Eilen kävi vieraita

Eilen oli päiväkahvivieraspäivä. Kaksi ystävää kävi pitkästä aikaa päivittämässä omia kuulumisia ja päivittelemässä maailman menoa. Yleensä ollaan tavattu säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta isokoo toi kaikkeen muutoksia. Viimeksi taidettiin tavata toista vuotta sitten heillä pihakahvikesävierailulla.. 

Mies vastasi leipomisesta. Teki Hilja-mummun viinereitä ja tikrukakkua. Minulle jäi keksien asettelu astiaan ja servettien asettelu vanhaan kahvinsuodattimeen. Eli tasan tehtiin, kun molemmilla oli kaksi hommaa. Vai menikö ihan tasan?

Aamupuuroa vartin yli viisi

Kello oli soimassa viideltä, mutta heräsin/heräsimme jo vähän ennen. Lusikoin vartin yli viisi aamupuuroa - en nälän vaan velvollisuuden takia. Siinä syödessämme ihmettelin Miestä, joka työvuosinaan puuroili joskus aamukahden aikaan...

Kello on nyt vähän yli puoli seitsemän ja istun bussissa, joka kuljettaa minut vapaan ja pitkän viikonlopun viettoon. Ensimmäinen kohde on Helsinki. Maisema on lähes säkkipimeä, tiet on märkiä. Onneksi pössis on hyvä.

Jk. Kuvan nappasin juuri ennen bussin lähtemistä. 

Omia Laurilassa!

Eilen etelän juna toi meille kolme omaa. Kakkonen tuli mummulaan toista kertaa ja oli kasvanut tosi paljon kesäkuisen visiitin jälkeen. Vanhempiakin oli kiva nähdä, mutta rehellisyyden nimissä Kakkosta eniten. 

Illalla pelattiin nelisin Hellapoliisin lautapeliä, jonka löysin pelaamattomana heinäkuun alussa kirpparilta ja jolla oli hintaa vain 1,75. Joukkueina oli 80-luku vastaan 50-luku. Nuorempi polvi voitti! Opittiin paljon uutta ruoka-aineista ja ruokasanoista. Kiva peli, joka sopii tällaisille ruokaintoilijoille ja johon palataan toisenakin iltana.

`Saa ajaa hirvellä` on liikennemerkki!

Voi tätä ihanuutta! Touhua on riittänyt eilisestä puolestapäivästä lähtien koko ajan. On potkittu palloa, kannettu puita, kasteltu kukkia, pelattu krokettia ja vaikka mitä. Välillä vaan nukuttu päiväunet ja illalla nukahdettu yhdeksän aikaan. Tai siis pienin nukahti silloin ja me isommat tuntia myöhemmin. Vauhti alkoi sitten aamukuudelta uudestaan. Tähän mennessä ollaan tehty palapeliä, katsottu autokortteja, pelattu liikennemerkkipeliä, syöty aamupuuroa ja nyt poika tekee vaarin kanssa kirjainpalikoista sanoja. Oman nimensä osasi saman tien! Tänä aamuna mummukin oppi kaksi uutta liikennemerkkiä: Saa ajaa hepalla ja Saa ajaa hirvellä. Tähän asti olen luullut, että jälkimmäinen tarkoittaa hirvivaaraa, mutta taisin olla väärässä...

Kello löi jo kuusi

Nykyään kaikki ottavat selfieitä tai muita sellaisia. Tämän aamun kuvana on eiomakuva vuosien takaa. Vähän tonttu olo on kyllä itselläkin, kun heräsin kymmenen minuuttia sitten ja totesin herätyskellon soivan vasta puolentoista tunnin kuluttua... Sen verran hyvin jo nukuin, joten jätin lisänukkumisoption käyttämättä. 

Tänään minua kutsuu Suomen vanhin kaupunki eli Turku. Bussi lähtee kolmen tunnin kuluttua. Turussa tehtävänä on kukkien kasteleminen. Torstaina vaihdan kaupunkia ja matkustan bussilla Helsinkiin, jossa tehtävänimikkeeni on kissavahti. 

Teema voisi olla harmaa

Valokuvaaminen millä tahansa vempeleellä on kivaa! Joskus voi ottaa hieman salaperäisiäkin kuvia, joista ei saman tien tiedä aihetta/kohdetta/ideaa. Tämän aamun kuvaksi valikoitui toissaillan kuva, jonka teema voisi olla harmaa.

Talo tyhjeni eilen ja jäätiin Miehen kanssa taas kaksin. 

Kuudestoista heinäkuuta

Tänään on viimeinen lomapäivä tällä haavaa. Tänään kuuluu ohjelmaan aamulenkki parhaan kaverin kanssa (eilen aamullakin käytiin), näyttelyn valvomista, helsinkiläisrakkaiden odottelua ja luultavasti kaunis kesäpäivä. Ei siis huono päättymispäivä hyvälle lomalle. Huomiseksi luvassa lomaraportti, joten ei siitä sen enempää...

Nimipäiväänsä viettävät tohvelimies Reino ja suomenruotsalainen Reinhold. Onnea heille, vaikka en mikään pääkuuluttaja olekaan. 

Ei halua!

Eilen vietiin pikkumies ja äiti junalle. Illalla keräilin lelut leikkinurkkaukseen seuraavaa vierailua odottamaan ja vähän haikealta taas tuntui. Toisteltiin Miehen kanssa pikkumiehen lauseita illan mittaan... 

Kaksivuotias osaa olla suora, aito ja konstailematon. Junan saapuessa pyysin vielä pikkuhalia, mutta juna oli paljon kiinnostavampi kuin tuttu mummu, joten poika sanoi: Ei halua! Mitäpä sitä teeskentelemään! 

Jk. Kirpparilta löytyi kuvan käsinukke, joka varmasti pääsee ahkeraan leikkikäyttöön.

Syksähtänyt ja muita erikoisuuksia

Eilen haettiin esikoinen junalta, kirjastosta kirjoja & elokuvia ja Kirkkopuistosta pokemoneja. Minä hoidin tuon viimeksi mainitun puuhan... Ehdin ihailla ja kuvailla myös jättiläispupuja, joita on puistossa parin päivän ja yön ajan. Valosisuksisina ovat varmasti tosi vaikuttavia, kun näin iltapäivälläkin jo hymyilyttivät.

Esikoinen tuli ja kertoi keksineensä uuden sanan: syksähtänyt. Oli käynyt viimeksi muutama viikko sitten ja silloin oli maisema ollut erilainen. Nyt se oli ihan selvästi syksähtänyt. Kysyin ja sain luvan käyttää sanaa nyt blogissa. Sana on hyvä ja kuvaava.

Ennen kuin isä jääkaapin osti...

Eilen illalla kyläilimme ystäväpariskunnan luona. Keskustelua, herkullista sienipiirakkaa ja tyrnikakkua, kuulumisten vaihtamista, valokuvien näyttämistä, muistelemista (aikaa, kun ei ollut vielä jääkaappia eikä pakastinta...) ja nykyajan ilmiöitä (mm. Pokemon Go, johon yksi meistä on hurahtanut...) eli tosi mukava ilta. 

Tämän päivän kohdalla kalenterissa ei lue mitään. Ei ainakaan vielä! 

Kissan ja muiden vieraana

Ensimmäinen lomapäivä vietetty. Päivään kuului matkustamista bussissa, ratikalla ja metrossa. Hyvää ruokaa - nyhtökauraa, gnoccheja ja hyvää salaattia sekä maukasta siideriä. (Hyvät tulokahvit, meinasi unohtua!) Hyvää seuraa - esikoinen, miniä ja kissa. Päivällä lähdettiin miniän kanssa shoppailemaan suomalaisen tekstiili- ja vaatetusalan pörssiyhtiön tehtaanmyymälään ja kumpikin osti mustavalkoista ja vähän muuta. Illalla pelattiin Alhambraa, katsottiin Saariston lapsia (tunnistin heti Pampulan piirteitä itsessäni!) ja yleisurheilua (siis minäkin!) ja syötiin herkkujäätelöä. Ennen yöunille alkamista luin muutaman sivun Juhani Ahon Juhaa, joka oli minulla bussimatkalukemisena. Hyvä lomapäivä kaiken kaikkiaan!

Elämänmenoja ja -tuloja

Lukulistalleni kuuluu aika monta erilaista blogia. Viikkojen, kuukausien ja vuosien aikana olen oppinut tuntemaan / päässyt kurkistamaan & ihmettelemään erityyppisiä elämänmenoja. Joillakin on puutetta ajasta, joillakin rahasta. Toisilla on kaikki asiat aina kukkaruukkujen asentoja myöten millimetrijärjestyksessä. Erilaisuus on mielenkiintoista, haastavaa ja opettavaa. Niinhän se on kyläilynkin kanssa, kun voi ihailla sisustusratkaisuja ja siisteyttä ja interiöörejä ihan oikeasti ja sitten tulla omaan kotiin ja todeta, että tämä on kuitenkin juuri sellainen, jossa haluan oikeasti asua. Näin totesi jo aikoinaan oma äitini omasta kodistaan...

Tervetuloa!

Ennen vanhaan tutummat vieraat tupsahtivat ilmoittamatta ja se sopi oikein hyvin. Isäntäväki jatkoi syömistä siinä keittiön pöydän ääressä ja vieraalle annettiin siksi aikaa tuoli ovensuuhun. Sitten keitettiin kahvit, istuttiin pöytään ja tarjottiin sitä, mitä kaapista löytyi. Äidit olivat yrittäneet kätkeä pikkuleipiä jälkikasvulta joko onnistuneesti tai epä. Jäljellä saattoi olla hyvässä lykyssä täysi paketti, puoli pakettia tai muutama hassu pikkuleipä. Ja viattomia lasten ilmeitä kasapäin.

Nykyään kaikki sovitaan kalentereilla. Koti puunataan putsplankiksi ja kastettavaa mietitään päivätolkulla. Ja vieraita käy yhä vähemmän ja vähemmän...