Voikukat on nyt höytyvävaiheessa. Niistä tulee mieleen runo ensimmäisestä runokirjastani (vuodelta 1995.) Olen aina pitänyt voikukista niiden jokaisessa elämänvaiheessa ja omissanikin.
Kukaksi kutsut
vaikka höytyvät jo lentävät.
Sokea ja hupsu taidat olla.
Jk. Toinen kirja ilmestyi vuotta myöhemmin. Sen jälkeen ei ole kansien väliin päätynyt mitään, mutta runot ovat aina kulkeneet jollakin lailla mukana. Muistivihkojen sivuilla, pöytälaatikoissa, lehtien palstoilla ja onnittelukorteissa. Olen aina ollut luonteeltani runotyttö.
Nyt on näkyvissä tosi paljon voikukan höytyviä. Ne ovat tosi kauniita ja jotenkin hyvin herkän näköisiä 😊
VastaaPoistaKiva, kun on muitakin voikukkaihmisiä! 😊
PoistaSe rautatiekuva on hieno! Olet julkaissut ruonokirjoja? Olipa yllätys. Kiva yllätys! 😊
VastaaPoistaKiitos kuvakehusta! Kaksi kirjaa on minulta tosiaan julkaistu. Kustantamo oli pieni, mutta kuitenkin! 😊
Poista