Tulppaaneja tulvillaan…

… on Laurila! Tai jos ei nyt puhkitulvillaan, niin kuitenkin kahdessa maljakossa. (Ymmärsit kuitenkin pointin.) Ostin tiistaina nimipäivämiehelle violetteja tulppaaneja ja samaisena iltana ovelle tuotiin keväinen nimipäiväonnittelukimppu, joka tuli niin sanotusti suoraan puskista eli yllätti perusteellisen onnellisesti. 

Minä lupasin ottaa hoitovastuun kukista eli kiikutan ne illalla tuulikaappinukkujiksi ja aamulla käyn herättämässä meidän joukkoon. Niin kävin juuri äskenkin tekemässä. Hyvin olivat nukkuneet, samoin kuin me makkarissa.

 

Ihan vaan muina tauluina

Olen teksti-ihminen. Pidän suomenkielisistä ja englanninkielisistä tekstitauluista ja kylteistä. Laurilassa ja Kotosessa niitä on lukuisia. Kuvan tekstitaulu kotiutui meille eilen kehyksen vuoksi, mutta ei tuo tekstikään ole hullumpi! Majailee ihan vaan muina tauluina huoneeni ikkunalaudalla ja täyttää hyvin huoneentaulun pestin. 

Nimipäiväonnittelut!

Ulkoistin viime viikolla viherkasvien lisämultahommat ja ruukutukset. Ulkoistin sille samalle taatulle ja tutulle toimijalle, joka tekee meillä lumityöt ja vaihtaa verhot, fileoi appelsiinit ja sahaa puut. Yms. Nyt kasvit hyrisevät tyytyväisyydestä. Onnittelen tänään tuota kyseistä monitoimimiestä, jolla on nimipäivä. Sai lahjaksi ison shakkikirjan jo etukäteen kuukausi sitten. Grattis! 

Oi, mitä herkkua!

Pari päivää sitten alkoi tehdä mieli avokadoa. Mieliteko muistutti voimakkuudellaan niitä muinaisvuosi-ilmiöitä,, kun raskausaikana himoitsin tomaatteja ja pikkuoransseja. Mies kävi ruokaostoksilla ja osti myös kaksi avokadoa. Eilen söin ensimmäisen ihan vaan voileipien päällisenä ja kyllä oli niin mahdottoman hyvää! Toinen odottaa vielä tämän viikon herkuttelua. 

Jk. Mies sai tuosta ensimmäisestä muutaman viipaleen ja oli samaa mieltä hyvyydestä. 

Hei, me kierrätettiin!

Eilen aamulla keräsin kaksi korillista ns. turhaa tavaraa mukaani ja menin niiden kanssa kierrätystapahtumaan. Meitä oli siellä kuusi pöydäkästä ja jokaisen pöytä varmasti vähän vajeni. Tiesin vieneeni viisikymmentäkuusi eri yksilöä ja takaisin toin kolmekymmentäseitsemän. Pöydälläni oli magneetteja, elokuvia, kirjoja, astioita jne. Tapahtuma oli maksuton ja välillä oli mahdollisuus osallistua Yhteisvastuukeräykseen juomalla kahvia/teetä, syömällä herkkuja ja maksamalla niistä lippaaseen. 

Mielipide tapahtumasta: Kiva, menisin toistekin. 

Kohokohta: Tapasin yhden ystävän, jota en ole nähnyt pitkään aikaan. Oli hyvä halata ja kuulla, että hän muistaa edelleen hengittää. (Annoin nimittäin hänelle kerran kortin, jossa luki: Muista hengittää.)

Jk. Kuvituskuva on parin illan takaa, kun poistokkia varten kuvasin lähtevää tavaraa.

Åbo-nurkkaus

Laurilan Åbo-nurkkaus sai luonnonopillista täydennystä, kun taittelin viime viikon Kotosen reissulla joitakinmitälie oksia. Oksat olivat Kotosen pöydällä vaasissa ja kääräisin ne sitten mukaani, kun maanantaina palattiin keskiseen Suomeen. Nyt alkaa jo näkyä vihreitä kohtia ihan selvästi. Jes! Kiitos, kevät!

Ei niin haudanvakavaa

Laurila on tunnettu pikkuesineistään. Sisustus ei ole koskaan ollut mitenkään haudanvakavaa, näin voin vuorenvarmasti ja empiirisesti todeta. Kuvan kello edustaa vanhaa kantaa. Jostakin kirpparilta se aikanaan kotiutui ja on jo kauan ilahduttanut asukkaita ja vieraita.