Mummulan vahvuus on nyt maksimissaan eli peräti yhdeksän! Äsken koko klaani kokoontui ison pöydän ääreen keittiöön syömään riisipuuroa joko omenahillon, mustikoiden tai kanelin&sokerin kanssa. Nyt sitten melkein kaikki istuvat olkkarissa katsomassa Pipsa Possua. Ainoastaan Mies/Vaari on keittiössä tekemässä huushollihommia. Tässä kaikessa on elämisen meininkiä!
Omapäistä arkeilua
Kävelijä, kokkailija, kokeilija. Vaimo, äiti, mummu. Omapäinen.
torstai 15. lokakuuta 2026
keskiviikko 14. lokakuuta 2026
Mielipuuhia 2 ja korianteripussin ikä
Perustin aamupalan jälkeen perunarieskatehtaan. Eilen muusia tehtiin tositarkoituksella niin paljon, että aineksia riittää rieskoihin. Luulen, että viisi pellillistä tulee tällä kertaa. Helppoa ja tykättyä. - Pisteli on rieskojen rei’ittäjä. Historian havinaa löytyy siis tästä aamusta, kun Kaustisen vaari (1895-1973) on tuon pistelin aikoinaan tehnyt.
Jk. Ai niin, unohdin kertoa korianteripussin päiväyksen. Olihan sillä jo ikää! Melkein yhtä paljon kuin Ykkösellä…
tiistai 13. lokakuuta 2026
Mielipuuhia
Eilen puolenpäivän maissa kaivoin leipomatarvikkeet esille. Pari tuntia myöhemmin minulla oli sämpylöitä ja kanelirullapullia pellilliset tehtyinä. Sämpylöitä syötiin vielä eilen illalla ja loput tänä aamuna. Pullia riittää vielä tämän päivän kahveille. Leipoessani muistelin, kuinka tein ensimmäisen pullataikinan kaksitoistavuotiaana äidin kirjoittaman reseptin mukaan. Siitä se leipominen sitten alkoi! Nuorena oli kyllä hiljaisempia kausia, mutta lasten myötä leipominen vilkastui. Ja jatkuu yhä.
maanantai 12. lokakuuta 2026
Mitä tarkoittaa syyslomaviikko?
Syyslomaviikko tarkoittaa laurilaksi sitä, että kahden sijasta täällä on viikon mittaan viisi tai yhdeksän tai kuusi. Rakkaita omia kaikki tyynni. Töitä riittää ehkä eniten tiskikoneella ja uunilla. Klaanin jäsenillä kun on se sisäänrakennettu ominaisuus, että ruoka maistuu ja pullia/sämpylöitä ei ylenkatsota. Tällä viikolla siis saadaan hyristä tyytyväisyydestä ja onnellisuudesta…
sunnuntai 11. lokakuuta 2026
Hyvää tyttöjen päivää!
Hyvää Kansainvälistä tyttöjen päivää! Kuva on reilun kuudenkymmenen vuoden takaa. Olin usein kesänvietossa Kaustisen mummulassa, jossa minulla oli vahva ihailijakaarti - mummu, vaari ja täti. Olin pikkuvanha ja ihmisrakas, iloinen ja ihmettelevä.
Minut kuulemma tunnistaa kuvasta edelleen. Toivottavasti tuosta luonteestakin on vielä jotakin jäljellä…
Tunnisteet:
lapsi,
muistot,
mummula,
teemapäivät,
tyttö
lauantai 10. lokakuuta 2026
Laulusta, soittamisesta ja nuoteista
P. Mustapää on kirjoittanut runon Tein lasinkuultavan laulun. Sen on säveltänyt moni. Itsekin aikoinani tein siihen sävelen ja muutaman kerran sitä jossakin lauloin. Nuotit luultavasti löytyvät isosta rulokaapista… Tänä aamuna kävin pergolassa ottamassa muutaman kuvan, muun muassa tuosta lasihyllystä ja siitä sitten ajatus kääntyi ko. runoon,
Tänään menen virsikirjatöihin. Tällä kertaa piti opetella ihan uutta, kun Led Zeppelinin Stairway to Heaven ei kuulu ihan perusohjelmistoon. Eläköön hyvä kirjasto ja nuottikokoelma! Löysin kaksi eri versiota ja toisen opettelin. Kolmannenkin lainasin vielä eilen, mutta tarvitsemaani varaversiota ei siinä ollut. Joku oli tarvinnut sivut 167-178 ja kylmästi repinyt ne itselleen. Hyi!
perjantai 9. lokakuuta 2026
Ai että oli hyvää ruokaa!
Eilen tein vähän pitemmän kaavan kautta ruokaa, mutta ei siinäkään niin kauaa mennyt! Aluksi kuorin yhden perunan ja kaksi porkkanaa. Pilppusin ne jonkinlaisiksi kuutioiksi tai suunnikkaiksi. Sitten löysin jääkaapin vihanneslaatikosta hieman-jo-elähtäneen kesäkurpitsan ja fenkolin jämät. Ne pääsivät seuraavaksi leikkuulaudalle ja sitten kulhoon. Muutama kirsikkatomaatti vielä puoliksi samaan sakkiin. Sitten kulhoon öljyä, suolaa, cajunmaustetta ja cayennepippuria. Sekoitus ja leivinpaperoidulle uunipannulle ja uuniin. (200 astetta ja 25 minuuttia.) Sitten avasin kikhernepurkin, huuhtelin sen lävikössä ja kippasin kulhoon. Paloittelin paketillisen halloumia ja se pääsi kikherneiden seuraksi. Öljyä, suolaa ja kurkumaa - tosin korvasin suolan Herbamarella, kun sain sopivasti purkinloput nyt käytettyä. Ja kun ajastin pirisi, lisäsin pannuun tuon kulhon tavarat. Ja uuniin vielä kymmeneksi minuutiksi.
Ohjeessa luki, että valmiin paistoksen päälle voi halutessaan lisätä tuoretta korianteria. Sitä ei ollut, enkä muutenkaan ole korianterin ystävä, kun se maistuu mielestäni saippualta, mutta maustelaatikosta löytyi avaamaton pussi korianterinsiemeniä. (Ja oli muuten vanha!) Avasin sen ja ripottelin siemeniä reilulla kädellä, tai oikeasti teelusikalla.
Syötiin ja tykättiin ja tällekin päivälle jäi vielä vähän. Suosittelen kokeilemaan.
Jk. Veikkaa, miltä vuodelta tuo korianteripussi oli!
torstai 8. lokakuuta 2026
Kymmenen ruusua pöydällä
Maanantaina käytiin ruokaostoksilla. Bongasin hävikkiämpärissä muutaman ruusukimpun ja ostin tositosi tummanpunaisen kimpun puolentoista euron hintaan. Kuvan otin kotona saman tien. Äsken napsin kuivuneita lehtiä pois ja ihmeekseni ruusut ovat vielä ihan hyväkuntoisia. Ja muistan niitä lukemattomia kertoja ennen vanhaan, kun täysihintaisen ostoksen jälkeen seuraavana päivänä maljakon suunnasta kuului niksnaks, niskat poikki! Hävikki, jes!
Jk. Omistan ruusukuvan isoveljelle, joka täyttää tänään pyöreitä.
keskiviikko 7. lokakuuta 2026
Oho, mikä väri!
Eilen illalla lähärilenkillä taivas yllätti! Oli pakko räpsiä pari kuvaa tuosta vaaleanpunaisesta kauneudesta, vaikka kuvat on vain hailakka todiste näystä… Kävelin tunnin ja kaksi minuuttia ja huomasin, että hämärä ja pimeähkö tulevat salakavalan nopeasti. Olen mielestäni suhtkoht rohkea, mutta en kovin pitkään viihdy lähärillä syysiltaisin…Räpsimishetkellä kello oli 18.40.
Tunnisteet:
kuvaaminen,
kävely,
lähilenkki,
näkymä,
värit
tiistai 6. lokakuuta 2026
Kuva syksyä pullollaan
Tämän aamun kuva on syksyä pullollaan. Pöytäliinassa (akryylipinnoitetussa) on syksyisen kaislikon värit ja aamupalaviili sai niskaansa satokautta eli omppuhilloa, puolukoita ja mustikoita. Omppuhillo muistettiin ottaa vasta vähän ennen aamupalaa sulamaan, mutta Mies keksi pehmentää sitä kuorimaveitsen terällä ja vähän kerrassaan hillo antautui lusikoitavaksi. Aamupalaan kuului lisäksi eilen leivottuja rouhesämpylöitä, leipäjuustoa, paprikaa ja appelsiinimehua. Ja minulle kahvia. On sellainen fiilinki , että tästä tulee hyvä päivä!
Tunnisteet:
aamupala,
kuvaaminen,
ruoka-aineet,
sato,
syksy
maanantai 5. lokakuuta 2026
Frankista se alkoi!
Kun olin Kuopukselassa käymässä, siellä kuunneltiin musiikkia ja eilen sitten meilläkin! Ensiksi hain hyllyssä Frank Sinatraa ja sain soittimen kyllä päälle ja kuuntelinkin ihan tyytyväisenä yhden kaiuttimen taktiikalla, kunnes Mies tuli kotiin ja sai kytkettyä toiseenkin äänet. Seuraavaksi löytyi ihanaa kuusikymmenlukua. Päivän kolmas levy oli taattua suosikkiani, Ultra Brata.
Jk. Soittimessa on kolmen levyn kelkka ja edellisen kerran meillä oli siis kuunneltu kolmen sinkun verran tositurkulaisuutta… Matti ja Teppo x 3. Jostakin turkulaiskirpparilta olin niitä taannoin bongannut ilmaisjaosta. Kerran kuunneltiin ja päätyvät meiltä kyllä kierrätykseen.
sunnuntai 4. lokakuuta 2026
Hajatuksia 39
Hidas aamu, vaikka nyt kaksin. Aamupala syöty ja Mies lähti naapuriin viemään sanomalehteä. (Selitys: Viikonloppuisin lehti tuodaan ns. heittolaatikkoon ja lehden tilaaja on yli yhdeksänkymmenvuotias, joka asuu meiltä kuudensadan metrin ja lähilenkkitien päässä.)
Laitoin pyykkikoneen pyörimään. Petasin sängyn. Tein keittiössä yleiskatsauksen. Eilen hain viimeisiä kukkia pikkumaljakkoon ja se pääsi päivän kansikuvaksi. (Jos nyt ottaisin kuvan, olisi tuikuissa tulet.)
Jk. Hajatus on hajanaisia ajatuksia milloin mistäkin ja lyhyesti tai pitkästi. Asiasta tai sen vierestä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)













