Sohvannurkkailua

Kaunis syyspäivä ja kotimainen elokuva menossa. Kävelylenkki suunnitteluasteella eli hyvin suunniteltu, mutta vielä täysin tekemättä. Sohvannurkkailua nyt ensin kuitenkin. - Ja matemaattinen aivopuoliskoni on kyllä jo muistuttanut, että tänään päättyy syyskuu ja on aika laskea kuukauden liikuntamäärä… 

Jk. Kuvan laatikkoon on muuten maalattu teksti SANOMIA, vaikka osa kirjaimista kyllä peittyykin.

Kolmen euron asetelma

Kuvassa on kolmen euron asetelma eilisaamulta. Toukokuulla ostettiin pihakirppikseltä tuo pieni pilkkumi kahdella eurolla ja sunnuntaina täsmälleen kilon verran luumuja eurolla. Jos nyt ottaisin kuvan, olisi astia jo paljon vajennut, sillä luumut ovat/olivat tosi hyviä. 

Yli 105 miljoonaa!

Ei rahaa, vaan askeleita. Ei minulla yksin, vaan lisäkseni kahdellasadallaseitsemälläkymmenellä muulla kävelijällä. Kaksi viikkoa taaperrettiin ympäri Suomea ja kaikki askeleet kirjattiin ylös. Projekti oli Suomen Työväen Urheiluliiton vuosittainen Askelviikot tai Askelkisa ja osallistuin viidettä kertaa jahtiin. Tällä kertaa keräsin 267554 askelta ja olin yhdeksästoista. Kiva kisa ja kannustaa ihmisiä kävelemään, joka tietääkseni on niitä parhaita harrastuksia…

Huomenta Tampereelta!

Tosi kiva viikonloppu tamperoinnin ja mummuilun merkeissä meneillään. Hyvää ruokaa, erittäin hyvää seuraa, hulluttelua, hassuttelua, kunnon yöunet (kiitos Ykköselle sängyn lainaamisesta!) ja rentoilua. Eilen yllätin itseni katsomasta lentopallo-ottelua, koska kerran kaikki muutkin… Iloittiin yhdessä historiallisesta pronssimitalista.  - Tänään junailen takaisin kotiin eli mummulaan. 

En ostanut, kuva riitti!

Kaikenlaisiin tavaroihin sitä törmää (kuv.) kirppareilla! Esillä oli kokonainen pöydällinen ns. huumorimukeja ja kaikkiin oli kuva tullut vähän liian reunaan eli jotenkin hassuun paikkaan mukia. En edes katsonut hintaa, sillä minulla ei ollut aikomustakaan ostaa. Teksti tietysti piti paikkansa! 

 

Värit on meidän juttu!

On kiva nähdä kuvia vaaleista makuuhuoneista, mutta kyllä värit on meidän juttu! Syyskesän tullessa tuntui hyvältä kaivaa esille lämpimänvärinen päiväpeitto ja sille löytyi kaveriksi just-oikeanväriset pikkutyynyt. Yhdistelmä hellii silmää ja mieltä.

Tapasin kyyvauvan!

Eilen illalla kävelin lähäriä ja luulin näkeväni kastemadon, vähän sellaisen pitemmänpuoleisen. Ohitin sen, mutta sitten kävelin uudestaan sen ohi ja totesin, että nyt on kyllä pikkupikkukyystä kyse. Räpsäisin kuvan muistoksi ja jatkoin matkaani. Vähän matkan päässä oli vielä vauvan sisko tai veli. En ole koskaan ennen moisia vauvoja nähnyt ja olen kuitenkin vuosia kävellyt tuota lähäriä eessuntaas. 

Huomenna on Vauvan päivä, joten tämä oli tällainen förskottikuva…

Helianthus tuberosus

Toukokuussa oltiin Turussa sopivasti Raunistulan pihakirppispäivänä. Konsan kartanon pihan myyjäpariskunnalta ostettiin vitosella pussillinen maa-artisokan (Helianthus tuberosus) mukuloita ja mies teki niille penkin Napa-Kettulan viereen ja istutti multaan. Kesän myötä versot venyivät ja nyt ilmestyi kukat! Tosi kauniita ja ei ihme, onhan kasvi auringonkukan sukulainen. Serkku, oletan.

Miehen pituudesta (192 cm) oli taas kerran hyötyä, kun hän ylsi poimimaan pyynnöstäni muutaman oksan maljakkoon… Siinä ne nyt loistavat eteisen pikkupöydällä lähes-samanvärisen seinän vieressä.

Kokeilevaa kokkaamista

Eilen illalla meillä oli tosi hyvää ja värikästä ruokaa. Jääkaapissa oli paprikoita, jotka pesin, puolitin ja perkasin puhtaiksi roippeista. Kuiva-ainekaapista löytyi kaksi soijarouhesäilykettä ja niiden päiväykset osuivat parahultaisesti eiliselle. Jääkaapista kaivelin myös pippurituorejuuston ja parmesaanipussin loput ja kaikki nämä sekoitin täytteeksi. Mausteeksi hieman oreganoa ja basilikaa ja lusikoin mössön paprikaveneisiin. Uunissa olivat jonkin aikaa, että täyte sai väriä ja paprikat hieman pehmenivät.

Salaattiin laitoin keräsalaattia, pikkutomaatteja ja luumuja, kylmäpuristettua rypsiöljyä ja ruususuolaa. Salaatinkastiketta minulle, puolukkasurvosta molemmille.

Jk. Salaattia jäi vielä täksi päiväksi lounaalle. 

 

Vähän ennen iltakahdeksaa

Eilen illalla lähdin viikon viimeiselle lenkille ja jo etukäteen ajattelin, että kävelen pitkästi. Oli aivan ihana sää ja sovitun aikataulun mukaan minulla oli reilut kaksi tuntia. Käytin koko ajan ja kävelin 14,1 kilometriä ja käytin siihen 141 minuuttia. Ihan lopuksi kävelin lähäriä ja kello ollessa kahta minuuttia vaille iltakahdeksan, oli lähimaisemamme jo aika skeöri…

Jk. Ei meillä niin tarkkaa ole aikataulun kanssa, mutta sanoin, että sauna voisi olla kahdeksan aikaan…

Lehtikatsauksen alkusoitto

Pihapöytä on saanut koivun irtonumeroita kannelleen ja odottaa vielä kattavampaa lehtikatsausta. Pöytä on niin iso, ettei se mahtuisi mihinkään kausisäilytykseen, joten se on paikoillaan kesät ja talvet, keväät ja syksyt. Toimii myös hyvin Kettulan ja Pupulan laskutilana, kun tavaroita kuljetetaan Laurilan puolelta mökkeihin. Kirpparilta löytyi kesällä kahdella eurolla kiva kynttilälyhty. On kaunis jo sellaisenaankin ja valon kanssa tuplaten.

Kilppareita ikkunalla

On kasveja ja kasveja. Laurilassa on makuuhuoneen ikkunalla santut ja nämä kilpipiileat. (Ja yksi vielä kuvan ulkopuolella.) Juuri äsken luin hoito-ohjeita ja tajusin kastelleeni kilppareita aivan liian usein, kun oikea rytmi olisi joka toinen viikko ja talvikaudella joka kolmas. Poikasia nuo tekevät ihan hervottomasti. Helppohoitoinen, mutta vanhempana hieman oikukas. Eli juuri päinvastainen kuin minä…

Lähärillä kuvattua

Eilen illalla kävelin lähäriä eli lähilenkkiä kymmenen kilometrin verran. (Suomeksi se tarkoittaa, että kävelen eessuntaas pikkutietä.) Kääntymiä tuli siis tosi monta. Muuta liikennettä ei lisäkseni ollut. Viimeisillä kilomtereillä huomasin, että maisema kotiinpäin näyttää iltaisen kauniilta. Siis räps ja ei mikään tavallinen otos, vaan leikittelyä panoraama -toiminnalla. 

Lenkin jälkeen sauna ja yksi jakso tanskalaista sarjaa  Haudattu salaisuus. Sitten ennen yhtätoista sänkyyn lukemaan ja yövalon sammutus klo 23.12. (Kolme minuuttia jäi talteen, edellisenä iltana viisi. Saa nähdä, milloin käytän säästöt…) Unta riitti sitten aamuseitsemään asti. 

Tunsin oloni petetyksi

Eilen oli kävelyt jäädä tosi vähiin, kun päivällä suunnittelemani kylältä paluu kutistui reiluun kilometriin. Kävely kun alkoi tihkusateessa ja ajattelin, että ei haittaa. Sade tiheni ja voimistui ja Mies tuli (omasta aloitteestaan) hakemaan minua autolla kotiin. Oli kuulemma alkanut säälitellä, että ehtisin kastua ihan likomäräksi. Ihana yllätys! 

No, illalla puin päälleni kunnon takin ja ulkoiluhousut, jotka molemmat ovat vesipilariarvoltaan (10000) vedenpitäviä. Kengiksi laitoin kaikkeinhuonoimmatlenkkarit. Sadetta piti olla luvassa enemmän ja vähemmän ja lähtiessäni Mies kommentoi: Meitä on moneen junaan. Sovittiin, että pääsen sitten suoraan saunaan.  Lähdin kävelylle ja ei mitään! Ei tihkua, ei sadetta! Tunsin oloni hieman petetyksi, mutta samalla hyvin tyytyväiseksi. Kävelin 8,6 kilometrin lenkin ja menimme saunaan. 

Säilömispäivä

Syksyisin säilötään kaikkea mahdollisia. Meillä on pakastimessa mustikoita, puolukoita ja omppuhillopurkkeja vaikka kuinka paljon. Maanantaina ostin myös muuta säilöttävää. Sata kappaletta tuikkukynttilöitä riittää aika pitkälle, kun laatikossa oli vielä parikymmentä edellisestäkin sadosta jäljellä. Sen verran tarkka kotimaisuudesta olen, etten ulkomaisiin kynttilöihin lankea. Riihimäellä tehdään nuo meidänkin kandelit.

Sohvapöydän tarinoita

Meillä luetaan paljon. Kirjoja haetaan kirjastosta (lapsuudessa kylläkin lainastosta) ja kierrätyspisteestä. Niitä ostetaan kirppareilta, kirjakaupoista ja joskus tilataan verkkokaupasta. Kirjoja on paljon, mutta tänä vuonna onnistuimme vapauttamaan ison määrän (200-300 kpl) toisten ihmisten hyllyihin ja elämänmenoon. Nyt omat hyllyt ovat huomattavati selkeämmät katsoa ja käyttää.

Ylin kirja kuuluu muumiprojektiimme. Pokkarisarjasta kolme on jo luettu (ja sitä ennen jo Muumit ja suuri tuhotulva) ja seuraavaksi syvennymme Vaaralliseen juhannukseen. Kaksi muuta on kirjaston eteisestä. Tommy Tabermannin kirja löytyi jonkun lukijan jättämänä ja kuntoilukirja on kirjaston poistokirja. Eläköön kirjat, kirjastot, kirjapainot, kirjailijat, kustantajat ja taittajat!

Kohta tien päälle!

Tänään on ollut Poikkeuspäivä, kun kello on kohta iltakuusi ja lenkki on vielä tekemättä. Ensin ajattelin, että jätänkö kokonaan väliin, mutta luulenpa kuitenkin lähteväni tien päälle. Aika usein teen viikkotavoitteita ja tein tälläkin kertaa. Viikon tavoite sunnuntaihin mennessä on seitsemänkymmentä kilometriä. Pitäisi olla aika helposti saavutettavissa, jos Ilmatieteenlaitoksen sedät ja Forecan tädit ovat kilttejä. Minä ainakin olen.

 

Napa-Kettula hiljenee

Pulahduskausi alkaa olla taputeltu, kun altaan vedenlämpö on kolmetoista asteen hujakoilla. Minä kävin tänä kesänä kahdesti ja hieman kaiholla luen vanhoja päivityksiä siitä, kun saatoin käydä aamullakin uimassa, lämpötilasta viis! No, mieluummin valitsen nykyisen olomuodon, vaikka uiminen on jäänytkin vähiin. Liikkuminen kaiken kaikkiaan on kevyempänä helpompaa ja vointi muutenkin. Kaikkea kun ei voi saada.

Kilometrikeräilyä

Illan kävelylenkillä piti pysähtyä muutaman räpsyn ajaksi. Maisema oli hiljainen, rauhallinen ja tyyni. Tuossa vaiheessa kello oli 18.37  ja suunniteltua lenkkiä oli vielä jäljellä reilu tunti. (Joskus menen ihan mielialan mukaan, joskus taas kilometrikeräily ratkaisee. Eilen oli keräilylenkin vuoro.)

Emme ole vaarallisia!

Privaattiarkistosta tupsahti esiin viiden vuoden takaa kuva, joka pääsi arvonnassa tälle päivälle. En tiedä, pitääkö kävelijöitä sen kummemmin varoa, kun aika säyseitä ja arvattavia ollaan… Yritän välttää äkkinäisiä tienylityksiä ja kävelen visusti aina oikealla puolella, joka on vasemmalla. - Eilen tein kaksi lenkkiä. Ensimmäinen oli 11,4 km ja toinen 12,9 km. 

Jk. Liikennekohteliaisuus on selvästi lisääntynyt! Propsit Petäjävedelle! 

Syksyasetelma

Kesäkurpitsapaikan vieressä on kapea (tai siis tosi kapea) istuskelupenkki ja siihen oli ilmestynyt asetelma kuin itsestään. Neiti Kolmonen oli ilmeisesti viime käynnillään tehnyt myös pihatöitä! Jotenkin söpö ja suloinen tuo pieni harava taimikälie.

Jk. Eilen oltiin elokuvissa (Laula minulle Arja), samoin toissapäivänä (Päivien lumo ja Presidentin kyyditys). Kyllä maallakin on elokuvatarjontaa! 

Martta ja Mar(ja)tta

Eilen törmäsin (kuv.) niin hyvään otsikkoon, että se oli ikuistettava. Marttaliiton puheenjohtaja on otsikon takana. Niin minäkin, vaikka en ole martta enkä Martta vaan Mar(ja)tta. Monesti sanotaan, että lapsellakin pitää olla joskus tylsää, vaikka se voi asianomaisen mielestä juuri silloin olla tyhmää & typerää. Eläköön arki ja ennen kaikkea tylsä arki!

Ystävyys on hieno asia

Eilen päivällä soi ovikello. Menin avaamaan ja oven takana oli Ystävä auringonkukkaämpärin kera. Ei maanantaipäivässä siihen astikaan mitään vikaa ollut ollut, mutta nyt kyllä läikähti sydämessä ihanasti ja pitkään… Ystävyys on taitolaji ja onnekseni omistan hyviä ystäviä. Yritän vastavuoroisesti olla luottamuksen arvoinen. 

Hiljaiset suklaat

Olkkarin pöydällä on usein kukkia, pikkuhyvää ja aina nuo lasinaluset. Kukat toin torstaina tullessani kävelylenkiltä. Suklaat ostin keskiviikkona ja astiasta on muutamat syöty. Näkyvät olevan hiljaista laatua, kun eivät huutele… Mainoksessa sitä ei sanottu!

Aamupala on mun juttu!

Tuttu kaava, hidas aamupala. Tällä kertaa Mies lähti vähän myöhäisemmällä junalla, joten olin jo hereillä ja annettiin lähtöhalit. Aamupesun jälkeen puin päivävaatteet, vein sanomalehden naapuriin ja tulin kotiin laittamaan itselleni aamupalaa. Olikin kova nälkä, kun edellisestä ruokailusta oli kulunut jo viisitoista tuntia. (Jotkut kutsuisivat pätkäpaastoksi, minusta se on ajoittaista nälänsäätelyä.) Ja oli kyllä hyvää, kaikki!

Pienessä kulhossa on abjogurttia, maustettua jogurttia, omenahilloa, puolukkasurvosta ja mehiläisen siitepölyä. Useimmiten laitan sötkötykseen mukaan myös joko viherjauhetta tai nokkosjauhetta, mutta tällä kertaa en. 

Toissapäiväinen lehti

Toissapäivänä tulin aamupäivälenkiltä ja heti huomasin sen! Olla nökötti puutarhatuolissa ihan muina lehtinä ja halusi eittämättä tulla kuvatuksi. Otin lehden varovasti muiden toissukuistensa joukosta ja nostin Pentinkulman päälle. (Pentinkulma on porakaivon päälle tehty puinen istuskelukulma.) Kuvasin ja kiitin.

Jk. Eilen kirjoitin takkikelistä. No, iltalenkille lähdinkin sitten pitkähihaisena ja lippispäisenä. Syksyn säät vaihtelevat!

Karu tosiasia

Aamupäivälenkille lähtiessäni kohtasin karun tosiasian: Syksy oli tullut! Ei riittänyt lyhythihapaita, ei pitkähihapaita, vaan oli kaivettava ensimmäistä kertaa takki päälle (verkkatakkia ei lasketa) ja pengottava eteisen laatikosta pipo lippiksen tilalle ja seuraavasta laatikosta hanskat. Lämpömittari näytti vähän yli kymmentä asteita. Kävelin yhdeksän kilometriä ja välillä hanskakätisenä ja välillä en. Pipo pysyi koko ajan päässä.

Oikeasti minä pidän syksystä, sen kuulaudesta ja kirpeydestä. Nämä siirtymävaiheet pukeutumismuutoksineen vaan pikkuisen keljuttavat ja tuovat mukanaan lisää harmaita hiuksia. Mutta kaikesta huolimatta - syksy, olet tervetullut!

Katsoin maalaismaisemaa

Maanantai-illan kävelylenkillä oli ihan pakko pysähtyä yhden räpsyn ajaksi. Kännykkä esiin luirulaukusta ja pieni zoomaus ja se oli siinä! Kotiin oli enää kilometrin verran matkaa ja sauna & Mies odottivat, mutta ei tuossa pysähdyksessä mennyt kauan.

Jk. Luirulaukku on laurilaa. Oikeasti se on juoksuvyö, juoksuvyölaukku tai juoksulaukku. Kapea luiru joka tapauksessa.

Edes yksi yö!

Kesämökkimme eli Laurilan tontilla oleva Kettula on ollut vuodesta 2000 alkaen monenlaisessa käytössä. Siellä on pidetty symposiumia, illanviettoa ja yövytty, leikitty legoilla, tehty palapelejä ja luettu runoja. Tänä kesänä Esikoinen ja Kakkonen nukkuivat yhden yön. Meillä meinasi jäädä kokonaan yöpymättä, mutta eilen illalla Mies petasi kaikkein paksuimmat täkit parven patjoille ja omien tyynyjemme kanssa kuljimme iltakymmenen jälkeen aittaan.

Yö sujui hyvin. Neljän maissa alkoi pissattaa ja oli pakko käydä Repolassa. Pihalla oli aika skeöri tunnelma, kun kuu mollotti taivaalla. No, taskulamppua ei tarvinnut ottaa mukaan!

Aamulla herätessä oli paksut täkit tarpeen. Ulkona oli kymmenen astetta ja parvella vain kolme astetta enemmän. Mutta ei valiteta, kun pystyttiin yöpymään!

Oo niin kuin omena, pee niin kuin paljon

Omenakausi on menossa ja kun viime vuonna sato oli olematon, on nyt sitten senkin edestä. Meillä on paistettu omenahilloa (eikö uunissa tapahtuva lasketakin paistamiseksi?) muutama kattilallinen ja aamuisin lingottu mehua. Ensin alkuun käytössä oli vanha Braunin linko 70-luvulta ja tänä aamuna uudempi Philips, joka on helpompi laite eli esityötä ei tarvitse juuri mitään ja omenoita ei tarvitse puolitella tms. Satokausi tuntuu ja maistuu hyvältä!