Kotona on hyvä olla

Eilen aamupäivällä kävelin pitkän lenkin (13,8 km) ja sen jälkeen oli kiva löhötä kotona. Päivällä katsottiin hyvän sarjan (Kaikki synnit) ensimmäisen kauden kaksi viimeistä jaksoa ja edelleen sarjassa pysyi ote hyvin. Näyttelijäsuoritukset ja -valinnat olivat ihan huippuja. Odotamme kakkoskautta uteliaina ja innokkaina.

Alkuillasta kävin kameran kanssa pihalla ja poimin vielä yhdet kukat olkkarin sohvapöydän maljakkoon. Taittelin suklaata siniseen kippoon ja sitten vaan nautin kiireettömyydestä. Kotona on hyvä olla.

Syksyn alkua

Tänään on syyspäiväntasaus. Joku kirjoitti kauniisti ja osuvasti, että nyt hyvästellään virallisesti kesä. Ilmaisu kuulostaa hieman surumielisen kaihoisalta. Totta kuitenkin joka sana. Huusholliin alkaa hiipimään kynttilät, torkkupeitot ja lämpimien värien henki. Ruokiin ilmestyy kuin itsestään enemmän mausteita ja kärkeä. Se on syksyn alkua, sanokaa minun sanoneen. 

Kvintiljoona kiitollisuuden aihetta

Tänään on Maailman kiitollisuuspäivä. Olen kiitollinen ensiksikin rakkaudesta, läheisten klaanista, länsimaisesta lääketieteestä, kauniinvärikkäistä villalangoista, kunnon kohoamisesta, maisemapeltokukkaviljelystä, mielekkäästä&mukavasta työstä, kasviproteiinituotteista, soitto- ja lukutaidosta. Lisäksi on lähimain kvintiljoona muuta asiaa, joista olen kiitollinen ja joista olen hyriseväntyytyväinen. 

Ottamuksia 61

Villalankakerä ja kudin ovat asettuneet pysyvästi olkkarin pöydälle jakamaan pöytätilaa kirjapinon, kukkakimpun, kynttilän ja parin purkin kanssa. Tällä kertaa sukasta syntyy lyhytvartisemmat yksilöt. Vartta ja terää on helppo kutoa elokuvan kanssa, mutta kantapää vaatii enemmän keskittymistä. Yhdet sukat taas lisää eteisen sukkalaatikkoon...

Parhautta!

Hidas aamu, kun virsikirjatyöt huhuilevat vasta iltapäivällä. Heräsin aamulla kahdeksan paikkeilla ja torkuin vielä puolisen tuntia radiota kuunnellen. Se on parhautta, kun toisaalta on hereillä ja toisaalta ei. 

Puuro ja kananmunat ovat nyt kiehumassa., kahvinkeitin ladattuna valmiiksi. Aamupalan jälkeen vähän sulatellaan ja sitten lähdetään kävelylenkille. Se on parhautta. Eikä elämässä itsessäänkään ole mitään valittamista! 

Olipa päivä!

Sadetta ja tuulta, kovaa tuulta ja myrskyä. Se oli Aila se! Sähköt meiltä meni kahden aikaan päivällä ja siihen jäi kotimainen elokuva ja tilalle tuli sohvailu, sukankutominen, lukeminen, some ja sen sellaiset. Illalla myöhään etsin lipaston väliköstä Kyöstin (virtapankki) ja latasin tablettiin ja kännykkään lisää tehoja. Nukkumaan mentiin kymmenen jälkeen, kun ei lukeakaan voinut ja oli vähän tylsää. Heräsin yhdentoista jälkeen siihen, että joku puhuu meidän olkkarissa ja se olikin telkkari. Sähköt olivat saapuneet juuri silloin takaisin oltuaan yhdeksän tuntia poissa.

Muutakin erikoista kuului päivään. Iltapäivällä Mies näki, että meidän pihalla kulkee pieni musta kissanpentu. Laittoi someen paikalliselle sivulle ilmoituksen, mutta kukaan ei tunnistanut omakseen. Mies sitten houkutteli kissanruokapurkilla pennun Pupulan alta, toi meille sisälle, antoi ruokaa ja vettä. Odoteltiin aikamme, että joku ilmoittautuisi. Ei tullut, joten iltaseitsemältä pentu haettiin löytölään. Ja me päästiin iltalenkille...

 

Anteeksi ja kiitos, Terhi!

Jos aiot lukea tänä vuonna vain yhden kirjan, lue tämä! Myönnän aloittaneeni kirjan aika epäuskoisena (ei kai suositussa lauluyhtyeessä laulaminen tee ihmistä kirjailijaksi), mutta epäusko haihtui jo ihkaensimmäisillä sivuilla. Hävetti myös moinen vähättelevä asenne. Anteeksi, Terhi!

Kirja piti otteessaan loppuun asti. Päähenkilöt olivat kiinnostavia ja sivuhenkilöt liukuivat vuorollaan osaksi päähenkilöiden tarinaa. Luin illansuussa sohvannurkassa ja illalla sängyssä ja loput vielä yötunteina sängyssä. Pidin kirjasta tosi paljon. Kiitos, Terhi!