Lause löysi kuvan!

Nyt on ollut aikaa hömppäohjelmien seuraamisen lisäksi tehdä jotakin muuta… Löysin ihan sattumalta Oton arkistosta upean lauseen, joka on peräisin Empire Falls -minisarjasta. Seuraavaksi aloin etsiä siihen sopivaa kuvaa. Yhteen aikaan keräsimme Kettulaan pieniä laivoja ja veneitä. Olen tietysti myös kuvannut niistä monia ja samaisesta Oton arkiston kuvapuoleltahan tuo kuva löytyi. Sitten vaan yhdistin lauseen ja kuvan ja siinä se oli ja on. 

Kyllä tämä tästä!

Laurilan sairastalosta huomenta! Ääni alkaa vähitellen palautua, mutta edelleenkin harrastan vielä mieluummin yksinpuhelua. Eilinen meni yöpaitaisena sohvalla telkkaria ja tablettia katsellen ja syömisetkin oli ihan mitä sattuu. Tänä aamuna herätessä olo tuntui jo eriltä ja vaihdoin saman tien päivävaatteisiin ja tein itselleni kauniin aamupalan. (Mies on Kotosessa käymässä.) Nyt siis aamupalaa ja jotakin hömppää Ruudusta! 

Höyryä mä hengitän!

Edelleen yskin, niistän ja olen vähä-ääninen. Tämä aamu alkoi höyryhengityksellä, josta ihan selvästi tuntui olevan apua. Vihreä apuri pääsee kyllä toistekin tänään hommiin. 

Eilen pidin ja tänään pidän kännykkää äänettömänä. Eilen asiat hoidettiin tekstiviesteinä. Toivottavasti myös tänään. Jos joutuisin äänellisesti vastaamaan, vaakkuisin kuin varis. 

Niistämistä ja yskimistä

Eilen pystyin aamulla kirkossa soittamaan, mutta laulutukea sain onneksi kirkkokansalta kiitettävän ponnekkaasti. Kotona sitten sohvailin lähes koko päivän. Kutsuhuutoni ei olisi kuulunut tarpeeksi kauas, joten Mies toi soittokellon olkkarin pöydälle sohvan viereen. Niistin ja yskin. Yskin ja niistin. Niitä teen edelleen. Onneksi tiedossa ei ole mitään työltä muistuttavaa ennen ensi viikonloppua. Ehkä lepo on välillä tarpeen ja aion totisesti käyttää sen kortin. 

Huomaavainen sade

Sade on ollut minua kohtaan hyvin armelias ja huomaavainen. Kävelylenkit ovat onnistuneet melkeinpä aina poudalla ja sitten lenkin jälkeen kotona olen katsonut ikkunasta sadetta ja/tai kuullut katolta saderummutusta. Kyllä minä pärjään nyt sateellakin, kun sain Mieheltä nimipäivälahjaksi kengät, jotka ovat vedenpitävät. Saman ominaisuuden takki ja housut on jo ennestään. 

Tänään taitaa kävely jäädä väliin. Tällä viikolla alkoi kurkkuun kasvaa kaktus, eilen oli kuhanuhaa ja nyt ryskäyskää. Menen virsikirjatöihin soittamaan, mutta laulan rajoitetusti, 

Kolmen purkin kattaus

Olkkarin pöydällä oli vain tuo puolukkakippo ja siinä nökötti yksi erakkosuklaapala. Siitä se idea sitten lähti! Hain keittiöstä kaksi purkkia lisää ja öysäsin niihin kaikkiin kolmeen pientä hyvää. Kelpaa nyt katsoa telkkaria tai lueskella sohvannurkassa, kun välillä voi napsia jotakin. Purkit ilahduttavat muutenkin enemmän hyötykäytössä, vaikka ovat ne pelkkinä itsinäänkin kauniita.

Välillä voi leikkiä turistia

Omalla paikkakunnalla voi aina välillä leikkiä turistia. Helpoimmin se tapahtuu sitten, että esimerkiksi kävelee Laurilasta ensin reilut neljä kilometriä vanhalle kirkolle, puikahtaa kirkon portista sisään, räpsäisee muutaman kuvan ja jatkaa kävelylenkkiä eteenpäin ja jossakin vaiheessa päätyy takaisin Laurilan pihaan. Iltaisin syksyllä on noilla hoodeilla hiljaisempaa, kun oikealla turististatuksella varustetut kulkijat eivät enää liiku. Tai ainakaan eivät niin paljon. He ovat jo asettumassa talviunille. 

Runon matka

Runot ovat kulkeneet mukanani pitkään. Tämä kuva pompsahti esiin Facebookin muistoista kymmenen vuoden takaa, kun silloin olen yhdistänyt kaivopuistoiseen kuvaan yhden lempirunoni, joka puolestaan on kulkenut mukana yli neljäkymmentä vuotta. Runon voima on valtava, kun se sävähdyttää edelleenkin…

Syyskuu on omppukuu

Syyskuu on yhtä kuin omppukuu. Meillä on leivottu omenapiirakkaa pari kertaa ja lingottu omenamehua vaikka kuinka monesti. Aamupalapöydässä mehukannu ilahduttaa mieltä ja kieltä. 

Tämä viikko on yhtä kuin leffaviikko. Tänään mennään katsomaan uusinta Kaurismäkeä ja huomenna Lapuan tapahtumia. Tunteiden kirjoa siis luvassa.

Anteeksi, kun käytin väärää termiä!

Kannattaa kuunnella lenkillä Ruokaklinikan podcasteja. Oppii uusia asioita ja huomaa omat virheensä. Olisihan minun pitänyt tietää, että pari aamua sitten kirjoittamani postaus tietoisesta syömisestä oli sinänsä ihan ok, mutta tarkoitin kuitenkin intuitiivista syömistä. Sitä se on, jota yritän noudattaa ja jota noudatan monesti yrittämättäkin. Nostan käden ylös virheen merkiksi!

Tänä aamuna oma kattaukseni oli tällainen. Miehellä pöydän toisella puolella oli puuroa, omenamehua, kananmunaa ja leipää. Avokadoa ja leipäjuustoa myös.

 

Roosa taivas

Eilen illalla vietiin Kuopus ja Ykkönen viikonlopun vietosta bussille isompaan lähikaupunkiin. Tulomatkalla tuijottelin taivaalle ja ihailin roosan sävyjä. Kotikuntaa lähestyessämme taivas alkoi punertaa ihan kunnolla ja sitten se jo liekehti. Meidän risteyksestä sai napattua vain aika vaisun räpsyn, mutta idea kuitenkin tallentui. Silmien verkkokalvoille ja Hermannin muistiin.

Tietoista syömistä

Yritän toteuttaa puolihuolimattomasti tietoisen syömisen mallia. Nyt kun tekee mieli avokadoa, niin sitten myös syön sitä. Uskon, että keho on sen verran viisas, että kertoo, mitä se tarvitsee. Näin tuntuu toimivan etenkin kasvisten ja hedelmien suhteen, kun välillä on kausia, jolloin jotakin kuluu kilokaupalla. Viime esimerkkinä kurkut. Nyt kuitenkin on tämä aamu, joka on avokadoaamu ja samalla virsikirjatyöaamu. 

Harrastan nukkumista

Nukkuminen on yksi lempiharrastuksistani. Joskus on repaleöitä/ liskojen öitä, joskus taas possuöitä. Ne kompensoivat mukavasti toisiaan. Nuorena ihmettelin vanhojen ihmisten selittävän edellisen yön nukkumisiaan - ihan niin kuin se olisi jotakin muuta kiinnostanut! Enää en ihmettele ja selitän. Kiinnostaa sitten tai ei.

Söpö penkki

Kävelylenkkini kulkee aina silloin tällöin jomman kumman kirkon tai kummankin ohitse. Keskiviikkona oikaisin vanhan kirkon pihan kautta ja huomasin polun vieressä söpön penkin. (Söpö ei yleensä kuulu sanavarastooni, mutta nyt se tuntui juuri oikealta.) Se olisi juuri sopiva paikka evästelylle, jos kuljettaisin lenkillä eväitä. (Tarkennus: On minulla aina energiageeliä mukanani, kun lenkki saatttaa joskus venyä.)

Sadonkorjuujuhlat

Eilen otin itseäni niskasta kiinni, etsin leikkuulaudan, jääkaapista vihanneslaatikon, kaapista erikokoisia säilytysastioita ja aterinlaatikosta hyvän veitsen. Sitten pesin ja pilkoin. Pidin epäviralliset sadonkorjuujuhlat ihan yksikseni. Tänä aamuna nostin astiat jääkaapista, poistin kannet ja jatkoimme sadonkorjuujuhlia kahdestaan. Aamuvoileivät saivat paljon väriä päällensä.. 

Tosi hidas aamu

Tänä aamuna nukuin vähän yli kahdeksaan. Aamupala on vielä suunnitelma-asteella, kun nyt on ns. hidas aamu. Suomeksi se tarkoittaa sitä, että olen yksin kotona ja innostun yleensä aamusta roikkumaan somessa. Tästä voi siis päätellä, että Mies on meillä se, joka laittaa tuulemaan ja huolehtii aikatauluista… Minä venyn ja vanun vaikka kuinka pitkään.

Nyt lupaan ryhdistäytyä ja menen lataamaan kahvinkeittimen ja rakentamaan sen aamupalan. Kello on 9.25. Luultavasti myöhäinen aamupala ja aikainen lounas yhdistyvät.

Jk. Kuva ei liity tekstiin, mutta orvokit on yksiä lempikukkiani. Siksi.

 

Tämä on vasta alkua!

Olen tyynyihminen. Laurilassa, Kettulassa ja Kotosessa on kaikissa monenmonia tyynyjä. Laurilan sohvatyynyillä on yleensä vuodenaikasykli. Tällä viikolla otin käyttöön Hanna -ystävältäni saamani duon. Kuosin nimi on Jäkälä. Kauniin graafisia yksilöitä ja jotenkin syksyä pullollaan. Punainen väri hiipi jo pari viikkoa sitten olkkariin, kun vaihdoin pöydälle ison punaisen tarjottimen ja etsin kaapista punaisen tuikkulyhdyn. Tunnen itseni niin hyvin, että tiedän -  tämä on vasta alkua…

Ottamuksia 142

Eilisillan lenkki kulki Salmensillan kautta. Oli kauniin päivän kaunis ilta ja  Hermannissa niin paljon virtaa, että se ei pahastunut yhtäaikaisesta kuuntelusta ja kuvaamisesta. (Joskus se ottaa moisesta nokkiinsa.) Pala rauhallista maalaismaisemaa järvivedellä höystettynä, ole hyvä! 

En minä mikään botanisti ole!

Eilen tein kaksi kävelylenkkiä. Iltapäivälenkillä harakankellot pääsivät yllättämään. Ihan vaan kesken kaiken siinä muina kelloina olivat ja hehkuivat porukalla violettia väriä. Ei auttanut muuta kuin ottaa niistä räpsy. Rehellisesti sanottuna kävelin jo niiden ohi, mutta käännyin takaisin kuvaamaan. Harvemmin kun tuollaisia syyskuulla näkee tai näkeekö, en minä tiedä.  En minä mikään botanisti ole!

 

Palan silloin kuin haluan

Syyskuu toi mukanaan lyhdyt, lamput ja kynttilät. Olinkin jo odottanut niitä! Vanhassa omppupuussa on useampi tuollainen lamppu, joka kerää päivällä aurinkoa ja hämärällä/pimeällä sitten palaa ja on niin valikoiva, että palaa silloin kuin haluaa. Ei kenenkään käskystä. Tunnistan siinä aika paljon itseäni…

Alkaisinko askelterapeutiksi tai arkkilogiksi?

Hitaan aamupalan aikana voi pohdiskella mitä vaan. Kävelylenkeillä olen kuunnellut Rikollisen profiilin kakkoskautta ja sieltä tarttui korviini muun muassa valelääkärijaksosta pari ammattinimikettä. Olen toki tiennyt, että terapeutti voi olla kuka vaan, mutta nyt opin saman asian myös login kohdalla. Kaikki kunnia virallisille ammattilaisille! Mutta - voisin nyt eläkepäivinä olla vaikka askelterapeutti tai arkkilogi, kun kävelen ja luen paljon. No joo, vitsivitsi! 

Suosittelen kokeilemaan!

Toissapäivänä tein Hakamaan Maijan ohjeella meille salaattia ja siitä jäi loput minulle vielä eiliseksi iltaruoaksi. Salaattiin tuli balsamiviinietikkaa, kukkakaalia pieninä palasina, pilkottuja viinirypäleitä ja murustettua sinihomejuustoa. Sitten vaan sekoitus ja syömään! Ainekset tuntuvat näin kirjoitettuna aika erikoisilta, mutta ne sopivat yhteen todella hyvin, joten teen varmasti toistekin.

Hidas aamupala

Sinkkuaamupalan vuoro. Sain työkavereilta tarjottimen juuri tällaisia hitaita aamuja varten. Se on kaunis, hauska ja käytännöllinen. Mies oli lähtenyt aaamukuuden junalla lapsenvahdiksi Helsinkiin. Nautin siis kiireettömästä aamusta yksin. 

Aamupalan kruunaa oman omppupuun mehu. 70-luvun uskollinen mehulinko jaksaa puristaa pudokkaista sen tarvittavan pikkuparatiisikannullisen. Mehua juotiin illalla saunajuomaksi ja sitä riitti vielä aamuunkin.

Hipeille kiitos!

Tämä tiistaiaamu ei alkanut puurolla. Eilen illalla huomasin, että muutama banaani on elämänkaarensa loppupäässä. Tiesin, että pakastimessa on mustikoita ja tein sitten smoothietilaukaen aamuksi. Äsken googlasin smoothie -sanaa ja sain selville,  että se on hippien keksimä. Siis hipeille kiitos! Ja Miehelle! 

Sympaattinen olio

Mukava viikonloppu takana! Siihen kuului muun muassa liikuntaa, lukemista, hyvää ruokaa ja pari lasillista viiniä. Eilen osallistuttiin Konstrundan -tapahtumaan omalla paikkakunnalla. Käytiin tutustumassa Kipinätaiteen Riikan töihin ja tehtiin samalla heräteostos ko. näyttelystä. Nyt tuo pöllö toivottaa vieraat tervetulleiksi kuistilla. Sympaattinen olio, vai mitä? 

 

En usko äärimmäisiin kieltoihin

En usko äärimmäisiin kieltoihin, en rajoituksiin tai ne eivät toimi ainakaan minun kohdallani. Mieluummin ajattelen, että keho on äärimmäisen viisas. Joskus (= nykyään hyvin harvoin) se haluaa suklaata puoli levyä, mutta yleensä riittää pala silloin tällöin. Kaapissa on nytkin useampi levy ja ihan hiljaa ne siellä ovat, kun eivät huhuile. Luulen, että viiden levyn varasto kestää pitkään…

Hyvää välivuodenaikaa!

Olen kahtalainen ihminen. Pidän maalaismaisemasta, mutta viihdyn tosi hyvin myös kaupungissa. Laurila tarjoaa maaseudun ja Kotonen kaupungin. 

Olen neljävuodenaikaaihminen, vaikka en mikään vivaldimaisen siro olekaan. (En todellakaan!) Nautin aina siitä vuodenajasta, joka on meneillään. Nyt on välivuodenaika eli vähän niin kuin lasitehtaan tuotoksissa voi olla väliväri. Vanhan ja uuden sekoitusta ennen uuden puhdasta alkua. Siis - hyvää välivuodenaikaa! 

Syyskuu alkoi!

Hyvää syyskuuta! Olen päättyneeseen elokuuhun hyvin tyytyväinen. Luin yhdeksän kirjaa ja kävelin yli viisisataa kilometriä. Nukuin hyvin ja söin maukasta ruokaa. Näin tamperelaisia omia ja entisiä työkavereita. Poimin auringonkukkia ja muita kukkia.

Syyskuulle on monta lukematonta kirjaa odottamassa. Kynttilöitä ja villalankoja on valmiina. 

Elokuun viimeistä viedään!

Elokuu alkaa olla yhtä päivää vaille taputeltu. Tänään on vielä aikaa kasvattaa listoja lukemisen ja kävelemisen suhteen, yön jälkeen taas lähdetään nollasta ja syyskuusta.

Eilen kävelin muun muassa kuvan maisemassa. Ei hullumman näköistä! Ehkä eksyn tuolle Hiljaisuuden polulle toistekin.

Viimeinen johtolanka kesti 137,7 km

Kävellessä yleensä kuuntelen. Nyt viime lenkkejä on vauhdittanut Areenasta löytynyt Viimeinen johtolanka. Siinä on taidokkaasti tehdyt viisi kautta mysteereiksi jääneitä kotimaisia henkirikoksia. Eilen sain nuo podcastit loppuun ja äsken laskin kuuntelukilometrit. Niitä kertyi 137,7 eli keskimäärin 27,5 per rikos. Seuraavaksi on sitten etsittävä uusia podcasteja tai äänikirjoja. 

Käytetty ja sisäsiisti

On niitä juttuja, joista riittää vain kuva. Sitten on niitä, jotka ostetaan omiksi. Kuvassa on ostettu ja Kotosessa oleva. Kesäkuun alkupäivinä satuin bongaamaan tämän Terraviivan laatan jollakin kirpparilla. Minua ilahdutti ja puhutteli tuo teksti, sillä eläkepäivien alkamiseen oli vain pari kuukautta. Sehän olisi kuin oven avaamista. Ja nyt voin muutaman viikon kokemuksen jälkeen sanoa, että on. On!

Ennestään Kotosen ikkunalaudalla on laatta, jossa on teksti Muista unelmoida. Se on yhdeltä autotallikirpparilta peräisin. Olen pähkäillyt, että ehkä noiden tekstilaattojen agenda on löytyä meille käytettyinä ja sisäsiisteinä. 

Aurinkoa maanantaihin!

Nukuin pitkään ja hyvin. Näin osapuilleen tsiljoona unta. Sisäinen akkuni on ladattu täyteen aloittamaan elokuun viimeistä viikkoa. Tälle päivälle on lupailtu kovaa sadetta, joten heti aamupalan jälkeen lähden tekemään päivän kävelylenkin. Sen suunnasta ei ole vielä tässä yöpaitavaiheessa mitään tietoa. Keston määrittelee oma olo ja sää. 

Aurinkoa tähän maanantaihin! Kukalla, jos ei muuten! 

Ennätyspäivä!

Eilen oli taas kaikki kohdallaan - kengännauhat, biorytmi ja sää. Aamupäivällä tein ensimmäisen lenkin, joka oli pituudeltaan 12,2 km. Lounaan jälkeen oli vuorossa 12,6 km. Illalla vielä kävelin 10,8 km. Ynnättyinä ja räknättyinä noista tulee yhteensä 35,6 km ja se on uusi päivämatkaennätys. Edellinen ennätys oli kesäkuulta ja se oli 33,2 km. Kävelin kolmeen eri suuntaan ja kuuntelin samalla Viimeinen johtolanka -podcastia. Aikaa kului kaiken kaikkiaan kuusi tuntia ja neljä minuuttia.

Illalla yhdeksän jälkeen sytytettiin Kettulan eteen tulet ja paljon lyhtyjä. Istuttiin siinä terassilla vähän vaille yhteentoista ja välillä vaan haettiin Laurilasta sipsuja ja lisävaatetta. Oli hyvä olla ja tuijottaa tuleen. 

 

Ymmärsinkö väärin?

Myönnän, että haluan käsittää sanoja ja termejä ihan tahallani väärin. En voi sille mitään. Tai varmasti voisin, mutta haluan leikkiä sanoilla. Keskiviikkoillan lenkillä Koroisilla tuli tuollainen kyltti vastaan. Ihan asiallinen, myönnän. Haluan vain ymmärtää sen niin, että palokuntalaiset tulevat kiltisti rivissä tuohon porukalla syömään ruokatunnilla. 

Käytiin Kotosessa

Maanantaina pakattiin autoon Kuopuksen Mäntän näyttelyn tavaroita ja omat laukut ja suunnattiin ensin Noksulle. Siellä vietiin tavarat työhuoneelle ja juotiin kahvit. Penkolan (Nanson outlet-myymälä) käynnin jälkeen jatkettiin matkaa Turkuun ja Kotoseen. 

Kotosesta käytiin kävelyillä, kirppareilla, taidenäyttelyissä. Siellä syötiin ja nukuttiin hyvin. Tiistai-illan lenkillä meidät yllätti sellainen sade, jota ei olla kyllä nähty juuri naismuistiin eikä mies-. Jatkoimme kävelyä, kun kerran olimme jo litimärkiä. Lenkkareita kuivattiin sitten Kotosen eteisen lattialla vanhalla sanomalehtipaperitekniikalla ja kuivasivathan ne lopulta. Vaatteita roikkui kuivamassa siellä ja täällä. Vähän jopa nauratti.

Kukkia käytiin poimimassa kahteen maljakkoon. Eilisaamuna hain vielä kolme isoa auringonkukkaa ja hyvin ne selvisivät kolmensadan kilometrin automatkasta Laurilaan. Eli eilisiltana ajoimme sinisen talon pihaan ja olimme tyytyväisiä pieneen lomaseemme. 

Tästäkin riitti kuva

Eilen käytiin taas kirpparilla. Löysin sieltä lattiatyynylle uuden päällisen ja myyjän kanssa selvttelimme, mikä mahtaa olla oikea hinta, kun toisella puolen hintalappua luki 4,30 ja toisella 3,50. Halvempi oli pätevä. Kohtuullinen hinta.

Kuvasin myös yhden kyltin. Jos se olisi ollut peltiä, olisin ostanut. En ostanut, kun se oli pahvia. Teksti puhutteli ja -lee. Niinhän se on! 

Tämä kirja saa tähden

Luen vuoden mittaan monta kirjaa. Jokaisesta luetusta jää merkintä muistikirjaan, jotkut saavat tähden (tai kaksi) merkintään ja sitten on joitakin, joille tuhahdan viimeisen sivun jälkeen tai jopa niitä, jotka jäävät kesken. Keskenjääviä on onneksi hyvin vähän. Ehkä olen oppinut valikoimaan paremmin kuin ennen.

Eilen sain loppuun kuvan kirjan. Se saa tähden, ei tuhahdusta. Se oli oikeasti hyvä. 

Runo mukissa

Eilen kävimme isolla kirpparilla. En löytänyt mitään, Mies osti yhden kirjan. Tämän mukin kuva lähti mukaan. En ehkä pidä siitä, että runoilijan teksteillä myydään kaikkea sälää, mutta astiat vielä hyväksyn. Mielestäni pahin floppi oli sen ison paperitehtaan idea, kun rakkausrunoja painettiin vessapaperiin…  Jotakin rajaa nyt sentään! 

 

Kasassa on nyt 1764,5 kilometriä

Eilen olin taas valvojana valokuvanäyttelyssä ja sen päätyttyä yhtenä purkajista. Lenkkiasuisena sen vuoksi, että hyödynsin viikon aikana ovienavaamispalvelun ja kävelyn. Hyötyliikuntaa ja sitten lisäksi aamulla tai illalla hupiliikuntaa.

Eilen räknäsin kävelykilometrejä (rehellisesti sanottuna teen sitä joka lenkin jälkeen) ja nyt puuttuu enää alle tuhat kilometriä tämän vuoden tavoitteesta, joka on 2750. Kilometrejä on kasassa 1764,5. 

Ihan vaan tavallinen kivi

Tämä EI ole Urho Heinäsen Kosto (Kiven kantaja) -veistos Mäntän Taavetinsaaressa. Tämä ON ihan vaan tavallinen kivi Petäjäveden Pengerjoessa. Aika taiteellisen näköinen silti. Bongasin kiven perjantain lenkillä ja pakkohan se oli ikuistaa. Vesi kimaltelee kiven ympärillä timanttisesti.

Vanhat valokuvat kertovat

 

Tällä viikolla on valvottu kotiseutuseuran valokuvanäyttelyä talkoovoimin. Eilen olin iltapäivällä kolmisen tuntia ja sunnuntaina on edessä vielä samanmoinen rupeama. Ihmisiä on käynyt paljon, kuvia on varattu ja seurakuntakodin salin on täyttänyt vilkas puheensorina. Joku luonnehti näyttelyä Hyvän mielen näyttelyksi. Se on paras kiitos meille järjestäjille. Tämä on sitä yhteisöllisyyttä, joka on minun makuuni.

Paikkakunnan ylpeys

Aika usein kävelylenkkini sivuaa paikkakunnan ylpeyttä, vanhaa kirkkoa. Usein myös räpsin kirkosta ja tapulista yksityiskohtakuvia. Tämän tapulikuvan otin maanantaina. Istahdin penkille, kaivoin Hermannin vyölaukusta ja kuvasin. Kotona sitten rajasin otosta aika reippaasti - etten sanoisi radikaalisti. Siitä tuli mielestäni hauska, jos niin voi sanoa…

Pieni puuro mustikoilla, kiitos!

Olen puurotellut viime aamuina taas pitkästä aikaa. Ennen luulin, että pakastemustikat ovat parasta mahdollista puuron kera, mutta nyt tiedän, että tuoreet mustikat peittoavat pakasteversiot mennen tullen. Mustikoiden päälle vielä liraus vaahterasiirappia, niin elämys on täydellinen!

Puuroni määrä on pieni. Puurronkeittäjämme tietää sen ja varmistaa vielä joka aamu erikseen, syönkö. Kyllähän minä, kun on tuoreita mustikoita! 

Ihan sopivan kokoinen

Olen aina ollut pyöreä/ylipainoinen/lihava. Toissapäivänä lainasin Virpi Hämeen-Anttilan kirjan Paino ja löysin lainahistorian kautta tiedon, että olen lainannut sen ensimmäisen kerran 17.1.2020. Olin sen verran tiedonhaluinen (utelias), että tutkiskelin omaa painohistoriaani ja olen silloin ollut viisitoista kiloa painavampi kuin nyt.

Kaikkein suurimmasta lukemasta on vuosien varrella huvennut kaksikymmentäkuusi kiloa. Tällä hetkellä olen kuutisen kiloa kevyempi kuin ennen raskauksia 80-luvulla. 

Liikunnalla ja elämäntapamuutoksella on ollut suuri merkitys. Voin hyvin, jaksan kävellä kilometritolkulla, nukun hyvin ja elämä on mallillaan. Tunnustan käyväni lähes joka aamu tervehtimässä vaakaa, mutta ihan vaan sen tiedonhalun takia. Olen mielestäni nyt ihan sopivan kokoinen. 

Pitäkää tunkkinne!

Viime viikolla käytiin naapurikunnan kierrätyskeskuksessa. Vietiin sinne pari kassillista tavaraa ja huomattavasti vähemmän kulkeutui Laurilaan. Kirjoja siellä on paljon ja jossakin vaiheessa Mies tuli näyttämään yhtä kirjaa. Olimme sitä mieltä, että se on otoksen arvoinen, kun molemmille tuli kirjan nimestä sama mielleyhtymä: Pitäkää tunkkinne! Kirja jäi hyllyyn, meille jäi otos ja tämän päivän postausidea. 

Jk. Ester (1896-1979) oli varmaan ihan vakavissaan, kun kirjan kirjoitti. Nykyään vaan halutaan tehdä pilaa kaikesta, anteeksi! 

 

Keltaisia kukkia

Pidän keltaisesta väristä. Meille on siunaantunut useampiakin keltaisia perennoja pihalle ja kotikutoisena floristina taittelen niistä usein kukkakimppuihin valoa ja hohtoa. Perjantaina näin muuten ihan oikean ammatti-ihmisen tekemän kimpun ja hieman kyllä nolostuin omia viritelmiäni… Pro-kimpussa oli rytmiä ja luonnetta ja silti se oli kuin mikä tahansa kimppu. Osaajat osaa! 

Kesä ja kesäkurpitsat

Kesäkurpitsa on jo vuosia kuulunut Laurilan must -juttuihin. Keväällä ostetaan kolme taimea/tainta (molemmat taivutusmuodot Kielitoimiston sanakirja hyväksyy) ja ne istutetaan yrttimaan reunaan. Sitten alkaakin ensimmäinen jännittävä vaihe, kun iltaisin katsotaan säätiedotuksia ja mietitään, onko viisainta käydä hallaharsottamassa. Usein se tehdään ns. kaiken varalta ja hyvin ollaan hallalta säästytty. Kesän kuluessa seurataan kukkien kehittymistä ja sen jälkeen alkaa toinen jännittävä vaihe, kun seurataan pötkylöiden muodostumista ja mietitään, milloin on aika hakea ensimmäiset pannulle.

Kolme on Laurilaan juuri sopiva määrä. Satoa tulee pitkin kesää. Mitä pienempi, sitä parempi. Joskus lehtien ja silmän varjossa vihannes äityy kasvattamaan mittaa niin, että siitä tehdään kuorrutettu versio. Niin kävi tässä viime viikon lauantaina. Lautasella  on minun annokseni.