Kahden tarjottimen taktiikka

Kotosreissuihin kuuluu aina ehdottomasti basilika ja sitten lisäksi kävelylenkeiltä poimitut kukat. Mistään ei saa niin rehevää ja vehreää basilikaruukkua kuin täältä! Ja maljakkoaineksia löytyy keväällä, kesällä ja syksyllä. Nyt aamupalaa syödessäni kuvasin pöydän toisen tarjottimen. Ja se aamupala näyttää tältä:

Nousin junaan

Huomenta! Istun junassa matkalla kotoseen pitkän viikonlopun viettoon. Tuntuu ihan oudolta ja jännittävältä tämä reissaaminen pitkästä aikaa. Luvassa on kävelyä, kirpparointia, pitkiä yöunia hyvässä sängyssä, ehkäpä myös päikkäreitä samaisessa sängyssä, aamuteeveetä ja aamupalaa, oleilua ja hyvää ruokaa. 

Reppu pääsi ensimmäiselle kunnon matkalle mukaan. Se oli helppo pakata ja hilloaa nyt kaiken tarvittavan eli kirjan, eväät, lääkkeet, lippiksen ja hanskat yms. Juuri sopivan kokoinen kaveri tällaiselle kotosreissulle.

Omat nimet kirjoissa

Tänään on Erkinpäivä. Tasan kuusikymmentäkolme vuotta sitten minusta tuli Vuokko Marjatta. Kastepäivänä olin kuukauden ja päivän ikäinen. Tukka on tumma ja pörröinen - ihan niin kuin nyt. Nimi on ollut minulle mieluinen, vaikka aina joskus on pienesti harmittanut se, että kutsumanimi on vasta se toinen. Hyvin pienesti. 

 

Tonni tuli täyteen!

Eilen oli merkkipaalupäivä liikkujan vuositavoitekalenterissa. Yleensä pidän usein virastopäivät (ma ja ke) liikuntavapaina, mutta eilen illalla kävelin puuttuvan. Koossa nimittäin oli 994 km ja minä pidän kovasti tasaluvuista. Nyt on sitten tonni täynnä ja olen ihan ns. aikataulussa. Taputan itseäni selkään ja nostan itselleni trikoopipoa/lippistä.

Matkalla mukanani on askelmittarin lisäksi Hermanni ja korvanapit. Tässä kevään mittaan olen kuunnellutt puolisentoistasataa Kantolan perhettä ja kuusi Niskavuorta. Eilen sain loppuun Pastori Jussilaisen. Seuraavalle lenkille otan luultavasti mukaan Juurakon Huldan, Oprin tai Elmon.

Tiedän mitä tein viisikymmentäyhdeksän vuotta sitten!

Eilen tuli kuluneeksi tuo otsikossa mainittu vuosimäärä siitä, kun minusta tuli isosisko. Pikkuveli syntyi kunnansairaalassa ja me isoveljen kanssa käytiin äitiä ja vauvaa katsomassa useammankin kerran ja vähän kait myös omin luvin… Viemisinä meillä oli voikukkia ja äidinikävä. Isoveli oli kuuden ja minä neljän ikäinen. Joka kevät tuo kerrottu tarina tulee voikukista mieleen…

Elokuvat eli elävät kuvat

Elokuvia on meillä aina katsottu paljon. Viime vuosina on kotisohvan lisäksi istuttu kiertävän elokuvateatterin esityksissä kunnan auditoriossa. Tuon hyvän palvelun ansiosta täällä on päästy näkemään uutuuselokuvia melkein heti niiden ensi-iltojen jälkeen. 

Elokuvien maailmaan on helppo sukeltaa. Paria tuntia myöhemmin sieltä on räpiköitävä pois. Se sujuu vaihtelevalla menestyksellä. 

Jk. Ennen vanhaan puhuttiin elävistä kuvista. Sitten professori Artturi Kannisto keksi sanan elokuva. 

Haastoin itseni!

Eilen haastoin itseni, kun sää oli mitä mainioin ja biorytmit kohdillaan. Aamupäivällä kävelin 11,9 km. Lounaan ja päiväkahvin jälkeen oli vuorossa 8,2 km. Illalla ennen saunaa kävelin 8,2 km. Sain aikaan uuden päiväennätyksen (28,3 km), tosityytyväisen olon ja terveen väsymyksen. Nyt aamulla jalat eivät enää tiedä kävelleensä niin paljoja kilometriä. Kiitos, jalat! 

Jk. Aamupäivälenkiltä palatessani kuvasin nämä Neiti Keväät. Heidän värinsä on hurmaava. 

Kahvimukista kukkaruukkuun

Pari muratinoksaa juurtui ensin ylimääräisessä kahvimukissa aikansa, sitten pääsi kukkaruukkuun ja viihtyy pappilassa virastoikkunalaudalla. Kuvausta varten ruukku pääsi käymään pöydällä. Olen tosi onnellinen, kun työhuoneen viherkasvit voivat hyvin. Muistan kastella säännöllisesti ja välillä soitan niille musiikkia. 

Kyllä minä niin mieleni…

 … sain hyväksi, kun kaksi työkaveriystävää oli muistanut minua kevätoksilla! Uhrasin mielihyvin teemukini maljakoksi siihen asti, että oksissa on lehdet. Onnea on kivat ja kekseliäät työkaverit. 

Jk. Sataa, kevät on. Joko nyt voisi sanoa, että sataa laariin tai ainakin sinne laarin tienoille.

Hajatuksia 14

 

Arjen puista proosaa. Oli pikkupakko napsaista kuva, kun tulin illan kävelylenkiltä kotipihaan. Sen jälkeen menin puulämmitteiseen saunaan ja nautin - niin kuin joka ilta. Oikeastaan saunasta puhuttaessa arjen proosa alkaa muuttua lyriikaksi… 

Pala Turkua

JOS tämä blogi olisi telkkariohjelma, jossa etsittäisiin kauneimman kodin punaisen maton paikkaa, laittaisin maton oitis tähän nurkkaukseen. KUN tämä on koti, jossa ollaan enemmän aikaa kuin kotosessa, voi virtuaalisen punamaton laittaa kuitenkin just tähän kohtaan. Tämä nurkkaus on pala Turkua keskisessä Suomessa. Rakas, viihtyisä ja mieluinen. Uusin hankinta on tarjotin, joita ei voi koskaan olla liikaa…

Jk. Sohvan toisessa reunassa on vielä yksi iso tyyny ja turkukuvioinen tietysti. Siihen on hyvä nojailla, kun lukee tai kirjoittaa tai huilii. 

Kivan äitienpäivän raportti

Eilen oli tosi kiva äitienpäivä. Minua lahjoiltiin ja onniteltiin. Minulle soitettiin onnittelupuhelu ja videopuhelu. Sain toivoa ruoan ja se oli vohveleita suolaisella ja makealla täytteellä. Tein kaksi kävelylenkkiä, yhteensä 20;4 kilometriä. Meillä syötiin prinsessakakkua, vaikka kuningatar olisi ollut teemaan vielä sopivampi! Olin aamulla virsikirjatöissä. Pääsin illalla kuumaan saunaan. Olen ollut äiti seitsemänkymmentäkaksi vuotta ja olen itse vasta kuusikymmentäkolme… Äitityövuodet lasketaan vähän eri matematiikalla! 

Omapäinen äiti

Kun olin pieni, olin nukkelasten äiti. Lapsiani olivat Pirkko, Virpi ja Liisa-Anneli. Pirkko on kulkenut aina matkassa ja kulkee edelleen. Virpille kävi vähän kehnosti, kun uitin sitä järvessä. Sen mekaaninen itku loppui siihen paikkaan. Muuten kyllä jatkoi leikkielämäänsä. Liisa-Annelin kanssa meillä ei oikein kemiat koskaan kohdanneet - olipahan vaan sellainen pakkonukke. Äidiltä aika tyrmistyttävä toteamus, mutta se on totta…

Omia ihmislapsia siunaantui kaksi (kts. kuva). He ovat kasvattaneet minusta omapäisen äidin. Rakastin heitä vauvoina, rakastin taaperoina, rakastin kouluikäisinä, rakastin nuorina ja rakastan järkevinä aikuisina.  He ovat toiseksi parasta, mitä minulle on tapahtunut.

 

Tehtävä suoritettu!

Uusi sananlasku Laurilasta: Kun laittaa Miehen asialle, ei tarvitse itse mennä perässä. Pyysin Miestä kuvaamaan kotosreissulla kirsikkapuuta. Lähetti monenmonta kuvaa ja tämä oli niistä minusta paras. Sain hanamin kotiruudulle ja kuvaajan kotiin puolenyön aikaan. 

Nautin kattausten tekemisestä

Toisena sinkkuaamuna nukuin puoli yhdeksään. Ehkä eiliset kävelyt (yhteensä 20,1 km) uuvuttivat sopivasti. Aloittelin illalla vielä uusinta Pirjo Hassista, mutta jo muutaman sivun jälkeen oli pakko luovuttaa ja laittaa kirja pois.

Nautin kattausten tekemisestä. Tälläkin kertaa asettelin myslin, banskut ja ananaskirsikat tosi tarkasti jogurtin peitoksi. Ja nyt syömään! 

Sohvalta vasemmalle

Heräsin aamulla ennen kahdeksaa. Mies oli lähtenyt kukkienkastelureissulle kotoseen jo aamuvarhain. Tein itselleni hyvän aamupalan, avasin telkkarin (meillä se ei yleensä kuulu ns. normaaliaamuihin) ja röhnötän nyt sohvalla. Tälle päivälle ei ole muuta agendaa kuin kirjastokävelyreissu, mutta epäilen eksyväni sen lisäksi myös toiselle kävelylenkille. 

Jk. Kuvan kukat on Laurilan kukkia. Näkymä on sohvalta vasemmalle.

Se katsoi vetoavasti, mutta…

Eilisellä kirpparikierroksella törmäsin (kuv.) Uppo-Nalleen, joka hengaili ihan muina karhuina myyntipöydällä. Kuvaamista varten nostin sen hetkeksi nojailemaan.. Uppis katsoi vetoavasti niillä karhumaisen lämpimillä silmillään ja olisi halunnut saman tien lähteä kassan kautta Laurilaan, mutta pysyin tiukkana. Neljä Uppista riittää kahden hengen talouteen vallan mainiosti, riittäähän? Sinne se jäi odottelemaan ostajaa… 

Kuusikymmentäkolmevuotiaan eka Kånken!

 

Täytin pari viikkoa sitten kuusikymmentäkolme. Synttärilahjaksi sain Kånkenin. Toinen värivaihtoehto kaupassa olisi ollut lämmin keltainen. Se olisi ollut kauniimpi, mutta olin järkevä ja valitsin harmaan. Siksi toisekseen minulla on keltaisia takkeja, joten ehkä se olisi ollut liian kanarialintumainen valinta. Seliseli. Reppua on kiva kantaa. Sinne mahtuu työkamat tai kirjastokirjoja useampikin. Toivottavasti reppu pääsee jossakin vaiheessa myös kunnanrajojen ulkopuolelle eli jollekin pikkumatkalle. 

Jk. Klaanin omilla näitä Kånkeneita on toki ollut, joten ulkonäkö oli tuttu. Selkäni on viime vuosina sen verran kaventunut, että reppu istui hyvin. Tunnen itseni nyt nuoremmaksi kuin mitä virkatodistuksessa lukee…

Tunkua!

Vappuna meillä oli iltaruoalla tunkua. Tehtiin ihan ensimmäistä kertaa tunkutarjotin eli platteri. Appelsiinitarjotin pestiin ja kuivattiin ja sille alettiin leikata ja asetella kaikenlaista syötävää. Kolme purkkia napsautettiin auki - mustapippurituorejuusto, kirsikkahillo ja pistaasipähkinälevite. Punaviini kuului mukaan porukkaan. 

Luulen, että teemme tarjottimen joskus toistekin. Se oli kaunis, näyttävä ja herkullinen. 

”Ei synny rakkautta ilman oikeutta”

Hyvää toukokuuta ja hyvää vappua! Aika monta vappua ollaan vietetty kotosessa, mutta nyt ollaan kuitenkin täällä Laurilassa. Muutama serpentiinihörsylä roikkuu lampuista, munkkeja oli kaksi kummallekin ja ne jo syötiin, lime-inkiväärisimasta tuli turhan väkevää. Onneksi Spotifyn kautta löytyy päivään sopivaa aatteellista musiikkia. Se kuuluu vappuun kuin emäntä/isäntä aitanpolulle.