Six seven ja Otonpäivä

Tänään on Oton päivä. Ilokseni olen sattunut syntymään isänisän eli Oton nimipäivänä. (Kyseistä Ottoa en ehtinyt koskaan näkemään, sillä synnyin vasta kolmisen vuotta hänen kuolemansa jälkeen.) Merkkipäivää olen viettänyt ihan vaan kotoisasti. Mies teki tällä viikolla jo aikaisemmin tiramisua ja tänään väsäsi vielä puolukkapiirakan. Lahjaksi osti minulle toivomani lenkkarit. - Osuvimman ja nykyaikaisimman onnitteluviestin sain kyllä pikkuveljeltäni (4 vuotta minua nuorempi). Hän lähetti aamutuimaan viestin: Paljon onnea, Six-seven! 

Jk. Ja just äsken kävi Pastori Kissanen onnittelemassa. Onnitteluvirsi kuistilla ja lisävibratolla oli virsikirjatöistä hyvinkin tuttu ja lahja ja kukat mieluisia. Ystävät on kultaakin kalliimpia.

Vuodet vierii!

Ja juhlaviikko jatkuu… Tänään Lapsenlapsi Ykkönen täyttää yksitoista vuotta eli niin kauan olemme saaneet olla hänelle mummuna ja vaarina. Pojasta on kasvanut pitkä, älykäs ja hauska tyyppi. Empaattinen kuten äitinsä. Verbaalitykittäjä kuten isänsä. Klaanin nuoriso-osaston armoitettu johtaja. Rakas tyyppi kaiken kaikkiaan. Hali ja rutistus!

Meillä juhlittiin!

Eilen vietettiin mummulassa Kakkosen etkosynttäreitä. Varsinainen juhlapäivä on ensi viikon sunnuntaina. Tarjoiluksi poika oli pyytänyt Vaarin tekemää pullaa ja Vaarin tekemää tiikerikakkua. Minä siis pääsin helpolla, kun katoin pöytään lisäksi raffeleita, suklaakeksejä ja konvehteja sekä laitoin koristeeksi serpentiinejä. Löysin ostamani Minecraft -lautasliinat ja nehän olivat sankarin mielestä tosi hienot!

Lahjaksi ostettiin Minecraft -huppari (yli puolella eskarilaisista, jotka tykkää Minecraftista, on Minecraft -huppari ja nyt minullakin on sellainen!) ja Lego-paketti. Ensimmäiseksi poika rakensi siitä kuvan komean  kakadun. Vaihtoehtohahmoja ovat pupu ja hylje.

Merkkipäivä

Meille tuli eilen omia viikonloppukylään ja taas on Laurilassa vilinää, vilskettä, helinää ja helskettä. Nukkumapaikka meillä on Miehen kanssa nyt minun huoneeni sohvalla. Heräsin tänä aamuna klo 6.20 ja mietin, että miten kellonaika tuntuu niin tutulta. Sitten muistin! Täsmälleen kolmekymmentäyhdeksän vuotta sitten olin pyöräyttänyt tyttölapsen tähän maailmaan. Onnea, Kuopus! Sinulla oli kiire ja yllätit vauhdillasi jopa kokeneen kätilönkin… 

Ottamuksia 160

Ennen vanhaan maalla oli tapana laittaa luuta oven merkiksi, ettei olla kotona. Tuosta vanhan kirkon ovesta voisi nyt päätellä, että kotona ollaan! Opastukset ilmeisesti onnistuvat talvikaudellakin, kunhan sopii asiasta vähintään kahta viikkoa aikaisemmin. 

Jk. Sukumme supertäti Salli Johanna olisi tänään täyttänyt 110 vuotta. Hänelläkin oli tuo luutataktiikka joskus käytössä.

Villapeitto ja Runeberg

Eilisen reissupäivän jälkeen viime yönä nukuttiin sitten kahdeksan tunnin (ja ylikin) yöunet. Tänään on ohjelmaton päivä, paitsi että Mies leipoo Runebergin torttuja nyt keittiössä ja minulla on aikomus tehdä kaksi kävelylenkkiä pöivän mittaan… Mutta nyt vielä sohvailen ja nautin olostani villapeiton alla.

Hyvää Runebergin päivää! Johan Ludvigilla ja Miehellä on muuten sama syntymäkaupunki. Hyviä sanankäyttäjiä kumpikin. Ja silmälasipäisiä.

Kuvassa vielä nimetön vauva

Eilen oli merkkipäivä, kun Esikoisen ristiäispäivästä tuli kuluneeksi neljäkymmentäyksi vuotta. Muistan, kun kutsukortteja varten otettiin tuo kuva ja olihan siinä työtä saada Tanelinpäivänä syntynyt vauva tuettua nojatuolin nurkkaan… Kuvasta kuulemma välittyy tunnelma, että jos nalle tulet yhtään lähemmäksi niin minä mottaan sua nyrkillä kuonoon.

Jk. Ja eihän noin pientä olisi vielä saanut laittaa istumaan, mutta oltiin aika noviiseja vanhempia…

Kärpänen täyttää yhdeksän vuotta!

Liikuntakärpäseni  täyttää tänään yhdeksän vuotta. Kyllästyin silloin olemaan puuskuttava, rapakuntoinen pullero ja päätin aloittaa säännöllisen liikkumisen. Vähintään kolme kertaa viikossa ja jotakin liikuntaa. Vuosien aikana kävelystä on tullutt lempilaji ja -lapsi. Kunto on kohonnut, paino on laskenut, kenkiä on kulunut ja ulkoiluvaatteita on ostettu. Ja nautin liikunnasta nykyään ihan täpöllä! 

Kahdeksankymmentäkuusi vuotta sitten mentiin kihloihin!

Neljäkymmentäkolme vuotta sitten matkustimme linja-autolla Hankasalmelta Jyväskylään kihlojenostoon. Sormukset olivat (ja ovat) valkokultaiset. Laurilan laskuopin mukaan kihlautumisesta on siis kahdeksankymmentäkuusi vuotta!

Paljon on vettä virrannut Kuuhankavedessä, Päijänteessä ja Ihakkijoessa ja kaikenlaista sattunut & tapahtunut vuosikymmenien aikana. Kuulostaa ehkä yksitoikkoisen arkiselta, mutta sanon sen kuitenkin: Rakkautta on riittänyt!

Synnytys ja Psyko

Tänään klo 13.27 neljäkymmentäyksi vuotta sitten synnytin meidän ensimmäisen vauvamme eli Esikoisen. Synnytys alkoi edellisenä iltana yhtä aikaa Hitchcockin Psykon teevee-esityksen kanssa. Pojalla oli siis jo pienestä asti selvä kiinnostus elokuviin! 

Olimme aivan tumpelot vauvanhoidossa, mutta lapsi kasvoi ihan kelpo kansalaiseksi. Hän on hauska, nokkela, tehokas, rakastava ja huolehtiva. Onnea, rakas Esikoinen!

Jk. Sama kuva on ollut useammankin kerran esillä, kun tämä on minusta niin liikuttavan ihana.

Herkkua on siinä neljänlaista…

 

Aamukahvi kahdella juustovoileivällä on jo syöty ja aamukahvimukissa on nyt abjogurttia, kohmeisia puolu- ja mustikoita ja kaksi pikkuoranssia lohkoina. On muuten herkullinen yhdistelmä ja aika monena aamuna tarjolla. Tällä on hyvä aloittaa päivä!

Jk. Tänään on monenmonta onniteltavaa. Nimipäiväonnittelut klaanin toisnimianteroille ja kolmansinimianterolle ja Isoveliantille sekä syntymäpäiväonnea Vävylle ja Anninaystävälle. Huh, olipa pitkä lista!

Isäarpajaisten päävoitto

Hyvää isänpäivää! Oma isäni olisi täyttänyt tämän vuoden tammikuussa sata vuotta, mutta kuoli jo vuonna 1998. Hän oli hyvä mies, joka tunsi huumorintajun ja jämäkkyyden. Hän oli musikaalinen ja armoitettu puhuja. Hänen lempilajinsa oli kävely. Olin aina isän tyttö, lapsista keskimmäinen.

Tunnen myös lähipiirissä kolme hyvää isää. Lasteni isä, Esikoinen ja Vävy. Kaikki ovat erilaisia, mutta parhaita mahdollisia. Klaania on siis onnistanut isäarpajaisissa! Onnea kaikille!

Jk. Kuvassa Esikoinen ja Ukki.

Mummu 138 v

Eilen illalla mietin päivämääriä ja sitä, miksi 17.9. tuntui jotenkin niin tutulta. Kaivoin sukukirjan esille ja sieltähän se tieto löytyi! Kuusiston mummu eli isäni äiti oli syntynyt 17.9.1887. Ida eli Iita oli pieni ja sitkeä ja kuoli, kun olin kahdeksanvuotias. (Samana vuonna menetin molemmat mummuni.) Yksi tosi selkeä muistikuva minulla on mummusta… Sairastin tuhkarokkoa tms ja mummu oli meillä tekemässä saunavastoja. Hän tuli katsomaan minua, kun makasin hyvin ihmeellissä paikassa, ns. radiopöydän alla. Pöytä on meillä Kettulassa ikkunan alla ja olen ollut kyllä aika pieni, kun olen mahtunut sen alla olemaan!

Jk. Jos isä olisi elänyt vanhaksi (kuoli jo 73-vuotiaana), olisi hän muistuttanut aina vain enemmän äitiänsä.

Ison runotytön ajatuksia

Tänään on hieno päivä, jolloin juhlitaan Eino Leinon lisäksi runoa ja suvea. Aion toki lukea tänään mittaan muutaman runon.

Olen aina ollut runotyttö, en kuitenkaan mikään pieni sellainen. Iso runotyttö ei kuulosta terminä ollenkaan hyvältä, vaikka se olinkin ja olen. Olen lukenut ja kirjoittanut runoja kymmenvuotiaasta asti. Vuosittain ollaan pidetty Kettulassa runosymposiumia Miehen kanssa kaksistaan. Iso kasa runokirjoja, muutama lasillinen viiniä ja seurana para mahdollinen. 

Leikkimistä ja muistelua

Eilen illalla haettiin isomman lähikaupungin matkakeskuksesta meille viikonloppukylään Esikoinen ja Kakkonen. Toinen heistä oli saanut uuden komean Minecraft -repun ja tarkoituksena oli minecraftailla täällä mummulassa Klaanin vanhimman kanssa. Ja leikkiä legoilla, jotka on Kolmosen vuoksi pistetty omassa kotona joksikin aikaa varastoon.

Tänään tulee kuluneeksi kolmekymmentäneljä vuotta siitä, kun muuttoauto toi tavaramme Laurilaan ja asetuimme taloksi. Esikoinen oli silloin kuusivuotias eli niin kuin Kakkonen nyt ja Kuopus oli pari vuotta nuorempi. Mihin se aika oikein on karannut?

Kolmonen on nyt yksi vee!

Tänään Lapsenlapsi Kolmonen, tuo koko klaanin pikkumyymäinen olento täyttää yhden vuoden. Tänä aamuna vuosi sitten Mies otti reppunsa (synnytys-) ja lähti junailemaan kohti Helsinkiä, kun siellä oli alkanut synnytys. Ihan paikan päälle ei tarvinnut mennä, mutta lastenvahdiksi kuitenkin. Ja minä hermoilin täällä kotona enkä osannut tehdä oikein mitään ja koko ajan vain vilkuilin kännykkää. Päiväkahviaikaan sitten tuli tieto Kolmosen saapumisesta ulkomaailmaan. Huh, sitten helpotti kolminkertaisella mummullakin…

Eilen illalla kerättiin pihasta käpyjä, joita on kopissut nyt kevään aikana ihan kiitettävä määrä. Mies teki tuon numeron ja minä sitten lisäilin kuvaan koristerusetin. Onnea, Kolmonen! Olet rakas! 

Muutoksia monen elämään

Tänään on Se Virallinen Päivä, jolloin tulee kuluneeksi tasan kymmenen vuotta siitä, kun meistä tuli mummu ja vaari. Samalla hetkellä monen muunkin nimitys muuttui. Kuopuksesta tuli äiti, Vävystä isä, Esikoisesta eno ja Miniästä täti. Puhumattakaan siitä, että enot olivatkin yhtäkkiä isoenoja, setä isosetä, kummit isokummeja jne. Paljon tuollaisella pienellä miehellä on vaikutusta ja tehoa…

Ykkönen on kävelevä tietopankki, futaripoika, mietiskelijä, vauhtiville ja klaanin kuunteleva kiharapää. Onnenhali ja rutistus!

Jk. Kuva on siltä päivältä, kun Ykkönen tuli sairaalasta kotiin. 

Neljäkymmentäkaksi vuotta naimisissa!

Tämä viikko on varsinainen juhlaviikko, kun eilen tuli kuluneeksi tasan kymmenen vuotta siitä, kun aloitin tämän blogin kirjoittamisen ja tänään on meillä hääpäivä! Neljäkymmentäkaksi vuotta sitten lupasimme rakastaa myötä- ja vastamäessä. Teemme sitä edelleen… En olisi uskonut, että saan vierelleni ihmisen, joka on jaksanut minua ja sietänyt kaikki (nuoruuden) oikkuni ja on pysynyt paikallaan. Pitkämielistä, sanoisin. Eli siis Tykkään susta!

Jk. Ja minun matematiikallani meillä on nyt 84 -vuotishääpäivä…

130-vuotias vaari

Tänään Kaustisen vaari eli Yrjö Nikolai Kaunisto olisi täyttänyt 130 vuotta, mutta hän kuoli jo vuonna 1973. Vaari kirjoitti runoja, viljeli maata ja oli mukana luottamustehtävissä. Olin monena kesänä mummulassa ja yksi rakas muisto on se, kun vaari pyysi minua kampaamaan hiuksiaan. Ilmeisesti hänellä oli usein päänsärkyä ja tuo pienen tytön hellävarainen kammankäyttö tuntui hyvältä päänahassa.

Yksittäisiä valokuvia ei minulla vaarista juuri ole ja tämänkin kuvan tallensin yhdestä Köyhäjoen kylän Facebook -ryhmästä. (Siinä Yrjö Nikolai on lähdössä Neuvostoliittoon, josta hän kyllä tuli takaisin.)

Jk. Vaari syntyi sukunimellä Harapakka (Harabacka), mutta suurten nimenmuutosten aikaan hänen perheensä nimeksi tuli Kaunisto.

 

Kakkonen täyttää kuusi!

Tänään on Klaanissa juhlapäivä, kun tuo armoitettu tarinankertoja ja aina-niin-tyytyväinen Kakkonen täyttää kuusi vuotta. Onnenhalit täältä mummulasta! Minulla sattuu valitettavasti olemaan virsikirjatyöviikonloppu, joten en juhliin pääse. Miehen/Vaarin piti lähteä, mutta potee niin kovaa yskää ja nuhaa, ettei uskaltanut eikä jaksanut lähteä junailemaan Helsinkiin. Lahjotaan poikaa sitten vähän myöhässä tässä kevään mittaan! - Kakkosen syntymisellä oli kaiken muun ihanuuden lisäksi se hyvä puoli, etten ollut sitten enää yksinkertainen mummu…