Hajatuksia 39

Hidas aamu, vaikka nyt kaksin. Aamupala syöty ja Mies lähti naapuriin viemään sanomalehteä. (Selitys: Viikonloppuisin lehti tuodaan ns. heittolaatikkoon ja lehden tilaaja on yli yhdeksänkymmenvuotias, joka asuu meiltä kuudensadan metrin ja lähilenkkitien päässä.)

Laitoin pyykkikoneen pyörimään. Petasin sängyn. Tein keittiössä yleiskatsauksen. Eilen hain viimeisiä kukkia pikkumaljakkoon ja se pääsi päivän kansikuvaksi. (Jos nyt ottaisin kuvan, olisi tuikuissa tulet.)

Jk. Hajatus on hajanaisia ajatuksia milloin mistäkin ja lyhyesti tai pitkästi. Asiasta tai sen vierestä. 

Samoja reittejä vuodesta toiseen

Kävelen usein samoja reittejä, polkuja ja teitä. Aika usein kipaisen ns. vanhalta radalta oikomäen kautta tälle hautausmaan vieressä kulkevalle metsätielle. Yleensä siellä ei liiku muita, mutta juuri tuona iltana minua juoksi vastaan mieshenkilö. Hänellä oli joko kiire ja/tai treeni ja ainakin kuuma. Minulla oli aikaa ja lenkki.

Räps ja naps

Melkein toistoa eiliseltä, mutta kuitenkin muutoksia! Ja nyt otin ensin tarjotinkuvan ja sitten vasta avasin telkkarin, kuten otsikosta voi huomata… Vielä löytyi muutama pikkupikkutomaatti kasvimökistä ja pakastimesta hain mustikoita ja ruisleipää.

Tänään käyn ainakin kirjastossa ja pesen pyykkiä. Illalla lämmitän saunan. Muuten teen mitä lystään. 

Naps ja räps

Mies lähti aikaisella aamujunalla Helsinkiin lapsenvahtikeikalle. Minulla on muutama hidas aamu sitten ohjelmassa. Valmistelin itselleni aamupalatarjottimen, kannoin sen olkkarin pöydälle, avasin telkkarin naps ja otin tarjottimesta kuvan räps. Kun ollaan kaksin, syödään aina keittiössä. Yksin ollessa joustetaan ja otetaan telkkari seuraksi. 

Pekka Pouta lupasi juuri äsken kaunista säätä, joten luvassa on kävelylenkki aamupäivällä. (Ja iltapäivällä hyötylenkki kylälle ja takaisin.) Eilen räknäsin syyskuun kävelykilometrit ja sain luvuksi 431,5 kilometriä. Ja nollasta taas lokakuu käyntiin!

Sohvannurkkailua

Kaunis syyspäivä ja kotimainen elokuva menossa. Kävelylenkki suunnitteluasteella eli hyvin suunniteltu, mutta vielä täysin tekemättä. Sohvannurkkailua nyt ensin kuitenkin. - Ja matemaattinen aivopuoliskoni on kyllä jo muistuttanut, että tänään päättyy syyskuu ja on aika laskea kuukauden liikuntamäärä… 

Jk. Kuvan laatikkoon on muuten maalattu teksti SANOMIA, vaikka osa kirjaimista kyllä peittyykin.

Kolmen euron asetelma

Kuvassa on kolmen euron asetelma eilisaamulta. Toukokuulla ostettiin pihakirppikseltä tuo pieni pilkkumi kahdella eurolla ja sunnuntaina täsmälleen kilon verran luumuja eurolla. Jos nyt ottaisin kuvan, olisi astia jo paljon vajennut, sillä luumut ovat/olivat tosi hyviä. 

Yli 105 miljoonaa!

Ei rahaa, vaan askeleita. Ei minulla yksin, vaan lisäkseni kahdellasadallaseitsemälläkymmenellä muulla kävelijällä. Kaksi viikkoa taaperrettiin ympäri Suomea ja kaikki askeleet kirjattiin ylös. Projekti oli Suomen Työväen Urheiluliiton vuosittainen Askelviikot tai Askelkisa ja osallistuin viidettä kertaa jahtiin. Tällä kertaa keräsin 267554 askelta ja olin yhdeksästoista. Kiva kisa ja kannustaa ihmisiä kävelemään, joka tietääkseni on niitä parhaita harrastuksia…

Huomenta Tampereelta!

Tosi kiva viikonloppu tamperoinnin ja mummuilun merkeissä meneillään. Hyvää ruokaa, erittäin hyvää seuraa, hulluttelua, hassuttelua, kunnon yöunet (kiitos Ykköselle sängyn lainaamisesta!) ja rentoilua. Eilen yllätin itseni katsomasta lentopallo-ottelua, koska kerran kaikki muutkin… Iloittiin yhdessä historiallisesta pronssimitalista.  - Tänään junailen takaisin kotiin eli mummulaan. 

En ostanut, kuva riitti!

Kaikenlaisiin tavaroihin sitä törmää (kuv.) kirppareilla! Esillä oli kokonainen pöydällinen ns. huumorimukeja ja kaikkiin oli kuva tullut vähän liian reunaan eli jotenkin hassuun paikkaan mukia. En edes katsonut hintaa, sillä minulla ei ollut aikomustakaan ostaa. Teksti tietysti piti paikkansa! 

 

Värit on meidän juttu!

On kiva nähdä kuvia vaaleista makuuhuoneista, mutta kyllä värit on meidän juttu! Syyskesän tullessa tuntui hyvältä kaivaa esille lämpimänvärinen päiväpeitto ja sille löytyi kaveriksi just-oikeanväriset pikkutyynyt. Yhdistelmä hellii silmää ja mieltä.

Tapasin kyyvauvan!

Eilen illalla kävelin lähäriä ja luulin näkeväni kastemadon, vähän sellaisen pitemmänpuoleisen. Ohitin sen, mutta sitten kävelin uudestaan sen ohi ja totesin, että nyt on kyllä pikkupikkukyystä kyse. Räpsäisin kuvan muistoksi ja jatkoin matkaani. Vähän matkan päässä oli vielä vauvan sisko tai veli. En ole koskaan ennen moisia vauvoja nähnyt ja olen kuitenkin vuosia kävellyt tuota lähäriä eessuntaas. 

Huomenna on Vauvan päivä, joten tämä oli tällainen förskottikuva…

Helianthus tuberosus

Toukokuussa oltiin Turussa sopivasti Raunistulan pihakirppispäivänä. Konsan kartanon pihan myyjäpariskunnalta ostettiin vitosella pussillinen maa-artisokan (Helianthus tuberosus) mukuloita ja mies teki niille penkin Napa-Kettulan viereen ja istutti multaan. Kesän myötä versot venyivät ja nyt ilmestyi kukat! Tosi kauniita ja ei ihme, onhan kasvi auringonkukan sukulainen. Serkku, oletan.

Miehen pituudesta (192 cm) oli taas kerran hyötyä, kun hän ylsi poimimaan pyynnöstäni muutaman oksan maljakkoon… Siinä ne nyt loistavat eteisen pikkupöydällä lähes-samanvärisen seinän vieressä.