perjantai 24. syyskuuta 2021

Soittiko leskirouva Alma Skrof tällä?


Tämä soitinkaunotar tai -kauhutar oli sillä samaisella kirpparilla, josta eilen kirjoitin. Tämä toi meille kummallekin heti mieleen elokuvan Kaasua, komisario Palmu! Elokuvassa leskirouva Alma Skrofilla oli asunnossaan urkuharmoni/harmooni, jolla hän soitti virsiä ja hengellisiä lauluja, sillä hän oli hyvin harras ihminen ja Paratiisiseurakunnan uskollinen tukija. (Suosittelen katsomaan elokuvan - ja kaksi muutakin eli Komisario Palmun erehdys ja Tähdet kertovat, komisario Palmu.)
Soitin jäi ainakin meidän jälkeemme edelleen kirpparille. 

torstai 23. syyskuuta 2021

En ymmärtänyt!


Joskus ohjeet ja reaalitodellisuus eivät kohtaa tai ovat täydellisessä ristiriidassa keskenään. Näin oli tapahtunut yhdellä isolla kirpparilla tuolla kotospuolessa. Seisoin hetken aikaa kiertelyn loppukaarteessa noiden hyllyjen edessä ja olin ymmälläni. Ehkä en tajunnut ohjeistusta tai joku muu ei ollut tajunnut tai sitten se oli vitsi. Joka tapauksessa tilanne jäi samaksi, kun me poistuimme kadulle ja kävelymatkalle kohti kotosta. 

keskiviikko 22. syyskuuta 2021

Ottamuksia 108

 


Eilen käveltiin ns. Töllin lenkki. Syksypäivä oli kaunis, aurinkoa riitti, vaatetus oli sopiva, askel kulki ja seura oli taattua. Kaikki palaset oli siis todella oikein ja kohdillaan. Töllillä viivyttiin yhden kookossuklaapatukan ja muutaman räpsäyksen verran ja sitten jatkettiin lenkkiä. Kotona luin mittarista, että matkaa kertyi sata metriä vaille neljätoista kilometriä ja vauhti oli kuusi kilometriä tunnissa. Hyvä me! 

tiistai 21. syyskuuta 2021

Se pysäytti!


Pidän teksteistä, kylteistä ja motoista. Periaatteessa puistonpenkkikirjoittelu on sotkemiskulttuuria, mutta tuo Vätinpuiston teksti pysäytti minut pysähtymään. Otin sen itseeni ja itselleni. Sanoin ääneen kuvaa räpsäessäni, En!  En aiokaan luovuttaa. Älä sinäkään!

Jk. Puisto on kartassa nimetty Vätinpuistoksi. Me kutsumme sitä Rieskapuistoksi, kun kerran alueella on Rieska-alkuisia nimiä kuten Rieskapolku ja Rieskalähteentie. Kaunis puisto. 

maanantai 20. syyskuuta 2021

En voinut itselleni mitään!


Pahkeinen, ei siitä mitään rauhallista viikkoa tullut! Seitsemän kävelylenkkiä ja yksi tunnin spinnaus. Kävelykilometrejä kertyi yhteensä 46,6 ja ehdottomasti valtaosa kilometreistä asteltiin Turussa. Lähdettiin torstaiaamuna kohti kotosta pitkän viikonlopun viettoon. Siellä käytiin muutamalla kirpparilla, käveltiin, saunottiin lauantai-illan saunavuorolla, nukuttiin hyvin ja pitkään. Ostin sinne itselleni uuden tyynyn ja nukuin seuraavat yöt vieläkin paremmin.


 

sunnuntai 19. syyskuuta 2021

Kiinni kuin takiainen!


Eilen huomasimme, että sanonta kiinni kuin takiainen pitää todellakin paikkansa. Mies oli hillonnut pitkällä lenkillä takiaisia mukaansa. Alkumatkalla niitä oli hihassa ja lahkeessa, mutta luuli sitten päässeensä niistä jo eroon. Mutta ei, takiainen nukkui kengän reunassa yön yli ja oli seuraavana päivänä kävelijää odottamassa… 

lauantai 18. syyskuuta 2021

Yllätin!


Joskus on kiva yllättää! Minä yllätin keskiviikkoiltana. Perheyrityksemme toinen osakas oli pihalla töissä useamman tunnin ja päätin tehdä pienen lättytaikinan. Pieni tarkoitti neljää maitodesilitraa, kahta kananmunaa ynnä muuta. Yllätys oli hyvä ja mieluinen. Kaikkia ei jaksettu syödä, joten nostin loput jääkaappiin kulhoon muovikelmun alle. Ne sitten syötiin eilen. Olisi toki voitu pakastaakin, mutta sattuneista syistä (mustikat, puolukat, omenat) pakastimet on aika tuhdissa kunnossa…

perjantai 17. syyskuuta 2021

Lehtivihreä vetäytyy!


Syksyn myötä vihreät lehdet jäävät auttamatta vähemmistöön. Viikko viikolta keltainen, punainen ja oranssi väri valtaa puuston ja pensaiston. Tarkka selitys asialle on se, että valon vähenemisen myötä vihreä väriaine (lehtivihreä) vetäytyy puun runkoon ja keltainen ja punainen väriaine jäävät jäljelle. Eli siis kaikessa heleimmän kesän vihreydessä on mukana myös hienot ruskan värit, mutta ne ovat piilossa. Aika ovelaa! Sanoisin jopa: wau! 

torstai 16. syyskuuta 2021

Roskalavalta pappilaan



Olipa kerran paikallinen roskalavaryhmä, jossa ilmoitettiin ylimääräisestä pöytälampusta, jonka onnistuin bongaamaan ja jonka hain tiistai-iltana. Se pääsi eilen aamulla paikalleen ja on kuin olisi ollut siinä aina. Tuo sopivasti tullessaan pehmeän valon ja mahdollistaa sen, että kaikkia loisteputkia ei tarvitse pitää palamassa. Eläköön roskalavat ja -ryhmät! 

keskiviikko 15. syyskuuta 2021

Ottamuksia 107

Eilen käytiin isommassa lähikaupungissa asioilla. Palatessani autolle törmäsin (kuv.) portaisiin ja räpsäisin niistä kuvan. Porrasnäkymä oli samalla kertaa kutsuva ja torjuva. Lämmin ja kylmä. Iloinen ja synkkä. 


tiistai 14. syyskuuta 2021

Jätin lenkin väliin!

Eilen oli pitkän työpäivän jälkeen sohvannurkkaolo. Laitoin villasukat jalkaan, istuin viltin alla ja katsoin yhden jakson Sykettä. Liikuntavapaailta tuli tarpeeseen, vaikka maanantaista alkaakin aina uusi liikuntaviikko ja nollasta lähdetään. Alkuperäinen sääntöhän oli se keksimäni VKKV (vähintään kolme kertaa viikossa), joten sekin riittäisi ja viikossa on nyt vielä kuusi päivää jäljellä. Ehkä voisinkin pitää välillä rauhallisemman viikon… Pohdin tätä puoliääneen, kun makaan vielä sängyssä peiton alla ja näpyttelen tekstiä. Tunnen itseni sen verran hyvin, että luulen tuon pohdiskelun olevan yhtä tyhjän kanssa… No, ensi maanantaiaamuna voin kertoa, millainen viikko tästä kuoriutui…

 

maanantai 13. syyskuuta 2021

Syksyinen ranta



Eilen oli lyhyt virsikirjatyöpäivä, joten olin kotona jo lounasaikana. Puolenpäivän jälkeen lähdimme tihkusadekävelylenkille. Meillä oli käytössä suunnitelma B, kun A olisi sisältänyt reppuretken ja pitemmästi kävelyä. (A käytetään sitten joskus kuulaankirpeänä päivänä:) Ei kävelty ihan perinteistä reittiä, vaan  käytiin muun muassa uimalassa katsomassa hiljaista ja syksyistä rantaa. Sade oli ensin tihkua, mutta yltyi tavissateeksi. Kotona juotiin pullakahvit ja taputeltiin itsiämme selkiin.

sunnuntai 12. syyskuuta 2021

Erilaista omistamista jo vuositolkulla!


En muista, mistä se alkoi, mutta jo vuosia sitä on jatkunut. Ensin niitä oli tietysti harvemmin, kun liikuin vain silloin tällöin. Päivälleen kymmenen vuotta sitten omistuksen sai Japanin uusi kauppaministeri , kaksi vuotta sitten kirsikkatomaatit ja vuosi sitten omistin silloisen lenkin kotiinpaluulle&tihkusateelle. Omituinen omistamisen tapa on tullut jäädäkseen. Olen saanut merkinnöistä positiivisen huvittunutta palautetta ja jatkan liikuntasuoritusten omistamista. Tämän postauksen omistan sinulle, joka luet tätä. Juuri ja vain sinulle.

lauantai 11. syyskuuta 2021

Syksy hiipii, minä en


Syksy hiipii nyt pitkillä askelilla pihapiiriin. Nautin kirkkaista ja kuulaista syyspäivistä ja samalla jo suren kesän loppumista. Tämä syksy on aina monenlaisten tunteiden aikaa… Tämä viikonloppu kuluu virsikirjatöiden merkeissä, mutta aion kuitenkin ehtiä myös tankkaamaan raitista ilmaa keuhkoihin ja kuluttamaan lenkkikenkiä. Pitkillä askelilla, ei hiipimällä. 

perjantai 10. syyskuuta 2021

Onnellinen bloggaaja


Minä olen onnellinen ja huoleton bloggaaja, kun voin kirjoittaa mistä vain ja mitä vain ja miten vain. Sääliksi käy bloggaajat, joilla on kaupallinen yhteistyö rasitteenaan! Tuollaisille tursuaa koko ajan ovista ja ikkunoista ja postista uutta ja uutta tavaraa, joita pitää mainostaa ja käyttää ja kehua. Minä saan hankkia kaiken itse, joko uutena tai käytettynä. Saan olla tyytyväinen tai -mätön ja kertoa sen suoraan.  

Jk. Kuva ei taaskaan liity mihinkään. Kävin äsken pihalla räpsäisemässä sen. Yöpaitaisena ja rantasandaalisena ja kolmen asteen lämpötilassa. Hrrr…

torstai 9. syyskuuta 2021

Ottamuksia 106


Minulla on tapana ihastella kaunista työpaikkaa. Vanha talo (pappila) on monine yksityskohtineen kuin perintökoru. Jokainen meistä työmuurahaisista on saanut sisustaa oman työtilansa haluamallaan tavalla. Minulla on seinillä tauluja, ikkunalaudoilla viherkasveja ja sitten joka puolella on kaikenlaista omaa pikkusälää. Viihdyn ja asiakkaat viihtyvät. Eilen räpsäisin kuvan todistusaineistoksi. 

keskiviikko 8. syyskuuta 2021

Neljä metriä vaille kaksikymmentäyksi kilometriä


Eilen oli vapaapäivä ja hyvän sään päivä ja hyvän mielen päivä. Aamulla sanoin lähteväni kävellen kauppaan ostamaan maitoa ja leipää. Mies lähti seurakseni ja otti repun selkäänsä. Käveltiin kylän kautta ja puhuttiin niitä näitä. Ostoksia kertyi reppuun maltillisesti ja matkaa vähän yli kahdeksan kilometriä. Iltapäivällä kotimaisen surkuhupaelokuvan jälkeen lähdin kävellen kirjastoon hakemaan seutuvarauskirjoja (3).  Lähdin yksin ja otin repun selkääni. Kirjoja kertyi reppuun kaikkiaan viisi ja matkaa vähän yli kuusi kilometriä. Illalla ennen saunaa päätettiin vielä lähteä pienelle lenkille. Reppu jäi tällä kertaa kotiin. Puhuttiin niitä näitä. Matkaa kertyi vähän yli kuusi kilometriä. - Myöhemmin ynnäsin kaikki askeloinnit yhteen ja kuvassa näkyy tulos: 20,996 kilometriä. Ehkä voisi siis sanoa, että 21, kun se oli viidestä askeleesta kiinni…

tiistai 7. syyskuuta 2021

Erilainen kuin muut


Perin heinäkuussa Esikoiselta kännykän ja nimesin sen Hermanniksi. Halusin sitten personoida tuon teknisen laitteen koteloa ja tarrailin siihen pari asennetarraa. Nyt se on mieleiseni ja erilainen kuin maailman kaikki muut kotelot.

maanantai 6. syyskuuta 2021

Saman tien tuli ikävä…


Rakkaus on sitä, että on ihanaa käydä mummuilemassa, mutta että lähtiessä tulee saman tien ikävä… Ison pojan (127 cm) kanssa pelattiin, leikittiin, kainaloiltiin, luettiin, tutkittiin eskarivihkoa, halattiin, kyseltiin&vastattiin - ja sitten piti taas lähteä. Onneksi jäi räpsyjä Oton arkistoon! 

sunnuntai 5. syyskuuta 2021

Tyyppien Lenkki, jo vuodesta 2021!


Eiliseen kuului kirpparikäynti, halliostokset, korvakorukauppa, leikkimistä ja Tyyppien Lenkki. Tampereellahan kävellään perinteisesti Likkojen lenkki, vaikka koronavuosina se onkin jäänyt väliin. No, me kaksi tyyppiä eli Kuopus ja minä päätimme toteuttaa oman lenkkimme. Eilen iltapäivällä lähdimme kävelemään ja jalkojen alla oli asfalttia, metsäpolkua ja kaikkea siltä väliltä. Askelmittarin mukaan matkaa kertyi kaikkiaan yksitoista kilometriä. Oli niin hauskaa, että päätimme ottaa se perinteeksi! Yleensähän tuollaisissa joukkoliikuntajutuissa on kaikilla samanlaiset paidat tai ainakin ne saa ilmoittautumismaksua vastaan. Me päätimme hankkia samanlaiset korvakorut. Tosin emme laittaneet niitä lenkille korviin. 



lauantai 4. syyskuuta 2021

Mummu tuli käymään

 

Eilen kokousaikataulu vähän muuttuikin, joten ehdin olla kotona enemmän aikaa ennen junan lähtöä. Hyvä niin, vaikka olinkin pakannut repun jo kaiken varalta valmiiksi. Junassa oli vähän outoa olla ja tajusinkin sitten, että edellisen kerran olen matkustanut junalla toukokuussa -19 Kakkosen nimiäisiin. Outous muuttui aika pian tuttuudeksi ja väljyydeksi. Asemalla minua olivat Kuopus ja Ykkönen vastassa. Käveltiin yhdessä Ykkösen kanssa käsi kädessä ja hän oli kyllä niin onnellinen… Näki jonkin talon katolla viirin ja keksi saman tien, että nyt on liputuspäivä sen kunniaksi, kun Mummu on tullut tänne! Voi toista pientä ihanaa rakasta…


perjantai 3. syyskuuta 2021

Aikataulutettu päivä


Tämäinen on aikataulutettu päivä! Kahdesti vuodessa on työyhteisöllämme ns. pitkä kokous.  Tänään on syksyistunnon vuoro ja sen jälkeen on vielä lyhyt suunnittelupalaveri perhemessun tiimoilta. Ehdin käydä niiden jälkeen kotona ja syödä jotakin ja sitten kiirehdin pienempään naapurikaupunkiin junalle. Menen viettämään odotettua Manse-viikonloppua omien luo. 

Jk. Aamun kuva ei liity oikein mihinkään. Se vaan on. 

torstai 2. syyskuuta 2021

Lukukuu ja lankakuu


Villalangat alkoivat huhuilemaan heti sään viilentymisen myötä. Sohvannurkka ja sukankudin on pettämätön yhdistelmä. Varaan tulevat sukat luultavasti itselleni.
Tänään on vapaapäivä. Jossakin vaiheessa teen kävelylenkin ja kirjastosta pitäisi hakea seutuvarauskirjoja. Elokuussa luin kymmenen kirjaa, nyt on syyskuun kirjoista jo toinen menossa. Jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, on syyskuu varsinainen lukukuu. 

keskiviikko 1. syyskuuta 2021

Kaksi lukua: 21 ja 760


Eiliseen loppui virallinen kesä. Se oli jälleen kerran Marjatan hauskin kesä. Kolmeen kuukauteen kuului rakkaiden omien tapaamista, lomailua, matkustelua, aurinkoa, lukemista (21 kirjaa) ja kävelyä (760 km). Lisäksi: perin kännykän, ostin lenkkarit, käytin lippistä, kasvatin tomaatteja, näin taidetta, leikin tulipalon sammuttamista, kävin katsomassa potkupallo-ottelua, sukuloin, soitin virsiä, nukuin päiväunia ja kävin monella kirpparilla. Tässä iässä (62) sitä on oppinut nauttimaan kesästä täysin siemauksin. Tervetuloa, syksy! Sinusta voi tulla hauskin syksy! 

tiistai 31. elokuuta 2021

Ottamuksia 105

 

Eilen olin töissä iltaviiteen. Ruoan jälkeen laiskotti ihan täpöllä, mutta vääntäydyin kuitenkin lenkille kahdesta syystä. Ensinnäkin oli uuden liikuntaviikon ensimmäinen päivä, joten tilasto lähti taas nollasta ja toiseksi oli niin mielettömän kaunis ilta. Lupasin puoliääneen itselleni, että saan lopettaa vaikka kuinka lyhyeen, mutta kyllähän minä itseni tiedän… Sinniä riitti kuuteen kilometriin. Kävelin lähilenkkiä eli samaa tienpätkää moneen kertaan. Horsmahöytyvät muistuttivat puuvillapeltojen hörsylöitä ja pakkohan ne oli tallentaa! 

maanantai 30. elokuuta 2021

Viisaita sanoja!


Nähtävästi yksi keräilykohteeni on sitaatit… Kuvan lainaus on Pikku Prinssin isän tekstiä. Aikaisemmin repäisin vanhoista lehdistä talteen näitä, mutta nykyään lehti pysyy ehjänä ja nappaan tekstistä kuvan. Säilyy luultavasti paremmin tallessa kuvana kuin repalereunamuotoisena ja lehden voi kierrättää eteenpäin seuraavalle lukijalle.
Takana on aurinkoinen ja hyvä viikonloppu. On virtaa mennä töihin! 

sunnuntai 29. elokuuta 2021

Postikortti eiliseltä


Eilen illalla sytyteltiin ulkokynttilöitä lyhtyihin, laitettiin tulet ulkouuniin, kannettiin Kettulan isolle pöydälle naposteltavaa ja siemailtavaa, puettiin kaiken varalta monta vaatekerrosta päällekkäin ja alettiin viettää iltaa. Puoli yhteentoista istuttiin tulen ääressä ja tuijotettiin sitä. Kettulassa istuttiin puoleenyöhön asti. Sitten sisällä katsoin vielä yhden jakson Syke -sarjan kakkoskautta, kävin pesulla ja mentiin nukkumaan. Tosin luettiin vielä vähän aikaa, joten taisin sammuttaa viimeisenkin lukulampun lähempänä puolta kahta. - Nyt aamulla kuvasin lyhtyjä ja uunin. Meillä oli hyvät venetsialaiset, eikä tukka ole kipeä…

lauantai 28. elokuuta 2021

Hipihiljaa tai sikiunessa


Tänään on Suomen luonnon päivä. Kuvassa on sudenkorentovainaja tiistain kävelylenkiltä. Oli Verkkalansillan kupeessa hipihiljaa. Sudenkorento kuuluu pöllöjen kanssa niihin eläinedustajiin, joita pelkään. En ollut yhtään silti vahingoniloinen, vaikka tämä yksilö virui hengettömänä. Enkä minä tiedä, vaikka se olikin ihan sikiunessa… Näpsäsin pari kuvaa ja ihastelin sinisiä silmiä ja siipien pitsikuviota. R.I.P. 


perjantai 27. elokuuta 2021

Herkuttelua


Tiistaina törsäsin ja ostin meille paketillisen (4 kpl) keltaisia kiivejä. Kappalehinta oli vähän yli euro. Eilen aamulla niistä syötiin kaksi ja olivat kyllä tosi hyviä! Herkullinen lisä aamupalaan, joka useimmiten on meillä samanlainen - puuroa, leipää, kananmunia, kahvia, teetä. Suhteeni aamupuuroon on vaihteleva. Syön ehkä kahtena tai kolmena aamuna viikossa eli silloin kun sattuu olemaan puuro-olo. 

torstai 26. elokuuta 2021

Kasvun voima on valtava


Eilen töissä huomasin ilokseni, että toimistokukat voivat hyvin. Huomioni kiinnittyi erityisesti saniaiseen ja nappasin siitä kuvan. Kotona sitten muistelin, että olen varmaankin kuvannut sen myös siinä vaiheessa, kun kasvi muutti (ensin kaupasta Laurilaan ja pari päivää myöhemmin Laurilasta) pappilaan. Löysin ja tein nyt aamulla yhdistelmäkuvan. Kasvun voima on valtava. 

keskiviikko 25. elokuuta 2021

Vau, mikä burgeri!


Eilen oli viimeinen lomaspäivä ja siihen kuului muun muassa ulkoruokinta. Löysimme itsemme Konttiravintola Mortonista ja voi sanoa, että oli makujen sinfoniaa! Jos annoksesta jotakin huomautettavaa olisi, kohdistuisi se mielestäni liian tavallisiin sämpylöihin eli siitä ropisi pari miinuspisteitä. Plussia tuli ranskalaisista, dipistä, pihvistä, lisukkeista, paikasta ja palvelusta. Mennään joskus toistekin! 
Kävin myös pitkällä iltalenkillä (11,3 km). Maanantaina ei huvittanut, joten jäin mieluummin sohvannurkkaan sukankutimen kanssa. Eilen oli tosi hyvä fiilis koko lenkin ajan.
Lomasraportin saatte huomenna luettavaksi, kun näissä työaamuissa on jotenkin vähemmän kirjoitusaikaa… 

tiistai 24. elokuuta 2021

Ottamuksia 104

Eilen illalla nostin isomman tyypin tuolilta sohvalle ja hain pienemmän olohuoneen rahilta kaverikuvaa varten. Molemmat ovat samaisesta autoliikkeestä kotoisin, joten ovat sukulaisia keskenään. Siellä ovat varmasti tavanneetkin, mutta tuo eilisillan kohtaaminen oli ensimmäinen Laurilan maaperällä. (Pienempikin on ollut meillä kohta jo vuoden, joten ihan vauvasta ei enää ole kysymys.)

 

maanantai 23. elokuuta 2021

Joku oli sotkenut, mutta minä siivosin!


Joku oli taas ehtinyt laittaa huoneeni mullin mallin, vaikka ihan kaikessa rauhassa täällä lomailen. Sohvan päällä lojui puolipitoisia vaatteita, puhtaita vaatteita, urkunuotteja, pikkusälää, lehtiä, askartelulaatikoita ja tyhjä matkakassi. No, vein tavarat oikeille paikoille ja löysin alta siistin tummanharmaan vuodesohvan… 
Pari päivää aikaisemmin olin jo siivonnut ikkunalaudan ja dekodeerannut sen uusiksi. Kaktushankinnat pääsivät uusiin pikkuruukkuihin ja olkkarin erikokoiset lasipullot muuttivat viherkasviviidakon tieltä parempaan paikkaan. Kyllä nyt taas kelpaa! Hieman kauhunsekaisin tuntein ajattelen, että toivottavasti se Joku ei tule pitkään aikaan tänne sotkimaan…

sunnuntai 22. elokuuta 2021

Ollaan varjossa!


Elokuu on varjokuukausi, jos mikä. Hyvin usein olen lomaillut lyhyesti tai pitemmästi juuri elokuussa, joten minulle se on tuttu myös rentoilukuukautena. Eli olen siis ollut varjossa, kun työn säteilyä ei ole ollut! - Tätä varjoilua on vielä pari päivää jäljellä ja sitten keskiviikkoaamuna palaan sähköpöydän ääreen.

lauantai 21. elokuuta 2021

Tein hyvän päätöksen 16.1.2017!


Pitkään elämään (nyt 62 v) mahtuu monia päätöksiä. Yksi parhaimmista on se, jonka tein 16.1.2017. (Tärkeät päivämäärät pysyvät muistissa…) Silloin kyllästyin omaan huonoon kuntooni, pullero-olemukseeni ja puuskuttamiseeni. Päätin ottaa liikunnan säännöllisesti viikkooni mukaan ja vähintään kolme kertaa viikon mittaan. (Olin toki sitä ennenkin liikkunut välillä paljonkin ja ahkerasti, mutta epämääräisen epäsäntillisesti.) 
Reilut neljä vuotta olen nyt kävellyt, spinnannut, fillaroinut, hölkännyt, lumikenkäillyt eli sään ja fiiliksen mukaan olen mennyt. Lempilajini on ehdottomasti kävely. Se sujuu missä vain ja milloin vain. Ei tarvita kuin hyvät kengät. Kuvassa on taas uudet odottamassa käyttöönottoa, mutta sitten vasta, kun nykyiset haluavat lopettaa yhteistyön…
Tänä aikana on kunto parantunut huomattavasti. Vaatteet on pienentyneet ja minä niiden sisällä. Päätös on ollut hyvä! 

perjantai 20. elokuuta 2021

Krooninen kaunosielu


Minussa on aina asunut kaunosielu. Tarkempaa sijaintipaikkaa sille en tiedä - olisikohan kenties jossakin kateenkorvan paikkeilla tai hippokampuksen vieressä… Sen toimivuutta ei mitata mittareilla, ei labrakokeilla eikä kuvantamisella. Sen olemassaolon huomaa yleensä silloin, kun on menossa kukkienpoimimishetki tai tyynynpäällistenvaihtokausi tai kirjahyllynoikomiskvartaali. Olen luokitellut ominaisuuden krooniseksi, mutta tulen toimeen sen kanssa.

Jk. Minä huvittelen usein keksimällä kirjoille nimiä. Tuo otsikkokin toimisi hyvin muodossa Krooninen kaunosielu ja muita kertomuksia… 

torstai 19. elokuuta 2021

Turussa oli taas kiva olla!






Sunnuntaina ajeltiin kotoseen muutamaksi päiväksi. Maanantai oli kirpparipäivä ja tiistai taidepäivä. Tiistaiaamuna hyvän aamupalan jälkeen käveltiin Wäinö Aaltosen museoon katsomaan Anu Pentikin näyttelyä. Näyttelyn nimi oli Alussa oli siemen ja se oli kaunis, hieno, koskettava, erilainen ja aito. Muutaman räpsyn sieltä nappasin ja näyttelyn lopuksi ostettiin muutama kortti ja kaunis pieni kulho.


Keskiviikkona eli eilen ajettiin takaisin keskiseen Suomeen. Välillä satoi vähän, välillä ei-vähän. Illalla saunottiin ja katsottiin elokuva Mieletön elokuu. Kotona oli hyvä olla ja lomanen jatkuu vielä keskiviikkoaamuun asti…

keskiviikko 18. elokuuta 2021

En ryhdy keräilijäksi, mutta…

Ensin niitä oli kolme, jotka ostin samalla kertaa yhdellä tai parilla eurolla nipussa. Tai siis, kun ollaan tarkkoja, ensin oli yksi ja suomeksi. Sen jälkeen löysin nämä käännökset saksaksi, ranskaksi ja saameksi. Nyt näin yhden kirpparin ikkunassa tuon espanjankielisen ja sovin etukäteen itseni kanssa, että maksaisin siitä korkeintaan kaksi euroa. Yllätyin iloisesti, kun hinta oli vain puoli euroa. Käännöksiä on kuulemma yli 300 eri kielelle tai kielimuodolle. En ryhdy keräilijäksi, mutta en pane hanttiin, jos niitä joskus tällä tavalla tupsahtelee vastaan…

 

tiistai 17. elokuuta 2021

Euron viisauksia

Eilen löysin kirpparilta kuvan magneetin, joka melkein hyppäsi ostoskoriin. Hyppy oli euron arvoinen, joten ihan hyväksyttävä suoritus. Eilen kirjoitin ihmisjutuista ja tämä on siihen tavallaan jatkoa, sillä olen myös magneetti-ihminen. Olen rajoittanut hankintaa viime vuosina, kun loin itselleni säännön, että saan ostaa niitä vain kirppareilta. Rajoitus on toiminut hyvin. 

 

maanantai 16. elokuuta 2021

Olen kukkaihminen


Minussa asuu monta puolta. Olen ainakin kirjaihminen, musiikki-ihminen, koti-ihminen, kävelyihminen ja kesäihminen. Niin ja kukkaihminen. Vaaseihin, laseihin, ruukkuihin ja purnukoihin on kiva kerätä luonnosta tai omasta kukkapenkistä mitä milloinkin. Joskus kävelylenkillä tulee paluumatkasta kuljettua kimpun kanssa ja ne on niitä parhaita lenkkejä, matkasta ja vauhdista viis! 

sunnuntai 15. elokuuta 2021

Syksyn merkkejä


Syksy alkaa hiipiä Laurilaan. Valloittaa vähitellen väreillään tyynynpäälliset. Siitä se lähtee käyntiin, jos vanhaan tyyliin on uskomista… Ykkösellä alkoi tällä viikolla eskari ja se on ollut koko klaanille merkkitapaus. Laurilan pihlajat hehkuvat marjapaljoutta - vanhan kansan mukaan luvassa olisi vähäluminen talvi. No, putkilokasvitutkija näkyi tyrmäävän sen uskomuksen, sillä hänen mukaansa joka toinen vuosi on satovuosi ja joka toinen vuosi energianvarastoimisvuosi. Joka tapauksessa pihlajat on marjakkaita ja kauniita! 

lauantai 14. elokuuta 2021

Ottamuksia 103


Laurilassa on villejä(kin) yksityiskohtia. Nautin suunnattomasti siitä, että meillä ei oteta ryppyotsaisesti eikä kurttukulmaisesti sisustusasiaa. Mies on saanut Esikoiselta tanskalaisen Kay Bojesenin apinan. Sen paikka vaihtelee - joskus se istuu pianon päällä ja halaa koko maailmaa. Joskus taas se istuu kirjahyllyssä viilipyttymäisen tyynenä. Nyt se on jo jonkin aikaa roikkunut katosta. Ja jos tarkkoja ollaan, niin se roikkuu sydänmobilesta, jonka olen saanut hyvältä ystävältäni.  

perjantai 13. elokuuta 2021

Eilisen analyysi

 


Eilen oli kiva päivä, vaikka aamupäivän tunnin lenkki olikin tahkea, tahmea ja työläs. Ei huvittanut yhtään liikkua, mutta tiesin sen tekevän hyvää elolle ja ololle. Illaksi ajettiin sukuloimaan ja herkuteltiin kahvipöydässä kasvispiirakalla ja mustikkapiirakalla. Päivitettiin viimeisimmät kuulumiset, vertailtiin sairauksia ja lääkityksiä, muisteltiin ja naurettiin. - Paluumatka tehtiin pitemmän kaavan kautta, koska ei ollut kiirettä mihinkään. Poikettiin iltakymmeneltä vielä hypermarketissa haahuiluostoksilla. Kävin kokeilemassa selkääni Kånkenia ja iloitsin selkäni pienenemisestä, kun reppu vaikutti sopivalta. En ostanut. Vielä… - Kuvan nappasin juuri äsken. Asetelma on edelleen sama, mutta kun kuvausta varten käänsin kirjat vinoon, on ne nyt taas suorassa. 

torstai 12. elokuuta 2021

En olisi uskonut…

Paljon on vettä virrannut Vuoksessa (ja kaikissa muissakin joissa) ja maailma on muuttunut Eskoseni (ja kaikki muutkin), kun minä kehtaan lenkkeillä kuvan vaatteissa! Ensin oli tuulihousut, sitten uskaltauduin ostamaan jotkut paksummat trikoot, sitten ohuemmat ja kaiken huippu oli se, kun sain synttärilahjaksi toivomani kompressiotrikoot. Ne jalassa on nyt kävelty satoja ja taas satoja kilometrejä ja pois en enää antaisi -  tosin kohta pitää vaihtaa vähän pienempään kokoon… Ennen ajattelin, että liikkuessa vaatteilla ei ole niin suurta merkitystä, mutta olen pyörtänyt sanani jo ajat sitten. Minusta on tullut treenivaatefriikki! Onneksi varsinkin paitoja voi bongata kirppareilta - tuo kuvan paitakin on ostettu kahdella eurolla turkulaiselta kellarikirpparilta…

 

keskiviikko 11. elokuuta 2021

Nam!


Eilen hain taas kasvimökistä kulhollisen lykopeeniherkkua. Jos viime vuosi oli vielä sellainen noviisivuosi tuon mökin kanssa, on tänä vuonna saatu iloita sadosta jo ihan kunnolla. Tomaatit on kauniita ja tosi hyviä. Nam!

tiistai 10. elokuuta 2021

Onnea, pientila!

 

Asumme Laurilassa. Tämä on määritelty pientilaksi, sillä elelemme haja-asutusalueen puolella ja tonttimme koko on yli puoli hehtaaria. Tänään kalentereiden mukaan onnitellaan ja juhlitaan Lauria, joten tietysti meilläkin on täällä nimpparit! Taidamme juoda kunniakseen tänään oikein hyvät pullakahvit.