Kolmas eläkevuosi yllätti pituudellaan!

Eilen päättyi heinäkuu ja kolmas eläkevuosi umpeutui. Laskin illalla ihan vanhanaikaiseen tyyliin eli kynällä ja paperilla nuo kävelykilometrit. Tänä elokuun ensimmäisenä aamuna tein koneellisesti tarkistuslaskennan ja samaan lukuun päädyin. Sen verran paljon oli kertynyt askelia, että yllätyin…- Vuosi on ollut hyvä. Vointi on ollut hyvä. Virsikirjatöissä olen käynyt aina välillä tienaamassa suolarahoja (Pan-). Elämä on oivallista.

Kävin kiikkaamassa, ihan totta!

Tiistaina kävin lapsen kanssa kävelylenkillä. Kyseessä oli Esikoinen, jolla on ikää 41 v. Lenkkimme (8,8 km) suuntautui mm. uimalaan ja Litman asuntoalueelle. Uimalassa kokeilin kiikata monien vuosien/vuosikymmenien jälkeen ja mukavaltahan se tuntui! (Ensin tosin varmistin, että vaikuttaahan se tarpeeksi tukevalta, kun edelleen ajattelen itseni paljon isommaksi ihmiseksi…)

Litma on aina ollut minulle iso mysteeri. Se on samanlainen kuin Tampereen Koskikeskus kun siellä aina tulee eri paikasta ulos mitä meni sisään. Litmankin ”pääkatu” on ihan selväreittinen, mutta auta armias, jos etsit jotakin ja löydät ja sitten yrität tulla alas kävelytielle, niin eipä meinaa onnistua! Tunnustus: me jouduimme katsomaan kännykän kartasta reittiä…

Kävelylenkki oli hauska ja reipas. Oli kiva kävellä hyvässä seurassa.

Rakkausnäkökulmasta katsottuna

Elämme keskellä kaaoksenpoikasta, jos asiaa katsotaan järjestysnäkökulmasta. Onneksi ei tarvitse! Nyt on käytössä ihan muut näkökulmat ja klaanin pienimpien viihtyminen. Iltaisin raivataan aina vähän kulkureittejä aikuisille, mutta päiväsaikaan annetaan leikkien olla leikkejä. Sitä voisi kutsua rakkausnäkökulmaksi…

Kaikenlaista puuhaa

Neiti Kolmonen on tehnyt täällä ahkerasti pihatöitä. Ruohonleikkuu on hänen mielipuuhaansa ja sinniä riittää vaikka kuinka kauan leikkaamiseen ja tyttö ihan selvästi näkee työnsä jäljen. Sielunsa silmillä, jollei muuten.

Herra Kakkonen keskustelee parhaillaan asiantuntevasti Miehen kanssa lumousmaailmasta, sepän pöydästä, suojavarusteista ja rintapanssareista. Heillä on ihan oma maailmansa, Minecraft -maailma. 

 

Hienosti koristeltu!

Olen ollutkin sitä mieltä, että tiskikoneen fasadi on turhan yksitoikkoinen… Onneksi Neiti Kolmonen hoiti eilen hienosti (ja Vaarin mukaan lähesjacksonpollockmaisesti) koristelupuolen!

Laurilassa on vilinää ja vilskettä. Öisin koko porukka (eli neljä aikuista ja kaksi lasta) nukkuu sikeästi kuin tukit ja aamulla on kaikissa virtaa - tai ainakin Kakkosessa ja Kolmosessa… Me muut yritetään tulla perässä.

Kauniit lenkkarit mummulan kuistilla

Meille ilmestyi eilen ehkämaailmansöpöimmätlenkkarit sekä Kolmonen, Kakkonen, esikoinen ja Miniä. Ihanaa oli huomata, että Kolmosen edellisen reissun vierastaminen oli tyystin poissa ja nyt on ehditty lukea kirjoja ja leikkiä ja pukemisessakin sain auttaa tänä aamuna. Kyllä meistä tulee varmasti vielä hyvät kaverit!

Sunnuntaiaamuna

Jos olisin tänään virsikirjatöissä, olisi nyt alkuvirsi jo veisattu. Mutta kun olen vapaalla ja kotona, tein äsken pienen sämpylätaikinan. Pieniä sämpylänsyöjiä ja vähän isompiakin (omia kaikki tyynni) on tulossa meille puolenpäivän jälkeen. 

Tulin olkkariin ja odottelen taikinan kohoamista. Räpsäisin yhden ikkunakuvan sisä- ja ulkovihreydestä.