Sohvapöydän tarinoita

Meillä luetaan paljon. Kirjoja haetaan kirjastosta (lapsuudessa kylläkin lainastosta) ja kierrätyspisteestä. Niitä ostetaan kirppareilta, kirjakaupoista ja joskus tilataan verkkokaupasta. Kirjoja on paljon, mutta tänä vuonna onnistuimme vapauttamaan ison määrän (200-300 kpl) toisten ihmisten hyllyihin ja elämänmenoon. Nyt omat hyllyt ovat huomattavati selkeämmät katsoa ja käyttää.

Ylin kirja kuuluu muumiprojektiimme. Pokkarisarjasta kolme on jo luettu (ja sitä ennen jo Muumit ja suuri tuhotulva) ja seuraavaksi syvennymme Vaaralliseen juhannukseen. Kaksi muuta on kirjaston eteisestä. Tommy Tabermannin kirja löytyi jonkun lukijan jättämänä ja kuntoilukirja on kirjaston poistokirja. Eläköön kirjat, kirjastot, kirjapainot, kirjailijat, kustantajat ja taittajat!

Kohta tien päälle!

Tänään on ollut Poikkeuspäivä, kun kello on kohta iltakuusi ja lenkki on vielä tekemättä. Ensin ajattelin, että jätänkö kokonaan väliin, mutta luulenpa kuitenkin lähteväni tien päälle. Aika usein teen viikkotavoitteita ja tein tälläkin kertaa. Viikon tavoite sunnuntaihin mennessä on seitsemänkymmentä kilometriä. Pitäisi olla aika helposti saavutettavissa, jos Ilmatieteenlaitoksen sedät ja Forecan tädit ovat kilttejä. Minä ainakin olen.

 

Napa-Kettula hiljenee

Pulahduskausi alkaa olla taputeltu, kun altaan vedenlämpö on kolmetoista asteen hujakoilla. Minä kävin tänä kesänä kahdesti ja hieman kaiholla luen vanhoja päivityksiä siitä, kun saatoin käydä aamullakin uimassa, lämpötilasta viis! No, mieluummin valitsen nykyisen olomuodon, vaikka uiminen on jäänytkin vähiin. Liikkuminen kaiken kaikkiaan on kevyempänä helpompaa ja vointi muutenkin. Kaikkea kun ei voi saada.

Kilometrikeräilyä

Illan kävelylenkillä piti pysähtyä muutaman räpsyn ajaksi. Maisema oli hiljainen, rauhallinen ja tyyni. Tuossa vaiheessa kello oli 18.37  ja suunniteltua lenkkiä oli vielä jäljellä reilu tunti. (Joskus menen ihan mielialan mukaan, joskus taas kilometrikeräily ratkaisee. Eilen oli keräilylenkin vuoro.)

Emme ole vaarallisia!

Privaattiarkistosta tupsahti esiin viiden vuoden takaa kuva, joka pääsi arvonnassa tälle päivälle. En tiedä, pitääkö kävelijöitä sen kummemmin varoa, kun aika säyseitä ja arvattavia ollaan… Yritän välttää äkkinäisiä tienylityksiä ja kävelen visusti aina oikealla puolella, joka on vasemmalla. - Eilen tein kaksi lenkkiä. Ensimmäinen oli 11,4 km ja toinen 12,9 km. 

Jk. Liikennekohteliaisuus on selvästi lisääntynyt! Propsit Petäjävedelle! 

Syksyasetelma

Kesäkurpitsapaikan vieressä on kapea (tai siis tosi kapea) istuskelupenkki ja siihen oli ilmestynyt asetelma kuin itsestään. Neiti Kolmonen oli ilmeisesti viime käynnillään tehnyt myös pihatöitä! Jotenkin söpö ja suloinen tuo pieni harava taimikälie.

Jk. Eilen oltiin elokuvissa (Laula minulle Arja), samoin toissapäivänä (Päivien lumo ja Presidentin kyyditys). Kyllä maallakin on elokuvatarjontaa! 

Martta ja Mar(ja)tta

Eilen törmäsin (kuv.) niin hyvään otsikkoon, että se oli ikuistettava. Marttaliiton puheenjohtaja on otsikon takana. Niin minäkin, vaikka en ole martta enkä Martta vaan Mar(ja)tta. Monesti sanotaan, että lapsellakin pitää olla joskus tylsää, vaikka se voi asianomaisen mielestä juuri silloin olla tyhmää & typerää. Eläköön arki ja ennen kaikkea tylsä arki!

Ystävyys on hieno asia

Eilen päivällä soi ovikello. Menin avaamaan ja oven takana oli Ystävä auringonkukkaämpärin kera. Ei maanantaipäivässä siihen astikaan mitään vikaa ollut ollut, mutta nyt kyllä läikähti sydämessä ihanasti ja pitkään… Ystävyys on taitolaji ja onnekseni omistan hyviä ystäviä. Yritän vastavuoroisesti olla luottamuksen arvoinen. 

Hiljaiset suklaat

Olkkarin pöydällä on usein kukkia, pikkuhyvää ja aina nuo lasinaluset. Kukat toin torstaina tullessani kävelylenkiltä. Suklaat ostin keskiviikkona ja astiasta on muutamat syöty. Näkyvät olevan hiljaista laatua, kun eivät huutele… Mainoksessa sitä ei sanottu!

Aamupala on mun juttu!

Tuttu kaava, hidas aamupala. Tällä kertaa Mies lähti vähän myöhäisemmällä junalla, joten olin jo hereillä ja annettiin lähtöhalit. Aamupesun jälkeen puin päivävaatteet, vein sanomalehden naapuriin ja tulin kotiin laittamaan itselleni aamupalaa. Olikin kova nälkä, kun edellisestä ruokailusta oli kulunut jo viisitoista tuntia. (Jotkut kutsuisivat pätkäpaastoksi, minusta se on ajoittaista nälänsäätelyä.) Ja oli kyllä hyvää, kaikki!

Pienessä kulhossa on abjogurttia, maustettua jogurttia, omenahilloa, puolukkasurvosta ja mehiläisen siitepölyä. Useimmiten laitan sötkötykseen mukaan myös joko viherjauhetta tai nokkosjauhetta, mutta tällä kertaa en. 

Toissapäiväinen lehti

Toissapäivänä tulin aamupäivälenkiltä ja heti huomasin sen! Olla nökötti puutarhatuolissa ihan muina lehtinä ja halusi eittämättä tulla kuvatuksi. Otin lehden varovasti muiden toissukuistensa joukosta ja nostin Pentinkulman päälle. (Pentinkulma on porakaivon päälle tehty puinen istuskelukulma.) Kuvasin ja kiitin.

Jk. Eilen kirjoitin takkikelistä. No, iltalenkille lähdinkin sitten pitkähihaisena ja lippispäisenä. Syksyn säät vaihtelevat!

Karu tosiasia

Aamupäivälenkille lähtiessäni kohtasin karun tosiasian: Syksy oli tullut! Ei riittänyt lyhythihapaita, ei pitkähihapaita, vaan oli kaivettava ensimmäistä kertaa takki päälle (verkkatakkia ei lasketa) ja pengottava eteisen laatikosta pipo lippiksen tilalle ja seuraavasta laatikosta hanskat. Lämpömittari näytti vähän yli kymmentä asteita. Kävelin yhdeksän kilometriä ja välillä hanskakätisenä ja välillä en. Pipo pysyi koko ajan päässä.

Oikeasti minä pidän syksystä, sen kuulaudesta ja kirpeydestä. Nämä siirtymävaiheet pukeutumismuutoksineen vaan pikkuisen keljuttavat ja tuovat mukanaan lisää harmaita hiuksia. Mutta kaikesta huolimatta - syksy, olet tervetullut!