Eilen illalla mietin päivämääriä ja sitä, miksi 17.9. tuntui jotenkin niin tutulta. Kaivoin sukukirjan esille ja sieltähän se tieto löytyi! Kuusiston mummu eli isäni äiti oli syntynyt 17.9.1887. Ida eli Iita oli pieni ja sitkeä ja kuoli, kun olin kahdeksanvuotias. (Samana vuonna menetin molemmat mummuni.) Yksi tosi selkeä muistikuva minulla on mummusta… Sairastin tuhkarokkoa tms ja mummu oli meillä tekemässä saunavastoja. Hän tuli katsomaan minua, kun makasin hyvin ihmeellissä paikassa, ns. radiopöydän alla. Pöytä on meillä Kettulassa ikkunan alla ja olen ollut kyllä aika pieni, kun olen mahtunut sen alla olemaan!
Jk. Jos isä olisi elänyt vanhaksi (kuoli jo 73-vuotiaana), olisi hän muistuttanut aina vain enemmän äiiänsä.
Tuollaiset muistot ovat kullanarvoisia ja tuo runo on liikuttava ja niin totta. Hienoa, että teilläkin on sukukirja! Tein itse myös sellaisen äitini suvusta ja nyt on tekeillä isän suvusta erikseen.
VastaaPoistaOlen aikanaan saanut isän puolen sukukirjan ja hankkinut sitten itse äidin puolen kirjasen. Sukututkimus olisi tosi kiinnostavaa ja olen yhdellä aiheen lyhytkurssilla ollut.
VastaaPoistaRuno on ensimmäisestä kirjastani.