Luonneanalyysilehtileike

Jossakin vaiheessa harrastin lehtien repimistä tai siis otin talteen kiinnostavia juttuja ja osuvia otsikoita. Minulla oli ihan tietty laatikkokin lehtileikkeitä varten. No, sitten tuli aika, että aloinkin ottaa osuvista jutuista ja kiinnostavista otsikoista kuvia. Ja kuvasin myös ne vanhat revityt. 

Olen oinas ja aika tyypillinen sellainen. Ehkä siksi tuo luonneanalyysilause osuu ja uppoaa. Kenties joitakin käskyjä otan vastaan, mutta sanojan äänensävy, tyyli ja tuttuuden aste ratkaisevat. 

Omapäinen orvokki

Kävelylenkkireittini kulkee usein hautausmaan kautta. En pingo, en ryntäile enkä kiidä siellä. Vauhti hiljenee kuin itsestään. Eilen törmäsin (kuv.) pikanttiin yksityiskohtaan. Yhdellä haudalla oli karanneita orvokkeja useampikin. Yhden kuvasin. Ei kaiken tarvitse aina olla suoria rivejä ja järjestäytymistä! Karannut orvokki oli illan kaunein näky. Omapäinen kuten minäkin.

Kino Uni esitti unohtuneita pätkiä

Tänä aamuna oli kuvattava kiitoksena sänky petaamisen jälkeen, sillä nukuin mielettömän hyvät ja pitkät yöunet. Yhteen kyytiin meni ensin reilut kuusi tuntia ja siihen vielä jatkoksi kyljenkääntö ja pari tuntia. Unia näin melkein tsiljoona kappaletta, mutta en muista pätkääkään. Kino Uni esittää yleensä milloin mitäkin - draamaa, seikkailua ja realitypuolta. Meillä on kummallakin sinne kausikortit ja vakituisten kävijöiden kulkuluvat.

Eilinen äitienpäivä sisälsi mm. puhelut omien kanssa, hyvää kakkua (päivällä ja illalla), kävelylenkin (nyt on tänä vuonna koossa 1500 km), kunnon saunan ja onnellisen olon. 

Jk. Täällä on Kino Metso, Turussa on Kino Kilta ja kumpaakin käytetään ahkerasti. Öisin siis voi hyvinkin teatterin nimi olla Kino Uni!

Aika erikoinen äitienpäivälahja: koira!

Mies oli ostanut minulle koiran Turusta. Siis todellakin koiran! Taiteilija Saara Kumpulainen on saanut inspiraation siitä savikoirasta, joka oli löytynyt Turun kaivauksissa 2016. Ilmeisesti alkuperäinen koira on ollut lelu 1700 -luvun lopusta. Meillä se ei pääse lelukäyttöön, vaan nuottikaapin päälle kaikkien muiden keramiikka-aarteiden joukkoon.

Hyvää äitienpäivää! Juhlin päivää osittain työn merkeissä. Miehen tekemää juustokakkua syötiin vähän jo eilen ja tänään jatketaan.

Olen nauttinut äitiydestäni täpöllä. Jos olen puhkirehellinen, on se joskus vähän rasittanut ja kismittänyt. Mutta vain harvoin. On ollut suuri kunnia olla Esikoisen ja Kuopuksen äitee, äiskä ja emo.

Kettula -kautta odotellaan!

Laurilan pihapiirissä on talon (Iso-Laurila) lisäksi muitakin rakennuksia. Kettula on aitta, jonka parvella nukutaan kesällä ja alakerrassa ison pöydän ääressä pelataan lautapelejä, rakennetaan legoilla, syödään ja juodaan kesäeväitä. Alakerran puusohvalla voi lueskella lehtiä tai kirjoja ja ottaa nokoset. Repola on ulkohuussi. Pupula on kesäkeittiö, jossa voi vaikka paistaa lättyjä ja pöydän ääressä nauttia päiväkahvit. Napa-Kettula on uima-allas, johon kohta on taas vesi valutettu ja uintikausi siis pääsee alkamaan. 

Kevätsiivoukset pitäisi tehdä joka kohteessa. Sitten alkaa pihaelämä ja lomailu. Oma mökkikylä on parasta, mitä kesässä tiedän!

Jk. Kuvassa on Kettulan alakerran ikkuna männikkömetsään päin.

Krookus ja työpäivä

Pihalla on krookuksia useammassakin kohdassa ja jokainen valkoinen tai violetti kevääntuoja ilahduttaa tosi paljon. Ne kun ovat tavallaan viestejä siitä, että taas on yhdestä talvesta selvitty ehjin nahoin tai ainakin lähes. Tänään menen virsikirjatöihin naapuriseurakuntaan. Joku siellä ei selvinnyt talvesta. Se on tänään työn luonne eli mustat vaatteet päälle…

Periaatteessa kesägneä, muodoltaan lähes moussakaa

Eilen illalla tein tosi hyvää ruokaa! Jääkaapista löytyi mm. pussillinen kaurajauhista, kesäkurpitsa, tomaattipyreetä, palanen sulatejuustoa, voita ja maitoa. Siitä se lähti. Tein kaurajauhiksesta kastikkeen, johon upotin paljon pyreetä ja vettä. Maustoin mustapippurilla, oreganolla, pizzamausteella ja suolalla. Kun kastike hautui, leikkasin kesäkurpitsat viipaleiksi ja itketin ne suolan avulla vartin verran. Sillä aikaa tein toisen kastikkeen eli vaalean version. (Voita, jauhoja, maitoa, sulatejuustoa.) Sen maustoin viherpippurilla, suolalla ja Herbamarella. 

Sitten kokosin aineksista vuokaa Kesägne -ajatuksella. Uunissa se oli jonkin aikaa, kunnes pinta alkoi hieman ruskistua. Otin pois uunista ja annoin vetäytyä kymmenisen minuuttia. 

Maku oli tosi hyvä, rakenne muistutti enemmän moussakaa kuin lasagneserkkuaan. Menee jatkoon ja loput tämän päivän lounaaksi…