Vuosien mittaan olen perehtynyt, paneutunut ja ihastunut Joel Haahtelaan. Olen jonottanut sinnikkäästi aina uusinta kirjaa enkä ole lukiessani joutunut pettymään. Haahtela kirjoittaa pehmeästi, helposti, unisenkevyesti ja kauniisti. Pienet kirjat ovat kuin koruja.
Nyt tajusin, että vanhemmasta tuotannostaan minulla on vaikka kuinka monta vielä lukematta. Näissä uusimmissa tämä oli nyt kuudes kirja ja ehkä syvin kaikista. Luin viime yönä sen loppuun ja suljin kirjan & silmät. Oli hyvä jatkaa yöunia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti