Kaktusluonne

Huoneeni ikkunalaudalle kotiutui lauantaina kaksi kaktusta ja kuvassa on niistä toinen. Kaktukset ovat kiinnostavia ja sopivat piikikkäälle luonteelleni tosi hyvin. Olin vuosia/vuosikymmeniä sitten pätkätöissä yhdessä paikassa, jossa yhdessä kokouksessa heiteltiin (kuv.) kaktuksenpiikkejä ympäriinsä koko ajan. Se oli aika tyly kokemus. 

Olen kauan sitten kirjoittanut runon kaktusluonteesta.

Kaktushan minäkin -

kasvaa rehotan piikit pystyssä.

Uskollisen hoitajani yllätän

kukkimalla

jonakin keväänä.

Aika aikaansa kutakin

Eilen junailin kaupunkiin ja takaisin. Kyseessä oli Suomen seitsemänneksi suurin kaupunki. Pikkuisen lähempänä olisi ollut myös kaupunki, joka on kaupunkijärjestyksessä yhdeksäskymmenesyhdeksäs ja sinnekin olisi päässyt junalla. En kuitenkaan valinnut tuota pienempää kaupunkia, sillä minulla oli asiaa toiseen. Hieman kadutti, että tuli lähdettyä. Asia hoitui toki ja shoppailin jotakin pientä, mutta tuo päivä oli se, jolloin kaikki mahdolliset puolueet olivat koolla telttoineen kävelykadulla ja väistelykävely tuli palautettua taas mieleen. En halunnut ilmapalloa, en lehteä, en kahvia, en rintanappia, en prosyyriä enkä henkilökohtaista kohtaamista ehdokkaan /ehdokkaiden kanssa. - Viikon ja yhden päivän kuluttua kadulla saa taas kulkea ihan rauhassa. Näennäiset ystävät ovat juhlimassa tai nuolemassa haavojaan. Aika aikaansa kutakin.