Kilometrikeräilyä

Illan kävelylenkillä piti pysähtyä muutaman räpsyn ajaksi. Maisema oli hiljainen, rauhallinen ja tyyni. Tuossa vaiheessa kello oli 18.37  ja suunniteltua lenkkiä oli vielä jäljellä reilu tunti. (Joskus menen ihan mielialan mukaan, joskus taas kilometrikeräily ratkaisee. Eilen oli keräilylenkin vuoro.)

Emme ole vaarallisia!

Privaattiarkistosta tupsahti esiin viiden vuoden takaa kuva, joka pääsi arvonnassa tälle päivälle. En tiedä, pitääkö kävelijöitä sen kummemmin varoa, kun aika säyseitä ja arvattavia ollaan… Yritän välttää äkkinäisiä tienylityksiä ja kävelen visusti aina oikealla puolella, joka on vasemmalla. - Eilen tein kaksi lenkkiä. Ensimmäinen oli 11,4 km ja toinen 12,9 km. 

Jk. Liikennekohteliaisuus on selvästi lisääntynyt! Propsit Petäjävedelle! 

Syksyasetelma

Kesäkurpitsapaikan vieressä on kapea (tai siis tosi kapea) istuskelupenkki ja siihen oli ilmestynyt asetelma kuin itsestään. Neiti Kolmonen oli ilmeisesti viime käynnillään tehnyt myös pihatöitä! Jotenkin söpö ja suloinen tuo pieni harava taimikälie.

Jk. Eilen oltiin elokuvissa (Laula minulle Arja), samoin toissapäivänä (Päivien lumo ja Presidentin kyyditys). Kyllä maallakin on elokuvatarjontaa! 

Martta ja Mar(ja)tta

Eilen törmäsin (kuv.) niin hyvään otsikkoon, että se oli ikuistettava. Marttaliiton puheenjohtaja on otsikon takana. Niin minäkin, vaikka en ole martta enkä Martta vaan Mar(ja)tta. Monesti sanotaan, että lapsellakin pitää olla joskus tylsää, vaikka se voi asianomaisen mielestä juuri silloin olla tyhmää & typerää. Eläköön arki ja ennen kaikkea tylsä arki!

Ystävyys on hieno asia

Eilen päivällä soi ovikello. Menin avaamaan ja oven takana oli Ystävä auringonkukkaämpärin kera. Ei maanantaipäivässä siihen astikaan mitään vikaa ollut ollut, mutta nyt kyllä läikähti sydämessä ihanasti ja pitkään… Ystävyys on taitolaji ja onnekseni omistan hyviä ystäviä. Yritän vastavuoroisesti olla luottamuksen arvoinen. 

Hiljaiset suklaat

Olkkarin pöydällä on usein kukkia, pikkuhyvää ja aina nuo lasinaluset. Kukat toin torstaina tullessani kävelylenkiltä. Suklaat ostin keskiviikkona ja astiasta on muutamat syöty. Näkyvät olevan hiljaista laatua, kun eivät huutele… Mainoksessa sitä ei sanottu!

Aamupala on mun juttu!

Tuttu kaava, hidas aamupala. Tällä kertaa Mies lähti vähän myöhäisemmällä junalla, joten olin jo hereillä ja annettiin lähtöhalit. Aamupesun jälkeen puin päivävaatteet, vein sanomalehden naapuriin ja tulin kotiin laittamaan itselleni aamupalaa. Olikin kova nälkä, kun edellisestä ruokailusta oli kulunut jo viisitoista tuntia. (Jotkut kutsuisivat pätkäpaastoksi, minusta se on ajoittaista nälänsäätelyä.) Ja oli kyllä hyvää, kaikki!

Pienessä kulhossa on abjogurttia, maustettua jogurttia, omenahilloa, puolukkasurvosta ja mehiläisen siitepölyä. Useimmiten laitan sötkötykseen mukaan myös joko viherjauhetta tai nokkosjauhetta, mutta tällä kertaa en. 

Toissapäiväinen lehti

Toissapäivänä tulin aamupäivälenkiltä ja heti huomasin sen! Olla nökötti puutarhatuolissa ihan muina lehtinä ja halusi eittämättä tulla kuvatuksi. Otin lehden varovasti muiden toissukuistensa joukosta ja nostin Pentinkulman päälle. (Pentinkulma on porakaivon päälle tehty puinen istuskelukulma.) Kuvasin ja kiitin.

Jk. Eilen kirjoitin takkikelistä. No, iltalenkille lähdinkin sitten pitkähihaisena ja lippispäisenä. Syksyn säät vaihtelevat!

Karu tosiasia

Aamupäivälenkille lähtiessäni kohtasin karun tosiasian: Syksy oli tullut! Ei riittänyt lyhythihapaita, ei pitkähihapaita, vaan oli kaivettava ensimmäistä kertaa takki päälle (verkkatakkia ei lasketa) ja pengottava eteisen laatikosta pipo lippiksen tilalle ja seuraavasta laatikosta hanskat. Lämpömittari näytti vähän yli kymmentä asteita. Kävelin yhdeksän kilometriä ja välillä hanskakätisenä ja välillä en. Pipo pysyi koko ajan päässä.

Oikeasti minä pidän syksystä, sen kuulaudesta ja kirpeydestä. Nämä siirtymävaiheet pukeutumismuutoksineen vaan pikkuisen keljuttavat ja tuovat mukanaan lisää harmaita hiuksia. Mutta kaikesta huolimatta - syksy, olet tervetullut!

Katsoin maalaismaisemaa

Maanantai-illan kävelylenkillä oli ihan pakko pysähtyä yhden räpsyn ajaksi. Kännykkä esiin luirulaukusta ja pieni zoomaus ja se oli siinä! Kotiin oli enää kilometrin verran matkaa ja sauna & Mies odottivat, mutta ei tuossa pysähdyksessä mennyt kauan.

Jk. Luirulaukku on laurilaa. Oikeasti se on juoksuvyö, juoksuvyölaukku tai juoksulaukku. Kapea luiru joka tapauksessa.

Edes yksi yö!

Kesämökkimme eli Laurilan tontilla oleva Kettula on ollut vuodesta 2000 alkaen monenlaisessa käytössä. Siellä on pidetty symposiumia, illanviettoa ja yövytty, leikitty legoilla, tehty palapelejä ja luettu runoja. Tänä kesänä Esikoinen ja Kakkonen nukkuivat yhden yön. Meillä meinasi jäädä kokonaan yöpymättä, mutta eilen illalla Mies petasi kaikkein paksuimmat täkit parven patjoille ja omien tyynyjemme kanssa kuljimme iltakymmenen jälkeen aittaan.

Yö sujui hyvin. Neljän maissa alkoi pissattaa ja oli pakko käydä Repolassa. Pihalla oli aika skeöri tunnelma, kun kuu mollotti taivaalla. No, taskulamppua ei tarvinnut ottaa mukaan!

Aamulla herätessä oli paksut täkit tarpeen. Ulkona oli kymmenen astetta ja parvella vain kolme astetta enemmän. Mutta ei valiteta, kun pystyttiin yöpymään!

Oo niin kuin omena, pee niin kuin paljon

Omenakausi on menossa ja kun viime vuonna sato oli olematon, on nyt sitten senkin edestä. Meillä on paistettu omenahilloa (eikö uunissa tapahtuva lasketakin paistamiseksi?) muutama kattilallinen ja aamuisin lingottu mehua. Ensin alkuun käytössä oli vanha Braunin linko 70-luvulta ja tänä aamuna uudempi Philips, joka on helpompi laite eli esityötä ei tarvitse juuri mitään ja omenoita ei tarvitse puolitella tms. Satokausi tuntuu ja maistuu hyvältä!