Hyvää pienimuotoisen sanateoksen päivää!

Hyvää Eino Leinon päivää sekä runon ja suven päivää! Runot ovat aina kuuluneet elämääni.  Ensimmäset omat runot olivat ankaran riimillisiä, mutta myöhemmin vapaamittaisuus on ollut enemmän minun juttuni. Kouluaikana tutustuin Risto Rasan teksteihin ja ne kyllä räjäyttivät tajunnan ja antoivat intoa omaankin kirjoittamiseen. 

Mies lukee minulle aina silloin tällöin runoja. Kettulassa olemme pitäneet usein runosymposiumia ja luulen, että sellainen on luvassa myös tulevana syyskesänä. Runokirjoja, pullollinen viiniä, hyvää syötävää ja kynttilänvaloa. Ja paras mahdollinen seura…

Heinäkuun viimeinen aamu

Heinäkuu on viimeisessä päivässä ja jo nyt aamutuimaan voin todeta kuun olleen antoisan, elämyksellisen ja tapahtumarikkaan. Luultavasti elokuu tulee olemaan rauhallisempi, vaikka siihenkin on jo buukattu nimiäisiä ja muita hauskoja tapahtumia… Ainakin Laurilassa tulen olemaan taatusti enemmän kuin tässä kuussa, uskon. (Siis enemmän kuin kahdeksan kokonaista vuorokautta…)

Heinäkuu alkaa hoolla ja sateella

Hyvää heinäkuuta! Sadepäivällä aloitetaan ja siksi päivän kuvassakin on pisaroita. Kun kerran kuukausi vaihtui, on listauksen aika!

Luin kymmenen kirjaa ja kävelin 413,8 km. Olin jonkin verran virsikirjatöissä ja heitin talviturkin. Nukuin ja söin hyvin. Mies kävi pari kertaa Kotosessa. Kesäkuu oli kaiken kaikkiaan ihan jees ja oiva.

Nappikukkapellonreuna

Eilen jäätiin kaksin, kun yhdet omat lähtivät. Pari päivää ollaan näin ja sitten on toisten omien vuoro lauriloitua. Meillä on aina heinäkuut olleet vilinäkuukausia. Ja hyvä näin. On kiva kattaa pöytään monta lautasta, leipoa kaikenlaista, nähdä olkkarin lattialla uusia ja taas uusia legorakennelmia ja kuulla hyviä juttuja.

Eilen käytiin iltapäivällä isommassa lähikaupungissa hampurilaisilla ja vähän kierreltiin kaupoissa. Illalla ehdin maalaismaisemalenkille. Räpsin muutaman kuvan ja tämän päivän kuvaan pääsi pietaryrttipellonreuna. Minä olen tuntenut tuon kukan aina nappikukkana. 

Hyvä(sti), heinäkuu!

Heinäkuu oli ja meni. Sen aikana luin seitsemän kirjaa ja kävelin vähän vähemmän kuin olin etukäteen aikonut. Kilometrejä kertyi kuitenkin 169,4.  Aloitin keittiöinventoinnin (ja jatkan sitä elokuussa). Vietin klaanin kanssa kivan viikon ja toisten kesäomien kanssa lisäksi vielä pitkän viikonlopun. Luin vanhoja lehtiä, katsoin tanskalaista sarjaa Matador (muutama jakso jäi elokuulle). Yli puolet heinäkuusta olin lomalla. Söin hyvää ruokaa. Keräsin tosi monta kukkakimppua pihalta ja tienvarsilta. Kävin kirppareilla ja vein sinne myös tavaraa. Nukuin pitkiä ja hyviä yöunia. Kiitos heinäkuu, jätät hyviä muistoja! 

Ennen ja jälkeen

Aamulla mittarissa oli nolla. Nyt aamukymmenen jälkeen siinä on ihan kohtuupituisen lenkin lukemat. Omalla askelpituudellani ja yhden desimaalin tarkkuudella 7,6 km. Tästä on hyvä aloittaa elokuu.

Heinäkuussa kävelin ennätysmäärän eli 278,7 km. Toistan itseäni, mutta sanon kuitenkin: Liikunta on tullut jäädäkseen.

Hengen jättiläinen vai kääpiö?

Pohdittiin Miehen kanssa pari päivää sitten ilmaisua 'hengen jättiläinen'  ja sitä, kuinka se on ylevä ilmaus. Miksi ei käytetä vastakohtaa 'hengen kääpiö'? Ei tietystikään mairittele, mutta olisi osuva jossakin tilanteessa.
Heinäkuun viimeinen päivä on joillekin työhönpaluuta ja joillekin lomakauden alkua. Itse en ole oikein kummassakaan ryhmässä, vaikka työpäivä tänään onkin. Virkistävän viikonlopun jälkeen on virtaa kuin pienessä gallialaisessa petäjävetisessä kylässä.

Jk. Hyvää Helenaa kaikille helenoille! Teitäkin on ystäväpiirissä monta! 

Kuudestoista heinäkuuta

Tänään on viimeinen lomapäivä tällä haavaa. Tänään kuuluu ohjelmaan aamulenkki parhaan kaverin kanssa (eilen aamullakin käytiin), näyttelyn valvomista, helsinkiläisrakkaiden odottelua ja luultavasti kaunis kesäpäivä. Ei siis huono päättymispäivä hyvälle lomalle. Huomiseksi luvassa lomaraportti, joten ei siitä sen enempää...

Nimipäiväänsä viettävät tohvelimies Reino ja suomenruotsalainen Reinhold. Onnea heille, vaikka en mikään pääkuuluttaja olekaan. 

Heinäkuinen aamu alkoi kahdeksan jälkeen ja runolla

Hyvää heinäkuuta! Heräsin kuudelta, mutta en noussut silloin ylös. Ajatukseni oli, että ei sitä aina tarvitse olla niin tehokas ja nukahdin uudestaan ja heräsin vähän yli kahdeksan...

Avoimesta ikkunasta käy jonkinkokoinen tuulenvire. Aurinko paistaa. Tälle päivälle ei ole mitään suunnitelmia. Voi mahdollisesti käydä niin, että käppäilen/lompsin/löntystelen/talsin johonkin, mutta en vielä tiedä tarkempaa. Päivä on niin sanotusti vaiheessa.

Heinäkuun voisi aloittaa vaikkapa runolla ja lounaismurteella.

rakkaus o

se ko pan nenä toise

solisluu

ja miätti siin

et kui mää ole

enne

osan eres 

hengittä

(Karin Toisiks-Paraske)

Aivojen nollauskuukausi on nurkan takana

Kesäkuuta on enää pari päivää jäljellä eli voisi sanoa, että aika hintsusti. Pessimistit toteavat kesän olevan näin juhannuksen jälkeen jo lopussa. Heinäkuu on kuitenkin vielä korkkaamatta ja se voi tuoda yllätyksiä säiden suhteen. Pidän nykyään tosi paljon juuri heinäkuusta. Silloin on paljon kaikenlaista, vaikka periaatteessa Suomi on kiinni. Paahteisia päiviä, kiireettömiä ruokahetkiä pihalla, valvomista, istuskelua puolihorteisella mielellä aurinkotuolissa, uimista ja aivojen nollausta. Tänä vuonna en ole kesätöissä, joten kaikki viikonloput on vapaita. Aah!