Suuntavaisto toimi sittenkin!

Eilen tein pienimuotoisen juhannussiivouksen eli pyyhin tasoja, imuroin, vein roskat (muovit, metallit, pahvit, bion ja tavikset), laitoin pöydälle uuden liinan ja aamupäivällä hakemani kimpun ja juhannusruusun oksan. Sitten juhannus oli valmis. Ja herttainen.

Illalla lähdin vielä pienelle lenkille. Kävelin ensin ihan tuttua reittiä, mutta täytyyhän sitä juhannusaattona olla sen verran seikkailumieltä, että etsii uusia teitä ja katuja… Onnettomasta suuntavaistostani huolimatta hahmotin koko ajan (ihan luomusti) etenemiseni ja päädyin kuin päädyinkin siihen paikkaan, johon aion eli Tengströminkadun ja Vanhan Tampereentien risteykseen. Siitä eteenpäin oli taas selvää kuin pläkki. Ja kotonen odotti jo muutaman kilometrin päässä…

Jk. Punaisen ruusun taitoin ennen ko. risteystä villiintyneestä ruusupehkosta tien vieressä. En siis kenenkään pihasta. 

Mittumaaria, ystävät!

 

Suvisia suruja (Larin-Kyösti)

Maantien vartta mä vaellan ja kaunis on luomakunta,

töllin töyräillä yrtit tuoksuu ja sataa kukkaislunta.

Vihreän viileän oksan alta näen sinisen taivaan kaistan,

lähteensilmässä jalkani kylven ja polkujen marjoja maistan.

Keltavarpunen aidalla hyppii ja eelläni näyttää tietä:

No etkös tililili, etkö tuliluli, mittumaaria vietä!

Hyttyset, hetken heiluvat lapset, ne alkavat purpuriansa.

Päivän paisteessa hyörii ja häärää ahkera muurahaiskansa.

Käki se korvan rannasta kukkuu kuin mittumaarina aina.

Sinisellä oksalla, sinisessä salossa, ei sitä huolet paina.

Keltavarpunen aidalla hyppii ja eelläni näyttää tietä:

No etkös tililili, etkö tuliluli, mittumaaria vietä!

Kylän ohi kulkeissa tuttuja löydän ja heitän ne huolet liiat.

"Saakos kulkuri kurkistaa, miten pitkät täällä on piiat?"

Huomisen huoli se sydäntä painaa kuin viime syksyn lehti

suuressa saatossa suviset keijut jo sydämeni tarhaan ehti.

Maantien vartta mä vaellan ja kaunis on luomakunta,

töllin töyräillä yrtit tuoksuu ja sataa kukkaislunta.

Hyvää juhannusta! Vietän sitä Turussa ja juhannusheila on kolmensadan kilometrin päässä. Viestit kulkevat koko ajan… 

Ruusu pelasti!

Toissa aamuna kirjoitin asioista, jotka voisivat ärsyttää minua, mutta näin lomalla ei. Eilen sain taas yhden aiheen lisää… Kävelen mieluusti täällä Aurajoen liikuntareittiä. En ole koskaan ainoa liikkuja enkä sitä odotakaan. Mutta miksi, oi miksi kolmen hölkkääjän täytyy edetä rinnakkain? Katkeaako juttu, jos kolmas olisikin kahden takana? Miksi minun yhden on hieman väistettävä? -

Vastapainoksi löysin eilen tuollaisen ruusun. Se pääsi hikisestä kädestäni kahdensadan metrin kuluttua veteen ja vaasiin. 

Jk. Olen nyt ollut viikon lomalla. Just nyt muistin, mitä Ykkönen kerran sanoi: Mummu, mä en muistanutkaan, että sä käyt töissä! 

Kävelin Sinuhen!

Löysin tällaisen tuunatun kuvan jo muutama viikko sitten ja se on odottanut sopivaa hetkeä. Nyt tuli sopiva hetki, sillä eilen kävelin Sinuhen loppuun! Jaksoja kuunnelmassa oli kaksikymmentäkaksi. Ei minusta mitään sinuhefania tullut, mutta veikkohonkasfani kylläkin. Ja onhan tuo nyt melkoinen teos kaiken kaikkiaan! 

Seuraava kävelykuunnelma piti valita ns. lennossa (oikeammin kylläkin Halistensillan bussipysäkillä) ja aloitin Suomisen perheen. 

Hajatuksia 16

 

Eilen oli kävely- ja kirppispäivä. Lenkkejä tuli kaksi, kirppareita neljä. Kiinnitin huomioni kahteen asiaan, jotka voisivat ärsyttää minua. Eivät ärsyttäneet nyt, koska loma. Jaan silti nämä kaksi ärsytystaihettani julkisesti. Ensimmäisessä äiti oli kahden lapsen kanssa etsimässä pienemmälle kenkiä. Äidillä tuntui olevan duracellpuputaipumusta ja hänellä oli äänessä volyymiä. Tule tänne, Taavi (nimi muutettu) / Kokeile näitä, Taavi / Saatko itse laitettua, Taavi / Täällä olisi vielä tällaiset, Taavi! Ja omituisinta oli se, että ko. Taavi oli lähes koko ajan äitinsä vieressä. - Toiseen tapaukseen liittyi kaksi naista. Heillä oli sen verran ikäeroa, että olisivat voineet olla äiti ja tytär (arviolta 70 ja 50) tai sitten ystävättäriä. Vanhempi viisasi lähes jokaisen hyllyn kohdalla (liioittelen, mutta silti) jotakin astiaa tai purkkia ja selitti suuriäänisesti, että Sinähän keräät tuollaisia / Tuohan on melkein samanlainen, mikä ostettiin Liedosta (nimeä ei muutettu) / Tuossa ei ole korkkia / Kahdeksan euroa, onpa aivan liian kallis.

Jk. Voit olla huoleti, en kuuntele jokaista keskustelua. Nyt vaan sattui olemaan isoäänisiä ihmisiä liikkeellä… 

Sinkkuloma alkoi!

Vieläkään en -  kohta yhdeksän kotosvuoden jälkeen - jaksa olla ihmettelemättä näitä varsinaisen Suomen tuotteita… Basilika on rehevä ja kestää ruukussa, tomaatit ja kurkut on maukkaita ja salaatti mehevää. Lauantaina ostettiin tuo lomabasilika ja jääkaapin vihanneslaatikko täyteen kaikkea vihreää.

Perjantaina tultiin tänne yhdessä ja eilen Mies palasi Laurilaan. Aloitin sinkkulomailun. Aion kävellä, lukea ja hengittää. Kaikessa rauhassa muuten, mutta askelmittari kulkee lenkeillä mukana mittaamassa matkaa ja aikaa. Mielestäni siinä ei ole ristiriitaa! Eilen kävelin kaksi lenkkiä ja jälkimmäisellä sain nyt uuden tasaluvun täyteen. 1300 kävelykilometriä tälle vuodelle on koossa ja se on ainakin jänismatematiikalla paljon. Olen tavoitteen suhteen aikataulua pikkuisen edellä…

En ostanut!

Kirppiskierroksella  törmäsin (kuv.) tällaiseen mukiin, joka oli myynnissä puoleen hintaan eli sen olisi saanut kotiutettua puolella eurolla. En siltikään heltynyt hankkimaan, koska en harrasta yövuoroja ja toisekseen tekstimukeja on jo kotona ja kotosessa riittämiin. Siirsin vain mukin kuvauksen ajaksi viereisen hyllyn päälle ja kuvausoperaation jälkeen takaisin omalle paikalleen muiden aletuotteiden seuraan. Ehkä joku muu ostaa omakseen…

Oodi hitaalle aamulle

Ennen olin auttamaton iltaihminen ja aamuisin kesti kauan ennen kuin sain itseni edes jotenkin käyntiin. Nykyään olen oppinut pitämään aamuista ja lempiasioitani on hitaat aamut. Kahvimukin ääressä voi olla vaikka kuinka kauan, kirjoittaa siinä samalla blogia ja huomata sitten, että kahvi on jäähtynyt. Se ei kuitenkaan harmita, kun ei ole kiirettä mihinkään. Tämä aamu on malliesimerkki kiireettömyydestä. On loman kolmas päivä. Nautin hetkestä. 

Ei tuumaakaan periksi!

Olen ollut kohta neljäkymmentä vuotta naimisissa Miehen kanssa, jonka kanssa minulla on hyvin samanlainen ja kummallinen sanasto. Huumorimme on (joskus) kuivaa, mutta tärkeintä on sen äkkinopeus ja sanatykitys. Viime syksyltä löysin Oton arkistosta yhden esimerkin. Olimme kehittäneet valmiiksi vastauksen, jos meiltä kysyttäisiin pitkän parisuhteen salaisuutta. Vastaus oli yksiselitteinen: Ei tuumaakaan periksi! 

Nysse alkoi!

No nyt! Eilinen työpäivä venyi ja vanui kahdella tunnilla, mutta loppuihan se sitten iltakuudelta. Kotona odotti hyvä kalakeitto. Ruoan jälkeen lähdin lenkille tuulettamaan päätäni kaikesta paperipölystä. Lenkiltä (8,7 km) suoraan saunaan ja kyllä kuiva omppusiideri maistui makoiselta siinä lauteilla siemaillessa! 

Lomasunnitelmiin kuuluu kotosreissua ja odotettu mökkiviikko klaanin kanssa, kävelyä, lukemista, kävelykuunnelmia, haahuilua ja ellunkanailua. Niin ja myös hitaita aamuja ja laiskottelua. Pilvien tuijottelua ja pihakahveja. Tässäpä tärkeimmät agendat.

Jk. Kalevauvan lomakappale soi eilen illalla. Se on jo perinne.

Jk2. Kun meillä oli vielä koululaisia, annettiin heille yleensä joku pieni lomalahja loman alkajaisiksi. Mies osti minulle eilen lomalahjaksi lisäaikaa. Museokorttiin nimittäin. Ihana lahja! 

Kohta loikkaan!

Olo on kuin kuvan sammakolla eli just ennen loikkaa… Tänään olen vielä töissä (ja luultavasti hyvin pitkän päivän verran), mutta sitten edessä on loikka lomaan. Yhden nukutun yön jälkeen koittaa kolmenkymmenenkahden päivän mittainen loma. Ei enää mikään -nen näillä pituuksilla! 

Hajatuksia 15

Joskus sitä työlääntyy ja tulee vihaiseksi somea lukiessa. Esimerkiksi tänä aamuna. Jos kesä ei käyttäydy nyt ihan mallikelpoisesti, ei siitä kannata mieltänsä pahoittaa/kesähousujansa repiä. Sille kun ei vaan voi mitään. Jos sataa, niin sataa. Ja jos paistaisi, niin luultavasti sitten kuumottaisi liikaa…Kyllä minäkin vähentäisin hyttysmäärää, mutta sen kanssa on vain elettävä. Näin on. (Jos olisin pappi, sanoisin tähän vuodatukseni lopuksi kolminkertaisen aamenen.)

Todistettavasti seurasin jalkapallo-ottelua!

Eilen kävelin taas kahden lenkin verran. Ensimmäinen lenkki oli ns. vanhan kirkon lenkki. Toinen ulottui kylälle ja takaisin. Veljentyttö laittoi viestin, että on pelaamassa tekonurmella iltapäivällä. Tätihän meni katsomaan! Mies oli jossakin vaiheessa tsekannut, olenko vielä paikalla ja olin - kuten kuva kertoo! 

Edelleenkään en ymmärrä tuosta potkupalloilusta juuri mitään, mutta ihan kivaa oli jo toistamiseen istua katsomossa. Kaksi kertaa on jo tapa ja on niitä huonompiakin tapoja!

Jk. Ottelun loputtua kävin moikkaamassa sukulaispelaajaa. Kävelin elämäni ensimmäisen kerran tekonurmella. Aika jännältä tuntui jalkojen/kenkien alla! 

Kävelen kuunnelmia ja kimputtelen kukkia

Eilen oli kahden lenkin ja kolmen kukkakimpun päivä. Illalla saunottiin ja heitin talviturkkini. Vesi oli +16, ilma +21 ja sauna +70. Lenkkiseurana minulla on muuten nyt Sinuhe Egyptiläinen. Kuudes jakso on menossa, mutta vieläkään en oikein tiedä, pidänkö siitä vai en. No, vielä on tuon jälkeen kuusitoista jaksoa aikaa muodostaa mielipide…

Äänikirjat ei ole minua varten, sillä tahdon paperin rapisevan sivunkäännössä. Kuunnelmat on eri juttu - niitä on tässä kevään ja alkukesän mittaan kävelty useampi. Ja matka jatkuu!

Kotkansiipii

Eilen illalla haahuilin Hermannin kanssa pihalla. Kotkansiivet olivat yllättäneet ja kasvaa rehottaneet nyt tosi pitkiksi. Ne oli ikuistettava muuallekin kuin silmien verkkokalvoille. Siipien edessä kuvakulman ulkopuolella on vanha harmaantunut penkki, jolle lukija voisi hyvin piiloutua kirjansa kanssa. 

 

Eilen oli TET -päivä!

Uusi päivämatkaennätys syntyi! Se vaati aamupäivällä pitkän lenkin (10,6), iltapäivällä lyhyen (5,7) ja illalla pitkän (12,4). Oli suotuisat olosuhteet, vaikka rehellisesti sanottuna viimeisen lenkin alussa sadekuuro pääsi yllättämään. Se nyt oli onneksi vain pikakuuro ja ohuet lenkkivaatteet ehtivät kuivuakin ennen lenkin loppumista.

Olen jättiylpeä suorituksestani. 28,7 km on pieni askel ihmiskunnalle, mutta 35930 askelta minulle. 

Jk. Ai mikä TET? No, morseaakkosissa  pitkä on T ja lyhyt on E. Siksi.

Aikatauluttoman päivän aamu

Aamupalapöydässä lenkkikukat ilahduttavat. Ovat vielä siinä vaiheessa, jolloin eivät karise eivätkä varise. Yleensä laitan luonnonkukkakimppuvaasien alle tarjottimen, mutta nyt se näkyy unohtuneen. Tai voihan unohduksen korjata saman tien! (Tehty!)

Aikatauluton päivä (vapaapäivä) tuntuu ajatuksenkin tasolla hyvältä. Tiedän meneväni päivän mittaan kävelemään, mutta voin päättää ajankohdan tai -kohdat ihan itse. Lenkkiseurana on edelleenkin Radioteatteri ja tällä hetkellä Tuntematon sotilas. 

Vähän puurosta ja eilisestä

Olen marjaihminen, vaikka kutsumanimeni oikeaopillisesti ja äidinkielilogiikalla onkin ilman marjaa. Puuroihminen minusta on vähitellen tullut, mutta puuron suhteen olen valikoiva ja säästeliäs. Meillä keitetään joka aamu puuroa ja syön sitä ehkä parina aamuna viikossa. Ja aina vain pikkupuuron verran. 

Eilen oli hyvä päivä. Siivottiin yhdessä Kettulan yläkerta. Juotiin pihakahvit ja herkuteltiin omenapailla. Kaksi koneellista pyykkiä kuivui nopeasti pihalla. Pääsin eroon liioista hiuksista. Kävin illalla lenkillä ja toin taas kukkia tuliaisiksi lenkkitien varrelta. Saunassa oli sopivat löylyt. Jos eiliselle pitäisi antaa arvosana, se olisi kiertokoulutodistusarvosteluasteikon kaikkein korkein eli sangen hyvä. 

Välillä otetaan rennosti

Kaiken touhottamisen, vipeltämisen ja askeltamisen välillä otetaan rennosti. Kuva on sunnuntailta ja jalassa on vielä mekkosukkahousut, mutta päällä eri mekko kuin aamun virsikirjatöissä. Villasukat kuuluvat kotivaatetukseen, samoin kuin erilaiset trikoomekot. Mukavuus ennen kaikkea! 

Katson maalaismaisemaa

Nyt en enää kehdannut kirjoittaa otsikkoon samaa lisäystä sulkuihin… Tämä nyt kuitenkin ihan oikeasti olisi ollut taas jatko-osa. Maalaismaisemaa on tullut katsottua, ihailtua ja kuvattua monenmonta kertaa. Lenkillä kulkee aina taskunpohjalla Hermanni (sitä ennen Taito, sitä ennen Reino ja edeltävät luurit taisivat olla nimeämättömiä) ja sillä on hyvä napata tunnelmakuva milloinvaan ja mistävaan. Eilen korvanappien kautta lenkkiseurana oli Radioteatterin Soita minulle, Helena! Se ja Pohjolanmäentien maalaismaisema olivat kuin yksi yhteen. Kuin pelto ja talikko.

 

Heiluuden ekonomiaa

Helluntaita! 

Olen taloudellinen ja pihi. No joo, eipähän taida huijaus onnistua… Mutta oikeastaan kyllä on asia, jossa se pitää paikkansa ja se on heiluus. Minulla on tuossa vieressä ollut  sama helluntaiheila kohta neljäkymmentä vuotta! Ja kaiken lisäksi olen niin taloudellinen, että sama kaksilahkeinen on minulla myös juhannusheila, vappuheila, pääsiäisheila, jouluheila, mikkelinpäiväheila, rospuuttoheila, rakkausheila, pahanpäivänheila ja myös ikääntymisheila. Aika ekonomista!

Haahuilin pihalla (ties monesko jatko-osa)

Eilen illalla haahuilin pihalla. Räpsin muutaman rentukkakuvan. Mies palasi pakastimensulatusreissultaan puolenyön jälkeen. Odottelin tonnikalasipulipiirakan kanssa. Keitettiin sen kaveriksi kannullinen teetä. Päivitettiin siinä samalla tuoreimmat kuulumiset ja mentiin nukkumaan. 

Tälle päivälle ei ole mitään suunnitelmia. Aiottiin mennä kaupunkiin ostamaan vedenkeitin, mutta näillä polttoainehinnoilla siirrettiinkin hankinta ensi viikolle, kun silloin on muutenkin mentävä samaiseen paikkaan. 

Hyvää kesälomaa kaikille koulunsa/opintonsa päättäville aina eskarityypeistä alkaen! Juhlimisen aika on tänään! 

Ottamuksia 124

Kuljettelen usein kävelylenkiltä kukkia kotiin. Tämäkin kimppu matkasi hikisissä käsissäni keskiviikkoiltana ja pääsi onneksi Laurilassa saman tien veteen ja vaasiin. Eilen oli jo ihan uskottavassa iskussa. Räpsyn nappasin iltamyöhällä.

 

Yksin kotona (ties monesko jatko-osa)

Nukuin yksin ja pitkään. Mies lähti jo eilen kukkienkastelureissulle varsinaiseen Suomeen. Tällä kertaa listalla oli myös pakastimen sulatus, jotta ei siellä ihan toimettomana olisi. Eilen kävelin töistä kotiin ja kotona huomasin, että Hermanni unohtui yksikseen viraston kaapin päälle. No, söin ja lähdin sitten kävellen hakemaan sitä ja käveltiin yhdessä kotiin. Oikeastaan olin aikonutkin mennä iltalenkille ja se tuli hoidettua tässä samalla.

Aamupalaksi valitsin kaikkea mieluista. Tästä tämä vapaatorstai alkaa hyvin! 

Hikikarpaloitakin

Eilen aamulla lähdettiin taas toisen virsikirjatyöläisen kanssa kävelylenkille. Molemmilla oli kello soimassa ennen seitsemää ja viisi yli seitsemän tavattiin aulassa. Lenkki suuntautui taas kylätielle, mutta ihan vastakkaiseen suuntaan kuin edellisiltana. Käveltiin sen verran reippaasti, että hikikarpalot kihosivat otsille. Sitten majapaikassa suihkuun ja aamupalalle.

Aamupäivällä juteltiin työssä jaksamisesta, palautumisesta ja voimista. Lounaan jälkeen lähdettiin autoillen kohti kotia. Hieman kierrellen ja poiketen, mutta silti.

Tänään on arkikeskiviikko ja normaali työpäivä. Tiski kutsuu yhdeksältä. Ja hei, nyt alkoi kesäkuu! 

Niceporukalla virkistäytymässä

Eilen aamulla lähdimme työporukalla eli niceporukalla Kuortaneelle Haapaniemen Hiippakuntakartanoon relaamaan. Ns. ruokailutalo oli vanha ja kaunis (ylempi kuva). Majoituimme Lukkarissa, lähes uudenkarheassa talossa. Pihapiirissä oli myös vanha pappila, jossa käytiin illalla kuikuilemassa (alempi kuva).

Päivään kuului Urheiluopistolla keilailua ja kehonhuoltoa. Illalla tehtiin toisen virsikirjatyöläisen kanssa kävelylenkki, jossa etsimme turhaan opasteessa mainittua pururataa. Tai ehkä kuortanelainen käsitys yleensäkin jostakin liikunnallisesta pururadasta on mikävaankärrytiekeskellämetsääpäättyenainapellonreunalle.

Päivään sopi paljon naurua ja iloa. Luultavasti tällekin päivälle jää kumpaistakin. Porukka on super. Meitä oli paikalla 7/10. 

 

Pientilallisten juhlapäivä

Eilen iltahämärissä puikahdin vielä Kettulan puolelle katsomaan, miltä siellä näyttää alakerran siivouksen jälkeen. Hyvältä näytti! Tarkoitus oli eilen juoda siellä juhlakahvit kolmenkymmenenyhden vuoden pientilallisuuden kunniaksi, mutta sade&ukkonen päättivät toisin ja kahvit juotiin Laurilan puolella. 

Kolmekymmentäyksi vuotta sitten tavataa oli paljon, lapset olivat pieniä ja rahaa oli vähän. Rakkautta sen sijaan oli ja on viljemmälti… 

Lenkki ennen sadetta ja toinen sateessa(kin)

Eilen tein kaksi kävelylenkkiä. Ensimmäisen varrelle osui paikkakunnan ylpeys, vanha kirkko. Kesällä tulee aina pari kertaa kuljettua tuosta portista virsikirjatöihin, mutta nyt kuljin vain pihan läpi ja otin muutaman räpsyn. Taivas oli valinnut aika synkät värit itselleen ja odotettavissa oli eittämättä sadetta. Niin muuten olikin, sillä ehdin kotiin sohvannurkkaan, kun sateen rummutus kattoon alkoi. 

Jälkimmäinen lenkki oli tyyliä lähi. Poutaa oli lähtiessä ja välillä alkoi sataa XL-pisaroita. Kävin tuomassa Hermannin (ja Työmiehen vaimon) kuistille ja jatkoin vielä. Olin jo ehtinyt kastua, joten sillä ei ollut väliä ja asettamastani kilometritavoitteesta puuttui vielä vähän. No, sade loppui ja vaatteetkin ehtivät vähän kuivahtaa, joten muutaman kilometrin vielä kävelin. Lenkki oli siis parahultainen. 

Jk. Ai niin, tänään tulee kuluneeksi kolmekymmentäyksi vuotta siitä, kun muutimme tänne Laurilaan. Huomenna siitä muutama sananen.

Puista puhuttavaa

Minähän teen hyvin harvoin ruumiillista työtä. No, taas tiistaina sitten tein ja ihan vapaaehtoisesti. Lähdin pihalle heittelemään polttopuita kasasta A kottikärryihin, työntämään kärryt paikkaan B ja heittelemään taas puut kärrystä paikkaan C. Kyykistelin, kumartelin, nakkelin ja viskoin. Urakassa meni puolitoista tuntia ja se oli yllättävän hauskaa ja samalla myös palkitsevaa. Illalla kävin seitsemän kilometrin lenkillä. Yön nukuin aluksi ihan ookoo, mutta yöllä heräsin siihen, että oikea jalka on jonkun muun. Kantapää oli kummallinen ja akillesjänne oli kipeä. No, töissä olin ensin ihan muina naisina, sitten seisominen ei ollut enää yhtä kivaa kuin yleensä ja laskin pöydän tavisasentoon ja otin alleni satulatuolin. Jalkaa särki. Jostakin laatikon pohjalta löysin ikivanhan ibumaxin ja otin sen. 

Illalla kotona makoilin sohvalla ja pidin jalkaa ison ja korkean tyynyn päällä. Vähitellen alkoi helpottaa ja seuraavana päivänä tunsin jalan taas omakseni. Sen päivän vielä otin rennosti, mutta eilen kävin kokeilukävelyllä. Nyt on taas kaikki kunnossa. 

Jk. Tuossa jalkaäksidentin kanssa en jaksanut paljon kiinnittää huomiota siihen, että ottihan ne käsivarretkin tuosta epätavallisesta nakkelusta itsiinsä. Tunsin itseni siis tosi vanhaksi ja tosi raihnaiseksi. Nyt en enää. 

Näinä päivinä siivousrätti heiluu!

Vähitellen on aloitettu takapihan ”mökkikylän” kesäsiivousta. Eilen siivosin Repolan ja seuraavana on varmaankin vuorossa Pupula. Kettula on suurin&suuritöisin ja se vaatii puuhaan kyllä yhteissiivouskaksikon. Ehkäpä sunnuntaina voisimme juoda vuosipäiväkahvit (31 vuotta muuttopäivästä) Kettulan ison pöydän ääressä…

Kirppareilta tekee hyödyllisiä löytöjä ja hauskoja löytöjä. Kuvan ovikyltti edustaa jälkimmäistä koulukuntaa. Se oli ihan pakko ostaa, sillä täytyyhän ovessa asukkaiden nimi olla… 

Kasvun pikajuoksu ja ajan siivilävauhti

Piha ihan puhisee, kihisee ja puuskuttaa kasvun pikajuoksussa. Yhtäkkiä kaikilla onkin kova kiire. Haahuilin eilen illalla Hermannin kanssa pitkin pihaa ikuistamassa pieniä ihmeitä. 

Ajallakin on nyt siivilävauhti. Viikko sitten tähän aikaan istuin Tampereen rautatieasemalla kahvilassa aamukahvitreffeillä Kuopuksen kanssa. Sitten nousin Turun junaan vaunuun 2 paikalle 56 ja Kuopus nousi tuntia myöhemmin Helsingin junaan vaunuun 2 paikalle 55. Istuimme siis kuin vierekkäin! Ei se voi olla sattumaa, eihän…

Nopeat sanat

Blogimaailmassa kiertää nyt nopeiden sanojen haaste. Nappasin sen itselleni. Pystyin vastaamaan nopeasti ja lyhyesti useimpiin, mutta joitakin oli pakko selittää auki enemmän. 

Kulkuneuvo: Jalat, sininen auto tai juna. Juuri tässä järjestyksessä.

Unelmamatkakohde: Pykeija.

Musiikkilaji: Melkein-mitä-vaan. Olen aika ennakkoluuloton ja annan tunnelman & tunteen ratkaista.

Kukka: Valkovuokko, kielo ja rentukka. Omalla tontilla näitä jokaista.

Jälkiruoka: Miehen tekemä suklaakiisseli. Ehdottomasti. Paras kaikista.

Keittiöväline: Tomaattiveitsi.

Lempivaate: Minut irl-tunteville on tuttua, että nansoilen ja marimekkoilen mieluusti. Jos niitä ei oteta lukuun, on lempivaatteeni kunnon liikuntavermeet.

Kosmetiikkatuote: Shampoo, hajuvesi. Sen tarkemmin nimeämättä.

Lempikaupunki: Turku. Tietysti.

Lempikirja: Täysin mahdoton nimetä. Mikä milloinkin. Luen ja paljon.

Juoma: Vesi, kahvi, kuiva omppusiideri, punaviini, viski. 

Tuoksu: Vauvan niska, vastaleikattu ruoho, puhdas pyykki, pulla.

Iltarutiini: Muutama sivu lukemista ennen unihiekkakuormaa.

Jäätelö:  Tiikeri, sitruuna, rommirusina.

 

Flunssankarkoituskeino: Överiannokset ceetä.

Aamupala: Aina kahvia ja voileipää, usein kananmunaa, harvoin puuroa.

Huonekalu: Oman huoneen lipasto, joka on nykyään sininen ja joka oli sitä ennen valkoinen kotikotona huoneessani ja joka oli vielä sitä ennen ruskea kotikotona. Viisikymmenluvulta niin kuin minäkin.

Vuodenaika: Kesä.

Juhlaruoka: Rakkaudella tehty. Esikoisen tekemä tajunnan (ja verisuonet) räjäyttävä salviapasta, johon tulee aivan liian paljon voita. Kuopuksen tekemä mustajuurikeitto parmesanmurusten kera. Miehen tekemä kasvislasagne. 

Yksi totuus lisää

Viikonloppuna löytyi taas yksi totuus jääkaappimagneettiin pukeutuneena. Hintana oli puoli euroa ja paikkana oli ns. painonnostotankokirpputori (selitys nimeen löytyy parin päivän takaisesta postauksesta). Allekirjoitan tuon ajatuksen täpötäysin eli vanheneminen on väistämätöntä, aikuistuminen on vapaaehtoista. Luultavasti keksin vielä tosivanhanakin kaikkia jekkuja ja vedätyksiä. Odottakaas vaan! 

Kotosesta kotiin

 

Eilen oli matkapäivä.  Iltakahdeksalta lähti juna Turusta ja omalla kotiasemalla olin kymmenen minuuttia yli puolenyön. Eläköön hyvät yhteydet! Kotona odotti Mies, voileipä ja maitolasi. Nukkumaan mentiin hetipian ja unta riitti varttia vaille kahdeksaan. - Takana oli erittäin hyvä ja pitkä kotosviikonloppu. Kävelin reilut viisikymmentä kilometriä, nukuin pitkään, söin hyvin, join yhden omppusiiderin, luin yhden kirjan loppuun, kiertelin kirppiksillä ja näin taidetta. Ainoa, mikä jäi välistä pois, oli päikkärit. Niille ei ollut tarvetta. 

Jk. Eurolla ostin tuon puisen kengän joltakin pihalta Raunistulasta. On kuulemma oikeasti tarkoitettu kengännauhojen solmimisen opettelukäyttöön. Kaikkea sitä! 

Eilen kertyi aivojen sisäiseen kokemusmittariin vaikka mitä!

Olen yhden kuvan ihminen, joskus lipsahtaa kaksi ja hyvin poikkeuksellista on enempi. Eilen nyt oli erikoinen päivä, joten ajattelin läväyttää peräti viisi kuvaa julki…Ensimmäinen on Raunistulan pihakirppiksiltä, joissa aamupäivällä kiertelin, kaartelin ja ostin yhtä sun toista eli muun muassa Scandia-aterimia, kirjoja ja pari pikkulautasta. - Illalla lähdin kaupungille. Luvassa oli Museoiden yö. Onnekseni sen alkamisaika oli jo iltakuudelta… Ensin taidemuseoon, jossa oli senegalilaista nykytaidetta Omar Victor Diopilta. Huimaavia töitä. Jäin sanattomaksi. Kuvasin monta ja tässä niistä yksi.

Seuraavaksi oli tarkoitus mennä Apteekkimuseoon, mutta siellä oli aika ruuhkaista, joten join kahvit Cafe Qwenselissä. Istuin pihalla ja nautin silmin ja suin.

Kahvin jälkeen oli seuraava kohte Aboa Vetus Ars Nova. Siellä katselin Osmo Rauhalan koruttoman puhuttelevia töitä. 

Lopuksi kävin vielä Sibeliusmuseossa. (Kehtaanko tunnustaa? Kehtaan! Kävin siellä ihkaensimmäistä kertaa!) Väkeä oli siellä(kin) lähes ruuhkaksi asti, joten tein nopean katselukierroksen ja palaan joskus uudelleen. 

Olin kotosessa jo ennen puolta yhdeksää. Tullessa ostin jätskin ja kävelin hiljaa löntystellen kotoskulmille. Askelmittari näytti päivän päätteeksi hyvää kertymää (15,4 km) ja aivojen sisäinen kokemusmittari oli tullut ladattua mukavan täyteen. 

Harmittavaa tinkimistä

Käyn tosi usein kirppiksillä. Torstainakin kahdella ja eilen kolmella. Tänään menen kiertelemään pihakirppiksiä. Eilen minua alkoi ihan oikeasti harmittaa ja pienesti raivostuttaa yhden asiakkaan käytös. Kyseessä oli hyväntekeväisyyskirppis ja hinnat eivät päätä huimaa muutenkaan, mutta miespuolinen tyyppi sanoi, että olisi ostanut yhden tuotteen, mutta se on hinnoiteltu aivan väärin. Vähän aikaa siinä jupistuaan hän sai vastaavan myyjän paikalle ja hintaa pudotettiin hieman tai paljon. En tiedä summaa,  mutta hieman vahingoniloisena tuo mies poistui paikalta painonnostotangon kera. 

En kestä tinkiviä ihmisiä kirppiksillä, joiden tuotto menee hyväntekeväisyyteen. Sellaisia näkee aina joskus. Onneksi suhteellisen harvoin.

Jk. Kuvassa eilisiä omia ostoksiani. Yhteensä kolme euroa.

Kahden tarjottimen taktiikka

Kotosreissuihin kuuluu aina ehdottomasti basilika ja sitten lisäksi kävelylenkeiltä poimitut kukat. Mistään ei saa niin rehevää ja vehreää basilikaruukkua kuin täältä! Ja maljakkoaineksia löytyy keväällä, kesällä ja syksyllä. Nyt aamupalaa syödessäni kuvasin pöydän toisen tarjottimen. Ja se aamupala näyttää tältä:

Nousin junaan

Huomenta! Istun junassa matkalla kotoseen pitkän viikonlopun viettoon. Tuntuu ihan oudolta ja jännittävältä tämä reissaaminen pitkästä aikaa. Luvassa on kävelyä, kirpparointia, pitkiä yöunia hyvässä sängyssä, ehkäpä myös päikkäreitä samaisessa sängyssä, aamuteeveetä ja aamupalaa, oleilua ja hyvää ruokaa. 

Reppu pääsi ensimmäiselle kunnon matkalle mukaan. Se oli helppo pakata ja hilloaa nyt kaiken tarvittavan eli kirjan, eväät, lääkkeet, lippiksen ja hanskat yms. Juuri sopivan kokoinen kaveri tällaiselle kotosreissulle.

Omat nimet kirjoissa

Tänään on Erkinpäivä. Tasan kuusikymmentäkolme vuotta sitten minusta tuli Vuokko Marjatta. Kastepäivänä olin kuukauden ja päivän ikäinen. Tukka on tumma ja pörröinen - ihan niin kuin nyt. Nimi on ollut minulle mieluinen, vaikka aina joskus on pienesti harmittanut se, että kutsumanimi on vasta se toinen. Hyvin pienesti. 

 

Tonni tuli täyteen!

Eilen oli merkkipaalupäivä liikkujan vuositavoitekalenterissa. Yleensä pidän usein virastopäivät (ma ja ke) liikuntavapaina, mutta eilen illalla kävelin puuttuvan. Koossa nimittäin oli 994 km ja minä pidän kovasti tasaluvuista. Nyt on sitten tonni täynnä ja olen ihan ns. aikataulussa. Taputan itseäni selkään ja nostan itselleni trikoopipoa/lippistä.

Matkalla mukanani on askelmittarin lisäksi Hermanni ja korvanapit. Tässä kevään mittaan olen kuunnellutt puolisentoistasataa Kantolan perhettä ja kuusi Niskavuorta. Eilen sain loppuun Pastori Jussilaisen. Seuraavalle lenkille otan luultavasti mukaan Juurakon Huldan, Oprin tai Elmon.

Tiedän mitä tein viisikymmentäyhdeksän vuotta sitten!

Eilen tuli kuluneeksi tuo otsikossa mainittu vuosimäärä siitä, kun minusta tuli isosisko. Pikkuveli syntyi kunnansairaalassa ja me isoveljen kanssa käytiin äitiä ja vauvaa katsomassa useammankin kerran ja vähän kait myös omin luvin… Viemisinä meillä oli voikukkia ja äidinikävä. Isoveli oli kuuden ja minä neljän ikäinen. Joka kevät tuo kerrottu tarina tulee voikukista mieleen…

Elokuvat eli elävät kuvat

Elokuvia on meillä aina katsottu paljon. Viime vuosina on kotisohvan lisäksi istuttu kiertävän elokuvateatterin esityksissä kunnan auditoriossa. Tuon hyvän palvelun ansiosta täällä on päästy näkemään uutuuselokuvia melkein heti niiden ensi-iltojen jälkeen. 

Elokuvien maailmaan on helppo sukeltaa. Paria tuntia myöhemmin sieltä on räpiköitävä pois. Se sujuu vaihtelevalla menestyksellä. 

Jk. Ennen vanhaan puhuttiin elävistä kuvista. Sitten professori Artturi Kannisto keksi sanan elokuva. 

Haastoin itseni!

Eilen haastoin itseni, kun sää oli mitä mainioin ja biorytmit kohdillaan. Aamupäivällä kävelin 11,9 km. Lounaan ja päiväkahvin jälkeen oli vuorossa 8,2 km. Illalla ennen saunaa kävelin 8,2 km. Sain aikaan uuden päiväennätyksen (28,3 km), tosityytyväisen olon ja terveen väsymyksen. Nyt aamulla jalat eivät enää tiedä kävelleensä niin paljoja kilometriä. Kiitos, jalat! 

Jk. Aamupäivälenkiltä palatessani kuvasin nämä Neiti Keväät. Heidän värinsä on hurmaava.