lainaus gallerian sivulta: Varasijat on näyttely köyhyydestä. Näyttelyn sadan veistoksen taustalla vaikuttavat sakset kädessä juoksevien tyrmistyttävät poliittiset päätökset sekä keräämääni kyselyyn osallistuneiden ihmisten omakohtaiset kokemukset vähävaraisuudesta. Teokset käsittelevät aihetta surun, kiukun, kapinan ja mustan huumorin kautta.)

Päivän sammakko

Tä

Tämä vuosi on julistettu Laurilassa Suureksi Inventaariovuodeksi (SI). Kirjainpari on toki käytössä muuallakin maailmalla eli ainakin piin kemiallisena merkkinä, siviilioikeuden lyhenteenä ja kansainvälisenä yksikköjärjestelmänä. Viis niistä, kun meillä se tarkoittaa huone kerrallaan huushollin läpikäymistä.

Eilen siivosin olkkarissa yhden kaapin, yhden hyllyvälikön ja kaksi laatikkoa. Roskariville päätyi pari pussillista, jotakin lähtee kierrätykseen ja muutamat tavarat palasivat takaisin paikalleen. Yhdestä laatikosta löytyi pienenpieniä koriste-eläimiä, neljä norsua ja tämä sammakko, joka halusi päästä päivän kansikuvaan…

 

Miltä näyttää pihalla?

Räpsäisin äsken kuvan olkkarin ikkunasta pihalle. Ulkona on vielä kylmempi päivä kuin eilen ja tosi kaunista. Penkki saa odotella pitkän aikaa istujaa/istujia ja sitä ennen se taitaa odotella maalia… Eilen pidin kokonaan liikuntavapaapäivän, tänään voisin käydä lenkillä, jos ja kun elohopea on jossakin kahdeksantoista asteen paikkeilla.

Tänään viettää nimipäiväänsä muun muassa veden härmistynyt olomuoto. Onnea!

Pakkasta ulkona ja sisällä

Pakkasta oli aamulla varhain paria vaille kolmekymmentä astetta. Ilmari Kiantoa lainaten: Pakkasten suuriruhtinas, pohjoisnavan konsuli, kylmien yhtiöiden päällikkö, armahda meitä!  Ilmeisesti huippu taisi olla tässä, mikäli Forecan täteihin ja Ilmalaitoksen setiin on uskomista.

Päiväkahville Mies oli valinnut todella sopivat kahvikupit, sillä niiden nimi on Pakkanen. 

 

Eilen iski pullaolo

Eilen iski pitkästä aikaa pullaolo ja kun joka tapauksessa olin varannut keittiövuoron (tein lounaaksi porkkanasosekeittoa), kuorin ensin porkkanat kiehumaan ja sitten tekaisin pullataikinan. Aikomus oli tehdä kierrepullia, joihin tulisi valmiskreemiä. Mutta mitäsmitäs?! Olin joka kerta mielestäni lukenut purkin kannesta kinuskikreemi. Nyt kun katsoin tarkemmin, oli se kanelikreemiä. No, kaulin taikinan levyksi ja levitin sille kreemin. Sitten taittelin taikinan ja leikkasin suikaleiksi ja aioin kieritellä niitä, mutta sain vaan jonkinlaisia syhmyröitä tehtyä. Vuokiin, kohotus, voitelu ja raesokerittelu ja uuniin. Ja keitto valmiiksi sulatejuustolla ja syömään!

Päiväkahvilla syötiin sitten tuoretta pullaa. Ensimmäiset meni kummallakin jo siinä vaiheessa, kun kahvinkeitin oli vielä hommissa ja toiset sitten kahvin kanssa. Hyviä olivat!

 

Aurinkoa ja ceetä!

Syksyisin on pikkuoranssien aika ja näin tammikuussa sitten isojen kollegoidensa. Tätä(kin) olen odottanut! Keittiössä on nyt aurinkoisen oranssia ja tuntuu siltä, että koko huone on ceevitamiinilla kuorrutettu. Ovat nyt niin herkullisia, että useimmiten yksi ei riitä…