Taidesunnuntai

Eilen ajeltiin Mänttään. Gustafissa oli valokuvataiteilija Trish Morrisseyn näyttely. Göstassa taas useampikin näyttely (Andy Freeberg, Clare Woods, Rachel Kneebone) ja sinnekin ehdittiin. En ole muuta kuin eräänlainen tupakriitikko, joten en osaa analysoida enkä kertoa muuta kuin sen, että pidin aika monesta Morrisseyn työstä. Etanoista en.

Kierrosten päätteeksi vietiin Kuopus ja Ykkönen Vilppulan asemalle, syötiin autossa piknikeväät ja sitten odotettiin junaa. Ihan ajoissa se saapuikin ja vei mukanaan meidän kesäomat. Viikonloppu yhdessä oli touhukas, hauska ja iloisenihana. 

Kävelen äänikirjoja

Opin lukemaan nelivuotiaana ja sen jälkeen olen lukenut hyvin ahkerasti. Paperinen kirja se olla pitää, ajattelen ja e-kirjoja en ole harrastanut. Kevään ja kesän aikana kävelin kuunnelmia ja kun mieluiset alkoivat loppua, siirryin yhdistelmään kävely+musiikki. Nyt otin uudeksi vaihtoehdoksi äänikirjat ja sillä rajauksella, että kuuntelen sellaisia kirjoja, joita en ehkä koskaan paperisina lukisi. Seurana lenkeillä oli ensiksi Maria Jotuni ja Huojuva talo. Kävelin sen loppuun ja seuraava valinta oli Juhani Aho ja Papin rouva. Huojuvan talon lukijan äänestä pidin enemmän, mutta kyllä tämäkin menettelee. Kilometrejä karttuu, äänikirja etenee ja ehkä sivistynkin siinä samalla.

Jk. Nuo horsmat kuvasin yhdessä mäessä Huojuvassa talossa.

Sorateiden virtuoosit

Eilen oli taas Se Päivä, jolloin bensaa paloi ja autot mennä paukkuivat liki Laurilaa. Edelleenkään en ole ralli-ihminen, en todellakaan. Illalla tulin lenkiltä ja eipä ole ennen niin monia autoja tullut vastaan! Kyseessä oli siis paluuliikenne myöhemmältä erikoiskokeelta ja vastaan tuli kymmenittäin numerollisia ja numerottomia autoja. 

Toivottavasti makkaranmyynti lisukkeineen kannatti ja kaikki sujui hyvin. Siltikään en ymmärrä…

Hajatuksia 19

Tulevana sunnuntaina olen virsikirjatöissä vanhassa kirkossa. Eilinen lenkki ulottui jo förskottina sen pihalle ja räpsin kirkosta Hermannilla kuvia niin kuin turisti ainakin. Lampaiden lisäksi ei ollut muita kuin minä. Enkä minäkään kauan aikaa, kun oli kiire kotiin kesäomien luo ja saunaan. 

 

Ottamuksia 126

Tällä kauramaitokäyttöisellä ruohonleikkurilla on meillä ajelleet molemmat klaanin pojat. Hauskalta  se  näyttää pihalla aikuistaloudessakin! Muutama vuosi sitten leikkuri tuli kahden euron ulkolelukuorman mukana ja sen jälkeen on pihamaa ollut siistinä…

Osuva otsikko!

Ai että minua huvitti tuo otsikko, jonka löysin sunnuntaina vanhasta lehdestä… Huvitti ja osui oikeaan. Minulle nimittäin on käynyt juuri noin, kun tammikuussa -17 aloitin liikkumaan säännöllisesti. Keksin itseni liikkujana ja nyt on tilanne sellainen, että en enää osaisi elää liikkumatonta elämää.

Esimerkki eiliseltä. Aikomuksena oli kävellä 18,6 kilometriä, jotta saisin täyteen yhden haluamani luvun. No, lähdin aamulla lenkille ja lähdin päivällä lenkille ja lähdin vielä illallakin lenkille. Kilometrejä kertyi aikomani lisäksi viisi ylimääräistä. Oli tosi hyvä pössis ja mieli ja sää ja kengännauhatkin sopivalla kireydellä joka lenkillä. Uskallan sanoa jo ääneen, että minä rakastan kävelemistä! 

Kukkakimppuihminen

Olen kaunosielu, vaikka en pikkupiperryksistä niin pidäkään. Olen romantikko, vaikka en haluakaan lässytellä. Olen isojen ja pienten asioiden rakastaja. Tämän kesän aikana olen kerännyt kymmeniä ja taas kymmeniä kukkakimppuja. Mies nimitti minua pari päivää sitten kotikutoiseksi floristiksi ja tunnenkin olevani juuri sellainen. Jo kotikotona Keskipellossa minusta oli hauskaa kerätä kukkakimppuja kukkapenkkien ja ojanpientareiden antimista. Se tapa on jatkunut vuosikymmenien ajan.