Voit kuvitella tähän kuvaan kissan. Kissa nimeltä Helmi istui pitkän aikaa eilen tuolilla, mutta ei halunnut kuvaan. Eilen päiväjuna toi Esikoisen, Miniän, Kakkosen ja Helmin meille. Vilinä ja vilske alkoi saman tien ja oman Pikku Kakkosen puheensorina. On ihanaa olla mummu!
Arkistokuvien joukosta löytyi kuva kahdesta lumiukosta. Punapipoinen majailee joulukoristelaatikossa ja mustahattuinen muutti jo vuosia sitten mukanani virastoon. On kaapissa aina lumettomat ajat ja lumellisena aikana seikkailee sitten milloin missäkin. Tällä hetkellä taitaa tasapainoilla vanhan kirjevaa´an päällä. Menen katsomaan sitä, kun olen syönyt aamupalan. Olen työkunnossa, vaikka välillä joudunkin vähän yskimään.
Í
Kotioleminen jatkuu. K-testi näytti negaa, joten ihan vanhanaikaisesta räkätaudista tässä on kyse. Lääkkeinä lepoa, juomista, hedelmiä ja väkeviä kurkkupastilleja. Eilen iltapäivällä alkoi tehdä ihan hirveästi mieli lakritsia ja Mies toi sitä kaupasta muiden ruokaostosten kanssa. Illalla oli sen verran kuumetta, että länsimaisen lääketieteen yksi saavutus eli särkylääke pääsi kehiin. Yhden yöpaidan verran hikosin, joten yöllä vaihdoin kuivaan versioon. - Tänään siis lepäilen, luen, yskin, niistän ja olen. En ole edelleenkään korvaamaton työpaikalla.
Toiseen helsinkipäivään mahtui kävely leikkipuistoon ja siellä jäätelökioskileikkiä, pipontuulettamista, kiipeilyä ja liukumäkeilyä. Myöhemmin sitten riisipuuroa paluukävelyn jälkeen. Iltapäivällä vietimme Esikoisen kanssa äitipoika-aikaa ja menimme Designmuseoon Nurmesniemien näyttelyyn sekä kahvittelemaan. Olen ennenkin kirjoittanut palauteseinälle tuntemuksiani ja tein sen taas. (Katso kuva!) Museon jälkeen kävimme yhdellä kirpparilla ja sitten ratikoimme muiden luo.
Illalla oli vielä tehtävänä hoitaa nukkea, jolla oli herkkä mahasuojain särkynyt luistellessa. Kakkonen kävi sinisellä avoautollaan ostamassa luistinkaupasta uuden mahasuojaimen ja minä vaihdoin sen paikalleen. Nukke (nimeltään Touko) joutui jäämään kahdeksi yöksi sairaalaan ja meidän piti muun muassa mitata verenpaine (se oli 4444 eli ihan hyvä); katsoa taskulampulla kurkkuun ja sitten vaan odotella. Kaksi yötä oli onneksi niin lyhyt aika, että ehdimme lekkiä siinä samalla muitakin leikkejä ja Touko pääsi pois sairaalasta.
Jk. Ja kun isossa kaupungissa ollaan, käyttäytyy tekstinkäsittelykin vähän eri tavalla. Tämä on kirjoitettu Mujissa, ehkä siinä oli syy.
Eilen illalla otin Hoosianna -tonttulaatikon eteisen vihreän senkin hyllyltä ja laatikosta kuului ihan selvästi hätäilyä ja tönimistä. Lopultakin! Minä ensin! Eikun minun vuoroni on tänä vuonna olla eka! Älä töni! Avasin laatikon - ja ei hiiskaustakaan! Ehkä olin kuvitellut kaiken. No, joka tapauksessa tontut ovat nyt tutulla paikalla pianon päällä. On ensimmäisen adventin aamu.
Minun isäni syntyi vuonna 1925 ja kuoli vuonna 1998. Hän teki elämäntyönsä yhden ja saman kunnan palveluksessa, ensin sosiaalisihteerinä ja myöhemmin sosiaalijohtajana. Hän johti torvisoittokuntaa, lauloi kirkkokuorossa ja oli ilmiömäinen puhuja. Mutta ennen kaikkea hän oli hyvä isä. Olin aina isän tyttö ja minulla on vieläkin ikävä huumorintajuista ja selkeää kasvattajaa.
