Eläköön arki!

Arki on ehdottomasti parasta. Kotikutoisuus, värikkyys, rutiinit, pienet asiat ja yleinen tyytyväisyyshyrinä. Maanantaina iloitsin Miehen tekemästä pyykinkuivauspaikasta. Narut ovat juuri sopivalla korkeudella ja niitä on riittävästi. Hain varastosta pyykkipojat talvisäilytyksestä ja totesin, että ämpäri on niille aivan liian krouvi säilytyspaikka. Muistin, että minulla on jossakin naulakossa verkkokassi turhanpanttina ja sehän oli pyykkipoikavarikoksi just passeli. 

Tänä aamuna iloitsin siitä, että saatiin Ykkönen pötköttelemään meidän väliin aamulla. Kerrottiin höpöjä juttuja ja muisteltiin. 

Liputan arjen puolesta. Aina ja kaikkialla. Laulan sille kolminkertaisen aamenen. Ainakin hiljaa mielessäni…

 

Istuskelupaikkoja

Laurilan pientilalla (n. puoli hehtaaria) on kaikenlaisia istuskelupaikkoja. Mielialan ja auringon mukaan voi valita haluamansa. Kuvassa olevien lisäksi on iso pöytä penkkeineen Pupulan edessä, rapistuneenvanha puutarhakeinu, Kettulan terassin aurinkotuoli, pergolan valurautapöytä kahdella tuolilla ja kuistin kannellinen puupenkki. On siinä paikkoja kahdelle ihmiselle! 

 

Kolmekymmentä pudokaskiloa

Aloitin liikuntatavoitteellisen projektini tammikuussa -17. Sen jälkeen olen kävellyt tähän mennessä arviolta 25000 kilometriä (vuodesta -20 on tarkat tilastot, samoin vuodesta -17, loput ovat nointietoja) ja nyt olen tilanteessa, jossa olen kolmekymmentä kiloa pienempi kuin aloittaessani. Paino on siis pudonnut todella hitaasti, mutta vähitellen koko ajan. Tällä liikuntamäärällä ja kulutuksella en joudu miettimään ollenkaan syömisiäni. Tilanne on siis (aika) ideaali nyt, kun voin hyvin ja jaksan paljon enemmän. 

Jos mietin asian miinuspuolia, niin niitä on tietysti se, että vaatevarastoa on pitänyt uusia. Niin ja lenkkareita kuluu kävelyn takia useammat parit vuodessa. Muuta negaa en keksi. En kirveelläkään!

Arjen lyriikkaa

Voikukat on nyt höytyvävaiheessa.  Niistä tulee mieleen runo ensimmäisestä runokirjastani (vuodelta 1995.) Olen aina pitänyt voikukista niiden jokaisessa elämänvaiheessa ja omissanikin.

Kukaksi kutsut

vaikka höytyvät jo lentävät.

Sokea ja hupsu taidat olla.

Jk. Toinen kirja ilmestyi vuotta myöhemmin. Sen jälkeen ei ole kansien väliin päätynyt mitään, mutta runot ovat aina kulkeneet jollakin lailla mukana. Muistivihkojen sivuilla, pöytälaatikoissa, lehtien palstoilla ja onnittelukorteissa. Olen aina ollut luonteeltani runotyttö.

Ottamuksia 162

Enpähän ole pitkään aikaan julkaissut Ottamuksia -sarjaa, joten nyt oli jo korkea aika! Hauskasti liukuvärjätty tai mikälievärinen marketta oleilee pergolassa Miehen tekemän penkin päällä. Meistä kukka näyttää siltä, että olisi vahingossa värjääntynyt… 

Hyvää alkavaa viikkoa! Tee sitä, mistä saat hyvän mielen! 

Virsikirjan ja pitkän lenkin päivä

Tänään olin aamupäivällä virsikirjatöissä reilun tunnin verran. Virsivalinnat osuivat mielestäni nappiin ja soittofiilis oli hyvä. Päivällä lähdin kävelylenkille ja päätin jo etukäteen, että teen pitkän lenkin. (Pitkä on minun lenkkeilykategoriassani 12 km ja yli.) Sää suosi, vaihdoin vanhoihin lenkkareihin just ennen lähtöä uudet pohjalliset, kengännauhat olivat optimikireydellä ja mieli oli hyvä. Korvanapeissa minulla soi Lihavuustutkijat -podcast, jonka idea on vähentää stigmaa ja tarjota faktaahelposti lähestyttävässä muodossa -pilke silmäkulmassa! Vähän toista jaksoa on vielä kuuntelematta tuota mielenkiintoista ohjelmaa.

Kävelin 161 minuuttia ja matkaa kertyi 16,1 km. Ja oli muuten nälkä, kun olin kotona! Olin varannut itselleni kokkausvuoron ja oli ihan pakko napata ensin muutama (=seitsemän) taatelia ja pari lusikallista maapähkinävoita suurimpaan nälkään… 

Jk. Räpsäisin kuvan Verkkalan ylikulun kohdalta. Siinä vaiheessa olin kävellyt kotoa kuutisen kilometriä.

Kesä tuli Pupulaan!

Kuistin siivouksen lisäksi sain eilen laitettua Pupulan (=kesäkeittiö) kesäkuntoon. Niin ja Mies siivosi Kettulan. Tälle päivälle jäi vain Repola (=ulkohuussi). Pienet sateetkaan eivät haittaa sitä projektia, kun pintojen pyyhkimistä ja lattian lakaisua voi tehdä sateen ropistessa kattoon. Ehkäpä vielä tunnelmallisesti radion kanssa!

Eilen illalla saunassa päätettiin, että tänä kesänä käytetään Pupulaa enemmän. Siellä on kiva juoda kahvit, lueskella pöydän ääressä ja ajatella sinisiä ajatuksia.