Sitä sun tätä

Nukuin yksin ja (siitä huolimatta) hyvin. Mittasin aamulla muistaessani paastoverensokerin ja se oli tasan kuusi. Tälle päivälle ei ole mitään sen kummempia suunnitelmia. Mies tulee jossakin vaiheessa päivää kotiin. Kävelylenkin teen, kunhan pakkanen vielä vähän hellittää (tällä hetkellä mittari näyttää neljäätoista miinusastetta).

Eilen pesin kaksi koneellista pyykkiä. Kaikkea muuta paitsi lakanoita. Toinen kuivausteline on nyt väliaikaisesti olohuoneessa ja toinen eteisessä. Likapyykkikori on mukavan väljä just nyt. Ja aikataulu!

Me ollaan sankareita kaikki

Talviloman teema voisi olla vaikkapa Sankarit. Kisoja seurasivat ainakin tamperelaiset omat ja mekin siinä vähän sivukorvilla ja -silmillä. Pianoa soitettiin kolmessa sukupolvessa ja ainakin yksi kappale toistui, nimittäin J.Karjalaisen Sankarit. Ykkönen osaa jo hyvin lukea nuotteja ja etumerkkejä ja löysi kirjoista monta tuttua laulua tuon lisäksi.

Tunti sitten Mies lähti viemään lomalaisia Tampereelle. Tänä iltana auttaa Kuopusta näyttelyn purkamisessa ja huomenna palaa kotiin. Minulla on aikataulutonta ja kalenteritonta aikaa. Mitähän tässä keksisi…

Huusholliaamupäivä

Eilen oli perunamuusipäivä, joten tänään on perunarieskapäivä. Kolme pellillistä tein aamupalan jälkeen ja sitten laitoin uuniin makaronilaatikon. Huusholliaamupäivä siis.

Eilen kävelin kaksi lenkkiä (yht. 17,1 km) ja nyt on 500 km kävelty tälle vuodelle. Ykkönen laski sitten, että tuolla määrällä saisin vuoden loppuun 3500 km, mutta lisäsi sitten heti, että kesällä tulee varmaan käveltyä enemmän ja on siinä oikeassa. Toisaalta tänä talvena olen ihmetellyt, että lenkkejä kertyy enemmän kuin monena aikaisempana talvena. Kaikki taitaa olla kohdallaan - ja ehkä matala hemoglobiini & ferritiini saavat liikkumaan kuin keskikokoinen eläin…

Jk. Kuvassa laatikko odottaa uuniin pääsyä.

Lunta ja kuvia

Viime yönä oli satanut lisää lunta. Ykkösen kanssa katsoimme vanhoja kuvia kymmenen ja viiden vuoden takaa ja lunta oli ollut viisi vuotta sitten hyvän mäenlaskun verran. Laurilan pihamaisema oli erilainen kuin nyt ja lapsenlapsi myös. Meillä on aina ollut tapana katsella yhdessä tabletilta kuvia ja muistan, kun poika jo tosi pienenä tokaisi minun ottaessani tabletin esiin Kuvia! Ihania muistoja ja ihania kuvia.

Askeleet osuvat hyvin yksiin

Eilen tehtiin parikävelylenkki, josta osa käveltiin yhdessä ja osa erikseen. Mies kävi hakemassa postista yhden paketin ja jatkoi sieltä kirjastoon. Minä kiersin sillä aikaa vanhan kirkon kautta ja tulin myös kirjastoon. Siellä lueskeltiin lehtiä jonkin aikaa ja sitten käveltiin kotiin kahville. Ilma oli kaunis kuin morsian ja yhdessä oli kiva kulkea. Askeleet osuivat/osuvat hyvin yksiin. Hyvä me! Hyvä talvi!

Räpsy kymmenen vuoden takaa

Katselin huvikseni Oton kuva-arkistoa. Kymmenen vuoden takaa silmilleni lävähti tuollainen mustavalkoräpsy. Sillä voisi periaatteessa perustella huushollin sekaisuuden ja räjähtäneisyyden. Aikanaan minua huvitti tuollainen teksti, mutta nykyään ei enää. Siksi tuota tauluakaan ei meillä taida enää olla - jollei sitten kaapin perukoilla tyystin unohdettuna ja kierrätykseen keväällä pääsevänä…

Pidän nykyään enemmän järjestyksestä. Olen vanhemmiten (nyt 66) muuttanut ajatusmallejani ja -tapojani. 

Osasi se!

Eilen oli Miehen vuoro leipoa. Kolmen joululaatikon (peruna, porkkana, lanttu) loppujämät yhteisvuoassa oli aikomus tehdä rieskoiksi. Annoin muutaman vinkin ennen kuin lähdin kotiseutuyhdistyksen kokoukseen. Illalla sitten oli ihan pakko syödä pari kappaletta (toinen juustolla ja toinen ilman) ja rehellisesti todeta ne samanlaisiksi kuin mitä omista käsistäni lähtee… Mies hyrisi tyytyväisyydestä ja pakastin teki samoin, kun taas yksi vuoka oli sieltä pois!