Kesäfakta

Joskus pitää antaa tunnustusta myös ihan sille lähipiirin lähimmälle… Olen aina ollut ihminen, joka innostuu ja höyrähtää milloin-mistäkin. Mies ei ole toppuuttanut eikä torpannut, vaan innostanut ja kannustanut kaikissa hulluissakin ideoissani. Kiitos ja halaus siitä. 

Jk. Lehtileike on peräisin muutaman vuoden vanhasta Anna-lehdestä. En muista, kenen miestä siinä kiiteltiin. Ajatus (ja leike) riittää minulle.

 

Laurilan uusi sisustusidea!

Meillä on ollut jo aika pitkään olkkarin pöydällä ”liinana” legoalusta. No, muutama viikko sitten ostin kirpparilta puolella eurolla metrin verran leikattavaa tarranauhaa, joka on legomaista. (Tuote oli jo ennestään tuttu, kun olen aikanaan Ykköselle ostanut metrin verran - muistaakseni - turkoosia nauhaa.) Nauha odotteli kaapissa sijoituspaikkaansa, kunnes jommallakummalla meistä syttyi päässä idealamppu. Tietysti se tulee alustan reunoille pitämään alustaa paikallaan! Ja sitten Mies mittasi ja leikkasi ja irrotti teipit ja laittoi pöytään kiinni. Eikö olekin hieno!

Asuntoja tarjolla!

Laurilan autotallin seinällä on vapaita asuntoja vuokrattavana. Vuokran suuruutta ei olla vielä päätetty. Koko idea lähti tuosta monikielisille linnuille tarkoitetusta pöntöstä eli voisihan niitä olla useampikin… (Ja seinällä riittää pituutta vielä!)

Monikielipöntössä on meillä oikeasti ollut asukkaita. Pönttö oli silloin vähän eri paikassa ja kuljettiin varovaisemmin aina kuistilla, ettei häiritty vuokralaisia. Eräänlainen henkinen vuokraturva siis oli käytössä…

Tyhjät häkit

Laurilan sisustusfilosofialla ei ole oikeastaan päätä eikä häntää ja siksi se sallii (lähes) kaiken. Kaksi mielestäni hauskaa yksityiskohtaa on lintuhäkit, joissa on ovet auki. Idea on se, että molemmat lapset ovat lentäneet ulos pesästä=häkistä. Ylempi on Esikoisen, alempi Kuopuksen. Ylempi on olkkarissa ja alempi minun huoneessani. Ihania kumpainenkin, varsinkin lapset!

 

Eilisillan päähänpisto

Eilen illalla varttia vaille kymmenen tokaisin Miehelle, että teen sämpylätaikinan. Meillä on aina ollut kannustava ilmapiiri kaikenlaisiin päähänpistoihin eli mitään ideoita ei lytätä. No, vaivasin kahden ja puolen desin taikinan, johon laitoin vettä, hiivaa, suolaa, siirappia, kaurahiutaleita, speltjauhoja, tavisvehnäjauhojs, pestoa ja mustaleimaraastetta. Leivoin taikinasta saman tien kaksitoista pyöryläistä ja annoin kohota liinan alla reilun vartin. Pääsivät sitten uuniin ja niinpä meillä oli puoli yhdentoista aikaan pellillinen sämpylöitä. - Ja oli muuten hyviä! 

 

Laurilan kahvipuu

Laurilassa ei oteta sisäsisustusta vakavasti ja sama tyyli jatkuu ulkotiloissa. Kävin eilen tsekkaamassa, miten kahvipuu on talvehtinut ja hyvältä vaikuttaa! Kaikki neljä kuppia ovat pysyneet puussa tukevasti kiinni koko talven, joten voimme paukuttaa hortonomihenkseleitämme…

Kunnan ja kunnon puolesta

Osallistuimme Miehen kanssa HSL:n ja Traficomin järjestämään kävelykisaan. Kisa kesti syyskuun ensimmäisestä lokakuun viimeiseen ja tavoitteena oli kävellä paljon tai mahdollisimman paljon. Kumpikin kilpailimme yksilösarjassa omilla ”joukkueillamme” ja yhteiset kilometrit tulivat sitten oman kunnan tilastoon. Nyt on aika päivittää tulokset! 

Yksilösarjassa oli kolmisensataa (298) kilpailijaa ja Mies oli 19. ja minä 20. Kilometrejä Miehelle tuli 669,1 ja minulle 667,8. (Muutama ylimääräinen lehdenvientireissu selittää eron.) Kuntasarjassa oli mukana 144 kuntaa ja niistä 139 oli merkinnyt tuloksen. Petäjävesi oli komeasti sijalla 5. ja tuosta olemme tosi ylpeitä. Kilometrit laskettiin kunnan asukasluvun mukaan, joten tuloksemme 1336,9 km oli 0,3492 km per asukas. 

Kisa loppui, mutta kyllä kävely on edelleen kuvioissa mukana. Pidän joka tapauksessa omaa yksityistä tilastoa kilometreistä, tilastofriikki kun olen... 

Pelkkä ajatuskin tuntui hullulta...

Eilen oli merkittävä päivä. Joskus keväällä asetin itselleni tavoitteen kävellä tänä vuonna 1000 kilometriä ja silloin jo pelkkä ajatuskin tuntui hullulta. No, eilen aamulla määrästä puuttui enää 19,1 kilometriä, kun lähdin aamulenkille. Lenkin pituus oli 9,3 kilometriä. Illalla tähystelimme taivasta ja huomasimme, ettei enää satanut ja lähdimme liikkeelle. Aika pian sää sitten muuttui sateen puolelle, mutta päätimme vaan itsepintaisesti jatkaa kävelyä ja mitä se lisämärkyys enää vaikuttaa, kun olemme jo jonkin verran saaneet vaatteet märiksi! Kävelimme ns. vanhan kirkon lenkin eli tilastoon tuli siitä puuttuva 9,8 ja vielä puoli kilometriä päälle. Tuhat siis rikki! Vau! Taputimme itsiämme selkiin...