Kuvataide kuuluu kaikille

Tänään on Suomen kuvataiteen päivä. Kuvaksi valitsin Kuopuksen keraamisen veistoksen. Se on mielestäni samalla kertaa kaunis, inhimillinen ja pöllämystynyt. 

Kuvataide on aina tullut lähelle. Minulla on nimekäs kuvataiteilijaserkku, jolla on tänä kesänä ollut näyttely Taiwanissa. Sitten minulla on Mies, joka on aina taiteillut ja jonka töitä on meillä ja muillakin seinillä. Ja kolmantena sitten Kuopus, joka on valmistunut kuvataiteilijaksi ja löytänyt materiaalikseen saven. Niin ja kyllä äiti-Liisakin teki savesta monenlaista ja piti yhden näyttelynkin…

Jk. Jos kerran ullavalaissyntyistä Veikko Vionojaa pidetään keskipohjalaisena ikkunamaalarina, on serkkuni Elina Försti pohjalainen latomaalari. 

 

Hiljainen mummula

Eilen oli helsinkiläisomien matkapäivä ja Laurila hiljeni. Mies vei matkalaiset junalle isompaan lähikaupunkiin ja sillä aikaa minä järjestelin leluja, laitoin pyykkikoneen pyörimään, tein meille susiruokaa (eli kaikkia loppuja jääkaapin uumenista) ja laitoin lastenkirjat hyllyyn. Viime yö nukuttiin taas omassa sängyssä ja tosi hyvin. Samalla kyljellä reilut seitsemän tuntia yhteen kyytiin. Nyt on taas virtaa kuin keskikokoisessa kylässä!

Jk. Ja ensin istuskellaan sohvannurkassa ja ihmetellään…

Kantapäiden kautta opittu liikunnan ilo!

Liikunnan ilosta puhutaan paljon ja myös siitä, kuinka koululiikunta aikanaan oli monelle vähintäänkin pakkopullaa. Itsekin muistan, että kurjimpia koulupäiviä olivat ne, jolloin lukujärjestyksessä luki voimistelu. Olin isokokoinen ja tuhti ja kömpelö useimmissa lajeissa. Pahimpia kertoja olivat ne, kun salissa avattiin Se Ovi, josta otettiin esille telineitä ja aina ei voinut olla kuukautisia…

Jos raatorehellisiä ollaan, voin kertoa näkeväni vieläkin unia, joissa olen koulussa ja huomaan, että seuraavat tunnit on voimistelua/urheilua. Ei kiva. Hieman ehkä painajaismainen tunnelma, eikä edes vain hieman…

Muttamutta - olen vanhemmiten löytänyt liikunnan ja liikunnan ilon! Nautin ja olen innostunut ja usein myös onnistunut.

Hyrskyn myrskyn

Laurilassa on nyt uusi sisustustyyli. Päätimme kuljettaa eteisen leikkinurkkauksesta mahdollisimman monet leikkilaatikot ja -rasiat olkkarin puolelle ja tyhjentää ne. Irtolelujakin löytyi ihanan paljon. Tältä meillä näyttää nyt! Epäilen kyllä, että tämä trendi on meillä vain väliaikaista ja jo viikonloppuna olemme palanneet tuttuun ja perin-juurin-turvalliseen tyyliin…

 

Hyvää pienimuotoisen sanateoksen päivää!

Hyvää Eino Leinon päivää sekä runon ja suven päivää! Runot ovat aina kuuluneet elämääni.  Ensimmäset omat runot olivat ankaran riimillisiä, mutta myöhemmin vapaamittaisuus on ollut enemmän minun juttuni. Kouluaikana tutustuin Risto Rasan teksteihin ja ne kyllä räjäyttivät tajunnan ja antoivat intoa omaankin kirjoittamiseen. 

Mies lukee minulle aina silloin tällöin runoja. Kettulassa olemme pitäneet usein runosymposiumia ja luulen, että sellainen on luvassa myös tulevana syyskesänä. Runokirjoja, pullollinen viiniä, hyvää syötävää ja kynttilänvaloa. Ja paras mahdollinen seura…

Omia odotellessa

Tänään saadaan helsinkiläiset kesäomat meille muutamaksi päiväkai lomailemaan. Sängyt on laitettu ja kohta teen pulla- ja sämpylätaikinan. Lelut on järjestyksessä ja mummulla&vaarilla odottava olo. Mikäs siis on ollessa? Kesä ja kaikki.

Jk. Eilen sain sen vaatehuoneen inventoitua ja kolme pussillista vaatteita lähtee kierrätykseen. Tein homman aamupäivällä ja iltapäivällä pouta yllätti, joten pääsin kävelylenkille. Onnistunut päivä siis takana!

Sataa ja ilmeisesti monta sataa

Tänään ei ole aurinkovarjolle tarvetta, sillä nyt on ilmeisesti sadetta luvassa enemmän ja vähemmän. Aamupalan jälkeen aioin lähteä kävelylenkille, mutta Mies ilmoitti, että nyt sataa.  Tyhjensimme sitten yhdessä tiskikoneen. Eilen illalla jo otin pitkästä aikaa spinningpyöräilyt ja kun melkein neljä kuukautta oli edellisestä kerrasta, tuntui se takamuksessa äkikseltään…  Ehkä liikunta on tänään sitä ja sitten voisi tietysti tehdä jotakin hyödyllistä! Vaatehuoneessa on riehunut trombi tai mikälie, joten voisin inventoida sen…