Tulppaaneja tulvillaan…

… on Laurila! Tai jos ei nyt puhkitulvillaan, niin kuitenkin kahdessa maljakossa. (Ymmärsit kuitenkin pointin.) Ostin tiistaina nimipäivämiehelle violetteja tulppaaneja ja samaisena iltana ovelle tuotiin keväinen nimipäiväonnittelukimppu, joka tuli niin sanotusti suoraan puskista eli yllätti perusteellisen onnellisesti. 

Minä lupasin ottaa hoitovastuun kukista eli kiikutan ne illalla tuulikaappinukkujiksi ja aamulla käyn herättämässä meidän joukkoon. Niin kävin juuri äskenkin tekemässä. Hyvin olivat nukkuneet, samoin kuin me makkarissa.

 

Ihan vaan muina tauluina

Olen teksti-ihminen. Pidän suomenkielisistä ja englanninkielisistä tekstitauluista ja kylteistä. Laurilassa ja Kotosessa niitä on lukuisia. Kuvan tekstitaulu kotiutui meille eilen kehyksen vuoksi, mutta ei tuo tekstikään ole hullumpi! Majailee ihan vaan muina tauluina huoneeni ikkunalaudalla ja täyttää hyvin huoneentaulun pestin. 

Nimipäiväonnittelut!

Ulkoistin viime viikolla viherkasvien lisämultahommat ja ruukutukset. Ulkoistin sille samalle taatulle ja tutulle toimijalle, joka tekee meillä lumityöt ja vaihtaa verhot, fileoi appelsiinit ja sahaa puut. Yms. Nyt kasvit hyrisevät tyytyväisyydestä. Onnittelen tänään tuota kyseistä monitoimimiestä, jolla on nimipäivä. Sai lahjaksi ison shakkikirjan jo etukäteen kuukausi sitten. Grattis! 

Oi, mitä herkkua!

Pari päivää sitten alkoi tehdä mieli avokadoa. Mieliteko muistutti voimakkuudellaan niitä muinaisvuosi-ilmiöitä,, kun raskausaikana himoitsin tomaatteja ja pikkuoransseja. Mies kävi ruokaostoksilla ja osti myös kaksi avokadoa. Eilen söin ensimmäisen ihan vaan voileipien päällisenä ja kyllä oli niin mahdottoman hyvää! Toinen odottaa vielä tämän viikon herkuttelua. 

Jk. Mies sai tuosta ensimmäisestä muutaman viipaleen ja oli samaa mieltä hyvyydestä. 

Hei, me kierrätettiin!

Eilen aamulla keräsin kaksi korillista ns. turhaa tavaraa mukaani ja menin niiden kanssa kierrätystapahtumaan. Meitä oli siellä kuusi pöydäkästä ja jokaisen pöytä varmasti vähän vajeni. Tiesin vieneeni viisikymmentäkuusi eri yksilöä ja takaisin toin kolmekymmentäseitsemän. Pöydälläni oli magneetteja, elokuvia, kirjoja, astioita jne. Tapahtuma oli maksuton ja välillä oli mahdollisuus osallistua Yhteisvastuukeräykseen juomalla kahvia/teetä, syömällä herkkuja ja maksamalla niistä lippaaseen. 

Mielipide tapahtumasta: Kiva, menisin toistekin. 

Kohokohta: Tapasin yhden ystävän, jota en ole nähnyt pitkään aikaan. Oli hyvä halata ja kuulla, että hän muistaa edelleen hengittää. (Annoin nimittäin hänelle kerran kortin, jossa luki: Muista hengittää.)

Jk. Kuvituskuva on parin illan takaa, kun poistokkia varten kuvasin lähtevää tavaraa.

Åbo-nurkkaus

Laurilan Åbo-nurkkaus sai luonnonopillista täydennystä, kun taittelin viime viikon Kotosen reissulla joitakinmitälie oksia. Oksat olivat Kotosen pöydällä vaasissa ja kääräisin ne sitten mukaani, kun maanantaina palattiin keskiseen Suomeen. Nyt alkaa jo näkyä vihreitä kohtia ihan selvästi. Jes! Kiitos, kevät!

Ei niin haudanvakavaa

Laurila on tunnettu pikkuesineistään. Sisustus ei ole koskaan ollut mitenkään haudanvakavaa, näin voin vuorenvarmasti ja empiirisesti todeta. Kuvan kello edustaa vanhaa kantaa. Jostakin kirpparilta se aikanaan kotiutui ja on jo kauan ilahduttanut asukkaita ja vieraita. 

Terveisiä muinaiselta lehtileikekaudelta!

Minulla on ollut (hyvin kauanj tapana napsia talteen lehdistä hyviä otsikkoja ja otteita. Ennen muinoin repäisin talteen lehtileikkeitä. Nykyään räpsäisen kuvia. Tämän aamun ajatus edustaa lehtileikekautta ja on peräisin jostakin naistenlehdestä yli kymmenen vuoden takaa. Hyvä teksti edelleen.

Kuvasin kissaa

Lauantaina oltiin porukalla viettämässä Kakkosen synttäreitä. Oikea merkkipäivä on tänään eli onnea nelivuotiaalle jodlaajalle! Sankarin karvaisosisko (16 ja puoli vee) oli mukana avaamassa lahjoja, mutta väsyi sitten kaikkeen tohinaan ja meni ikkunalle nukkumaan. Sain ihan rauhassa räpsiä lähikuvia uinuvasta Helmistä.

Matkasimme juhliin junalla. Kupittaalta Pasilaan oli lyhyt hupsahdus ja illan viimeisellä junalla paluumatka tuntui sujuvan vieläkin nopeammin.  (Muistiin itselle: ensi vuonnakin kannattaa ajoittaa turkuilu näihin synttäreihin.)

Itseni kotiutin, en kylttiä!

Tämä on tavallaan eilisen jatko-osa, sillä tätä(kään) kylttiä en kirpparilta kotiuttanut… Eilen kuitenkin kotiutin itseni Kotosesta! Automatka sujui leppoisasti yhdellä kunnon ruokatauolla ja Laurilassa oltiin iltaviiden jälkeen. Iltaan kuului laukkujen purkamista, saunomista, iltateetä ja telkkarin katsomista.

Jk. Tuosta kyltistä tuli mieleen yksi keskisuomalainen huoltoasema, jonka mainoskyltti jaksoi huvittaa. Siinä luki: Elä aja nälkäisenä! 

Säästöä se on pienikin säästö!

Eilen sääsin kaksi euroa! Kirpparireissulla tuo magneetti oli jo tarttumassa ostoskoriini, kun aloin empiä. Onhan tuo teksti ihan hauska, muttamutta magneetteja on jo tarpeeksi ja voisinhan ottaa siitä kuvan. Räps. Laitoin sen takaisin kaltaisiensa luokse. Sitten keltaisen pörriäisen kanssa oli sama juttu. Ihan symppis, muttamutta ei ehkä sittenkään. Räps. Sai jäädä hyllylle muiden keltaisten ja vihreiden tavaroiden luo kevätnurkkaukaeen. 

Onneksi oli Hermanni mukana, jolla pystyin ottamaan nuo räpsyt. Säästöä se on pienikin säästö! 

Hajatuksia 25

Kevään tulon huomaa nyt ihan selvästi! Pakkasen, lumen ja jään lisäksi on valoa, joka tunkeutuu vähintään neljännesväkisin säleverhojen välistä ja tekee varjomuodostelmataidetta seinille. 

Loman ensimmäinen viikko on maalissa. Toinen vielä jäljellä. Olen nukkunut hyvin, liikkunut, lukenut, kokenut ja elämystellyt. Olen onnellinen nainen. 

Annos, joka halusi tulla kuvatuksi

Kotosen aamupalat on yleensä hitaita ja useimmiten kuvauksellisia. Eilisaamun lautanen yllätti, sillä en edes aikonut ottaa siitä kuvaa ennen kuin huomasin punaherukoiden, banaanin ja myslin kauniin vuoropuhelun jogurtin pinnalla. Kuvattava oli! Annoin jäisten marjojen sulaa vielä hetken ennen kuin lusikoin annoksen kitusiini. Tuon lisäksi söin yhden juustovoileivän ja join mukillisen kahvia. 

Jk. Kotosen pakastimessa on puna- ja mustaherukoita. Marjastan niitä pussi kerrallaan lähikaupasta.

 

Neljän kortin päivä

Rahapussissa asustaa monenlaisia kortteja. Eilen käytin neljää. Matkustin kaupungille bussilla, kävin taidemuseossa, ostin kirpparilta pari pikkutavaraa ja tullessa ostin ruokakaupasta valmispizzan. (Henkilökohtainen suositus: Apetit Superior Kasvisjauhis-tomaatti-pesto-pizza. Kymmenen minuuttia uunissa pahvitta ja muovitta ja ei muuta kuin syömään!)

Taidenäyttelyssä näin Shoji Uedan valokuvia. Ne olivat esitteen mukaan unenomaisia. Hienoja, tottakai. Silti tuollainen haalea unenomaisuus ei oikein ole minun juttuni. Lisäksi kävin katsomassa Studion puolella Jenni Ropen kuvioita ja Pimiössä Mónica de Mirandan elokuvan. 

Ottamuksia 137

Olen jo pitkään ollut kyltti-ihminen ja niitä on kerääntynyt Laurilan ja Kotosen seinille. Kuvassa on uusin, jonka löysin eilen yhdeltä kirpparilta kahdella eurolla. Ennen kuin näin hinnan, mietin mielessäni, että kolme euroa on maksimihinta ko. kyltistä. Ilahduin siis hetken kuluttua euron säästöstä! 

Kyltti odottaa kiinnitystä. En vielä tiedä, kumpaan residenssiin se päätyy. Omille seinille kuitenkin.

Naisia hyllystämme

Hyvää naistenpäivää! Eilen sain idean ja etsin Kotosen kirjahyllystä erilaisia naiskirjoja kuvaamista varten. Kun olin räpsäissyt kuvan, laitoin kirjat taas takaisin omille paikoilleen.

Olen mieluusti tyttö, sisko, vaimo, äiti, täti ja mummu. Nainen venyy moneen eri rooliin vuosikymmenien aikana, jos on tarpeen. Olen tyytyväinen nainen.

Uusi tarjotin

Minut tunnetaan tarjotinihmisenä. Muuttoa tekevä työkaveri yllätti viime viikon lopulla viestillä, jolla kysyi, haluanko pienen tarjottimen. Arvaat, mitä vastasin… Sunnuntaina sitten ennen virsikirjatyöpäivän messun alkamista hän kaivoi repustaan tuon kauniin pienen yksilön. Aurinkoinen kuin mikä ja hyvä kokopari jaffatarjottimelle, jonka sain Kuopukselta jouluksi.

 

No nyt!

Kaivattu, odotettu, haaveiltu ja uumoiltu kahden viikon loma alkoi nyt. Lainasin kirjastosta viime viikolla ison pinon luettavaa, joten luultavasti luen. Aion myös kävellä ja tankata happea. Vähän siellä ja vähän täällä.

Tänään Kuopus viettää syntymäpäiväänsä. Muistan elävästi sen perjantaiaamun, jolloin kätilö hieman toppuutteli, mutta tytöllä oli hillitön kiire ulkomaailmaan ja sille ei voinut mitään. Onnea, kultakuopus! 

Talvirapsodia

Eilen kävin pitkästä aikaa kävelylenkillä. Nautin ripeästä vauhdista (6 km/t) ja pikkupakkasesta. Tammi- ja helmikuu olivat lähinnä spinningpyörän polkemista, joten nyt on syytä ryhdistäytyä kävelykilometreissä! Muuten olen helisemässä tavoitteen kanssa…

Talviaikana omien käynnit huomaa pihalla. Pieniä ja suuria lumirakennelmia on meitä kantalaurilalaisia ilahduttamassa ja jalanjälkiä on ihanasti ympäri pihaa.

Ihana taulu

Torstaina tämä taulu tuli kirpparilta vastaan. Ensin pidin kolmen euron hintaa liikana, mutta päätin kuitenkin ostaa sen. On juuri sopivan hölmö Laurilaan ja mielessäni näin sille jo paikankin: makkarin sängyn yläpuolella oleva hylly. Siellä se olla nököttää, vaikka kuvausta varten nostinkin sängyn päälle - ja laitoin taas takaisin.

Taulu on sukua sille ilmiölle, kun aina joskus me kaksi taputamme näennäisesti itsiämme selkiin jonkin erittäin onnistuneen asian/tapahtuman/jutun/reissun jälkeen. Ja sille, kun joskus virsikirjatöissä onnistuneen improvisaation jälkeen tekisi mieli tuulettaa ja huutaa: Jes! (Vielä en ole tehnyt sitä. Korostan: vielä.)

Päämäärän hakeminen

Eilen iltapäivällä Laurilan väkiluku muuttui viidestä kahteen. Käytiin vielä parilla kirpparilla ennen junan ja omien lähtöä. Lähtöhalit ja -rutistukset kuuluvat asiaan tullessa ja lähtiessä. 

Meillä on taas paljon muisteltavaa ja konkreettisesti myös jonkin verran myös pyykinpesua. Yhden helmimuiston haluan ehdottomasti jakaa myös sinulle. Ykkönen kysyi: Mikä sinusta mummu on elämässä vaikeinta? Ja jatkoi hetken mietittyään: Minusta päämäärän hakeminen silloin kun sellaista ei ole, on vaikeinta. Mitäpä mummu tuohon osasi lisätä,  kun sanattomaksi jäi…

Vapaapäivä, jes!

Ykkönen kysyi eilen illalla minulta, mihin aikaan menen tänään töihin. Sanoin, etten mene ollenkaan, kun minulla on vapaapäivä. Olimme kumpikin asiasta yhtä onnellisia. Tänään on vielä aikaa leikkiä ja kaapata pitkäsääripoika aina välillä syliin. 

Laurilassa on legoja olkkarin lattialla sikin sokin ja tarkassa järjestyksessä. Eilen toin vielä pikkuämpärillisen verran lisää kirpparilta. On materiaalia vaikka kuinka monelle rakennustyömaalle. 

Bingoa ja perunarieskoja

Eilen oli bingoilta. Lainasin työpaikalta koneen ja muut vermeet. Työkaveri totesi, ettei kyseessä taida olla kinkkubingo, kun puhe oli Laurilan bingosta. Oikeassa oli.  Pelattiin kaksi peliä ja ensin Mies toimi bingoisäntänä ja sitten oli Ykkösen vuoro. Oli tosi hauskaa ja oikeasti kutkuttavan jännittävää, kun kupongit vähitellen täyttyivät. Ensimmäisen pelin voiton Ykkönen ja Kuopus tasasivat ja toisen Mies ja Kuopus. Ykkösen tulkinta oli, ettei yhdellä voi olla kahta voittoa, joten meillä oli sitten kolme voittajaa. Laitoin pöydälle kaksi muumipatukkaa ja yhden suffelipatukan ja nuorin sai valita ensin. 

Eilen oli myös perunarieskailta. Valmiit rieskat häipyivät niin nopeasti, etten ehtinyt ottaa niistä kuvaa. 

Kolahtaako Kalevala?

Hyvää Kalevalan päivää! Se kirja ei ole oikein kolahtanut minuun. Ehkä tällaisena lyhyen tekstin ihmisenä en jaksa sitä jatkuvaa toistelua ja kolmeen kertaan asioiden vatvomista. Kunnioitan heitä, jotka kirjaa ymmärtävät ja tiedän, että heitä on.

Tänään on myös suomalaisen kulttuurin päivä. Se kolahtaa paremmin. 

Tuulikaappiyöpyjät

Eilen virsikirjatöiden jälkeen kävin ruokakaupassa täsmä- ja heräteostoksilla. Ostin mm.  kaksikymmentä tulppaania. Kotona hajasijoitin ne viiteen eri paikkaan. Illalla ennen nukkumaanmenoa vein tuulikaapiin tarjottimen verran kukkia. Räpsäisin niistä vähän hämärän kuvan, mutta eiköhän tuosta oleellinen selviä eli tuulikaappi, tarjotin ja punaiset tulppaanit… 

Jk. Kauppias itse sattui olemaan kassalla ja kun kysyin kukille sanomalehteä suojaksi, otti hän lehden ja tekaisi siitä oivan kukkapaketin. Hyvää palvelua! 

Musiikkia kotona ja töissä

Eilen saatiin kaksi tamperelaista omaa hiihtoloman viettoon. Kun kotiuduin virsikirjatöistä iltapäivällä, oli täällä Minecraftit ja pianonsoitot menossa. Illalla pelasin Ykkösen kanssa Sanapalaa tanskaksi, venäjäksi, kroatiksi, ruotsiksi ja suomeksi. Hauskaa oli ja saatiin pisteitä kartutettua.

Tänään menen taas virsikirjailemaan. Samoin ensi viikonloppuna. Sen jälkeen on vuorossa kahden viikon loma kaikista mahdollisista töistä. Sitä odotan täpöllä.

Ottamuksia 136

 

Pitkien ja hyvien yöunien jälkeenkin nautin siitä, kun saan venyä ja vanua sängyssä kiireettömästi. Mies lähti viemään naapuriin lehteä ja latasi jo minulle kahvinkeittimen valmiiksi. Tänään on virsikirjatyöpäivä kappelissa, mutta vasta puolenpäivän aikaan. Lupaan nousta seitsemän kilon painopeiton alta ihan tuota pikaa…

En ostanut, kuva riitti

Kaupunkireissuilla on erittäin tärkeä asia se, että Hermannissa on tarpeeksi virtaa. Siksi Hermanni makaa aina (ainakin hetken) lataamossa ennen kuin lähdetään. Ja miksi? Siksi, että vastaan saattaa tulla kaikkea, mitä ei tarvitse ostaa mutta minkä voi ikuistaa. Tuo peli oli siitä eilen oiva esimerkki. Meillä on ihan tarpeeksi kaikenlaisia pelejä ja uuden pelin ostaminen edellyttäisi sitten vähintään yhden vanhan poistamista. Kuva riitti. 

Viidensadan tavaran poistokki

Kymmenen vuoden aikana meillä on ollut kaksi kertaa Tuhannen tavaran poistokki ja silloin on ihan oikeasti tuhat tavaraa kahdesti häipynyt Laurilasta ja/tai Kotosesta. Viime viikolla kuultiin lähipiirissä olevan moinen projekti menossa ja innostuttiin siitä sen verran, että päätettiin aloittaa Viidensadan tavaran poistokki. Projekti alkoi laskiaissunnuntaina ja päättyy kesäkuun lopussa. 

Tavaraa tulee menemään kierrätykseen ja lahjoitukseen. Kahdella aikaisemmalla kerralla olen merkinnyt pieneen kirjaseen lähtevät, mutta nyt otan aina erästä kerrallaan kuvan ja teen sille oman kansion kuvakirjastoon. Nyt on tilanne 26/500.

Oltiin talkoissa!

Eilen olin Miehen kanssa talkoissa. Aamuyhdeksän jälkeen oltiin paikalla ja sitten oli vuorossa irrotusta, kantelua, siirtelyä ja pinkkaamista. Kaapeista lähti ovet, hyllyköistä hyllyt, kirjoista kannet, katoista lamput jne. Puolenpäivän maissa syötiin isommalla porukalla ison pöydän ääressä ja yhden jälkeen päivällä lähdettiin pois. Jatkoa on luvassa jossakin vaiheessa. 

Jk. Kuvan enkeli oli ihan vaan muina enkeleinä kaikessa rauhassa talkoiden keskellä.

Äl niin kuin lunta ja pee niin kuin paljon

Lunta on Laurilan pihassa tällä hetkellä enemmän kuin lampaat söis. Oikeastaan melkein eniten mitä koko talvena. Olin jo henkisesti varautunut kevään vauhtiloikkaan, mutta minulle käy kyllä tämä rämpiminenkin. Tiedän, että takataskussa se kevät kuitenkin on ja odottaa!

 

Jalat sohvalle ja puput

Eilen illalla jäätiin taas Miehen kanssa kaksin ja vietettiin koti-iltaa. Seuraavat omat ovat tulossa viikonloppuna, joten tämä helmikuu on ihana vilinäkuu - ihan niin kuin meillä perinteisesti heinäkuu. Mieluusti olisin pitänyt tänään palkkatyöstä vapaata, mutta lähdettävä on kohta toimistolle. Tosin työrupeama alkaa olla kyllä siinä mallissa, että aamukamman voisi pian askarrella seinälle… 

Rieskoja ja eri kieliä

Eilen leivottiin Kakkosen kanssa perunarieskoja. Sen puuhan oli poika kuulemma suunnitellut jo kotonaan valmiiksi. Minä sekoitin taikinan ja annostelin pellille pieniä kasoja sekä ripottelin jauhoja. Kakkonen taputteli rieskat littanoiksi ja teki niihin pistelillä reiät. Sitten rieskat paistettiin ja samalla katsottiin Kielimatkaajia tabletilta. Tällä kertaa valittiin kiinan ja venäjän kielen jaksot.

Sekamelskalan kuulumisia

Laurilaa voisi kutsua ihanaksi Sekamelskalaksi juuri nyt. Olohuoneessa on pitkin ja poikin legolaatikoita, autoja, kokkausleluja ja muita. Äsken syötiin aamupalaa ja kuunneltiin samalla Lumikki -satua. Kakkonen innostui jodlaamisesta niin, että ilahdutti meitä sillä vielä aamupalan jälkeenkin. Satua kuunnellessa minulle tuli ahaa-elämys. Jokainen meistä on vähän Jörö, Unelias, Lystikäs, Viisas, Vilkas, Ujo ja joskus Nuhanenä. 

Jk. Kuvasin vain yhden laatikon. Säästän hermojasi. 

Kannatti tehdä sämpylätaikina!

Eilen saatiin junaomia, kun Esikoinen ja Kakkonen tulivat meille pitkän viikonlopun viettoon. On leikitty, luettu, pelattu ja jutusteltu. Kolmejapuolivuotias on tähän aamupäivään mennessä ehtinyt syödä muun ruoan lisäksi jo kokonaista neljä sämpylää ja se on tuollaiselle metrikkäälle kova suoritus. Kannatti siis tehdä eilen aamulla sämpylätaikina ja ujuttaa mukaan mausteeksi rakkautta, iloa ja välittämistä. 

Eilen oli treffit!

Olipa kiva päivä eilen! Töissä riitti kaikenlaista hoidettavaa ja sumplittavaa iltapäiväkolmeen asti ja silloin minua tultiin hakemaan treffeille. Ne olivat elokuvahenkiset. Ensimmäinen elokuva oli 23 Walks - Vielä kerran. Elokuvan loputtua treffikaveri kaivoi pienestä kylmälaukusta lohivoileivät ja mehut. Ne maistuivat! Evästämisen jälkeen oli jaloittelutauko, vessatauko ja lippujenostotauko ja toinen elokuva. Se oli Järjettömän paska idea. - Elokuvat olivat ihan erilaisia, mutta tykkäsin kummastakin. 

Elokuvien jälkeen vuorossa oli pizzaa ja kahvia. Treffikaveri lämmitti meille saunan. Yhteiseen sänkyyn kellahdettiin iltakymmenen jälkeen. 

Malttamaton kaveri ja muut kaltaisensa

Minulla on suunnilleen tsiljoona erilaista pussia ja pussukkaa. Matkatessa ne ovat erittäin tarpeellisia, kun yhteen tulee laturi, yhteen lääkkeet, yksi säilöö Kotosavaimia ja isoimmassa kulkee sitäsuntätä. Jne. Kotona ne majailevat sinisen lipaston välikössä ja odottavat, milloin pääsevät taas reissuun. Ihan selvästi kuulin äsken sipinää ja supinaa, kun kävin omassa huoneessani. Pussukat ovat malttamattomia. Minä myös. Mutta pitää odottaa, sillä vielä on kolme virsikirjatyöviikonloppua ennen mahdollista matkaamista ja ennen lomaa. 

Ystävänpäivää kortilla ja kortitta

Hyvää ystävänpäivää! Postitin muutaman kortin, mutta ne ehtivät vasta eilen postiin, joten tulevat auttamatta jälkijunassa. 

Olen onnellisessa asemassa, kun asustan parhaan ystäväni kanssa samassa osoitteessa. Hän on kasvattanut minua eniten ja kestänyt tuittuiluni ja kiukunpuuskani urhoollisesti. Hän täyttää minun kriteereilläni tosi ystävyyden tunnusmerkit ihan heittämällä.

Kuvan korttia en lähettänyt. Ajatuksesta pidän, tekstin kielioppivapauksista en. 

Vähän niin kuin kulisseissa

En ole mikään Ylpeys ja ennakkoluulo -fanittaja eikä Austenit eikä Humiseva harju ole todellakaan minun juttuni. Siksi ihmettelin itsekin, kun pidän tuosta kirjasta ja olen lukenut siitä kohta puolet. Kirja kertoo Ylpeys ja ennakkoluulo -idean kulisseista eli palveluskunnasta, joka hoitaa kaiken herrasväki Bennetin taloustyöt ja ei muuten kovin helppoa ole piioilla! Kylmänkyhmyjä riittää ja pyykinpesemistä.

Kirja kulkeutui meille kirjaston ilmaishyllystä. 

Omat versiot huvittivat - ainakin eilen

Mies tuli eilen Kotosesta jo aikaisemmalla junalla ja saunan ja iltateen jälkeen oli aikaa katsoa vielä elokuva. Se oli tällä kertaa Tappajahai 2 ja tässäkin versiossa haille kävi lopussa huonosti. Mietimme sitten elokuvan loputtua uusia jatko-osia ja keksimme muun muassa seuraavia: Tappajahai rakastuu, Tappajahai Suezilla, Taas tapaamme Tappajahain perheen, Tappajahai yllättää. Outo juttu, että ei nuo enää  vaikutakaan niin hauskoilta kuin eilen illalla…

Jk. Kuva on kuvituskuva tai jopa huvituskuva. Sohvalta katsottuna vasemmalle aukeava näkymä juuri nyt.

Yksiyksikaksi

Hyvää Hätänumeropäivää! Ilmeisesti kaikesta informoinnista huolimatta tuohon numeroon edelleen soitetaan, kun halutaan tietää vaikkapa jonkin viraston aukioloaikoja, reittiohjeita, makaronilaatikon reseptiä tai sitä, milloin auto pitää katsastaa.  On hyvä muistaa, että turhista soitosta voi saada sakkoa. Ja ihan oikeasti apua tarvitsevan apu voi moisen pelleilyn takia viivästyä. Olen puhunut. 

Jk. Tänä aamuna olen vähän myöhässä, kun ennen tätä kirjoittamista piti valita huomiselle päivälle virret. Virsikirjatyöpäivä on siis huomenna luvassa. 

Annie Mestarikirjoittaja

Kovinkaan monta Nobel-voittajan kirjaa en ole lukenut ja taas luin yhden! Kyseessä oli kaksi pienoisromaania samoissa kansissa suomalaisittain. Luin sängyssä ja sohvannurkassa. Pidin tosi paljon. Kieli oli sujuvaa, näin mielessäni kirjoittajan isän ja äidin ja olin tosi vaikuttunut. Heti, kun sain kirjan loppuun, tsekkasin Keski-Finnan sivulta jotakin muuta täältä Annielta, mutta kaikki ovat lainassa ympäri maakuntaa. Pidetään mielessä.

Eli siis - kyllä Annie on Nobelinsa ansainnut. Todellakin! Verkligen! Voire! 

 

Paprikaa ja jäätelöä

Olen kausi-ihminen. Syksyllä söin kurkkua ja tomaatteja lavakaupalla. Nyt on vuorossa omenat, appelsiinit ja paprikat. Edustan sitä koulukuntaa, jonka mukaan elimistö/mieli kertoo, mitä se on vailla. Jonkinlaista tietoista syömistä siis. Ja vastapainoksi nyt tuli sellainen ajatus, että päiväkahvilla haluan kahvin kera rommirusinajäätelöä… Sitä muuten on pakastimessa! 

Lainaa vain

Hyvää Lainan päivää! Kuten kuvasta näkyy, on lukemattomat lainakirjat nyt tosi vähissä. Onneksi hylly tänään vähän täydentyy kahdella varauskirjalla. Jos ne eivät riitä viikonlopuksi, on etsittävä omista hyllyistä lukemista. Onhan siellä ainakin joululahjakirja (Maritta Lintunen: Kanadanhanhi) vielä korkkaamattomien kasassa. 

Lainasta tulee mieleen ensiksi kirjasto ja vasta toisena pankki. On ollut asuntolainaa ja opintolainaa, mutta ei enää. Korkoja on maksettu ihan tarpeeksi, kun Laurilan ostoaikana korot olivat viidessätoista prosentissa…

Tulppaanitarinoita

Olkkarin kahdeksan tulppaanin kimpusta kaksi alkoi nuokkua. Pelastin ne ja leikkasin varsia lyhyemmäiksi ja valitsin niille kirkkaanpunaisen tyyssijan. Lasi pääsi keittiön pöydälle ilahduttamaan aamupalasta iltapalaan ja kaikkia ruokailukertoja niiden välilläkin. Hoitoa vaativat myös ne loput kuusi. Leikkasin uudet imupinnat ja vaihdoin raikkaan veden vaasiin. Äsken hain kaikki yhdeksän tuulikaapista sisälle. (Se yhdeksäs on vessan tasolla pienessä lasipurkissa.) Hyvin olivat nukkuneet, kuulemma.

Huvittava keskimmäinen

Eilen illalla istuin omassa huoneessani tulevan viikon dosettihommissa. Kun olin valmis, osui katseeni sinisen lipaston kannelle ja sen peltirasiaan. Rasian sivussa on kolme jääkaappimagneettia kiinni. Keskimmäinen huvittaa minua suuresti. Se on somekirppiskulttuurin humoristinen kiteytymä. Muuta ei pyörylästä oikeastaan puutu kuin kai-kai…

Toiset, mutta eivät varmasti viimeiset!

Vuoden toinen tulppaanikimppu on menossa. Sen hoito noudattaa totuttua kaavaa eli tuulikaappiöitä ja olkkaripäiviä. Ensimmäinen kimppu oli keltainen, nyt valitsin keltapunaisen. Olen sopinut itseni kanssa, että voin ostaa vaikka joka viikko kimpun, sillä ne ilahduttavat niin paljon. 

Runebergin päivää juhlimme jo eilen miehen leipomilla etkotortuilla. 

Jk. Päivän trivia: Vuosittain hyödetään kukkaan kauppapuutarhoissa 70-80 miljoonaa leikkotulppaania. Oma kommentti: No huh, enpä olisi uskonut! 

Ottamuksia 135

Pakkasaamu yllätti. Eli sama yllätysmomentti niin kuin ensilumella tai toisilumella Etelä-Suomen autoilijoille. Ihan oikeasti yllätyin. Maisema näyttää kylmältä. Mies vei jo lehden naapuriin ja totesi, että kävelykeli oli hyvä. Siinä vaiheessa vielä kommentoin peiton alta, mutta nyt olen jo vakaasti juomassa aamukahvia. Puuron ja kahvin välissä kävin nappaamassa tuon talviaamuräpsyn.