Yksin kotona

Yksin kotona tarkoittaa laurilaksi samaa kuin hidas aamupala. Heräsin vähän ennen kahdeksaa melkoisten unifestivaalien jälkeen. Vähän aikaa vielä kuonottelin ja puoli yhdeksän aikaan nousin sängystä. Ensimmäiseksi laitoin kananmunan kiehumaan ja hain pakastimesta ruisleipää. Sitten laitoin kahvin tippumaan ja siitä se aamupalan rakentaminen alkoi, 

Ehdin ottaa tarjottimesta kuvan ennen kuin syöksyin tyhjentämään sitä. Oli nimittäin kiljuva nälkä! Kaikki oli hyvää ja nyt sitten istun tyytyväisenä sohvannurkassa aamuteeveetä katsellen. Tänään voisin vielä jatkaa eilistä kuviota eli pyykinpesua. Jääkaappikin olisi hyvä järjestellä, joten se voisi olla päivän toinen homma. Muuten ehkä vain lueskelen ja käyn kävelyllä.

Jk. Pienessä kulhossa on abjogurttia, puolukoita, mehiläisen siitepölyä ja protskuhiutaleita.

Yllätys!

Mies ilahdutti ja yllätti eilen. Toi kaksi nippua tulppaaneja. Hajasijoitin ne olkkariin, keittiöön ja eteiseen. Yöksi pääsivät tuulikaappiin ja aamulla hain ne sieltä iloisen narisevina. 

Viime yönä nukuttiin taas omassa sängyssä ja hyvin. Unta riitti aamuyhdeksään saakka. 

Lauantaina tein tosiaan sen koekävelylenkin ja kun se tuntui hyvältä, tein eilen kaksi keskipitkää. Ensimmäinen oli 7,1 ja toinen 7,3 km. Edelleen tuntui hyvältä. Olen siis palaamassa kehään tai siis tielle!

Irl -elämää

Hyvää naistenpäivää! Laurilan väkimäärä vähenee tänään kuudesta kahteen, kun on matkapäivän vuoro. Mies menee viemään omia junalle ja käy samalla katsomassa taidetta. Käyn sillä aikaa ehkä kävelylenkillä. Keskiviikon rautainfuusion jälkeen olen ollut aika väsynyt, sillä tuo rautatykitys taisi olla elimistölle yllätys. Olen nukkunut enemmän, potenut lihassärkyä, lepäillyt vähän joka välissä ja vasta eilen kävelin muutaman kilometrin lenkin Esikoisen kanssa kokeeksi. Hyvältä tuntui raitis ilma! Eli eilen aloin olla taas normaali itseni. Kyllä tämä tästä!

Jk. Kuvassa ei ole asetelma. Ihan vaan irl -elämää tältä viikonlopulta. 

Meillä juhlittiin!

Eilen vietettiin mummulassa Kakkosen etkosynttäreitä. Varsinainen juhlapäivä on ensi viikon sunnuntaina. Tarjoiluksi poika oli pyytänyt Vaarin tekemää pullaa ja Vaarin tekemää tiikerikakkua. Minä siis pääsin helpolla, kun katoin pöytään lisäksi raffeleita, suklaakeksejä ja konvehteja sekä laitoin koristeeksi serpentiinejä. Löysin ostamani Minecraft -lautasliinat ja nehän olivat sankarin mielestä tosi hienot!

Lahjaksi ostettiin Minecraft -huppari (yli puolella eskarilaisista, jotka tykkää Minecraftista, on Minecraft -huppari ja nyt minullakin on sellainen!) ja Lego-paketti. Ensimmäiseksi poika rakensi siitä kuvan komean  kakadun. Vaihtoehtohahmoja ovat pupu ja hylje.

Merkkipäivä

Meille tuli eilen omia viikonloppukylään ja taas on Laurilassa vilinää, vilskettä, helinää ja helskettä. Nukkumapaikka meillä on Miehen kanssa nyt minun huoneeni sohvalla. Heräsin tänä aamuna klo 6.20 ja mietin, että miten kellonaika tuntuu niin tutulta. Sitten muistin! Täsmälleen kolmekymmentäyhdeksän vuotta sitten olin pyöräyttänyt tyttölapsen tähän maailmaan. Onnea, Kuopus! Sinulla oli kiire ja yllätit vauhdillasi jopa kokeneen kätilönkin… 

Uusi muki ja rautaa suoneen

Löysin itselleni paikalliselta kirpparilta itselleni aivan ihanan mukin. Mukana ollut ystäväni (Pastori Kissanen) oli sitä mieltä, että se oli ihan minun väriäni. Totta on, että takissa ja laukussa on samoja sävyjä! Kävimme kirpparilla kuluttamassa aikaa yhteisen pysäkkikokoontumisen jälkeen ja sitten pääsin vielä kyydissä teekoohon.

Minulla oli aika rautainfuusioon, kun sekä hermoglobiini että ferritiini vaan sitkeästi ovat matalissa lukemissa. Oli ensimmäinen kerta moista. Nelisenkymmentä minuuttia makasin lavitsalla kännykkää selaten ja rauta valui hiljalleen suoneen. Ennen juhannusta sitten testataan uudet rauta-arvot. Illan otin rennosti kotisohvalla oleskellen ja olo oli ja on ihan normaali. Ainoa merkki on melko iso mustelma kanyylikädessä. Muutamassa päivässä tai viikossa pitäisi energiatason nousta ja suorituskyvyn kohota. Kuinkahan pitkiä lenkkejä jaksankaan silloin tehdä…

 

Ottamuksia 160

Ennen vanhaan maalla oli tapana laittaa luuta oven merkiksi, ettei olla kotona. Tuosta vanhan kirkon ovesta voisi nyt päätellä, että kotona ollaan! Opastukset ilmeisesti onnistuvat talvikaudellakin, kunhan sopii asiasta vähintään kahta viikkoa aikaisemmin. 

Jk. Sukumme supertäti Salli Johanna olisi tänään täyttänyt 110 vuotta. Hänelläkin oli tuo luutataktiikka joskus käytössä.