Kilometrikeräilyä

Illan kävelylenkillä piti pysähtyä muutaman räpsyn ajaksi. Maisema oli hiljainen, rauhallinen ja tyyni. Tuossa vaiheessa kello oli 18.37  ja suunniteltua lenkkiä oli vielä jäljellä reilu tunti. (Joskus menen ihan mielialan mukaan, joskus taas kilometrikeräily ratkaisee. Eilen oli keräilylenkin vuoro.)

Emme ole vaarallisia!

Privaattiarkistosta tupsahti esiin viiden vuoden takaa kuva, joka pääsi arvonnassa tälle päivälle. En tiedä, pitääkö kävelijöitä sen kummemmin varoa, kun aika säyseitä ja arvattavia ollaan… Yritän välttää äkkinäisiä tienylityksiä ja kävelen visusti aina oikealla puolella, joka on vasemmalla. - Eilen tein kaksi lenkkiä. Ensimmäinen oli 11,4 km ja toinen 12,9 km. 

Jk. Liikennekohteliaisuus on selvästi lisääntynyt! Propsit Petäjävedelle! 

Syksyasetelma

Kesäkurpitsapaikan vieressä on kapea (tai siis tosi kapea) istuskelupenkki ja siihen oli ilmestynyt asetelma kuin itsestään. Neiti Kolmonen oli ilmeisesti viime käynnillään tehnyt myös pihatöitä! Jotenkin söpö ja suloinen tuo pieni harava taimikälie.

Jk. Eilen oltiin elokuvissa (Laula minulle Arja), samoin toissapäivänä (Päivien lumo ja Presidentin kyyditys). Kyllä maallakin on elokuvatarjontaa! 

Martta ja Mar(ja)tta

Eilen törmäsin (kuv.) niin hyvään otsikkoon, että se oli ikuistettava. Marttaliiton puheenjohtaja on otsikon takana. Niin minäkin, vaikka en ole martta enkä Martta vaan Mar(ja)tta. Monesti sanotaan, että lapsellakin pitää olla joskus tylsää, vaikka se voi asianomaisen mielestä juuri silloin olla tyhmää & typerää. Eläköön arki ja ennen kaikkea tylsä arki!

Ystävyys on hieno asia

Eilen päivällä soi ovikello. Menin avaamaan ja oven takana oli Ystävä auringonkukkaämpärin kera. Ei maanantaipäivässä siihen astikaan mitään vikaa ollut ollut, mutta nyt kyllä läikähti sydämessä ihanasti ja pitkään… Ystävyys on taitolaji ja onnekseni omistan hyviä ystäviä. Yritän vastavuoroisesti olla luottamuksen arvoinen. 

Hiljaiset suklaat

Olkkarin pöydällä on usein kukkia, pikkuhyvää ja aina nuo lasinaluset. Kukat toin torstaina tullessani kävelylenkiltä. Suklaat ostin keskiviikkona ja astiasta on muutamat syöty. Näkyvät olevan hiljaista laatua, kun eivät huutele… Mainoksessa sitä ei sanottu!

Aamupala on mun juttu!

Tuttu kaava, hidas aamupala. Tällä kertaa Mies lähti vähän myöhäisemmällä junalla, joten olin jo hereillä ja annettiin lähtöhalit. Aamupesun jälkeen puin päivävaatteet, vein sanomalehden naapuriin ja tulin kotiin laittamaan itselleni aamupalaa. Olikin kova nälkä, kun edellisestä ruokailusta oli kulunut jo viisitoista tuntia. (Jotkut kutsuisivat pätkäpaastoksi, minusta se on ajoittaista nälänsäätelyä.) Ja oli kyllä hyvää, kaikki!

Pienessä kulhossa on abjogurttia, maustettua jogurttia, omenahilloa, puolukkasurvosta ja mehiläisen siitepölyä. Useimmiten laitan sötkötykseen mukaan myös joko viherjauhetta tai nokkosjauhetta, mutta tällä kertaa en.