maanantai 9. maaliskuuta 2026

Yllätys!


Mies ilahdutti ja yllätti eilen. Toi kaksi nippua tulppaaneja. Hajasijoitin ne olkkariin, keittiöön ja eteiseen. Yöksi pääsivät tuulikaappiin ja aamulla hain ne sieltä iloisen narisevina. 
Viime yönä nukuttiin taas omassa sängyssä ja hyvin. Unta riitti aamuyhdeksään saakka. 
Lauantaina tein tosiaan sen koekävelylenkin ja kun se tuntui hyvältä, tein eilen kaksi keskipitkää. Ensimmäinen oli 7,1 ja toinen 7,3 km. Edelleen tuntui hyvältä. Olen siis palaamassa kehään tai siis tielle!

sunnuntai 8. maaliskuuta 2026

Irl -elämää


Hyvää naistenpäivää! Laurilan väkimäärä vähenee tänään kuudesta kahteen, kun on matkapäivän vuoro. Mies menee viemään omia junalle ja käy samalla katsomassa taidetta. Käyn sillä aikaa ehkä kävelylenkillä. Keskiviikon rautainfuusion jälkeen olen ollut aika väsynyt, sillä tuo rautatykitys taisi olla elimistölle yllätys. Olen nukkunut enemmän, potenut lihassärkyä, lepäillyt vähän joka välissä ja vasta eilen kävelin muutaman kilometrin lenkin Esikoisen kanssa kokeeksi. Hyvältä tuntui raitis ilma! Eli eilen aloin olla taas normaali itseni. Kyllä tämä tästä!

Jk. Kuvassa ei ole asetelma. Ihan vaan irl -elämää tältä viikonlopulta. 

lauantai 7. maaliskuuta 2026

Meillä juhlittiin!

Eilen vietettiin mummulassa Kakkosen etkosynttäreitä. Varsinainen juhlapäivä on ensi viikon sunnuntaina. Tarjoiluksi poika oli pyytänyt Vaarin tekemää pullaa ja Vaarin tekemää tiikerikakkua. Minä siis pääsin helpolla, kun katoin pöytään lisäksi raffeleita, suklaakeksejä ja konvehteja sekä laitoin koristeeksi serpentiinejä. Löysin ostamani Minecraft -lautasliinat ja nehän olivat sankarin mielestä tosi hienot!
Lahjaksi ostettiin Minecraft -huppari (yli puolella eskarilaisista, jotka tykkää Minecraftista, on Minecraft -huppari ja nyt minullakin on sellainen!) ja Lego-paketti. Ensimmäiseksi poika rakensi siitä kuvan komean  kakadun. Vaihtoehtohahmoja ovat pupu ja hylje.


perjantai 6. maaliskuuta 2026

Merkkipäivä


Meille tuli eilen omia viikonloppukylään ja taas on Laurilassa vilinää, vilskettä, helinää ja helskettä. Nukkumapaikka meillä on Miehen kanssa nyt minun huoneeni sohvalla. Heräsin tänä aamuna klo 6.20 ja mietin, että miten kellonaika tuntuu niin tutulta. Sitten muistin! Täsmälleen kolmekymmentäyhdeksän vuotta sitten olin pyöräyttänyt tyttölapsen tähän maailmaan. Onnea, Kuopus! Sinulla oli kiire ja yllätit vauhdillasi jopa kokeneen kätilönkin… 

torstai 5. maaliskuuta 2026

Uusi muki ja rautaa suoneen


Löysin itselleni paikalliselta kirpparilta itselleni aivan ihanan mukin. Mukana ollut ystäväni (Pastori Kissanen) oli sitä mieltä, että se oli ihan minun väriäni. Totta on, että takissa ja laukussa on samoja sävyjä! Kävimme kirpparilla kuluttamassa aikaa yhteisen pysäkkikokoontumisen jälkeen ja sitten pääsin vielä kyydissä teekoohon.
Minulla oli aika rautainfuusioon, kun sekä hermoglobiini että ferritiini vaan sitkeästi ovat matalissa lukemissa. Oli ensimmäinen kerta moista. Nelisenkymmentä minuuttia makasin lavitsalla kännykkää selaten ja rauta valui hiljalleen suoneen. Ennen juhannusta sitten testataan uudet rauta-arvot. Illan otin rennosti kotisohvalla oleskellen ja olo oli ja on ihan normaali. Ainoa merkki on melko iso mustelma kanyylikädessä. Muutamassa päivässä tai viikossa pitäisi energiatason nousta ja suorituskyvyn kohota. Kuinkahan pitkiä lenkkejä jaksankaan silloin tehdä…
 

keskiviikko 4. maaliskuuta 2026

Ottamuksia 160


Ennen vanhaan maalla oli tapana laittaa luuta oven merkiksi, ettei olla kotona. Tuosta vanhan kirkon ovesta voisi nyt päätellä, että kotona ollaan! Opastukset ilmeisesti onnistuvat talvikaudellakin, kunhan sopii asiasta vähintään kahta viikkoa aikaisemmin. 

Jk. Sukumme supertäti Salli Johanna olisi tänään täyttänyt 110 vuotta. Hänelläkin oli tuo luutataktiikka joskus käytössä.

tiistai 3. maaliskuuta 2026

Kukat saivat vettä ja me saatiin Kiliä!


Ennen kuvan ottamista: Suojasimme keittiön pöytää vanhoilla lehdillä ja Mies haki esille multapussin. Minä sitten kantelin (viher)kasvimme yksi kerrallaan keittiön pöydälle. Mies lisäili multia kaikkiin ja minä pesin sillä aikaa kaikki suojaruukut ja kuljetin kasvit huollettuina taas takaisin olkkariin, makkariin ja omaan huoneeseeni. Viidestä santusta kaksi pääsi jo kompostin täytteeksi, kun olivat niin rähjäisiä. Ostetaan ehkä kaksi tilalle joskus. Lopuksi kaikki saivat vettä janoonsa ja me testattiin tätä makua Kiliä. Hyvää oli tämäkin!