Minähän teen hyvin harvoin ruumiillista työtä. No, taas tiistaina sitten tein ja ihan vapaaehtoisesti. Lähdin pihalle heittelemään polttopuita kasasta A kottikärryihin, työntämään kärryt paikkaan B ja heittelemään taas puut kärrystä paikkaan C. Kyykistelin, kumartelin, nakkelin ja viskoin. Urakassa meni puolitoista tuntia ja se oli yllättävän hauskaa ja samalla myös palkitsevaa. Illalla kävin seitsemän kilometrin lenkillä. Yön nukuin aluksi ihan ookoo, mutta yöllä heräsin siihen, että oikea jalka on jonkun muun. Kantapää oli kummallinen ja akillesjänne oli kipeä. No, töissä olin ensin ihan muina naisina, sitten seisominen ei ollut enää yhtä kivaa kuin yleensä ja laskin pöydän tavisasentoon ja otin alleni satulatuolin. Jalkaa särki. Jostakin laatikon pohjalta löysin ikivanhan ibumaxin ja otin sen.
Illalla kotona makoilin sohvalla ja pidin jalkaa ison ja korkean tyynyn päällä. Vähitellen alkoi helpottaa ja seuraavana päivänä tunsin jalan taas omakseni. Sen päivän vielä otin rennosti, mutta eilen kävin kokeilukävelyllä. Nyt on taas kaikki kunnossa.
Jk. Tuossa jalkaäksidentin kanssa en jaksanut paljon kiinnittää huomiota siihen, että ottihan ne käsivarretkin tuosta epätavallisesta nakkelusta itsiinsä. Tunsin itseni siis tosi vanhaksi ja tosi raihnaiseksi. Nyt en enää.
Ruumiillinen työ, se se on - no, se muistuttaa välillä, että sitä on joskus omistanut lihaksia, jänteitä ja kaikenlaista muutakin mikä tuppaa kipeytymään.
VastaaPoistaNimim. Polvi mustelmilla (ei kestä soralla konttaamista..) ja käsivarsia aristaa (parin onnettoman koivunoksan - n. ranteen paksuisia - kiskomista ja peräkärryyn heittelyä, piti vaan muutama risu kielojen päältä noukkia pois...)
Ihan selvästi sinullakin on ollut kosketuspintaa ruumiilliseen työhön… :)
PoistaNo näin pääsi käymään :)
PoistaJa ihan vaan noita kukkia lähdin katsomaan, kun en tiennyt mitä kukkia pihalla kasvaa. Kyllä ne Seek-sovelluksen mukaan ovat lemmikkejä, vaikka minä vastaan väitänkin.