Hyvää perunarieskapäivää!

Tänään on Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivä. Tein heti aamusta perunarieskoja elisen muusin lopuista. Onnistuivat niin hyvin, että aamupalalla Ykkönen söi niitä puuron lisäksi kolme kappaletta. Sanoi, että on parhaita rieskoja, mitä on ikinä syönyt ja että jos osallistuisin Koko Suomi leipoo -ohjelmassa perunarieskakilpailuun, voittaisin sen. Mummun mieltä lämmitti ja suoraan sanottuna ne olivat todella hyviä! Suomalaista kulttuuria parhaimmillaan ja maukkaimmillaan! 

Hiiriä, nalleja, naurua ja hengittämistä

Täällä on jo täysi leikkitohina käynnissä. Ykkönen oli puoli kahdeksan jälkeen kipittänyt Vaarin huoneeseen lukemaan Roope-setää. Sitten luettuaan vaihtoi huonetta ja tuli minun viereeni köllöttelemään. Ei kyllä jaksanut kauan aikaa olla paikallaan, vaan sitten piti etsiä hiiret ja retuuttaa jättimyyräkin sänkyyn. Äsken minun vatsani päälle asetettiin kaksi Uppo-Nallea ja poika käski minun hengittää tehokkaasti, jotta nallet liikkuivat. Ja sitten me naurettiin ja silloin nallet heiluivat. - Tällainen hiihtolomasirkus meillä! Ihana! 

Ottamuksia 81

Olen sanastaja ja olen ollut sitä lähes aina.  Kerään, haalin, bongaan ja kalastan sanoja. Niitä tarttuu takkiin ja lentelee ilmassa ystävien lähettämänä. Uusin sana tuli radioaaltoja pitkin korviini ja kirjoitin sen heti vanhanaikaisesti paperille muistiin. Tiedän toki, että kyseessä oleva sana on Tilastokeskuksen sanastoa ja liittyy kulutukseen. Halusin vain lainata sanaa edes hetkeksi itselleni ja peilata tärkeintä ihmissuhdettani. Lopputulos: plussalla ollaan ja reilusti! 

 

Kiireestä kantapäähän

Eteisessä on jo pitkään ollut seinällä pitkä peili. Sen verran pitkä, että siitä näkee itsensä kiireestä kantapäähän eli päästä jaloihin. No, löysin viime viikolla pikaisella kaupunkireissulla hykerryttävän hauskan kortin, jolle keksin sijoituspaikan jo siinä vaiheessa, kun se vielä oli ihan muina kortteina telineessä. Ilman muuta peilin viereen! Ehdottomasti! Mies oli löytänyt kirpparilta tosihalpoja kehyksiä ja tuo vanha ruskea kehys oli kuin tehty kortille. Ja nyt se on seinällä ja huvittaa...

Lunta tulvillaan ja enemmänkin

Matinpäivää! Matinpäivästä sanotaan muun muassa, että silloin on talven lumista satanut puolet. Tällä kertaa toivon totisesti, että vanha kansa ja sanonnat ovat väärässä! Ihan riittävästi on jo meidänkin pihalla... - Eilen sonnustauduttiin talvihaalareihin ja kahlattiin hangessa, kaatuiltiin lumessa ja nautittiin tämän talven ilmaishuvipuistosta. Oli muuten oikeasti rankkaa (ja hervottoman hauskaa) olla umpihankeilija. Vielä sisälläkin hengästytti! 

14 faktaa minusta

 1. Pidän nykyään auringosta enemmän kuin ennen. Istuskelen mielelläni pihalla auringonpaisteessa ja luen. Yleensä kesällä.

2. Olen käynyt kehitysmaakioskimyyjäkurssin ja olen ollut kasvisruokakurssilla, pakannut joululahjoja Jyväskylän Anttilassa SPR:n hyväksi ja pitänyt Kapsäkki -nimistä kirpputoria Petäjävedellä.

3. Petäjäveden pappilassa ollessani minulle tulee aina tunne siitä, että olen joskus aikaisemmassa elämässäni asunut siellä. Olen ehkä ollut taloudenhoitaja, sillä kuljen talossa mieluusti avaimien kanssa.

4. Olen laukku- ja korvakoruhullu. 

5. Liikunta on tärkeällä sijalla elämässäni.

6. Kaikki mittarit on mielenkiintoisia. Kirjaan kaiken mahdollisen niistä muistiin.

7. Viinirypäleet on suuri heikkouteni.

8. Olen lukenut aina paljon. Kotikotona siihen kannustettiin ja ostettiin kirjoja lahjaksi. Sama tyyli jatkuu edelleen ja Lundiat ovat lujilla...

9. En kestä, jos/kun äidinkieltä pahoinpidellään ja raiskataan.

10. Olen ollut rakastunut yli 38 vuotta. Kohde on ollut sama koko ajan.

11. Maalla asuminen on ihanaa, mutta voisin myös asua ison kaupungin keskustassa.

12. Olen ylpeä klaanistani.

13. Kärsin relatiivisesta sävelkorvasta.

14. Olen kasvissyöjä, joka pitää kalasta.

Lumitalvi ja kävelyn haastavuus

Lumitalvi ja kävely on haastava yhtälö. Eilen lähdin lähilenkille ennen lumiauraa ja puskin menemään hitaasti ja etukumarassa. Kaiken lumen keskellä ei siinä vaiheessa ollut kuin Miehen meno- ja paluuaskeleet, kun hän vei aamulla lehden naapuriin. Omia askeleita kertyi lumeen, mutta reitti ei helpottunut ollenkaan. Välillä kävelin postipolkua moneen kertaan ja se oli kuin leikkiä! (Sen oli  Mies lapioinut jo aamusta.)

Kävelylenkin jälkeen olin ihan reporankana, mutta samalla kertaa hyvin onnellinen. Onnellinen siksi, että vuosi sitten en olisi millään jaksanut kävellä tuollaisessa lumipuurossa.

Jk. Kuva on neljän vuoden takaa ja ihan sellaiselta normilumitalvelta.

Ihkavapaa sunnuntai!

Virsikirjatyön jälkeen on oikein ja autuaallista viettää ihkavapaata sunnuntaita. Nukuin pitkään eli jäin vielä muutamaksi tuokioksi nukkumaan/kuonottelemaan, kun Mies jo lähti laittamaan aamupalaa. Hitaat aamut on kyllä parhautta! Tältä aamulta laistin puuron, mutta söin antaumuksella voileipää, viiliä vadelmien kera, keitetyn kananmunan, appelsiinifileitä ja join mukillisen kahvia. Nam.

Tälle päivälle ei ole agendassa muuta kuin kävelylenkki. Sen lisäksi voi lukea kirjaa, ihailla tulppaaneja, katsoa jonkin elokuvan, syödä hyvää ruokaa ja jutella parhaan kaverin kanssa. 

Kappelin ikkunasta kuvattua

Tähänkin viikkoon on sisältynyt virsikirjatöitä. Eilen olin kaksissa hautajaisissa veisaamassa ja tälle päivälle jäi vielä yhdet. Vakituinen viranhaltijatar on ollut talvilomalla ja palaa ensi viikolla taas töihin. Sitten ollaan taas normaalissa arjessa ja minulla siintää jo aika lähellä oma lomanen...

Tautitilanteen vuoksi hautajaisiinkin saa osallistua hyvin vähän omaisia. Aina välillä meitä moititaan siitä, vaikka noudatamme vaan määräyksiä - emme keksi niitä.

Tarra, joka huvitti

Meille töihin tuli muutama viikko sitten kaikenlaisia tarroja. Yhden nappasin satsista ihan röyhkeästi itselleni. Se kun osui, upposi, huvitti ja natsasi. Olen innostuttanut itseni ja kaikella kertomisella ja esimerkillä saanut ehkä muitakin liikkumaan enemmän. Siksi. 

Jk. Tähän sopii vanha sananlasku kissan hännästä ja siitä, kuka sen nostaa...

Lukeminen on symboleihin kuten kirjoitusmerkkeihin koodattujen merkitysten tulkitsemista

Vuosi 2021 on jatkunut kirjavuoden merkeissä. Kuvassa pari helmikuussa luettua. Oikeanpuoleinen oli ihan hauskaa vanhushömppää rollaattoreineen ja hulluine ideoineen. Vasemmanpuoleinen oli koskettava kertomus siitä, miten yksinäinen ihminen alkaa saada ympärilleen ystäviä. 

Nyt on kesken Kate Elisabeth Russellin Vanessa. Taas ihan toisenlainen ja aika rankka kirja. - Tänään on vapaapäivä ja pakkasta yli kolmekymmentä astetta, joten taidan leiriytyä sohvannurkkaan lukemaan... 

Lasi on sulatettujen silikaattien jähmettyessä muodostunut amorfinen massa

Kuva on yhdentoista vuoden takaa ja keittiön ikkunalta. Vuosien myötä minusta on tullut vielä lasi-ihmisempi. Mariskooleja ei ole huusholliin ilmestynyt enää lisää, mutta kirkkaita erimuotoisia pulloja olen bongaillut kirppareilta. Lasi on kaunis jo itsessään ja säilöö tarvittaessa pähkinöitä, suklaata, kukkia ja kiviä. 

Jk. Otsikko kertoo kaiken oleellisen. En tiennyt tuota ennen tätä aamua.

Kylttilästä huomenta!

Laurilassa on niin paljon tekstejä ja kylttejä, että tilan (pien-) nimi voisi olla Tekstittämö tai Kylttilä. Suurin osa on englanniksi, joka jonkin verran harmittaa minun fennomaanista puoltani... Kuvan kyltin ajatus on vapaasti käännettynä Ikuisesti, tapahtuipa mitä tahansa. Ihan oikea ajatus eli allekirjoitan ja ostaisin, jos en olisi jo aiemmin ostanut. 

Pullaa ja pakkaamista

Aika työteliäs virsikirjatyöviikonloppu on taputeltu. Sunnuntainakin töissä kului kuutisen tuntia ja illalla kotona oli sitten rentoilun, saunailun ja pullailun aika. Itsetehtyjä laskiaispullia sai töistä ostaa Yhteisvastuun hyväksi ja ostin meille illaksi pullat. Nam!

Tähän viikkoon sisältyy myös enemmän työpäiviä kuin tavallisesti, mutta vastapainoksi myös kaikkea kivaa. Keskiviikkona siirrän työtuolin, tietokoneen ja pakkaan viimeisenkin sälälaatikon kannettavaksi uuteen toimistopaikkaan. (Uusi on tässä tapauksessa uusvanha, sillä virasto on ennen ollut juuri tuossa talossa eli pappilassa.)

Hyvää ystävänpäivää!

 

Lähetin muutaman ystävänpäiväkortin maailmalle tämän päivän johdosta. Muuten voinkin jakaa tässä virtuaaliomppuja kaikille blogiystäville... En ole ihmisenä niitä helpoimpia tapauksia ja ystävystyn hitaasti, mutta yleensä pysyvästi. Siis - hyvää ystispäivää! 

Ottamuksia 80

Reilun vuoden ajan olen nyt mittaillut verenpainetta, painoa ja verensokeria. Eilen oli taas jälkimmäisen tarkistuspäivä. On ollut opettavaista tutustua oman kropan reagointiin ja siihen, mikä ruoka-aine nostaa sokeria ja mikä pitää tasaisena. Elämäntapaprojektini on tuottanut tulosta ja lääkeannosta on puolitettu. Silti diagnoosina on edelleen muun muuassa kakkostyypin diabetes eli henkseleitä ei ole syytä paukutella kuin ehkä ohimennen, puolihuolimattomasti ja vaivihkaa...

 

Mainos melkein sadan vuoden takaa

Kauppalehdessä on ollut vuonna 1927 tällainen mainos. Se on sitä aikaa, jolloin isäni on ollut kaksivuotias taapero. Mainoksen makeisrasian hinta on ollut 35 markkaa. Kokeilin mielenkiinnosta muuttaa Tilastokeskuksen rahanarvonmuunninlaskurilla hinnan nykyrahaksi. Hinta olisi nyt 11,66 euroa. Epäselväksi vain jää se, montako makeista on rasiassa... - Makeisia ei varmaankaan enää ole myynnissä! 

 

Lyhty pääsi testiin

Muutama viikko sitten yhdellä kirpparilla oli myynnissä upouusi lyhty. Hintaa sillä oli viisi euroa ja pohdin hetken aikaa, onko se nyt tarpeellinen ostos vai ei. Päädyin tarpeellisuuteen, sillä näin jo sieluni silmillä lyhdyn roikkuvan Kettulan ulko-oven vieressä olevassa orressa elokuun iltoina...  

Nyt on kuitenkin helmikuu ja halusin kokeilla lyhtyä saman tien oman huoneeni ikkunassa. On se kaunis! 

Elämän ääripäiden työtä

Töissä olen tekemisissä elämän ääripäiden kanssa. Keskusteluissa puhutaan elämän alusta ja lopusta. Viraston kautta sovitaan kasteita ja hautajaisia. Aika usein kaksi kysymyslausetta toistuu...

Joko vauvalla on rytmi? Kasteen kellonaikaan kun voidaan vaikuttaa, jos papin kalenterissa sattuu olemaan enemmänkin tyhjää toivotun päivän kohdalla. Kysymykseeni saan useimmiten vastaukseksi naurahduksen. Eipä niin pienellä päivärytmiä olekaan, mutta isommilla sisaruksilla jo on.

Tuliko kuolema yllättäen? Kysymys avaa puhetulvan ja puhepadon. Juuri tuollaisessa tilanteessa on hyvä olla aikaa kuuntelemiseen.

Näillä kahdella kysymyksellä on yhteistä se, että keskustelu saattaa keskeytyä itkuun. Ensimmäisessä tapauksessa itkee päähenkilö, toisessa omainen. Hetken kuluttua taas jatketaan, mutta kiireettä...

 

Kudin valokeilassa

Kudin on periaatteessa kuin hyvä puoliso tai ystävä. Odottaa uskollisesti ja käyttäytyy siivosti - yleensä. Jää aina välillä huomiotta, kun tulee kaikkea muuta ruuhkaa. Ilahtuu ilmiselvästi, kun tulee taas hänen vuoronsa olla keskipisteenä. 

Kuvan kudin on ollut pitkään jo kesken. Kuvan nappasin viime viikolla. Sen jälkeen on tapahtunut sen verran, että kantapää on kavennettu ja nyt olisi taas helpon suoran vuoro. Ehkä tänä iltana kudin pääsee taas huomioon ja valokeilaan...

Aina ei voi sujua!

Liikunta on ihmeellinen juttu, kun joskus kävelylle pitää lähteä väkisin, neljännesväkisin tai puoliväkisin... (On kokemusta kolmeneljännestäväkisin -lenkistä, mutta vain kerran.)  Mutta useimmiten on kivaa lähteä liikkeelle ja ylittää se ulko-oven kynnys.

Lauantaina tein pienen lenkin (6 km) ja lähes koko ajan jotenkin tökki. Säässä ei ollut valittamista, vaatetus oli sopiva, mutta kävelin vain raittiin ilman vuoksi. No, eilen sitten oli ihan erilainen pössis! Kävelin pitkän lenkin (12 km) nopealla vauhdilla, koin liikunnan riemua, nautin kroppani vahvuudesta ja oli hyvä flow. 

Jk. Kuva ei ole kummaltakaan lenkiltä. Se on kylläkin helmikuulta, mutta monen vuoden takaa.

Opeteltaisiinko kymriä?

Aina joskus tulee ostettua kirpparilta eurolla tai puolella tavaroita, jotka huvttavat jo pelkällä olemassaolollaan. Niin tälläkin kertaa. En ajatellut, että opettelisimme kymriä, vaikka siihen olisi nyt hyvät mahdollisuudet. Ostin paketin ihan hauskuuden vuoksi. No, tällä viikolla korteille tuli käyttöä, kun videopuheltiin Esikoisen ja Kakkosen kanssa. Vaari/Mies näytti nuoremmalle kuvia ruutuun ja Kakkonen tunnisti kaikki kortit ankasta lehmään ja appelsiinista juustoon.Siis suomeksi. Ainakin tässä vaiheessa... 

Lumitöiden ihanuus ja kurjuus

Kirjatalven lisäksi nyt on lumitalvi. Missä kaksi tai neljä on koolla, on puheenaiheena joko hyvin tehdyt lumityöt (ne itse tehdyt) tai huonot versiot (ostopalvelutyöt). Jälkimmäiset tehdään väärään aikaan, väärällä tavalla, väärästä paikasta eli kaikella tavalla päin hankia. Ensimmäisillä joko kerätään marttyyripisteitä tai elvistellään tai ollaan ansaitusti sitten reporankoja työn sankareita. Hyvää lumitalvea! 

Hannu Lintu valitsi oikein!

Vuosi 2021 on epäilemättä The Kirjavuosi! Tammikuun loppuun mennessä olin lukenut jo kahdeksan kirjaa ja se on kaltaiselleni nukkumatin-odottelijalukijalle paljon. Mutta sitten tuli kirja, joka vei mukanaan ja jolle ei enää riittänytkään pieni hetki ennen nukahtamista. Piti lukea päivällä, piti lukea yöllä ja tarina piti otteessaan loppuun asti.  Aivan upea kirja! Mies kuunteli äänikirjana saman jo vähän minua ennen ja oli myös sitä mieltä, että Finlandia-palkinto kuului ansiosta Anni Kytömäelle. - Kiitokset saa kirjailija, kustantaja,  palkintopäättäjä/2020 Hannu Lintu ja oma paikalliskirjasto! Vieläkin on vähän pöllämystynyt olo, vaikka kirja on jo palautettu seuraavalle jonottajalle...

Ottamuksia 79

Ottamus on eilisillalta ja ihan tarkoituksella tehty asetelma. Eilen oli nimittäin Alvar Aallon syntymäpäivä. Kaivoin kaapista maljakon, keittiöstä tuolin ja etsin leluhyllystä numeroita iäksi. Asetelma oli eteisessä kuvauksen ajan ja sitten palautin tavarat  paikoilleen. Onnea, Alvar! 

Kaksi kuvaa kalmistosta

Eilen päivällä oli kävelylenkin vuoro. Auringonpaisteen vuoksi olisi pitänyt olla arskat silmillä ja yritinkin pitää, mutta sangat tuntuivat naamalla sen verran jäätäviltä, että luovutin. Kulkivat taskussa lopun matkaa. Hautausmaalla räpsittiin muutamia kuvia ja sitten matka taas jatkui. Pakkaslenkki jäi seitsemän kilometrin mittaiseksi, kun tuli kiire kotiin kahville... 

Värikästä syömistä

Hidas aamu taas kerran. Aamupala vasta nyt alkamassa ja kello on jo puoli kymmenen. Laistin puuron ja kokosin sen sijaan värikästä syömistä. Tästä on hyvä aloittaa vapaapäivä, jolle ei ole mitään muuta ohjelmaa suunnitteilla kuin kävelylenkki jossakin vaiheessa päivää. 

Juotko tarpeeksi vettä?

Vuosi alkoi huomiolla, että juon liian vähän vettä. Huomioon ei liittynyt mitään sattumusta eikä dramatiikkaa, vaan se oli vain pelkkä omakohtainen havainto. No, päätin tehdä asialle jotakin. Vannoutuneena listaihmisenä listaan eli tässä tapauksessa ruksin tai väritän nyt vesilasitkin. Pyrin kahdeksaan ja aika usein jää yhtä tai kahta vaille. Silti yritän joka päivä.