Napa-Kettulan ankat

Tänään on ollut jotenkin painostava ja väsyttävä päivä. Aamupäivällä siivosin kuistin siihen vaiheeseen, että Miehelle jäi vain lattian lakaisu ja pesu. Lounaaksi syötiin makkarakeittoa ja jälkkäriksi puolitettiin valmisvispipuuropönikkä.

Siivouksen jälkeen haahuilin pihalla ja räpsin kännykkäkuvia vähän sieltä sun täältä. Kaksi ankkaa halusi välttämättä päästä blogiin, vaikka olivatkin tuhrunaamaisia. Uiskentelivat altaassa (= Napa-Kettula) ihan muina leluankkoina. Minulla on vielä talviturkki heittämättä, Mies heitti jo ajat sitten.

Floristikävelykausi on korkattu!

Eilen se taas alkoi! Joitakin yksittäisiä oksia olen toki kuljettanut (hikisissä) käsissäni ennenkin tänä keväänä/kesänä, mutta nyt oli ensimmäisen Oikean Kimpun vuoro. Ihanaa, haastavaa ja mielikuvitusta kutkuttavaa! Pääasiallinen poimintapaikka oli nelisensataa metriä ennen Laurilaa, mutta muutamat pääsivät mukaan kolmisensataa metriä myöhemmin. Sijoituspaikkana on iso pihapöytä Pupulan edessä. 

Tämän aamun huomio: en voi olla marjatta/marjoitta!

Mies on yhdistetyllä kukkienkastelu- ja taidenäyttelyreissulla Kotosessa. Minulla on siis Hidas Aamu, niin kuin eilenkin. Söin aamupalaa vasta yhdeksän jälkeen ja huomasin, etten voi olla marjatta/marjoitta! Tein aamuleipien lisäksi sötkötyksen, johon laitoin maustamatonta abjogurttia ja maustettua sisiliajogurttia (ehdoton suosikkimme!), proteiinihippuja, mysliä, sitepölyrakeita ja viherjauhetta. Sekoitin ne ja aloin syödä. No, jotakin tuntui puuttuvan… Hain pakastimesta vajaan pussillisen mustikoita ja kaadoin ne mukaan ja johan alkoi maistua!

Hidas aamu tarkoittaa myös yöpaitailua pitkään. Äsken haahuilin pergolaan ottamaan muutaman kuvan ja yöpaitaisena tietysti… 

Hävikkikimppu oli heräteostos!

Kävin eilen paikallisessa ruokakaupassa. Oikeastaan minun PITI ostaa vain kasvisleikkelettä, mutta ostoskassiin kertyi maitopurkki, xylitolpastilleja, kuivattuja karpaloita, pinaattia, kananmunia, leipäjuustoa, lämminsavulohta, tummia viinirypäleitä, verilättyjä, suippopaprikoita, soija- ja vehnäproteiinihiutalepurkki ja se kasvisleikkelepaketti… Kädessä kuljetin kauneinta heräteostosta eli puolentoista euron hintaista hävikkikukkakimppua. Ihanaa, kun hävikistä voi löytää kukkiakin!

Tervetuloa, kesäkuu!

Vanha omppupuu sai kunnian päästä kuvaan ja tervehtiä alkanutta kesäkuuta. Samalla se hyvästelee toukokuun ja kertoo, että kulunut toukokuu oli pituudeltaan 461,5 kävelykilometriä ja kahdeksan luettua kirjaa. Siihen kuului virsikirjatöitä kahdessa seurakunnassa, omien tapaamista, turkuilua, ystäviä, kirpparipöytää ja kesäkukkien ostamista. Ihan jees toukokuu kaiken kaikkiaan.

Saanko esitellä: Martti!

Tässä on vielä esittelyssä kolmas Laurilan uskollisista pihatyypeistä. Hän on Martti ja Kiimingistä. (Koko nimi:  Kiiminginangervo Spiraea chamaedryfolia ´Martti´) Ensin oli yksi, sitten kohta jo monta pensasta ja uusia alkuja tulee koko ajan. Kaunis ja vaatimaton, talvenkestävä, helppohoitoinen, viihtyy auringossa ja ei-. Aina joskus taittelen maljakkoon oksia, kun kerran kukinta on niin runsasta. Parhaita tuntemiani pihatyyppejä!

Kaiken se kestää…

Muutamat kasvit jaksavat nousta vuosi toisensa jälkeen. Humalan lisäksi uskollinen jaksaja on alppikärhö. Saatiin aikanaan (tarkistin, että elokuussa Marjatanpäivänä tulee neljännesvuosisata jo ikää) paikkakunnan tunnetuimmalta kotipuutarhapariskunnalta yksi alku ja siitä se sitten lähti! Nyt on kärhöä talon yhdellä nurkalla molemmin puolin ja sitten vielä postipolun puoleisella nurkalla tuo kuvan yksilö. On sitkeä ja kärsivällinen. On kestänyt talon maalauksen takia alasrepimiset sekä hallat ja paisteet, raekuurot ja rajuilmat.Tyytyy vähään, ei valita. On pitkämielinen. Ei kerskaa.

Jk. Alppikärhöllä ja rakkaudella on paljon yhteistä. Samoja luonteenpiirteitä kuvataan molemmista.