Joutuivat ulos!

Muutama päivä sitten poimin kävelylenkillä muutaman lehtosinilatvan ja lisäksi jotakin viherlehteä. Laitoin kukat olkkarin ikkunalle, mutta ne eivät olleet siinä pitkän aikaa. Itse ensin nuuhkin ja sitten tuli Mies (joka on erittäin hyvästä hajuaististaan tunnettu) ja sanoi, että ovat liikaa. Ihan liikaa. No, kuljetin kukat ulos ja jätin kauniin maljakon kukitta. Pergolan hyllystä löysin ison kynttilälyhdyn, josta otin pois kynttiläsysteemin ja laitoin kukat veteen. Ja uusvaasi pääsi pergolan pöydälle. Saa haista ja tuoksua ja lemuta siinä nyt ihan vapaasti. Kestää muuten kukinnotkin paljon kauemmin kuin sisällä, veikkaan,

Uusin kylttiostos

Keskiviikkona löysin kirpparilta tuon kyltin ja sen oivallinen & osuva teksti kutkutti huumorihermoani niin paljon, että maksoin mieluusti kyltistä kaksi euroa. Sijoituspaikaksi tuli kuistin seinä ja nyt minua hymähdyttää joka kerta, kun tulen lenkiltä kotiin ja riisun lenkkarit kuistilla lähes-kyltin-alla. 

Jossakin vaiheessa olen kirjoittanut, että Laurila voisi olla toiselta nimeltään Kylttilä! Niitä kun on paljon sekä sisällä että ulkona… 

Kasvimökin kuulumisia

Ostimme aikanaan tuon pergolan kasvimökin pastorisperheeltä, joka muutti Kuopioon. Mökki on juuri sopivan kokoinen kasvatussäkille ja se puolestaan passeli kolmelle tomaatintaimelle. Kasvatus ei ole kovin kannattavaa, mutta hauskaa. Tänä vuonna ostimme mökkiin lisäksi ruukkuina sitruunamelissan, pikkulehtibasilikan ja chilin. Joka aamu hipsin yöpaitaisena pergolaan ja käyn hakemassa basilikaa aamupalapöytään. Sitruunamelissaakin olen hakenut vesipullooni. Chilissä on jo raakileita ja tomaatintaimissa kukkia. 

Kesäfakta

Joskus pitää antaa tunnustusta myös ihan sille lähipiirin lähimmälle… Olen aina ollut ihminen, joka innostuu ja höyrähtää milloin-mistäkin. Mies ei ole toppuuttanut eikä torpannut, vaan innostanut ja kannustanut kaikissa hulluissakin ideoissani. Kiitos ja halaus siitä. 

Jk. Lehtileike on peräisin muutaman vuoden vanhasta Anna-lehdestä. En muista, kenen miestä siinä kiiteltiin. Ajatus (ja leike) riittää minulle.

 

Vaaterissa kuvattua

Eilen juotiin kahvit Kettulan pöydän ääressä ja sitten makoilin puusohvalla vähän aikaa. Verkko-ovesta kantautui linnunlaulu ja räpsäisin pari kuvaa vaakatasossa eli vaaterissa. Sitten kävi niin kuin aina joskus päivällä käy - nukahdin. Puolisen tuntia suunnilleen olin unten mailla ja sitten heräsin taas linnunlauluun. Tulin Laurilan puolelle ja Mies oli jo aloittamassa linssikeitton keittämistä. Arvasi, miten minun oli käynyt ja sen kuulemma näki isoista silmistä…

 

Pihakahvit ja lehtiproggis

Yksi parhaita juttuja kesässä on pihakahvit. Viimeksi eilen juotiin sellaiset ja herkuteltiin jäätelötuuteilla. Kahvien jälkeen oli vuorossa taas vanhojen lehtien läpikäymistä. Sekin kuuluu meillä kesäohjelmaan. Muutaman kerran vuodessa kerätään olkkarin isosta lehtilaatikosta aikakauslehdet ja viedään Kettulan kaappiin odottamaan kesää. Kesän mittaan kaapin sisältö aina vajenee. 

”En jaksa pohdiskella, mä tahdon olla vain.”

Eilinen päivä oli suurelta osin pihapäivä. Menu: Kahvia, lukemista, aurinkoa ja ihan-vaan-oleilua. Illalla kävin tekemässä kävelylenkin (8,4 km) ennen saunaa. Illaksi meinattiin tehdä pizzaa, mutta meillä oli vielä yksi salaattisekoituspussi (hypermarketissa hinta 1,98 -> 0,20!) ja kaadoin sen lähes-saavinkokoiseen kulhoon ja lisäsin mukaan muutaman tomaatin pikkupaloina, pätkän kurkkua samanmoisina paloina ja paketillisen salaattijuustokuutioita yrttiöljyssä. Salaattisaavin lisäksi paistettiin kausiherkkua eli kasvisryynärit. Ruoan jälkeen vatsat olivat sopivasti pullollaan. - Pizzaa on luvassa tänä iltana.

Jk. Otsikko on ote Tove Janssonin kirjoittamasta Muumipeikon juhannusrunosta.