Kino Uni esitti unohtuneita pätkiä

Tänä aamuna oli kuvattava kiitoksena sänky petaamisen jälkeen, sillä nukuin mielettömän hyvät ja pitkät yöunet. Yhteen kyytiin meni ensin reilut kuusi tuntia ja siihen vielä jatkoksi kyljenkääntö ja pari tuntia. Unia näin melkein tsiljoona kappaletta, mutta en muista pätkääkään. Kino Uni esittää yleensä milloin mitäkin - draamaa, seikkailua ja realitypuolta. Meillä on kummallakin sinne kausikortit ja vakituisten kävijöiden kulkuluvat.

Eilinen äitienpäivä sisälsi mm. puhelut omien kanssa, hyvää kakkua (päivällä ja illalla), kävelylenkin (nyt on tänä vuonna koossa 1500 km), kunnon saunan ja onnellisen olon. 

Jk. Täällä on Kino Metso, Turussa on Kino Kilta ja kumpaakin käytetään ahkerasti. Öisin siis voi hyvinkin teatterin nimi olla Kino Uni!

Pakkanen antoi periksi

Eilen oli pakkanen jo nöyrtynyt sen verran, että sain tehtyä aikomani kaksi kävelylenkkiä. Lounaan jälkeen kävelin 11,8 km ja sitten illalla ennen saunaa 10,8 km. Mukana korvissa oli audiodraama Nuori Sorjonen, josta ystäväni Pastori Kissanen antoi vinkin. Yksi osa jäi enää kuuntelematta, sillä tämä(kin) kuunteluseura oli hyvin koukuttavaa!

Melkein neljän tunnin ulkoilumäärä ja hyvä sauna takasivat taas kunnon yöunet ja kahdeksan tuntia mennä hujahti kuin siivil(äl)lä. Tälle päivälle on luvassa ystävien tapaamista, jes!

Villapeitto ja Runeberg

Eilisen reissupäivän jälkeen viime yönä nukuttiin sitten kahdeksan tunnin (ja ylikin) yöunet. Tänään on ohjelmaton päivä, paitsi että Mies leipoo Runebergin torttuja nyt keittiössä ja minulla on aikomus tehdä kaksi kävelylenkkiä pöivän mittaan… Mutta nyt vielä sohvailen ja nautin olostani villapeiton alla.

Hyvää Runebergin päivää! Johan Ludvigilla ja Miehellä on muuten sama syntymäkaupunki. Hyviä sanankäyttäjiä kumpikin. Ja silmälasipäisiä.

Kiitos, minulle riittää kyllä tämä vanha!

Suomen suurin designkalusteita myyvä yritys lähetti minulle tänä aamuna sähköpostin, jonka otsikko oli: Löydä uusi tapa nukkua (ja sitten se mainosti yhtä äärettömän kallista patja- ja sänkybrändiä). Naurahdin ja ajattelin lähes ääneen: Kiitos, minulle riittää kyllä tämä vanha! Siksikin, että viime yönä nukuin kahdeksan tuntia yhteen kyytiin ja näin tsiljoona unta siinä samalla ilmaiseksi. Mitäpä sitä vanhaa tapaa muuttaa! 

Rehellisesti sanottuna ei aina yöt ole tuollaisia, mutta keskimääräisesti nukun tosi hyvin. Joskus jopa yhteen kyytiin koko yön. 

Jk. Tuon kuvan tekstin löysin jostakin hupipaitasivulta. Kuvaa minua hyvin.

Terveiset kirkosta!

Aika usein kävelen kirkkoon ihanmuutenvaan eli tavisseurakuntalaisena. Niin tänäkin aamuna. Heräsin jo puoli kahdeksalta kahdeksan tunnin yöunien jälkeen virkeänä. Sanasepän ratkominen onnistui vartissa ja aamupala maistui hyvältä. Muutaman kerran olen lähtenyt taipaleelle liian myöhään ja ehtinyt paikalle vasta alkuvirren aikana, mutta nyt olin jo viittä vaille penkissä istumassa. 

Tulomatkalla hain Kkaupasta tarjouspizzan ja testasin samalla, että se sopii hyvin Kånkeniin. Kauppias antoi vinkin, että en laita pizzaa ihan selkää vasten vaan sujautan rahapussin siihen väliin. Ei ehtinyt pizza sulaa kävellessä!

Mustikoita, värikkäitä unia ja kävelyä

Hitaan aamun aamupalailu menossa kaksin. Kahvia, puuroa, leipää ja maustamatonta abjogurttia mustikoilla ja omppuhillolla. Ripottelin mustikat annokseen ja lisäsin vielä lusikallisen hilloa kyytitytöksi ja totesin annoksen näyttävän niin kauniilta, että se piti kuvata. Räps.

Yöunia oli paljon ja ne olivat värikkäitä. Pääosissa oli muun muassa entisiä työkavereita ja kohtauksissa erikoisiakin työtilanteita, kun yhdessä minä tein pienenpieniä kasvispiirakoita kymmeniä ja taas kymmeniä ja annoin tohkeissani oikealle emännälle vinkkejä. Yhdessä taas juoksin kiireisenä lähes tyhjän kirkon läpi ja siellä entinen esimies teki äänenavauksia, mutta minulla ei ollut aikaa jäädä juttelemaan, kun olin jo auttamattoman myöhässä naapuriseurakunnan kirkon pihasta. Mies odotti siellä minua ja yritin puikkelehtia jopa kirkon kellarin ja pannuhuoneen kautta, mutta hankalaa oli ehtiä paikalle. 

Tämä päivä näyttää aurinkoiselta. Eilen saavutin kävelyssä taas uuden tasaluvun (2700 km) ja kävely odottaa minua tänäänkin matkaansa. Se on niin mukavaa, helppoa, koukuttavaa ja palkitsevaa tällaiselle numerofriikille!

 

Parhaiden yöunien tyyssija

Eilen illalla arvottiin, mennäänkö yöksi mökille vai jäädäänkö Laurilaan. (Siinä vaiheessa iltaa lämpömittari taisi näyttää neljäätoista astetta ulkona.) No, todettiin, että onhan mökillä lisäpeittoja ja matkattiin pihan poikki Kettulaan. Sisälämpömittarissa oli kahdeksantoista astetta ja varattiin kummallekin viltti vielä lämpimän peiton lisäksi ja villasukat jalkaan. Uni tuli ilman aakkosia ja muita kommervenkkejä ja sitä riitti ensin kuuteen ja vielä vähän lisää. On se vaan ihmepaikka tuo Kettula!

Jk. Nyt elokuun alussa tulee kuluneeksi neljännesvuosisata siitä, kun Kettula valmistui ja päästiin yöpymään parvelle ensimmäisen kerran.

 

Aakkosia Kettulassa

Eilen illalla matkasimme mökille yöksi. Otin mukaani kirjan ja sitten läpsyttelin rantasandaaleissani yöpaita-asuisena pihan poikki. Meillä kun on tosi lyhyt mökkimatka! Uni tuli aika nopeasti aakkoskonstilla.  Siinä mietitään aakkosjärjestyksessä milloin mitäkin. Eilen illalla valitsin aiheeksi ammatit ja muistan miettineeni arkkitehti, biologi, cembalisti, duunari, eläinlääkäri, filosofi, geologi, hitsaaja, insinööri, jalkapalloilija ja siinä vaiheessa uni oli tullut. Joskus on unenpöpperövaihe jo vahvasti päällä ja joutuu aloittamaan rimpsun uudestaan, kun unohtaa sen kohdan, missä oli menossa. Suosittelen aakkostamista ihan mistä asiasta vaan!

Nukuttiin hyvin ja pitkään. Tätä herkkua on meillä luvassa nyt ainakin parisen viikkoa ja luulen, että jäädään kesäleirin jälkeenkin vielä mökkinukkujiksi. 

Aamun nauru tuli yhdestä mustikasta

Hyvien yöunien jälkeen myös huumorin kukka voi hyvin. Meillä on nyt aamupalalla muun muassa viiliä. Huikkasin äsken Miehelle: Haetko jotakin marjaa? Mies kävi varaston pakastimella ja asetti tuon yhden marjan eteeni. No, selvyyden vuoksi sanottakoon, että kyllä hän toi sieltä myös yhden Koko -kupillisen verran samaisia mustikoita. Aamun nauru tuli kuitenkin yhdestä mustikasta.

. 

Usko tai älä

Pieni neuvo: Älä usko tänään ketään (muuta) äläkä mitään. Tänään on luvallinen huijauspäivä, mutta lupaan olla aprillaamatta sinua. Tekstini on täyttä totta. (Niin kuin aina.)

Olemme ujuttautuneet kesäaikaan jo sujuvasti. Viime yönä lukuvalot sammuivat vähän yli puoli kaksitoista ja unta riitti aina aamukahdeksaan asti. Mies oli kuullut sateen, mutta ukkosesta meillä ei ollut minkäänlaisia havaintoja. Se ei haittaa, sillä emme ole paikallissääaseman hoitajia. 

Tipunen, munanen, mämmi ja moni muu!

Eilen tehtiin pääsiäissiivoukset ja haettiin varaston hyllyltä pääsiäiskoristelaatikot. Noidat, puput, tiput ja munat istuvat Laurilan sisustukseen ihan sovussa. Tänään jo syödään mämmiä, mutta tänä vuonna skipattiin yhteispäätöksellä pasha. 

Eilen illalla kävelin kiirastorstaikirkkoon ja nautin siitä, että ensimmäistä kertaa oli taas lenkkarit jalassa. Oli sen vuoksi ihan nummisuutareideneskomainen olo. Kotona sitten oli sauna, glögiä ja hyvä elokuva Viimeinen herrasmies. Höyhensaarille lähdettiin matkaamaan yhdentoista aikaan ja unta riitti vähän yli seitsemään. (Ollaan muuten tehty elämäntapamuutos, jonka mukaan lukuvalon pitää sammua viimeistään kaksikymmentä yli yksitoista ja nukutaan nyt selvästi paremmin. Minä tosin olen antanut itselleni luvan, että kerran viikossa voin lipsua aikataulusta, jos haluan.)

Huomenta!

Kunnon yöunien (8 t) jälkeen on hyvän aamupalan vuoro. Mies lusikoi parhaillaan aamupuuroa kitusiinsa. Oma suhteeni puuroon on vaihteleva ja tänään ei ollut puuro-olo. Kuppi odottaa vielä kahvia. Tälle päivälle ei ole vielä mitään suunnitelmia, joten istumme keittiönpöydän ääressä pitkään.

Päivä lähtee käyntiin

Kahdeksan tunnien yöunien jälkeen on levännyt olo. Edessä on virsikirjatyöviikonloppu ja niitä heti kolme peräkkäin. Kuvanottohetkellä aamupala oli vielä valmisteluvaiheessa, mutta nyt kirjoittaessani on kupissa kahvia ja kupin vieressä kaksi juustokurkkuvoileipää. Siitä se päivä lähtee käyntiin! 

Hyvä olo

Olin oikeassa! Kahden repaleyön jälkeen viime yö olikin varsinainen possuyö! Lopetin kirjan lukemisen vähän puolenyön jälkeen, kun sain loppuun Orvokki Aution Pesärikko -trilogian. Sammutin lukuvalon ja sitten olikin jo aamu ja kello nähtävästi jo minuutin yli yhdeksän… Unia näin vaikka kuinka monta, mutta nukkua porskutin melkein yhdeksän tuntia heräämättä välillä. (Se on ihan jo saavutus.) Hyvä olo jatkui aamupalalle, kun tarjolla oli kahvia, hyvää leipää, avokadoa, kananmunaa ja fileoitua appelsiinia. Ja hyvä olo on edelleen läsnä.

 

Nukkumisen taito

Onneksi huonounisia öitä on vähemmän kuin hyvä-. Harmittaa vaan, kun niitä tulee heti pari samantien. Nukkumatti, unijukka taimikälie zetatyyppi on kateissa tai vaihtoehtoisesti se laittaa sellaiset aivomyrskybileet käyntiin, ettei siinä pysty kukaan nukkumaan. Kokemuksesta onneksi tiedän, että oletettavasti ensi yöstä tulee possuyö…

Jk. Lapsena aina ihmettelin, kun vanhemmat ihmiset kyselivät toisiltaan, miten olivat yönsä nukkuneet. Tässä iässä (64) en enää. 

 

Sinivalkoista päivää!

Hyvää suomalaisuuden päivää J.V.Snellmanin kera! Aurinkoinen aamu on alkamassa puurolla, viilillä, leivällä ja kahvilla. Nukuimme pitkään, sillä kumpikin meistä oli eilen tuntikaupalla ulkona. Mies teki puutarhatöitä ja minä askelsin. Ei saatu nyt sentään raittiinilmanmyrkytystä, mutta haukottelimme kumpikin makeasti siihen malliin illan mittaan, että ulkoilmalla oli vaikutusta asiaan.

Jk. Paranemissäteitä Ykköselle, jonka kuulimme sairastavan. Olet rakas! 

Maassa valkoista (ja Laurilan väellä hyvä tahto)

Hyvien yöunien jälkeen (8,5 tuntia yhteen kyytiin) olo tuntui ihanan levänneeltä. Mies vei lehden naapuriin ja kertoi maassa olevan lunta. Täh? Pakko oli mennä kuistille Oton kanssa katsomaan ja totta se oli. Forecan tätien mukaan räntäsade muuttuu vesisateeksi päivän mittaan. Huh! Eilen jo vähän ennakoin sadepäivää ja kävin kahdesti kävelylenkillä. Tänään sitten voin vaan spinnata, jos siltä tuntuu ja haluan vielä lisätä huhtikuun liikuntamäärää…

Höyhensaarihemmojen huono keikka

Olipahan huonoin yö naismuistiin! Ultra Brata lainaten käänsin tyynyä ympäri saadakseni esiin sen viileän puolen yhä uudestaan ja uudestaan. Käänsin kylkeäkin, ei auttanut. Aivot toimivat täyskapasiteetilla ja aina kun joku höyhensaarihemmo yritti saada minua mukaansa, tuli joku briljantti ajatus ja virkistyin. Jossakin vaiheessa kuitenkin olin nukahtanut, sillä näin unta, että viraston ovikello soi ennen seitsemää ja joku pariskunta tuli äänestämään. Menin yöpaitasillani avaamaan ja kun ehdin vaihtaa päivävaatteisiin, he jo lähtivät ja jättivät minulle äänestysliput kuorissa. Eli siis lähetekirjeet jäivät siinä tohinassa kirjoittamatta kokonaan! No, sitten väkeä istuikin odottamassa vaikka kuinka paljon ja viraston tietokoneen tilalle oli vaihdettu joku ikivanha kone, jossa ei ollut juuri muuta ohjelmia kuin pasianssi ja yritin etsiä tarvittavia lomakkeita tulostettavaksi. Samassa tajusin, etteihän vielä ole edes mikään ennakkoäänestys alkanut ja kävin sanomassa väelle sen. Ja sen jälkeen heräsin. Ja käänsin taas tyynyä ja odottelin seuraavaa retkeä unimaailmaan.

Jk. Kuva ei liity tarinaan. Se on pappilan autotallin ovi, josta otin kuvan kerran, kun istuin portailla Miestä odottamassa.

Seitsemän kilon nukkumista

Pian kaksi vuotta sitten ostimme itsellemme seitsemän kilon painopeitot. Tällä viikolla ne taas pääsivät kesäsäilöstä käyttöön. Nukumme kuin possut niiden alla. Eilen illalla esimerkiksi lopetin lukemisen yhdentoista maissa ja vedin peiton kunnolla niskaan. Havahduin seuraavan kerran aamun reaalitodelisuuteen puoli seitsemän aikana. Näin yhtäjaksoista nukkumista en juuri harrasta tavispeitolla. Suosittelen. 

Terveiset unesta!

Miksi, oi miksi unessa on usein hankaluuksia? Viime yönä olin kylässä yksillä paikallisilla, jotka olivat ns. kädennostotuttuja. Yhtäkkiä muistin, että olin unohtanut mennä yhteen virsikirjatyöhön. Sitten selitin innoissani, että Kuopuksella on parhaillaan kaksi näyttelyä, mutta en millään muistanut niiden gallerioiden nimiä. Yritin etsiä kännykällä, mutta siitä ei tullut mitään. Lähdin pois kyläpaikasta vasta vähän yli seitsemän, vaikka Mies oli varoitellut auringon laskevan heti seitsemän jälkeen. Ajoimme Esikoisen kanssa pyörillä ja hänellä oli onneksi  pyörässään valot. Ajoimme ison kaupungin läpi ja huomasin unohtaneeni ne vähäisetkin liikennesäännöt, joita olin tiennyt. Sitten onneksi heräsin…