Tyhjä pesä

Meillä ei ollut tällä viikolla tyhjän pesän syndrooma, vaikka ollaankin taas vaihteeksi kahdestaan. Sen sijaan meillä oli tyhjän pesän arvoitus. Kurkistin yhtenä iltana postilaatikon välipohjan alle, olisiko sinne mahdollisesti luiskahtanut jokin kirje tai kortti. Ei ollut, mutta joku haalistuneen joulupallon näköinen siinä roikkui. No, kävelin lenkkini ja tulin takaisin ja räpsäisin pallosta kuvan. Esittelin kuvan kotona sitten Miehelle, joka tunnisti arvoituksen saman tien ampiaispesäksi. Seuraavana päivänä oli käynyt irrottamassa sen ja toi kuistille katsottavaksi. Pesä oli tyhjä ja kuin kaunista paperitaidetta. Kaikkea sitä laatikoista löytyy!

 

Lehden lähetti syksy

Meille ei tule tilattuna muita sanomalehtiä kuin paikallislehti. Muutama aikakauslehti lisäksi. Kuvan lehti oli tullut lähes kuistille asti eli siis melkeinkotiinkuljetuksena. Kaiken lisäksi tämä oli nähtävästi ollut sellainen lähetys, jossa oli ruksittu vaihtoehto lähetyksen jättämisestä oven taakse ilman kuittausta. Ehkä se oli ollutkin oikeaoppisesti oven takana, mutta vallaton syystuuli oli puskenut hieman kauemmaksi. Lehden lähetti syksy, lue siitä!

Vain lähetetty kortti ilahduttaa

Kauppojen postikorttitelineiden pyörittely on yksi mielipuuhistani. Yleensä en edes tyydy pelkkään pyörittelyyn, vaan ostan kortteja ja lähettelen niitä sitten ystäville, tutuille, omille ja ns. kumminkaimoille. Jos kerran sanotaan, että vain otettu lääke auttaa, niin yhtä hyvin voidaan empiirisesti todeta, että vain lähetetty kortti ilahduttaa.

Jk. Kuvan kortinkin lähetän jossakin vaiheessa, mutta nyt ensin se odottelee laatikossa sopivaa aikaa ja hetkeä.

Jk2. Tämä(kään) ei ole kaupallinen yhteistyö.

Tarran totuus

Tällä viikolla posti toi lähetyksen. Sattuneesta syystä avaan sen vasta ensi viikolla. Kuoressa oli tarra, jonka teksti ilahdutti ja sai hymyn huulille. Kiitos, H! 

Tarrasta tuli muistuma: Osallistuin vuosia (ja monia kiloja) sitten parin työkaverin kanssa koulutuspäivään, johon oli saatu sopimaan muun ohjelman lisäksi alustus toimistopukeutumisesta eli mikä sopii, mikä ei. Käsiteltiin tekstiteepaidat, isot korut ja paljaat varpaat ja kuultiin ehdoton ei niihin kaikkiin. Jne. Lopuksi alustaja kysyi naisvoittoiselta yleisöltä, kuinka moni on itseensä tyytyväinen. Nostin käteni ja olin lähes ainoa. 

Hauska posti!

Palasimme torstaina Kotosesta Laurilaan ja postilaatikossa odotti pikkuruinen paketti. Olin tiennyt odottaa sitä, mutta paketin ulkonäkö yllätti, huvitti ja nauratti! Ystäväni kanssa meillä on ollut yhteisiä työkeikkoja, kun hän on virsikirjatyöpäivinä ollut kirkon/kappelin toisessa päässä ja minä taas toisessa. Olemme korvakoruihmisiä ja yhdet kissakorvikset olikin tuossa paketissa, kun hän vähensi kokoelmaansa ja minä kartutin sitten omaani.

On hienoa, että toinen tuntee huumorin ja sen, että tuollaisella tekstillä varustetun paketin voi lähettää. Ollaan siis samalla aaltopituudella! Kiitos, M! 

Missä ystävä tunnetaan?

Ei minulla oikeastaan muuta. Kuva kertokoon. 

Mielestäni jokainen päivä on ystävänpäivä, mutta osallistuin tänäkin vuonna postikorteilla (5 kpl) toivottamiseen. Nuorin kortin saaja täyttää ensi kuussa vuoden ja vanhin jää ensi syksynä eläkkeelle. Rakkaita ystäviä kaikki viisi. 

Sanotaan, että Hädässä ystävä tunnetaan. Pitää paikkaansa. Voisihan se olla myös Arjessa ystävä tunnetaan. Niin ainakin näin arkisena tallaajana ajattelen...

Juuri sopiva viesti

Olen kortti-ihmisiä ja ystäväpiiriini on kuulunut jo vuosikymmeniä uskollinen samis, joka muistaa muistuttaa juuri oikeaan aikaan sopivalla viestillä. Tämä kuvan postikortti tuli muutama päivä sitten. Sairasloma jatkuu vielä tammikuun loppuun saakka, joten aion ellunkanailla/lukea/levätä/olla huolehtimatta. Jo nyt olen ehtinyt huomata, että asiat järjestyvät. Ihmeellistä, mutta totta! 

Syksyinen postikortti, ole hyvä!

Leikittelin kuvaohjelmalla ja tein eilisestä kävelylenkistä syksyisen postikortin. Se kulkee nopeammin kuin minkään valtakunnan ykkösposti ja taatusti läjähtää ruudulle reaaliajassa. Olen tähän asti ollut sitä mieltä, että posti kulkee nykyään suhteellisen hyvää vauhtia, kunnes tässä pari viikkoa sitten sain tuta, ettei kuljekaan... 

Ostin nettikirpparilta Ykköselle paidan, joka oli laitettu postiin Kirkkonummelta 2.9. Perillä Tampereella se oli 20.9. Linnuntietä tuo välimatka on 157 ja autotietä 197 kilometriä. Melkeinhän tuon olisi kävellen kuljettanut samassa ajassa! 

Postin nopeus on vaihteleva, kun kirjeluokkia on enää vain yksi

Kysymys: Mitä mahtoikaan tapahtua päivälleen neljäsataakahdeksankymmentäkaksi vuotta sitten? Ei voisi vähempää kiinnostaa, vastaat. No, uhmaan kuitenkin ja kerron, että silloin annettiin Suomessa ensimmäinen postijärjestys. Eli aika kauan on postia kuljetettu tavalla tai toisella ja erilaisilla nopeuksilla. Nythän on nopeuksia vain enää yksi ja se on vaihteleva.

Jk. Kuva ei liity mitenkään postiin, tai hetkinen! Tuomas Alexander Laitisen videoteoksessa käsitellään informaation tuottamisen ja jakamisen tekniikoita. Mitäpä muuta posti on kuin informaatiota ja jakamista! 

Lähtevää postia

Tänään on Maailman postin päivä. Muutin omavaltaisesti mittakaavayksikköä eli skaalasin sitä huomattavasti pienemmäksi. Kuvassa on siis Laurilan tänään lähtevä posti ihan alkutekijöissään eli kaksi onnittelukorttia on valittu, mutta vielä postimerkit ja nimet ja osoitteet puuttuvat korteista. Pieni vinkki: Kortit lähtevät kahdelle tiistain sankarille...

Olen ollut aina postin suurkuluttaja ja työllistäjä. Postikortteja ja kirjeitä kirjoittelen edelleen. Kohdalleni ei ole sattunut sellaisia superetanoita, joista jotkut ovat kärsineet eli joulukortti on tullut kuukausia myöhässä ja äitienpäiväkortti jouluksi perille jne. Luotan vielä postilaitokseen, vaikka se kaikkien pihanhoitotarjoustensa kanssa on tehnyt itsensä hieman naurunalaiseksi. Lapsenlapsen ja minun yhteinen lastensarjasuosikki on Postimies Pate. Osataan laulaa tunnuslaulukin!

Mieluisaa postia

Posti lopetti kirjeiden jakamisen tiistaisin, mutta niinpä vain meidän heittolaatikosta löytyi eilen kivaa syyspostia, vaikka oli tiistai! Yksi hupaisa kaali nimeltään Romanesco ja kaksi sen parsakaalikaveria olla nököttivät pussissa, kun tekstiviestin perusteella tiesin iltapäivällä mennä paikalle. Seurakunnan vanha emäntä tuntee ja tietää meidän vegeinnostuksemme ja samaisesta laatikosta om ennenkin löytynyt syksyn aarteita. Kiitos, Helena! 

Leikkaamista, liimaamista, kirjoittamista

Tämän vuoden joulukorttishow on taputeltu. Sunnuntai-iltana pidettiin leikkuu- ja taittelutalkoot, maanantai-iltana liimaus-ja kirjekuortenkirjoitustalkoot ja eiliselle jäi tekstitystalkoot. Kaksiin ensimmäisiin talkoisiin osallistui kaksi taloutemme jäsentä ja viimeisiin yksi. Sen verran virtaa vielä jäi, että kävin viemässä korttipinon postilaatikkoon kylälle hyötykävelyn (6,8 km) merkeissä. Tällä kertaa jopa päivää ennen suositeltua postituspäivää...

Joka vuosi päätän, että tänä vuonna homma ei jää näin myöhään. Ja joka vuosi jää. Idean pohtimisen aloitan yleensä jo hyvissä ajoin, mutta sitten toteutuksen kanssa tulee hidastusta. No, jos sitten ensi vuonna!

Meillä on joulukortteja ja -lahjoja varten kansio, johon on listattuna joulupostin saajat vuodesta 1984 alkaen. Siitä aina on hyvä kirjoittaa uusi nimilista vuosittain. Vaikka olenkin henkeen ja vereen tietokoneihminen, liityy joulupostiin aina käsinkirjoitus. Lista, kortit ja kuoret kirjoitetaan käsin. (Osoitteet löytyivät tietokoneen muistista.) Lähetettävien korttien määrä on aika lailla vakiintunut siihen kuudenkymmenen kortin hujakoille.

Kirjoita postikortti!

Olen aina ollut postikortti-ihminen. Omassa korttivarastossani on kymmeniä ja taas kymmeniä erilaisia kortteja erilaisiin lähetystarkoituksiin.  Kun haluan hemmotella itseäni, käyn ihanimmassa paperikaupassa, mitä maa päällään kantaa. Onneksi sinne on meiltä vain reilut kolmekymmentä kilometriä matkaa... 

Äiti-Liisa lähetteli paljon kortteja meille ja lapsille. Onnittelutarkoituksessa ja ihan muuten vain. Ehkä se on jättänyt jälkensä, sillä minäkin lähettelen lapsenlapselle niitä ihan muuten vain -kortteja aika usein. 

Syy tämän päivän postausideaan ei tullut puskista vaan eilen postissa. Kuvan kortti tavoitti minut lomasella ja oli hieno yllätys. Onnea on postikortti!

Joulu tulee ja posti kulkee

Eilinen päivä oli joulumuistamispäivä. Viime viikolla tein joulukorttien koristeluosat valmiiksi ja tälle päivälle jäi loppuviimeistelyä, liimaamista, kuorittamista, postimerkittämistä ja tarroittamista. Nyt on kuutisenkymmentä korttikuorta valmiina odottamassa, että suurin osa lähtee tänään postiin ja muutama sitten kulkee käsipostissa.

Tontut olivat käyneet Kirkkokadulla, Aatelitiellä, Niukkalantiellä ja Lylykaaressa ikkunoiden alla kurkkimassa ja todenneet, että kaikissa noissa paikoissa oli ystävä ollut kiltisti koko vuoden. Siispä pakkasin pienet muistamiset ja nekin lähtevät tänään postin kuljetettavaksi. Eikä sitten hypistellä paketteja ennen jouluaattoa!