Liikunta on ihmeellinen juttu, kun joskus kävelylle pitää lähteä väkisin, neljännesväkisin tai puoliväkisin... (On kokemusta kolmeneljännestäväkisin -lenkistä, mutta vain kerran.) Mutta useimmiten on kivaa lähteä liikkeelle ja ylittää se ulko-oven kynnys.
Lauantaina tein pienen lenkin (6 km) ja lähes koko ajan jotenkin tökki. Säässä ei ollut valittamista, vaatetus oli sopiva, mutta kävelin vain raittiin ilman vuoksi. No, eilen sitten oli ihan erilainen pössis! Kävelin pitkän lenkin (12 km) nopealla vauhdilla, koin liikunnan riemua, nautin kroppani vahvuudesta ja oli hyvä flow.
Jk. Kuva ei ole kummaltakaan lenkiltä. Se on kylläkin helmikuulta, mutta monen vuoden takaa.
Mitenkähän minun lenkkeilyn kävisi, ellei Koirapoika pitäisi ulkoilustani huolta...
VastaaPoistaYmmärrän pähkäilysi... Hau! :)
Poista