Tämän aamun huomio: en voi olla marjatta/marjoitta!

Mies on yhdistetyllä kukkienkastelu- ja taidenäyttelyreissulla Kotosessa. Minulla on siis Hidas Aamu, niin kuin eilenkin. Söin aamupalaa vasta yhdeksän jälkeen ja huomasin, etten voi olla marjatta/marjoitta! Tein aamuleipien lisäksi sötkötyksen, johon laitoin maustamatonta abjogurttia ja maustettua sisiliajogurttia (ehdoton suosikkimme!), proteiinihippuja, mysliä, sitepölyrakeita ja viherjauhetta. Sekoitin ne ja aloin syödä. No, jotakin tuntui puuttuvan… Hain pakastimesta vajaan pussillisen mustikoita ja kaadoin ne mukaan ja johan alkoi maistua!

Hidas aamu tarkoittaa myös yöpaitailua pitkään. Äsken haahuilin pergolaan ottamaan muutaman kuvan ja yöpaitaisena tietysti… 

Hävikkikimppu oli heräteostos!

Kävin eilen paikallisessa ruokakaupassa. Oikeastaan minun PITI ostaa vain kasvisleikkelettä, mutta ostoskassiin kertyi maitopurkki, xylitolpastilleja, kuivattuja karpaloita, pinaattia, kananmunia, leipäjuustoa, lämminsavulohta, tummia viinirypäleitä, verilättyjä, suippopaprikoita, soija- ja vehnäproteiinihiutalepurkki ja se kasvisleikkelepaketti… Kädessä kuljetin kauneinta heräteostosta eli puolentoista euron hintaista hävikkikukkakimppua. Ihanaa, kun hävikistä voi löytää kukkiakin!

Tervetuloa, kesäkuu!

Vanha omppupuu sai kunnian päästä kuvaan ja tervehtiä alkanutta kesäkuuta. Samalla se hyvästelee toukokuun ja kertoo, että kulunut toukokuu oli pituudeltaan 461,5 kävelykilometriä ja kahdeksan luettua kirjaa. Siihen kuului virsikirjatöitä kahdessa seurakunnassa, omien tapaamista, turkuilua, ystäviä, kirpparipöytää ja kesäkukkien ostamista. Ihan jees toukokuu kaiken kaikkiaan.

Saanko esitellä: Martti!

Tässä on vielä esittelyssä kolmas Laurilan uskollisista pihatyypeistä. Hän on Martti ja Kiimingistä. (Koko nimi:  Kiiminginangervo Spiraea chamaedryfolia ´Martti´) Ensin oli yksi, sitten kohta jo monta pensasta ja uusia alkuja tulee koko ajan. Kaunis ja vaatimaton, talvenkestävä, helppohoitoinen, viihtyy auringossa ja ei-. Aina joskus taittelen maljakkoon oksia, kun kerran kukinta on niin runsasta. Parhaita tuntemiani pihatyyppejä!

Kaiken se kestää…

Muutamat kasvit jaksavat nousta vuosi toisensa jälkeen. Humalan lisäksi uskollinen jaksaja on alppikärhö. Saatiin aikanaan (tarkistin, että elokuussa Marjatanpäivänä tulee neljännesvuosisata jo ikää) paikkakunnan tunnetuimmalta kotipuutarhapariskunnalta yksi alku ja siitä se sitten lähti! Nyt on kärhöä talon yhdellä nurkalla molemmin puolin ja sitten vielä postipolun puoleisella nurkalla tuo kuvan yksilö. On sitkeä ja kärsivällinen. On kestänyt talon maalauksen takia alasrepimiset sekä hallat ja paisteet, raekuurot ja rajuilmat.Tyytyy vähään, ei valita. On pitkämielinen. Ei kerskaa.

Jk. Alppikärhöllä ja rakkaudella on paljon yhteistä. Samoja luonteenpiirteitä kuvataan molemmista.

Kolmekymmentäviisi vuotta muuttopäivästä!

29.5.1991 klo 12 ajoi iso muuttoauto (olettavasti Pohjoismaiden suurin, sillä tarinoillahan on tapana suureta vuosien/vuosikymmenien mittaan!) Haapaniemessä kolmikerroksisen kerrostalon pihaan ja muutto Laurilan puolen hehtaarin pientilalle alkoi. Lapsia oli kaksi, tavaraa oli paljon ja muistaakseni koko ajan pystyttiin muuttostressistä huolimatta puhumaan pienillä kirjaimilla…

Kolmekymmentäviisi vuotta on sujahtanut ohi hirmuista vauhtia. Olen siis yli puolet elämästäni asunut Laurilassa. Monenmoista on koettu, nähty ja eletty. Olemme edelleen onnenmyyriä, enemmän ja vähemmän harmaantuneita…

Humalajuttua

Pergolan kevät- ja kesäkausi alkaa humalalla/humaloilla. Päivä päivältä kurottelevat aina vaan korkeammalle ja pienellä hienovaraisella ohjailulla pysyvät oikeassa kohdassa. Tällä viikolla aion siivota kuistin ja pergolan sitäsuntätähyllykön kesäkuntoon. Aika monena vuonna olen tehnyt sen homman aivan-liian-helteisenä päivänä ja hikoillut kuin possu. Ehkä nyt voisin käyttää yhden pilvipoutapäivän siivoukseen!

Jk. Humalat ostettiin aikanaan Ahosen Taimistolta Karstulasta. Yli kolmekymmentä vuotta ovat jaksaneet nousta aina kevään myötä.