Erilainen kuin muut

Perin heinäkuussa Esikoiselta kännykän ja nimesin sen Hermanniksi. Halusin sitten personoida tuon teknisen laitteen koteloa ja tarrailin siihen pari asennetarraa. Nyt se on mieleiseni ja erilainen kuin maailman kaikki muut kotelot.

Kyöstistä oli apua!

Tein tuon kuvan lauseen jo eilen aamulla ja otin siitä kuvan. Käytin kaikki kirjainpalikat, joita oli. Lauseessa ei oikein ole päätä eikä häntää tai ei ainakaan molempia.

Matkan kaksi bussia (Tampereella oli vaihto) olivat sen verran vanhanaikaisia, että latauspistokkeita ei ollut. No, onneksi mukana repussa kulki varavirtalähde ja sillä sain Steven pysymään käyttökunnossa. (Tajusin juuri äsken, että varavirtalähde on nimeämättä ja näillä aamuaivoilla siitä tuli Kyösti.) Tampereen bussi oli lähtiessä sen verran kylmä, että irrallinen lämpöpatterikin olisi ollut tarpeen, mutta ei tullut mieleen sellaista kuljettaa mukana ja tuntia myöhemmin jo lämpenikin ensin tarpeeksi ja sitten enemmän kuin tarpeeksi...

Matka sujui hyvin. Laurilan yö samaten. Nyt on vielä ihan vapaa päivä ja kuulemma pakkasta. 

Pätäkkää ja kyselyitä

Eilen vastasin työsähköpostiin tulleeseen kyselyyn, jonka aiheena oli Kirkon tietotekniikan nykytila. (Kyselyt ja gallupit on mieluisia - tosin puhelingallupit skippaan, jos vaan pystyn.) Tietotekniikkakyselyssä kyseltiin mm. työpaikalla käytössä olevia vempeleitä ja mitä vempeleitä toivoisi olevan. Minähän haluaisin kaiken mahdollisen, hyvän älypuhelimen, tabletin, työkameran ja kaikkea muuta tekniikkaa. Sama juttu täällä kotona. Luen aina innoissani mainoslehtisiä ja katselen, mitä kaikkea kivaa voisi ostaa, jos olisi tositosi paljon ihan ylimääräistä hilloa/tuohta/fyrkkaa/paalua/fyffeä/pätäkkää. Mieluummin tekniikkaa kuin pehmoeläimiä...

Onko jännitettä?

Suunnilleen kaikkein tärkeimmät vempeleet vaativat akun toimiakseen ja siitä seuraa se, että tarvitaan laturia tai siis monta erilaista laturia. Viikonloppureissulle lähtiessäni minua on joskus huvittanut, kun laukkuun on pakattava kolme erilaista laturia - kännykälle, Stevelle ja kameralle. Kamerassa on kyllä hyvin pitkämielinen akku, mutta vara ei venettä kaada ja auta armias, jos haluaisin ottaa järjestelmällisiä kuvia ja akku alkaa vilkuttaa loppumisen merkkejä...

Laturit on niitä, jotka unohtuvat. Tällä viikolla työkaveri juuri postitti yhden sellaisen, kun tytöltä oli mökille jäänyt. Ilman latureita maailma pysähtyy. Tai ainakin joku tärkeä kone.