Syksy hiipi keittiöön

Eilen päätin vaihtaa kesäisen kaitaliinan keittiössä vähän tuhdimpaan versioon ja kaivoin kaapista syksyisen kokoliinan. (Olen sen joskus aikanaan ostanut liikkeestä, jolla on melkein samanlainen nimi kuin Miehellä.) Keräsin pöydältä pois lehtipinot, kirjakasat ja muut tarpeettomat sälät ja siirsin tarpeellisetkin hetkeksi syrjemmälle. Pyyhin pöydän kunnolla ja levitin uuden tulokkaan ja ihailin lopputulosta. Tällä hetkellä tilanne on muuten sama, mutta hain päivällä vielä ison kimpun kultapalloja värikkääseen maljakkoon. Syksyliina on paikallaan siihen asti, että jonakin päivänä kaipaan vielä lämpöisempiä värejä keittiöön.

Pesty!

Tämä on se Pupulan pöytäliina, joka pääsi pyykkiin ja on nyt jo puhtaana, kuivana ja suhtkohtsileänä Pupulan hyllykössä odottamassa seuraavaa käyttöä. Kuosi on vanhaa Maija Isolaa vuodelta 1964 ja tuon nimenomaisen liinan ompelutin Kuopuksen lakkiaisiin keväällä 2005. Liina oli silloiselle sohvapöydälle sopiva, mutta uuden pöydän myötä pääsi Pupulan liinavarastoon.

Jossakin vaiheessa unikot tursusivat jo korvista, kun niitä oli kaikkialla aina kävelysauvoista lentokoneisiin asti. Liika on liikaa, on sitten kysymys mistä asiasta vaan. Meillä on muun muassa muutama liina, pari peltipurkkia, heijastimia ja minulla mekko, jonka ostin Esikoisen lakkiaisiin keväällä 2003. Eli meillä siis Unikko liittyy vahvasti lakkiaisiin!