maanantai 19. lokakuuta 2026

Ensimmäinen syysloman jälkeinen maanantai


Syysloman jälkeiseen maanantaihin herättiin kahdeksan tunnin yhtäjaksoisten yöunien jälkeen. Ehkä ilmassa oli pientä turnausväsymystä… Hidas aamupala on nyt meneillään. Aina välillä muistellaan Ykkösen, Kakkosen ja Kolmosen sanomisia ja tekemisiä. Kaikki niin rakkaita ja kaikki niin erilaisia olentoja. Klaanin kultapaloja jokainen.

Jk. Kuopuksen viikko sitten tuoma kukkakimppu ilahduttaa yhä.

sunnuntai 18. lokakuuta 2026

Ja taas kaksin!


 

Aamupäivällä olin virsikirjatöissä. Kävelin sitten kirkosta kotiin ja sillä aikaa oli Mies lähtenyt viemään helsinkiläisiä isompaan lähikaupunkiin. Junamatka kotiin oli nyt vuorossa. 
Tyhjensin tiskikoneen, laitoin itselleni lounaantyyppistä ruokaa (karjalanpiirakoita, punajuurisalaattia, kurkkua ja tomaattia). Kun Mies tuli kotiin, keitimme kahvit uudenuutukaisella kahvinkeittimellä ja nyt sitten on vuorossa lelujen järjestelyä, sohvien muuttamista takaisin istumakäyttöön, sängyn petausta jne. Laurila tuntuu varsin hiljaiselta…


lauantai 17. lokakuuta 2026

Mummulavahvuus kuusi


Mies tuli kuskausreissulta eilen illansuussa. Päivän mittaan oli Kolmonen kysynyt vaikka kuinka monta kertaa Missä vaari on?( ja oli joka kerta saanut kysymykseensä vastauksen). Tänä aamuna herättiin sateen ääniin, joten aamupäiväulkoilu vaihtunee iltapäiväversioon. (Äsken opetettiin Kakkoselle potentiaalimuoto, joten siksi tuo vaihtunee.)
Mies sulkeutui keittiöön ja äänistä päätellen tekee kakkua. Ei täyte- vaan kuiva-. Päätän raporttini Laurilasta tähän.

perjantai 16. lokakuuta 2026

Mummulavahvuus viisi


Laurilassa kaikki yhdeksän nukkuivat hyvin. Kolmessa huoneessa kaksi ja yhdessä kolme. Aamupalan jälkeen Mies lähti viemään tamperelaisia, joten mummulavahvuus on tällä hetkellä viisi. Olkkarin sohva on kasattu ja tiskikone laitettu päälle. Lounas hoidetaan Atrian äitien tekemillä pinaattilätyillä. Jossakin vaiheessa on perinteisen syysseikkailun vuoro. (Esikoisen ja minun oma juttu.)

torstai 15. lokakuuta 2026

Elämisen meininkiä


Mummulan vahvuus on nyt maksimissaan eli peräti yhdeksän! Äsken koko klaani kokoontui ison pöydän ääreen keittiöön syömään riisipuuroa joko omenahillon, mustikoiden tai kanelin&sokerin kanssa. Nyt sitten melkein kaikki istuvat olkkarissa katsomassa Pipsa Possua. Ainoastaan Mies/Vaari on keittiössä tekemässä huushollihommia. Tässä kaikessa on elämisen meininkiä!

keskiviikko 14. lokakuuta 2026

Mielipuuhia 2 ja korianteripussin ikä


Perustin aamupalan jälkeen perunarieskatehtaan. Eilen muusia tehtiin tositarkoituksella niin paljon, että aineksia riittää rieskoihin. Luulen, että viisi pellillistä tulee tällä kertaa. Helppoa ja tykättyä. - Pisteli on rieskojen rei’ittäjä. Historian havinaa löytyy siis tästä aamusta, kun Kaustisen vaari (1895-1973) on tuon pistelin aikoinaan tehnyt. 

Jk. Ai niin, unohdin kertoa korianteripussin päiväyksen. Olihan sillä jo ikää! Melkein yhtä paljon kuin Ykkösellä…



 

tiistai 13. lokakuuta 2026

Mielipuuhia



Eilen puolenpäivän maissa kaivoin leipomatarvikkeet esille. Pari tuntia myöhemmin minulla oli sämpylöitä ja kanelirullapullia pellilliset tehtyinä. Sämpylöitä syötiin vielä eilen illalla ja loput tänä aamuna. Pullia riittää vielä tämän päivän kahveille. Leipoessani muistelin, kuinka tein ensimmäisen pullataikinan kaksitoistavuotiaana äidin kirjoittaman reseptin mukaan. Siitä se leipominen sitten alkoi! Nuorena oli kyllä hiljaisempia kausia, mutta lasten myötä leipominen vilkastui. Ja jatkuu yhä. 


maanantai 12. lokakuuta 2026

Mitä tarkoittaa syyslomaviikko?


Syyslomaviikko tarkoittaa laurilaksi sitä, että kahden sijasta täällä on viikon mittaan viisi tai yhdeksän tai kuusi. Rakkaita omia kaikki tyynni. Töitä riittää ehkä eniten tiskikoneella ja uunilla. Klaanin jäsenillä kun on se sisäänrakennettu ominaisuus, että ruoka maistuu ja pullia/sämpylöitä ei ylenkatsota. Tällä viikolla siis saadaan hyristä tyytyväisyydestä ja onnellisuudesta…

sunnuntai 11. lokakuuta 2026

Hyvää tyttöjen päivää!


Hyvää Kansainvälistä tyttöjen päivää! Kuva on reilun kuudenkymmenen vuoden takaa. Olin usein kesänvietossa Kaustisen mummulassa, jossa minulla oli vahva ihailijakaarti - mummu, vaari ja täti. Olin pikkuvanha ja ihmisrakas, iloinen ja ihmettelevä. 
Minut kuulemma tunnistaa kuvasta edelleen. Toivottavasti tuosta luonteestakin on vielä jotakin jäljellä…

lauantai 10. lokakuuta 2026

Laulusta, soittamisesta ja nuoteista


P. Mustapää on kirjoittanut runon Tein lasinkuultavan laulun. Sen on säveltänyt moni. Itsekin aikoinani tein siihen sävelen ja muutaman kerran sitä jossakin lauloin. Nuotit luultavasti löytyvät isosta rulokaapista… Tänä aamuna kävin pergolassa ottamassa muutaman kuvan, muun muassa tuosta lasihyllystä ja siitä sitten ajatus kääntyi ko. runoon,
Tänään menen virsikirjatöihin. Tällä kertaa piti opetella ihan uutta, kun Led Zeppelinin Stairway to Heaven ei kuulu ihan perusohjelmistoon. Eläköön hyvä kirjasto ja nuottikokoelma! Löysin kaksi eri versiota ja toisen opettelin. Kolmannenkin lainasin vielä eilen, mutta tarvitsemaani varaversiota ei siinä ollut. Joku oli tarvinnut sivut 167-178 ja kylmästi repinyt ne itselleen. Hyi! 

perjantai 9. lokakuuta 2026

Ai että oli hyvää ruokaa!


Eilen tein vähän pitemmän kaavan kautta ruokaa, mutta ei siinäkään niin kauaa mennyt! Aluksi kuorin yhden perunan ja kaksi porkkanaa. Pilppusin ne jonkinlaisiksi kuutioiksi tai suunnikkaiksi. Sitten löysin jääkaapin vihanneslaatikosta hieman-jo-elähtäneen kesäkurpitsan ja fenkolin jämät. Ne pääsivät seuraavaksi leikkuulaudalle ja sitten kulhoon. Muutama kirsikkatomaatti vielä puoliksi samaan sakkiin. Sitten kulhoon öljyä, suolaa, cajunmaustetta ja cayennepippuria. Sekoitus ja leivinpaperoidulle uunipannulle ja uuniin. (200 astetta ja 25 minuuttia.) Sitten avasin kikhernepurkin, huuhtelin sen lävikössä ja kippasin kulhoon. Paloittelin paketillisen halloumia ja se pääsi kikherneiden seuraksi. Öljyä, suolaa ja kurkumaa - tosin korvasin suolan Herbamarella, kun sain sopivasti purkinloput nyt käytettyä. Ja kun ajastin pirisi, lisäsin pannuun tuon kulhon tavarat. Ja uuniin vielä kymmeneksi minuutiksi. 
Ohjeessa luki, että valmiin paistoksen päälle voi halutessaan lisätä tuoretta korianteria. Sitä ei ollut, enkä muutenkaan ole korianterin ystävä, kun se maistuu mielestäni saippualta, mutta maustelaatikosta löytyi avaamaton pussi korianterinsiemeniä. (Ja oli muuten vanha!) Avasin sen ja ripottelin siemeniä reilulla kädellä, tai oikeasti teelusikalla.
Syötiin ja tykättiin ja tällekin päivälle jäi vielä vähän. Suosittelen kokeilemaan.

Jk. Veikkaa, miltä vuodelta tuo korianteripussi oli! 
 

torstai 8. lokakuuta 2026

Kymmenen ruusua pöydällä


Maanantaina käytiin ruokaostoksilla. Bongasin hävikkiämpärissä muutaman ruusukimpun ja ostin tositosi tummanpunaisen kimpun puolentoista euron hintaan. Kuvan otin kotona saman tien. Äsken napsin kuivuneita lehtiä pois ja ihmeekseni ruusut ovat vielä ihan hyväkuntoisia. Ja muistan niitä lukemattomia kertoja ennen vanhaan, kun täysihintaisen ostoksen jälkeen seuraavana päivänä maljakon suunnasta kuului niksnaks, niskat poikki! Hävikki, jes!

Jk. Omistan ruusukuvan isoveljelle, joka täyttää tänään pyöreitä.