Kirkonpenkissä svengasi!

Olipa huikaiseva konsertti! Olen ollut valitettavan laiska osallistumaan näihin kesäkonsertteihin ja taas menin! Ystävä kutsui ja päätin tällä kertaa vastata myöntävästi… Konsertissa kaksi Unescon maailmanperintökohdetta kohtasivat eli meidän vanha kirkko ja kaustislainen viulunsoitto. JPP:n tiesin jo etukäteen virtuoosiporukaksi, mutta vibrafonisti ja säveltäjä Panu Savolainen osoittautui ihan timantiksi. Kansanmusiikki ja jazz lomittuivat ja sekoittuivat toisiinsa niin, että kirkonpenkissä svengasi ja täpöllä!

Konsertin jälkeen oli levyjä myytävänä ja kävin lunastamassa kiireen vilkkaa itselleni viime syksynä ilmestyneen levyn. Kuunneltiin sitä kotona ja sitten mentiin paikkaan, joka on myös maailmanperintöluettelossa (aineettomassa) eli saunaan.

Muistojen ja kaipauksen omapäivä

Tänään on pyhäinpäivä. Sain tehdä taas tekstejä veljeni vetämän lauluryhmän konsertteihin ja kuvan teksti on yksi niistä. Iloitsin eilen illalla nykytekniikasta, kun pystyin omalla kotisohvalla oman villapeiton alla osallistumaan nettiradion kautta konserttiin yöpaitaisena. 

Tänään muistelen vanhempiani ja iso-. Muistelen niitä, jotka jättivät erikokoisia jälkiä ja joiden aika tuli lähteä.

Frakeissakin voi svengata!

Eilen oli virsikirjatyöpäivä. Aamulla olin ensin kirkossa joululaulumessussa ja sitten illalla samaisessa paikassa Mieskuoro Sirkkojen joulukonsertissa. Tuossa konsertissa minulla tosin ei ollut muuta tehtävää kuin kuoron tultua paikalle opastaa käytännön asioissa, kuunnella, lausua loppukiitokset ja vähän lahjoa.

Etukäteen ajattelin, että aika pitkästyttävää mennä kuuntelemaan jotakin tylsää mieskuorolaulua, mutta yllätyin ohjelmiston raikkaudesta, hyvistä sovituksista ja nuorekkaasta otteesta. Ennakkoluuloni oli siis täysin väärä. Frakeissakin voi svengata! 

Jk. Omassa historiassani on muuten merkintä siitä, että olin mieskuoron johtajana yhden lukuvuoden 80-luvun alussa Hankasalmella. 

Se oli tarkoitettu niin

Minähän olen aina uskonut, että ihan sattumaa ei ole, vaan asioilla on tarkoitus mennä niin kuin ne menevät. No, eilisen tapahtuma oli sitä, että se oli tarkoitettu...

Kävelimme Esikoisen kanssa tarkoituksena mennä yhteen tiettyyn kahvilaan ja jonne sitten lopulta päädyimmekin ja aikomus oli mennä jotakin katua ja sitten menimmekin jotakin toista ja yhtäkkiä Esikoinen totesi, että tuossa on Kinaporin palvelukeskus. Minä sanoin, että siellä muuten on Matti Johannes Koivun konsertti juuri tänään klo 14 ja sinne on vapaa pääsy. Kello oli siinä vaiheessa 14.20. No, sitten etsimme ovea, josta pääsemme sisään. Pääsimme. Sitten etsimme juhlasalia. Löysimme yhden avoimen oven, kun ensin oli turhaan nyitty muutamaa lukittua. Ja sitten 14.25 olimme juhlasalissa muiden joukossa istumassa ja saimme kuunnella aivan upeaa soolokonserttia vähän yli puoli tuntia. Loppulauluna oli Satumaa, jossa sai laulaa mukana. Mehän laulettiin. Tuli herkkä olo, kun oltiin juuri oikeassa paikassa juuri oikeaan aikaan...