Aamupala on mun juttu!

Tuttu kaava, hidas aamupala. Tällä kertaa Mies lähti vähän myöhäisemmällä junalla, joten olin jo hereillä ja annettiin lähtöhalit. Aamupesun jälkeen puin päivävaatteet, vein sanomalehden naapuriin ja tulin kotiin laittamaan itselleni aamupalaa. Olikin kova nälkä, kun edellisestä ruokailusta oli kulunut jo viisitoista tuntia. (Jotkut kutsuisivat pätkäpaastoksi, minusta se on ajoittaista nälänsäätelyä.) Ja oli kyllä hyvää, kaikki!

Pienessä kulhossa on abjogurttia, maustettua jogurttia, omenahilloa, puolukkasurvosta ja mehiläisen siitepölyä. Useimmiten laitan sötkötykseen mukaan myös joko viherjauhetta tai nokkosjauhetta, mutta tällä kertaa en. 

Toissapäiväinen lehti

Toissapäivänä tulin aamupäivälenkiltä ja heti huomasin sen! Olla nökötti puutarhatuolissa ihan muina lehtinä ja halusi eittämättä tulla kuvatuksi. Otin lehden varovasti muiden toissukuistensa joukosta ja nostin Pentinkulman päälle. (Pentinkulma on porakaivon päälle tehty puinen istuskelukulma.) Kuvasin ja kiitin.

Jk. Eilen kirjoitin takkikelistä. No, iltalenkille lähdinkin sitten pitkähihaisena ja lippispäisenä. Syksyn säät vaihtelevat!

Karu tosiasia

Aamupäivälenkille lähtiessäni kohtasin karun tosiasian: Syksy oli tullut! Ei riittänyt lyhythihapaita, ei pitkähihapaita, vaan oli kaivettava ensimmäistä kertaa takki päälle (verkkatakkia ei lasketa) ja pengottava eteisen laatikosta pipo lippiksen tilalle ja seuraavasta laatikosta hanskat. Lämpömittari näytti vähän yli kymmentä asteita. Kävelin yhdeksän kilometriä ja välillä hanskakätisenä ja välillä en. Pipo pysyi koko ajan päässä.

Oikeasti minä pidän syksystä, sen kuulaudesta ja kirpeydestä. Nämä siirtymävaiheet pukeutumismuutoksineen vaan pikkuisen keljuttavat ja tuovat mukanaan lisää harmaita hiuksia. Mutta kaikesta huolimatta - syksy, olet tervetullut!

Katsoin maalaismaisemaa

Maanantai-illan kävelylenkillä oli ihan pakko pysähtyä yhden räpsyn ajaksi. Kännykkä esiin luirulaukusta ja pieni zoomaus ja se oli siinä! Kotiin oli enää kilometrin verran matkaa ja sauna & Mies odottivat, mutta ei tuossa pysähdyksessä mennyt kauan.

Jk. Luirulaukku on laurilaa. Oikeasti se on juoksuvyö, juoksuvyölaukku tai juoksulaukku. Kapea luiru joka tapauksessa.

Edes yksi yö!

Kesämökkimme eli Laurilan tontilla oleva Kettula on ollut vuodesta 2000 alkaen monenlaisessa käytössä. Siellä on pidetty symposiumia, illanviettoa ja yövytty, leikitty legoilla, tehty palapelejä ja luettu runoja. Tänä kesänä Esikoinen ja Kakkonen nukkuivat yhden yön. Meillä meinasi jäädä kokonaan yöpymättä, mutta eilen illalla Mies petasi kaikkein paksuimmat täkit parven patjoille ja omien tyynyjemme kanssa kuljimme iltakymmenen jälkeen aittaan.

Yö sujui hyvin. Neljän maissa alkoi pissattaa ja oli pakko käydä Repolassa. Pihalla oli aika skeöri tunnelma, kun kuu mollotti taivaalla. No, taskulamppua ei tarvinnut ottaa mukaan!

Aamulla herätessä oli paksut täkit tarpeen. Ulkona oli kymmenen astetta ja parvella vain kolme astetta enemmän. Mutta ei valiteta, kun pystyttiin yöpymään!

Oo niin kuin omena, pee niin kuin paljon

Omenakausi on menossa ja kun viime vuonna sato oli olematon, on nyt sitten senkin edestä. Meillä on paistettu omenahilloa (eikö uunissa tapahtuva lasketakin paistamiseksi?) muutama kattilallinen ja aamuisin lingottu mehua. Ensin alkuun käytössä oli vanha Braunin linko 70-luvulta ja tänä aamuna uudempi Philips, joka on helpompi laite eli esityötä ei tarvitse juuri mitään ja omenoita ei tarvitse puolitella tms. Satokausi tuntuu ja maistuu hyvältä!

Keramiikkalaatta löytyi tänään!

Tänään oli yhdistetty sade- ja humputtelupäivä. Aamulla käytiin ensin naapurikunnan kierrätyskeskuksessa ja vietiin sinne kirjoja ynnä muuta. Mukaan lähti Ykköselle verkkatakki, Kakkoselle mummulakengät, minulle t-paita, Kotoseen kaksi lautasta ja miehelle kasa kirjoja. Lounaan jälkeen suuntasimme isompaan lähikaupunkiin, jonka kirpparille (SPR) vietiin iso laatikollinen kirjoja. Sitten käytiin ensimmäistä kertaa Round2 -kirpparilla, joka yllätti valoisuudellaan, kauniilla tavaroilla ja erittäin hyvällä kahvilla+kanelipullalla. Ostin pienen keramiikkalaatan, joka päätynee keittiön seinälle. Laatan on tehnyt Savi-M ja mielestäni nimi tuntui jotenkin tosi tutulta. No, kun sitten googlasin, löysin ig-sivulta tuttuja olentoja. Minulla on saman tekijän (Minna Huuskon) kaksi kaulakorua. Mieheltä saatuja lahjoja molemmat. 

 Jk. Vielä eksyttiin yhdelle kirpparille ennen ruokakauppaa. Sen löydöstä kerron, kunhan se pääsee seinälle…