Eilen mummulapäivään kuului kirppisreissu aamupäivällä yhdelle kylätalolle. Sieltä löytyi kaikenlaista aina eläinpyramidista pesuainepurkkiin asti. Kirpparikiertelyn jälkeen oli muurinpohjaletun aika. Meidän mielestämme letulla oli kokoa huikaisevan paljon, mutta nelivuotias söi sen kokonaan viimeistä murua ja kermavaahtokekoa myöten. Vieraskirjaankin hän kirjoitti nimensä - ensin sukunimen ja sitten vielä etunimen. Sitten ajoimme takaisin mummulaan.
Autoleikkejä oli luvassa illansuussa kolmen tunnin päiväunien jälkeen. Vaari ja Ykkönen huristelivat ja kiihdyttivät, ohittivat ja kilpailivat automatolla. Minä soitin pianolla taustamusiikkia omasta elämästäni eli keksin kaikenlaisia melodianpätkiä. Ensin Ykkönen pyysi, että soittaisin hiljempaa ja tottelinkin. Vähän ajan kuluttua hän sanoi hyvin kohteliaasti ja diplomaattisesti: Voitko lopettaa tuon laulun jälkeen? Sain siis soittaa laulun loppuun ja lopetin sitten.
